Harrastan vuosittaisia top 100 -listoja – tänä vuonna kokosin listan jo kahdettatoista kertaa. Perinteinen aika listan koostamiselle on kesällä, kun edellissyksyn uutuuksilla on ollut lähes vuosi aikaa tulla pelatuiksi.

Teen listat järjestämällä suuren peliturnauksen, jossa pitkä lista pelejä kohtaa toisensa kaksinkamppailuissa: kumpi on parempi, peli A vai peli B? Voittaja saa pisteen ja tasapelit ratkaistaan sillä, kumpi on voittanut parempia pelejä turnauksen aikana.

Aloitin kaikista peleistä, joille olen BoardGameGeekissä antanut vähintään seiskan reittauksen ja joita olen pelannut viimeksi vuo­den 2024 aikana tai myöhemmin. Tämä rajasi valikoiman noin 200 peliin, joista muodostui sitten tällainen sadan pelin lista.

Sijat 100–91

100 Attika. Kestosuosikki on noussut pari kertaa 50 parhaan joukkoon, mutta enimmäkseen roikkunut listan häntäpäässä. Parina viime vuotena vetovoima ei ole riittänyt listasijaan, mutta nyt Attika mahtui juuri ja juuri mukaan. Noin äkkiä tarkasteltuna sanoisin myös, että Attika on julkaisuvuotensa (2003) paras tai toiseksi paras peli. (55 pelikertaa)

99 Challengers! Beach Cup. Uutuus. Tuukka peluutti tätä Lautapelioppaan pelipäivässä kahdeksalle pelaajalle ja toimihan tämä. Tuskin tavallisissa peli-illoissa vaivautuisin, mutta tällaisen pelitapahtuman ison porukan pelinä Challengers! oli kyllä mainiota viihdettä. (1 pelikerta)

98 The Gang. Yhteistyöpokeri osoittautui vähän kertainnostukseksi, jonka pariin ei ole tullut palattua. Se ansaisitsi kyllä paikkansa kokoelmassani, jos pelaisin useammin vähän satunnaisessa seurassa, mutta omassa peliporukassa se ei ole löytänyt kovin paljon ystäviä. Se on kuitenkin edelleen peli, jolla mieluusti hämmentäisin uusia pelaajia. (21 pelikertaa)

97 Cribbage. Kahden pelattavien korttipelien parhaimmistoon kuuluva klassikko vuosisatojen takaa on saanut edellisvuoden jälkeen kymmenen pelikertaa lisää. Kuten ennakoin, sille oli käyttöä pyörämatkalla, ja muutenkin sitä tulee silloin tällöin pelattua. (26 pelikertaa)

96 String Railway. Niukastipa tulee pelattua, mutta sentään kerran viime vuoden listan laatimisen jälkeen. Ahkerammalla pelaamisella sijoituskin voisi olla korkeampi. (35 pelikertaa)

95 L.A.M.A. Pahin hinku laamapelin pelaamiseen on mennyt, eikä tilaisuuksia ole kovinkaan usein tullut vastaan. No, toissapäivänä olisimme pelanneet, mutta silloin peliä ei Tavernan hyllystä silmiin sattunut. Eipä tämä silti ole omasta kokoelmastani mihinkään menossa. (70 pelikertaa)

94 Tigris & Euphrates. Edellinen pelikertani on vuodelta 2024 ja ylipäänsä 2020-luvulla olen pelannut kahdesti. Niillä höyryillä vanha klassikko on päässyt listalle nyt kolme kertaa. Ensi vuonna peli ei enää listalla ole, ellen pelaa lisää – mutta kyllähän tätä voisi hyvin pelata, kyllä peli syystä klassikko on. (26 pelikertaa)

93 Puerto Rico. Tässäpä toinen vanha klassikko, tästäkin edellinen pelikerta on vuodelta 2024. Onhan tästä aika mennyt ohi, kuten viime vuonna kirjoitin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö pelin parissa viihtyisi ja etteikö se joskus vielä voisi pöydälle päästä. (65 pelikertaa)

92 Earth. Alkuinnostuksen jälkeen olen pelannut Earthia kerran ja sen pelikerran voimilla peli vielä listalle nousee. Kiinnostaisi kyllä, mutta eipä tämä oikein peliseurani makuuni osu ja muutakin pelattavaa riittää, joten mikäpä siinä ja sellaista se on. (6 pelikertaa)

91 Beyond the Sun. Ei pelikertoja sitten viime vuoden listan. Peliporukastamme löytyisi kai jonkun verran innostustakin peliä kohtaan, mutta ei nähtävästi tarpeeksi. Mieluusti kyllä tätä pelaisin ennen ensi kesää. (20 pelikertaa)

Sijat 90–81

90 Brian Boru: High King of Ireland. Pääsin kolmen vuoden tauon jälkeen pelaamaan Brian Borua toisen kerran, mikä palautti pelin takaisin listalle. Onhan tämä nimittäin kiehtova peli, johon olisi mukava tutustua tarkemmin. Tämä sijoitus on kuitenkin realistisempi kuin 37., jolla peli aikoinaan listallani debytoi. (2 pelikertaa)

