tag:blogger.com,1999:blog-71932528746490949112024-03-09T01:44:58.094+02:00Tietoukan blogi Jyvä päivässä pitää lööperin loitollaTietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comBlogger275125tag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-38161614666895486592022-10-02T06:43:00.000+03:002022-10-02T06:43:06.978+03:00Linkkejä päivitetty<p>Kuluneella viikolla tekemääni kausihuoltomaiseen linkkien päivittämiseen sisältyi tällä kertaa myös henkilökohtaisen <a href="http://www.tietoukka.space/">kotisivuni uusi osoite</a>. Uusi verkkotunnus tietoukka.space korvaa hallinnastani poistuvan tunnuksen kysyn.net.</p>
<p><i>Tietoukan blogin</i> aihepiiriin liittyvää aineistoa löytyy myös kuvaamistani videoista ja valokuvista, joita olen siirtänyt hiljattain YouTubeen ja Flickriin. Videovalikoimaa kannattaa lähestyä etenkin <a href="http://www.tietoukka.space/youtube-playlists-of-my-own-videos.html">soittolistaluettelon</a> avulla, valokuvia puolestaan <a href="https://www.flickr.com/photos/tietoukka/albums">albumien</a> tai <a href="https://www.flickr.com/photos/tietoukka/tags/">avainsanojen</a> kautta.</p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-77299452112668111852016-06-08T13:24:00.001+03:002016-06-08T13:40:32.299+03:00Merkittävä päivitys vuosien 2009-2014 ilmastouutiskatsauksiin<p>§</p>
<p>Havaitsin hiljattain, että huomattavan suuri tai jopa suurin osa katsauksien sisältämistä linkeistä oli kuollut. Kohdesivustoihin tehdyt ajattelemattomat ulkoasumuutokset olivat lisäksi tärvelleet suurimman osan muutoin "eloonjääneistä" linkitetyistä aineistoista.</p>
<p>§</p>
<p>Olen nyt pyrkinyt korjaamaan (ja ehkäisemään ennalta) sellaisia häiriöitä soveltamalla linkkeihini <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Digital_object_identifier">Digital Object Identifier</a> -tunnisteita (DOI) ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Internet_Archive">Internet Archiven</a> (IA) <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wayback_Machine">Wayback Machine</a> -arkistoa (WM).</p>
<p>Jos kohdetiedostolle on määritelty DOI, olen korvannut aiemmin käyttämäni tavanomaisen linkin "ikuisella" DOI-linkillä. DOI-linkeissä osoitteen alkuosa on "dx.doi.org/".</p>
<p>Muunlaiset kohdetiedostot olen pyrkinyt korvaamaan IA-WM:ään tallennetulla, mielestäni sopivalla tiedostoversiolla. IA-WM-linkeissä osoitteen alkuosa on "web.archive.org/".</p>
<p>Ennaltaehkäisemisen tavoite tarkoittaa käytännössä sitä, että <b>olen pyrkinyt korvaamaan lähtökohtaisesti kaikki vanhat linkit</b> näillä kahdella uudella linkkityypillä.</p>
<p>IA-WM-kohteiksi olen pyrkinyt valitsemaan tiedostoja, joiden arkistointiajankohta on lähellä oman katsaukseni julkaisuajankohtaa (mieluiten heti sen jälkeen arkistoituja, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä sitä minkä itse koin silloin kun laadin kutakin katsaustani).</p>
<p>§</p>
<p>Suurin osa uutiskatsausten sisältämistä linkeistä on nyt korjattu em. periaatteiden mukaisesti. Linkit joiden korjaaminen ei onnistunut olen jättänyt sellaisiksi kuin ne olivatkin. Uutiskatsauksia <b>lukiessa voi siis vieläkin törmätä kuolleeseen linkkiin, mutta nyt enää vain harvakseltaan</b>.</p>
<p>Päivityksen myötä tämän uutiskatsauskokoelman yleisluonne on staattisemman asiakirja-arkistomainen, ja linkkien tarjoama lisätieto on saatavilla paljon luotettavammin.</p>
<p><b>Jos DOI-palvelu ei toimi</b>, kohdetiedoston ja/tai sen täydellisemmät viitetiedot voi löytää käyttämällä hakuterminä kohdetiedoston varsinaista DOI-tunnistetta (so. kaikki mitä linkissä lukee "dx.doi.org/":n jälkeen). Vähimmällä vaivalla pääsee kuitenkin tekemällä ihan tavallisen Google-haun koko DOI-linkillä, koska usein sekin riittää!</p>
<p><b>Jos IA-WM-palvelu ei toimi</b>, kohdetiedostoa voi yrittää vielä etsiä alkuperäisestä osoitteestaan, ja jos se on poistettu sieltä niin vanhasta osoitetiedosta voi saada ideoita tiedonhakuun. Kohdetiedoston alkuperäisen osoitteen voi poimia esiin sellaisenaan IA-WM-linkin loppupuoliskosta.</p>
<p>Näitä päivityksiä tehdessäni havaitsin sivujen latautuvan WM:stä hieman hitaasti, mutta se sisältö mitä WM tarjoaa on kyllä kaikkien niiden odotettujen sekuntien arvoinen. :-)</p>
<p>§</p>
<p>Tämä päivitys koskee katsauksia <a href="http://kysyn.blogspot.com/2009/06/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla_15.html">24/2009</a> (julkaistu tässä blogissa 16.6.2009) - <a href="http://kysyn.blogspot.com/2014/09/ulkomaisia-ilmastouutisia-2014-09-24.html">elo-syyskuu 2014</a> (julkaista tässä blogissa 24.9.2014).</p>
<p>Katsauksia selailemalla ja ihan vaikka vain niiden lihavoituja kohtia silmäilemällä voi nyt tehdä runsaan <b>viiden vuoden mittaisen aikamatkan</b> kauteen, joka alkaa suurin piirtein Kööpenhaminan ilmastokokouksesta (COP15) ja päättyy suurin piirtein IPCC:n viidenteen arviointiraporttiin (AR5). Katsauksia on yhteensä 158 kappaletta. Jakson alkupuolella (24/2009 - 23/2012) ne ovat viikottaisia ja jakson loppupuolella (kesäkuu 2012 - syyskuu 2104) kuukausittaisia.</p>
<p>Katsauksien yleisimmäksi aihetyypiksi pyrin valitsemaan edeltävällä viikolla julkaistuja/julkistettuja tieteellisiä (vertaisarvioituja) tutkimuksia/havaintoja siihen mennessä tapahtuneesta. <b>Aihepiiristä</b> saa tarkemman käsityksen katsausten "<a href="http://www.kysyn.net/tietoukka.html#stories">sisällysluettelosta</a>". Toimivan yleiskuvan saa myös silmäilemällä tämän blogin tunnisteluetteloa, koska ylivoimaisesti suurin osa tämän blogin sisällöstä on juuri näitä uutiskatsauksia. (Tunnisteluettelo tarkoittaa siis tämän blogin oikeanpuoleisessa sarakkeessa näkyvää klikattavaa luetteloa "tägeistä" esiintymistiheyksineen.)</p>
<p>Tämä <b>katsauskokoelma soveltuu</b> vaikkapa pieneksi johdantokurssiksi siihen, minkälaisia ilmiöitä ilmastonmuutokseen liittyy. Katsausten aihevalikoima ei tietenkään ole täydellinen, mutta voi siitä silti aloittaa. (Vinkki: Delicious-, Diigo- ja Netvouz-palvelun kautta jakamani <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">kirjanmerkkiryppäät</a> sisältävät uutiskatsauksia laajemman valikoiman ajankohtaislinkkejä, mutta eivät nekään toki ole täydellisiä.)</p>
<p>Tekstini eivät ole tyyliltään aivan yhtä neutraaleja kuin tieteelliset artikkelit, mutta melkein.</p>
<p>Sen pohtiminen, että mitä näistä katsauksista (ja niiden oheisaineistosta) puuttuu ja miksi, voi myös olla lukijalle hyvä harjoitus niin ilmastonmuutostieteen, mediakritiikin, tieteestä kirjoittamisen kuin verkkoviestinnänkin näkökulmasta tarkasteltuna.</p>
<p>Katsauskokoelma on oikeastaan myös pieni opas englanninkielisiin tiedonlähteisiin - sillä varauksella että osa näistä hyvistä uutisoijista on valitettavasti lopettanut toimintansa sittemmin kokonaan ja jopa eräät tiedon tuottajat on ajettu ahtaaalle. (Jotakin positiivista tähän loppuun: Myös aivan uusia hyviä tiedonlähteitä ja uutisoijiakin on perustettu ja/tai ilmestynyt näköpiiriini syksyn 2014 jälkeen, mutta niistä tarkemmin ehkä joskus toiste.)</p>
<p>§</p>
<p>Saatan vielä joskus jatkaa katsauston täydellistämistä <sup>*)</sup>, mutta pääpiirteissään tämä on nyt tältä erää tässä. Ylivoimaisesti kiireellisin asia on hoidettu, kun suurin osa linkeistä on nyt sellaisessa kunnossa kuin haluan. :-)</p>
<p>Toivotan kaikille antoisia lukuhetkiä näiden ikivihreiden uutisten parissa! ;-)</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p><sup>*)</sup> <small>Tekstien silmäiltävyyden parantaminen, videoiden upotuskoodin päivittäminen, kuvalähteisiin viittaamisen käytännön valitseminen, asiasanoituksen täsmentäminen, linkkien ankkuritekstivalintojen yhdenmukaistaminen, jne...</small></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-66787988608630979892014-09-24T09:06:00.002+03:002016-06-08T12:59:25.663+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Ihmiskunnan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt ovat nelinkertaistuneet 1900-luvun puolivälin jälkeen. Päästöt ovat kasvaneet tyrmistyttävällä vauhdilla etenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Näin kävi myös viime vuonna, jolloin päästökäyrä nousi taas kerran uusiin korkeuksiin. <a href="https://web.archive.org/web/20141022071212/http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/index.htm"><b>Vuoden 2013 aikana ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt</b></a> olivat yhteensä noin 39,4 miljardia tonnia. Kaiken kukkuraksi näyttää siltä, että nyt vuonna 2014 tuokin ennätys rikotaan.</p>
<p>Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja sementinvalmistus aiheuttivat viime vuonna hiilidioksidipäästöjä yhteensä noin 36,1 miljardia tonnia. Loput kolmisen miljardia tonnia olivat peräisin maankäyttötapojen muutoksista.</p>
<p>Edellämainituista päästölähteistä fossiiliset polttoaineet oli ylivoimaisesti suurin. Vieläpä niin, että yksinään hiilen polttaminen aiheutti peräti 43 prosenttia vuoden 2013 kaikista ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä.</p>
<p>Tällaiset yhä yltyvät päästöennätykset ovat vakava merkki siitä, että <!-- http://www.alphagalileo.org/ViewItem.aspx?ItemId=145453&CultureCode=en --><a href="https://web.archive.org/web/20141025132627/http://www.sciencedaily.com/releases/2014/09/140921145005.htm">emme ole tehneet läheskään tarpeeksi</a> pitääksemme ilmaston lämpenemisen korkeintaan kahdessa celsiusasteessa. Suunta on päästöjen osalta nyt sama kuin pahimmanlaatuisissa päästöskenaarioissa.</p>
<!-- Ks. myös https://web.archive.org/web/20140927010626/http://www.cicero.uio.no/home/index_e.aspx -->
<p>Ihmiskunnan hiilibudjettiin liittyy arvio siitä, miten suureksi <b>päästöjen kumulatiivinen määrä</b> saisi korkeintaan kasvaa. Jos hiilidioksidipäästöt eivät ylitä 3200:a miljardia tonnia, maailman keskilämpötilan kohoaminen pysynee alle kahdessa celsiusasteessa (66 prosentin todennäköisyydellä).</p>
<p>Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä vuosina 1870-2013 oli suurin piirtein 1960 miljardia tonnia. Toisin sanoen olemme käyttäneet jo suurimman osan turvallisena pidetystä päästökiintiöstä.</p>
<p>Turvallinen hiilibudjetti edellyttää, että <a href="https://web.archive.org/web/20150414100131/http://www.tyndall.ac.uk/communication/news-archive/2014/co2-emissions-set-reach-new-40-billion-tonne-record-high-2014">yli puolet nyt tiedossa olevista fossiilisten polttoaineiden varannoista jätetään käyttämättä</a> - tai jos niitä käytetään, käytöstä ei saa syntyä hiilidioksidipäästöjä.</p>
<p>Maittain eriteltynä vuoden 2013 pahin päästelijä oli Kiina, joka tuotti silloin 28 prosenttia fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöistä. Toiseksi eniten päästöjä syntyi Yhdysvalloissa (14 prosenttia). Jos päästöt lasketaan henkeä kohti, tilastoja johtavatkin yhdysvaltalaiset (keskimäärin 16,4 tonnia hiilidioksidia vuodessa) ja toisena ovat kiinalaiset (7,2 tonnia). Koko maailman asukkaiden päästökeskiarvo oli 5,0 tonnia.</p>
<p>Jos ei lasketakaan päästöjen syntymäpaikan vaan tuotteiden kuluttamispaikan mukaan, vuonna 2012 suurimmat päästöjen aiheuttajamaat olivat Kiina (23 prosenttia) ja Yhdysvallat (16 prosenttia).</p>
<p>Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementinvalmistuksesta syntyneiden hiilidioksidipäästöjen historiallinen jakauma on hyvin epätasainen. Animaatio havainnollistaa vuosittaisten päästöjen sijaintia ja määrää:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/WzSteBo5Eio?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/WzSteBo5Eio?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Animaatio kattaa vuodet 1751-2010. Pienimmät vuosipäästöt on ilmaistu violetilla värillä. Päästöjen kasvaessa värit muuuttuu sinisen, vihreän ja keltaisen kautta yhä tummemman oranssiksi. Vuoden 2010 päästöt olivat noin 31,6 miljardia tonnia hiilidioksidia. Huomaa siis, että animaatiossa on käytetty eri yksikköä - miljoonaa tonnia hiiltä. (Animaatio © <a href="https://web.archive.org/web/20140927024745/http://www.globalcarbonproject.org/carbonbudget/14/video.htm">Global Carbon Project</a>)</i></p>
<p>Hiilidioksidipäästöjen vakavuutta korostaa tuorein tieto ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien uusista ennätyksistä. Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) mukaan <a href="https://web.archive.org/web/20140928181720/https://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/pr_1002_en.html"><b>ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi</b></a> vuosien 2012 ja 2013 välillä 2,9 miljoonasosaa (ppm). Se on enemmän kuin minään aiempana mittausvuotena (alkaen vuodesta 1984). Jos tämä olisi merkki biosfäärin hiilensitomiskyvyn heikentymisestä, se olisi erittäin huolestuttavaa. Asiaa tutkitaan, toteaa WMO <!-- https://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/pr_1004_en.html --><a href="https://web.archive.org/web/20160608090805/http://public.wmo.int/en/media/press-release/no-1004-wmo-still-time-act-climate-change">erillisessä tiedotteessaan</a>.</p>
<p>"Aika ei ole puolellamme", tiedotteessa varoitetaan. Tämän viestin tehostamiseksi WMO on tuottanut sarjan <!-- http://www.wmo.int/media/climatechangeimpact.html --><a href="https://web.archive.org/web/20141003070207/http://www.wmo.int/pages/mediacentre/news/MediaAdvisory_TheWeatherin2050WarmerWetterWilder_en.html">kuvitteellisia säätiedotuksia vuodelta 2050</a><!-- uusi tiedote http://public.wmo.int/en/media/news/weather-reports-future -->. Nämä <a href="https://www.youtube.com/playlist?list=PLNaX-uTWSWrHU3ADBXLCwSs13IqF2gTIm">videot</a> eivät ole siis varsinaisia sääennusteita, vaan pelkästään havainnollistavat joitakin ilmastonmuutosskenaarioita. Siltä osin nämä "säätiedotukset tulevaisuudesta" perustuvat tämän päivän tieteeseen.</p>
<p>Tärkeimpien kasvihuonekaasujen keskimääräiset pitoisuudet maailman ilmakehässä olivat vuonna 2013 seuraavat: hiilidioksidi 396,0 miljoonasosaa (ppm), metaani 1824 miljardisosaa (ppb), typpioksiduuli 325,9 miljardisosaa (ppb).</p>
<p>WMO:n tämänvuotisessa kasvihuonekaasukatsauksessa (<a href="http://library.wmo.int/opac/index.php?lvl=notice_display&id=16396">GHG Bulletin No. 10</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140925072509/https://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/documents/1002_GHG_Bulletin.pdf">pdf</a>) on mukana ensimmäistä kertaa myös <b>valtamerten happamoituminen</b>.</p>
<p>§</p>
<p><b>Elokuu 2014</b> oli sekä <a href="https://web.archive.org/web/20141009072932/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140926212128/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/8">NOAA:n</a> mukaan maailman mittaushistorian lämpimin elokuu. Lämpötilastot alkavat vuodesta 1880.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201408.gif"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/--XflvngThOQ/VCJP4CisZxI/AAAAAAAAB7I/9vL48BbmGW0/s480/2014-09-24_201408.jpg" /></a><br /><i>Elokuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 elokuiden keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20140926212128/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/8#temp">NOAA</a>)</i></p>
<p>Kuriositeettina mainittakoon, että Tyynellä valtamerellä muodostunut <a href="https://web.archive.org/web/20141024021418/http://www.nasa.gov/content/goddard/iselle-eastern-pacific-ocean">hurrikaani Iselle</a> eteni Havaijille asti, sinne saapuessaan tosin jo pelkäksi trooppiseksi myrskyksi vaimentuneena. Tapahtuma on kuitenkin mielenkiintoinen, koska Iselle oli vasta <a href="https://web.archive.org/web/20140928165528/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=304">havaintohistorian toinen</a> Havaijin saareen osunut trooppinen pyörremyrsky.</p>
<p><b>Arktisen merijään</b> tilanne jatkuu heikkona. Elokuussa jäisen meren pinta-ala oli keskimäärin 6,22 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20141015053111/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/09/sea-ice-wears-white-after-labor-day/">seitsemänneksi pienin elokuinen</a> lukema.</p>
<p>Alustavasti näyttää siltä että arktinen merijää saavutti tämänvuotisen miniminsä syyskuun 17:ntenä päivänä. Kyseessä on mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20140925031721/https://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/09/arctic-minimum-reached/">kuudenneksi pienin minimi</a>. Pohjoisesta merestä vain 5,02 miljoonaa neliökilometriä oli tuolloin luokiteltavissa jäiseksi (pinta-alasta vähintään 15 prosenttia jäässä).</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.nasa.gov/sites/default/files/14-261_0.jpg"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-iDwFQ6OX-P4/VCJSuN1OXdI/AAAAAAAAB7g/vFsdLQlZRuI/s480/2014-09-24_14-261_0.jpg" /></a><br /><i>Pohjoisen pallonpuoliskon jäiset merialueet 17.9.2014. Kuvaan merkitty punainen viiva esittää vuosien 1981-2010 keskimääräistä arktisen merijään minimiä. (<a href="http://www.nasa.gov/sites/default/files/14-261_0.jpg">Kuva</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20140925005551/http://www.nasa.gov/press/2014/september/2014-arctic-sea-ice-minimum-sixth-lowest-on-record">NASA/Goddard Scientific Visualization Studio</a>)</i></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/syyskuu/hiilihirvitys">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20141118151359/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/syyskuu/hiilihirvitys">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-69293060567262372142014-08-27T06:48:00.000+03:002016-06-08T11:19:51.680+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia kesä-elokuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Upouusien laskelmien valossa näyttää siltä, että <a href="https://web.archive.org/web/20160608073813/http://www.egu.eu/news/120/"><b>mannerjäätiköiden oheneminen Grönlannissa ja Etelämantereella on nopeutunut huomattavasti</b></a> tällä vuosituhannella. Nämä maapallon kaksi suurinta jäämassaa menettävät tilavuuttaan nyt yhteensä noin 500 kuutiokilometrin vuosivauhdilla. Se on suurin nopeus, joka on havaittu niiden parinkymmenen vuoden aikana, joina mannerjäätiköiden korkeusmittauksia on tehty satelliiteista käsin.</p>
<p>Tutkimuksessa analysoitiin CryoSat-satelliitin pikkutarkkoja havaintoja mannerjäätiköiden korkeusmuutoksista vuosina 2011-2014. Muutosnopeuksia verrattiin ICESat-satelliitin vuosina 2003-2009 keräämiin tietoihin.</p>
<p>Jääkadon kiihtyminen on ollut suurinta <a href="https://web.archive.org/web/20140903093508/http://www.esa.int/spaceinimages/Images/2014/08/Antarctic_ice-sheet_change">Länsi-Etelämantereella</a>, missä jäämassan tilavuuden pienenemisnopeus on kolminkertaistunut.</p>
<p>Kolme neljäsosaa Grönlannin ja Etelämantereen yhteenlasketusta jääkadosta tapahtuu tätä nykyä Grönlannissa (noin 375 kuutiokilometriä vuodessa). Siellä jäätiköt ovat ohentuneet etenkin länsi- ja kaakkoisrannikolla.</p>
<p>Kaikkein dramaattisin oheneminen, <!-- http://www.awi.de/en/news/press_releases/detail/item/record_decline_of_ice_sheets_for_the_first_time_scientists_map_elevation_changes_of_greenlandic_and/?cHash=64ac737e3447ae4ca984e3bbd97480fe --><a href="https://web.archive.org/web/20150921023450/https://www.awi.de/en/about-us/service/press/archive/record-decline-of-ice-sheets-for-the-first-time-scientists-map-elevation-changes-of-greenlandic-and.html">jääpeitteen madaltuminen jopa kymmenellä metrillä vuodessa</a>, havaittiin Länsi-Etelämantereen Pine Island -jäätikössä lähiympäristöineen.</p>
<p>Mannerjäätikkötutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.5194/tc-8-1539-2014">The Cryosphere</a> -lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://nsidc.org/greenland-today/files/2014/08/GT_15Aug2014_Fig4.png"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-kl485PPE7Js/U_z8cpzWqHI/AAAAAAAAB5s/kL4671ml8Zo/s480/2014-08-26_GT_15Aug2014_Fig4.jpg" /></a><br /><i>Grönlantilaista jäätikköpintaa kolme viikkoa sitten. Jäätikkötutkija J. Ryanin ympärillä näkyy erikokoisia sulamisreikiä, jotka ovat syntyneet tummien pöly- ja nokikasaumien kohdalle. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20140830004541/http://nsidc.org/greenland-today/2014/08/greenlands-summer-the-pressure-is-on-and-off/">Johnny Ryan, Aberystwyth University, Jason Box, GEUS, and Dark Snow Project</a>)</i></p>
<p>Grönlannista kerätään uutterasti tietoa myös siitä, kuinka suuri osuus jäätikön pinta-alasta kulloinkin on sulamassa. Tänä vuonna <a href="https://web.archive.org/web/20140830004541/http://nsidc.org/greenland-today/2014/08/greenlands-summer-the-pressure-is-on-and-off/"><b>Grönlannin mannerjäätikön yläpinnan sulaminen</b></a> oli kesä-heinäkuussa keskimääräistä laaja-alaisempaa. Pintasulanta huipentui kesäkuun 13:ntena päivänä, jolloin lähes 40 prosenttia pinta-alasta oli sulamistilassa.</p>
<p>Prosentuaalinen <a href="https://web.archive.org/web/20140830004742/http://nsidc.org/greenland-today/files/2014/08/GT_15Aug2014_Fig2.png">vertailu</a> on tehty vuosien 1981-2010 sulamistilastoihin. Pintasulannan päiväkohtainen osuus on ollut tuolloin suurimmillaan keskimäärin 25 prosentin luokkaa.</p>
<p>Grönlannin luoteisrannikolla tämänkesäinen pintasulanta on ylittänyt selvästi viimetalvisen lumikertymän.</p>
<p>§</p>
<p><b>Arktisen merijään ala</b> oli kesäkuussa keskimäärin 11,31 miljoonaa neliökilometriä, mikä on mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20140922205136/https://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/07/june-changes-its-tune-during-the-month/">kuudenneksi pienin kesäkuun jääala</a>. Heinäkuussa jäisenä oli keskimäärin 8,25 miljoonaa neliökilometriä merta. Se on arktisen merijäätilaston <a href="https://web.archive.org/web/20140912142639/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/08/sled-dog-days-of-summer/">neljänneksi pienin heinäkuun lukema</a>.</p>
<p>Animaatio havainnollistaa merijään (ja maa-alueiden lumipeitteen) vaiheita maaliskuulta elokuulle tänä vuonna:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/e4cA0QY-DIE?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/e4cA0QY-DIE?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>Koko maapallon kattavissa NOAA:n lämpötilastoissa tämän vuoden kesäkuu oli <a href="https://web.archive.org/web/20140828015754/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/6"><b>mittaushistorian lämpimin kesäkuu</b></a>, ja sitä seurasi <a href="https://web.archive.org/web/20140828050844/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/7"><b>neljänneksi lämpimin heinäkuu</b></a>.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20141009072932/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> vastaavissa tilastoissa kesäkuu oli kolmanneksi lämpimin ja heinäkuu kymmenenneksi lämpimin.</p>
<p class="kuvitus"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-zv66JpsSF-4/U_0TiEmRvuI/AAAAAAAAB6I/CwMfMW5c0gE/s480/2014-08-26_2014-06-07.jpg" /><br /><i>Kesäkuun 2014 (vasemmalla) ja heinäkuun 2014 (oikealla) keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (Kartat © NOAA: <a href="https://web.archive.org/web/20140828015754/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/6">kesäkuu</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140828050844/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/7">heinäkuu</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Meriveden lämpeneminen ja lämpimien merivirtojen voimistuminen ovat alkaneet aiheuttaa <a href="https://web.archive.org/web/20140807223016/http://newsroom.unsw.edu.au/news/science/beautiful-threat-%E2%80%93-tropical-fish-invasion-destroys-kelp-forests"><b>tropikalisaatiota maailman temperaattisissa meriekosysteemeissä</b></a>. Hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna "tropiikki laajenee". Perinteisestä tropiikista lauhkealle vyöhykkeelle levittäytyvät trooppiset kalalajit ryhtyvät syömään lauhkean vyöhykkeen suurleviä ja muita vesikasveja. Jos muutos etenee ylilaidunnuksen asteelle, koko eliöyhteisö muuttuu luonteeltaan.</p>
<p>Alkuperäisellä trooppisella esiintymisalueellaan nuo samat, kasveja syövät kalalajit ovat koralliriuttojen kannalta elintärkeitä eliöyhteisön jäseniä. Kun kasvit eivät pääse runsastumaan liiaksi, koralleilla on mahdollisuus kukoistaa.</p>
<p>Huomattavaa tropikalisaatiota on ehtinyt jo tapahtua Japanissa ja Välimerellä. Myös esimerkiksi Australiasta ja Yhdysvalloista on alkanut kertyä havaintoja, jotka viittaavat samantyyppiseen muutokseen.</p>
<p>Japanin eteläisillä merialueilla 40 prosenttia ruskolevämetsistä ja muista suurleväkasvustoista on kadonnut 1990-luvun jälkeen. Monin paikoin niiden tilalle on kasvanut koralleja. <!-- http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/281/1789/20140846/F4.expansion.html --><a href="https://web.archive.org/web/20160608081513/http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/281/1789/20140846.figures-only">Tämän muutoksen</a> (<a href="https://web.archive.org/web/20160608081732/http://dvg4ol0hclm7o.cloudfront.net/content/royprsb/281/1789/20140846/F4.large.jpg">Figure 4. valokuvat</a>) välittöminä aiheuttajina pidetään muun muassa kaniinikaloja (<i>Siganus fuscescens</i>) ja papukaijakaloja (<i>Calotomus japonicus</i>). Nämä kalalajit ovat esiintyneet alueella jo yli sadan vuoden ajan, mutta niiden aiheuttama laidunnuspaine on kasvanut dramaattisesti vasta kun merivesi on alkanut olla talvisin lämpimämpää.</p>
<p>Trooppisten kalalajien levittäytyminen Välimeren itäosiin alkoi Suezin kanavan valmistuessa vuonna 1869, mutta vasta viime vuosikymmeninä kaksi kaniinikalalajia (<i>Siganus rivulatus</i> ja <i>Siganus luridus</i>) on runsastunut Välimeren itäosissa niin voimakkaasti, että suurlevämetsät ovat hävinneet kokonaan satojen kilometrien matkalta. Muuttuneiden ekosysteemien sisältämä lajimäärä ja pohjaeliöstön biomassa ovat nyt vain suunnilleen puolet entisestä.</p>
<p>Jos ja kun Välimeri jatkaa nopeaa lämpenemistään, voidaan olettaa että myös kaniinikalat jatkavat leviämistään kohti meren länsiosia.</p>
<p>Lauhkean vyöhykkeen meriekosysteemien tropikalisaatiota käsittelevä katsausartikkeli julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1098/rspb.2014.0846 ">Proceedings of the Royal Society B</a> -lehdessä.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/elokuu/metsakatoa-meren-pohjalla">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20141118151344/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/elokuu/metsakatoa-meren-pohjalla">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-73930241212150464832014-06-18T05:01:00.001+03:002016-06-08T10:21:52.812+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia touko-kesäkuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Maapallon <a href="https://web.archive.org/web/20140811091224/http://www.uea.ac.uk/mac/comm/media/press/2014/June/more-CFCs"><b>ilmakehästä on löydetty kolme uutta halogeeniyhdistettä</b></a>, jotka eivät liene luonnollista alkuperää. Havaitut kolme kaasua kuuluvat CFC- ja HCFC-yhdisteisiin. Kaikki CFC- ja HCFC-yhdisteet ovat periaatteessa otsonikerrosta vahingoittavia kasvihuonekaasuja, joten kyseessä on ikävä yllätys. Yhdisteet löytyivät tutkittaessa ilmanäytteitä, jotka oli kerätty pääosin Tasmaniasta vuosina 1978-2012.</p>
<p>Yksi yhdisteistä (3,3-dikloori-1,1,1,2,2-pentafluoripropaani) löytyi vain vuoden 1992 ja sitä tuoreemmista näytteistä. Sen pitoisuus kasvoi 1990-luvulla, mutta on pienentynyt vuodesta 2001 lähtien.</p>
<p>Toisen yhdisteen (1,2-diklooriheksafluoripropaanin) pitoisuus on pysytellyt jokseenkin tasaisena viimeiset 20 vuotta.</p>
<p>Kolmannen uuden yhdisteen (1,3-diklooriheksafluoripropaanin) pitoisuus ilmakehässä on vieläkin nousussa.</p>
<p>Kahden viimeksimainitun yhdisteen pitoisuustrendit viittaavat valitettavasti siihen, että niiden päästöt jatkuvat yhä.</p>
<p>Kaikkien kolmen yhdisteen pitoisuudet ilmakehässä ovat kuitenkin onneksi niin pieniä, että ne eivät yksinään riitä aiheuttamaan merkittävää uhkaa stratosfäärin otsonikerrokselle. Nyt julkaistu tutkimus ei sisällä laskelmia näiden kaasujen säteilypakotteesta.</p>
<p>Kaasututkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.3390/atmos5020420">Atmosphere</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p class="kuvitus"><a href="https://www.flickr.com/photos/98212195@N00/10939109013/"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-GnnWc5gAXuw/U6Dp_vjdRcI/AAAAAAAAB4w/54JCgqLS8pg/s480/2014-06-17_10939109013_d08cf948c6_o.jpg" /></a><br /><i>Whenua Houn villin idyllistä ja jyrkkärinteistä maisemaa. (<a href="https://www.flickr.com/photos/98212195@N00/10939109013/">Kuva</a>: <a href="https://www.flickr.com/people/98212195@N00/">Bruce McKinlay</a>/<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/">Creative Commons</a>)</i></p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140829203929/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=281"><b>Viime kuun huomattaviin säätapahtumiin</b></a> liittyy tällä kertaa harvinainen kuolemantapaus Uudessa-Seelannissa. Pienellä Whenua Houn saarella sattui nimittäin maanvyöry, joka oli ilmeisesti seurausta saarelle osuneista rankoista vesisateista. <a href="https://web.archive.org/web/20140629125202/http://doc.govt.nz/about-doc/news/media-releases/2014/landslide-kills-female-kakapo/"><b>Maanvyöryssä sai surmansa Maggie</b></a>, jonka elämänvaiheita on seurattu vuosikymmenien ajan ja jonka ruumis nyt sitten löytyi hautautuneena syvälle vettyneen maa-aineksen alle.</p>
<!-- Ks. myös https://www.niwa.co.nz/climate/summaries/monthly/climate-summary-for-may-2014 -->
<p>Maggie oli lajiltaan kakapo. Kakapo (<i>Strigops habroptila</i>) on maailman painavin ja ainoa lentokyvytön papukaijalaji (ks. havainnollinen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=E3a88_SjJR0">video</a>). Se kuuluu Uuden-Seelannin kotoperäiseen linnustoon. Kakapon levinneisyys kattoi aiemmin Uuden-Seelannin molemmat pääsaaretkin, mutta nykyisin se on <a href="https://web.archive.org/web/20140910221515/http://www.iucnredlist.org/details/22685245/0">äärimmäisen uhanalainen</a>. Maggien kuoltua kakapoja on elossa tiettävästi vain 127 yksilöä.</p>
<p>Kakapoiden turvana on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut perusteellinen ja määrätietoinen <a href="https://web.archive.org/web/20140701063202/http://kakaporecovery.org.nz/">suojeluhanke</a>, jonka myötä kakapojen yksilömäärä on kaksinkertaistunut. Kakapoja on autettu muun muassa hedelmöittymisessä, munien hautomisessa ja poikasten kasvattamisessa. Linnut on siirretty turvaan muutamalle pikkusaarelle, jotka pyritään pitämään vapaana petoeläimistä. Maastossa oleville kakapoille tehdään terveystarkastuksia ja niille tarjotaan lisäravintoa.</p>
<p>Jokainen vapaana liikkuva kakapoyksilö on varustettu radiolähettimellä. Seurantatietojen perusteella tiedetään tarkasti, missä ja milloin Maggien taaperrus päättyi. Tämä on ensimmäinen kerta koko suojeluhankkeen aikana, kun kakapo on saanut surmansa luonnononnettomuudessa.</p>
<p>Maggien tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta linnun arvellaan olleen kaksivuotias vuonna 1980, jolloin tutkijat löysivät sen Stewartinsaarelta. Ikänsä puolesta Maggie olisi ehtinyt vielä viettää kakapoäidin elämää. Kaiken kaikkiaan kakapot voivat elää <a href="https://web.archive.org/web/20140814223429/http://en.wikipedia.org/wiki/Kakapo#Reproduction">yli satavuotiaaksi</a>.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://blog.doc.govt.nz/2014/06/09/remembering-maggie-the-kakapo/"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-B_7K4CfiOGk/U6DdDuxZ7JI/AAAAAAAAB4Y/ZIKjP39ISs4/s480/2014-06-17_bronwyn-aalders-maggie-kakapo-wings.jpg" /></a><br /><i>Maggie <a href="https://web.archive.org/web/20140613074528/http://blog.doc.govt.nz/2014/06/09/remembering-maggie-the-kakapo/">terveystarkastuksessa</a> vähän ennen kohtalokasta onnettomuutta. (Kuva: <a href="http://www.doc.govt.nz/footer-links/copyright/">New Zealand's Department of Conservation/Creative Commons</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>NASA:n tilastojen mukaan toukokuu 2014 oli globaalisti tarkasteltuna <a href="http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt"><b>mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu</b></a>. Toukokuuta käsittelevä <a href="https://web.archive.org/web/20140701110727/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/5">NOAA:n</a> raportti ei ollut tätä kirjoitettaessa vielä ilmestynyt.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140702180557/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/06/low-north-high-south/"><b>Arktisen merijään</b></a> tila jatkui toukokuussa kehnona. Jäiseksi luokiteltavan meren pinta-ala oli keskimäärin 12,78 miljoonaa neliökilometriä. Se on mittaushistorian kolmanneksi pienin toukokuinen lukema. Vuosien 1981-2010 keskiarvo jäi 610 tuhannen neliökilometrin päähän.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/kesakuu/maggien-muistolle">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140818094053/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/kesakuu/maggien-muistolle">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-76105996062750497152014-05-28T03:33:00.001+03:002016-06-08T09:19:06.565+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia huhti-toukokuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Euroopan avaruusjärjestön CryoSat-satelliitti on mitannut Etelämantereen pinnankorkeutta ja sen muutoksia yksityiskohtaisemmin kuin koskaan. Sen viimeisimpien mittausten mukaan <a href="https://web.archive.org/web/20140701223106/http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/CryoSat/CryoSat_finds_sharp_increase_in_Antarctica_s_ice_losses"><b>Etelämanner menetti jäämassaansa vuosina 2010-2013 keskimäärin 159 miljardia tonnia vuodessa</b></a>. Se yksinään riittäisi nostamaan merenpintaa noin 0,45 millimetriä vuosittain.</p>
