Pop! Poof! Ping!

Länsirintamalta jotain uutta

2009-09-20T15:05:00.000+03:00

Siviilipalveluksesta on nyt suoritettu neljä viikkoa Lapinjärvellä ja viisi Tampereella, eli hiukkasen yli kuudesosa koko kakusta. Aviiseja on ilmestynyt tänä aikana kaksi kappaletta, ja niihin olen kirjoittanut nämä jutut:

11/2009
Uutinen banderollitempauksesta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 60-vuotisjuhlaseminaarissa.
Arvostelu Quentin Tarantinon leffasta Kunniattomat paskiaiset.
Viihteellistä hyvinvointijournalismia piikkimatosta.

10/2009
Juttu museokeskus Vapriikista.
Retrofiilistelyä Action Force -sarjakuvasta.

Kätteni jälkiä voi ihailla myös ihailemalla majesteetillista tapaa, jolla mainokset on lätkitty sivuille, jolla lehti siirretty verkkoon, jolla mielipideaukeaman gallup- ja haluanpa sanoa -pätkät on tehty, jolla vuoden 1989 lehdistä napsitut pätkät on valittu ja skannattu ja jolla lehdet on jaettu sinisellä pakettiautolla lehtiständeihin.

Lapinjärveltä päästyäni napisin siitä, etten oppinut siellä mitään hyödyllistä. Koko touhu oli itseni ja Suomen valtion kannalta aika turhanaikaista, vaikka sainkin luentojen aikana luettua pari hyvää kirjaa (Sean Stewartin Kehän, J.G. Ballardin Crashin ja Suvi-Anne Siimeksen Politiikan julkisivun). Mutta nopeammin ne olisi saanut kyllä luettua ilman niitä luentoja.

Mutta Aviisin hommat ovat olleet kaikkea muuta kuin turhanaikaisia. Olen oppinut käyttämään (paremmin) kaikenlaisia siistejä ammattilaisten tietokoneohjelmia, kirjoittelemaan ja editoimaan siistejä juttuja ja eläytymään toimitustyön rytmiin. Ja ajamaan ylioppilaskunnan sinistä pakettiautoa.

Olen myöskin lukenut Ken MacLeodin Execution Channelin, Viivi Hyvösen Apinan ja uusikuun ja (osittain) Harlan Ellisonin toimittaman Dangerous Visions -novellikokoelman sekä ison nipun Action Force -sarjakuvia. Ja nekin on (ehkä viimeistä lukuunottamatta) parempia kuin Lapinjärvellä lukemani kirjat.

Täällä on kaikki paremmin.

no one else knows about this and everything is safe

2009-09-17T21:27:00.003+03:00

Sain tänään hyvän sähköpostin. Yleensä ne nigerialaismailit on niin säälittävää luettavaa, mutta tässä oli kunnolla tarinaa ja draaman aineksia.

From Sgt Herman Hansley
Camp MXP-512 Third Infantry Division
UnitT.I.D.U,
Abul Uruj, Baghdad, Iraq.

I am Herman R Hansley, a native of Iraq. I am a Military Contractor with the America troop currently serving in the third infantry division Unit in Iraq.

I am currently on duty break. My partner Darren D. Braswell,36, of Riverdale, Ga., died Jan. 7th near TalAfar, Iraq, when the UH-60 Blackhawk helicopter in which he was a Passenger crashed. Braswell worked For the Army and Air Force Exchange Service, before his death We secretly moved some abandoned cash in a mansion belonging to the former president, Saddam Hussein and the total cash is US$20,200,000.00 Twenty Million two hundred thousand Dollars.

As I write this letter to you, these boxes are in Security Company as I secretly moved it out of Baghdad to safe place.

Sir I seek your consent to help me move this money to your country location.

You do not have to be afraid of anything as no one else knows about this and everything is safe. I would be pleased and grateful to you if you could assist me and my late partner Darren D. Braswel in receiving this boxes for us on your behalf as I will be heading back soon to camp in Iraq to join my colleagues. Of course, I shall compensate you with an attractive percent of the total funds for your role/efforts. We have limited time now as you know that our evacuation agreement is been negotiated by the USA and IRAQI government, kindly get back to me immediately.

Moving the funds out of the security company is not going to be much of a problem as arrangements are being made towards that. All I want from you is your trust,

Please get back to me with your full name
Contact phone number

Preferable without delay and let’s negotiate terms.

Your response will determine our subsequent correspondence.

You can read more on this website for more information and explanations: http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/2988455.stm

Yours in Service.
Herman R Hansley

Meikä aina lukkee jotain hyviä blogi juttuja

2009-08-27T23:52:00.005+03:00

Luin äsken kaksi mielenkiintoista poliittisluonteista blogikirjoitusta kahlatessani itseni Bloglinesissa taas ajan tasalle.

Jaan ne kanssanne:

Skotlantilainen scifi-kirjailija Charles Stross kirjoittaa vapautetusta kuolemansairaasta terroristista ja yhdysvaltalaisesta mentaalimaisemasta:

There is a cancer in the collective American soul — a mercy deficit that has in recent years grown as alarmingly as the budget deficit.

Opiskelijatoverini Tero Hannula kirjoittaa IRC-galleriasta ja suomalaisesta mentaalimaisemasta:

ÅNNI sanoo (0:43):
meikä aina tekkee niitä vaalikone juttuja
Heini sanoo (0:43):
joo meikäki
ÅNNI sanoo (0:43):
ja aina tulee joku kokoomuslaine

Kyber-Klux

2009-08-24T23:46:00.002+03:00

No niin. Olen aloittanut siviilipalveluksen Tampereella ja rahdannut 40% vaatteistani, 5% kirjoistani ja 50% kahvinkeittimistäni Härmälän opiskelijatalon toisen kerroksen ahtaahkoon yksiöön, jonka Tampereen yliopiston ylioppilaskunta asunnokseni osoitti. Pientä pakettiauton ajelua ja toimistossa päivystämistä lukuun ottamatta kaikki hommat ovat olleet oikein mukavia, eikä tässä vaiheessa yhtään kauhistuta, että tätä pitäisi jatkaa 11 kuukautta.

Ja oikeasti -- kuka voi sanoa pahaa sanaa työstä, jossa ensimmäiseksi laitetaan kirjoittamaan retrohypejuttua Action Force -sarjakuvasta?