89 Antiquity. Jokaisella listallani ollut Splotter-klassikko on yhä mukana, vaikkakin heikoimmalla sijoituksellaan ikinä. Viime vuonna pelattu nelinpeli oli kyllä mainio kokemus, eli pitäisi varmaan taas pyrkiä saamaan peliä pöydällekin; luulen, että se voisi vähän virkistää sijoitustakin. Toki se, että peli ylipäänsä pääsee listalle, on jo merkittävä tunnustus. (14 pelikertaa)

88 Container. Konttikaupalle kertyy pelikertoja jopa pari vuodessa. Se tuntuu aika sopivalta tahdilta pelille. Fiilikseni oli, että en pärjää Containerissa erityisen hyvin, mutta näköjään olen voittanut aika lailla juuri sen verran pelejä kuin voisi näillä pelaajamäärillä odottaa: yhdestätoista pelistä kolme. (11 pelikertaa)

87 The City. Kestosuosikki roikkuu listalla, vaikka pelikertoja ei syystä tai toisesta tule. Voi olla, että jos peli olisi aina saatavilla Tavernassa, sitä tulisi toisinaan pelattua illan viimeisenä nopeana. (86 pelikertaa)

86 Shards of Infinity. Vuoden 2024 lopulla tulin pelanneeksi erän Shardsia ihan fyysisillä korteilla ja nyt vuoden viiveellä peli päätyi listalleni. Tämä on vähän ristiriitainen tapaus, koska ihmisten kanssa en tätä juurikaan enää pelaa, mutta puhelimella konetta vastaan sen sijaan lähes päivittäin. Pelikertoja taitaa olla joku kolmisen tuhatta jo tässä vaiheessa. On tämä kyllä nautinnollinen peli ja genrensä paras. (76 pelikertaa)

85 10 Days in Europe. Nousi vielä listalle, vaikka edellisestä pelikerrasta on pari vuotta. Tämähän oli lasten kanssa pelattava, mutta lasten kanssa ei tule enää pelattua – tai siis minkä lasten, kun esikoinen täytti 20 ja on muuttanut kotoa ja kuopuskin opettelee jo ajamaan ja täyttää kohta 18… Eli ehkäpä 10 Days in Europe alkaa olla vähän vanha juttu. Mutta pitänee vielä puhua tytär pelaamaan tätä. (72 pelikertaa)

84 Istanbul. Ei uusia pelikertoja sitten viime listan, mutta niin vain jotain pelaamisen halua löytyy, kun peli näissä kisoissa kuitenkin pärjäilee sen verran, että listalle mahtuu mukaan. Ja miksipä ei, kyllä Istanbul on erinomaisen toimiva ja hauska peli. (14 pelikertaa)

83 London. Edellisestä pelistä Londonia ehti kulua kuusi vuotta, mutta tammikuussa pääsin pitkästä aikaa pelaamaan ja sehän nosti pelin heti takaisin listalle. London on kyllä kelpo peli, joka tarjoaa aivan mielenkiintoisen haasteen päänvaivaksi. Paikka listalla on täysin ansaittu. (18 pelikertaa)

82 Acquire. Bisnespelien klassikko on kyllä pärjännyt listallani hämmästyttävän huonosti. Muistelisin, että se on useampana vuonna ollut niukasti sadan parhaan ulkopuolella. Pitkään myös meni, ettei sitä juurikaan pelattu, mutta vuodesta 2023 asti se on ollut peliporukkamme vakiokierrossa, vuonna 2025 jopa neljän pelikerran verran. Toisinaan Acquire on vähän turhauttava, huono tuuri alussa voi pistää koko pelin ajaksi sivustakatsojaksi, mutta yleensä peli on kiinnostava, eikä toisaalta kestä viidelläkään liian pitkään. Viisinpelinä tätä onkin viime vuodet pelattu. (14 pelikertaa)

81 Res Arcana. Sinänsä vallan notkea kombottelu- ja resurssinhaalintapeli pudonnee pelikertojen puutteen vuoksi listalta ensi vuonna. Ainoa potentiaalinen peliseura ei ehdi enää kovin paljon kanssani kaksinpelejä pelata, eikä tästä ole oikein kukaan muu kiinnostunut – enkä tiedä, haluaisinko itsekään tätä muuten kuin kaksinpelinä pelata. (81 pelikertaa)

Sijat 80–71

80 First Rat. Alkuinnostuksen hiivuttua rottapeli ei ole enää juuri pöydälle päässyt. Se on kyllä edelleen vallan mainio peli, mutta ehkä siitä se paras vetovoiman terä puuttuu, joka houkuttelisi valitsemaan juuri sen. Olen pitänyt sitä kasin pelinä, mutta ehkäpä se kallistuu kuitenkin enemmän seiskan peliksi. (10 pelikertaa)

79 Mottainai. Vanha suola janotti ja päädyin ostamaan Mottainain uudestaan. Vähän veikkaan, ettei tälle kovin paljon enempää kerry pelikertoja kuin aikaisemminkaan, mutta toki ensimmäisen kolmen päivän aikana pelasin peliä jo useammin kuin aikaisemmin vuoden sisään (eli neljä kertaa). Tämä lähtee kesän pyöräreissulle mukaan, saapa nähdä mikä on siellä vastaanotto. (7 pelikertaa)

78 Space Base. Myin omani pois, mutta olen silti saanut tälle pari lisäpeliä vuoden aikana. Se on hyvä, kyllä tämän hyvillä mielin Tavernan hyllystä illan päätteeksi poimii ja pelaa. (13 pelikertaa)