<p>Itä-Antarktiksen vuosittainen osuus oli keskimäärin kolme miljardia tonnia ja Antarktiksen niemimaan osuus 23 miljardia tonnia. Länsi-Antarktiksen osuus oli peräti 134 miljardia tonnia eli reilusti yli 80 prosenttia koko maanosan jääkadosta.</p>
<p>Kaikkein nopein jäätiköiden oheneminen havaittiin Amundseninmeren rannikolla, missä Pine Island -, Thwaites- ja Smith-jäätikkö madaltuivat paikoin 4-8 metrin vuosivauhdilla.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.esa.int/spaceinimages/Images/2014/05/Antarctica_s_ice_loss"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-qQPhlD5jSK4/U4Tk1bLjuiI/AAAAAAAAB30/zqPIl1KrmAQ/s480/2014-05-27_Antarctica_s_ice_loss.jpg" /></a><br /><i>Etelämantereen korkeusmuutokset vuosina 2010-2013, suhteessa merenpinnan tasoon. Kohonneet alueet on merkitty sinisin sävyin, madaltuneet alueet punaisin sävyin. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi muutos. Pine Islandin jäätikkö näkyy kartalla suurimpana ja tummimpana punaisena läikkänä. Thwaites ja Smith ovat seuraavaksi suurimpina läiskinä heti sen alapuolella. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20150227122701/http://www.esa.int/spaceinimages/Images/2014/05/Antarctica_s_ice_loss">CPOM/Leeds/ESA</a>)</i></p>
<p>Länsi-Antarktiksen jääkato näyttää olleen nyt selvästi nopeampaa kuin vuosina 2005-2011.</p>
<p>CryoSatin tutkimustulokset esitellään tieteellisessä artikkelissa, joka on hyväksytty julkaistavaksi <a href="http://dx.doi.org/10.1002/2014GL060111">Geophysical Research Letters</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Länsi-Antarktista on jo vuosikymmenien ajan pidetty Etelämantereen "Akilleen kantapäänä", eli mannerjäätikön haavoittuvaisimpana osana. Käsitystä vahvistaa upouusi tutkimus, jossa on selvitetty jäätiköiden pohjautumislinjassa tapahtuneita muutoksia.</p>
<p>Tutkimusalue sijaitsee Amundseninmeren rannikolla. Sikäläisten jäätiköiden pohjautumismuutokset analysoitiin vuosilta 1992-2011. <a href="https://web.archive.org/web/20140605074858/http://www.nasa.gov/press/2014/may/nasa-uci-study-indicates-loss-of-west-antarctic-glaciers-appears-unstoppable"><b>Pine Island-, Thwaites-, Smith- ja Kohler-jäätikön osalta tutkimustulokset ovat huolestuttavia</b></a>. Näiden jäätiköiden pohjautumislinjassa havaittiin jopa yli 30 kilometrin vetäytymisiä. Paikoitellen jäämassat ovat menettämässä kaiken kosketuksensa merenpohjaan.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://cdn.antarcticglaciers.org/wp-content/uploads/2012/06/groundingline2da.png"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-IxDDtDla6-k/UuhooKy6UBI/AAAAAAAABvg/bdeRHbghoA0/s480/2014-01-28_groundingline2da.jpg" /></a><br ><i>Yksinkertaistettu esitys mereen päättyvän jäätikön kärjestä. Meriveden virtaus sulattaa jäätä alta päin. (<a href="http://www.antarcticglaciers.org/modern-glaciers/ice-shelves-sea-ice-icebergs/">Kuva</a>: <a href="https://web.archive.org/web/20140819033818/http://antarcticglaciers.org/">Bethan Davies</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/3.0/deed.en_GB">Creative Commons</a>)</i></p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140420084656/http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4hylly">Pohjautumislinjan</a> (engl. <i>grounding line</i>) sijainnin merkitys antarktisen jäämassan säilymiselle piilee siinä, että lähes kaikki se sulaminen, mitä mereen päättyvässä jäätikkövirrassa tapahtuu, tapahtuu siinä hyllymäisessä osassa, joka lepää meriveden varassa, ja jonka alapinta on suoraan kosketuksissa meriveden kanssa - siis pohjautumislinjasta katsottuna meren puolella. Pohjakosketus on hyödyllinen myös siksi, että sen aiheuttama kitka jarruttaa jäämassan virtausta maalta mereen.</p>
<p>Amundseninmeren tutkimusalueella olosuhteet ovat siten kiperät, että jäätiköiden alla oleva peruskallio yleisesti ottaen <a href="https://web.archive.org/web/20140713013703/http://news.agu.org/press-release/new-study-indicates-loss-of-west-antarctic-glaciers-appears-unstoppable/"><i>viettää syvemmälle</i></a>, kun suunta on mereltä sisämaan suuntaan. Toisin sanoen jäätikön nopea vetäytyminen ei auta jäätikköä pääsemään "kuivalle maalle merta pakoon", vaan pikemminkin päinvastoin.</p>
<p>Tämä Amundseninmeren jäätikkörypäs on olennaisilta osin sama kuin se, jonka CryoSat-tutkimus (ks. yllä) totesi tuottavan suurimman osan nykyisestä antarktisperäisestä merenpinnan noususta. Nämä jäätiköt ohenevat ohenemistaan ja virtaavat yhä nopeammin. Kaikki näyttää viittavan siihen, että niiden osalta sulamisen kriittinen kynnys on ylitetty, eli meillä ei ole keinoja estää niitä sulamasta pois.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.nasa.gov/sites/default/files/areas_under_sea_level.jpg"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-xpyMaIK7l48/U4Tc7NQKKjI/AAAAAAAAB3Y/bycEJ3X1568/s480/2014-05-27_areas_under_sea_level.jpg" /></a><br /><i>Läntisen Etelämantereen jäänalaisia pinnanmuotoja. Ainoastaan vihreällä väritetyt kohdat sijaitsevat nykyisellään merenpinnan yläpuolella. Amundseninmeren tutkimusalue on keskellä kuvaa. Antarktiksen niemimaa sojottaa kuvassa vasemmalle ylös ja ulos kuvasta. Heleänsiniset juovat kuvastavat jäätiköiden virtausta. (<a href="http://www.nasa.gov/sites/default/files/areas_under_sea_level.jpg">Kuva</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20140528093800/http://www.nasa.gov/jpl/earth/antarctica-telecon20140512/">NASA/GSFC/SVS</a>; sama kuva esiintyy myös osana englanniksi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=YQMtb1Pd07E">selostettua animaatiota</a>)</i></p>
<p>Jos todella on niin, että nämä jäätiköt on jo menetetty kokonaan, on <a href="https://web.archive.org/web/20140528090220/http://www.nasa.gov/jpl/news/antarctic-ice-sheet-20140512/">laadittava uudet arviot siitä, miten paljon merenpinta tulee nousemaan</a>. Kyseessä on niin mittava määrä jäätä, että sen sulaminen riittää yksinään nostamaan merenpintaa 1,2 metriä. Koko prosessi kestänee varovaisesti arvioituna satoja vuosia.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140529121611/http://news.sciencemag.org/climate/2014/05/west-antarctic-ice-sheet-collapsing">Pahimmassa tapauksessa</a> olemme jo käynnistäneet ketjureaktion, joka johtaa huomattavasti laajempaan Länsi-Antarktiksen sulamiseen. Se voisi tarkoittaa ainakin kolmen metrin lisäystä merenpinnan nykyiseen tasoon.</p>
<p>Pohjautumislinjatutkimus on hyväksytty julkaistavaksi <a href="http://dx.doi.org/10.1002/2014GL060140">Geophysical Research Letters</a> -lehdessä. Aiheesta kannattaa katsoa myös tämä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=RmjNqsnH6WQ">lyhyt video</a>, jossa haastatellaan jäätikkötutkija Eric Rignota ja näytetään hienoja maisemia Etelämantereelta. Tarjolla on myös <a href="https://www.youtube.com/watch?v=hM7YOmyo2wg">pitkä tallenne</a> tutkimustuloksia käsittelevästä etälehdistötilaisuudesta.</p>
<p>§</p>
<p>Samantapainen <a href="https://web.archive.org/web/20140622075814/http://www.nasa.gov/press/2014/may/hidden-greenland-canyons-mean-more-sea-level-rise"><b>jäämassoja uhkaava merivesikontakti on nyt arvioitu uudestaan myös Grönlannin osalta</b></a>. Tutkijat kartoittivat Grönlannin rannikoiden topografiaa uudella menetelmällä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että mereen päättyvien jäätiköiden kanjonit ovat usein syvempiä ja pidempiä kuin aiemmin oletettiin.</p>
<p>Tutkijat löysivät eteläisen Grönlannin rannikkojäätiköiden alta yli sata kanjonia. Osa niistä ulottuu rannikolta sisämaahan nykyisellään reilusti merenpinnan tasoa alempana jopa sadan kilometrin pituudelta.</p>
<p>Jos ennen on laskettu sen varaan, että vetäytyvän jäätikön sijainti muuttuu suhteellisen pian sellaiseksi, että jäätikkö lepää kokonaan kuivalla maalla, sulattavan meriveden ulottumattomissa, ja saavuttaa siinä pisteessä uuden tasapainotilan, niin tätä käsitystä täytyy ehkä muuttaa. Ja taas kerran se tarkoittaisi lisää korkeutta merenpinta-arvioihin.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/g_6a7SloMsY?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/g_6a7SloMsY?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Animaatio havainnollistaa, mitä Grönlannin länsirannikolta paljastuisi, jos jää voitaisiin kuoria pois tällä tavoin. Jään alta paljastuvat pitkulaiset siniset maastonmuodot ovat kanjoneita, joiden nykysijainti on merenpinnan tasoa alempana. Mitä tummempi sininen, sitä syvempi kanjoni. Jäätikön nopeimmin virtaavat kohdat on puolestaan merkitty punaisella värillä.</i></p>
<p>Grönlannin jäätikkökanjoneita käsittelevä tutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1038/ngeo2167">Nature Geoscience</a> -lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Grönlannissa havaittiin heinäkuussa 2012 poikkeuksellisen laaja-alainen sulamistapahtuma</b>, joka oli käynnissä yhtäaikaisesti jopa 97 prosentilla mannerjäätikön yläpinnasta (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012_08_01_archive.html">Tietoukan blogi 29.8.2012</a>). Viikko sitten julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin tuon sulamisen välittömiä syitä.</p>
<p>Tutkijoiden mukaan niin laaja-alaiseen sulamiseen on tarvittu <a href="https://web.archive.org/web/20140626131156/http://now.dartmouth.edu/2014/05/study-climate-change-fires-melted-greenland-ice-surface"><b>epätavallisen lämpimän sään ja jäätikön albedoa heikentäneen mustan hiilen yhteisvaikutus</b></a>. Nuo kaksi tekijää aiheuttivat yhdessä myös edellisen yhtä laaja-alaisen sulamisen, joka sattui vuonna 1889.</p>
<p>Tutkimuksessa analysoitiin kairausnäytteitä, jotka olivat peräisin neljästä eri paikasta Grönlannissa (kartta <a href="https://web.archive.org/web/20160608055825/http://www.pnas.org/content/suppl/2014/05/15/1405397111.DCSupplemental/pnas.201405397SI.pdf">Fig. S1.</a>, pdf). Kairausnäytteiden kerrostumien rakenteesta voitiin päätellä, minä vuosina sulamista oli tapahtunut laajalla alueella.</p>
<p>Jäätikön korkeimmalta kohdalta (<a href="https://web.archive.org/web/20140319055410/http://en.wikipedia.org/wiki/Summit_Camp">Summit</a>) kerätyt näytteet tutkittiin vielä monipuolisemmin. Kerrostumien muodostuessa vallinneita lämpötiloja arvioitiin isotooppisuhteiden perusteella. Mustan hiilen eli nokilaskeuman alkuperää puolestaan selvitettiin kemiallisin analyysein. Tulokset viittaavat siihen, että sekä vuonna 1889 että 2012 jäätikköön kertyi epäpuhtauksia, jotka olivat peräisin pikemminkin metsäpaloista kuin fossiilisista polttoaineista.</p>
<p>Vuoden 2012 noki lienee peräisin etenkin Pohjois-Amerikan ja Siperian <a href="https://web.archive.org/web/20121102231401/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/hazards/2012/7#drought">merkittävistä metsäpaloista</a> saman vuoden kesä- ja heinäkuussa. Tiedot silloisista ilmavirtauksista tukevat tätä käsitystä.</p>
<p>Pelkät ennätyshelteet ilman suurta nokilaskeumaa eivät ilmeisesti ole riittäneet aiheuttamaan laaja-alaista sulamista. Sellaiset olosuhteet näyttäisivät vallinneen esimerkiksi vuonna 1758. Pelkkä nokilaskeuma ei sekään riitä, jos sää ei ole samalla tarpeeksi lämmin. Vuodet 1868 ja 1908 ovat olleet tuollaisia helteettömiä nokihuippuvuosia, vuosia ilman laaja-alaista pintasulantaa.</p>
<p>Sulamistutkimus julkaistiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian <a href="http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1405397111">PNAS</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Entä mitä Grönlannin jäätikköpinnoille kuuluu tänä päivänä? <a href="https://web.archive.org/web/20140626090609/http://nsidc.org/greenland-today/2014/05/last-year-in-review-this-years-melt-begins/">Vuosi 2013</a> oli selvästi rauhallisempi kuin 2012. Pintasulannan laajuus oli lähellä vuosien 1978-2013 keskiarvoa. Kesän 2014 sulaminen on alkanut toukokuun 19:ntenä päivänä eli "<a href="https://web.archive.org/web/20160525001129/http://polarportal.dk/en/nyheder/arkiv/nyheder/smeltesaesonens-begyndelse/">tavalliseen aikaan</a>". Seuraamme jännityksellä <a href="https://web.archive.org/web/20150501000000*/http://polarportal.dk/en/groenlands-indlandsis/nbsp/isens-overflade/">tilanteen kehittymistä</a>.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140612013829/http://siberiantimes.com/ecology/casestudy/news/forest-fires-arrive-early-as-siberia-sees-record-high-temperatures/"><b>Metsäpalokausi alkoi Venäjällä</b></a> tänä kesänä kuusi viikkoa normaali aikaisemmin, uutisoi The Siberian Times huhtikuun alkupuolella. Viikko sitten sama lähde kirjoitti <a href="https://web.archive.org/web/20140604113108/http://siberiantimes.com/ecology/casestudy/news/state-of-emergency-declared-over-wildfires-in-irkutsk-region/">Irkutskin alueen</a> järkyttävistä tunnelmista. Maailman lämpötilakartta saa ajattelemaan, että poikkeuksellisen lämmin huhtikuu oli varmaankin osasyynä tapahtuneeseen:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201404.gif"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-lEMfXjQ8voE/U4NoCroLwsI/AAAAAAAAB2s/wB2GgWP51TI/s480/2014-05-27_201404.jpg" /></a><br /><i>Huhtikuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 huhtikuiden keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät seudut on merkitty kartaan sinisin sävyin, keskimääräistä lämpimämmät punaisin sävyin. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. Laajalla alueella keskisessä Siperiassa huhtikuu 2014 oli yli viisi celsiusastetta keskimääräistä lämpimämpi (kartan tummin punasävy). (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20140702184135/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/4">NOAA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Huhtikuu 2014</b> oli globaalistikin tarkasteltuna melko lämmin. NASA:n mukaan se oli mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">toiseksi lämpimin</a> huhtikuu, ja NOAA:n mukaan <a href="https://web.archive.org/web/20140702184135/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/4">kaikkein lämpimin</a> (yhdessä vuoden 2010 huhtikuun kanssa). Nämä lämpötilastot alkavat vuodesta 1880.</p>
<p>Yksi viime kuun äärevimmistä sääilmiöistä koettiin Salomonsaarilla, kun siellä <a href="https://web.archive.org/web/20140604062651/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=274">satoi paikoitellen yhteensä 1000 millimetriä</a> vettä neljässä vuorokaudessa. Kaatosateen aiheuttamat <a href="https://web.archive.org/web/20140611103501/http://reliefweb.int/report/solomon-islands/ocha-flash-update-3-solomon-islands-flash-floods-6-april-2014">äkkitulvat aiheuttivat vakavaa vahinkoa</a> tässä puolen miljoonan asukkaan saaristovaltiossa. Tulvavesi tuhosi ja huuhtoi mukanaan mereen ihmisten koteja ja kasvimaita sekä infrastruktuuria. Ainakin 22 ihmistä sai surmansa.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/rb2rFqheFK4?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/rb2rFqheFK4?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Video: Huhtikuun 2014 tulvatuhoja Salomonsaarilla.</i></p>
<p><b><a href="https://web.archive.org/web/20140607000011/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/05/spring-unloaded">Arktisen merijään</b></a> ala oli huhtikuussa 2014 keskimäärin 14,14 miljoonaa neliökilometriä. Se on satelliittiavusteisen mittaushistorian viidenneksi pienin huhtikuinen arktisen merijään ala.</p>
<p>§</p>
<p>Huhtikuu 2014 oli myös mittaushistorian ensimmäinen kuukausi, jona <a href="https://web.archive.org/web/20140529143113/http://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/pr_991_en.html"><b>ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kuukausikeskiarvo oli suurempi kuin 400 miljoonasosaa</b></a> koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Tai kuten Harvard Gazette otsikoi, "<a href="https://web.archive.org/web/20140720095711/http://news.harvard.edu/gazette/story/2014/05/another-step-in-the-wrong-direction/">taas yksi askel väärään suuntaan</a>".</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/toukokuu/pohjakosketuksia">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140818223745/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/toukokuu/pohjakosketuksia">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-9174274134441809862014-04-30T05:39:00.000+03:002016-06-08T09:20:42.474+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia maalis-huhtikuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Hallitustenvälisen ilmastopaneelin <b>IPCC:n viides arviointiraportti (AR5)</b> lähestyy valmistumistaan. AR5:n <a href="https://web.archive.org/web/20140510192528/http://www.ipcc-wg2.gov/AR5/">toinen osaraportti</a> (WGII) julkistettiin maaliskuun lopussa ja <a href="https://web.archive.org/web/20140520072901/http://mitigation2014.org/">kolmas osaraportti</a> (WGIII) pari viikkoa sen jälkeen.</p>
<p>§</p>
<p>Osaraportti numero kaksi (WGII) erittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmiskuntaan ja muuhun eliömaailmaan, sekä pohtii tulevaisuuden uhkia ja keinoja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.</p>
<p>Raportissa todetaan, että <b>ilmastonmuutoksen seurauksia on jo havaittavissa ympäri maailmaa - kaikissa maanosissa ja valtamerissä</b>. Havaintoja on siis paljon, mutta miten lähestyä tällaista satojen ja taas satojen sivujen mittaista asiakirjaa, jonka ulkoasukin on vielä luonnosvaiheessa?</p>
<p>Sääasema suosittelee aloittamaan lukemisen "Lyhennelmästä päätöksentekijöitä varten" (<i>Summary for Policymakers</i>, <a href="https://web.archive.org/web/20140501134107/http://ipcc-wg2.gov/AR5/images/uploads/IPCC_WG2AR5_SPM_Approved.pdf">44-sivuinen pdf</a>). Siinäkin kannattaa keskittyä loppupuoliskon helppolukuisiin tekstitaulukoihin. Niihin on tiivistetty suuri määrä tietoa tähän mennessä ilmenneistä ilmastonmuutoksen seurauksista (<i>Table SPM.A1</i> sivuilla 32-34) ja tulevaisuuden riskeistä (<i>Assessment Box SPM.2 Table 1.</i> sivuilla 27-30).</p>
<p>Syventävää tekstiä löytyy <a href="https://web.archive.org/web/20140504113255/http://ipcc-wg2.gov/AR5/report/final-drafts/?">osa-alueittain jaoteltuna</a> esimerkiksi makeanveden varoista, ruokaturvasta, ja ihmisten terveydestä. Osiot ovat tyypillisesti useiden kymmenien sivujen mittaisia. Tietoa on myös maanosittain ryhmiteltynä - esimerkiksi Euroopalle on omistettu oma lukunsa (<a href="https://web.archive.org/web/20140527153818/http://ipcc-wg2.gov/AR5/images/uploads/WGIIAR5-Chap23_FGDall.pdf">93-sivuinen pdf</a>). Siitä voi etsiä vastausta usein kysyttyihin kysymyksiin, kuten voiko Euroopassa jatkaa asumista rannikolla, leviääkö tänne uusia tarttuvia tauteja, tai kasvaako tarve tuoda Eurooppaan ruokaa muualta.</p>
<p>§</p>
<p>Osaraportti numero kolme (WGIII) käsittelee ilmastonmuutoksen hillintää eli käytännössä <b>kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden pienentämistä</b>, sekä siihen liittyvää uhkapeliä vaihtoehtoisilla ilmastonmuutosskenaarioilla (ja niihin liittyvillä kustannuksilla ja toimintamahdollisuuksilla). Kolmosraporttia varten analysoitiin tieteellisestä kirjallisuudesta <a href="https://web.archive.org/web/20140629193150/http://mitigation2014.org/communication/press-release">noin 1200 eri skenaariota</a>.</p>
<p>Skenaarioiden peruspiirteet on esitelty raportin lyhennelmässä (<i>Summary for Policymakers</i>, <a href="https://web.archive.org/web/20140513140041/http://report.mitigation2014.org/spm/ipcc_wg3_ar5_summary-for-policymakers_approved.pdf">33-sivuinen pdf</a>, johon on koottu muutakin karua perusasiaa). Skenaariotaulukosta (<i>Table SPM.1</i> sivulla 13) löytyvät ilmakehän mahdolliset hiilidioksidipitoisuudet vuonna 2100, niihin johtavat kumulatiiviset kasvihuonekaasupäästöt, päästömäärien muutokset suhteessa vuoden 2010 päästöihin, ja niitä todennäköisesti vastaavat muutokset maailman keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennessä.</p>
<p>Kolmosraportti on kakkosraporttiakin eeppisempi järkäle, joka on jäsennelty pienen kirjan mittaisiksi <a href="https://web.archive.org/web/20140513002710/http://mitigation2014.org/report/final-draft">luvuiksi</a>. Energiateknologian ja muiden teknisten aiheiden lisäksi mukana on myös abstraktin inhimillistä näkökulmaa, ja sitä on pohdittu entistä perusteellisemmin esimerkiksi luvussa <i>Social, Economic and Ethical Concepts and Methods</i> (<a href="https://web.archive.org/web/20140514071409/http://report.mitigation2014.org/drafts/final-draft-postplenary/ipcc_wg3_ar5_final-draft_postplenary_chapter3.pdf">128-sivuinen pdf</a>).</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://mitigation2014.org/report/spm-graphics/IPCC_WG3_SPM_Figure_1.png"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-ghMmQQa36h0/U2AK9k55iFI/AAAAAAAAB2M/VktI17zjFXI/s480/2014-04-29_IPCC_WG3_SPM_Figure_1.jpg" /></a><br /><i>Ihmiskunnan vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1970-2010. Vuosina 1970-2000 päästöt kasvoivat keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa. Sen jälkeen kasvunopeus jyrkkeni 2,2 prosenttiin vuodessa. Kaavion yksityiskohtiin kannattaa perehtyä <a href="https://web.archive.org/web/20140602212301/http://mitigation2014.org/report/spm-graphics/IPCC_WG3_SPM_Figure_1.png">isokokoisemman kuvatiedoston</a> ja sen <a href="https://web.archive.org/web/20140417215937/http://mitigation2014.org/report/spm-graphics">selitteen</a> avulla. (Kaavio: <a href="https://web.archive.org/web/20140417215937/http://mitigation2014.org/report/spm-graphics">IPCC/AR5-WGIII</a>)</i></p>
<p>Kaikista niistä kasvihuonekaasupäästöistä, joita ihmiskunta on tuottanut vuosina 1750-2010 yhteensä, noin puolet on kertynyt viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Kaiken lisäksi vuosittaiset päästömäärät ovat kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla vuosina 1970-2010. Vuonna 2010 ihmiskunnan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt nousivat noin 49 miljardiin tonniin ja kumulatiiviset hiilidioksidipäästöt olivat jo melkein 2000 miljardia tonnia.</p>
<p>(Huom! Toisinaan puhutaan hiilidioksidipäästöjen sijaan <a href="https://web.archive.org/web/20140508104203/http://trillionthtonne.org/">hiilipäästöistä</a>. Jos halutaan ilmaista hiilidioksidipäästöt hiilipäästöinä, on jaettava hiilidioksiditonnit 3,7:llä eli suhdeluvulla, joka on johdettu suoraan alkuaineiden atomimassoista.)</p>
<p>Kaksituhatta miljardia tonnia on hieman yli puolet siitä kumulatiivisten hiilidioksidipäästöjen "kiintiöstä", jonka voidaan ajatella olevan ihmiskunnan käytettävissä. Emme voi jatkaa siihen huolettomaan ja ahneeseenkin tapaan, josta käytetään yleisesti nimitystä "business as usual", jos haluamme välttää arvaamattoman vaarallisen ilmastonmuutoksen, kuten esimerkiksi maailman keskilämpötilan kohoamisen yli neljällä celsiusasteella tämän vuosisadan aikana.</p>
<p>On arvoitu, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden rajoittaminen korkeintaan 450 miljoonasosaan voisi hyvällä tuurilla riittää pitämään keskilämpötilan nousun enintään kahdessa celsiusasteessa, ja että sen edellyttämät ponnistelut leikkaisivat talouskasvusta tällä vuosisadalla vain suunnilleen 0,06 prosenttia vuodessa. Näissä laskelmissa ei edes ole mukana niitä terveys- ja muita hyötyjä, joita koituu kun ilmansaasteet vähenevät ja kun vältytään pahoilta ilmastokatastrofeilta.</p>
<p>Vuoden 2000 jälkeen kasvihuonekaasupäästömme ovat kasvaneet kaikilla muilla talouden sektoreilla paitsi maa- ja metsätaloudessa (ks. <a href="https://web.archive.org/web/20140630071337/http://mitigation2014.org/report/spm-graphics/IPCC_WG3_SPM_Figure_2.png">kaavio</a> ja sen <a href="https://web.archive.org/web/20140417215937/http://mitigation2014.org/report/spm-graphics">selite</a>). Tilanne on siis kelju, mutta siinä voi nähdä jotain hyvääkin - nimittäin sen että kaikki päästövähennykset ja hiilensidontaideat mitä nyt vain keksitään ovat todella tervetulleita joka taholla sähkön- ja lämmöntuotannossa, teollisessa tuotannossa, rakentamisessa ja asumisessa, liikenteessä sekä maa- ja metsätaloudessa (jonka osuus päästöistä oli vuonna 2010 noin neljännes).</p>
<p>Toisin sanoen, kuten IPCC:n puheenjohtaja Rajenda K. Pachauri asian ilmaisee, "ilmastonmuutoksen hillitsemisen pikajunan olisi lähdettävä asemalta pian, ja koko globaalin yhteisön olisi oltava sen kyydissä". Tämä ja muita hyviä puheenvuoroja kuultiin lehdistötilaisuudessa pari viikkoa sitten:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/XpugsLBs3Gw?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/XpugsLBs3Gw?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Videotallenne IPCC:n lehdistötilaisuudesta, joka pidettiin kolmosraportin (WGIII) julkistamisen yhteydessä Berliinissä 13.4.2012. Tiedepitoisin sisältö alkaa melko tarkalleen viidentoista minuutin kohdalta, eli kun <a href="https://web.archive.org/web/20140518224107/http://www.pik-potsdam.de/members/edenh">Ottmar Edenhofer</a> aloittaa raportin pääkohtien esittelyn.</i></p>
<p>IPCC:n viidennen arviointiraporttin (AR5) neljäs ja viimeinen osa, synteesiraportti (AR5 SYR), tulee näillä näkymin saataville <a href="https://web.archive.org/web/20140512171858/http://www.ipcc.ch/report/ar5/outreach.shtml">marraskuussa 2014</a>. Ensimmäinen osaraportti (WGI) esiteltiin Tietoukan blogissa <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2013/10/ulkomaisia-ilmastouutisia-syys.html">23.10.2013</a>.</p>
<p>§</p>
<p>Lopuksi vielä lyhyesti maaliskuun sääuutisia maailmalta.</p>
<p>Maaliskuusta 2014 tuli <b>mittaushistorian neljänneksi lämpimin maaliskuu</b> sekä <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140601005806/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/3">NOAA:n</a> analyysin mukaan. Maaliskuu oli vertailujakson keskiarvoa kylmempi laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, mikä pistää hyvin silmään allaolevasta kartasta. <a href="https://web.archive.org/web/20140501235930/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=265">Vermontin osavaltiossa</a> Yhdysvalloissa siitä tuli jopa sikäläisen historian kylmin maaliskuu.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201403.gif"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-steQQ6ueRQQ/U1_wW5BxClI/AAAAAAAAB1w/nbgCZnYZrdY/s480/2014-04-29_201403.jpg" /></a><br /><i>Maaliskuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty karttaan sinisillä sävyillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi värisävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (<a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201403.gif">Kartta</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20140601005806/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/3#temp">NOAA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Arktinen merijää saavutti tämänvuotisen maksimialansa maaliskuun 21:ntenä päivänä. Jäiseksi luokiteltavan merialueen laajuus oli tuolloin noin 14,91 miljoonaa neliökilometriä. Se on tilastohistorian <a href="https://web.archive.org/web/20140607101800/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/04/arctic-sea-ice-at-fifth-lowest-annual-maximum/"><b>viidenneksi pienin arktisen merijään vuosittainen maksimi</b></a>.</p>
<p>Ylivuotisen merijään määrä oli maaliskuun alussa selvästi suurempi kuin vuotta aiemmin, mikä on todella ilahduttava uutinen. Monivuotisen merijään elpymiseen Pohjoisella jäämerellä tarvittaisiin useita tällaisia hyviä vuosia. Allaoleva animaatio havainnollistaa, mitä arktisen merijään vanhimmille ikäluokille on tapahtunut vuosina 1987-2013. Kaikkein vanhin, yli yhdeksän vuoden ikäinen osa merijäästä on esitetty siinä valkoisella värillä.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="360"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/H-BbPBg3vj8?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/H-BbPBg3vj8?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="360" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/huhtikuu/ilmastoraportti-spesiaali-osa-2">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140701034602/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/huhtikuu/ilmastoraportti-spesiaali-osa-2">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-70211652787606442772014-03-26T06:02:00.000+02:002016-06-08T09:20:57.268+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia helmi-maaliskuussa 2014<p><i>(Laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanne</a>.)</i></p>
<p>§</p>
<p>Rankat helteet ovat tuttu aihe Australian ilmastouutisista - esimerkiksi vuosi 2013 oli sikäläisen mittaushistorian kuumin vuosi. Sen jatkoksi saatiin vielä <b>kesä (joulu-helmikuu), joka oli huomattavan kuuma varsinkin Australian kaakkoisosissa</b>. Tämä kesä rikkoi ainakin 156 paikallista helle- ja muuta sääennätystä.</p>
<p>Riippumaton tutkijaryhmä Climate Council on koonnut siitä raportin <a href="https://web.archive.org/web/20140331143819/http://www.climatecouncil.org.au/angry-summer"><i>The Angry Summer</i></a>. Jos tuo otsikko kuulostaa tutulta, niin sitähän se onkin. Myös edellinen kesä oli heidän mielestään "vihainen" (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2013/03/ulkomaisia-ilmastouutisia-helmi.html">Tietoukan blogi 26.3.2013</a>).</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.climatecouncil.org.au/uploads/ff37af7492b4b698420c1aebdaed54a0.pdf"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-MB3ks8qguZQ/UzFy1OC8tFI/AAAAAAAABx8/lCCCB_1h_dQ/s512/2014-03-25_angrysummer.jpg" /></a><br /><i>Australiassa kesällä 2013/2014 rikkoutuneita paikallisia lämpöennätyksiä. Kuvan tekstit on helpompi lukea isommasta versiosta, joka on <a href="https://web.archive.org/web/20140327060630/http://www.climatecouncil.org.au/uploads/ff37af7492b4b698420c1aebdaed54a0.pdf">raportin</a> (pdf) sivulla 4. (Kuva © <!-- http://www.climatecouncil.org.au/uploads/ff37af7492b4b698420c1aebdaed54a0.pdf --><a href="https://web.archive.org/web/20140327060630/http://www.climatecouncil.org.au/uploads/ff37af7492b4b698420c1aebdaed54a0.pdf">Climate Council of Australia Ltd</a>)</i></p>
<p>Yksityiskohtaisempi erittely Australian sääkesästä 2013/2014 löytyy Australian ilmatieteen laitoksen <a href="https://web.archive.org/web/20140416182633/http://www.bom.gov.au/climate/current/season/aus/archive/201402.summary.shtml">vuodenaikaisraportista</a>. Tarjolla on myös uusi <a href="https://web.archive.org/web/20140406213256/http://www.bom.gov.au/state-of-the-climate/"><b>yleiskatsaus Australian ilmaston tilaan</b></a>, <i>State of the Climate 2014</i>. Helteiden paheneminen on yhtenä silmiinpistävänä havaintona siinäkin raportissa.</p>
<p>§</p>
<p>Maailman ilmatieteen järjestö WMO on <a href="https://web.archive.org/web/20140622204307/https://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/pr_985_en.html">julkistanut</a> tämänvuotisen lausuntonsa <a href="https://web.archive.org/web/20140604194708/http://library.wmo.int/opac/index.php?lvl=notice_display&id=15957"><b>maailman ilmaston tilasta</b></a>, <i>WMO Statement on the status of the global climate in 2013</i>. Siinä vahvistetaan aiemmin alustavana ilmoitettu tieto, että vuosi 2013 oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin vuosi ja että tilastojen neljästätoista lämpimimmästä vuodesta peräti kolmetoista on koettu vuosisadan vaihteen jälkeen.</p>