(Action Force / G.I.Joe oli ensimmäinen sarjakuva, josta lapsena toden teolla innostuin. Keräsin kaikki Suomessa ilmestyneet lehdet, ja -- kuten niitä viikonloppuna selaillessani huomasin -- muistan edelleen massiivisen määrän juonenkäänteitä ja jopa vuoropuhelurepliikkejä ulkoa.

Äkkäsin PirateBaystä myöskin kaikki lehden amerikkalaiset alkuperäisnumerot sisältäneen torrentin, ja olin haljeta nostalgiasta lukiessani suomalaisissa lehdissä julkaisemattomia tarinoita. Hädin tuskin muistin maanantaina mennä taas töihin.)

Mutta vähät siitä, mitä olen muualle kirjoitellut. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänne pakolaisista ja Jussi Halla-ahosta.

Satuin nimittäin googlaamaan asuinpaikkaani eli mainittua "Härmälän opiskelijataloa". Sain tulokseksi Homma-foorumin turvapaikkakeskusseurantathreadia ja samanhenkistä Vastaanottokeskusinfo-sivuston maahanmuuttomehutusta. Alakerrassa talon päädyssä ilmeisesti asuu maahanmuuttajia.

Selasin huumorintajun heiketessä muutamat sivut Halla-aho Jugendin kokoamia lehtileikkeitä ja maahanmuuttokriittistä ("mutta siis eihä me niinku mitään rasisteja") hourintaa tyyliin:

Tervetuloa Ruovedelle.Viihtyvyys on mennyt täysin kun ei tunne enää edes asuvansa Suomessa.Ihmettelen vaan että kuka enää haluaa tulla Ruoveteen kesälomallaan,mökkeilemään tai asumaan kun rauhallinen idylli on tuhottu täydellisesti.

Ja sitten:

Sitä saa mitä tilaa..

Ja linkki Ilta-Sanomien pahoinpitelyuutiseen. Ja sitten sivukaupalla lisää sitä samaa. En osaa päättää, ottaako enemmän päähän se, että tuollaisia ihmisiä on olemassa ylipäätään, vaiko se, että ne ovat silloin tällöin huolissaan ihan oikeasta asiasta (eli suomalaisen sosiaalipolitiikan suunnasta), mutta tuhlaavat energiansa jostain niin turhanpäiväisestä asiasta kuin pakolaisista, kehitysavusta ja moskeijoista vaahtoamiseen.

Päivän Hesarissa kerrottiin, ettei Jussi Halla-aho ole käyttänyt valtuustossa yhtään puheenvuoroa, ja Homma-foorumilla puhutaan siitäkin. Tietysti hyvin asiantuntevaan sävyyn.

Jussi ei tosiaan ole mikään pälättäjä vaan puhuu vähän mutta asiaa,

toteaa nimimerkki "IDA", ja "Teemu Lahtinen" säestää:

Minusta se on positiivista, että tuli taas vähän julkisuutta :) Jos Jussi olisi pitänyt pari-kolme puhetta valtuustossa, ei tätäkään uutista olisi tehty.

On isät täällä taistelleet

2009-07-30T14:44:00.005+03:00

Palvelin isänmaatani kesäkuun ajan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa, ja päällimmäisiksi tunteiksi koko hommasta jäi, että:
1) Täällä syödään koko ajan!
2) Kuka hullu menee armeijaan?
3) Miksi kummassa Suomen valtio haluaa minun vetelehtivän täällä?

Älkää käsittäkö väärin -- ei minulla ole mitään diipadaapa-tunneilla istuskelua, ainaista syömistä, biljardinpelailua, saunomista, TV:n katselua, iltakaljoittelua nuotion äärellä jne. vastaan. Neljä viikkoa vilahti ohi miellyttävän nopeasti ihan kuin missä hyvänsä kesäleirillä. Mutta:
a) Hyötyikö Oskari?
b) Hyötyikö Suomen valtio?

Ei ei.

Aseistakieltäytymisen historian ja siviilipalvelusmiehen oikeudet ja velvollisuudet ynnä muun oleellisen olisi voinut hönkäistä vaikka yhdessä viikonlopussa ja säästää veronmaksajat huomattavilta ruokakustannuksilta (joko kerroin, että siellä syödään koko ajan). Olin koulutusryhmässä, jossa olisi pitänyt oppia kansalaisvalmiuksia ja yleissivistystä, ja mitään en oppinut. Lukujärjestyksen mukaan luentojen piti käsitellä mm. kehitysmaiden ongelmia ja sotien vaikutuksia, mutta enemmän puhuttiin jalkapallosta ja ulkomailta muuttaneen ohjaajan kotiutumisesta suomalaiseen kulttuuriin. Yksi luento oli liikenneturvallisuudesta (kannattaa käyttää sitä turvavyötä) ja toinen liikunnasta (kannattaa käydä lenkillä). Yhdellä opeteltiin käyttämään Exceliä.

Jotkut oppituntikeskustelut olivat ihan mukavaa ajankulua, ja opettajat asialleen omistautuneita, mutta missään vaiheessa en päässyt irti tarkoituksettomuuden tunteesta, joka koulutuskeskuksen yllä leijaili. Kehnompiakin tapoja viettää kesäkuu olisi varmasti ollut (vaikkapa armeija), mutta niin olisi ollut parempiakin.

Siviilipalvelusmiestoverini eivät olleet ollenkaan sellaista porukkaa, jota olisin odottanut siellä tapaavani. Stereotyyppisiä sivarihippejä ei ollut ollenkaan (vaikka kannabiksen lemahdus rannan nuotiopaikalta iltaisin leijailikin). Intohimoisia piraattipuolueen jäseniä oli tuhottomasti ja seurakuntanuoriakin kolme kertaa enemmän kuin vasemmistonuoria.

Aamiainen. Suurin ero sivarikeskuksen ja siviilielämän välillä on se, että täällä syötiin koko ajan.

Kodikkaassa huoneessani oli IKEAn kerrossänky, armeijan lakanat ja katonrajassa lepakkoluukku (joka täytyi ehdottomasti pitää auki, etteivät elukat pesi ilmanvaihtokanavaan).

A-talon käytävä. Seinällä on siviilipalvelusmiesten maalaamia/piirtämiä tauluja, joita tehtailemalla on kuulemma joskus myyttisessä menneisyydessä saanut kuntoisuuslomapäiviä. Enää ei onnistu niin helpolla, mutta siviilipalveluksen kesto on kyllä vastaavasti lyhempi.