77 Fishing. Vinksahtanut tikkipeli on maistunut. Peli on sen verran pitkä, että sitä ei ihan joka hetkeen ota, mutta kyllä sitä kuitenkin neljä kertaa on vuoden sisään pelattu. Nyt kun katson, niin eihän se myöskään ole kuin noin puolen tunnin peli – jotenkin olen mieltänyt sen pidemmäksi, mutta kyllä sen alle 40 minuuttiin pelaa. (12 pelikertaa)

76 Coco Loco. Apinakatapultin elämä listalla on taas pariksi vuodeksi varmistettu: toin pelin Lautapelioppaan pelipäivään, missä se oli pienimuotoinen hitti, sen verran monelle se oli aivan uusi tuttavuus. (113 pelikertaa)

75 La Granja. Viime vuoden listan jälkeen ei lisäpelejä tälle, eikä oikeastaan uutta sanottavaa: tämä on edelleen mukava peli, mutta käytännössä kyllä vähän turhan mutkikas. (8 pelikertaa)

74 Schadenfreude. Alkuinnostuksen jälkeen tätä ei ole juurikaan pelattu, edellisen listan jälkeen ei kertaakaan. Peliporukassa on kyllä yksi, joka pelin perään toisinaan kyselee, eli pitäisi vain löytää, missä noista identtisistä mustista korttibokseista peli majailee ja pitää sitä mukana peli-illoissa. Nythän tästä on tulossa uusi painos Office Dogilta, ja sen saaminen esimerkiksi Tavernan hyllyyn lisäisi epäilemättä Schadenfreuden pelikertoja merkittävästi. (12 pelikertaa)

73 Brass: Lancashire. Pelasin kuuden vuoden tauon jälkeen alkuperäistä Brassia. Oma peliporukkanihan siirtyi harmikseni täysin Birminghamiin. Toisessa peliporukassa sattui sopiva paikka pidemmälle nelinpelille, niin otimme sitten pöytään Brassin, ja päädyin Lancashireen, koska arvelin sen sopivan paremmin tälle porukalle, kun liikkuvia osia on kuitenkin hieman vähemmän kuin Birminghamissa. Ja tiedättekö mitä: pakko se on myöntää, että niin paljon kuin tästä pelistä olenkin pitänyt, Birmingham on kyllä parempi. (11 pelikertaa)

72 Flamme Rouge. Yksi pelikerta sitten viime vuoden, mutta mikäpäs siinä. Tämä on sellainen kestosuosikki, jonka pariin on mukava palata pidemmänkin tauon jälkeen. (19 pelikertaa)

71 Kingdom Builder. Kerran kahdessa vuodessa -tahdilla tänä vuonna olisi taas aika pelata Kingdom Builderia. (58 pelikertaa)

Sijat 70–61

70 Ricochet Robot. Ei lisättävää viimevuotiseen, paitsi vieno toive: voi kun tämä taas löytäisi tiensä pelipöytiin. Pitänee painostaa pelin omistavaa kaveria tuomaan sitä joskus peleille. (15 pelikertaa)

69 Great Western Trail: New Zealand. Yksi pelikerta lisää, sijoitus kymmenen pykälää alas viime vuodesta. Onhan tämä ihan kelpo peli ja ehkä jopa jossain mielessä paras sarjastaan, mutta käytännössä niin raskas, että harvemmin tulee tartuttua. Argentinaakin pääsin muuten pelaamaan, mutta se ei noussut sadan parhaan listalle. Voisi se lisäpeleillä päästäkin, mutta toisaalta eipä sitä ole oikein mitään syytä pelata. (4 pelikertaa)

68 Lokomotive Werks. Junatehtailulla on kyseenalainen kunnia olla pelaamistani peleistä se, missä minulla on eniten pelikertoja ilman yhtään voittoa. En ole koskaan onnistunut voittamaan tätä peliä. Jos peli olisi puhdas tuuripeli, minulla pitäisi olla jo kolmisen voittoa. Viimeksi oli jo pahuksen lähellä (loppupisteet 387–352–90–34, eli eipä mennyt ihan tasan nallekarkit siinä pelissä). Jonain päivänä vielä… (13 pelikertaa)

67 Antike II. Pelikaverit tekivät minulle viime syksynä mieliksi ja suostuivat pelaamaan Antikea, vaikka olivatkin jo etukäteen varmoja, että voitan. No, niinhän minä voitinkin, kun kukaan ei varsinaisesti tehnyt mitään sitä estääkseen. Vähän kun jaksaisivat harjoitella, olisin aivan voitettavissa: en ole voittanut Antike-peleistäni kuin 12/16. (16 pelikertaa)

66 Horseless Carriage. Sijoitus nousi, vaikka en ole pelannut, enkä tiedä minkä verran haluankaan pelata. Tämä tuntuu vähän ahdistavalla tavalla vaikealta peliltä. Ensi vuonna hepattomat kärryt poistuvat listalta, jos lisäpelikertoja ei tule. Saapa nähdä. (4 pelikertaa)

65 Crokinole. Lautapeliopas-pelipäivä varmisti myös Crokinolen säilymisen listalla. Olikin nappiveto raahata lauta paikalle, sitä kyllä päivän mittaan käytettiin monet kerrat. (62 pelikertaa)