<p>WMO:n raportin oheismateriaaliksi on rakennettu <a href="https://web.archive.org/web/20140623024400/http://www.wmo.int/ebooks/Climate-Statement013/">vuorovaikutteinen maailmankartta</a>, johon on merkitty viime vuoden ääreviä säätapahtumia. Suomen alueelta karttaan on otettu mukaan kolme tapausta. Tietoukan blogi suosittelee!</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.wmo.int/ebooks/Climate-Statement013/"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-NU2LLAgtTQE/UzF2tZgIcoI/AAAAAAAAByk/TcVwWkfu73c/s480/2014-03-25_wmo-screenshot.jpg" /></a><br /><i>WMO:n tapahtumakartta havainnollistaa vuoden 2013 sääerikoisuuksia. Kartassa on neljätoista tasoa; tätä kuvankaappausta varten niistä on valittu näkyviin "helleaallot" ja "korkeat lämpötilat". (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20140623024400/http://www.wmo.int/ebooks/Climate-Statement013/">WMO</a>)</i></p>
<p>Maapallon maa-alueilla joudutaan kestämään nykyisin <a href="https://web.archive.org/web/20140330041533/http://climatescience.org.au/content/708-no-warming-hiatus-extreme-hot-temperatures"><b>ankarampia helteitä kuin kolmekymmentä vuotta sitten</b></a>. Tähän tulokseen päädyttiin, kun analysoitiin vuosien 1979-2012 päiväkohtaisia lämpötiloja eri puolilta maailmaa.</p>
<p>Jokaisen yksittäisen päivän kuumuus arvioitiin erikseen vertaamalla sitä kalenterivuoden samaan päivään tutkimusjakson muina vuosina.</p>
<p>Tutkimuksen mukaan kuumimpien päivien esiintymistiheys on noussut. Niistä on myös tullut yhä kuumempia, ja niitä on alkanut esiintyä yli kaksi kertaa niin laajalla alueella kuin 30 vuotta sitten.</p>
<p>Maa-alueiden erittäin kuumat päivät ovat lämmenneet nopeammin kuin koko maailma keskimäärin. Ilmiö ei vaikuta johtuvan pelkästään maa-alueiden yleisesti nopeammasta lämpenemisestä (merialueisiin verrattuna), vaan mukana näyttäisi olevan myös jotakin sellaista ylimääräistä lämpenemistä, joka näkyy nimenomaan näissä maa-alueiden kaikkein kuumimmissa päivissä.</p>
<p>Globaalin keskilämpötilan kohoamisen hitaus vuoden 1998 jälkeen on herättänyt toiveita siitä, että ilmastonmuutos olisi pysähtynyt. Nyt esitetyt tutkimustulokset eivät kuitenkaan näytä tukevan sellaista tulkintaa. Kuumimpien päivien kuumeneminen on ollut jyrkkää <a href="https://web.archive.org/web/20140630175416/http://www.nature.com/nclimate/journal/v4/n3/fig_tab/nclimate2145_F2.html">myös vuoden 1998 jälkeen</a>.</p>
<p>Samaan aikaan kun kuumimmat päivät ovat kuumentuneet jyrkästi, ovat kylmimmät päivät kylmentyneet hieman (ks. kaavio <a href="https://web.archive.org/web/20140630115358/http://www.nature.com/nclimate/journal/v4/n3/extref/nclimate2145-s1.pdf">Supplementary Fig. S7</a>).</p>
<p>Jos päivittäisiä maksimilämpötiloja tarkastellaan eri vuodenaikojen tai maantieteellisten alueiden puitteissa, paljastuu lisää mielenkiintoisia eroja. Tässä kaksi esimerkkiä:</p>
<p>1. Kuumimpien päivien kuumeneminen on ollut erityisen korostunutta maapallon <a href="https://web.archive.org/web/20150405110157/http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskileveysasteet">keskileveyksillä</a> ja Grönlannissa (ks. kartta <a href="https://web.archive.org/web/20140630115358/http://www.nature.com/nclimate/journal/v4/n3/extref/nclimate2145-s1.pdf">Supplementary Fig. S5</a>, osa c).</p>
<p>2. Pohjoisen pallonpuoliskon keskileveyksillä lämpimimmät talvipäivät (joulu-helmikuussa) eivät ole enää niin lämpimiä kuin ennen (ks. kartta <a href="https://web.archive.org/web/20140630115358/http://www.nature.com/nclimate/journal/v4/n3/extref/nclimate2145-s1.pdf">Supplementary Fig. S6</a>, osa a).</p>
<p>Tutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1038/nclimate2145">Nature Climate Change</a> -lehdessä. Samaisen lehden ja Nature Geosciencen yhteisellä <a href="https://web.archive.org/web/20140630140936/http://www.nature.com/ngeo/focus/slowdown-global-warm/index.html">teemasivulla</a> on lueteltu lisää tieteellisiä kirjoituksia, jotka liittyvät lämpenemisen "pysähtymiseen". Osa niistä on luettavissa kokonaan ilmaiseksi.</p>
<p>§</p>
<p><b>Helmikuu 2014</b> oli <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> tilastoissa mittaushistorian 17:nneksi lämpimin ja <a href="https://web.archive.org/web/20140328120433/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/2">NOAA:n</a> tilastoissa 21:nneksi lämpimin. Kartta havainnollistaa lämpötilapoikkeamien jakaumaa ympäri maailmaa:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201402.gif"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-4QbTdis9EGQ/UzF2_-HFVTI/AAAAAAAABys/rZ9j8WgzF4Q/s480/2014-03-25_201402.jpg" /></a><br /><i>Helmikuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (<a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201402.gif">Kartta</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20140328120433/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/2">NOAA</a>)</i></p>
<p>Helmikuun <a href="https://web.archive.org/web/20140317021259/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=254">sään ääri-ilmiöihin</a> lukeutuivat muun muassa Britanniassa jatkuneet runsaat sateet, joiden myötä talvesta 2013/2014 tuli <a href="https://web.archive.org/web/20140701092211/http://www.ceh.ac.uk/news/news_archive/february-2014-uk-hydrological-summary_2014_13.html"><b>Englannissa ja Walesissa sateisin talvi</b></a> sitten vuoden 1766, josta paikallinen mittaushistoria alkaa.</p>
<p>Tutkijat yrittävät nyt selvittää, saattoiko ilmastonmuutoksella olla yhteys viime talven sateisiin ja niitä seuranneisiin tulviin. Yleisöä on pyydetty auttamaan <a href="https://web.archive.org/web/20140323184914/http://www.climateprediction.net/weatherathome/weatherhome-2014/">Weather @ home</a> -kansalaistiedeprojektin kautta. Siihen <a href="https://web.archive.org/web/20140415155226/http://www.climateprediction.net/weatherathome/weatherhome-2014/results/">ehtii vielä mukaan</a>!</p>
<p>§</p>
<p><b><a href="https://web.archive.org/web/20140418170303/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/03/in-the-arcitc-winters-might-doesnt-have-much-bite/">Arktisen merijään ala</a></b> oli helmikuussa 2014 keskimäärin 14,44 miljoonaa neliökilometriä. Se on tilastojen neljänneksi pienin helmikuinen lukema. Vuosien 1981-2010 helmikuiden keskiarvosta jäätiin 910 tuhannen neliökilometrin päähän.</p>
<p><b>Arktisen vyöhykkeen ympäristönmuutoksesta</b> on koottu verkkoon interaktiivisten karttojen kokoelma <a href="https://web.archive.org/web/20140309041216/http://nsidc.org/soac">SOAC</a> (Satellite Observations of Arctic Change). NASA:n satelliittidataan perustuvia karttoja on tällä hetkellä <a href="https://web.archive.org/web/20140418162400/http://nsidc.org/the-drift/2014/03/satellite-observations-of-arctic-change/">seitsemästä aiheesta</a>, merijään lisäksi muun muassa maakasvillisuuden vehreydestä (NDVI, data vuosilta 1982-2010) ja lumipeitteestä (1966-2012). Tietoukan blogi suosittelee taas!</p>
<p>§</p>
<p><b>Etelämannerta ympäröivän merijään</b> määrän vuodenaikaisessa vaihtelussa on sama peruspiirre kuin arktisenkin merijään syklissä (sulaa kesällä, jäätyy talvella). Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana antarktisen merijään alassa on kuitenkin ollut loivan nouseva trendi, eikä dramaattisesti laskeva trendi kuten arktisen merijään tapauksessa. Se millä tavoin eri ympäristötekijät vaikuttavat yhdessä antarktisen merijään määrään, kaipaa vielä selvittämistä.</p>
<p>Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa perehtyä pari viikkoa sitten julkaistuun raporttiin <a href="https://web.archive.org/web/20140527101025/http://acecrc.org.au/access/cms/news/?id=164&full=true"><i>Position Analysis: Antarctic Sea Ice and Climate Change 2014</i></a>. Siihen on koottu nykytietoa antarktisen merijään muutoksista ja merkityksestä osana eteläisen napa-alueen ekosysteemiä ja ilmastojärjestelmää.</p>
<p>§</p>
<p><b>Ilmastonmuutoksen vanhat tutut perusasiat</b> ovat jälleen kerrattavissa uusista, arvovaltaisten tahojen laatimista valistuspaketeista:</p>
<p><i>What We Know</i> on Amerikan tieteenedistämisyhdistys AAAS:n laatima kokonaisuus. Pääteksti (<a href="https://web.archive.org/web/20140326135350/http://whatweknow.aaas.org/wp-content/uploads/2014/03/AAAS-What-We-Know.pdf">28-sivuinen pdf</a>) keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutusten ja riskien laadulliseen kuvailemiseen. Numeerinen tieto on karsittu hyvin vähiin. Lisäaineistona on <a href="https://web.archive.org/web/20140701032131/http://whatweknow.aaas.org/hear-from-scientists/">videoita</a>, jotka sisältävät lyhyitä asiantuntijoiden puheenvuoroja. Lukijan tai kuulijan ei tarvitse olla korkeasti koulutettu pystyäkseen ymmärtämään <i>What We Know'n</i> sanoman.</p>
<p><i>Climate Change: Evidence and Causes</i> on yksityiskohtaisempi ja numeropitoisempi tuote (<a href="https://web.archive.org/web/20140314132523/http://royalsociety.org/uploadedFiles/Royal_Society_Content/policy/projects/climate-evidence-causes/climate-change-evidence-causes.pdf">36-sivuinen pdf</a>). Sen tekijöinä ovat Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia NAS ja Lontoon Royal Society. Sisällön pääosa on jäsennelty kahdenkymmenen kysymyksen ja vastauksen muotoon, ja vastauksia on havainnollistettu tilastokuvioilla. Lisäaineistoa on sekä <a href="https://web.archive.org/web/20140403083908/http://nas-sites.org/americasclimatechoices/events/a-discussion-on-climate-change-evidence-and-causes/?">NAS:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140513183456/https://royalsociety.org/policy/projects/climate-evidence-causes/">Royal Societyn</a> sivuilla. <i>Climate Change: Evidence and Causes</i> sopinee paremmin sellaiselle maallikkoyleisölle, joka haluaa ymmärtää täsmällisesti, mihin ilmastotilanteen vakavuus perustuu.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140422164240/http://keelingcurve.ucsd.edu/"><b>Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loalla</b></a> on ylittänyt 400 miljoonasosan lukeman tänä vuonna ensimmäisen kerran <a href="https://web.archive.org/web/20140606043014/http://keelingcurve.ucsd.edu/comment-on-recent-readings-in-excess-of-400-ppm/">jo maaliskuun kahdentenatoista päivänä</a>. Se on lähes kaksi kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna. Pitoisuus on vuosittain korkeimmillaan tyypillisesti <a href="https://web.archive.org/web/20130626225345/http://keelingcurve.ucsd.edu/why-does-atmospheric-co2-peak-in-may">toukokuussa</a>.</p>
<p>Tänä vuonna tullaan lähes varmasti näkemään mittaushistorian ensimmäinen kuukausikeskiarvo, jossa ilman hiilidioksidipitoisuus ylittää 400 miljoonasosaa, arvioi ilmastotutkija Ralph Keeling <a href="https://web.archive.org/web/20140330040506/http://www.yaleclimatemediaforum.org/2014/03/scripps-ncar-scientists-weigh-in-on-global-co2-monitoring-efforts">videohaastattelussa</a>.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/maaliskuu/karttoja-ja-kansalaistiedetta">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140421074356/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/maaliskuu/karttoja-ja-kansalaistiedetta">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-48502817879464176682014-02-26T07:51:00.002+02:002016-06-08T09:23:05.608+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia tammi-helmikuussa 2014<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista ~viikolle 3/2014 asti, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p><i>Erittely ko. laajemman <a href="https://tietoukka.wordpress.com/weekly-climate-change-links/">uutislinkkikokoelman tilanteesta</a>.</i></p>
<p>§</p>
<p>Maailman ilmatieteen järjestö WMO on laskenut <a href="https://web.archive.org/web/20140803024311/https://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/pr_983_en.html"><b>vuoden 2013 maailman virallisen keskilämpötilan</b></a>. WMO:n mukaan viime vuosi oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin vuosi. Tilastojen neljästätoista lämpimimmästä vuodesta peräti kolmetoista on koettu vuosisadan vaihteen jälkeen.</p>
<p>WMO:n virallisissa lämpölaskelmissa käytetään aineistona ensisijaisesti Yhdysvaltain <a href="https://web.archive.org/web/20140307072149/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/13">NOAA:n</a> ja <a href="http://www.giss.nasa.gov/research/news/20140121/">NASA:n</a> sekä Britannian <a href="https://web.archive.org/web/20140315044500/http://www.metoffice.gov.uk/hadobs/hadcrut4/">Met Officen</a> dataa. Nuo kolme tahoa käyttävät hivenen toisistaan poikkeavia laskutapoja, mutta kaikkien tulokset ovat tälläkin kertaa pääpiirteissään hyvin samankaltaiset.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/1ALh9weslCs?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/1ALh9weslCs?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Vuosille 1884-2013 laskettujen viisivuotiskeskilämpötilojen poikkeama vuosien 1951-1980 keskiarvosta. Animaatio päättyy kuvaan, joka esittää viimeisen viisivuotisjakson (2009-2013) lämpöpoikkeamaa. Siniset sävyt kuvastavat keskimääräistä matalampia ja keltaisesta punaiseen liukuvat sävyt keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Mitä tummempi sininen tai punainen sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (Animaatio: <a href="https://web.archive.org/web/20140327203427/http://svs.gsfc.nasa.gov/vis/a000000/a004100/a004135/">NASA/Goddard Space Flight Center Scientific Visualization Studio</a>)</i></p>
<p>WMO julkistaa täyden yhteenvetonsa maailman ilmaston tilasta 2013 myöhemmin tänä keväänä. Sitä odotellessa viime vuoden keskeisiä säätapahtumia voi kerrata <a href="https://web.archive.org/web/20140601042409/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/extremes/201313.gif">kartasta</a>, joka on <a href="https://web.archive.org/web/20140307072149/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/13">NOAA:n vuosiraportissa</a>. Epävirallisempia pieniä koosteita ovat laatineet <a href="https://web.archive.org/web/20140523101942/http://www.theguardian.com/environment/2013/dec/18/2013-extreme-weather-events">John Vidal/The Guardian</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20140126035338/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2613">Jeff Masters</a>, joka on kerännyt myös erillisen kokoelman <a href="https://web.archive.org/web/20140227144729/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2626">aivan erityisiä säävideoita</a> viime vuodelta (varoitus: videot ovat paikoin hyvinkin järkyttävää katseltavaa). Euroopan satelliittijärjestön animaatio vuodesta 2013 (alla) on rakennettu satelliittikuvista, ja siinä on taustalla englanninkielinen selostus:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/m2Gy8V0Dv78?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/m2Gy8V0Dv78?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>§</p>
<p><b>Tammikuu 2014</b> oli maailman mittaushistorian neljänneksi lämpimin tammikuu sekä <a href="https://web.archive.org/web/20140301185325/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/1">NOAA:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> tilastoissa. Suurimmassa osassa maailman maa-alueita kuukauden keskilämpötila oli keskimääräistä korkeampi. Ajankohtaan nähden keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty karttaan sinisillä sävyillä:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201401.gif"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-M58ZuwiSA9U/Uw18kfYXcjI/AAAAAAAABxQ/KcsPxdqddzA/s480/2014-02-25_201401.jpg" /></a><br /><i>Tammikuun 2014 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20140301185325/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2014/1">NOAA</a>)</i></p>
<p><b>Isossa-Britanniassa</b> tammikuu 2014 oli <a href="https://web.archive.org/web/20160303225151/http://www.metoffice.gov.uk/news/releases/archive/2014/Early-January-Stats">hyvin sateinen</a> ja sen myötä tulvainen. Tammikuun kaikkien aikojen sade-ennätys rikkoutui esimerkiksi <a href="https://web.archive.org/web/20141012204726/http://metofficenews.wordpress.com/2014/02/14/met-office-rainfall-records-how-far-do-they-go-back-and-what-can-they-tell-us/">Englannissa ja Walesissa</a>, missä paikallinen mittaushistoria alkaa vuodesta 1766.</p>
<p>Poikkeava tilanne on jatkunut Britanniassa vielä <a href="https://web.archive.org/web/20140318015248/http://www.environment-agency.gov.uk/news/151990.aspx">helmikuunkin puolella</a>. Siitä on julkaistu näyttävä kuvakooste <a href="https://web.archive.org/web/20140302014041/http://www.theatlantic.com/infocus/2014/02/flooding-in-southwest-england/100677">In Focus</a> -blogissa.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20160607214936/http://cehsciencenews.blogspot.fi/2014/02/record-breakers-climate-change.html">Ekologian ja hydrologian tutkimuskeskus CEH</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20140521183312/http://www.metoffice.gov.uk/research/news/2014/uk-storms-and-floods">Met Office</a> ovat julkaisseet yhdessä <a href="https://web.archive.org/web/20140811144526/http://www.metoffice.gov.uk/media/pdf/1/2/Recent_Storms_Briefing_Final_SLR_20140211.pdf">raportin</a> (pdf), jossa eritellään alkuvuoden rankkaa sadejaksoa ja sen mahdollisia syitä. Raportti ei esitä tyhjentävää selitystä sääkatastrofille. Pohjois-Atlantin yllä vahvistunut ilmakehän <a href="https://web.archive.org/web/20130312025121/http://fi.wikipedia.org/wiki/Suihkuvirtaus">suihkuvirtaus</a> saattaa olla yksi ilmiön aiheuttajista. Näillä <a href="https://web.archive.org/web/20160607215519/https://www.rmets.org/recent-weather-and-jet-stream">asioilla on yhteys</a> myös Kuninkaallisen meteorologisen seuran mukaan.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20160607215708/http://www.bom.gov.au/climate/current/month/aus/archive/201401.summary.shtml"><b>Australiassa</b></a> vuosi alkoi ankaran helleaallon merkeissä (<a href="https://web.archive.org/web/20140409163800/http://www.bom.gov.au/climate/current/statements/scs47.pdf">pdf</a>), ja tammikuulle sattui vielä toinenkin kansallisesti merkittävä helleaalto (<a href="https://web.archive.org/web/20140705150929/http://www.bom.gov.au/climate/current/statements/scs48.pdf">pdf</a>). Australialainen Climate Council selostaa helleasiaa uudessa raportissaan, jonka otsikko on vapaasti käännettynä "<a href="https://web.archive.org/web/20140228181129/http://www.climatecouncil.org.au/2014/02/13/heatwaves-report/">Helleaallot: kuumempia, pidempiä, useammin</a>". Raportin mukaan Adelaiden, Melbournen ja Canberran kaupungit ovat kuumentuneet jo sellaiselle tasolle, jolle niiden oli aiemmin arvioitu päätyvän vasta vuonna 2030.</p>
<p>Adelaiden yliopiston mukaan tammikuun helleaaltojen <a href="https://web.archive.org/web/20140320225950/http://www.adelaide.edu.au/news/news68222.html">maastopalot tuhosivat kokonaan joitakin uhanalaisten lintulajien osapopulaatioita</a> Etelä-Australiassa ja Victoriassa. Kärsineiden lajien joukossa ovat tummaemumaluri (<a href="https://web.archive.org/web/20160304121553/http://www.birdlife.org/datazone/speciesfactsheet.php?id=5202"><i>Stipiturus mallee</i></a>) ja mesikkolaji <a href="https://web.archive.org/web/20160305130716/http://www.birdlife.org/datazone/speciesfactsheet.php?id=5381"><i>Manorina melanotis</i></a>, jotka kuuluvat Australian endeemiseen linnustoon.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/sussexbirder/8079650268/"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-YvI8WLLHBc4/Uw2HBtYVZvI/AAAAAAAABxg/s3vz91DvYVo/s480/2014-02-25_8079650268_e976568b74_b.jpg" /></a><br /><i>Maailman kaikki tummaemumalurit (Stipiturus mallee) sijaitsevat nyt niin suppealla alueella Australiassa, että pahimmassa tapauksessa yksi ainoa maastopalo voi hävittää lajin sukupuuttoon. (<a href="http://www.flickr.com/photos/sussexbirder/8079650268/">Kuva</a>: <a href="http://www.flickr.com/people/sussexbirder/">Ron Knight</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>Tuossa ei suinkaan ollut kaikki, vaan lisää tammikuun erikoisia säähavaintoja maailmalta voi hakea <a href="https://web.archive.org/web/20140227024307/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=245">Christopher Burtin blogista</a>.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140302182403/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/02/thicker-on-top-higher-down-under"><b>Arktisen merijään ala oli tammikuussa</b></a> keskimäärin 13,73 miljoonaa neliökilometriä. Kyseessä on mittaushistorian neljänneksi pienin tammikuinen lukema. <a href="https://web.archive.org/web/20140403015933/http://nsidc.org/cryosphere/quickfacts/seaice.html">Jäiseksi luokiteltavaa</a> merenpintaa oli tällä kertaa 800 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 1981-2010 tammikuissa keskimäärin.</p>
<p>Arktisen merijään ala <a href="https://web.archive.org/web/20140418233946/http://nsidc.org/icelights/2012/03/26/the-arctic-sea-ice-maximum/">kasvanee tänä talvena vielä</a> muutaman viikon ajan. Tilannetta voi verrata vuosien <a href="https://web.archive.org/web/20140418233941/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/03/annual-maximum-extent-reached/">1979-2000 havaintoihin</a>: Merijään maksimilukema mitattiin tuolloin keskimäärin maaliskuun kymmenentenä päivänä, ja se oli keskimäärin 15,86 miljoonaa neliökilometriä.</p>
<p>Pohjoisen jäämeren jännittävää loppukiriä voi seurata Yhdysvaltain kansallisen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC:n <a href="https://web.archive.org/web/*/http://nsidc.org/data/seaice_index/images/daily_images/N_daily_extent_hires.png">karttapiirroksesta</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/*/http://nsidc.org/data/seaice_index/images/daily_images/N_stddev_timeseries.png">tilastokuviosta</a>, jotka päivittyvät <a href="https://web.archive.org/web/20140418232734/http://nsidc.org/arcticseaicenews/category/daily-image/">vuorokauden viiveellä</a>.</p>
<p>NSIDC:n tilastoimat satelliittihavainnot alkavat vasta 1970-luvun lopulta, mutta <a href="https://web.archive.org/web/20150611160914/http://www.aoos.org/historical-sea-ice-atlas/"><b>yli sata vuotta pidempää historiaa voi nyt silmäillä vuorovaikutteisesta "Alaskan merijääatlaksesta"</b></a>, joka julkistettiin viime kuussa.</p>
<p>Uusi, hieno ja kunnianhimoinen <a href="https://web.archive.org/web/20140310010708/http://seaiceatlas.snap.uaf.edu/"><i>Historical Sea Ice Atlas</i></a> on amerikkalaispainotteisen tutkimusyhteistyön tuote. Se on koottu havainnoista, joista varhaisimmat ovat tammikuulta 1850 ja tuoreimmat (ainakin tätä kirjoitettaessa) joulukuulta 2013. Mukana on myös satelliittidataa, kuten esimerkiksi <a href="https://web.archive.org/web/20140314134352/http://seaiceatlas.snap.uaf.edu/about">taulukon</a> alimmalla rivillä mainittu "Nimbus-7 SMMR", joka on Tietoukan blogin lukijoille tuttu <a href="https://web.archive.org/web/20140305072416/http://nsidc.org/arcticseaicenews/about-the-data">NSIDC:n merijääanalyysien</a> kautta.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140707125600/http://www.aoos.org/ice-atlas/">Jääkartasto kattaa</a> paitsi Alaskan lähimeret (Beringinmeri, Tšuktšimeri) myös Kanadan arktisen saariston länsipuolella sijaitsevan Beaufortinmeren. Alueella sijaitsevat siis sellaiset Tietoukan blogin uutisista tutut kohteet kuin merijään saartama <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012/02/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla_13.html">Nome</a> (uutiskatsaus 6/2012), <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2013/11/ulkomaisia-ilmastouutisia-loka.html">Barrow</a> jossa jäätä ei ollut näkyvissäkään (katsaus 27.11.2013) ja Point Lay, johon merijään puutteesta kärsineet mursut ovat turvautuneet useamminkin kuin kerran (katsaukset <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2010/09/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla_14.html">36/2010</a> ja <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2011/09/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla.html">35/2011</a>). (Katso jääkartan käyttöä varten kohteiden sijainnit Wikipediasta: <a href="https://web.archive.org/web/20140414081042/http://en.wikipedia.org/wiki/Nome,_Alaska">Nome</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140301072704/http://en.wikipedia.org/wiki/Barrow,_Alaska">Barrow</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20141218051659/http://en.wikipedia.org/wiki/Point_Lay,_Alaska">Point Lay</a>.)</p>
<p>Alaskan merijääatlaksesta uutisoi tuoreeltaan <a href="https://web.archive.org/web/20140323232103/http://www.alaskadispatch.com/article/20140125/new-sea-ice-map-offers-long-term-look-climate-change">Alaska Dispatch</a>, joka siteeraa hankkeen johtajaa, professori ja meteorologian tohtori John Walshia seuraavasti: "On silmiinpistävää, miten ainutlaatuisia viimeiset viisi tai kuusi kesää ovat koko aineistossa Alaskan pohjoispuolisen merijääkadon osalta [...] tämä seitsemän vuoden jakso on ennätysmäinen siinä 160 vuoden havaintoaineistossa, joka meillä on".</p>
<p>Yksityiskohtaista tietoa kartastosta löytyy <a href="https://web.archive.org/web/20140407234008/https://accap.uaf.edu/?q=node/1048">Historical Sea Ice Atlas For Alaska Waters</a> -webinaarin nettisivulta.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/helmikuu/sata-vuotta-lisaa-merijaata">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140421202554/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/helmikuu/sata-vuotta-lisaa-merijaata">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 8.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-59165322598734273562014-01-29T10:27:00.000+02:002016-06-07T23:52:00.753+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia marras-joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Voiko ilmaston vähittäinen muuttuminen aiheuttaa äkillisiä seurauksia maapallon ekosysteemeille?</b> Onko meillä tarvetta alkaa varautua isoihin muutoksiin, jotka tapahtuvat ehkä vain muutaman vuosikymmenen tai muutaman vuoden aikajänteellä? Tätä maailmanlaajuisesti relevanttia asiaa on pohdittu raportissa <a href="https://web.archive.org/web/20140326222616/http://dels.nas.edu/Report/Abrupt-Impacts-Climate-Change-Anticipating/18373"><i>Abrupt Impacts of Climate Change: Anticipating Surprises</i></a>, jonka Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia julkaisi viime kuussa. Raportissa tarkastellaan äkillisten muutosten todennäköisyyttä ennen vuotta 2100 ja sen jälkeen, sekä näiden arvioiden luotettavuutta.</p>
<p>Raportin mukaan <b>kaksi äkillistä isoa muutosta on jo käynnissä</b>. Arktisen merijään kesäaikainen niukkuus on yksi sellainen muutos. Jääkadon ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Arktinen merenkulku ja luonnonvarojen hyödyntäminen saattavat kasvaa uusiin mittasuhteisiin.</p>
<p>Se toinen jo käynnissä oleva muutos tappaa eliölajeja sukupuuttoon. Ihmistoiminta on huonontanut ja hävittänyt monien lajien elinympäristöjä. Ilmastonmuutos etenee jo nyt nopeana ja sen arvellaan kiihtyvän vielä lisää. Nuo tekijät voivat ajaa yksinäänkin lajeja kriittisen kynnyksen tuolle puolen, niiden yhteisvaikutuksesta puhumattakaan. Ilmaston ominaisuudet kuten esimerkiksi kasvukauden kesto ja ajoittuminen tai äärisäiden intensiteetti ja esiintymistiheys voivat muuttua niin nopeasti, että eliölaji ei ehdi sopeutua tai siirtyä uuteen paikkaan.</p>
<p><b>Joidenkin muutosten todennäköisyyttä ei kyetä arvioimaan</b> nykytietämyksen valossa. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi Länsi-Etelämantereen mannerjäätikön (West Antarctic Ice Sheet, WAIS) hajoaminen ja siitä aiheutuva merenpinnan nousu. WAIS sisältää niin paljon vettä, että se voisi nostaa maailman merenpintaa 3-4 metriä. Sillä olisi vakavia seurauksia rannikkoseutujen ihmisasutukselle ja infrastruktuurille. WAIS onkin niitä kohteita, joita koskevat ennusteet edellyttävät vielä runsaasti lisätutkimuksia.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.antarcticglaciers.org/wp-content/uploads/gallery/ice_shelf/groundingline2da.png"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-IxDDtDla6-k/UuhooKy6UBI/AAAAAAAABvg/bdeRHbghoA0/s480/2014-01-28_groundingline2da.jpg" /></a><br /><i>Kaavamainen esitys mereen päättyvän jäätikön hyllymäisestä kärkiosasta, jonka alapinta on vettä vasten. Jäätikön virtaussuunta on piirroksessa vasemmalta oikealle. Länsi-Etelämantereella on useita jäätiköitä, jotka ovat tällä tavoin kosketuksissa lämpenevään mereen ja alttiina sen sulattavalle vaikutukselle. (<a href="http://www.antarcticglaciers.org/modern-glaciers/ice-shelves-sea-ice-icebergs/">Kuva</a>: <a href="https://web.archive.org/web/20140208000118/http://www.antarcticglaciers.org/">Bethan Davies</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc-sa/3.0/deed.en_GB">Creative Commons</a>)</i></p>
<p><b>Tutkimustiedon karttuminen on myös lieventänyt joitakin huolenaiheita</b>. Atlantin valtameren merivirtojen kiertoliikkeen nopea seisahtuminen ei liene todennäköistä tämän vuosisadan aikana.</p>
<p>Metaanin laajamittainen vapautuminen ilmakehään arktisen vyöhykkeen sulavasta ikiroudasta tai merenpohjan metaanihydraateista ei sekään ole todennäköistä vielä tällä vuosisadalla. Nykykäsityksen mukaan lämpeneminen tulee kyllä aikanaan aiheuttamaan ilmastollisesti merkittäviä metaanipäästöjä, muttei kuitenkaan yhtäkkisenä purkauksena.</p>
<p>Golfvirran pysähtyminen tai napa-alueen valtaisa "metaaniröyhtäys" eivät siis näytä muodostavan meille todennäköistä välitöntä uhkaa - mikä helpottava ajatus! Tiedeakatemian raportti tekee kuitenkin selväksi, että nyt ei pidä päästää otetta herpaantumaan vaan on ruvettava pystyttämään varhaisen varoituksen järjestelmää. Sellaista tarvitaan, jotta saadaan enemmän aikaa sopeutua "väistämättä tuleviin yllätyksiin". Ilmiöt jotka eivät ole todennäköisiä tällä vuosisadalla ovat silti edelleen mahdollisia, ja jotkut niistä kyllä tapahtuvat sitten myöhemmin, jos ihmiskunnan vaikutus ilmastoon jatkuu nykyisen kaltaisena.</p>
<p>Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian <a href="https://web.archive.org/web/20140213054106/http://www8.nationalacademies.org/onpinews/newsitem.aspx?RecordID=18373">julkaisemasta</a> raportista on tarjolla parisataasivuinen <a href="https://web.archive.org/web/20140130052437/http://www.nap.edu/catalog.php?record_id=18373">täydellinen versio</a>, nelisivuinen <a href="https://web.archive.org/web/20140211034057/http://dels.nas.edu/resources/static-assets/materials-based-on-reports/reports-in-brief/abrupt-climate-change-brief-FINAL-web.pdf">tiivistelmä</a> (pdf) ja <a href="https://web.archive.org/web/20140206045700/http://nas-sites.org/americasclimatechoices/other-reports-on-climate-change/2013-2/abrupt-impacts-of-climate-change">muutakin materiaalia</a>. Ilmastojärjestelmän ja ekosysteemin potentiaalisia äkkimuutoksia on eritelty yksityiskohtaisesti <a href="https://web.archive.org/web/20131214182335/http://dels.nas.edu/resources/static-assets/materials-based-on-reports/special-products/abrupt-impacts-table.pdf">taulukossa Table S.1</a> (pdf) joka sijaitsee varsinaisessa raportissa sivuilla 14-17.</p>
<p>Suositeltavaa kevyttä luettavaa löytyy <a href="https://web.archive.org/web/20141011034640/http://connections.cu.edu/news/five-questions-for-james-white/">CU Connections</a> -lehdestä. Siinä on haastateltu James Whitea, joka on geotieteiden professori Coloradon yliopistossa. Hän johti raportin laatinutta komiteaa. Videoformaatin ystäville on tarjolla tunnin mittainen <a href="http://www.youtube.com/watch?v=uh3auNaQbhc">tallenne raportin julkistamistilaisuudesta</a> ja professori Whiten pikainen johdatus aiheeseen:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/Yqhv3GgTdtA?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/Yqhv3GgTdtA?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140714013920/http://barentsobserver.com/en/arctic/2013/12/fifty-percent-increase-northern-sea-route-03-12"><b>Koillisväylän purjehduskausi</b></a> oli vuonna 2013 taas kerran edellisiä kausia vilkkaampi. Barents Observerin mukaan yhteensä 71 alusta kulki Beringinsalmen ja Barentsinmeren välisen reitin sen koko pituudelta. Toissa vuonna niin teki vain 46 alusta.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140208054423/http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/CryoSat/Arctic_sea_ice_up_from_record_low"><b>Arktisen merijään paksuudesta</b></a> on saatu lisää tietoa CryoSat-satelliitin avulla. CryoSat mittasi jään määräksi lokakuussa 2013 noin 9000 kuutiokilometriä. Jäätä oli siis noin 50 prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden lokakuussa!</p>