Mikäli sinä, hyvä lukija, harkitset siviilipalvelukseen hakeutumista, niin huomioi, että:

1) Työpalveluspaikka kannattaa hankkia jo ennen koulutusjakson alkua. Lapinjärveltä käsin sitä on vaikeampi etsiä ja paikan jo löytäneet palkitaan parilla kuntoisuuslomapäivällä.

2) Mikäli et ota vastaan palveluspaikan tarjoamaa asuntoa, menetät viikonloppujen ruokarahan. Tästä ei missään kerrota, vaikka kyse on abauttiarallaa tuhannesta eurosta.

3) Toinen asia, jota ei missään erityisen selvästi sanota, on se, että kuukauden tai parin tauko koulutusjakson loppumisen ja työpalveluksen alkamisen välillä ei ole mikään ongelma, vaan sitä varten saa automaattisesti HSL-lomaa.

4) Kun haet KELAsta sotilas/asumisavustusta, niin varaudu siihen, että virkailijat voi olla ihan pihalla ja antaa jokainen erilaisia ohjeita siitä, minkälaiset tositteet hakemuksen liitteiksi tarvitaan.

5) Jos työpalveluspaikka on valmiina, myös täysiksi merkityille (ja aivan juuri alkaville) koulutusjaksoille voi päästä, kunhan lähettää kirjallisen hakemuksen sivarikeskukseen. Kun soittelin asiasta, puhelimeen vastannut täti toivotti tervetulleeksi puolen vuoden päästä, mutta hakemuksella irtosi paikka kolmen viikon kuluttua alkavasta erästä. Posti käsitellään talossa ennätysnopeasti, eikä vastauksia joudu kauaa odottelemaan.

Loppukaneetiksi vielä kuitenkin, että menkää nyt hitto vie kaikki siviilipalvelukseen. Vaikka armeijassa tulevaisuudessa saakin pelata Nintendo Wiitä ja marssia ilman rinkkaa ja pyssyä (jos on riittävän huonokuntoinen), niin turhaa ihmisten kiusaamistahan se nykymaailmassa on.

Menkää siis siviilipalvelukseen. Tai menkää vaikka vankilaan. Mitä enemmän aseistakieltäytyjiä on, niin sitä enemmän käytäntöjä on pakko kehittää, pakollisuutta vähentää meilläkin. Oli aika suolaista, kun koulutusjakson aikana Ruotsikin lakkautti lopullisesti yleisen asevelvollisuutensa, eikä Suomen laajuista järjestelmää ole muutenkaan juuri missään Euroopassa.

Jos asevelvollisuus on jo tavalla tai toisella kuitattu, niin silti voi liittyä Aseistakieltäytyjäliittoon, Rauhanliittoon tai Rauhanpuolustajiin, tai olla ainakin äänestämättä Suomen Keskustaa, joka asevelvollisuuden kaventamisyritykset on yleensä torpannut.

Mnjoo. Aloitan elokuun puolivälin kieppeillä sivariin kuuluvan työpalvelun Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa. Asumisen ja elämän muiden käytännöllisyyksien kannalta vähän harmittaa, että Jylkkärin paikkaa hakiessa jäin kakkoseksi, mutta muuten Tampereen pesti sopii kyllä minulle paremmin. Siellä nimike ei ole siellä valokuvaaja/graafikko, vaan toimittaja (tarkemmin sanottuna nettisivujen mukaan "tyhjäntoimittaja"). Lehti on myös paksumpi ja tekstityyppien ja juttupaikkojen vaihtelua enemmän, sikäli kuin olen lehteä kerennyt lehteilemään.

Aviisi on myös se ylioppilaslehti, jossa julkaistiin jossain historian vaiheessa Stalinin puheita pääkirjoituspaikalla.

Postia Teille

2009-05-04T11:10:00.004+03:00

Olen saanut kohtalokkaan oloista postia viime aikoina:

Viime viikolla hain erästä mahtavan kiinnostavaa siviilipalveluspaikkaa, jota olen puntaroinut jo pitemmän aikaa. Saa nähdä, miten käy. Testailin huuto.netistä ostamaani Wacom-piirtolevyä piirtämällä hakemukseen kuvan Vapaudenpatsaasta, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole Suomen Atlantti-seura.

Päivitys 5/5/09 klo 9.24:
Tulin juuri haastattelusta. Jännitti niin paljon, etten saanut joka kysymykseen ihan kristallikoherenttia vastausta aikaiseksi, mutta ennakkotehtävät onnistuivat mielestäni kuitenkin hyvin. Saapa nähdä. Olen vuorotellen 30 sekuntia varovaisen optimistinen ja 30 sekuntia pettynyt/kauhuissani.

Päivitys 5/5/09 klo 13.45:
En päässyt, mutta kuulemma lähellä oli. Harmittaa. Paikka oli siis JKL:n ylioppilaslehti.

Ilmainen pulla on parasta

2009-05-03T19:59:00.008+03:00

Sain Vasemmistoliiton keskisuomalaiselta eurovaaliehdokkaalta Jarmo Ritaselta tarpeettomaksi käyneen vanhan polkupyörän. Jarrut ei toimi kovin hyvin (jos ollenkaan), mutta se on muuten oikein käyttökelpoinen -- tarakka on juuri sopivan kokoinen olutlaatikoiden kuljettamiseen (leveys 27 cm) ja helposti irrotettava valo on kätevä apuväline mm. dyykkaamisessa, jota olen alkanut vastikään satunnaisesti harrastaa.

Äärimmäisen mielenkiintoinen harrastus, muuten. Jätepönttöjen tonkiminen vaikuttaa kyllä noin ajatuksena (ja ihan aktuaalisestikin) vähän vastenmieliseltä, mutta jos käy tuuri ja jaksaa vähän etsiä, niin priimakuntoista syötävää löytyy melkoisesti. Parhaat leipäsaaliit ovat täyttäneet pakastimen puolilleen.

On myöskin sivistävää nähdä, kuinka paljon ruokaa pakataan viimeisen käyttöpäivän päätteeksi ehjissä pakkauksissa jätesäkkiin ja nakataan sekajätteeseen. Oikeastihan ne pitäisi laittaa biojätteeseen, eikä tämä ole nyt pelkkää tutisevien hippien luomuhönötystä, vaan tärkeä asia. Kaatopaikalle päätyvä orgaaninen jäte aiheuttaa paljon enemmän ympäristöhaittaa kuin vaikkapa pakkausjäte, koska muualla kuin kompostissa mädäntyessään siitä erittyy metaania. Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että S-ryhmän pikkukaupat ovat jätteiden lajittelussaan kilpailijoitaan lepsumpia, mutta otokseni on aika vaatimaton.