64 Wabash Cannonball. Viime vuonna aina listalla ollut Wabash Cannonball putosi pois vuosirajauksen vuoksi, edellinen pelikerta oli vuonna 2022. Tänä keväänä Wabash pääsi kuitenkin pöydälle – samalla kertaa kuin Lokomotive Werks – ja päätyi helppoon voittoon minulle. Kyllähän tätä vanhaa klassikkoa aina silloin tällöin pelaisi. (15 pelikertaa)

63 Texas Showdown. Viime vuonna tämä oivallinen laistotikkipeli pääsi pöytään muutamaankin otteeseen, tänä vuonna ensimmäinen pelikerta antaa vielä odottaa itseään. No, ehtiihän sitä vielä. (21 pelikertaa)

62 Krass Kariert. Tässäkin on peli, jonka oikeastaan toivoisi löytyvän Tavernan hyllystä, ettei omaa kappaletta tarvitsisi raahata aina mukanaan pelikertojen kerryttämiseksi – mutta samalla en ole kyllä valmis omasta pelistäni luopumaan yhteisen hyvän eteen. (29 pelikertaa)

61 Linko! Viime vuonna siirsin Linko-kortit anonyymistä korttiboksista pelin omaan laatikkoon lisäpelikertojen toivossa ja joulukuussa viimeistelin homman vielä lahjoittamalla pelin Tavernalle. No, eipä sitä ole Tavernan hyllystä vielä pelattavaksi saatu, mutta toivossa on hyvä elää. (49 pelikertaa)

Sijat 60–51

60 Chicago & NorthWestern. Tämä Winsome Gamesin vähemmän tunnettu junapeli vuodelta 2016 sai vuosina 2016–2019 yhden pelikerran vuodessa ja sillä roikkui viisi vuotta tällä listalla. Sitten peli jäi sivuun, kunnes alkuvuodesta palasin sen pariin. Piirtelin aikani kuluksi uuden version pelilaudasta – koska alkuperäinen Winsomen version ei ole erityisen viehättävä – ja helmikuun aikana pelikertoja kertyi enemmän kuin aikaisemmin yhteensä. Oivallista kehitystä. (9 pelikertaa)

59 Tapestry. Ei uutta raportoitavaa viime vuoden jälkeen. Pelikertoja ei ole kertynyt enempää. No, toinen kerta olisi tullut jo viime vuonna, mutta peli oli silloin Tavernassa varattuna. Toivottavasti tätä nyt joku kerta pääsisi taas pelaamaan. (13 pelikertaa)

58 Tea Garden. Lahjoitin pelin loppuvuodesta Tavernaan siinä toivossa, että sitä saisi joskus pelattua, mutta uusia pelikertoja ei ole kertynyt. Toivossa on hyvä elää. (3 pelikertaa)

57 Voodoo Prince. Keskimäärin kolme kertaa vuodessa pelattu tikkipeli ei ole vielä löytänyt tietään pöydälle kertaakaan vuoden 2026 aikana, mutta ehtiihän tuo vielä. (12 pelikertaa)

56 Suburbia. Ei pelikertoja vuoden 2024 jälkeen, joten tämä kaupunginrakennuspeli roikkuu listalla lämpimien muistojen ja hartaan toiveajattelun voimin. Ylipäänsä 2020-luvulla olen pelannut peliä vain neljä kertaa. Aikoinaan se oli kuitenkin top 10 -osastoa, joten toiveita piisaa. (34 pelikertaa)

55 Unlock! Vähän on hidastunut Unlock!:n pelaaminen, kun Supernatural Adventures -boksin ensimmäisen ja viimeisen skenaarion välillä meni vuoden verran aikaa. Legendary Adventuresin pelasimme vuonna 2022 neljän päivän sisään. Mutta ei se mitään. Kovin suurta intoa Unlock!:n pariin ei ole kuten alkuaikoina, mutta mukavahan näitä pulmia on yhä ratkoa ja aion kyllä tehdä sitä jatkossakin, jos tilaisuuksia tulee eteen. (43 pelikertaa)

54 Sanctuary. Uutuus. Kevytversio Ark Novasta osoittautui oikein käyttökelpoiseksi peliksi. Jopa viisinpeli tuntui tolkulliselta kokemukselta, tosin tässä suhteessa olen tullut viime vuosina yleisestikin armollisemmaksi. Kaksinpeli on vielä testaamatta – olisi hauska nähdä, miten nopea on Sanctuaryn kaksinpeli sellaisessa seurassa, jossa Ark Nova pelataan usein kolmeen varttiin. Veikkaan noin 15–20 minuuttia. Sellaisena Sanctuary olisi kyllä hauska peli ja jos tarvetta olisi, ostaisin mieluusti omaan hyllyyn. Nyt ei ole, mutta Tavernassa tätä kyllä pelaa ihan mieluusti. (4 pelikertaa)

53 Troyes. Olen suuresti tyytyväinen: tämä hieno, hieno peli on saatu pöytään jo kahdesti edellisen listan kokoamisen jälkeen. Silloin hieman turhautti, ettei peliä suostuttu pelaamaan. (3 pelikertaa)

52 Preußische Ostbahn. Viimeksi vitsailin, että Ostbahnin pelitahti näyttää olevan kerran neljässä vuodessa, mutta eipäs ollutkaan: pelasimmekin viime vuonna kolme vuotta etuajassa! (14 pelikertaa)