<p>Jään kokonaismäärää on kasvattanut lähinnä monivuotinen merijää. Monivuotinen jää oli nyt keskimäärin noin 30 senttimetriä eli noin 20 prosenttia paksumpaa kuin lokakuussa 2012. Lokakuun 2013 jäämäärä on kuitenkin vielä kaukana 1980-luvun alkuvuosien lokakuiden tasosta, jonka arvoidaan olleen 20 tuhannen kuutiokilometrin luokkaa.</p>
<p><b>Arktisen merijään ala</b> oli <a href="https://web.archive.org/web/20140209170719/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/12/slow-growth-on-the-atlantic-side-of-the-arctic-antarctic-ice-extent-remains-high/">marraskuussa</a> keskimäärin 10,24 miljoonaa neliökilometriä (mittaushistorian kuudenneksi pienin marraskuinen lukema) ja <a href="https://web.archive.org/web/20140209124137/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2014/01/a-slow-and-bumpy-climb/">joulukuussa</a> keskimäärin noin 12,38 miljoonaa neliökilometriä (vastaavasti neljänneksi pienin lukema). Talven jäämaksimi saavutetaan yleensä maaliskuussa.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140312123426/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/tropical-cyclones/2013/13"><b>Atlantin valtameren hurrikaanikausi</b></a> päättyi viime vuoden osalta mielenkiintoisiin lukemiin. Nimen saaneita myrskyjä kertyi kauden aikana kolmetoista kappaletta, mikä osuu toukokuussa esitettyjen ennusteiden haarukkaan (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2013/06/ulkomaisia-ilmastouutisia-touko.html">Tietoukan blogi 19.6.2013</a>).</p>
<p>Myrskyjen voimakkuuden suhteen ennusteet menivät kuitenkin pieleen. Vain <a href="https://web.archive.org/web/20140130061752/http://www.noaanews.noaa.gov/stories2013/20131125_endofhurricaneseason.html">kaksi myrskyä voimistui hurrikaaniksi</a> asti, ja sellaisinakin nuo trooppiset hirmumyrskyt <a href="https://web.archive.org/web/20131217144738/http://www.nasa.gov/content/goddard/humberto-atlantic-ocean">Humberto</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20131123120616/http://www.nasa.gov/content/goddard/ingrid-atlanticgulf-of-mexico/">Ingrid</a> olivat heikoimmasta päästä, vain vaatimattomia <a href="https://web.archive.org/web/20130619223751/http://fi.wikipedia.org/wiki/Saffirin-Simpsonin_hurrikaaniasteikko">ykköskategorian</a> hurrikaaneja.</p>
<p>Myrskyjen ajallisen keston ja tuulen nopeuden pohjalta voidaan laskea myrskyjen hirmuisuutta kuvaava <a href="https://web.archive.org/web/20140227122328/https://en.wikipedia.org/wiki/Accumulated_cyclone_energy">ACE-indeksi</a> (Accumulated Cyclone Energy). Koko Atlantin kauden yhteenlaskettu ACE-arvo oli viime vuonna kuudenneksi pienin sitten vuoden 1950.</p>
<p>Ennusteiden laatimisen aikoihin <a href="https://web.archive.org/web/20131203001757/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2590">monet seikat</a> viittasivat siihen, että olisi tulossa keskimääräistä aktiivisempi hurrikaanikausi, mutta se tietomäärä ei siis riittänyt. Kokenut meteorologi Dan Satterfield on pohtinut blogissaan sitä, kuinka nämä kausiennusteet saavat tiedotusvälineissä varsin <a href="https://web.archive.org/web/20131216041630/http://blogs.agu.org/wildwildscience/2013/09/09/are-hurricane-season-forecasts-not-ready-for-prime-time/">paljon huomiota suhteessa siihen miten kokeellisia</a> ne vielä toistaiseksi ovat laadultaan.</p>
<p>§</p>
<p><b>Marraskuu 2013</b> oli maailman mittaushistorian lämpimin marraskuu sekä <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140131102510/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/11">NOAA:n</a> tilastoissa. <b>Joulukuu 2013</b> oli suhteessa hitusen viileämpi; <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> tilastoissa neljänneksi lämpimin ja <a href="https://web.archive.org/web/20140203131649/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/12">NOAA:n</a> tilastoissa kolmanneksi lämpimin. Lämmintä oli etenkin Venäjällä. Paikallisten asukkaiden mukaan sellaista "<a href="https://web.archive.org/web/20140108220245/http://siberiantimes.com/ecology/casestudy/features/no-snow-in-siberia-locals-marvel-and-worry-at-the-snow-shortage/">ei oltu koettu miesmuistiin</a>", uutisoi Siberian Times runsaan kuvituksen kera.</p>
<p class="kuvitus"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-USK97bZL6Lk/UuipT1GnP-I/AAAAAAAABwY/NEfX42QUo2Q/s480/2013-11_2013-12_noaa.jpg" /><br /><i>Marraskuun 2013 (vasemmalla) ja joulukuun 2013 (oikealla) keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (Kartat © NOAA: <a href="https://web.archive.org/web/20140131102510/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/11">marraskuu</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140203131649/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/12">joulukuu</a>)</i></p>
<p>Weather Extremes -blogissa on tarjolla Christopher Burtin perinteiset koosteet sekä <a href="https://web.archive.org/web/20131220052732/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=225">marras-</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20140130063641/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=234">joulukuun</a> hätkähdyttävimmistä sääilmiöistä eri puolilla maailmaa. Yksi niistä oli poikkeuksellisen voimakas trooppinen <a href="https://web.archive.org/web/20140215203555/http://en.wikipedia.org/wiki/Typhoon_Haiyan">hirmumyrsky Haiyan</a>, joka iskeytyi Filippiineille marraskuun kahdeksantena päivänä. Taifuunikatastrofissa sai surmansa ainakin <a href="https://web.archive.org/web/20140130045909/http://www.gov.ph/crisis-response/updates-typhoon-yolanda/">6201 ihmistä</a>.</p>
<p>§</p>
<p><b>Maakohtaisia yhteenvetoja säävuodesta 2013</b> on saatavilla englanninkielisenä ainakin seuraavista maista: <a href="https://web.archive.org/web/20140815135337/http://www.metoffice.gov.uk/climate/uk/summaries/2013/annual">Iso-Britannia</a>, <!-- http://www.met.ie/climate/MonthlyWeather/seas1.pdf --><a href="https://web.archive.org/web/20160607203624/http://www.met.ie/climate/MonthlyWeather/clim-2013-ann.pdf">Irlanti</a> (pdf), <a href="https://web.archive.org/web/20140201132314/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/national/2013/13">Yhdysvallat</a>, <!-- http://www.dwd.de/bvbw/appmanager/bvbw/dwdwwwDesktop?_nfpb=true&_pageLabel=dwdwww_menu2_presse&T98029gsbDocumentPath=Content%2FPresse%2FPressemitteilungen%2F2014%2F20131230__Deutschlandwetter__Jahr__2013__e__news__Kopie.html --><a href="http://www.dwd.de/EN/press/press_release/EN/2013/20131230_Deutschlandwetter_Jahr_2013_e.html?nn=600500">Saksa</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140731052419/http://www.cma.gov.cn/en/NewsReleases/News/201401/t20140114_236271.html">Kiina</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20140311005145/http://www.niwa.co.nz/climate/summaries/annual/annual-climate-summary-2013">Uusi-Seelanti</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20140131082112/http://www.bom.gov.au/climate/current/annual/aus/2013/">Australia</a>. Australiassa vuosi 2013 oli sikäläisen mittaushistorian lämpimin.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/tammikuu/luvassa-varmasti-ikavia-yllatyksia">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140228024828/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2014/tammikuu/luvassa-varmasti-ikavia-yllatyksia">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-11251996454947099562013-11-27T20:25:00.000+02:002016-06-07T22:52:38.522+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia loka-marraskuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Kanadan merialueella <b>arktista merijäätä on ollut viime vuosikymmenet niukemmin kuin kuuteensataan vuoteen</b>, paljastaa viime viikolla julkaistu tutkimus. "Pikku jääkauden" aikana merijään määrä oli vielä yleisesti ottaen vakaa, vaikka siinä olikin vaihtelua vuosien välillä. Sen jälkeen vaihtelun luonne on muuttunut ja siihen on tullut laskeva trendi, joka on ollut viimeisen 150 vuoden ajan selvästi jyrkempi kuin aikaisemmin.</p>
<p>Merijään vaiheet rekonstruoitiin analysoimalla <i>Clathromorphum compactum</i> -korallilevien "vuosirenkaiden" paksuutta ja kemiallista koostumusta. Lisäksi levänäytteiden ikä tarkistettiin radiohiiliajoituksella. Levät kerättiin alueelta, joka ulottuu Luoteis-Atlantilta Baffininsaaren pohjoispuolisille vesille. Tämä on ensimmäinen kerta, kun levämenetelmää on sovellettu arktisen merijään tutkimiseen, kerrotaan Toronton yliopiston <a href="https://web.archive.org/web/20150803003537/http://www.utm.utoronto.ca/main-news/underwater-tree-rings-calcite-crusts-arctic-algae-record-650-years-sea-ice-change">tiedotteessa</a>.</p>
<p class="kuva"><a href="http://www.uni-goettingen.de/en/891.html?cid=4633" ><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-Xk5vyfPqLyQ/UpYWR4lPMrI/AAAAAAAABs0/BLgxaSCGXtc/s480/2013-11-26_eisschmelze_taucher.jpg" /></a><br /><i>Clathromorphum compactum kuuluu korallilevien lahkoon (<a href="https://web.archive.org/web/20140810012925/http://en.wikipedia.org/wiki/Coralline_algae">Corallinales</a>) ja sen myötä punaleviin (Rhodophyta). Kuvassa näkyvät vaaleanpunertavat ryhmyt ovat niitä. Katso <a href="http://www.flickr.com//photos/utmmagazine/sets/72157637815039643/">lisää kuvia</a> levästä ja sen tutkimisesta. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20160607182932/http://www.uni-goettingen.de/en/891.html?cid=4633">Nick Caloyianis</a>)</i></p>
<p><i>Clathromorphum compactum</i> kasvaa merenpohjassa. Se muodostaa pintaansa <a href="https://web.archive.org/web/20160607182932/http://www.uni-goettingen.de/en/891.html?cid=4633">joka vuosi uuden kalsiumkarbonaattipitoisen kerroksen</a>. Kasvunopeus on riippuvainen valon määrästä. Kasvu hidastuu jyrkästi, kun yhteyttämisessä tarvittava valo vähenee. Lumipeitteisen merijään alla vallitsevassa pimeydessä levän kasvu lopulta pysähtyy talvikaudeksi. Kasvunopeuden vaihtelut aiheuttavat levän rakenteeseen "vuosirenkaat".</p>
<p>Levän vuosirenkaissa on havaittavissa myös kemiallisen koostumuksen vaihtelua. Magnesiumin ja kalsiumin pitoisuuden suhde levässä on riippuvainen kasvamisen aikana vallinneesta ympäröivän meriveden lämpötilasta.</p>
<p><i>Clathromorphum compactum</i> on hidaskasvuinen. Yhdessä vuodessa levämuhkuraan kasvaa vain millimetrin murto-osan paksuinen lisäkerros. Toisaalta sen <a href="https://web.archive.org/web/20140103205437/http://www.livescience.com/41291-arctic-algae-climate-change-records.html">eliniällä ei ole teoreettista ylärajaa</a> ja kova rakenne suojaa sitä pedoilta. <i>Clathromorphum compactum</i> on pitkäikäisimpiä tunnettuja merieliölajeja. Tutkijat keräsivät Labradorinmerestä tänä vuonna levänäytteitä, jotka voivat niiden paksuudesta päätellen olla yli tuhannen vuoden ikäisiä. Niitä ei ole kuitenkaan analysoitu vielä tarkemmin, eivätkä ne ole mukana nyt julkaistussa tutkimuksessa, johon sisälletyistä levistä iäkkäimmät ovat vain 646 vuoden ikäisiä.</p>
<p>Useiden vuosisatojen mittaiset tarkat <a href="https://web.archive.org/web/20131129101752/http://www.geomar.de/en/news/article/650-jahre-arktische-eisbedeckung-rekonstruiert">aikasarjat ovat harvinaisia</a> merentutkimuksessa. <i>Clathromorphum compactum</i> vaikuttaakin lupaavalta tutkimuskohteelta. Sitä esiintyy laajalti Pohjoisessa jäämeressä ja subarktisilla merialueilla, ja se kasvaa matalissa vesissä. Tässä tutkimuksessa analysoidut näytteet ovat peräisin 15-17 metrin syvyydeltä, mikä on <a href="https://web.archive.org/web/20160607184457/http://www.pnas.org/content/suppl/2013/11/14/1313775110.DCSupplemental/pnas.201313775SI.pdf">lähellä levän esiintymisen maksimisyvyyttä</a>.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/kVwd0htGPkU?hl=en_US&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/kVwd0htGPkU?hl=en_US&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Videolla haastatellaan levätutkimukseen osallistunutta <a href="https://web.archive.org/web/20131208155741/http://walteradey.com/climates.php">Walter Adeytä</a> sekä näytetään korallileviä, niiden keruuta merenpohjasta ja niiden tutkimista laboratoriossa. Tämä tieteellisesti antoisin osuus alkaa kahden minuutin kohdalta.</i></p>
<p>Korallilevätutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1313775110 ">PNAS</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Arktisen merijään</b> tila on jatkunut suhteellisen heikkona myös viime kuukaudet. <a href="https://web.archive.org/web/20131203033555/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/10/a-better-year-for-the-cryosphere"><b>Syyskuussa</b></a> jäisen meren ala oli kohta 35 vuotta jatkuneen satelliittiavusteisen mittaushistorian kuudenneksi pienin. <a href="https://web.archive.org/web/20140107002841/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/11/a-typical-october-in-the-arctic/"><b>Lokakuussa</b></a> merijään ala oli niinikään tilastojen kuudenneksi pienin.</p>
<p><b>Lokakuusta 2013</b> tuli maapallolla NOAA:n mukaan mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20131212002340/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/10">seitsemänneksi lämpimin</a> lokakuu. NASA:n tilastoissa se asettui vastaavasti <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">kahdeksannelle</a> sijalle.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201310.gif"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-KnTZLhPnCfI/UpVEk_HrkkI/AAAAAAAABsk/AAFpJHPiiss/s480/2013-11-26_201310.jpg" ></a><br /><i>Lokakuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vertailujakson (1981-2010) keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmän lokakuun alueet on merkitty karttaan sinisellä värillä, keskimääräistä lämpimämmän punaisella. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskiarvosta. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20131212002340/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/10">NOAA</a>)</i></p>
<p>Luoteinen Pohjois-Amerikka on ylläolevassa kartassa erityisen punaista aluetta. <a href="https://web.archive.org/web/20140309085252/http://www.climate.gov/news-features/event-tracker/october-more-summer-fall-alaska">Alaskassa</a> lokakuu olikin säiden puolesta kuin syyskuu. Hiihtokauden alkua saatiin odotella paljolti vesisateessa. Lokakuun päättyessä merijäätä ei vieläkään ollut näköetäisyydellä <a href="https://web.archive.org/web/20131129011850/http://seaice.alaska.edu/gi/observatories/barrow_webcam">Barrow'n</a> rannasta, mikä olisi vielä runsas vuosikymmen sitten ollut tuiki harvinaista tähän aikaan vuodesta.</p>
<p>Lokakuun <a href="https://web.archive.org/web/20131128050020/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=213">hurjimpia säätapahtumia</a> täällä Euroopassa oli Atlantilta saapunut <a href="https://web.archive.org/web/20140107232104/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=209">myrsky nimeltä St. Jude</a> (eli Christian eli Carmen eli Simone - nimeämiskäytäntö rehottaa tällä mantereella melko vapaana), joka muun muassa puhalsi <a href="https://web.archive.org/web/20131210020745/http://www.dmi.dk/vejr/arkiver/normaler-og-ekstremer/vejrekstremer-dk/">Tanskan kaikkien aikojen tuuliennätyksen</a> uusiksi. Kegnæsin majakalla mitattiin lokakuun 28:ntena päivänä tuulen nopeudeksi puuskassa enimmillään 53,5 metriä sekunnissa.</p>
<p>Viime kuulle osuivat myös ne <a href="https://web.archive.org/web/20140426213046/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/event.php?id=82190">Sydneyn seudun maastopalot</a>, joiden vaikutuksia Fifin Australian-kirjeenvaihtaja <a href="https://web.archive.org/web/20131119022029/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/marraskuu/ei-ilmastototuutta-kiitos-olemme-australialaisia">Jenni Järventaus</a> kuvaili blogissaan.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://eoimages.gsfc.nasa.gov/images/imagerecords/82000/82189/Australia_amo_2013290_lrg.jpg"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-lYqjJIzx5hE/UpVD6k4WKmI/AAAAAAAABsc/UWaoCq44_Us/s480/2013-11-26_Australia_amo_2013290_lrg.jpg" /></a><br /><i>Maastopalot savuavat Sydneyn lähistöllä Australiassa 17.10.2013. Sydney on jokseenkin keskellä kuvaa. Palavat alueet on merkitty satelliittikuvaan ohuella punaisella ääriviivalla. Kuvassa näkyy suurin piirtein 340 × 340 kilometrin kokoinen alue ja savun lisäksi myös ihan tavallisia pilviä. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20131108013451/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=82189">NASA/Jeff Schmaltz, LANCE/EOSDIS MODIS Rapid Response Team</a>)</i></p>
<p>Vielä takaisin syyskuuhun, jonka säätilastot eivät olleet viime kerralla vielä ilmestyneet. <a name="syyskuu2013"><b>Syyskuu 2013</b></a> oli NOAA:n mukaan mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20140422050011/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/9">neljänneksi lämpimin</a>, NASA:n tilastoissa jopa <a href="https://web.archive.org/web/20140805162437/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">kaikkein lämpimin</a> yhdessä vuoden 2005 syyskuun kanssa.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20131229160904/http://www.bom.gov.au/climate/current/month/aus/archive/201309.summary.shtml">Australiassa</a> syyskuu oli selkeästi sikäläisen mittaushistorian lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli peräti 2,75 celsiusastetta normaalia korkeampi. Mikään kuukausi ei ole Australiassa aiemmin poikennut keskiarvostaan ylöspäin näin paljon. Aiempi poikkeamaennätys mitattiin huhtikuussa 2005, joka oli 2,66 celsiusastetta lämpimämpi kuin keskimäärin.</p>
<p>Myös <a href="https://web.archive.org/web/20131027124802/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=205">etelänavalla</a> (<a href="https://web.archive.org/web/20131130130400/http://www.esrl.noaa.gov/gmd/obop/spo/livecamera.html">Amundsen-Scott-tutkimusasemalla</a>) syyskuu 2013 oli lämpimin tähän mennessä havaittu syyskuu. Kuukauden keskilämpötila oli -51,2 celsiusastetta, mikä on melkein kahdeksan astetta enemmän kuin keskimäärin.</p>
<p>§</p>
<p><b>Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden</b> tämänvuotinen minimi on ohitettu. Pitoisuuden vuorokautinen keskiarvo <a href="https://web.archive.org/web/20140125104428/http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/weekly.html">Mauna Loan mittausasemalla</a> käväisi alimmillaan 393 miljoonasosan alapuolella. Neljänsadan puolelle nousevia lukemia tullaan mittaamaan ehkä jo tämän talven aikana, mutta viimeistään huhtikuussa, arvelee <a href="https://web.archive.org/web/20140310131449/http://keelingcurve.ucsd.edu/the-annual-rise-in-co2-levels-has-begun/">Ralph Keeling</a>.</p>
<p>Maailman ilmatieteen järjestö WMO on julkistanut tämänvuotisen <a href="https://web.archive.org/web/20131107070641/http://www.wmo.int/pages/prog/arep/gaw/ghg/GHGbulletin.html">kasvihuonekaasutiedotteensa</a> (<a href="https://web.archive.org/web/20160607192214/http://library.wmo.int/opac/index.php?lvl=notice_display&id=15864">WMO Greenhouse Gas Bulletin No. 9</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20131109011430/http://www.wmo.int/pages/prog/arep/gaw/ghg/documents/GHG_Bulletin_No.9_en.pdf">pdf</a>). Sen mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden globaali keskiarvo vuonna 2012 oli noin 393,1 miljoonasosaa, mikä on uusi ennätys. Se on noin 2,2 miljoonasosaa korkeampi kuin vuoden 2011 keskiarvo.</p>
<p>Ihmistoiminnan tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat aivan keskeisessä asemassa <a href="https://web.archive.org/web/20130113230732/http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/ilmio/-/artikkeli/eb06632f-d946-4d47-8e17-16a7351c43ff/sateilypakote.html">säteilypakotteen</a> voimistajana. Muutama viikko sitten julkaistiin tutkimus, jossa tarkasteltiin <a href="http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/8/4/045022"><b>auringon aktiivisuuden ja kosmisen säteilyn mahdollista vaikutusta ilmastonmuutokseen</b></a>. Tämänkertaisten laskelmien tulos on, että mainittujen kahden ekstraterrestriaalisen tekijän osuus 1900-luvulla havaitusta ilmaston lämpenemisestä jää alle kymmenen prosentin.</p>
<p>§</p>
<p>Lopuksi <b>muutama nettivinkki</b> laajahkojen dokumenttien ystäville. <a href="https://web.archive.org/web/20140110142700/http://www.igbp.net/news/pressreleases/pressreleases/expertassessment.5.30566fc6142425d6c911926.html">IGBP</a> on julkaissut yhteenvedon <a href="http://www.igbp.net/news/news/news/oceanacidificationsummaryforpolicymakersreleased.5.30566fc6142425d6c911265.html">valtamerten happamoitumisesta</a> [summary, <a href="https://web.archive.org/web/20131115053645/http://igbp.sv.internetborder.se/download/18.30566fc6142425d6c91140a/1384420272253/OA_spm2-FULL-lorez.pdf">pdf</a>]. <a href="https://web.archive.org/web/20160507151934/http://www.dnva.no/nyheter/vis.html?tid=58630">Norjan tiedeakatemia</a> on julkaissut eurooppalaisten tahojen laatiman katsauksen <a href="https://web.archive.org/web/20131104042810/http://www.dnva.no/binfil/download.php?tid=58783">sään ääri-ilmiöistä ja niihin varautumisesta Euroopassa</a> (pdf). Tanskalainen Polar Portal -sivusto puolestaan tarjoaa raportin <!-- http://polarportal.dk/en/nyheder/arkiv/news/saesonrapport-2013/ --><a href="https://web.archive.org/web/20141023162349/http://polarportal.dk/en/nyheder/arkiv/2013-season-report/">tämänvuotisista tapahtumista pohjoisessa kryosfäärissä</a> [<a href="https://web.archive.org/web/20160607194622/http://polarportal.dk/fileadmin/user_upload/PolarPortal/season_report/Polar-portal-2013_EN_20150121Add.pdf">pdf</a>].</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/marraskuu/arktisen-merijaan-kuusi-vuosisataa">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20140209024137/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/marraskuu/arktisen-merijaan-kuusi-vuosisataa">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-86383323358429687992013-10-23T06:08:00.000+03:002016-06-07T22:51:11.032+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia syys-lokakuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Mikä on tietämyksemme maapallon ilmastonmuutoksesta tänä päivänä, vuonna 2013?</b> Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC vastaa kysymykseen <a href="https://web.archive.org/web/20131128062559/http://www.climatechange2013.org/">viidennellä arviointiraportillaan</a> (<i>Fifth Assessment Report, AR5</i>), jonka monivaiheinen julkistaminen alkoi viime kuussa. Edellinen vastaava raportti valmistui vuonna 2007, joten uutta on odotettu innolla.</p>
<p>Viitosraportin julkistaminen alkoi ensimmäisen työryhmän (<i>Working Group I, WGI</i>) laatimasta osaraportista, jonka aiheena ovat ilmastonmuutoksen luonnontieteelliset perusteet. Siitä on nyt saatavilla parituhatsivuinen luonnos (<a href="https://web.archive.org/web/20131129015658/http://www.climatechange2013.org/images/uploads/WGIAR5_WGI-12Doc2b_FinalDraft_All.pdf"><i>Climate Change 2013: The Physical Science Basis</i></a>, pdf; myös <a href="https://web.archive.org/web/20131104123245/http://ipcc.ch/report/ar5/wg1/">paloiteltuna versiona</a>). Tämän ensimmäisen osaraportin lopullinen versio aiotaan julkistaa tammikuussa 2014. Toinen ja kolmas osaraportti sekä kokonaisuuden yhteenveto ovat nekin tulossa ensi vuoden puolella.</p>
<p>IPCC on laatinut yllämainitusta luonnoksesta 36-sivuisen lyhennelmän päätöksentekijöitä varten (<a href="https://web.archive.org/web/20131103054549/http://www.climatechange2013.org/images/uploads/WGIAR5-SPM_Approved27Sep2013.pdf"><i>Summary for Policymakers</i></a>, pdf). Tuosta lyhennelmästäkin on vielä poimittu erikseen vajaan kahden sivun mittainen luettelo avainkohdista (<a href="https://web.archive.org/web/20140208070843/http://climatechange2013.org/images/uploads/WG1AR5_Headlines.pdf"><i>Headline Statements</i></a>, pdf).</p>
<p>Avainkohdissa mainitut seikat kuten ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuuden kasvaminen, keskilämpötilojen kohoaminen ilmakehässä ja valtamerissä, arktisen merijään hupeneminen, pohjoisen pallonpuoliskon kevättalvisen lumipeitteen niukkeneminen, Grönlannin ja Etelämantereen jäämassojen kutistuminen, lukuisien vuoristojäätiköiden pieneneminen eri puolilla maailmaa, merenpinnan nousu, meriveden happamoituminen, muutokset veden kiertokulussa, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ratkaiseva merkitys ilmakehän säteilypakotteelle ja maapallon säteilytaseelle, sekä valtamerten keskeinen rooli ilmastojärjestelmään kertyneen lisälämmön varastona ovat kaikki aiheita, jotka ovat tulleet jo tutuiksi Tietoukan blogin lukijoille, emmekä kertaa niitä nyt yksityiskohtaisemmin.</p>
<p>IPCC:n arviointiraportit eivät itse ole alkuperäistutkimuksia vaan jättimäisiä <a href="https://web.archive.org/web/20140821075830/http://ilmatieteenlaitos.fi/arviointiraportit">moniosaisia</a> katsauksia jo julkaistuihin alkuperäistutkimuksiin. AR5-WGI-osaraporttia varten on käyty läpi yli 9200 tieteellistä julkaisua, joista yli kolme neljäsosaa on julkaistu edellisen arviointiraportin (AR4 vuonna 2007) jälkeen. IPCC:n ryhmätyö vie aina oman aikansa, joten viitosraportissa on mukana vain tutkimuksia, jotka on julkaistu (tai hyväksytty julkaistavaksi) viimeistään 15.3.2013.</p>
<p>Lyhyesti sanottuna IPCC:n uusin raportti näyttää ainakin päällisin puolin siltä, että <b>viime vuosina tehty tutkimus ei ole tuonut esiin mitään todella mullistavaa</b>, joka kumoaisi vallitsevan yleiskuvan ilmastonmuutoksesta. Tähänastinen muutos näkyy ilmastojärjestelmässä monin tavoin, muutokset ovat olleet viime aikoina hyvinkin dramaattisia, maailman keskilämpötilan kohoaminen jatkuu, se on käytännössä meidän itsemme aiheuttamaa, ja tiedämme tämän entistäkin suuremmalla varmuudella. Muutoksessa on ollut ja tulee jatkossakin olemaan sekä alueellista että lyhyen aikavälin vaihtelua.</p>
<p>Niille jotka haluavat numeropitoisemman mutta silti helppotajuisen suomenkielisen version IPCC:n raportin "keskeisimmistä viesteistä", suosittelemme <a href="https://web.archive.org/web/20131211055537/http://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/videot-ja-visualisoinnit/-/artikkeli/178e8529-faff-4f28-a2eb-f9c322eefe54/ipcc5-infografiikat-osa-1-luonnontieteellinen-tausta.html">Ilmasto-oppaan infografiikkaa</a>.</p>
<p>Monet muutkin tahot ovat ahkeroineet netissä, jotta IPCC:n raskaslukuiset tekstit ja niiden taustat avautuisivat laajemmalle yleisölle. Tietoukan blogin uutiskatsaus sisältääkin tällä kertaa runsaan valikoiman <b>linkkejä englanninkielisiin "IPCC-oppaisiin"</b>.</p>
<p>Aloitamme videolla, jossa esitellään lähinnä IPCC-raportin laatimisen vaiheita ja keskeisiä kohtia sen sisällöstä. Puhujana on IPCC:n WGI-työryhmää edustava Thomas Stocker:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="360"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/Etc7DNqoIzM?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/Etc7DNqoIzM?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="360" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>Yllämainittu video on taltioitu IPCC-raportin viimekuisen julkistamisen yhteydessä. Katseltavissa on myös <a href="http://www.youtube.com/watch?v=NoYZ8PNjGgA">pidempi versio</a>. Se sisältää koko kyseisen yleisötilaisuuden, joka pidettiin Tukholmassa.</p>
<p><i>The Conversation</i> -verkkolehdessä on näppärä pikku <a href="https://web.archive.org/web/20131028193212/http://theconversation.com/explainer-how-to-read-an-ipcc-report-18520?">tulkintaohje terminologisiin ongelmiin</a>, jotka tulevat vastaan heti, kun yrittää ymmärtää lyhyintäkään IPCC:n tekstiä.</p>
<p>NASA:n Earth Observatoryn <i>Earth Matters</i> -blogissa on lueteltu IPCC:n raportin avainkohdat sellaisenaan, ja oheislukemistoksi on valittu niihin liittyviä NASA:n nettisivuja, jotka <!-- http://earthobservatory.nasa.gov/blogs/earthmatters/2013/09/27/key-science-points-from-the-2013-ipcc-report/?src=eorss-blogs --><a href="https://web.archive.org/web/20131116005028/http://earthobservatory.nasa.gov/blogs/earthmatters/2013/09/27/key-science-points-from-the-2013-ipcc-report/">selittävät tieteellisiä perusasioita</a> yksityiskohtaisemmin.</p>
<p><i>Nature</i>-lehdellä on pieni teemasivusto, joka käsittelee <a href="https://web.archive.org/web/20131028203133/http://www.nature.com/news/specials/ipcc2013/index.html">IPCC-raporttiin liittyvää ilmastotiedettä ja sen taustaa</a>. Uutispalstan puolella on lisäksi mietteitä siitä, <a href="http://dx.doi.org/10.1038/nature.2013.13871">tarvitaanko ilmastonmuokkausta</a> tilanteen saamiseksi hallintaan.</p>
<p><i>Yale Environment 360</i> -verkkolehdestä löytyy <a href="https://web.archive.org/web/20131103214938/http://e360.yale.edu/feature/has_the_un_climate_panel_now_outlived_its_usefulness/2696">analyysiä tieteen ja politiikan rajapinnasta</a> IPCC:n raporttiprosessissa. Samassa verkkolehdessä on myös <a href="https://web.archive.org/web/20131109092316/http://e360.yale.edu/feature/yale_e360_forum_on_ipcc_report_2013/2698">kokoelma ilmastotutkijoiden kommentteja</a> IPCC:n raporttiin.</p>
<p>Australialaisessa ECOS-lehdessä on siinäkin julkaistu mielenkiintoisia <a href="http://www.ecosmagazine.com/paper/EC13228.htm">ilmastotutkijoiden kommentteja</a>.</p>
<p>Weather Undergroundin sivustolla bloggaava Jeff Masters on laatinut oman <a href="https://web.archive.org/web/20131030061752/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2534">IPCC-kritiikkinsä</a> ja kantaaottavan, hyvin lukijaystävällisen <a href="https://web.archive.org/web/20131027113612/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2535">tiivistelmän raportin sisällöstä</a>.</p>
<p><i>The Guardian</i> -lehti uutisoi <a href="https://web.archive.org/web/20131028222458/http://www.theguardian.com/environment/2013/sep/27/ipcc-climate-change-report-ar5-live-coverage">suoraan paikan päältä</a>, kun IPCC:n raportti julkistettiin syyskuussa.</p>
<p>Columbia Journalism Review'n <i>The Observatory</i> -blogissa on muun muassa huomioita <a href="https://web.archive.org/web/20131211133859/http://www.cjr.org/the_observatory/ipcc_coverage.php">IPCC:n raporttijulkistuksen näkymisestä netin mediassa</a> sekä pohdintoja <a href="https://web.archive.org/web/20131211000818/http://www.cjr.org/the_observatory/risk_scientific_certainty_ipcc.php">todennäköisyysprosenttien ymmärtämisestä ja käyttämisestä ilmastoasioissa</a>.</p>
<p>Skeptical Science -sivustolla on lyhyt ja ytimekäs kokoelma yleisimpiä IPCC:tä sivuavia <a href="https://web.archive.org/web/20131025002713/http://skepticalscience.com/ipcc.php">ilmastomyyttejä</a>.</p>
<p>IPCC:n raportissa oli nyt <a href="https://web.archive.org/web/20131105004828/http://e360.yale.edu/digest/ipcc_scientists_warn__of_upper_limit_on_co2_emissions/3963"><b>ensimmäistä kertaa mukana maininta siitä, kuinka suureksi päästöjen kumulatiivinen määrä</b></a> saa kasvaa, jos maailman keskilämpötilan nousu halutaan pitää kahden celsiusasteen rajoissa. Kumulatiivisista luvuista puhutaan päätöksentekijöille laaditun lyhennelmän kohdassa "E.8 Climate Stabilization, Climate Change Commitment and Irreversibility" ja osaraporttiluonnoksen kohdassa "12.5.4 Climate Stabilization and Long-Term Climate Targets" (ks. luonnoksesta lohkaistu osa <a href="https://web.archive.org/web/20131203020138/http://www.climatechange2013.org/images/uploads/WGIAR5_WGI-12Doc2b_FinalDraft_Chapter12.pdf">Long-term Climate Change: Projections, Commitments and Irreversibility</a>, pdf).</p>
<p>Jos lasketaan, että ihmistoiminnan kumulatiiviset hiilipäästöt saavat nousta tuhanteen miljardiin tonniin, milloin tuo kiintiö mahtaa täyttyä? Vuonna 2011 noin puolet siitä määrästä oli jo koossa. Kuulostaako silti hyvältä, että voimme päästellä ilmakehään vielä toiset samanlaiset viitisensataa miljardia tonnia?</p>
<p>No, ei se kuulosta hyvältä, koska jos päästömäärä jatkaa kasvuaan nykyvauhdilla, se tuhannen miljardin tonnin kiintiö tulee täyteen jo vuoden 2040 paikkeilla.</p>