Eilen löysin myös asialle vihkiytyneen foorumin, jossa voi keskustella saaliistaan ja etsiskellä dyykkausseuraa.

TV-urani litteraatio

2009-04-10T11:58:00.009+03:00

Esiinnyin keskiviikkona 8.4. klo 21.30-21.40 YLE TV1:n A-Studiossa, jossa minua haastateltiin yliopistolaista ja maakuntayliopistoista.

Sanoin (mutta se kuulosti paremmalta televisiossa):

Siinä uudistuksessa on monia epäkohtia: yliopistoja ollaan [ollaan] muuttamassa [niin kun] yritysten tavalla toimiviksi organisaatioiksi, ja johtajien valta lisääntyy, ja demokratia vähenee [ja tämmöinen]. Resurssit ja rahat keskitetään [näille] aloille, mitkä on [on niin kun] "innovatiivisia".

Ja myöhemmin:

[No] se on tosi omituinen [omituinen] [omituinen] ajatus, että esimerkiksi Keski-Suomessa tai muissa maakunnissa olisi samanlaisia pääomia, joita [sitten] yritykset tai yksityiset henkilöt olisivat valmiita antamaan yliopistoille. Mun mielestä pääkaupunkiseudulla tilanne on ihan toinen. [Ja nimenomaan, että] maakuntien laaja-alaiset yliopistot kärsii.

Kaikista viimeisin lause oli ainakin leikattu yhdestä myöhäisemmästä kohdasta haastattelua, mutta muuten siinä tuskin oli copy-pastea juurikaan (pelottavaa tietysti, että sitä ei edes huomaa).

Itse haastattelu kesti varmaan puolisen tuntia, ja sanoin paljon muutakin korkeaälyistä (josta tosin osa tuli esiin myös lehtori Emilia Palosen puheenvuoroissa). Tärkein pointti, jota yritimme Anna-Marin kanssa nostaa pöydälle useampaan otteeseen, oli se, että lakiuudistus on vain osa sitä kehitystä, jota Suomen yliopistoissa on tapahtunut jo vuosikausien ajan. Ja että hyväksyttiin laki nyt tai ei, niin opiskelijoiden (ja miksei henkilökunnankin) olisi syytä alkaa toden teolla huolestua yliopiston tulevaisuudesta. Ja toisaalta sekin, että yliopistolaitos tarvitsee uudistuksia, eikä tavoitteena pidä olla nykytilanteen säilyttäminenkään. Henkilökunta on ylityöllistettyä ja palkkakuopassa, eikä opetus (siksi tai muista syistä) monestikaan ole erityisen korkealaatuista.

Innokkaasti googlaileva isäni oli muuten huomannut, että televisiotähteyteni on herättänyt vaatimuksia myös Ylen toiminnan karsimisesta. Ihan pelkästään minun takiani Yleisradiota ei ehkä vielä kannata lopettaa, mutta ohjelmiensa nettijakelun järjestämisestä se ainakin ansaitsisi vähän tulta ja tulikiveä. Windows Media Player -riippuvuus tekee ohjelmaklipeistä tuskallista katseltavaa kaikille meille paremman käyttöjärjestelmän löytäneille.

A-Studio on (ilmeisesti vielä jonkin aikaa) kuunneltavissa täällä.

Bloglines-kohu

2009-04-04T12:14:00.003+03:00

Höhöhöö. Ettepä kyllä arvaa, kuinka montaa feediä tilaan Bloglinesissa.

Höhöhöö.

Kirjelaatikko

2009-04-03T10:15:00.002+03:00

"Anonyymi" tiedusteli kommentissaan viimeistä edelliseen kirjoitukseeni seuraavaa:

Terve!

Olen lukenut blogiasi, hyvää tekstiä on! Kiinnostaisi kuulla mielipiteesi siviilipalveluksesta/totaalikieltäytymisestä? Oletko itse käynyt armeijan vai minkä? Pitäisikö sivari lyhentää kuuteen kuukauteen? JA NIIN EDELLEEN :)

Isänmaalliset velvoitteeni ovat suorittamatta, sillä olen saanut lykkäystä opiskelujen perusteella. Tämänhetkinen suunnitelmani on hakeutua siviilipalvelukseen, josta olen pitkälti samaa mieltä kuin Aseistakieltäytyjäliitto.

Noin muuten olen sitä mieltä, että

Asevelvollisuuden pitäisi olla sama sukupuoleen katsomatta.
Siviilipalveluksen suorittavista ihmisistä on isänmaalle ja yhteiskunnalle paljon enemmän hyötyä kuin armeijan käyvistä.
Totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset ovat verorahojeni törkeää väärinkäyttöä.

Hyi hyin paluu

2009-04-03T09:32:00.003+03:00

Ylioppilaskunta on taas viettänyt vuosijuhlaansa, mutta nahkean pönötyksen lisäksi juhlimaan kokoontui myös rehellinen rahvas. Köyhän kansan vuosijuhla ylitti eksponentiaalisesti viimevuotisen debyyttinsä.

Yritin taas treenailla valokuvaamista hiipuvassa valossa, ja onnistuin mielestäni huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi parkkihallimielenosoituksessa. Toimiva maksiimi ei kuitenkaan ilmeisesti ole sen monimutkaisempi kuin "räpsi hulluna eri asetuksilla, niin jonkun on pakko onnistua".

Kurjalisto saapuu Rantasipi Laajavuoren pihamaalle.

Kauppalehden lukija Hannu ei diggaa yliopistolakia.

Joonatan esittelee juhlavuosialoitetta, johon sisältyy mm. ylioppilaskunnan edustajiston muuttaminen nelikamariseksi (tulojen perusteella) ja äänivallan porrastaminen (korkeimmin ansaitsevalla neljänneksellä neljä ääntä jne.). Myrskyisiä suosionosoituksia.

Banderollin pystytyksessä oli vastaansanomatonta Iwo Jiman henkeä.

Ylioppilaskunnan puheenjohtaja jalkautuu kansan pariin.

Virkavalta saapuu; juhla saa arvoisensa päätöksen.