51 Concordia. Peli, josta moni pitää, mutta jota kukaan ei jostain syystä oikeastaan halua pelata, pääsi keväällä pöydälle ja yllätys yllätys, kaikki pitivät siitä. (14 pelikertaa)

Sijat 50–41

50 Lost Ruins of Arnak. Vuosi 2022 oli Arnakin vuosi. Sen jälkeen peli on hiipunut pois ja ensi vuonna putoaa listalta, jos nyt ei siihen mennessä tule pelatuksi. Veikkaan, että näin voi käydä – poikani kanssa pelailemme enää harvakseltaan ja silloinkin prioriteetit ovat yleensä toisenlaiset, ja muutenhan Arnak ei juuri pöytään päädy. (30 pelikertaa)

49 Merkator. Tämäpä on siitä hauska peli, että kun lyö päällekkäin käppyrät siitä, kuinka monta peliä minun noin odotusarvoisesti pitäisi voittaa ja miten olen pelejä voittanut, ne osuvat erittäin hyvin yksiin. Se on harvinaista: tavallisesti käyrät eivät kulje näin käsi kädessä. Tarkoittaako se sitä, että Merkator on puhdas tuuripeli? Se vaatii lisäselvityksiä. Täytyypä huolehtia, että vuoden 2026 peli Merkatoria tulee pelattua. (27 pelikertaa)

48 New York Central. Yksi listan kestosuosikeista pääsi viime vuonna notkahtamaan pois vuosirajauksen vuoksi. Korjasin asian pian sen jälkeen, koska onhan tämä yksinkertaisesti hieno peli. (13 pelikertaa)

47 Web of Power. Viime vuonna veikkasin, että silloin pelattu peli ei edistä Web of Powerin pelaamista, ja niinhän siinä kävi. Ei uusia pelikertoja sitten viime vuoden. (37 pelikertaa)

46 Great Western Trail. Samat sanat kuin viime vuonna: ilahduttaa, että tämä peli otetaan Tavernan hyllystä pöytään näköjään noin kerran vuodessa. Joka kerta on ilo. (27 pelikertaa)

45 Go. Kirjan kirjoittaminen nosti gon vuonna 2024 kovaan aktiivisuuteen, mutta sittemmin pelaaminen on jäänyt. Keskiviikkoisin ennen peli-iltaa keräännymme yleensä heittämään dartsia sen sijaan, että pelaisin gota kahvilassa. Vieroitin itseni myös jatkuvista postipeleistä; noin 20 vuotta kestäneen tavan katkaiseminen oli yllättävän helppoa. (237 pelikertaa)

44 Everdell. Tein selvästi oikein, kun lahjoitin Everdellini uuteen kotiin. Siellä sitä on pelattu paljon ahkerammin kuin mitä minä olisin, ja tämän lahjoituksen johdosta olen itse asiassa itsekin päätynyt pelaamaan Everdelliä neljä peliä edellisen listan jälkeen. (38 pelikertaa)

43 Altiplano. Pelasin edellisen listan tekemisen jälkeen ensimmäistä kertaa Altiplanoa nelinpelinä. Se oli oikein mukava kokemus. Menihän siinä toki 2,5 tuntia, mutta pitääkö aina olla niin kiire? Nautinnollinen peli siis näinkin. (32 pelikertaa)

42 Guàn Dàn. Uutuus. Englantilainen korttipeliasiantuntija John McLeod poikkesi Tampereella ja suositteli minulle tätä Kiinassa kovasti suosittua kiipeämispeliä. Tämä onkin melkoista steroidi-Tichua: pelissä käytetään kahta pakkaa, jotka jaetaan neljälle pelaajalle pelin alussa kokonaan, eli kädessäsi on aluksi puolikkaan pakan verran kortteja. Ensimmäisen testin perusteella Guàn Dàn on ehdottomasti lisäpelien arvoinen, mutta parin tunnin kesto hieman rajoittaa mahdollisuuksia. (1 pelikerta)

41 Age of Steam. Keväällä poikkesimme Portugalissa junailemassa. Olipahan kunnollista kärsimystä, kuten asiaan kuuluu. Viisinpelin kolmanteen sijaan saattoi olla erittäin tyytyväinen. (36 pelikertaa)

Sijat 40–31

40 Pax Pamir. Viimeksi voivottelin, että Pamiria pääsee toisaalta pelaamaan harvoin ja kokemuksetkin ovat välillä muuta kuin timanttia. No, pelasimme toukokuussa pelin, joka olikin sitten alusta loppuun todella jännittävä ja kiehtova, oikein Pamiria parhaimmillaan. Se oli myös toinen voittoni ikinä, mikä tietysti ilahdutti kovin. (18 pelikertaa)

39 Tyrants of the Underdark. Vähän laiskasti tätä tulee pelattua, mutta kun Tavernassakin on nyt tämä hyllyssä – olkoonkin sitä uudempaa, vielä vähän rujompaa laitosta – niin toivon mukaan pelikertoja kertyisi vähän tiuhemmin. Tämä on nimittäin aivan mainio yhdistelmä pakanrakennusta ja aluehallinta laudalla. Tyrants näyttäisi myös olevan Merkatorin tapaan peli, jossa menestykseni on hyvin lähellä odotusarvoa. (14 pelikertaa)