<p>Kuten Thomas Stocker totesi videolla, voimme vaikuttaa valinnoillamme siihen, miten paljon maapallon ilmasto lämpenee esimerkiksi vuoteen 2100 mennessä, mutta niitä valintoja ei tehdä vuonna 2100 vaan ne on tehtävä nyt. Ilmastojärjestelmä reagoi vuosisatojen mittaisella viiveellä niihin hiilidioksidipäästöihin, joita on ehtinyt jo kertyä.</p>
<p>§</p>
<p>Maailman säätilastot <b>syyskuun 2013</b> osalta eivät olleet tätä kirjoitettaessa vielä ilmestyneet <a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/">NOAA:n</a> eivätkä <a href="http://data.giss.nasa.gov/gistemp/">NASA:nkaan</a> sivuille. <a href="http://kysyn.blogspot.com/2013/11/ulkomaisia-ilmastouutisia-loka.html#syyskuu2013">Palaamme asiaan</a> Tietoukan blogin seuraavassa uutiskatsauksessa!</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/lokakuu/ilmastoraportti-spesiaali">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20131122203220/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/lokakuu/ilmastoraportti-spesiaali">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-4992258911489044622013-09-25T08:32:00.000+03:002016-06-07T20:38:14.893+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Grönlannin luoteisrannikolla sijaitseva Petermannin jäätikkö ja sen poikimat jäävuoret ovat päässeet näyttävästi uutisiin useammankin kerran (ks. esim. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012/10/ulkomaisia-ilmastouutisia-syys.html">Tietoukan blogi 31.10.2012</a>). Samoilta kulmilta on peräisin myös tämänkertainen visuaalinen hehkutus. Se on samalla oikea topografinen jymy-yllätys.</p>
<p>Tutkijat ovat löytäneet <a href="https://web.archive.org/web/20150421042939/http://www.bristol.ac.uk/news/2013/9688.html"><b>Grönlannin jääkilven alta rotkomaisen laakson, joka on ulottuvuuksiltaan maapallon mittavimpien kanjoneiden veroinen</b></a>. Se on suurin piirtein 20 kertaa niin pitkä ja 10 kertaa niin syvä kuin meikäläinen Kevon kanjoni. "Grönlannin Grand Canyon" on ainakin 750 kilometriä pitkä ja enimmillään 800 metriä syvä ja liki 10 kilometriä leveä. Se alkaa saaren keskivaiheilta ja <!-- http://polarportal.dk/en/nyheder/arkiv/news/kaempekloeft-gemt-under-groenlands-is/ --><a href="https://web.archive.org/web/20160607161328/http://polarportal.dk/en/nyheder/nyheder/kaempekloeft-gemt-under-groenlands-is/">päättyy siihen vuonoon, jossa Petermannin jäätikkö</a> sijaitsee.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="360"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/uCdwxeBeP7E?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/uCdwxeBeP7E?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="360" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Grönlannin suuri kanjoni erottuu animaatiossa ruskeana muodostumana, joka polveilee läpi saaren pohjoispuoliskon. Ruskealla väritetyt kalliopinnat sijaitsevat merenpinnan tasoa alempana, keltaiset suunnilleen merenpinnan tasolla, vihreät sitä ylempänä. Korkeuseroja on havainnollistettu animaatiossa myös siten, että kolmiulotteiset pinnanmuodot on piirretty liioiteltuna. (Animaatio © <a href="https://web.archive.org/web/20160607161617/http://svs.gsfc.nasa.gov/vis/a000000/a004000/a004097/">NASA's Goddard Space Flight Center Scientific Visualization Studio</a>)</i></p>
<p>Grönlannin mahtava kanjoni lienee muodostunut suuren joen uurtamana jo ennen Grönlannin jäätiköitymistä, joka tapahtui nelisen miljoonaa vuotta sitten. Jään kätkemä, ihmisten sukua (<i>Homo</i>) vanhempi laakso paljastui tutkijoille, kun suuri määrä vuosikymmenien aikana kertynyttä <a href="https://web.archive.org/web/20130920090721/http://www.nasa.gov/content/goddard/nasa-data-reveals-mega-canyon-under-greenland-ice">tutkadataa</a> koottiin yhteen. Tutkijat ovat aivan tohkeissaan tästä odottamattomasta ja ainutkertaisesta löydöstä, uutisoi <a href="https://web.archive.org/web/20130930083140/http://www.bbc.co.uk/news/science-environment-23866810">BBC</a>. On helppo yhtyä siihen kauaskantoiseen ajatukseen, että toivottavasti ihmiset eivät tule koskaan näkemäänkään tätä kohdetta paljain silmin.</p>
<p>Kanjoni toiminee kuin valtava salaoja, ja sen arvellaan vaikuttavan vakauttavasti peitteenään olevaan, pari kilometriä paksuun jäämassaan. Sulamisvedet eivät varastoidu siellä jään alle liukasteeksi, vaan valuvat kanjonin kaltevaa uomaa pitkin Pohjoiseen jäämereen. Kanjonin pohja <a href="https://web.archive.org/web/20130906081934/http://news.sciencemag.org/earth/2013/08/scienceshot-greenland%E2%80%99s-hidden-valley-revealed?">viettää meren suuntaan keskimäärin 30 senttimetriä kilometrillä</a>. Tässä on ehkä yksi syy siihen, miksi Pohjois-Grönlannista ei ole löydetty suuria subglasiaalisia järviä. [<b>KORJAUS</b> tähän kappaleeseen! Artikkelin mukaan ainakin osa kanjonista on voinut jatkaa veden kuljettamista rannikolle jäätikön alitse siitä lähtien kun Grönlannin laaja-alainen jäätiköityminen alkoi yli 3,5 miljoonaa vuotta sitten; edellä mainittu kaltevuus ei kuitenkaan kuvaa kanjonin nykyistä asentoa vaan se on arvio tilanteesta ennen nykyisen jääpeitteen muodostumista.]</p>
<p>Kanjonilöydöstä kertova tutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1126/science.1239794">Science</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://nsidc.org/arcticseaicenews/files/2013/09/Figure12.png"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-Cgl6ocjEC9E/UkHq8SXM5RI/AAAAAAAABqc/zhFAa8bDlfs/s512/2013-09-24_Figure12.jpg" /></a><br /><i>Arktisen merijään ala 13.9.2013. Jääalan mediaani 13.9. vuosina 1980-2010 on merkitty karttaan oranssilla ääriviivalla. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20131018161303/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/09/draft-arctic-sea-ice-reaches-lowest-extent-for-2013/">National Snow and Ice Data Center</a>)</i></p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20131018161303/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/09/draft-arctic-sea-ice-reaches-lowest-extent-for-2013/"><b>Arktisen merijään tämänvuotinen minimiala</b></a> mitattiin alustavien tietojen mukaan syyskuun 13:ntena päivänä. Jäisen meren ala (eli paikat joissa <a href="https://web.archive.org/web/20130927175911/http://nsidc.org/arcticseaicenews/faq/#area_extent">vähintään 15 prosenttia merenpinnasta on jäässä</a>) oli tuolloin noin 5,10 miljoonaa neliökilometriä. Se on 1,12 miljoonaa neliökilometriä (eli noin 18 prosenttia) vähemmän kuin vuosien 1981-2010 keskimääräinen minimi. Tämänvuotinen arktisen merijään minimi on mittaushistorian kuudenneksi pienin. Tilastot alkavat vuodesta 1979.</p>
<p>Merijäätä oli nyt <a href="https://web.archive.org/web/20131018163517/http://nsidc.org/arcticseaicenews/files/2013/09/Figure34.png">paljon suuremmalla alueella</a> kuin viimevuotisen ennätysminiminin aikaan, mutta trendin suunta on aivan toinen. 1970-luvun lopulta alkaen arktisen merijään määrä on <a href="https://web.archive.org/web/20160607170931/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=82094">vähentynyt keskimäärin noin 12 prosenttia vuosikymmentä kohden</a>, ja väheneminen näkyy <a href="https://web.archive.org/web/20131023201830/http://eoimages.gsfc.nasa.gov/images/imagerecords/82000/82094/sea_ice_cycle_plot_seasonal.png">kaikkien neljän vuodenajan</a> tilastoissa. Mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20131001004054/http://nsidc.org/cryosphere/sotc/sea_ice.html">seitsemän pienintä jääminimiä</a> on havaittu seitsemän viime vuoden aikana (2007-2013).</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20140228092617/http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/Living_Planet_Symposium_2013/New_dimensions_on_ice"><b>Arktisen merijään paksuudesta</b></a> on tehty havaintoja CryoSat-satelliitilla jo kolmen vuoden ajan (ks. <a href="https://web.archive.org/web/20130915225453/http://spaceinvideos.esa.int/Videos/2013/09/Arctic_ice_thickness_2010_13">animaatio mittaustuloksista</a>, lokakuu 2010 - huhtikuu 2013).</p>
<p>Jään paksuustietojen avulla on laskettu arktisen merijään tilavuuksia. Viime talven jälkeen jään kokonaismäärä oli alle 15 tuhatta kuutiokilometriä, mikä on vähemmän kuin aiempiena keväinä. Odotamme suurella mielenkiinnolla kaikkia niitä lukemia, joita CryoSatilta on odotettavissa tänä syksynä ja sen jälkeen vuoteen 2017 saakka.</p>
<p>Useista eri lähteistä kerättyjen tietojen mukaan arktinen merijää on <a href="https://web.archive.org/web/20131018003444/http://www.nasa.gov/content/goddard/arctic-sea-ice-minimum-in-2013-is-sixth-lowest-on-record">ohentunut kolmessa vuosikymmenessä noin puoleen entisestä</a>. Vuonna 1980 jään keskipaksuus oli noin 3,8 metriä. Viime vuosina se on ollut enää vain noin 1,9 metriä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Elokuu 2013</b> oli <a href="https://web.archive.org/web/20140213060500/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/08/">NOAA:n mukaan</a> mittaushistorian neljänneksi lämpimin elokuu. <a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n tilastoissa</a> se oli viidenneksi lämpimin. Lämpötilastot alkavat vuodesta 1880. Vertailujakson (1951-1980) keskiarvoa kylmempi elokuu on ollut viimeksi vuonna 1978.</p>
<p>NASA:n kätevistä <a href="https://web.archive.org/web/20140102191324/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/">keskilämpötaulukoista</a> voi poimia lisää lukuja. Esimerkiksi viidestätoista kuumimmasta kesästä (kesä-elokuu) <a href="http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/NH.Ts+dSST.txt">pohjoisella pallonpuoliskolla</a> jopa kolmetoista on koettu vuoden 2000 jälkeen. Toisin sanoen jokainen kesä vuosina 2001-2013 kuuluu siihen joukkoon.</p>
<p>Kuriositeettina mainittakoon viime kuulta vielä <a href="https://web.archive.org/web/20131218093838/http://siberiantimes.com/search/?text=flooding%202013%20the%20Far%20East%20of%20Russia&tag=1"><b>Venäjän kaukoidässä sattuneet tulvat</b></a>, jotka olivat sikäläisittäin pahimmat yli sataan vuoteen. Lähellä Kiinan rajaa <a href="https://web.archive.org/web/20140213060500/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/08/#precip">satoi noin 300 millimetriä</a> vettä elokuun alkupuoliskolla. Amurin varrella sijaitsevassa Habarovskin kaupungissa <a href="https://web.archive.org/web/20160607172435/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=82020">joen tulvahuipuksi mitattiin 8,1 metriä</a>. Aiempi ennätys oli lähempänä kuutta metriä.</p>
<p>Elokuun säätapahtumista eri puolilla maailmaa ovat kirjoittaneet yksityiskohtaisemmin <a href="https://web.archive.org/web/20130926142742/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2531">Jeff Masters</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20130929121604/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=195">Christopher Burt</a>.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20131211062635/https://en.wikipedia.org/wiki/2013_Atlantic_hurricane_season"><b>Atlantin hurrikaanikausi</b></a> on alkanut melko rauhallisesti. Nimettyjä trooppisia myrskyjä on ollut tähän mennessä jokseenkin <a href="https://web.archive.org/web/20140129035447/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=82062">sen verran kuin osattiin odottaa</a>. Ensimmäinen <a href="https://web.archive.org/web/20140526153845/http://metofficenews.wordpress.com/2013/09/11/humberto-is-the-first-hurricane-in-a-quiet-season-so-far/">hurrikaanimääritys</a> tehtiin kuitenkin vasta syyskuun yhdentenätoista päivänä. Tilastollinen keskiarvo vuosilta 1966-2009 on noin kaksi hurrikaania jo syyskuun alkuun mennessä.</p>
<p>Tämänvuotinen myrskyjakauma <a href="https://web.archive.org/web/20140718122813/http://www.climate.gov/news-features/event-tracker/does-august-lull-atlantic-hurricane-activity-mean-we-wont-be-having">ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaara olisi ohi</a>. Atlantin "virallinen" hurrikaanikausi jatkuu marraskuun loppuun asti, eikä kauden alkupuolen tapahtumista voi päätellä, mitä kauden loppupuoli tuo tullessaan.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/syyskuu/gronlannin-nakymaton-kanjoni">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20131014204102/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/syyskuu/gronlannin-nakymaton-kanjoni">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-91822744672714696492013-08-28T08:13:00.000+03:002016-06-07T19:00:52.248+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia kesä-elokuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Tietoukan blogin kesätauko on vierähtänyt globaalisti melko lämpimissä merkeissä. Tämän vuoden <b>kesäkuu</b> oli laskutavasta riippuen mittaushistorian viidenneksi lämpimin (<a href="https://web.archive.org/web/20130822024033/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/6">NOAA</a>) tai toiseksi lämpimin kesäkuu (<a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA</a>). <b>Heinäkuu</b> puolestaan oli kuudenneksi lämpimin (<a href="https://web.archive.org/web/20130823061215/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/7">NOAA</a>) tai kymmenenneksi lämpimin (<a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA</a>).</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130823061215/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/7">Koko alkuvuodelta</a> (tammi-heinäkuu) laskettu keskiarvo sijoittuu NOAA:n lämpötilastoissa kuudennelle sijalle. Tuo seitsemän kuukauden jakso oli tänä vuonna 0,59 celsiusastetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvulla keskimäärin. Kartta havainnollistaa keskilämpöpoikkeamien alueellisia eroja:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201301-201307.gif"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-1cTBKnzSqFA/Uh0QeIx3BLI/AAAAAAAABps/LpSVih119-Y/s480/2013-08-27_201301-201307.jpg" /></a><br /><i>Tammi-heinäkuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmemmät alueet on merkitty karttaan sinisillä, keskimääräistä lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama. Harmaalla värillä on merkitty alueet, joilta ei ole dataa. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20130823061215/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/7">NOAA</a>)</i></p>
<p>Kesä-heinäkuun poikkeuksellisista säätapahtumista kannattaa lukea yksityiskohtaisemmin Weather Extremes -blogista (<a href="https://web.archive.org/web/20130718194036/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=175">kesäkuu</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20130901122942/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=186">heinäkuu</a>). Erikseen mainittakoon <a href="https://web.archive.org/web/20131004182012/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=180"><b>Kiinan hurja helleaalto</b></a>, joka <a href="https://web.archive.org/web/20130817002706/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=81870">alkoi heinäkuussa</a>. Tämä helleaalto on erikoinen siksikin, että se on <a href="https://web.archive.org/web/20130901122913/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=185">koskettanut harvinaisen suurta määrää ihmisiä</a>.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130926052811/http://polarportal.dk/en/nyheder/arkiv/news/greenland-ice-sheet-melt-season-coming-to-an-end"><b>Grönlannin tämänkesäinen sulaminen</b></a> alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Jääkilven yläpinnan massatase kääntyi positiiviseksi elokuun 14:ntenä päivänä ensimmäistä kertaa kesäkuun neljännen päivän jälkeen. Tämä tieto löytyy uudelta hienolta tanskalaiselta <a href="https://web.archive.org/web/*/http://polarportal.dk/">Polar Portal</a> -sivustolta, jota Tietoukan blogi rientää oitis suosittelemaan! Polar Portal tarjoaa ajankohtaistietoa englanniksi <!-- http://polarportal.dk/en/arctic-sea-ice/ --><a href="https://web.archive.org/web/20140722121927/http://polarportal.dk/en/havisen-i-arktis/">arktisen merijään</a> ja <!-- http://polarportal.dk/en/greenland-ice-shelf/ --><a href="https://web.archive.org/web/20140722113655/http://polarportal.dk/en/greenland/">Grönlannin jääkilven</a> tilasta.</p>
<p>Grönlannin jääkilven yläpinnan sulamisen <a href="https://web.archive.org/web/20130927002641/http://nsidc.org/greenland-today/2013/06/springtime-melt-in-greenland-late-start-rapid-spread">ensimmäinen selvä huippu tänä kesänä</a> havaittiin kesäkuussa. Heinäkuun lopulla mitattiin kesän tähän asti korkeimmat lukemat, kun noin 45 prosenttia jäätikköpinta-alasta oli sulamistilassa yhden ja saman päivän aikana. <!-- http://polarportal.dk/en/greenland-ice-shelf/rapporter/072013/ --><a href="https://web.archive.org/web/20160607152843/http://polarportal.dk/en/greenland/rapporter/072013/">Jäämassa väheni eniten</a> heinäkuun 25:ntena päivänä, jolloin jäätikön pinnalta suli pois noin 12 miljardia tonnia vettä. Kumpikin luku on suurin piirtein vain puolet viime vuoden vastaavista korkeimmista lukemista.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://nsidc.org/greenland-today/images/greenland_melt_area_plot.png"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/--6zHuhtG74U/Uh0QeYG7x9I/AAAAAAAABpw/56_opeEuqO8/s480/2013-08-27_greenland_melt_area_plot.jpg" /></a><br /><i>Sulavan alueen havaittu osuus Grönlannin jäätiköiden yläpinnasta vuonna 2013 (tilanne 26.8.2013, yhtenäinen punainen viiva) ja vertailukohtana käytetty vuosien 1981-2010 keskiarvo (sininen pisteviiva). (Kaavio © <a href="https://web.archive.org/web/20130826121343/http://nsidc.org/greenland-today">NSIDC/Thomas Mote, University of Georgia</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130831030957/http://www.nasa.gov/content/goddard/arctic-sea-ice-update-unlikely-to-break-records-but-continuing-downward-trend/"><b>Arktisen merijään tämänkesäinen sulaminen</b></a> jatkunee vielä lähiviikkojen ajan. Uusi ennätysminimi ei vaikuta tällä kertaa todennäköiseltä, mutta muuten tilanne ei ole kehuttava. Jäisen meren keskimääräinen ala oli <a href="https://web.archive.org/web/20130928033602/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/07/a-new-average-for-arctic-sea-ice">kesäkuussa</a> mittaushistorian yhdenneksitoista pienin ja <a href="https://web.archive.org/web/20131011144214/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/08/a-month-of-two-halves-and-no-hole/">heinäkuussa</a> viidenneksi pienin.</p>
<p>NASA:n animaatio havainnollistaa, miten arktinen merijää on vähentynyt tämän vuoden toukokuusta elokuuhun ulottuvalla ajanjaksolla:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="360"><param name="movie" value="//www.youtube.com/v/uiSuUe8dhZ0?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="//www.youtube.com/v/uiSuUe8dhZ0?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="360" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p><b>Koillisväylällä</b> jääolot ovat jälleen kerran suotuisat laivaliikenteelle. Laptevinmeren-osuudella on kuljettu jo <a href="https://web.archive.org/web/20130921133133/http://barentsobserver.com/en/arctic/2013/08/through-laptev-sea-without-icebreaker-06-08">ilman jäänmurtajan apua</a>. Koillisväylän ensimmäinen <a href="https://web.archive.org/web/20130921235105/http://barentsobserver.com/en/arctic/2013/08/first-chinese-merchant-ship-northern-sea-route-12-08">kiinalainen kauppalaiva</a> <i>Hong Xing</i> lähti kolmisen viikkoa sitten Dalianista kohti Rotterdamia. Barents Observerin uutisiin pääsi myös väylän ensimmäinen <a href="https://web.archive.org/web/20130921125857/http://barentsobserver.com/en/arctic/2013/08/first-container-ship-northern-sea-route-21-08">konttialus</a>, niinikään kiinalainen <i>Yong Sheng</i>, jonka suuntana on Amsterdam.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130829095744/http://www.cbc.ca/news/canada/north/story/2013/08/13/north-northwest-passage.html"><b>Luoteisväylää</b></a> kulkemaan on rekisteröitynyt tälle vuodelle 19 isompaa laivaa, kertoi CBC kaksi viikkoa sitten. Pienillä aluksilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa väylänkäyttöaikeistaan Kanadan viranomaisille, joten Luoteisväylän kulkijoiden kokonaismäärä voi olla suurempikin. Joukkoon lukeutuu seikkailijoita, jotka liikkuvat esimerkiksi <a href="https://twitter.com/lastfirst2013">erikoisrakenteisella soutuveneellä</a>, <a href="https://twitter.com/CharlesHedrich">pienemmällä soutuveneellä</a> tai <a href="https://twitter.com/DngrsWatersTV">vesiskoottereilla</a>.</p>
<p>Samat olosuhteet, jotka edistävät arktista merenkulkua, haittaavat jääkarhujen elämää vakavalla tavalla. Kesän ensimmäinen satelliittiseurattu <a href="https://web.archive.org/web/20130901014822/http://www.polarbearsinternational.org/news-room/news/western-hudson-bay-polar-bears-back-onshore"><b>jääkarhu ui maihin</b></a> läntisellä Hudsoninlahdella jo heinäkuun neljäntenä päivänä. Se on jopa kuukauden aikaisemmin kuin 1980-luvun vanhoina hyvinä merijääaikoina. Jäällä oleillessaan karhut voivat saalistaa siellä eläviä rasvaisia hylkeitä, mutta maalta niiden on vaikea löytää ravitsevaa syötävää. Laihassa kunnossa olevia jääkarhuja uhkaa silloin <a href="https://web.archive.org/web/20140812222148/http://archive.constantcontact.com/fs128/1103316617546/archive/1114499898118.html">nälkäkuolema</a>.</p>
<p>Nälkään nääntyneeltä näytti ainakin päällisin puolin se luurankomaisen laiha jääkarhuyksilö, jonka The Guardian kertoo "<a href="https://web.archive.org/web/20130907191234/http://www.theguardian.com/environment/picture/2013/aug/06/polar-bear-climate-change-sea-ice">kuolleen ilmastonmuutokseen</a>". Kyseinen <a href="https://web.archive.org/web/20131022020715/http://www.polarbearsinternational.org/news-room/news/dead-polar-bear-svalbard"><b>jääkarhu numero 87</b></a> löytyi kuolleena Huippuvuorilta tänä kesänä. Karhun <a href="https://web.archive.org/web/20131022023809/http://www.polarbearsinternational.org/news-room/scientists-and-explorers-blog/viewing-polar-bears-svalbard-2013">kuolinsyytä</a> ei päästy tutkimaan riittävän perusteellisesti, mutta merijään vähyydestä seurannut nälkiintyminen on valitettavan todennäköiseltä vaikuttava selitys.</p>
<p>§</p>
<p>Etelämantereen laidalla sijaitsevassa Pine Islandin shelfijäätikössä havaittiin noin kaksi vuotta sitten pitkä halkeama (ks. Tietoukan blogin uutiskatsaus <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2011/11/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla.html">44/2011</a>). Halkeamasta sai alkunsa <a href="https://web.archive.org/web/20160607155223/https://twitter.com/PopePolar/status/365460664690540544"><b>yli 720 neliökilometrin suuruinen jäävuori B-31</b></a>, joka lohkesi viime kuussa <a href="https://web.archive.org/web/20140406182440/http://www.dlr.de/dlr/en/desktopdefault.aspx/tabid-10081/151_read-3719/year-2013/#gallery/11580">lopultakin irti</a> emojäätiköstään. Jäävuori oli ainakin aluksi hyvin <a href="https://web.archive.org/web/20141008004147/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=81674">hidasliikkeinen</a>.</p>
<p>Jäävuori B-31:n ja varsinkin sen emojäätikön vaiheita seurataan tarkasti muun muassa siksi, että Pine Islandin jäätikkö on Länsi-Etelämantereen nopeimmin liikkuva jäävirta. Viimeisin lohkeamislinjan yläpuolelta mitattu virtausnopeus oli 12 metriä päivässä eli yli neljä kilometriä vuodessa.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/elokuu/karhun-kolkko-kohtalo">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20131014234633/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/elokuu/karhun-kolkko-kohtalo">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-8471814510864989112013-06-19T01:18:00.000+03:002016-06-07T18:02:29.911+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia touko-kesäkuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130621051242/http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/weekly.html"><b>Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus</b></a> on ollut Mauna Loan mittausasemalla viime päivinä 398-399 miljoonasosan kieppeillä. Pidemmän ajanjakson käyrä näyttää havainnollisesti, että <a href="https://web.archive.org/web/20130626225345/http://keelingcurve.ucsd.edu/why-does-atmospheric-co2-peak-in-may">jokavuotinen keväinen huippu</a> on varmaankin ohi tältä erää, mutta että se oli nyt selvästi korkeampi kuin viime vuonna:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://bluemoon.ucsd.edu/co2_400/mlo_two_years.png"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-N3X-3tQLTPU/UcCP1Sxj-rI/AAAAAAAABlg/EOXAyyuzav4/s480/2013-06-18_mauna-loa-2-years-2013-06-16.jpg" /></a><br /><i>Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan mittausasemalla 17.6.2011-16.6.2013. (Kaavio © <a href="https://web.archive.org/web/20130629140356/http://keelingcurve.ucsd.edu/">Scripps Institution of Oceanography/UC San Diego</a>)</i></p>
<p>Kuinka ollakaan, ihmiskunnan <a href="https://web.archive.org/web/20130708004328/http://www.iea.org/newsroomandevents/pressreleases/2013/june/name,38773,en.html"><b>energiantuotannosta syntyneet hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2012 ennätyksellisen suuret</b></a>, raportoi kansainvälinen energiajärjestö IEA. Viime vuonna päästelimme tuolla tavoin ilmakehään 31,6 miljardia tonnia hiilidioksidia, mikä on 1,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011.</p>
<p>Samassa <a href="https://web.archive.org/web/20130702051841/http://www.worldenergyoutlook.org/energyclimatemap/?">raportissa</a> ehdotetaan neljää helppoa toimenpidettä, jotka kannattaisi tehdä tämän vuosikymmenen aikana.</p>
<p>Ensinnäkin on parannettava rakennusten, teollisuuden ja liikenteen energiatehokkuutta. Sen lisäksi tehottomimmat hiilivoimalat on jätettävä rakentamatta tai vähemmälle käytölle. Öljyn ja maakaasun tuotannon metaanipäästöt on puolitettava. Neljänneksi IEA esittää, että osa fossiilisille polttoaineille maksettavista tukiaisista lakkautetaan.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130718164014/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/06/un-baked-alaska/"><b>Arktinen merijää</b></a> on pysytellyt yhä vain keskiarvojensa alapuolella. Jäisen meren pinta-ala oli toukokuussa keskimäärin 13,10 miljoonaa neliökilometriä. Se on tilastojen kymmenenneksi pienin toukokuinen arktisen merijään ala.</p>
<p>Mittaushistorian pienin toukokuinen ala ylitettiin 390 tuhannella neliökilometrillä, mutta vuosien 1979-2000 toukokuiden keskiarvo jäi vielä 500 tuhannen neliökilometrin päähän.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130816055407/http://barentsobserver.com/en/business/2013/06/preparing-record-season-northern-sea-route-06-06"><b>Koillisväylälle</b></a> odotetaan tänä vuonna kaikkien aikojen vilkkainta purjehduskautta, uutisoi Barents Observer. Kulkulupa on myönnetty tähän mennessä 54 alukselle, jotka eivät tosin kaikki aio kulkea pohjoista meritietä sen koko pituudelta.</p>
<p>Liikenteen kasvu on ollut nopeaa Koillisväylällä viime vuosina. Vuonna 2010 vain neljä alusta kulki koko reitin. Viime vuonna sen teki jo 46 alusta.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130621034325/http://www.noaanews.noaa.gov/stories2013/20130412_arcticseaice.html"><b>Pohjoisesta jäämerestä tulee kesäisin lähes jäätön</b></a> todennäköisesti jo ennen vuotta 2050, ennustaa eräs viimeaikainen tutkimus. Ajankohdan arvio vaihtelee tosin kymmenillä vuosilla riippuen siitä, mitä laskentamenetelmää käytetään.</p>
<p>Merijään määrässä havaittuihin trendeihin perustuvan laskutavan mukaan meri on avoinna kesäisin jo vuonna 2020. Globaalien ilmastomallien pohjalta laskettuna kesäisen jäättömyyden mediaaniajankohta on vasta vuoden 2060 tienoilla, mutta tutkijat ovat itse sitä mieltä, että siinä jääkato on arvioitu todellista hitaammaksi - puhumattakaan niistä vain muutaman vuoden takaisista ennusteista, joiden mukaan Pohjoisen jäämeren kesistä tulisi lähes jäättömiä vasta vuoden 2070 jälkeen.</p>
<p>Tutkijat olettavat, että jonkin verran jäätä tulee säilymään Kanadan arktisten saarten ja Grönlannin pohjoispuolella ympäri vuoden. Pohjoisesta jäämerestä ei siis ole tulossa aivan täysin jäätöntä edes kesäisin.</p>
<p>Merijäätutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1002/grl.50316">Geophysical Research Letters</a> -lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Pohjoisen pallonpuoliskon <a href="https://web.archive.org/web/20130718164014/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/06/un-baked-alaska/"><b>lumipeite oli toukokuussa hyvin niukkaa</b></a>. Euraasiassa toukokuu 2013 oli koko 47-vuotisen mittaushistorian vähälumisin. Ajankohtaan nähden lunta oli erityisen vähän <a href="https://web.archive.org/web/20130918232733/http://climate.rutgers.edu/snowcover/chart_vis.php?ui_year=2013&ui_month=5&ui_set=2">itäisessä Siperiassa</a>.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://climate.rutgers.edu/snowcover/chart_anom.php?ui_set=1&ui_region=nhland&ui_month=5"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-E7Yn8iHJzgo/UcCP1StrKYI/AAAAAAAABlc/W6vo3Uejz10/s480/2013-06-18_nhland05.jpg" /></a><br /><i>Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen pinta-ala toukokuussa vuosina 1967-2013. Pylvään pituus ja suunta kuvastavat kunkin toukokuun poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvosta (nolla-arvo pystyakselilla). Vuoden 2013 toukokuu (rivin oikeanpuoleisin pylväs) oli mittaushistorian kolmanneksi vähälumisin. (Kaavio © <a href="https://web.archive.org/web/20130918235320/http://climate.rutgers.edu/snowcover/chart_anom.php?ui_set=1&ui_region=nhland&ui_month=5">Global Snow Lab/Rutgers University</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Lämpimät kuukaudet jatkuvat, globaalisti tarkasteltuna. NASA:n tilastoissa tämän vuoden <a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt"><b>toukokuu oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin</b></a>. NOAA:n katsaus kuukauden säihin ei ollut vielä ilmestynyt tätä kirjoitettaessa, mutta tullee <a href="https://web.archive.org/web/20130622144139/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/5">luettavaksi</a> aivan näinä päivinä.</p>
<p>Toukokuun äärevimmistä sääilmiöistä on tarjolla yhteenveto <a href="https://web.archive.org/web/20130622041703/http://www.wunderground.com/blog/weatherhistorian/comment.html?entrynum=165">Weather Extremes</a> -blogissa. Yksi hurjimmista tapauksista oli Teksasin osavaltion El Renossa toukokuun 31:ntena päivänä koettu <a href="https://web.archive.org/web/20130702103516/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/tornadoes/2013/5"><b>maailman suurin tornado</b></a>. Tämä tornado jätti maastoon jäljen, joka oli <a href="https://web.archive.org/web/20130921114405/http://www.srh.noaa.gov/oun/?n=events-20130531">2,6 mailia eli yli neljä kilometriä leveä</a>, mikä on uusi ennätys.</p>
<p>Myös tuulen nopeudet olivat hirmuisia, joissakin osapyörteissä <a href="https://web.archive.org/web/20130928145152/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2426">jopa 295 mailia tunnissa eli yli 130 metriä sekunnissa</a>, mikä on toiseksi suurin tornadoista koskaan mitattu tuulen nopeus. Tornadon suuressa pääpyörteessä tuulen nopeus ylsi "vain" runsaaseen 80 sekuntimetriin.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/syBM_0fUyqY?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/syBM_0fUyqY?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Tämän videon uhkarohkeat kuvaajat jäivät eloon, mutta sama yllätyksellisesti liikkunut <a href="https://web.archive.org/web/20140109104234/http://en.wikipedia.org/wiki/2013_El_Reno_tornado#Storm_chaser_incidents">El Renon tornado surmasi</a> yhteensä neljä tornadotutkijaa ja -harrastajaa, jotka olivat tuolloin liikenteessä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Kesäkuun myötä alkoi <b>tämänvuotinen hurrikaanikausi Atlantin valtamerellä</b>. Yhdysvaltain <a href="https://web.archive.org/web/20130620092237/http://www.noaanews.noaa.gov/stories2013/20130523_hurricaneoutlook_atlantic.html">NOAA:n</a> ennusteen mukaan kesä-marraskuussa on odotettavissa 70 prosentin todennäköisyydellä jopa 13-20 nimettävää trooppista pyörremyrskyä (tuulen nopeus yli 39 mailia tunnissa eli runsaat 17 metriä sekunnissa).</p>
<p>Myrskyistä noin puolet (7-11) voisi voimistua varsinaiseksi hurrikaaniksi asti (tuulen nopeus yli 74 mailia tunnissa eli noin 33 metriä sekunnissa). Näistä hurrikaaneista edelleen 3-6 voisi saavuttaa yli 50 sekuntimetrin tuulen nopeuden.</p>