Edelleen elossa ja Godzilloissa

2009-03-22T18:54:00.003+02:00

Enpäs ole kirjoitellut pitkään aikaan. Olin vähän sairaanakin. Ja olen harrastanut yhdistystoimintaa ja vähän vaatimatonta aktivismiakin (sekä ajankohtaisten yliopistouudistusten että Jyväskylän keskustaan kaavaillun uuden parkkihallin tiimoilta) . Ja kirjoittelin yhteen lehteen juttua yhdestä kirjasta, joka kertoo tyypistä, joka yrittää elää kaikkien Raamatun ohjeiden mukaan vuoden (kasvattaa parran, ompelee vaatteisiinsa tupsut, eikä käytä vaimonsa kanssa samoja tuoleja kuukautisaikaan).

Ja semmoista.

Olen myöskin yrittänyt tutustua nettisarjakuvaskeneen, mikä on pitänyt varsin tehokkaasti huolta lopusta vapaa-ajastani tietokoneen ääressä.

Mikäli saan suositella, niin täräyttävimpiä ovat A Softer World, Diesel Sweeties, Little Gamers sekä Twisted Kaiju Theater (josta kuva).

Osumia: Google Analytics ja Keskisuomalainen

2009-02-20T12:10:00.000+02:00

Tsekkailin analyticsin tilastoja, joiden mukaan käyntejä tähän blogiin on viime aikoina tullut ihan uusista osoitteista. Kaikista mystisin tapaus on neljänneksi sijoittunut blogi, jonka lukuoikeuksia on kuitenkin rajoitettu, eli en tiedä, mitä minusta siellä sanotaan (jos sanotaan).

Mukavasti oli kävijöitä myös ylioppilaskunta-aktiivi Kirsi Marttisen blogista, jossa vaihdoimme lyhyesti ajatuksia vuosijuhlista. Ja joku oli löytänyt tänne googlaamalla "vuosijuhlat+tupakka". Ja JKL:n ylioppilaslehden toimittajakin soitteli minulle vuosijuhla-asioissa jokin aika sitten, mutta lopullisessa lehdessä olleesta tekstistä kommenttini oli jätetty pois. En tiedä, olivatko ne tylsiä vai vääriä.

Tämän aamun Keskisuomalaiseen sen sijaan pääsin. Sivun 11 soundbyte kuuluu näin (aiheena on Avoimen yliopiston aktiot eilissäpäivänä):

Ei-verkosto

2009-02-19T09:51:00.001+02:00

Yliopistoilla ympäri maata on ollut inspiroivaa toimintaa huomenna eduskuntakäsittelyyn tulevaa yliopistolakiesitystä vastaan. Jyväskylän epäformaali toimintaverkosto löytyy täältä näin, KSML:n uutinen eilisestä keskustelutilaisuudesta täältä ja muutama näpsäisemäni valokuva tapahtumasta täältä.

Naapuriyliopistoista on tarjolla myös audiovisuaalisia elämyksiä yliopistolakiin liittyen.

Helsinki:

Tampere (liuta videoita puheista täällä, tuossa alla paras näistä):

Potkitaan kumoon päättäjän palli, jos mielissä siintää vain kortteliralli

2009-02-12T12:05:00.002+02:00

Muutama hutera valokuva eilisestä parkkihallinvastaisesta mielenosoituksesta ja alkuviikon banderollinaskartelijaisista. Kuten näistä ehkä näkyy, niin siellä oli jo vähän turhan pimeä objektiivini suurimmalle aukolle, enkä ole vielä treenaillut asetusten säätämistä ulkoilmaolosuhteisiin niin paljon, että hommat hoituisivat rutiinilla.

Oli miten oli, tapahtumasta on verkossa tarjolla journalismia ja videokuvaa.

Ja huomatkaa "Pakkia parkkihallille" -banderollin alimmainen tekstirivi, jonka olen maalannut ihan oikealla pensselillä ihan itse (kirjaimet oli kyllä piirretty siihen valmiiksi).

Sisäinen feminismini on Karibialla lomalla

2009-02-08T12:42:00.008+02:00

Radiossa on joku feministiohjelma, jota en ole koskaan kuunnellut (koska en kuuntele radiota). Liityin kuitenkin kutsusta facebook-ryhmään ja kävin tekemässä Yleisradion sivuilla femakkotestin.

Sain oikein kahdeksan kymmenestä, mikä johti seuraavanlaiseen tuomioon:

Sinulla on pari juttua vielä vinossa, mutta kohta olet pösöttämässä barrikaadeilla asioiden parantamisen suhteen. Et vielä osta koko pakettia, mielestäsi feministit meuhkaavat liikaa ja ovat liian aggressiivisia, mutta huomaat ajattelevasi monesta samalla tapaa kuin Moilanen.

Sisäinen feminismisi saattaa olla Karibialla lomalla, mutta kyllä se sieltä arkeen kolahtaa takaisin.

Haksahdin mm. epäilemään mieskiintiöitä naisvaltaisilla aloilla feminismiksi, mutta kuulemma

tasa-arvoa ei ole miesten oikeuksien tukeminen alipalkatuilla naisten aloilla; se vie naisia syvemmälle palkkakuoppaan.

Perustelun taustalla voi olla järkeväkin ajatus, mutta näin esitettynä se ei kuulostanut ihan aukottomalta. Millä perusteella naisvaltaisten alojen työntekijöiden sukupuolijakauman oikaiseminen vie naisia palkkakuoppaan? Eikö naisten palkkakuoppa johdu nimenomaa siitä, että jotkut alat ovat niin naisvaltaisia? Hä?

Se on lehdessä; se on totta

2009-02-05T00:38:00.001+02:00

Olen keskiviikkona 4.2.2009 ilmestyneiden Kansan Uutisten (taka)kansikuvapoika. Etusivulla on tuommoinen hämmentävä teesi.

Artikkeli on ainakin toistaiseksi luettavana lehden kotisivuilla täällä näin, ja se näyttää lehdessä tältä:

Jos tunnet artikkelin jäljiltä tarvetta avautua, niin asian voi hoitaa tässäkin, mutta mieluummin KU:n sivuilla.

Taivas, Adidas

2009-02-04T23:53:00.002+02:00

Olen kuunnellut viime aikoina suomenkielistä rap-musiikkia. Olen ollut siitä hämmentävän innostunut. Aiemmin olen tuntenut lievää inhoa, mutta en ollut vain tainnut löytää oikeita yhtyeitä. Nyt olen kuitenkin löytänyt useita mielenkiintoisia (Asa, Laineen Kasperi jne.) ja yhden mestarillisen nerokkaan, nimeltään Julma-Henri & Syrjäytyneet. Uudemmasta SRJTNT vol. 1 -mixtapesta en niin syttynyt mutta vanhempi levy Al-Qaida Finland on majesteetillinen.