38 Magic: The Gathering. Lopetin Arenassa pelaamisen vuoden aikana kuin seinään. En siis ollut selvästikään addiktoitunut, vaan kykenin lopettamaan, kun niin halusin. Pelaaminen oli alkanut jo tuntua vähän työltä ja vei liikaa aikaa. Paperillakaan Magicia ei ole tullut pelattua enää pariin vuoteen, joten ensi vuonna keräilykorttipelien klassikko poistuu listalta.(253 pelikertaa)

37 South African Railroads. Ei uusia pelikertoja sitten viime vuoden, jolloin testasin Capstonen uuden painoksen ja totesin toimivaksi. Tämähän on aivan kelpo peli, mutta muut Winsomet ja 18xx:t ovat kyllä syöneet pelin potentiaalista peliaikaa. (13 pelikertaa)

36 Hallertau. Vuonna 2024 Hallertau koki pientä renessanssia, mutta hyvin pieneksi se jäi. Niinpä ensi vuonna sitä tuskin listalla nähdään, koska peliporukassani ei ole minkäänlaisia intohimoja peliä kohtaan – ja minäkin käyttäisin ne harvinaiset tilaisuudet pelata jotain tällaista mieluummin muiden pelien parissa. Mutta se ei poista sitä, että Hallertau on hieno peli. (43 pelikertaa)

35 Brass: Birmingham. Siinä vaiheessa, kun Birminghamista lopulta kiinnostuin, se oli jo pois muodista, kuten viime vuonna totesin. No, pari pelikertaa on sentään järjestynyt, kertaalleen jopa tämän vuoden puolella. Ensi vuonna on odotettavissa Brass: Pittsburgh, johon hyppään kyllä kyytiin heti kun se on saatavilla. Saapa nähdä, miten se otetaan vastaan. Yksi kappale sitä meidänkin peliporukkaamme on kuitenkin tulossa. (4 pelikertaa)

34 Oregon. Pelikertoja on kertynyt useita, koska hoksasin, että tässähän on lähellä saada jollekin pelille sata voittoa – sellaisia pelejä minulla on vasta neljä, eli Oregon olisi viides (eikä mikään muu peli ole erityisen lähellä). Kolme voittoa vielä tarvitsisin. Saisinkohan ne vielä vuoden 2026 aikana? (153 pelikertaa)

33 Underwater Cities. Kolme lisäpelikertaa viime listan jälkeen ja maukas uusi Data Era -lisäosa – kyllä kelpaa Underwater Citiesiä pelata. Pelille saatiin uusi ystävä peliporukastammekin, joten toiveissa olisi, että peliä voisi jatkossakin pelata – etenkin kun nelinpelikin osoittautui aivan käyttökelpoiseksi. (15 pelikertaa)

32 Eurorails. Ei pelejä pariin vuoteen, joten Eurorails pudonnee pois listalta ensi vuonna. Harmi juttu, se on kuitenkin ollut jokaisella top 100 -listallani tähän asti. No, voihan olla, että jonkun ihmeen myötä peliä saan vielä pelattua, mutta en ole ihan varma, missä oloissa.(13 pelikertaa)

31 Bomb Busters. Uutuus. Vuoden kovimpia uutuuksia, kuten pelimäärästä näkee. Omassa vakiopeliporukassa tätä olen päässyt kokeilemaan kerran, mutta toisessa peliporukassa innostuttiin kunnolla ja helmikuusta lähtien emme ole pelanneet mitään muuta: jokaisella tapaamiskerralla olemme veivanneet niin monta erää Bomb Bustersia kuin ehdimme. Peli on erinomainen viiden pelaajan peli, ja on ollut hauskaa tahkota kampanjaa eteenpäin. Olemme tällä hetkellä menossa skenaariossa 33. (59 pelikertaa)

Sijat 30–21

30 1825. Päätös pakata 1825 niin, että kaikki kolme Unitia ovat yhdessä laatikossa sekaisin oli toisaalta hyvä, mutta toisaalta tarkoitti myös, että eipä ole tullut pelattua. Niin mainio peli kuin 1825 onkin, kyllä siinä ikä näkyy ja uudemmat 18xx-pelit ovat olleet vetävämpiä. Ongelmana ei siis ole ollut pelkästään 18xx-pelien puute. (16 pelikertaa)

29 De Vulgari Eloquentia. Kappas, tismalleen sama sijoitus kuin viime vuonna. Mikäpäs siinä, se on ihan hyvä paikka tälle pelille. Kokeneemmalla peliporukalla viisinpeli vei vain noin 2,5 tuntia. Pidän tästä kyllä suuresti. (18 pelikertaa)

28 Ark Nova. Sijoitus luisuu vuosi vuodelta alemmas, ei tosin niin jyrkästi kuin pelimäärät. Ark Nova näyttäisi asettuvan kerran vuodessa pelattavaksi. Herää jo hieman kysymys, kannattaako tätä itse omistaakaan enää. Peli on kuitenkin joka kerta erinomaisen miellyttävä pelikokemus, joten sikäli sen pelaaminen kyllä kannattaa. (36 pelikertaa)