<p>Britannian <a href="https://web.archive.org/web/20130910040953/http://www.metoffice.gov.uk/weather/tropicalcyclone/seasonal/northatlantic2013">Met Office</a> on myös julkistanut oman hurrikaaniennusteensa. Heidän arvionsa on, samoilla todennäköisyysprosenteilla, että Pohjois-Atlantilla saadaan tällä kaudella 10-18 trooppista myrskyä, joista 4-14 yltyy hurrikaaniksi asti.</p>
<p>Kumpikin ennuste viittaa keskimääräistä suurempaan myrskyisyyteen tänä vuonna. Vuosina 1980-2010 on muodostunut keskimäärin 12 nimettyä trooppista pyörremyrskyä kauden aikana. Hurrikaaneja niistä on ollut keskimäärin kuusi.</p>
<p>Met Officen ajankohtaisia viestejä trooppisista myrskyistä voi seurata <a href="https://twitter.com/metofficestorms">Twitterin</a> kautta. Kulloinenkin myrskyaktiivisuus selviää havainnollisesta Weather Undergroundin <a href="https://web.archive.org/web/*/http://www.wunderground.com/tropical/">maailmankartasta</a>. Näissä merkeissä Tietoukan blogi siirtyy nyt kesätauolle, mutta toivottaa kaikille kuitenkin rauhallista ja virkistävää kesää!</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/kesakuu/kaikkien-aikojen-pyorre">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130804214702/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/kesakuu/kaikkien-aikojen-pyorre">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-20727780501223002212013-05-22T01:15:00.001+03:002016-06-07T17:24:06.651+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia huhti-toukokuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Valtamerten lämpenemisestä on tehty uusi analyysi</b>, jossa on mukana meriveden lämpötilatietoja eri syvyyksiltä vuosilta 1958-2009. Tavoitteena oli selvittää muun muassa syvien vesien osuutta lämpenemisessä.</p>
<p>Tutkimuksen mukaan merivesissä on selvä lämpenemisen trendi noin vuodesta 1975 alkaen. Siinä on erotettavissa viileämpi notkahdus kahden merkittävän tulivuorenpurkauksen jälkeen (El Chichón 1982, Pinatubo 1991).</p>
<p>Vuosina 1997-1998 vallitsi voimakas El Niño -sääilmiö. El Niñon aikana valtameristä siirtyi veden haihtumisen myötä suuri määrä lämpöä ilmakehään. Sekin näyttää aiheuttaneen notkahduksen meriveden lämpötiloihin. Ilmakehän puolella oli siis lämmintä; vuodesta 1998 tuli mittaushistorian siihen mennessä lämpimin vuosi.</p>
<p>Vuoden 1999 jälkeen valtamerten lämpeneminen on jatkunut "dramaattisella tavalla". <b>Aiempiin vaiheisiin verrattuna uutta on ollut se, miten nopeaa lämpeneminen on myös yli 700 metrin syvyydessä</b>. Siellä on tapahtunut noin 30 prosenttia valtamerten koko lämpenemisestä viimeisen vuosikymmenen aikana.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/8635983758/"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-_ctmHT7g9Hw/UZoWpSI4EJI/AAAAAAAABh0/E7V3WQV6Lms/s480/2013-05-21_8635983758_c48208b2ac_o.jpg" /></a><br /><i>Valtameriin on varastoitunut noin 90 prosenttia siitä lisälämmöstä, jota maapallon ilmastojärjestelmään on kertynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tämä diptyykki on koottu satelliittikuvista ja siinä näkyy suunnilleen puolet merien vallitsemasta planeetastamme. (Kuva © <a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/8635983758/">NASA</a>)</i></p>
<p>Tutkimus valtamerten lämpenemisestä julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1002/grl.50382">Geophysical Research Letters</a> -lehdessä. Artikkeli on luettavissa myös tutkimukseen osallistuneen <a href="http://www.cgd.ucar.edu/cas/Trenberth/website-archive/trenberth.papers-moved/OHC_2013GL055587_article_14March2013_ss_wFigs_wAux.pdf">Kevin Trenberthin nettisivuilla</a>.</p>
<p>Meriveden lämpeneminen tuntuu konkreettisesti siinä mitä lajeja kalastajat saavat pyydettyä. Vuoden 1970 jälkeen <a href="https://web.archive.org/web/20130614011340/http://www.publicaffairs.ubc.ca/2013/05/15/fish-thermometer-reveals-long-standing-global-impact-of-climate-change-2"><b>lämpimissä vesissä viihtyvien lajien osuus kalansaaliista on kasvanut sekä trooppisilla että ei-trooppisilla merialueilla</b></a>.</p>
<p>Tutkijat määrittelivät <a href="https://web.archive.org/web/20130609070405/http://www.pewenvironment.org/news-room/fact-sheets/warming-oceans-are-reshaping-fisheries-85899475142?">990 mereisen kalan ja selkärangattoman</a> levinneisyysalueen vuosina 1970-2000. Levinneisyysalueen perusteella laskettiin mikä on kunkin lajin suosima keskimääräinen lämpötila (meren pinnassa).</p>
<p>Sitten analysoitiin, minkä lämpötilan lajeja tuli saaliiksi kalastuksellisesti tärkeimmillä merialueilla vuosina 1970-2006.</p>
<p>Lopuksi laskettiin kalastusalueille "saaliin keskilämpötila". Tämä tunnusluku muodostettiin muun muassa painottamalla alueen saalislajivalikoimaa kunkin lajin vuosittaisilla saalismäärillä.</p>
<p>Lauhkeilla ja subtrooppisilla vyöhykkeillä "saaliin keskilämpötila" nousi vuosien 1970 ja 2006 välillä noin 0,23 celsiusastetta vuosikymmenessä.</p>
<p>Trooppisella vyöhykkeellä "saaliin keskilämpötila" nousi aluksi, vuosina 1970-1980. Vähänkään viileämmässä viihtyvien lajien osuus saaliista väheni silloin. Tropiikki ei valitettavasti voi saada niiden tilalle täydennystä tropiikkia lämpimämpien seutujen lajeista, koska sellaisia seutuja ei ole.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/anguskirk/2689110466/"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-m_FJUPks6mA/UZsmBCVv0sI/AAAAAAAABiU/B4B5KGzoYQA/s480/2013-05-21_2689110466_6e35146772_o.jpg" /></a><br /><i>Kalastajien saaliiksi saaman lajiston köyhtymisellä voi olla vakavia seurauksia tropiikin rannikkoväestön ruokaturvalle. Kuva on Gambiasta vuodelta 2003. (<a href="http://www.flickr.com/photos/anguskirk/2689110466/">Kuva</a>: <a href="http://www.flickr.com/people/anguskirk/">Anguskirk</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>Kalansaalistutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1038/nature12156">Nature</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Yhdysvaltojen kansallinen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC on mukana hankkeessa, jossa digitoidaan ja analysoidaan <a href="http://dx.doi.org/10.5194/tc-7-699-2013"><b>varhaisimpia Nimbus-satelliiteilla tehtyjä havaintoja napa-alueiden merijäästä</b></a>. Joitakin analyysituloksia syyskuun 1964 vanhoista satelliittikuvista on saatu jo julkaisukuntoon.</p>
<p>Syyskuu on sitä aikaa vuodesta, jolloin arktisen merijään laajuus on pienimmillään. Nimbus 1 -aineiston mukaan arktisen merijään ala syyskuussa 1964 oli lähellä vuosien 1979-2000 syyskuiden keskiarvoa. Tulos viittaa siihen suuntaan, että arktisen merijään kesäinen laajuus on voinut olla 1960- ja 1970-luvulla vielä suhteellisen vakaa.</p>
<p>Eteläisellä napa-alueella merijää on syyskuussa laajimmillaan. Nimbus 1 -analyysin mukaan antarktisen merijään laajuus oli syyskuussa 1964 noin 19,7 miljoonaa neliökilometriä. Se on suurin piirtein 260 tuhatta neliökilometriä enemmän kuin vuosien 1979-2012 <a href="https://web.archive.org/web/20130523114731/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/10/poles-apart-a-record-breaking-summer-and-winter">suurinkaan antarktinen maksimi</a>.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130602121834/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/05/april-on-average/"><b>Huhtikuussa 2013 arktisen merijään ala</b></a> oli keskimäärin 14,37 miljoonaa neliökilometriä, mikä on perinteisissä tilastoissa seitsemänneksi pienin huhtikuinen lukema. Se on noin 630 tuhatta neliökilometriä (eli nelisen prosenttia) pienempi kuin huhtikuiden keskiarvo vuosina 1979-2000.</p>
<p><b>Huhtikuun keskilämpötiloissa</b> oli taas mielenkiintoista hajontaa, kuten kartalta näkyy. Globaalisti laskettuna viime kuu oli mittaushistorian 13:nneksi lämpimin huhtikuu sekä <a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> että <a href="https://web.archive.org/web/20130607203146/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/04">NOAA:n</a> tilastojen mukaan.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201304.gif"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-ZCTWLpDXWno/UZsYF-Ad0YI/AAAAAAAABiE/HL6ucLbGuG4/s480/2013-05-21_201304.jpg" /></a><br /><i>Huhtikuun 2013 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskimääräistä kylmempi huhtikuu on merkitty sinisillä sävyillä, keskimääräistä lämpimämpi punaisilla. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20130607203146/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/04">NOAA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Kaupallisella alalla myynnin lisäämisessä on ollut tapana luottaa siihen pienuuden illuusioon, jonka syntyy kun tasaluku jätetään hieman vajaaksi. Kärsiiköhän ilmastonsuojelu samasta illuusiosta? Maapallolla on eletty koko 2000-luku ilmakehässä, jossa on "vielä vain" noin 370, 380 tai 390 miljoonasosaa hiilidioksidia.</p>
<p>Viime vuoden keväänä tuo houkutteleva "tarjous" alkoi vanhentua, kun <b>neljänsadan miljoonasosan hiilidioksidipitoisuus alkoi ylittyä</b> syrjäseutujen mittausasemilla jopa kuukausikeskiarvoissa (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012/06/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla.html">Tietoukan blogin ilmastouutiset 22/2012</a>).</p>
<p>Sama pyöreä luku on ollut ajankohtainen <a href="https://web.archive.org/web/20130529084828/http://scrippsnews.ucsd.edu/Releases/?releaseID=1347">myös tänä keväänä</a>. Havaijin <a href="https://web.archive.org/web/20130620133814/http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/mlo.html">Mauna Loan</a> mittausasemalla hiilidioksidin vuorokautinen keskiarvo ylitti 400 miljoonasosaa ensimmäistä kertaa sikäläisessä mittaushistoriassa. Mauna Loan mittaustoiminta alkoi vuonna 1958. Neljänsadan ylityksiä on tapahtunut tänä vuonna <a href="https://web.archive.org/web/20130706170018/http://www.wmo.int/pages/mediacentre/news/documents/400ppm.final.pdf">muuallakin</a> (pdf).</p>
<p>Neljänsadan miljoonasosan ylittymisen merkitys on enemmän symbolinen kuin tieteellinen, mutta ei kannata aliarvioida ilmastonsuojelun psykologista puolta. Miltä tuntuu vaikka sellainen ajatus, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei laske alle neljänsadan <a href="https://web.archive.org/web/20130725213104/http://www2.ucar.edu/atmosnews/opinion/9574/five-things-know-about-carbon-dioxide">enää meidän elinaikanamme</a>? Nykymenolla nousemme 450 miljoonasosaan <a href="https://web.archive.org/web/20130609014253/http://keelingcurve.ucsd.edu/now-what">vuoteen 2038 mennessä</a>. Toivottavasti edes se kuulostaa paljolta ja saa ihmiset toimimaan asiassa entistäkin päättäväisemmin.</p>
<p>Mauna Loan tuorein tieto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta löytyy nyt päivittäin uudelta kätevältä sivustolta <a href="https://web.archive.org/web/*/http://keelingcurve.ucsd.edu/">The Keeling Curve</a>. Tietoukan blogi suosittelee! Tämän vuoden korkein vuorokautinen keskiarvo saattaa olla <a href="https://web.archive.org/web/20130601092729/http://keelingcurve.ucsd.edu/what-does-this-number-mean">vasta tulossa</a>.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://keelingcurve.ucsd.edu/"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-MAj7umsK2rQ/UZt0SSfAgBI/AAAAAAAABik/w6_H6uy__h0/s480/2013-05-21_keelingcurve-screenshot.jpg" /></a><br /><i>Kuvankaappaus <a href="http://keelingcurve.ucsd.edu/">keelingcurve.ucsd.edu</a>-sivustolta 21.5.2013.</i></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/toukokuu/kalat-merten-lampomittareina">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130807105439/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/toukokuu/kalat-merten-lampomittareina">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-74678154087529586862013-04-23T20:02:00.000+03:002016-06-07T16:36:09.020+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia maalis-huhtikuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130806152201/http://butterfly-conservation.org/48-3680/2012-a-disaster-year-for-uk-butterflies.html"><b>Viime kesä oli Ison-Britannian päiväperhosille ennätyksellisen kurja</b></a>, tiedottavat sikäläiset perhostensuojelijat. Monet perhoslajit ovat ahtaalla muistakin syistä, mutta sään merkitys korostui viime kesänä. Vuosi 2012 oli Isossa-Britanniassa toiseksi sateisin vuosi sataan vuoteen.</p>
<p>Päiväperhosten järjestelmällinen seuranta aloitettiin Isossa-Britanniassa 1970-luvun puolivälissä, ja sitä tehdään harrastajavoimin. Viime kesänä siihen osallistui yli 1500 asialle omistautunutta perhosten ystävää.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130903041535/http://www.ukbms.org/docs/reports/2012/UK%20Summary%20of%20changes%20Table%202012.pdf">Seurannan kohteena</a> (pdf) on 56 perhoslajia, joista 36 on ollut mukana jo vuodesta 1976 lähtien. Näistä pisimpään mukana olleista lajeista yhdeksälle viime vuosi oli koko seurantahistorian kehnoin.</p>
<p>Kaikista seuratuista lajeista vain neljää havaittiin vuonna 2012 runsaammin kuin vuonna 2011. Aivan yleisilläkin lajeilla havaittiin romahduksia alle puoleen edellisvuodesta.</p>
<p>Järkyttävin prosentuaalinen pudotus havaittiin <a href="https://web.archive.org/web/20130807013630/http://butterfly-conservation.org/679-1316/black-hairstreak.html">tuominopsasiivellä</a> (<i>Satyrium pruni</i>), joka on jo muutenkin yksi Ison-Britannian harvinaisimmista päiväperhosista. Tuominopsasiivestä tehtiin vuonna 2012 havaintoja peräti 98 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/9082612@N05/2553970165"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-4Yx_cWoYlsA/UXY28KwwIzI/AAAAAAAABe8/gA37-hTCrII/s480/2013-04-23_2553970165_55886026a5_o.jpg" /></a><br /><i>Onneksi Ison-Britannian tuominopsasiivet eivät ole koko maailman viimeiset! Laji esiintyy suuressa osassa Euraasiaa, myös Suomessa. (<a href="http://www.flickr.com/photos/9082612@N05/2553970165">Kuva</a>: <a href="http://www.flickr.com/people/sanmartin/">Gilles San Martin</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-sa/2.0/deed.en">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Lumikenkäjänis (<i>Lepus americanus</i>) on pohjoisamerikkalainen jäniseläin, jonka turkki vaihtuu vuodenajan mukaan suojaväriseksi, yleissävyltään valkoiseksi tai ruskeaksi. <a href="https://web.archive.org/web/20130506230517/http://news.umt.edu/2013/04/041513hare.aspx"><b>Pystyykö lumikenkäjänis sopeutumaan lumipeitteen ajoittumisen nopeisiin muutoksiin</b></a>? Sitä on nyt tutkittu Montanan osavaltiossa Yhdysvalloissa.</p>
<p>Tutkimuksessa seurattiin yhteensä 148 lumikenkäjänisyksilön elämää vuosina 2010-2012. Ajanjaksolle sattui sopivasti yksi lyhimmistä ja yksi pisimmistä lumitalvista, mitä Montanassa on koettu viime vuosikymmeninä. Radiopaikannetuista jäniksistä arvioitiin kullakin havaintokerralla karvapeitteen väritys ja yksilön löytöpaikan lumisuus kymmenen metrin säteellä. Niistä laskettiin suojavärin sopivuus.</p>
<p>Jäniksistä havaittiin, että karvanvaihdon alkamisajankohta syksyllä ja keväällä ei muuttunut, vaikka vuosien lumioloissa oli suuria eroja. Havainto tukee sitä käsitystä, että valojakson pituus on se ympäristötekijä, joka käynnistää karvanvaihdon lumikenkäjäniksellä.</p>
<p>Karvanvaihdon nopeus osoittautui monimutkaisemmaksi ilmiöksi. Sinä vuonna jona lumi pysyi maassa pisimpään, jänisten valkean talviturkin vaihtuminen ruskeaksi kesäturkiksi kesti 16 päivää pidempään kuin sinä vuonna, jona lumitalven kesto oli lyhyin. Tutkijat eivät tiedä, mihin ympäristötekijöihin jäniksen elimistö silloin reagoi. Ilmeisesti ei kuitenkaan esimerkiksi pelkkään lämpötilaan.</p>
<p>Syksyisen karvanvaihdon nopeus oli erilainen; se ei mukautunut lumiolojen vaihteluun. Ruskean kesäturkin korvautuminen valkealla talviturkilla kesti vuodesta riippumatta noin 40 vuorokautta.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/ndprd/6481670155/"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-fuwn6AXOmk0/UXY28q7LhTI/AAAAAAAABe4/Lj_dCc4ELH8/s480/2013-04-23_6481670155_0f71170bfc_o.jpg" /></a><br /><i>Valkea lumikenkäjänis ruskeassa maastossa. Kuvan yksilö ei ollut mukana tutkimuksessa, vaan se on valokuvattu Montanan naapuriosavaltiossa Pohjois-Dakotassa joulukuussa 2011. (<a href="http://www.flickr.com/photos/ndprd/6481670155/">Kuva</a>: <a href="http://www.flickr.com/people/ndprd/">North Dakota Parks and Recreation Department</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/deed.en">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>Tietokonemallinnuksella arvioitiin, miten lumiolot tulevat muuttumaan Montanan tutkimusalueella. Tämän vuosisadan puolivälissä lumipeite pysyy talvella maassa ehkä noin kuukauden verran lyhyempään kuin nykyään. Vuosisadan lopussa lumipeitteen kesto voi olla jopa yli kaksi kuukautta nykyistä lyhyempi. Montanan lumikenkäjäniksille voi koittaa vuosisadan lopussa jopa kahdeksankertainen määrä "väärän värisiä" päiviä, jos niiden karvanvaihto jatkuu täsmälleen nykyiseen tapaan.</p>
<p>Jänistutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1222724110">PNAS</a>-lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Jääpingviini (<i>Pygoscelis adeliae</i>) elää Etelämantereen rannikoilla ja lähisaarilla. Ilmastonmuutosta on pidetty yleisesti ottaen <a href="https://web.archive.org/web/20130502074634/http://www.iucnredlist.org/details/106003851/0">uhkana jääpingviinille</a>. Näissä tunnelmissa on varsin ilahduttavaa lukea tutkimustuloksista, jotka julkaistiin kolme viikkoa sitten: <a href="https://web.archive.org/web/20140319111941/http://www1.umn.edu/news/news-releases/2013/UR_CONTENT_437812.html"><b>Jääpingviini saattaa paikoitellen hyötyä ilmastonmuutoksesta</b></a>.</p>
<p>Tämän tutkimuksen onnekkaat jääpingviinit pesivät Beaufortinsaarella. Saari sijaitsee Rossinmeressä, Etelämantereen sillä sivustalla, joka osoittaa suunnilleen Uuden-Seelannin suuntaan. Pingviiniyhdyskunnan vaiheita selvitettiin ilmakuvista vuosilta 1958, 1983 ja 1993 sekä satelliittikuvista vuosilta 2005 ja 2010.</p>
<p>Yhdyskunnassa pesivien parien määrä kasvoi viidessä vuosikymmenessä 84 prosenttia. Vuonna 2010 pesiviä jääpingviinipareja oli noin 63760. Myös yhdyskunnan yksilötiheys nousi yli puolitoistakertaiseksi.</p>
<p>Yhdyskunnan kasvu sattui samaan aikaan sen kanssa, kun viereinen jäätikkö vetäytyi yli 500 metriä kauemmas ja maaston lumisuus vähentyi myös yhdyskunta-alueen sisällä. Pesintään soveltuvan maan pinta-ala kasvoi kaiken kaikkiaan 71 prosenttia.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.flickr.com/photos/umn_inst_tech/8617091926/"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-uBnJZc3EOOA/UXZxYnxeVtI/AAAAAAAABfQ/UQ9eIPHbMLI/s480/2013-04-23_8617091926_eb13e7d3ff_o.jpg" /></a><br /><i>Nimestään huolimatta jääpingviini ei ehkä ole kaikkein "jäisin" pingviinilaji. Se syö kyllä eläimiä, jotka elävät merijään luona, mutta sen on päästävä pesimään paljaalle maalle. Kuvassa näkyy jääpingviinin uusia pesimäpaikkoja Beaufortinsaarella. (<a href="http://www.flickr.com/photos/umn_inst_tech/8617091926/">Kuva</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20140319111941/http://www1.umn.edu/news/news-releases/2013/UR_CONTENT_437812.html">David Ainley/University of Minnesota</a>)</i></p>
<p>Pingviinitutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1371/journal.pone.0060568">PLOS ONE</a> -lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p>Lopuksi vielä lyhyesti tavalliset säätilastot ja vähemmän tavallinen energiauutinen!</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130526102423/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/04/spring-has-sprung-in-the-arctic"><b>Arktisen merijään</b></a> keskimääräinen ala oli viime kuussa viidenneksi pienin, mitä <b>maaliskuussa</b> on koskaan mitattu satelliittien avulla. Nämä jäätilastot alkavat vuodesta 1979.</p>
<p>Kannattaa kiinnittää huomiota arktisen merijään <a href="https://web.archive.org/web/20130502082339/http://nsidc.org/arcticseaicenews/files/2013/04/Figure52.png">ikäjakaumaan</a>. Ylivuotisen jään osuus on vain noin puolet siitä, mitä se oli vanhoina hyvinä aikoina 1980-luvun puolivälissä. Vanhimman jään osuus on tosin kasvanut hieman tänä talvena, mutta yleistilanne on edelleen surkea. NASA:n tutkija Joey Comiso arvelee, että "<a href="https://web.archive.org/web/20130510113820/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=80821">ennen kuin huomaammekaan, monivuotinen arktinen merijää on menetetty kokonaan</a>".</p>
<p>§</p>
<p><b>Maailman keskilämpötila oli maaliskuussa</b> suhteellisen korkea. Yhdysvaltain <a href="https://web.archive.org/web/20130424092318/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/3">NOAA:n</a> tilastoissa viime kuu oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin maaliskuu, <a href="https://web.archive.org/web/20131017191152/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> tilastoissa yhdeksänneksi lämpimin. Globaalit lämpötilastot alkavat vuodesta 1880.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201303.gif"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-qph2N57i8h8/UXaln_r8DlI/AAAAAAAABfg/VjYR4DqhF1E/s480/2013-04-23_201303.jpg" /></a><br /><i>Maaliskuun 2013 keskilämpötilojen poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Kylmän maaliskuun alueet on merkitty karttaan sinisillä sävyillä, lämpimän maaliskuun alueet punaisilla. Mitä suurempi poikkeama ajankohdan keskilämpötilasta, sitä tummempi värisävy. (<a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201303.gif">Kartta</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20130424092318/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/3">NOAA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p>Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet mallin aurinkopaneeliteollisuuden energiataseen laskemiseen. Heidän mukaansa on vähintäänkin aivan sillä hilkulla, että <a href="https://web.archive.org/web/20130508193828/http://news.stanford.edu/news/2013/april/pv-net-energy-040213.html"><b>maailman aurinkopaneeleista on lopultakin tullut energian nettotuottajia</b></a>. Tarkemmin sanoen kaikki käytössä olevat aurinkopaneelit tuottavat yhdessä enemmän sähköä, kuin mitä kuluu uusien aurinkopaneelien valmistamiseen vuoden aikana. Tämä merkittävä tehokkuustaso saavutettiin todennäköisesti viime vuonna.</p>
<p>Vielä viisi vuotta sitten aurinkopaneeliteollisuuden sähkönkulutus oli 75 prosenttia suurempi kuin aurinkopaneelien sähköntuotto. Aurinkopaneelitekniikka on kehittynyt huomattavasti, ja siitä voi tulla vielä nykyistäkin paljon tehokkaampi kokonaisuus. Aiempina vuosina kertynyt aurinkopaneelien "sähkövelka" tulee maksetuksi ehkä jo vuoteen 2015 mennessä, mutta kuitenkin viimeistään vuonna 2020.</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/t1tuzvT1hck?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/t1tuzvT1hck?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>Stanfordilaisten tutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1021/es3038824">Environmental Science & Technology</a> -lehdessä.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/huhtikuu/elaimia-muutoksessa-uutta-sarmaa-paneeleissa">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130626140428/http://www.fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/huhtikuu/elaimia-muutoksessa-uutta-sarmaa-paneeleissa">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-75938699694902173952013-03-26T21:29:00.000+02:002016-06-07T16:13:47.353+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia helmi-maaliskuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Maapallon <a href="https://web.archive.org/web/20130329164945/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/growth-shift.html"><b>pohjoisimmat kasvillisuusvyöhykkeet ovat saaneet joitakin eteläisten naapurialueittensa piirteitä</b></a> viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Vuodenaikojen välinen lämpötilaero on kaventunut sekä arktisella että boreaalisella vyöhykkeellä. Sen myötä kasvukausi on pidentynyt ja kasvillisuus on vehmastunut. Etenkin tundra on alkanut kukoistaa.</p>
<p>Kesä- ja talvilämpötilojen ero on pienentynyt pohjoisilla vyöhykkeillä kolmessa vuosikymmenessä siten, että se vastaa tilannetta noin 4-5 leveysastetta (eli suurin piirtein 450-550 kilometriä) etelämpänä. Vertailukohtana on siis eteläisempien alueiden tilanne sellaisena kuin se oli vuonna 1982.</p>
<p>Satelliittikuvista voidaan laskea kohdealueen yhteyttämisaktiivisuus (<a href="https://web.archive.org/web/20130312110921/http://earthobservatory.nasa.gov/Features/MeasuringVegetation/measuring_vegetation_2.php">normalized difference vegetation index, NDVI</a>), joka tarkoittaa käytännössä kasvillisuuden vihreyttä ja rehevyyttä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin vuosien 1982-2011 satelliittikuvia maa-alueista, joiden sijainti on vähintään 45 astetta pohjoista leveyttä.</p>
<p>Niistä arktisista ja boreaalisista maa-alueista, joilla on kasvillisuutta, suunnilleen kolmasosa (<a href="https://web.archive.org/web/20130622141151/http://cliveg.bu.edu/greeningearth/ssnltydim/how-much-veg-growth-inc.html">laskutavasta riippuen</a> 32-41 prosenttia) alkoi vihertää merkittävästi enemmän kuin vuonna 1982. Tilastollisesti merkittävä vihreyden väheneminen havaittiin vain alle viidellä prosentilla tutkitusta alueesta.</p>
<p>Arktisen ja boreaalisen vyöhykkeen vihreys on saavuttanut tason, joka vastaa kolmen vuosikymmenen takaista tilannetta noin 6-7 leveysastetta eli jopa lähes 800 kilometriä etelämpänä.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.nasa.gov/images/content/733085main_26-palsa-mire.jpg"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-86nwINdFb4E/UVCfP4j8WKI/AAAAAAAABdo/vNy9GXiyTXs/s480/2013-03-25_733085main_26-palsa-mire.jpg" /></a><br /><i>Kun ikirouta sulaa, puut valtaavat alaa palsasuolla. Tämä palsasuo sijaitsee Venäjällä lähellä Altaita. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20130329164945/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/growth-shift.html">Terry Callaghan, EU-Interact/Sergey Kirpotin, Tomsk State University</a>)</i></p>
<p>Aidosti <b>arktinen</b> kasvillisuus on puutonta, ja arktisen vyöhykkeen viimeaikainen vehmastuminen <a href="https://web.archive.org/web/20130622140040/http://cliveg.bu.edu/greeningearth/ssnltydim/veg-ssnlty-dim-evidence.html">näkyy maastossa</a> monin paikoin pensaiden runsastumisena ja puiden ilmaantumisena sinne, missä niitä ei ole kasvanut aiemmin.</p>
<p>Arktinen tundra vihertyi vuosina 1982-2011 voimakkaammin kuin boreaaliset metsät. <b>Boreaalisella</b> vyöhykkeellä alueellinen vaihtelu oli myös selvästi suurempaa kuin arktisella vyöhykkeellä. Boreaalinen vyöhyke vihertyi Euraasiassa enemmän kuin Pohjois-Amerikassa. Boreaalisessa Pohjois-Amerikassa sikäläiset itäiset sekametsät alkoivat kukoistaa parhaiten.</p>
<p>Kuivuus lienee myötävaikuttanut siihen, että boreaalisen vyöhykkeen vihertyminen hiipui paikoitellen 1980-luvun jälkeen. Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi metsäpalot ja hyönteistuhot.</p>
<p class="kuvitus"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-K4xBBrh-hsc/UVCmcSESAjI/AAAAAAAABeA/hstu1PAJuIU/s512/2013-03-25_ndvi_trend.jpg" /><br />
<i>Arktisen ja boreaalisen vyöhykkeen vihreyden (NDVI) muutokset jaksolla 1.7.1982-1.12.2011. Sinivihreillä sävyillä on merkitty alueet, joista tuli vihreämpiä kuin ennen. Ruskeilla sävyillä on merkitty alueet, jotka menettivät vihreyttään. Valkoisilla alueilla ei havaittu merkittävää muutosta. (Kartat © <a href="https://web.archive.org/web/20130425062738/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=80637">NASA Earth Observatory/Robert Simmon, using MODIS and AVHRR data from the Boston University's Climate and Vegetation Research Group</a>)</i></p>
<p>Samassa tutkimuksessa arvioitiin tietokonesimulaatioilla, miten lämpötilat muuttuvat tulevaisuudessa. Tulokset viittaavat siihen, että pohjoisten vyöhykkeiden lämpötilaprofiilit muuttuvat tavalla, joka se vastaa noin 20 leveysasteen (eli noin 2200 kilometrin) siirtymistä kohti päiväntasaajaa. Nykytiedon valossa on vaikea arvioida, miten se vaikuttaisi kasvillisuuden hyvinvointiin ja koko muun ekosysteemin toimintaan.</p>
<p>Kasvillisuustutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1038/nclimate1836">Nature Climate Change</a> -lehdessä. Siitä kiinnostuneille löytyy mukavasti lisämateriaalia <a href="https://web.archive.org/web/20130618152409/http://cliveg.bu.edu/greeningearth/ssnltydim/ssnlty-dim.html">Bostonin yliopiston nettisivuilta</a>.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130329014125/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/03/annual-maximum-extent-reached"><b>Arktinen merijää saavutti tämäntalvisen maksimialansa</b></a> alustavien tietojen mukaan maaliskuun 15:ntenä päivänä. Jos se tieto jää voimaan lopullisten tarkistusten jälkeen, tästä maksimista tuli tilastohistorian kuudenneksi pienin.</p>
<p>Jäisen meren pinta-ala oli tällä kertaa 15,13 miljoonaa neliökilometriä, mikä on vain noin viisi prosenttia vähemmän kuin maksimien keskiarvo vuosina 1979-2000. Hyvänä uutisena ei kuitenkaan voi pitää sitä, että kymmenen viimeistä vuosittaista maksimia (2004-2013) ovat samalla tähänastisen mittaushistorian kymmenen pienintä <a href="https://web.archive.org/web/20130330062656/http://nsidc.org/icelights/2012/03/26/the-arctic-sea-ice-maximum/">maksimia</a>.</p>
<p>Helmi-maaliskuussa <a href="https://web.archive.org/web/20130413173946/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/03/a-fractured-maximum/"><b>merijää lohkeili näyttävästi Beaufortinmerellä</b></a>. Jäätä murtaneet kovat tuulet olivat ilmeisesti peräisin myrskyjen sarjasta, joka alkoi Alaskassa helmikuun 10:ntenä päivänä. Beaufortinmerellä lohkeillut jää oli pääosin nuorta ja ohutta, tänä talvena muodostunutta merijäätä. Ilmiö ei ole aivan ennennäkemätön, mutta tällä kertaa lohkeilu oli varsin laaja-alaista. Satelliittikuvista koottu animaatio näyttää Beaufortin jään liikahtelut kuukauden ajalta:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/9YWX7ChjtxY?hl=fi_FI&version=3&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/9YWX7ChjtxY?hl=fi_FI&version=3&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>§</p>
<p>Uusi tutkimus <a href="http://dx.doi.org/10.1073/pnas.1214212110"><b>transarktisen merenkulun tulevista reittimahdollisuuksista</b></a> on julkaistu PNAS-lehdessä. Tietokonesimulaatioilla arvioitiin Koillis- ja Luoteisväylän sekä Pohjoisnavanväylän kuljettavuutta vuosina 2040-2059. Pohjoisnavanväylä on lyhyin mahdollinen reitti Atlantin ja Tyynenmeren välillä, ja se kulkee siis Pohjoisen jäämeren keskiosien poikki. Se on noin kaksikymmentä prosenttia lyhyempi reitti kuin Koillisväylä.</p>
<p>Pohjoisnavanväylä soveltuu jo tämän vuosisadan puolivälissä sellaisille aluksille, jotka kuuluvat jäävahvistukseltaan luokkaan <a href="https://web.archive.org/web/20130511193735/http://en.wikipedia.org/wiki/Ice_class#IACS_Polar_Classes">Polar Class 6</a>. Koillisväylää puolestaan voidaan kulkea käytännössä jopa aivan tavanomaisilla aluksilla (94-98 prosentin vuosikohtainen todennäköisyys). Myös Luoteisväylästä tulee huomattavasti nykyistä käyttökelpoisempi kummallekin alustyypille; väylä avautunee riittävästi keskimäärin joka toisena vuonna.</p>
<p>Nämä arviot koskevat pelkästään arktisen merenkulun parasta sesonkia eli syyskuuta. "Tästä ei koskaan tule ympärivuotista toimintaa", tutkimukseen osallistunut Laurence C. Smith painottaa <a href="https://web.archive.org/web/20130820232408/http://newsroom.ucla.edu/portal/ucla/new-unexpected-shipping-route-243485.aspx">Kalifornian yliopiston tiedotteessa</a>.</p>
<p>§</p>
<p><b>Helmikuun 2013</b> lämpötilat olivat globaalisti "uusnormaalia" tasoa, eli mittaushistorian noin kymmenen lämpimimmän helmikuun joukossa. <a href="https://web.archive.org/web/20130325034822/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> tilastoissa viime kuu oli kahdenneksitoista lämpimin helmikuu, <a href="https://web.archive.org/web/20130327171853/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/2">NOAA:n</a> tilastoissa yhdeksänneksi lämpimin.</p>
<p>Eikö kuulostanut (enää) kovin dramaattiselta? Juuri siinä piilee uusnormaaliuden salakavala ansa.</p>