Niiden (tai sen) kaikki kappaleet kertoo syrjäytymisestä, toivottomuudesta ja mielenterveysongelmista (paitsi ne, jotka kertoo huumeista ja väkivallasta), ja on tavallaan hauskaa, että olen siitä niin innostunut vaikken ole syrjäytynyt tai umpikujassa tai köyhä (ainakaan sen köyhempi kuin kaltaiseni ihmiset yleensä) tai väkivaltainen tai mitään.

Ja tuskin Julma-Henrikään on.

Innostukseni syy on todnäk poliittinen, sosiaalipornahtava ja näin-käy-kun-äänestätte-kokoomusta -tyyppinen, vaikka Julma-Henrin poliittisuus onkin aika häilyvää. Kappaleissa ei kai mainita muita poliitikkoja kuin Mikko Alatalo, ja jossain välissä taisi olla sämplätty soundbyte jostain Matti Vanhasen repliikistä.

Muutama tavallista parempi kohta:

Mun isä kuoli, mitä vittua sitten?
Mun äiti kuoli, mitä vittua sitten?
Mun lapsi kuoli, mitä vittua sitten?
Mut se oli niin nuori, mitä vittua sitten?

[--]

Aijai, sattuko sua? Tapa ittes
Ei täällä kukaan välitä
Jumala on humala tai aineet
Se kertoo, et tänään sun pitäis kuolla

No niin, kellä on puukko? Kellä on tykki?
Kovimmat kallet vetää kovimmat aineet
Ja mitä vittua sitten?
Kerro! Mitä vittua sitten?

Exteme-Duudsonit teki jotain mun pääkopalle
Nyt mä haluun tönii jengii metron alle

Pois rikkaan tieltä, kädessä pikavippimainos, menetetty peli
Ei asuntoa, ei oljenkortta, luottotiedoissa rikosrekisteri
TV-ruudussa taivas, laatikkoa tuijottaa terve sairas
Voi kun ois rahaa, taivas, Adidas

Sä ihmettelet miks mä rikoin jonkun vitun ikkunan
Mitä vittua muuta mä voin tehä?
Ostaa Hesarista mainospaikan ajatukselleni?
Äänestää? (hähähähähää)

Aivan kaikista eniten pidän kuitenkin junnaavista ja hypnoottisista kohdista, joiden suuruus tuskin välittyy pelkistä kirjaimista:

Jos sä oot syrjäytynyt: Ylös!
Jos sä oot syrjäytynyt: Ylös!
Jos sä oot syrjäytynyt: Ylös!
Jos sä oot syrjäytynyt: Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!
Ylös!

Poliittinen tilannekatsaus

2009-02-02T12:20:00.002+02:00

Harrastin viime viikolla poliittista toimintaa seuraavasti:

1) Keskiviikko: nuorisolautakunnan kokous, jossa päätettiin poistaa nuorisotilojen käyttömaksut nuorisotyötä tekeviltä järjestöiltä ja nuorten omilta ryhmiltä, eikä sitten juuri muuta. Kokous oli uuden lautakunnan ensimmäinen, joten virkamiehet yrittivät takoa lautakunnan jäsenten kalloihin vähän tietoa siitä, että mitä kaupungin nuorisotoiminta oikeastaan on. Lisäksi oli pientä manailua siitä, että vaikka nuorisopalveluihin käytettävä rahoitus per asukas on noussut vanhan kaupungin luvuista, niin Jyväskylä on kuitenkin suurten kaupunkien listan häntäpäässä.

2) Torstai: ylioppilaskunnan edustajiston kokous, jossa estin kahden vuosijuhlien megalomaanistamiseen tähtäävän aloitteen ottamisen käsittelyyn teknisellä verukkeella (aloitteet oli jätetty liian myöhään). Olihan se vähän epäurheilijamaista, mutta vuosijuhlat on kuitenkin yksi suurimmista yksittäisistä vääryyksistä, jotka ylioppilaskuntatoiminnassa ottavat itseäni pattiin, ja niiden käsittelyyn olisi mukava saada valmistautumisaikaa vähän enemmän kuin puoli minuuttia. Lisäksi käsiteltiin paria muuta aloitetta ja päätettiin seuraavan kehy-projektin rahoituksesta. Pitkään aikaan ensimmäinen edustajiston kokous, jossa en ollut yhdessäkään äänestyksessä häviävällä puolella.

3) Lauantai: Vasemmisto-opiskelijoiden hallituksen kokous. Sauhusimme kofeiinipäissä (kahvi keitettiin kattilassa) paperille kannanoton nimeltä Yliopistolain uudistus epädemokraattinen farssi. Se käsittelee yliopistolakia (no shit).

4) Sunnuntai: Vasemmistoliiton Jyväskylän kunnallisjärjestön kokous, jossa päätettiin kanta muutamiin asioihin ja käytiin mielenkiintoista keskustelua.

Sen lisäksi olen seurannut mielenkiinnolla hirveän urkintalain vastaista liikehdintää. Ja otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja irtisanoin Elisa/Kolumbuksen kännykkäliittymäni, koska nettisensuuria kannattavan yhtiöin asiakkaana ei pitäisi olla kenenkään.

Tuli tavallaan aktiivinen olo, vaikkei maailma mitenkään havaittavasti paremmaksi viime viikolla muuttunutkaan.

Tosiasioiden tunnustaminen

2009-02-02T10:53:00.001+02:00

Olen hellinyt käsitystä itsestäni sarjakuvia varsin hyvin tuntevana yksilönä, mutta nyt jouduin lopulta hylkäämään senkin harhaluulon. Suomalaisen kirjakaupan alesta saa nimittäin vitosella Paul Gravettin ison ja mukavan Sarjakuvaromaani-tietokirjan, joka toimii sillä lailla, että siellä on itse taidemuodon ruodinnan ohessa esittely 30:stä "elämää mullistavasta" sarjakuvaromaanista (kyllä kyllä, isoja kuvia, vähän asiaa, en minä sillä). Esittelyn lisäksi kaikille näille 30:lle sarjakuvaromaanille on keksitty neljä muuta jos-tykkäät-tästä-niin-saatat-tykätä-näistäkin -tyyppistä hengenheimolaista, eli lopputuloksena on (30 + 30 x 4 =) 150:n maailmankaikkeuden ehdotonta kermaa edustavan sarjakuvan lista.