27 Mahjong. Tulipas palattua perinteisiin: pelasimme lomamatkalla mahjongia korteilla Mhingin säännöillä. Se on oikein mainio, vähän rennompi versio pelistä, eikä esimerkiksi välitä pelaajamäärästä niin paljon. Nyt on tarkoitus korvata Mhingin kortit Lautapelit.fi:n syksyllä julkaisemilla mahjongkorteilla ja sääntösettiäkin olen hionut hieman Zung Jung -sääntöjen suuntaan. (94 pelikertaa)

26 Black Forest. Viime kevään alkusysäyksen jälkeen Black Forest on saanut vain pari pelikertaa, mikä nyt sinänsä oli odotettavissa. Eihän tämä ihan järkihankinta ollut. Peliporukassani se on kuitenkin saanut epätavallisen myönteisen vastaanoton Uwe Rosenbergin peliksi, joten elättelen toivoa, että sitä pääsisi vielä pelaamaan. (9 pelikertaa)

25 1860: Railways on the Isle of Wight. Tämä junapeli on ollut 18xx-villityksen väärällä puolella, eikä ole saanut erityisemmin pelikertoja. Olisi kyllä kiva tätäkin taas pelata, jospa vaikka joskus onnistuisin voittamaankin. Tietäjäthän tietävät, että peli on rakenteellisesti rikki ja niin päin pois, mutta eipä se vielä ole tullut esteeksi. (7 pelikertaa)

24 Dune: Imperium. Tämän pelin pelaaminen on hiipunut peliporukassamme täysin, vaikka ystäviä riittäisi. Pelattiinkohan Dunea kertaakaan viime vuoden aikana? Ei ainakaan niissä pöydissä, joissa minä olen ollut. Uprisingia olen sentään pelannut vuoden 2025 puolella, joten ei tässä nyt putoamisvaaran äärellä olla, mutta olisipa hyvä saada peli pöytään, kumpikin versio kävisi. (8 pelikertaa, 7 pelikertaa Uprising)

23 Tichu. Tätä me sentään pelaamme. Vuoteen on mahtunut myös pari erää Tichu: Boosteria, jossa Tichuun sotketaan ylimääräisiä satunnaistekijöitä peliin vaikuttavien korttien muodossa. Tichu on kyllä parempi ilman Boosteria, mutta osa erikoiskykykorteista on sen verran hauskoja, että kyllä sitäkin pelitapaa joskus kokeilee.

Viime vuonna totesin voittojeni laahaavan vähän odotusarvoa: edellisellä pelikerralla onnistuin tavoittamaan odotusarvon, mutta sitten taas tappio pudotti hiukan odotusarvon alle. Tähän mennessä en ole koskaan ollut odotusarvon yläpuolella. Minua ei siis välttämättä kannata valita parikseen Tichussa. (53 pelikertaa)

22 Oranienburger Kanal. Tällaista puhdasta kaksinpeliä ei voi odottaa pääsevänsä nykyään juurikaan pelaamaan, enkä ole päässytkään. (10 pelikertaa)

21 Gulf, Mobile & Ohio. Viime vuonna pääsin juhlimaan kahta lisäpelikertaa tälle suosikille, nyt se ei taas ole päässyt pöydälle. (12 pelikertaa)

Sijat 20–11

20 1846: The Race for the Midwest. Pari pelikertaa viime vuoden listan jälkeen: ensimmäinen Tavernassa oman peliporukan kanssa ja toinen Lautapelipäivässä, jossa tutustutimme Tuukan peliin. Kumpaakaan niistä en voittanut ja molemmissa tein saman virheen. Minun pitäisi varmaan laittaa pelin laatikkoon lappu, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin: ”ÄLÄ ALOITA ENSIMMÄISTÄ FIRMAA LIIAN KALLIILLA”, koska siihen pelini ovat viime aikoina kaatuneet.

Edelleen pidän siitä, että 1846 on kolminpelinä 18xx.gamesin kanssa pelattuna pelattavissa suhtkoht iisisti noin 100 minuuttiin. Voisi tätä useamminkin pelata kuin kerran vuodessa, ja joskus olisi mukava myös voittaa – 1846 on kakkosena heti Lokomotive Werksin jälkeen tässä kiusallisessa ”näitä pelejä en ole ikinä voittanut”-tilastossa. (12 pelikertaa)

19 Yokohama. Tavaranroudailu Japanissa on jotenkin aina yhtä kutkuttavaa, pelissä on hyvää kiireen ja touhun tuntua, koko ajan saa olla kiitämässä pitkin pelilautaa hakemassa ja viemässä milloin mitäkin. (9 pelikertaa)

18 Nusfjord. 50. pelikerta häämöttää niin lähellä, mutta myös kaukana. Tarjoan tätä säännöllisesti pelattavaksi, mutta aina yhtä heikolla menestyksellä. (49 pelikertaa)

17 Ora et Labora. Pelasimme tätä viime syksynä pari kertaa kotona, kun sattui harvinaislaatuinen tilaisuus pelailulle. Aina yhtä ilahduttava peli kyllä. (28 pelikertaa)

16 1822CA. Pari kertaa koeajettu raskaamman sarjan 18xx-peli odottaa vielä lisäpelejä ja tilaisuutta testata jotain laajempaa kokonaisuutta. (2 pelikertaa)