<p><b>Australian</b> tammikuinen helleaalto (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2013/02/ulkomaisia-ilmastouutisia-tammi.html">Tietoukan blogi 27.2.2013</a>) sai samantyylistä jatkoa, kun <a href="https://web.archive.org/web/20140213233405/http://www.bom.gov.au/climate/current/month/aus/archive/201302.summary.shtml"><b>helmikuu</b></a> liittyi Australian keväällä alkaneeseen erittäin lämpimien kuukausien ketjuun. Koko kesästä 2012/2013 (joulu-helmikuu) tuli lopulta Australian mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20131229162959/http://www.bom.gov.au/climate/current/season/aus/archive/201302.summary.shtml"><b>lämpimin kesä</b></a>. Helteiden lisäksi ongelmia aiheuttivat maastopalot, rankkasateet ja rankkasateista koituneet tulvat.</p>
<p>Australian hallituksen perustama riippumaton ilmastokomissio laati raportin "<a href="https://web.archive.org/web/20130330074507/http://climatecommission.gov.au/report/the-angry-summer">The Angry Summer</a>" selvittääkseen yleisölle, mistä tässä ärhäkässä kesässä oli kysymys. Ilmastonmuutos pahensi ainakin helleaaltoja ja maastopaloja, raportissa todetaan. Tilanteen epätavallisuutta korostaa se, että kesästä tuli näin kuuma ilman El Niñon lämmittävää vaikutusta. On hyvin todennäköistä, että lähivuosikymmenien aikana on tulossa vieläkin kuumemmat oltavat.</p>
<p>Kun tuo raportti oli saatu julkistettua, Kaakkois-Australiassa oli jo käynnissä taas yksi ennätyksiä rikkova <a href="https://web.archive.org/web/20130726183152/http://www.bom.gov.au/climate/current/statements/scs45.pdf">helleaalto</a> (pdf), "<a href="https://web.archive.org/web/20130409092225/http://climatecommission.gov.au/media-releases/the-new-normal-melbournes-extended-angry-summer/">The new normal: Melbourne's extended Angry Summer</a>".</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://climatecommission.gov.au/wp-content/uploads/Angry-Summer-Temperature-Records.jpg"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-g3eYS8PX90I/UVHlS12mY-I/AAAAAAAABec/2dpJON4Ahy8/s488/2013-03-25_Angry-Summer-Temperature-Records.jpg" /></a><br /><i>Australian kesässä ennätysten lukumääräkin oli ennätyksellinen. Tämä kuva esittää osan niistä. (<a href="http://climatecommission.gov.au/wp-content/uploads/Angry-Summer-Temperature-Records.jpg">Kuva</a> © <a href="https://web.archive.org/web/20130330074507/http://climatecommission.gov.au/report/the-angry-summer">The Angry Summer by Professor Will Steffen/Climate Commission/Commonwealth of Australia - Department of Climate Change and Energy Efficiency, 2013</a>)</i></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/maaliskuu/virpi-vihertyi-suvi-suivaantui">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130426063137/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/maaliskuu/virpi-vihertyi-suvi-suivaantui">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-42726501574101558022013-02-27T03:25:00.000+02:002016-06-07T15:33:21.166+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia tammi-helmikuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130205002957/http://www.adelaide.edu.au/news/news58961.html"><b>Maailman keskilämpötilan nousemisen myötä rankkasateet ovat voimistuneet</b></a> tilastollisesti merkittävällä tavalla, kertoo uusi tutkimus, joka on tähänastisista kattavin. Tutkimusaineistona käytettiin yli kahdeksantuhannen sääaseman keräämiä säätietoja vuosilta 1900-2009 eri puolilta maailmaa.</p>
<p>Tämän tutkimuksen mukaan rankkasateiden intensiteetin mediaani on noussut keskilämpötilan lisäastetta kohti joko 5,9 tai 7,7 prosenttia, laskutavasta riippuen. Sateen ja lämpenemisen yhteys havaittiin selvimmin tropiikissa ja korkeilla leveysasteilla.</p>
<p>Kun rankkasateet voimistuvat, on odotettavissa että myös niiden aiheuttamat tulvat pahenevat.</p>
<p>Sadetutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00502.1">Journal of Climate</a> -lehdessä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Tammikuusta 2013</b> tuli taas yksi kuukausi, joka sijoittui maailman lämpötilastojen kärkikymmenikköön. <a href="https://web.archive.org/web/20130324151008/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> mukaan se oli tilastojen kuudenneksi lämpimin tammikuu, <a href="https://web.archive.org/web/20130225215849/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/1">NOAA:n</a> mukaan yhdeksänneksi lämpimin.</p>
<p><b>Australiassa</b> tammikuusta 2013 tuli mittaushistorian kuumin tammikuu ja ylipäätään sikäläisen historian kuumin kuukausi. Australian ilmatieteen laitos toteaa <a href="https://web.archive.org/web/20130420153453/http://www.bom.gov.au/climate/current/statements/scs43e.pdf">erityistiedotteessaan</a> (pdf), että maa joutui poikkeuksellisen laaja-alaisen ja pitkäkestoisen helleaallon koettelemaksi.</p>
<p>Kuukauden keskilämpötila (29,68 °C) ja kuukauden keskimääräinen maksimilämpötila (36,92 °C) rikkoivat aiemmat ennätykset, jotka olivat peräisin vuodelta 1932 (silloinkin tammikuulta eli keskeltä Australian kesää).</p>
<p>Yksittäisenkin päivän lämpöennätys rikkoutui, kun paikallisten maksimilämpötilojen keskiarvo nousi 40,3 celsiusasteeseen tammikuun seitsemäntenä päivänä 2013.</p>
<p>Myös <b>eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla</b> tammikuu 2013 oli mittaushistorian lämpimin tammikuu, jos tarkastellaan koko alueen yhteistä keskilämpötilaa.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-percentile-mntp/201301.gif"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-74YbdzPzHFc/US0XVYKgpEI/AAAAAAAABc8/gU2aaAX2lEI/s480/2013-02-26_201301.jpg" /></a><br /><i>Tammikuun 2013 keskilämpötilan poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät alueet on merkitty sinisillä, keskiarvoa lämpimämmät punaisilla sävyillä. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama. Tummin punainen sävy tarkoittaa ennätyksellisen lämmintä tammikuuta. Puuttuvan datan alueet lienee merkitty tavalliseen tapaan neutraalin harmaalla värillä. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20130225215849/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2013/1">NOAA</a>)</i></p>
<p>Päiväntasaajan eteläpuolisen Etelä-Amerikan ja eteläisen Afrikan helteistä ei ehkä kirjoiteta "kansainvälisessä" mediassa kovin vuolaasti. Onneksi eteläisellä pallonpuoliskolla on Australian kaltainen merkittävä englannin kielen saareke! Sikäläinen sanomalehti Sydney Morning Herald tietää kertoa, että tämänvuotisen helleaallon aikana Australian ilmatieteen laitoksen sääennusteen <a href="https://web.archive.org/web/20130313193636/http://www.smh.com.au/environment/weather/temperatures-off-the-charts-as-australia-turns-deep-purple-20130108-2ce33.html"><b>lämpötilakartan väriasteikkoa pidennettiin asteikon kuumasta päästä.</b></a></p>
<p>Karttapohjaan siis lisättiin uusi lämpötila-alue värisävyineen. Vanha malli oli laadittu 50 celsiusasteeseen ulottuville ennusteille, mutta nyt <a href="http://www.bom.gov.au/australia/charts/viewer/index.shtml?type=T&level=2m&tz=AEDT&area=Au&model=CG&chartSubmit=Refresh+View">nettisivun kartan selitteessä</a> asteikko jatkuu syvän purppuran ja kirkuvan punavioletin väreissä 50-54 asteen paahteisiin.</p>
<p class="kuvitus"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-3BylGIsPfoM/US1EmUd_4cI/AAAAAAAABdM/sVBBvzwzKKg/s480/2013-02-26_bom-map-col.jpg" /><br /><i>Kuva: Sääennusteen lämpötila-asteikon yläpään karttavärit <a href="http://www.bom.gov.au/australia/charts/viewer/index.shtml?type=T&level=2m&tz=AEDT&area=Au&model=CG&chartSubmit=Refresh+View">Australian ilmatieteen laitoksen</a> mukaan.</i></p>
<p>Tämänvuotisen helleaallon aikana 50 asteen raja ei sitten loppujen lopuksi rikkoutunutkaan Australian virallisilla sääasemilla. Australian kaikkien aikojen lämpöennätys on edelleen se 50,7 celsiusastetta, joka mitattiin Oodnadattassa 2.1.1960. Kun virallista karttapohjaa viime kuussa muutettiin, rajat taisivatkin siirtyä lähinnä siellä missä vastus voi olla kaikkein voimakkain, eli ihmisen mielenmaisemassa.</p>
<p>§</p>
<p><b>Arktisen merijään</b> tilanteessa ei ole tapahtunut dramaattista käännettä parempaan. Merijäätä oli tammikuussa enemmän kuin joulukuussa, kuten voidaan odottaa. <a href="https://web.archive.org/web/20130302061535/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/02/a-wintry-mix/"><b>Tammikuun keskimääräinen jääala</b></a> jäi kuitenkin ajankohtaan nähden suppeahkoksi; se oli mittaushistorian kuudenneksi pienin tammikuinen ala.</p>
<p>Kymmenen viimeisimmän talven (2004-2013) tammikuiset jääalat ovat olleet samalla myös mittaushistorian kymmenen pienintä tammikuista jääalaa.</p>
<p>Pinta-alan lisäksi myös <a href="https://web.archive.org/web/20130306002608/http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/CryoSat/CryoSat_reveals_major_loss_of_Arctic_sea_ice"><b>arktisen merijään paksuus ja siten myös sen tilavuus ovat pienentyneet</b></a> 2000-luvulla. Tämä tulos saatiin tutkimuksessa, jossa analysoitiin ICESat- ja CryoSat-satelliittien tekemiä havaintoja. Samansuuntaiseen käsitykseen on päädytty aiemmin muillakin menetelmillä, muun muassa tietokonemallinnuksen avulla.</p>
<p>Nyt julkaistussa tutkimuksessa vertailtiin kahdentyyppistä edistyksellistä dataa: ICESatin <a href="https://web.archive.org/web/20130218112942/http://www.jpl.nasa.gov/news/news.php?release=2013-057&rn=news.xml&rst=3691">lasermittaustuloksia</a> vuosilta 2003-2008 ja CryoSatin <a href="https://web.archive.org/web/20130528134849/http://www.agu.org/news/press/pr_archives/2013/2013-04.shtml">tutkamittaustuloksia</a> vuosilta 2010-2012. Kummallakin menetelmällä on mitattu sitä, miten paksu osa kelluvasta merijäästä kulloinkin ulottuu merenpinnan yläpuolelle.</p>
<p>Merijään paksuustutkimus julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1002/grl.50193">Geophysical Research Letters</a> -lehdessä. Näitä ensimmäisiä varsinaisia tuloksia CryoSatin aineistosta onkin odotettu hartaasti. ICESat lakkasi toimimasta vuonna 2009, mikä jätti tutkijat eräänlaiseen instrumenttityhjiöön. CryoSat-satelliitin ensimmäinen versio oli nimittäin tuhoutunut laukaisuyrityksessä vuonna 2005. Huhtikuussa 2010 kiertoradalle saadun kakkosversion kanssa kaikki on mennyt hyvin ja kyseinen satelliitti jatkaa yhä toimintaansa. Seuraava ICESat saadaan taivaalle ehkä vuonna 2016.</p>
<p>§</p>
<p>Lopuksi vinkki aktiivisille lukijoille. Yhdysvaltain lumi- ja jäätietokeskus NSIDC on jo usean vuoden ajan julkaissut tiedotteita napaseutujen kryosfäärin vuosikierrosta. <a href="https://web.archive.org/web/*/http://nsidc.org/arcticseaicenews/">Arctic Sea Ice News & Analysis</a> on ollut yksi Sääaseman useimmin käyttämiä uutislähteitä. Nyt NSIDC on alkanut julkaista <b>Grönlannin jäätilanteesta</b> omaa erillistä osiota <a href="https://web.archive.org/web/20130302143928/http://nsidc.org/greenland-today/">Greenland Ice Sheet Today</a>. Se on hieno lisäys NSIDC:n jo muutenkin verrattomaan tiedon tarjontaan. Sääasema suosittelee!</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/helmikuu/psykologista-purppuraa">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130321092430/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/helmikuu/psykologista-purppuraa">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-56354670906590900642013-01-29T21:24:00.001+02:002016-06-07T15:05:41.857+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia marras-joulukuussa 2012 ja tammikuussa 2013<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Arktisen merijään määrä on kituuttanut koko alkutalven alhaisissa lukemissa</b>, raportoi Yhdysvaltojen kansallinen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC. Jäisen meren ala oli <a href="https://web.archive.org/web/20130216094302/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/12/winds-and-warmth-influence-freeze-up/">marraskuussa</a> satelliittimittaushistorian marraskuiden kolmanneksi pienin. <a href="https://web.archive.org/web/20130306230212/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2013/01/arctic-oscillation-switches-to-negative-phase">Joulukuussa</a> jääala oli vastaavasti historian toiseksi pienin. Tammikuun alkaessa jäätä oli Pohjoisen jäämeren atlanttisella puoliskolla selvästi keskimääräistä vähemmän.</p>
<p>Pohjoisen jäämeren jäälauttoja tukikohtinaan käyttänyt venäläinen tutkimusperinne siirtyy historiaan, uutisoi Barents Observer. Sopivien jäälauttojen löytämisestä on tullut vaikeaa. <a href="https://web.archive.org/web/20121210180639/http://barentsobserver.com/en/arctic/2012/12/russian-arctic-research-thin-ice-06-12"><b>Uutta miehitettyä tutkimusasemaa ei enää yritetä pystyttää</b></a>, vaan "Pohjoisnapa 40" jää lajinsa viimeiseksi. Tutkimusta on ehdotettu jatkettavaksi pelkkien poijujen avulla.</p>
<p>§</p>
<p>Vuosi 2012 päättyi muiltakin osin lämpimissä merkeissä. <b>Marraskuu</b> oli mittaushistorian viidenneksi (<a href="https://web.archive.org/web/20130224070734/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/11">NOAA</a>) tai kuudenneksi (<a href="https://web.archive.org/web/20121221093423/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA</a>) lämpimin. <b>Joulukuun</b> voidaan katsoa olleen 18:nneksi (<a href="https://web.archive.org/web/20130203161157/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/12">NOAA</a>) tai 13:nneksi (<a href="https://web.archive.org/web/20130207180120/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA</a>) lämpimin.</p>
<p><b>Koko vuosi 2012</b> oli <a href="https://web.archive.org/web/20130201011808/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/13">NOAA:n</a> alustavien tilastojen mukaan mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin vuosi maapallolla. <a href="https://web.archive.org/web/20130201024449/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/2012-temps.html">NASA:n</a> mukaan viime vuosi oli yhdeksänneksi lämpimin. Vuoden maailmanlaajuinen keskilämpötila oli laskutavasta riippuen (NOAA vs. NASA) noin 14,47 tai 14,56 celsiusasteen vaiheilla.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130201024423/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=80167">Eri laskutavoista</a> seuraa tuollaisia pieniä eroja tilastoihin, mutta pääpiirteissään ne antavat hyvin samankaltaisen kuvan pitkän aikavälin suuntauksesta ja siinä havaitusta lyhyemmän aikavälin vaihtelusta:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://eoimages.gsfc.nasa.gov/images/imagerecords/80000/80167/adjusted_temperature_anomaly_1880-2012.pdf"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-4t_uw_HA6FY/UQfwMyLOjWI/AAAAAAAABbU/AaOE1L4pCAg/s480/2013-01-29_temperature_gis_2012.jpg" /></a><br /><i>Vuosien 1881-2011 globaalien vuosikeskilämpötilojen poikkeama pitkän aikavälin keskiarvosta. 1800-luvun loppuvuosiin verrattuna maailman keskilämpötila on nyt noussut suunnilleen 0,8 celsiusastetta. (Kaavio © <a href="https://web.archive.org/web/20130201024423/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=80167">NASA/Robert Simmon</a>)</i></p>
<p>NASA:n <a href="https://web.archive.org/web/20130207180120/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">taulukon</a> mukaan viimeisimmät viisitoista vuotta (1998-2012) pitävät sisällään myös mittaushistorian kolmetoista lämpimintä vuotta. Koko 1900-luvun keskiarvoa viileämpi vuosi on ollut NOAA:n mukaan viimeksi vuonna 1976.</p>
<p>Tarkastelkaamme aineistoa vielä hieman yksityiskohtaisemmin. Seuraava animaatio havainnollistaa <b>pohjoisen pallonpuoliskon kesälämpötilojen muuttumista</b> vuosina 1951-2011. Animaation kukin vaihe esittää yhdentoista peräkkäisen vuoden kesälämpötilat normaalijakauman muodossa. Pystyakseli näyttää lämpötilan esiintymisfrekvenssin, ja vaaka-akseli näyttää miten kaukana lämpötila on vuosien 1951-1980 kesien keskilämpötilasta. (Jos vaaka-akselin keskihajontayksiköt eivät näy kunnolla, kokeile laaajentaa video koko näytölle.)</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/J3BfIJx6TFk?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/J3BfIJx6TFk?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object><br /><i>Animaation alussa on erittäin vähän sellaisia korkeita lämpötiloja, jotka ovat yli kolmen keskihajonnan päässä vertailujakson keskiarvosta (eli kaukana oikealla). Animaation edetessä niiden osuus kasvaa, ja yhä enemmän havaintoja vyöryy neljän, jopa viiden keskihajonnan punaiselle alueelle. Kylmiä (sinisiä) lämpötiloja esiintyy yhä, mutta ne ovat harvinaistuneet selvästi. Sen lisäksi että jakaumat siirtyvät kohti korkeampia lämpötiloja, 11-vuotisjaksojen vaihteluväli kasvaa (kellokäyrät muuttuvat hieman leveämmiksi ja matalammiksi kuin animaation alussa). (Animaatio © <a href="https://web.archive.org/web/20140124164452/http://svs.gsfc.nasa.gov/vis/a000000/a003900/a003975/">NASA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20130201102016/http://www.pik-potsdam.de/news/press-releases/monatliche-hitzerekorde-haben-sich-durch-die-erderwaermung-verfuenffacht"><b>Paikallisesti ennätyksellisen lämpimät kuukaudet ovat nykyään noin viisi kertaa niin yleisiä kuin jos ilmastonmuutosta ei olisi</b></a>, päättelee Climatic Change -lehdessä julkaistu <a href="http://dx.doi.org/10.1007/s10584-012-0668-1">tutkimus</a>. Toisin sanoen: kuukauden keskilämpötilan kuumuusennätyksistä 80 prosenttia jäisi tapahtumatta, jos me ihmiset emme olisi muuttaneet ilmastoa.</p>
<p>Viitosen kerroin on koko maailmalle laskettu keskiarvo, eli jossain esiintyy sitäkin hurjemmin helteitä. Tutkijat arvioivat, että joillakin mantereisilla alueilla Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Amazoniassa kesään ajoittuvat ennätykset ovat tulleet yli kymmenen kertaa luonnollista yleisemmäksi.</p>
<p>Ennätykset ovat yleistyneet jyrkimmin viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Tutkimuksen aineistona käytettiin lämpötilatietoja 131 vuoden ajalta. Tutkijoiden kehittämä tilastollinen malli ennustaa, että ennätysten yleistyminen jatkuu vielä nykyisestäkin.</p>
<p>§</p>
<p>Britannian Met Office on esittänyt <a href="https://web.archive.org/web/20130325100803/http://www.metoffice.gov.uk/news/releases/archive/2012/2013-global-forecast"><b>globaalin lämpöennusteen vuodelle 2013</b></a>. Tästä vuodesta arvellaan tulevan todennäköisesti lämpimämpi kuin vuodesta 2012. Erittäin todennäköiseltä vaikuttaa, että 2013 tulee sijoittumaan mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuoden 2013 keskilämpötilaksi ennustetaan 14,43-14,71 celsiusastetta.</p>
<p>§</p>
<p>Kansainvälinen katsaus pohjoisten napaseutujen ympäristönmuutokseen, <a href="https://web.archive.org/web/20130215183031/http://www.arctic.noaa.gov/reportcard/"><i>Arctic Report Card</i></a>, on saanut vuosittaisen päivityksensä. Katsauksen laatijat halusivat tällä kertaa korostaa erityisesti sitä, että <b>vuonna 2012 havaittiin useita arktisen lumen ja jään sulamiseen liittyviä ennätyksiä, vaikka ilman lämpötilat maanpinnan tuntumassa eivät olleet yhtä jyrkän poikkeavia</b> keskiarvoista.</p>
<p>Lämmin ilma on ensisijainen sulamista aiheuttava tekijä, joten mistä oikein on kysymys? Nuo viimevuotiset sulamistapahtumat viittaavat siihen, että arktisen alueen lämpenemistä pitävät osaltaan käynnissä positiiviset palautemekanismit. Yksinkertaisesti ilmaistuna: Valkoiset ja voimakkaasti heijastavat pinnat korvautuvat tummilla pinnoilla, joihin imeytyy enemmän auringonsäteilyä. Mereen ja maahan varastoituu siten lämpöä, joka kiihdyttää sulamista edelleen. Nyt on hyvin todennäköistä, että suuri ympäristönmuutos jatkuu arktisella alueella myös lähivuosina.</p>
<p>Jopa jäätikön pinta voi tummua, vaikkei sitä ehkä ihan ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. <a href="https://web.archive.org/web/20130216084236/http://www.arctic.noaa.gov/reportcard/greenland_ice_sheet.html"><b>Grönlanti oli viime vuonna tummempi kuin kertaakaan sen jälkeen, kun satelliittimittaukset aloitettin</b></a> vuonna vuonna 2000.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.climatewatch.noaa.gov/article/2012/less-glitter-greenland-ice-sheet-continued-to-darken-in-summer-2012"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-EAxFy-2mSBE/UQgByDPvWTI/AAAAAAAABcQ/XHueiGas1DM/s480/2013-01-29_albedo_anom.jpg" /></a><br /><i>Grönlannin jääkilven albedo eli heijastavuus kesä-elokuussa 2012 verrattuna vuosien 2000-2011 keskiarvoon. Keskiarvoa heikommin heijastavat alueet on merkitty karttaan sinisillä sävyillä. Keskiarvoa voimakkaammin heijastavat alueet, jos niitä olisi ollut, olisi merkitty karttaan keltaisilla ja oransseilla sävyillä. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20121209025307/http://www.climatewatch.noaa.gov/article/2012/less-glitter-greenland-ice-sheet-continued-to-darken-in-summer-2012">NOAA & Jason Box</a>)</i></p>
<p>Karttakuvassa käytetty sininen väri saattaa antaa jääpinnan kunnosta harhaanjohtavan puhtoisen vaikutelman. Sinistä jäätä, sitähän on nähty ennenkin, mykistävän kauniissa luontokuvissa planeettamme kryosfääristä! Grönlannin jääpeitteessä havaittu tummeneminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Ilmiön luonteesta saa paremman käsityksen katsomalla <a href="http://bprc.osu.edu/wiki/File:Greenland_20050812_18_40_28_C_Jason_Box.jpg">tätä valokuvaa</a> (ei heikkohermoisille!). Kuvassa ei siis ole havaijilainen laavakenttä, vaan pahasti tummunutta jäätikköpintaa Grönlannissa elokuussa 2005.</p>
<p>Grönlannin albedo on heikentynyt useista syistä. Jäätikölle sataneen lumen heijastavuus vähenee aina, kun lumen raekoko kasvaa sulamisten ja uudelleenkiteytymisten myötä. Tämä tapahtuu siis aivan puhtaallekin lumelle.</p>
<p>Lisäksi aina kun jäätikön yläpintaa sulaa, sulaneiden lumi- ja jääkerrosten sisältämät tummat ainekset voivat rikastua kulloiseenkin pintakerrokseen, jonka heijastavuus siten heikkenee.</p>
<p>Grönlannin jäätiköille päätyy ilmakehän kautta nokea ja muita hiukkasia satoi tai paistoi, eli märkä- ja kuivalaskeumana. Noki voi olla peräisin esimerkiksi metsäpaloista tai fossiilisten polttoaineiden polttamisesta.</p>
<p>Viime kesänä Grönlannin jääkilven yläpinnassa tapahtui sulamista ennätyksellisen pitkäkestoisesti. Sulamista havaittiin myös yhtäaikaisesti lähes koko jääpeitteen alueella, mikä on harvinaista. Lumisateiden niukkuus pahensi albedo-ongelmaa omalta osaltaan.</p>
<p>§</p>
<p><b>Grönlannin ja Etelämantereen jäämassojen sulamisesta</b> on julkaistu uusi, aiempia perusteellisempi ja tarkempi arvio. Tämänkertaisissa laskelmissa yhdistettiin eri tavoin kerättyjä havaintoja vuosilta 1992-2011. Tutkimuksen mukaan Grönlanti ja Etelämanner ovat menettäneet jäätä vuoden 1992 jälkeen yhteensä niin paljon, että se on nostanut merenpintaa yhteensä 11,1 millimetriä, vuositasolla keskimäärin noin 0,59 millimetriä. Grönlannin osuus tästä on noin kaksi kolmasosaa.</p>
<p>Grönlannista ja Etelämantereelta peräisin oleva 11,1 millimetriä on noin 20 prosenttia koko siitä merenpinnan noususta, joka on havaittu tuolla samalla ajanjaksolla. Loppuosa merenpinnan noususta on seurausta pääasiassa meriveden lämpölaajenemisesta, vuoristojäätiköiden ja muiden vähäisempien jäätiköiden sulamisesta sekä pohjavesivarojen laajamittaisesta käyttöönotosta.</p>
<p>Sulaminen ei ole edennyt tasaisesti, vaan se on nyt kolme kertaa niin nopeaa kuin tutkimusjakson alussa. Sulamisen kiihtyminen on ollut pahinta Grönlannissa, missä sulamisvauhti on lähes viisinkertaistunut.</p>
<p>Tämä nyt julkaistu sulamisarvio on "kaksi tai kolme kertaa tarkempi kuin se mikä on viimeisimmässä IPCC:n raportissa", siteeraa <a href="http://dx.doi.org/10.1038/nature.2012.11921">Nature News</a> professori Andrew Shepherdiä, joka osallistui tutkimukseen. Shepherdin mukaan nyt varmistui sekin seikka, että koko Etelämantereen nettojäämassa ei ole karttumassa vaan tosiaankin hupenemassa.</p>
<p>Tutkimuksessa olivat mukana myös muun muassa <a href="https://web.archive.org/web/20130313013135/http://www.esa.int/Our_Activities/Observing_the_Earth/Space_for_our_climate/Clearest_evidence_yet_of_polar_ice_losses">ESA</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20130202052433/http://www.nasa.gov/home/hqnews/2012/nov/HQ_12-409_Ice_Sheet_Sea_level.html">NASA</a>. Se julkaistiin <a href="http://dx.doi.org/10.1126/science.1228102">Science</a>-lehdessä.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/tammikuu/jaatikossa-tummuus-tiivistyy">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130321092224/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2013/tammikuu/jaatikossa-tummuus-tiivistyy">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-58738782184991085582012-11-28T01:00:00.000+02:002016-06-07T14:13:10.771+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia loka-marraskuussa 2012<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Uuden arktisen merijään muodostuminen on ollut nopeaa tämänvuotisen minimin jälkeen. Jäisen meren alue kaksinkertaistui lokakuun aikana. Marraskuulle tultaessa merijäätä oli silti huomattavasti ajankohdan keskiarvoa vähemmän. Beaufortin-, Barentsin- ja Karanmeri olivat yhä suurelta osin jäättömiä. Avovesialueiden yllä ilma pysyi keskimääräistä lämpimämpänä.</p>
<p>Jään keskimääräinen ala oli lokakuussa 7,0 miljoonaa neliökilometriä. Se on satelliittiavusteisen <a href="https://web.archive.org/web/20130108220634/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/11/arctic-rapidly-gaining-winter-ice/"><b>mittaushistorian toiseksi pienin arktisen merijään lokakuinen ala</b></a>. Lukema jäi noin 2,3 miljoonaa neliökilometriä eli noin 25 prosenttia pienemmäksi kuin vuosien 1979-2000 lokakuiden keskiarvo.</p>
<p>Tätä kirjoitettaessa arktista merijäätä oli vieläkin keskimääräistä vähemmän:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://nsidc.org/arcticseaicenews/"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-Ww3Oz70U2SE/ULUwg_k5LWI/AAAAAAAABZw/COgat8P57oE/s512/2012-11-27_N_daily_extent_hires.jpg" /></a><br /><i>Arktisen merijään ala 26.11.2012. Saman ajankohdan mediaaniala vuosina 1979-2000 on merkitty karttaan oranssilla ääriviivalla. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20111126074610/http://nsidc.org/arcticseaicenews/">NSIDC</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><!-- http://www.geus.dk/geuspage-dk.htm?http://www.geus.dk/cgi-bin/webbasen_nyt.pl?id=1351605734&cgifunction=form --><a href="https://web.archive.org/web/20160607104058/http://www.geus.dk/cgi-bin/webbasen_nyt_uk.pl?id=1351605734&cgifunction=form"><b>Grönlannin jääpeitteen tilaa</b></a> tarkkaileva Tanskan ja Grönlannin geologinen tutkimuslaitos GEUS kertoo, että vuosi 2012 on ollut "jäätikön terveydelle toiseksi pahin vuosi" sen jälkeen, kun he aloittivat tämän mittaushankkeensa vuonna 2001. Eteläisimmässä Grönlannissa havaittiin jäätikön ohentuneen tänä vuonna peräti 8,3 metriä (mittausasema <!-- http://jupiter.geus.dk/promiceWWW/PromiceStationList.seam;jsessionid=21F8F2E0ECBCA4B2B0CED6DE9C3D166B --><a href="https://web.archive.org/web/20121216025620/http://jupiter.geus.dk/promiceWWW/PromiceStationList.seam">QAS_L</a><!-- https://web.archive.org/web/20121218003831/http://jupiter.geus.dk/promiceWWW/PromiceStation.seam?promiceStationStationid=88 -->).</p>
<p>§</p>
<p>Grönlannin ja Etelämantereen ulkopuolella sijaitsevien, eli siis maailman <a href="http://dx.doi.org/10.5194/tc-6-1295-2012"><b>vähäisempien jäätiköiden sulamisesta on julkaistu uusi arvio</b></a>. Innsbruckin yliopiston tutkijat tekivät laskelmia siitä, miten paljon jäätiköiden sulaminen on nostanut merenpintaa vuosina 1902-2009, ja paljonko lisänousua on odotettavissa vuoteen 2100 mennessä, ja miten tilanne kehittyy vielä sen jälkeen.</p>
<p>Vuoden 1900 jälkeen maailman merenpinta on noussut eri syistä yhteensä noin 20 senttimetriä. Innsbruckilaisten mukaan vähäisempien jäätiköiden sulamisen osuus siitä on noin yksitoista senttimetriä. Kuluvan vuosisadan aikana merenpinta noussee samasta syystä vielä noin 15-22 senttimetriä.</p>
<p>Jäämassan hupeneminen (siis muualla kuin Grönlannissa tai Etelämantereella) tulee ehkä olemaan nopeimmillaan joskus 21:nnen vuosisadan loppupuoliskolla, ja jäätiköt saavuttavat uuden tasapainotilan mahdollisesti 2200-luvulla. Pahimmassa tapauksessa tuo <a href="https://web.archive.org/web/20121130051732/http://www.uibk.ac.at/ipoint/news/2012/gletscherschmelze-laesst-meere-steigen.html.de">tasapaino tarkoittaa</a> sitä, että vuoristojäätiköistä on jäljellä vain kaikkein korkeimmalla sijaitsevat pienet rippeet.</p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20121125003212/http://www.iwr.de/news.php?id=22422"><b>Maailman vuosittaisten hiilidioksidipäästöjen on annettu kasvaa taas ennätyssuuriksi</b></a>. Vuoden 2011 päästöt fossiilisista energianlähteistä ylsivät 34 miljardiin tonniin, tiedottaa uusiutuvan energian instituutti IWR. Lukua sopii verrata vuoden 1990 päästöihin, jotka olivat 22,7 miljardia tonnia. Kyseessä on siis järkyttävä viidenkymmenen prosentin kasvuryöpsähdys kahdessa vuosikymmenessä.</p>
<p>Eipä ihmekään, että myös <a href="https://web.archive.org/web/20131017072631/http://library.wmo.int/opac/index.php?lvl=notice_display&id=13804"><b>ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi vuonna 2011 uudelle ennätystasolle</b></a> (WMO Greenhouse Gas Bulletin No. 8, <a href="https://web.archive.org/web/20121207094811/http://www.wmo.int/pages/mediacentre/press_releases/documents/GHG_Bulletin_No.8_en.pdf">pdf</a>). Pitoisuus oli viime vuonna keskimäärin 390 miljoonasosaa. Teollinen vallankumous lieveilmiöineen on näin lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä noin neljälläkymmenellä prosentilla 1700-luvun puolivälin jälkeen. Hiilidioksidi on pitkäikäisistä kasvihuonekaasuista merkitykseltään suurin.</p>
<p>Myös metaanin ja typpioksiduulin pitoisuudet ovat nyt ennätyksellisen korkeat. Olemme aiheuttaneet kasvihuonekaasupäästöillämme sen, että niistä johtuva säteilypakote eli ilmastoa lämmittävä vaikutus oli vuonna 2011 jo 30 prosenttia suurempi kuin vuonna 1990.</p>
<p>§</p>
<p><a href="http://dx.doi.org/10.1029/2012GL053952"><b>Alueellisesta ilmastosta eri puolilla maailmaa</b></a> on julkaistu tutkimus, jossa vertailtiin lämpötilahavaintoja vuosilta 1920-2010. Näiden laskelmien mukaan luonnollisen vaihtelun ylittävä muutos näkyy jo 40 prosentilla trooppisista ja 20 prosentilla muista alueista. Jotkin alueet ovat viilenneet, mutta enimmissä tapauksissa alueellinen ilmasto on lämmennyt, ja se on lämmennyt selkeimmin kesäkauden osalta.</p>
<p>Tässä on siis kyseessä ilmiö, joka on lähempänä arkikokemusta kuin jokin tietokonemallien osoittama maailman keskilämpötilan trendi. Kyseessä on muutos, jonka ihminen voi kokea tapahtuneen jo oman elämänsä aikana. Jos tuntuu siltä, että <a href="https://web.archive.org/web/20121127135512/http://www.colorado.edu/news/releases/2012/11/13/cires-study-shows-summer-climate-change-mostly-warming">lapsuudessa kesät olivat toisenlaisia</a> kuin nykyään, ne saattoivat tosiaankin olla sitä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä todella paljon ja todella nopeasti</b>. Tästä kiusallisen väistämättömästä tarpeesta ovat viime viikkoina muistuttaneet muun muassa <a href="https://web.archive.org/web/20121127172416/http://www.unep.org/NewsCentre/default.aspx?DocumentID=2698&ArticleID=9335&l=en">Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma UNEP</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20121202153542/http://climatechange.worldbank.org/content/climate-change-report-warns-dramatically-warmer-world-century">Maailmanpankki</a>, <a href="https://web.archive.org/web/20121204011722/http://www.iea.org/newsroomandevents/pressreleases/2012/november/name,33015,en.html">Kansainvälinen energiajärjestö IEA</a> ja konsulttiyritys <a href="https://web.archive.org/web/20130118130433/http://www.pwc.com/gx/en/sustainability/publications/low-carbon-economy-index/index.jhtml">PricewaterhouseCoopers</a>.</p>
<p>Jos nykymeno jatkuu, maailman keskilämpötila voi nousta usealla asteella vielä tämän vuosisadan aikana, eikä sitä pidetä mitenkään turvallisena vaihtoehtona. Ainakaan siihen ei voi vedota, etteikö ilmastokatastrofien uhasta olisi varoitettu. Yllä mainitut raportit eivät ole ensimmäisiä laatuaan, vaan tämä lajityyppi alkaa muodostua jo perinteeksi.</p>
<p>§</p>