Tunsin teoksista hädin tuskin kolmanneksen, mikä oli hirveää egolleni, mutta mahtavaa sikäli, että nyt on olemassa mehevä kasa mahdollisesti tutustumisen arvoisia sarjakuvia. Ajattelin kirjoittaa listan joka tapauksessa ylös, niin se on helpommin käsillä, kun sitä tarvitsee.

Jimmy Corrigan
Binky Brown Meets the Holy Virgin Mary
One Hundred Demons
Sokkoleikki
Blankets
Epileptic
Spiral Cage
Mother, Come Home
Violent Cases
The Tale of One Bad Rat
Ghost World
A Child's Life
Lost Girl
Blue
Summer of Love
Talo Bronxissa
Julius Knipl
Stuck Rubber Baby
Alec
Joen baari
Locas
Food Boy
Paul Has a Summer Job
My New York Diary
Maison Ikkoku
Palomar
The Magician's Wife
Cages
Hiljainen kuolema
Why I Hate Saturn
It's A Good Life
Hicksville
The Walking Man
Jeanin elämää
La Perdida
Maus
A Jew in Communist Prague
Myrskyn silmään
Yossel, April 19, 1943
Matka Italiaan
Hiroshiman poika
Fires
A Sailor's Story
Charlie's War
Troubled Souls
Palestiina
Road to America
To Afghanistan and Back
Persepolis
Alia's Mission
Yön ritarin paluu
Daredevil
Weapon X
Powers
It's a Bird
Watchmen
Astro City
Marsalkka Laki
Promethea
Planetary
Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli
Luther Arkwrightin seikkailut
Finder
Nausicaä of the Valley of the Wind
The Invisible Frontier
Nikopol-trilogia
Akira
Judge Dredd in America
American Flagg!
Y: The Last Man
Sandman
Luupäät
Rose
Hellboy
Kingdom of the Wicked
Strange Embrace
Preacher
Hellblazer
Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga
Criminal Macabre
Musta aukko
Panorama of Hell
Strangehaven
Frankenstein Now and Forever
Throught the Habitrails
Scene of the Crime
Kane
Torso
David Boring
Hard Boiled Angel
Sin City
Matkalla Perditioniin
5 Is the Perfect Number
Miss
Stray Bullets
V for Vendetta
13. kerros
Mauretania
100 Bullets
Four Women
The Frank Book
The Boulevard of Broken Dreams
The Wipeout
Space Dog
The Princess of Mermaid
Cerebus
Dungeon
Louis
Jungle Book
Friikkilän veljekset
American Splendor
Buddy Haaveilija
Tantrum
Pieniä voittoja
Slow News Day
Minne tuuli kuljettaa
Skin
Where's My Baby Now?
Uncle Sam
Birth of a Nation
Corto Maltese
Luutnantti Blueberry
Maalari ja merirosvo
Abe: Wrong for all the Right Reasons
A Few Perfect Hours
Buddha
Louis Riel
The Times of Botchan
Billie Holiday
Ethel & Ernest
From Hell
Age of Bronze
The Plot
Berliini – Kivikaupunki
Pedro and Me
My Troubles With Women
Ripple
Unlikely
Dori Stories
Vapautunut mies
Gemma Bovery
Veils
The Blue Notebook
Mail Order Bride
Liidulla piirretty viiva
Lost Girls
Näkymätön tuoksu
Casanovan viimeinen kiusaus
Mariko Parade
Bread and Wine

Ja tässä olisi nyt tietysti hyvä paikka yrittää päteä näsäviisastelemalla siitä, että sen yhden sarjakuvan nimi on kyllä Judge Dredd in America (ei pelkkä America, niin kuin kirjassa sanotaan) ja että Barry Windsor-Smithin Weapon-X on julkaistu suomeksi (ainakin osittain) Sarjakuvalehti-lehden (krhm) numerossa 1/93. Mutta niin.

Tämän tyyppisten listojen tarkoitus on se, että niiden sisällöstä voi kinastella. Itse olisin ainakin vaihtanut Planetaryn siihen toiseen Warren Ellisin päästä siinneeseen Wildstorm-sarjaan eli Authorityyn, ja hehkuttanut senkin kohdalla mieluummin sarjaa myöhemmin käsikirjoittanutta Mark Millaria, joka sai munakkailla poliittisilla käänteillä sarjakuvasta paljon enemmän kierroksia irti. Ja toisekseen olisin pitänyt Howard Chaykinin American Flagg!:ia ja Bryan Talbotin Adventures of Luther Arkwrightia kevyesti 30 parhaan sarjakuvaromaanin joukkoon kuuluvina, enkä vain Nikopol-trilogian ja Jerry Corneliuksen ilmatiiviin autotallin perintöprinsessoina (ja miksi luojan tähden Jerry Corneliuksen ilmatiivis autotalli?).

MUTTA mikäli minun mieltymyksiäni olisi noudatettu, niin eklektisen britti-scifin osuus olisi voinut paisua vähän liian kanssa. Samoin kuin toisen palvontani kohteen eli Joe Saccon, jonka Safe Area Gorazde on kyllä vähintään yhtä hyvä kuin Palestiinakin (ja nerokas on myös Fixer – A Story from Sarajevo). Ja jos palvontani kohteita lähdetään käymään systemaattisemmin läpi, niin Bill Sienkiewiczin sarjakuvia ei ole listalla ollenkaan. Ja nyt hei vasta hei tajusin, että Grant Morrisonkin puuttuu hei kokonaan. Ei käy! Invisibles! Filth! Tai edes Warren Ellisin Transmetropolitan! Ja missä on parodiasarjat? Turtles tai Howard the Duck! Hitto!

Jään hyperventiloimaan, mutta sitä ennen statistiikkaa: Top 30:n sarjakuvista olen lukenut kaikkiaan 24 kappaletta ja muista mainituista 120:stä julkaisusta 36, eli yhteensä 60 sarjakuvaa 150:stä.

Ensiluokkainen huipputietäjä

2009-01-21T18:11:00.000+02:00

Olen ensimmäisen luokan huipputietäjä (innovaatiotietäjäkin olisi jo vähän understatement) -- lue vaikka klippi Puolueen sähköpostilistoilta:

Tilaisuus taitaa olla avoin ainoastaan puolueaktiiveille, mutta mikäli kiinnostaa, niin olen jo vähän suunnitellut, mitä aion sanoa ja näyttää, ja koko hoito löytyy täältä näin.

Se on vähän muistiinpanomainen, enkä tiedä, käykö kaikki järkeen pelkästään lukaisemalla, mutta selvitä itse. Toisaalta: jos osaat blogata ja tehdä nettisivuja Googlepages-editorilla, niin hyvin mahdollisesti tiedät jo kaiken, mitä siellä sanotaan.

Hajanaista valokuvauksesta

2009-01-20T23:49:00.000+02:00

Olen peuhannut viimeaikojen vapaa-ajat selaillen erilaisia valokuvausaiheisia opastussivuja ja nettifoorumeita. Pohjatietoni aukon koista ja suljinajoista sun muista ISO-herkkyyksistä olivat varsin vähäiset, mutta perusasioista pääsee (näemmä) jyvälle aika nopeasti -- tai ainakin tilaan, jossa luulee olevansa jyvällä jostain.

Mikäli sinunkin perustietosi ovat vähäiset ja haluat samaan tilaan, niin suosittelen alkajaisiksi näitä kahta linkkiä: Linkki1. Linkki2.

Aukkojen koot, valotusajat ja ISO-herkkyydet riittävät tietysti vain tiettyyn pisteeseen asti, ja sen jälkeen olisi hyvä osata käyttää kameraa myös ei-teoreettisella tasolla. Ohjekirja ei ikävä kyllä ollut hirveän tyhjentävä, ja kameran mekaniikkaan perehtymisessä oli muunkinlaisia ongelmia. Yhden esimerkin mainitakseni: "auto-ISO" -ominaisuudesta puhutaan kahdessa eri valikossa (kuvausvalikko ja mukautettujen asetusten valikko), joissa ne tarkoittavat hieman eri asioita.

Kaikeksi onneksi älysin kääntyä tässäkin asiassa Googlen puoleen ja löysin Ken Rockwell -nimisen valokuvaajan ja valokuvajournalistin huomattavasti Nikonin ohjekirjaa tyhjentävämmän selostuksen D40:n toiminnasta. Recommended cameras -sivullaan hra. Rockwell jopa suosittelee tätä nimenomaista kameraa kätevimmäksi ja hintaansa nähden parhaaksi mahdolliseksi ostokseksi kaikista maailmankaikkeuden kameroista, mikä on klassisinta ja toimivinta elektroniikan omistajan nuoleskelua (sillä omien laitteidensa kehuja kuullakseenhan elektroniikan omistajat elektroniikkaa omistavat).

Mutta alas, Ken Rockwell paljastui suuremmaksi persoonallisuudeksi kuin uskalsin odottaakaan. Googlailin äijää katsoakseni, että löytyykö siitä mitään mielenkiintoista, ja löysin:
1) lyömättömän Ken Rockwell Facts -teesikokoelman (sillä Ken Rockwell on valokuvauksen Chuck Norris)
ja
2) järjettömän pitkän ja vaiherikkaan foorumikeskustelun, jossa ihmiset kinaavat siitä, onko KR nero vai idiootti (suuri enemmistö näyttäisi kallistuvan jälkimmäiselle kannalle).

Minulle oppaastaan oli kuitenkin kovasti apua, joten: Kiitos, Ken.

Suomen salpietari jne.

2009-01-12T11:30:00.001+02:00

Kuten sanottua, sain joululahjaksi kameran. Ja sitten kävin kummisetäni maatilalla itäisellä Uudellamaalla.

Clic-clic-clic

2009-01-03T16:57:00.002+02:00

Aina yhtä luotettava joulupukki ei pettänyt tänäkään vuonna, vaan toi kiltille pojalle kameran, jota olin toivonutkin. Olen yrittänyt joululoman aikana päästä käyttöohjeista jyvälle, mutta en hallitse vielä kaikista ominaisuuksista murto-osaakaan. Laite on joka tapauksessa nimeltään Nikon D-40, ja se kuuluu halvimpien ja heikkotehoisimpien digijärjestelmäkameroiden kastiin, vaikka kyllä tämä minun tarpeisiini riittää kepeästi.

Samanlaista laitetta käytti muuten myös joulun alla tapaamani Kansan Uutisten toimittaja, jonka kanssa puhelin Kortepohjan ylioppilaskylästä ja itsestäni (se miettii vielä, että kumpi olisi hedelmällisempi aihe kirjoittaa juttua). Ja aivan sama tai ainakin maallikon silmiin hyvin samannäköinen kamera tuli jouluna vastaan myös lukiessani DMZ-sarjakuvaa:

Ja kun nyt tähän päästiin, niin pakko sanoa, että DMZ on mielenkiintoisimpia uudempia mainsteam-jenkkisarjiksia, mihin olen hetkeen törmännyt. Siinä photozurnalisti Matt Roth haaksirikkoutuu Manhattanin ei-kenenkään-maalle keskelle Yhdysvaltain (fiktiivistä) sisällissotaa, joka puhkesi "terrorisminvastaisen sodan" jälkimainingeissa. Itse sodan tapahtumat tai edes osapuolet eivät täysin selviä, vaan DMZ keskittyy kuvaamaan rintamalinjojen väliin juuttuneiden manhattanilaisten arkea pommi-iskujen, tarkka-ammuskelijoiden ja korttelimilitioiden keskellä.

Tarinoissa on aika lailla kaikuja Irakin sodasta, mm. lain ja moraalin rajamailla toimiva yksityinen turvallisuusyhtiö (jonka nimi on näön vuoksi joku muu kuin Blackwater), oranssihaalaristen vankien kidutusta ja oikeudenkäyntejä siviilejä erehdyksessä teurastaneita hädin tuskin täysi-ikäisiä sotilaspoikia vastaan.

Jos olen oikein oivaltanut, niin DMZ:n julkaisu on loppunut numeroon #27 (joka on ainut, jota en ole lukenut). Mukavaa joka tapauksessa, että DC/Vertigo julkaisee välillä muutakin kuin supersankari- tai demonikauhukekkalointia.

Suurta collaashitaidetta

2009-01-02T19:43:00.005+02:00

Tein muuten joulun alla kansikuvan Vasemmistonuorten Keski-Suomen piirin tiedotelärpäkkeeseen, katsokaas. Sen lisäksi kirjoitin julkaisuun lyhyen selostuksen vasemmistonuorten menestyksestä kunnallisvaaleissa.