<p>Suunnanmuutosta odotellessa kuittaamme taas yhden maailmanlaajuisesti tarkasteltuna lämpimän kuukauden. <b>Lokakuu 2012</b> oli Yhdysvaltain <a href="https://web.archive.org/web/20130115172416/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/10">NOAA:n</a> mukaan mittaushistorian viidenneksi lämpimin lokakuu. Jos loppuvuosi jatkuu yhtä lämpimissä merkeissä, vuodesta 2012 tulee lämpimin <a href="https://web.archive.org/web/20130121134527/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/10/supplemental/page-2/">La Niña -vuosi</a>, joka on havaittu vuonna 1950 aloitetussa seurannassa.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20121214123047/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">NASA:n</a> lämpötilastoissa lokakuu 2012 nousi kakkossijalle. Pitkän aikavälin (1951-1980) keskiarvoa kylmempi lokakuu on koettu viimeksi vuonna 1992 ja keskiarvoa kylmempi mikä tahansa kuukausi vuoden 1994 helmikuussa. Muistatko millaista silloin oli? Nuo ajat lukeutuvat osalla meistä juuri niihin legendaarisiin lapsuusvuosiin.</p>
<p>§</p>
<p><b>Atlantin alueen "virallinen" hurrikaanikausi</b> on päättymäisillään. Nimen saaneita myrskyjä on muodostunut tähän mennessä <a href="https://web.archive.org/web/20121203174429/http://www.nasa.gov/mission_pages/hurricanes/archives/index.html">yhdeksäntoista</a>, niistä viimeisimpänä trooppinen pyörremyrsky Tony. Keväällä laaditut <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012/06/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla.html">ennusteet</a> ylittyivät siis selvästi myrskyjen lukumäärän osalta.</p>
<p>Tämä kauden mielenkiintoisimpiin myrskyihin lukeutuu Nadine, joka jatkui yli 21 vuorokauden ajan ja josta tuli siten havaintohistorian <a href="https://web.archive.org/web/20121022130212/http://metofficenews.wordpress.com/2012/10/05/nadine-becomes-second-longest-lasting-tropical-storm/">toiseksi pitkäkestoisin</a> trooppinen pyörremyrsky Atlantin alueella.</p>
<p>Kauden voimakkain hirmumyrsky on ollut hurrikaani <a href="https://web.archive.org/web/20121129090236/http://en.wikipedia.org/wiki/Hurricane_Sandy">Sandy</a>. Siitä kasvoi muun muassa <a href="https://web.archive.org/web/20121130125348/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2293">läpimitaltaan suurin</a> Atlantilla koskaan havaittu trooppinen pyörremyrsky:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="360"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/fWMgrlzXUb4?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/fWMgrlzXUb4?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="360" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/marraskuu/muistonmuutos">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130321091221/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/marraskuu/muistonmuutos">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-45332053085038875902012-10-31T01:05:00.000+02:002016-06-07T13:23:41.707+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia syys-lokakuussa 2012<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Tämän vuoden syyskuusta tuli yksi lämpimimmistä mitä on koettu vuoden 1880 jälkeen. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan viime kuu oli <a href="https://web.archive.org/web/20121101014823/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/9"><b>mittaushistorian lämpimin syyskuu</b></a>, yhdessä vuoden 2005 syyskuun kanssa. NASA:n mukaan syyskuu oli mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20121113094607/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">neljänneksi lämpimin</a>.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.climatewatch.noaa.gov/wp-content/uploads/2012/10/September2012Globaltemp_HR.jpg"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-xPvvVuShWls/UJAVyU0AWnI/AAAAAAAABY8/Wm4u1Z92doA/s480/2012-10-30_September2012Globaltemp_HR.jpg" /></a><br /><i>Syyskuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät lämpötilat on merkitty sinisellä värillä, lämpimämmät punaisella. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi poikkeama keskilämpötilasta. (Kartta ©: <a href="https://web.archive.org/web/20130122065340/http://www.climatewatch.noaa.gov/image/2012/september-2012-global-climate-update-2">NOAA</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><b>Ennätyksellisen äärevää säiden vaihtelua</b> on koettu tänä vuonna ainakin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. <a href="https://web.archive.org/web/20131505491600/http://www.ceh.ac.uk/news/news_archive/drought-flood-transformation-uk_2012_54.html">Iso-Britanniassa</a> kevät alkoi vuosisadan kuivimpana, mutta kuivuus päättyi äkisti mittaushistorian sateisimpaan huhti-kesäkuuhun, ja sateiden aiheuttamista tulvista on kärsitty vielä sen jälkeenkin. Englannin ja Walesin alueella rikkoutui huhti-heinäkuun sade-ennätys; tämä kadehdittavan pitkä havaintosarja ulottuu vuoteen 1766. Olosuhteiden vaihdos kuivasta märkään oli epätavallinen myös vuodenaikansa puolesta.</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20121018091933/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/national/2012/9">Yhdysvalloissa</a> tammi-syyskuun sääoloista laskettu ilmaston ääripäiden indeksi USCEI (<a href="https://web.archive.org/web/20121114222247/http://www.ncdc.noaa.gov/extremes/cei/graph/cei/ytd">U.S. Climate Extremes Index</a>) nousi historiansa korkeimpaan arvoon, 45 prosenttiin. Se tarkoittaa käytännössä, ja hieman yksinkertaistaen, että melkein puolella Yhdysvaltojen pääalueesta lämpötila, kuivuus tai sateisuus saavutti lukemat, jotka olivat niin harvinaisia että sijoittuivat jakauman ylimpään tai alimpaan desiiliin.</p>
<p>§</p>
<p><b>Arktista merijäätä</b> on edelleenkin ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Koillisväylä oli vielä <a href="https://web.archive.org/web/20121221150235/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/10/open-water-means-a-warm-arctic/">kaksi viikkoa sitten</a> suurelta osin jäätön. Väylän kautta oli kuljetettu siihen mennessä tällä purjehduskaudella jo yli miljoona tonnia rahtia. Se on <a href="https://web.archive.org/web/20130403144019/http://barentsobserver.com/en/business/cargo-record-northern-sea-route-15-10"><b>Koillisväylän rahtiennätys</b></a>, uutisoi Barents Observer.</p>
<p>Koillisväylällä on <a href="https://web.archive.org/web/20121209070356/http://barentsobserver.com/en/arctic/south-korea-fuels-finnish-aviation-arctic-route-25-10">rahdattu tällä kaudella</a> muun muassa rautamalmia Murmanskista Kiinaan ja lentopolttoainetta Etelä-Koreasta Suomeen. Purjehduskauden odotetaan venyvän tänä vuonna marraskuulle asti.</p>
<p>Jääkadosta on ollut myös epätavallista haittaa venäläisille. Heidän arktiseen tutkimukseensa on kuulunut jo 1930-luvulta lähtien sarja <a href="https://web.archive.org/web/20121218051939/http://barentsobserver.com/en/arctic/hard-find-ice-floating-research-station-10-10"><b>merijäälle pystytettyjä tutkimusasemia</b></a>. Sarjan viimeisimmän aseman, "Pohjoisnapa 40:n" pystyttäjät joutuivat huomaamaan, että alustaksi sopivan jäälautan löytäminen oli nyt työläämpää kuin koskaan. Sarjan edellinen asema, "Pohjoisnapa 39", jouduttiin aiemmin tänä vuonna siirtämään jäälautalta toiselle, kun ensimmäinen lautta rupesi hajoamaan kesken kaiken.</p>
<p>§</p>
<p>Grönlannissa sijaitsevasta Petermannin jäätiköstä irtosi heinäkuussa noin 120 neliökilometrin kokoinen <b>jäävuori PII-2012</b> (ks. Tietoukan blogi <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2012/08/ulkomaisia-ilmastouutisia-kesa.html">29.8.2012</a>). Se on ehtinyt ajelehtia noin yhden kilometrin päivänopeudella hyvän matkaa kohti Baffininlahtea. Satelliittikuvista koottu animaatio näyttää, miten jäävuori on alkanut hiljalleen hajota pari kuukautta jatkuneella merimatkallaan:</p>
<p class="kuvitus"><object width="480" height="270"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/HpE5iZeul7A?version=3&hl=fi_FI&rel=0"></param><param name="allowFullScreen" value="true"></param><param name="allowscriptaccess" value="always"></param><embed src="http://www.youtube.com/v/HpE5iZeul7A?version=3&hl=fi_FI&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" width="480" height="270" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true"></embed></object></p>
<p>§</p>
<p>Maapallon vastakkaiselta napa-alueelta kuuluu onneksi iloisempia uutisia. <a href="https://web.archive.org/web/20121101024735/http://climate.nasa.gov/news/index.cfm?FuseAction=ShowNews&NewsID=804"><b>Etelänavan otsoniaukko oli tänä vuonna toiseksi pienin</b></a> kahteenkymmeneen vuoteen. Aukon keskimääräinen pinta-ala jäi 17,9 miljoonaan neliökilometriin. Syyskuun 22:ntena päivänä mitattu tämänvuotinen maksimikin oli vain 21,2 miljoonaa neliökilometriä.</p>
<p>Historian tähän asti laajin otsoniaukko mitattiin eteläisen napa-alueen yllä 6.9.2000. Silloin aukko oli pinta-alaltaan 29,9 miljoonaa neliökilometriä eli melkein puolet suurempi kuin nykyään.</p>
<p>Otsoniaukko ei ole itse asiassa täysin vailla otsonia, vaan kyseessä on vain stratosfäärin otsonikerroksen ohentuma. Tänä vuonna aukko ei ollut pystysuunnassakaan mitattuna pahimmasta päästä. Otsonia oli "aukossa" toiseksi eniten kahteenkymmeneen vuoteen.</p>
<p>Otsonikerroksen toipuminen on hidasta, koska ihmisen tuottamat otsonikerrosta tuhoavat yhdisteet hajoavat ilmakehässä hitaasti. Antarktinen otsonikerros palautunee entiselleen eli 1980-luvun alun vahvuuteen vasta vuoden 2065 paikkeilla. Tämä on kuitenkin toimiva esimerkki siitä, että ympäristöä voidaan suojella kansainvälisin sopimuksin. Otsonikerrosta turvaava <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=341">Montrealin pöytäkirja</a> on ensimmäinen kansainvälinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifoineet.</p>
<p>Kemikaalien lisäksi myös stratosfäärin lämpötila vaikuttaa otsonin määrään. Tänä vuonna siellä oli suhteellisen lämmintä, mikä oli hyväksi otsonille.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.noaanews.noaa.gov/stories2012/images/2011ozonesonde1.jpg"><img src="https://lh6.googleusercontent.com/-luTP_S5Ev6c/UJBbPv2vP_I/AAAAAAAABZM/9aianc-E-LY/s480/2012-10-30_2011ozonesonde-b1.jpg" /></a><br /><i>Etelämantereella työskentelevät tutkijat valmistelevat kaasupalloa, joka nostaa otsoninmittauslaitteen ylös ilmakehään 30 kilometrin korkeuteen asti. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20130113234756/http://www.noaanews.noaa.gov/stories2012/20121024_antarcticozonehole.html">NOAA</a>)</i></p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/lokakuu/mittareita-navoilla">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20130322014301/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/lokakuu/mittareita-navoilla">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-49838182784860707902012-09-26T01:20:00.001+03:002016-06-07T13:05:00.295+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia elo-syyskuussa 2012<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p>Arktisen merijään määrä kävi dramaattisen pienissä lukemissa tällä kesäkaudella. Vanha, vuonna 2007 mitattu ennätys rikkoutui jo elokuun puolella. Sen jälkeen jään hupeneminen jatkui vielä kolmisen viikkoa. Alustavien tietojen mukaan <a href="https://web.archive.org/web/20121004125029/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/09/arctic-sea-ice-extent-settles-at-record-seasonal-minimum/"><b>arktisen merijään vuoden 2012 minimi saavutettiin lopulta</b></a> syyskuun 16:ntena päivänä, jolloin jäisen meren ala oli enää vain noin 3,41 miljoonaa neliökilometriä.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://nsidc.org/arcticseaicenews/files/2012/09/N_20120916_doy_extn_hires.png"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-EPkmcqnHM84/UGGvwX1C3bI/AAAAAAAABX8/tMzZrn5R3vA/s480/2012-09-25_N_20120916_doy_extn_hires.jpg" /></a><br /><i>Arktisen merijään ala 16.9.2012. Jääpeitteiseksi luokitellut paikat on merkitty karttaan valkoisella värillä. Oranssilla viivalla on merkitty jäisen meren keskimääräinen (mediaani) ala tänä samana syyskuun päivänä vuosina 1979-2000. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20121004125029/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/09/arctic-sea-ice-extent-settles-at-record-seasonal-minimum/">National Snow and Ice Data Center</a>)</i></p>
<p>Uusi ennätys on hätkähdyttävät 49 prosenttia pienempi kuin arktisen merijään keskimääräinen minimi vuosina 1979-2000. Myös ero entiseen ennätykseen eli vuoden 2007 minimiin on suuri. Jäinen merialue kutistui tänä vuonna 760 tuhatta neliökilometriä eli 18 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2007.</p>
<p>Ohuen ja nuoren, siis alle yksivuotisen jään osuus koko arktisesta merijäästä on käynyt yhä hallitsevammaksi. Sellainen ohut jää murtuu ja sulaa helposti. Jään ohuus oli todennäköisesti tärkein syy tämänkesäiseen laajamittaiseen jääkatoon, arvioi Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus (NSIDC) tiedotteessaan.</p>
<p>Uusi ennätys koskee vuodesta 1979 lähtien tehtyjä satelliittiavusteisia jääalan mittauksia. Tämänvuotinen ennätyslukema voi vielä pienentyäkin hieman, jos Pohjoisella jäämerellä puhaltavat tuulet liikuttelevat jäljellä olevia jäälauttoja juuri sopivasti. NSIDC luokittelee merialueen jääpeitteiseksi, jos sen pinta-alasta <a href="https://web.archive.org/web/20121002221602/http://nsidc.org/arcticseaicenews/faq/#area_extent">yli 15 prosenttia</a> on jäässä.</p>
<p>§</p>
<p>Päättynyt kesä oli globaalisti tarkasteltuna suhteellisen lämmintä aikaa. Yhdysvaltain NOAA:n mukaan <a href="https://web.archive.org/web/20120928232745/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/8"><b>kesä-elokuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesä-elokuu maailmassa</b></a>. NASA:n mukaan kesä-elokuu oli mittaushistorian <a href="https://web.archive.org/web/20120927103121/http://data.giss.nasa.gov/gistemp/tabledata_v3/GLB.Ts+dSST.txt">seitsemänneksi lämpimin</a>.</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/service/global/map-blended-mntp/201206-201208.gif"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-0P8GHmxBawk/UGITZDVytjI/AAAAAAAABYk/MQAOQslanew/s480/2012-09-25_201206-201208.jpg" /></a><br /><i>Kesä-elokuun 2012 keskilämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 keskiarvosta. Keskiarvoa kylmemmät alueet on merkitty sinisellä ja keskiarvoa lämpimämmät punaisella värillä. Puuttuvan datan alueet on jätetty harmaaksi. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20120928232745/http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/2012/8">NOAA/National Climatic Data Center</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20121001010542/http://www.esa.int/esaEO/SEM7G8GYD7H_index_0.html"><b>Merenpinnan tason havaituista muutoksista</b></a> on julkistettu uusi yhteenveto tieteellisessä kokouksessa, joka on parhaillaan käynnissä Venetsiassa. Tutkijat ovat laskeneet, että merenpinta on noussut vuosina 1992-2010 maailmanlaajuisesti keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Merenpinnan tason nousua aiheuttavat muun muassa meriveden lämpölaajeneminen ja maa-alueilla sijaitsevien jäämassojen sulaminen.</p>
<p>Alueellinen vaihtelu kannattaa huomata tässäkin asiassa. Maapallolla on merialueita, joilla merenpinta on noussut jopa kymmenisen millimetriä vuodessa. Joillakin alueilla merenpinta on puolestaan laskenut saman verran. Kartta havainnollistaa merenpinnan tason muutoksessa mitattuja eroja:</p>
<p class="kuvitus"><a href="http://www.esa.int/images/MSL_Map_MERGED_Global_IB_RWT_NoGIA_Adjust_H.jpg"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-a2cJgV4nUCE/UGHT6ryX6XI/AAAAAAAABYQ/j32DPhiR87M/s480/2012-09-25_MSL_Map_MERGED_Global_IB_RWT_NoGIA_Adjust_H.jpg" /></a><br /><i>Merenpinnan tasossa havaittu muutos lokakuusta 1992 maaliskuuhun 2010. Tummanpunaisella värillä on merkitty alueet, joilla merenpinta on noussut keskimäärin senttimetrin verran vuodessa. Toinen ääripää, senttimetrin lasku vuodessa, on merkitty tummansinisellä. Tähän alustavaan karttaan on koottu usean eri satelliitin avulla tehtyjä korkeusmittaustuloksia. (Kartta © <a href="https://web.archive.org/web/20120922030453/http://www.esa.int/esa-mmg/mmg.pl?idf=SEMJUIDY37H&type=I">ESA CCI project</a>)</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20120930232328/http://news.mongabay.com/2012/0821-imazon-deforestation-jul12.html"><b>Brasilian Amazonin metsäkato jatkaa yhä hidastumistaan</b></a>, ainakin vuositasolla, kertoo trooppisen luonnon tilaa seuraava Mongabay.com. Tämän vuoden heinäkuun lopussa päättynyt kahdentoista kuukauden jakso oli ilmeisesti taas uusi ennätysvuosi, eli metsää hävitettiin silloin vähemmän kuin yhtenäkään vastaavana jaksona vuoden 1988 jälkeen. Laskutavasta riippuen metsää hävitettiin nyt noin 1047 neliökilometriä tai noin 2011 neliökilometriä. Edelliseen 12 kuukauden jaksoon verrattuna se on noin kolmanneksen tai viidenneksen vähemmän.</p>
<p>§</p>
<p>Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides arviointiraportti ilmestynee vuosina 2013-2014. Sitä odotellessa meitä ilahduttaa Amerikan meteorologinen seura (AMS), joka on päivittänyt <a href="https://web.archive.org/web/20120928202852/http://www.ametsoc.org/policy/2012climatechange.html"><b>lausuntonsa ilmastonmuutoksesta</b></a>. Se on vain muutaman liuskan mittainen, hieman USA-painotteinen, mutta silti ihan hyvä tiivistelmä globaaleistakin ilmastoasioista, jotka liittyvät nimenomaan elottoman luonnon ilmiöihin. Suosittelemme AMS:n tekstiä englannintaitoisille lukijoille, jotka tarvitsevat lyhyehköä, vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen tukeutuvaa yhteenvetoa ilmastonmuutoksen pääseikoista.</p>
<p>Mitään mullistavia uutisia lausunto ei siis sisällä, mutta päättyy vakavaan ajatukseen: Maapallo on ainoa tiedossamme oleva planeetta, joka pystyy ylläpitämään ihmiselämää, joten olkaamme äärimmäisen varovaisia sen suhteen!</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/syyskuu/merta-mittarissa">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20121105111649/http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/syyskuu/merta-mittarissa">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-54698941978515760932012-08-29T04:26:00.000+03:002016-06-07T12:54:36.989+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia kesä-elokuussa 2012<p><i><a href="http://www.netvouz.com/tietoukka/folder/8591403982351035626/Tietoukka+Monitor">Havaintoja</a> viimeaikaisista uutisista, viikkojen mukaan järjestettynä.</i></p>
<p>§</p>
<p><a href="https://web.archive.org/web/20120830002521/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/08/arctic-sea-ice-breaks-2007-record-extent/"><b>Arktinen merijää on sulanut ennätyksellisen pienialaiseksi</b></a>, tiedotti Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus NSIDC tämän viikon alussa. Ennätys koskee vuonna 1979 alkanutta satelliittimittausten aikakautta. Jäisen meren pinta-alaksi mitattiin elokuun 26:ntena päivänä 2012 noin 4,1 miljoonaa neliökilometriä. Se on 70 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin aiempi ennätyksellinen minimi, joka mitattiin 18.9.2007.</p>
<p>Jääpeitteisen meren pinta-ala voidaan laskea toisistaan hiukan eroavin tavoin. Jään vähyyden uudesta ennätyksestä ovat viime päivinä tiedottaneet NSIDC:n lisäksi ainakin Norjan <a href="https://web.archive.org/web/20160607080657/https://www.nersc.no/news/arctic-sea-ice-shrinks-record-low-some-estimates">Nansen-tutkimuskeskus</a> ja Japanin <a href="https://web.archive.org/web/20120830110541/http://www.eorc.jaxa.jp/en/imgdata/topics/2012/tp120825.html">JAXA</a>.</p>
<p><a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/7873358708/"><img src="https://lh4.googleusercontent.com/-LyFqUbLLCmE/UD0aZ8h3yBI/AAAAAAAABWw/ILpOOBhtjOg/s480/2012-08-28_7873358708_c3bc9f28d3_o.jpg" /></a><br /><i>Arktisen merijään laajuus 26.8.2012. Kuva perustuu satelliiteilla tehtyihin mittauksiin. Vuosittaisten jääminimien keskimääräinen ala (vuosina 1979-2010) on merkitty kuvaan keltaisella viivalla. (Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/7873358708/">Scientific Visualization Studio, NASA Goddard Space Flight Center</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>Jään vähyys Pohjoisella jäämerellä on nyt paitsi absoluuttista, myös suhteellista, ajankohtaan nähden huomiota herättävää. Jääalan supistuminen oli jo <a href="https://web.archive.org/web/20120909070246/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/07/rapid-sea-ice-retreat-in-june/">kesäkuun päättyessä</a> kolme viikkoa keskimääräisestä "aikataulusta" edellä. Nyt jään odotetaan jatkavan sulamista tänä kesänä vielä parin-kolmen viikon ajan. Arktisen merijään alan vuosittainen minimi ajoittuu tyypillisesti juuri syyskuuhun.</p>
<p>Elokuun alkupuolella <a href="https://web.archive.org/web/20120919025407/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/08/a-summer-storm-in-the-arctic"><b>Pohjoisella jäämerellä muodostui mittava myrsky</b></a>, joka saattoi osaltaan kiihdyttää merijään murtumista ja sulamista. Oli miten oli, myrsky ei yksinään riitä selittämään arktisen merijään tämänhetkistä vähyyttä, vaan jääkato on osa laajempaa ilmiötä. Kuusi viimeisintä merijään kesäminimiä (vuoden 2012 havainto mukaanluettuna) ovat samalla myös mittaushistorian kuusi suppeinta kesäminimiä. Jää sulaa kesällä erityisen herkästi, koska se <a href="https://web.archive.org/web/20120830020243/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/arctic-seaice-2012.html">ei ole enää yhtä paksua</a> kuin vanhoina hyvinä aikoina. NSIDC:n Mark Serreze on sitä mieltä, että tänä vuonna olisi todennäköisesti syntynyt uusi ennätysminimi, <a href="https://web.archive.org/web/20120831163704/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=78994">vaikka myrskyä ei olisi ollutkaan</a>.</p>
<p><a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/7748596328/"><img src="https://lh5.googleusercontent.com/-jbJLwaz9mL4/UD0m6sfVOhI/AAAAAAAABXI/PCmnCEfS0FY/s480/2012-08-28_7748596328_79885a8d0a_o.jpg" /></a><br /><i>Arktinen pyörremyrsky satelliitin kuvaamana 7.8.2012. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy Grönlannin pohjoispää, vasemmalla alhaalla Frans Joosefin maa, ja oikealla alhaalla Uuden-Siperian saaret. Myrskyyn liittynyt matalapaine oli <a href="https://web.archive.org/web/20120903041044/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/arctic-storm.html">epätavallisen voimakas</a>. Tämäntapaiset arktiset syklonit ovat lisäksi <a href="https://web.archive.org/web/20120915010004/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=78808">yleisempiä talvella</a> kuin kesällä. (Kuva: <a href="http://www.flickr.com/photos/gsfc/7748596328/">NASA Earth Observatory</a>/<a href="http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/">Creative Commons</a>)</i></p>
<p>Pohjoisen merijään kato on ollut tänä kesänä kouriintuntuvaa esimerkiksi <b>Hudsoninlahdella</b>. Polar Bears International uutisoi, että läntisellä Hudsoninlahdella <a href="https://web.archive.org/web/20120813083324/http://www.polarbearsinternational.org/news/churchills-polar-bears-forced-ashore-early">jääkarhuja on noussut maihin</a> tänä kesänä jo melkein neljä viikkoa tavallista aiemmin. Jääkarhujen ravitsemuksen kannalta tämä on huono uutinen (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2011/02/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla_15.html">Tietoukan blogin uutiskatsaus 6/2011</a>).</p>
<p><b>Luoteisväylän</b> pohjoinen reitti alkoi vapautua jäästä <a href="https://web.archive.org/web/20120812235817/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=78778">heinäkuun puolenvälin jälkeen</a>. Heinäkuun päättyessä <a href="https://web.archive.org/web/20120813071343/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=78797">Parryn kanaali</a> oli enää vain noin 33-prosenttisesti jäässä. Siihen aikaan vuodesta kanaalista on ollut jäässä keskimäärin 79 prosenttia (vuosien 1981-2010 mediaani). Niukkajäisemmät olosuhteet ovat houkutelleet paikalle jopa seikkailuhenkisiä <a href="https://web.archive.org/web/20120830144603/http://www.cbc.ca/news/canada/north/story/2012/08/13/north-northwest-passage-sail.html">purjeveneilijöitä</a> yrittämään reittiä, jota on aiemmin kuljettu vain jäänmurtajilla.</p>
<p>Luoteisväylän eteläisemmällä reitillä, Kuningas Williamin saaren lähistöllä, <a href="https://web.archive.org/web/20120830002439/http://www.cbc.ca/news/canada/features/franklin/">etsitään tänäkin kesänä <i>Erebusta</i> ja <i>Terroria</i></a>, Sir John Franklinin kahta höyrypurjelaivaa - tai mitä niistä onkaan jäljellä. Franklin retkikuntineen seilasi vuonna 1845 Englannista etsimään Luoteisväylää eli meritietä Euroopasta Pohjois-Amerikan pohjoispuolitse Aasiaan. Löytöretki jäi kesken <a href="https://web.archive.org/web/20121208080146/http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Franklin#Franklinin_viimeinen_retki">legendaarisen karmealla tavalla</a>.</p>
<p>Luoteisväylän eteläisemmällä reitillä sijaitsee myös <a href="https://web.archive.org/web/20121111023949/http://fi.wikipedia.org/wiki/Cambridge_Bay">Cambridge Bayn</a> kylä. Siellä iloitaan nykyisin <a href="https://web.archive.org/web/20120830091736/http://www.cbc.ca/news/canada/north/story/2012/08/23/north-arctic-tourism.html">risteilyturismin lisääntymisestä</a> alueella. Niin ovat ajat muuttuneet. Mutta kuitenkin, niin kauan kuin merijäätä vielä on kesäisin, se on merenkulkijoiden kannalta vakavasti otettava vaaratekijä.</p>
<p>Esimerkiksi <b>Koillisväylälle</b> odotettiin tälle purjehduskaudelle <a href="https://web.archive.org/web/20130310162614/http://barentsobserver.com/en/business/record-number-bulk-carriers-through-northern-sea-route">ennätysmäärää rahtilaivaliikennettä</a>, mutta ensimmäisen kahden kuukauden aikana <a href="https://web.archive.org/web/20140401134813/http://barentsobserver.com/en/arctic/slow-start-northern-sea-route-27-08">vasta yhdeksän alusta</a> on kulkenut reitin ydinkäyttöisten jäänmurtajien avustuksella. Jäätilanne Itä-Siperian merellä on pysynyt ainakin toistaiseksi hankalampana kuin viime kesänä.</p>
<p>§</p>
<p><b>Grönlannissa</b> sijaitsevasta <a href="https://web.archive.org/web/20120903154708/http://www.udel.edu/udaily/2013/jul/glacier-071612.html">Petermannin jäätiköstä irtosi</a> heinäkuussa suuri lauttamainen jäävuori. Tämä jääsaari, <i>PII-2012</i>, on kooltaan <a href="https://web.archive.org/web/20120903135858/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=78556">noin 120 neliökilometriä</a>. Jään lohkeamista osattiin odottaa. Se tapahtui halkeamasta, joka havaittiin jäätikössä jo vuonna 2001.</p>
<p><a href="http://eoimages.gsfc.nasa.gov/images/imagerecords/78000/78556/petermann_amo_2012199_lrg.jpg"><img src="https://lh3.googleusercontent.com/-gCy_KvudzKs/UD06DDhxDEI/AAAAAAAABXo/On1bpcJUFzg/s480/2012-08-28_petermann_amo_2012199.jpg" /></a><br /><i>Jäävuori PII-2012 on irtoamaisillaan Petermannin jäätiköstä tässä 17.7.2012 otetussa satelliittikuvassa. Lohkeamiskohta näkyy suunnilleen keskellä kuvaa. (Kuva © <a href="https://web.archive.org/web/20120903135858/http://earthobservatory.nasa.gov/NaturalHazards/view.php?id=78556">NASA Earth Observatory</a>)</i></p>
<p>Edellisen kerran Petermannista irtosi huomattavan suuri jääkappale vuonna 2010 (ks. <a href="http://kysyn.blogspot.fi/2011/08/ulkomaisia-ilmastouutisia-viikolla_08.html">Tietoukan blogin uutiskatsaus 31/2011</a>). Tutkijat seuraavat sen jäänteiden vaiheita <a href="https://web.archive.org/web/20120906200124/http://www.bbc.co.uk/news/magazine-18877451">vieläkin</a>.</p>
<p>§</p>
<p>Kesän huomionarvoisiin tapahtumiin lukeutuu myös <a href="https://web.archive.org/web/20120905041442/http://www.nasa.gov/topics/earth/features/greenland-melt.html"><b>laaja-alainen sulaminen Grönlannin jääpeitteen yläpinnalla</b></a>. Sulamista tapahtui heinäkuussa joidenkin päivien ajan noin 97 prosentilla jään pinta-alasta. Grönlannissa oli juuri silloin meneillään epätavallisen lämmin viikko. Saarella mitattiin suorastaan <a href="https://web.archive.org/web/20120901033519/http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2012/jul/26/greenland-ice-sheet-borrowed-time">helteisiä lämpötiloja</a>. Grönlannin jääkilven korkeimman kohdan tasolla, yli kolmen kilometrin korkeudessa sijaitsevalla <a href="http://www.summitcamp.org/">Summitin</a> sääasemallakin lämpötila nousi nollan yläpuolelle. Summitissa <a href="https://web.archive.org/web/20121004135213/http://www.wunderground.com/blog/JeffMasters/comment.html?entrynum=2160">suojasäät ovat harvinaisia</a>.</p>
<p>Grönlannin jäätikön pinnan sulamista ei ole aiemmin havaittu näin suurella alueella koko sinä aikana, kun seutua on tarkkailtu satelliittien avulla, eli yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Yleensä sulamista tapahtuu kesällä vain noin puolella Grönlannin jäätikön pinta-alasta. Summitin tutkimusasemalla kairattujen jäänäytteiden perusteella tiedetään, että siellä sattuu tämänkesäisen kaltaista sulamista keskimäärin <a href="https://web.archive.org/web/20120917201607/http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=78607">kerran noin 150 vuodessa</a>.</p>
<p>Alempana eli lähempänä rannikkoa Grönlannin sulaminen on aiheuttanut tänä kesänä <a href="https://web.archive.org/web/20120909225610/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/08/a-most-interesting-arctic-summer/">tulvia</a> ja niiden myötä aineellisia vahinkoja esimerkiksi <a href="https://web.archive.org/web/20120830120048/http://www.guardian.co.uk/environment/2012/jul/25/greenland-glacier-bridge-destroyed-video">Kangerlussuaqissa</a>.</p>
<p>§</p>
<p>Lopuksi on mainittava vielä <b>kesäaikaisen lumipeitteen pinta-alassa</b> havaitut muutokset. Pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueilla oli tämän vuoden <a href="https://web.archive.org/web/20121006062429/http://climate.rutgers.edu/snowcover/chart_anom.php?ui_set=1&ui_region=nhland&ui_month=6">kesäkuussa</a> ja <a href="https://web.archive.org/web/20121006062425/http://climate.rutgers.edu/snowcover/chart_anom.php?ui_set=1&ui_region=nhland&ui_month=7">heinäkuussa</a> vähemmän lunta kuin aiempina vuosina samaan aikaan. Näitä lumihavaintoja on tehty vuodesta 1967 alkaen.</p>
<p>Etenkin kesäkuun lumitrendi pistää silmään jyrkkyydellään. Tänä vuonna lumiala oli pohjoisessa yli miljoona neliökilometriä aiempaa ennätystä eli kesäkuun 2010 lukemaa pienempi. Pohjoisen jäämeren rannikko on ollut sen jäljiltä <a href="https://web.archive.org/web/20120909070246/http://nsidc.org/arcticseaicenews/2012/07/rapid-sea-ice-retreat-in-june/">melkein lumeton</a>.</p>
<p class="also" align="center">* * *</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän uutiskatsauksen voi lukea myös Voiman <a href="http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/elokuu/aimo-annos-arktista-sulamista">Fifi-verkkolehdestä</a> tai <a href="https://web.archive.org/web/20120924071541/http://www.fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2012/elokuu/aimo-annos-arktista-sulamista">sen arkistoversiosta</a>, jonka tarjoaa yleishyödyllinen yhteisö <a href="https://archive.org/">Internet Archive</a>.</i></p>
<p class="also" align="center">*</p>
<p class="also" align="center"><i>Tämän blogikirjoituksen linkkejä on päivitetty 7.6.2016.</i></p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7193252874649094911.post-34361701232049709942012-06-19T19:00:00.000+03:002012-06-19T19:00:40.910+03:00Ulkomaisia ilmastouutisia viikolla 24/2012 (ja sen jälkeen)<p>Tällä viikolla ei ilmesty uutiskatsausta, mutta viime viikon (11.6.2012-17.6.2012) <a href="http://www.diigo.com/user/tietoukka/2012-24">uutislinkit</a> ovat tarjolla tavalliseen tapaan.</p>
<p>Tästä lähtien en ilmoita erikseen Tietoukan blogissa, jos ainoa asia olisi se, että viikon linkit ovat taas esillä. Tuoreista linkeistä kiinnostuneita lukijoita pyydän tutkimaan suoraan <a href="http://www.diigo.com/user/Tietoukka">linkkivarastoani Diigossa</a>.</p>
<p>Jos aivan tietty uutisviikko kiinnostaa, sen löytää helposti <a href="http://www.diigo.com/cloud/tietoukka?sort=3">tunnisteluettelon</a> kautta, kyseisen viikon numeerisen tunnisteen mukaan arkistoituna (esimerkkinä vaikka viime viikko, jonka tunniste oli siis "2012-24").</p>
<p>Uutislinkit ovat selailtavissa Diigossa myös <a href="http://www.diigo.com/user/tietoukka/Tietoukka_Monitor">lisäysjärjestyksessä</a>.</p>Tietoukkahttp://www.blogger.com/profile/00505070513980025200noreply@blogger.com