15 1822: The Railways of Great Britain. Uutuus. Tämä 1822-sarjan aloittaja piti tietysti testata, kun se saatavilla oli. En osaa näillä pelimäärillä hirveästi analysoida 1822:n 1822CA:n keskinäistä paremmuutta, mutta Iso-Britannia on tietysti aina Iso-Britannia ja lähtökohtaisesti mikä tahansa Iso-Britanniaan sijoittuva junapeli on parempi kuin muut. (1 pelikerta)

14 SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence. Tuumin jo, ettei SETI:äkään olla hirveästi pelattu, mutta loppuvuoden 2025 aikana pelikertoja kertyi kuitenkin viisi. Uutta SETI: Space Agencies -lisäriä on siis tullut testattua. Hyvähän se on, vaikka uusista alieneista en kovin innoissani olekaan. Tämän vuoden puolella SETI:ä ei sitten olekaan pelattu, olisikohan jo aika. (22 pelikertaa)

13 Slovenialainen tarok. Kuten viime vuonna lupailin, Tavernaan on nyt toimitettu normaalikokoiset tarot-kortit; enää ei tarvitse pelata jättikokoisilla korteilla. (67 pelikertaa)

12 18GB: The Railways of Great Britain. Yksi viisinpeli saatiin aikaiseksi ja kuusinpeliä pääsin kokeilemaan nettipelinä. Se oli kyllä tyhmä peli se, pelasin koko pelin sijoittajana eli suurimman osan pelistä katselin, kun muut pelasivat. Sijoitus oli yllättävän hyvä olosuhteet huomioiden, mutta pöydän ääressä pelattuna kokemus olisi ollut ankea. (6 pelikertaa)

11 Monikers. Olipa ilo päästä huvittelemaan tämän pelin parissa Lautapelioppaan pelipäivässä. Kyllä Monikers on aina hauskaa. (24 pelikertaa)

Sijat 10–1

10 Die Dolmengötter. Kerran kahdessa vuodessa -pelitahdin sain kaadettua, kun pelasimme tätä Lautapelioppaan pelipäivässä. Hyvä! Harjoitin myös harhaoppia, eli pelasin peliä viidellä pelaajalla. Sen piti olla kategorisesti väärin, mutta eipäs ollutkaan. Kyllä Die Dolmengötteriä voi pelata muillakin pelaajamäärillä kuin neljällä. (31 pelikertaa)

9 18Korea. Uutuus. Kun aikani kuuntelin kehuja tästä korealaisesta 18xx-pelistä, päädyin sen tilaamaan. Peli piti ostaa suoraan valmistajalta Koreasta, mutta sieltähän se tuli. Englanninkielinen sääntökirja ei ollut ihan parasta priimaa, joten sen kanssa jouduttiin alussa vähän tappelemaan, mutta sittemmin peli on selkeytynyt. Joukkorahoitusta uudelle englanninkieliselle painokselle lupailtiin jo viime vuodelle, mutta eipä sitä vielä ole näkynyt. Ilmeisesti sitä on lupailtu ”tälle vuodelle” jo viimeiset kuusi vuotta, joten ihan hyvä, että en jäänyt odottamaan.

Koreaan sijoittuva 18xx-peli on herkullinen tapaus, sillä siinä on erinomaisen voimakkaita erikoisvoimia, todella räväkkä alku ja jossain kohtaa enemmän tai vähemmän yllätyksenä iskevä Korean sota, joka poistaa Pohjois-Korean pois pelistä ja tyhjentää etelän rautateistä. Mahtava peli. (7 pelikertaa)

8 Samarkand: Routes to Riches. Mukavan runsas määrä pelejä nostaa Samarkandin takaisin top kymppiin. Onhan tämä upea peli, aivan parhaita vartin fillereitä. Harmi vain, että alkuasetteluihin menee melkein saman verran aikaa… No, vähät siitä, sitten kannattaa pelata vain useampi peli putkeen. On tämä nerokas peli ja mukava saada pelastettua pelaamattomuuden kuolemanlaaksosta. (48 pelikertaa)

7 Fields of Arle. Tätä huonommalla sijalla Fields of Arle ei ole koskaan ollut. Nytkään vika ei varsinaisesti ole pelissä itsessään, vaan siinä, että edelle on kiilannut vielä kiinnostavampia pelejä. Harmillisen niukastihan tätä lisäksi pääsee pelaamaan. Jos Tavernan Fields of Arlessa olisi lisäri mukana, kolminpelinä se olisi helpommin pöydättävissä. (43 pelikertaa)

6 Innovation. Ultimaten tuoma peli-innostus laantui, kevään 2025 hurjan peliputken jälkeen pelikertoja on taas ollut vähemmän. (160 pelikertaa)

5 Forest Shuffle. Olen oikeastaan yllättynyt, ettei tämä ole sen korkeammalla. Näin listan rakentaminen kuitenkin meni. Päätin laskea Forest Shufflen ja Dartmoorin yhdeksi, kuten Dune: Imperiumitkin; listalle ei tuo mainittavampaa lisäarvoa erotella näitä. Exmoor-lisäosan ilmestyminen nosti minulle Dartmoorin arvosanan täyteen kymppiin: on se vain parhautta.

Viimeksi pelikertoja oli pelkällä Forest Shufflella 402, nyt mennään yhteensä päälle tuhannessa. Board Game Arenassa olin jossain vaiheessa Dartmoorin ranking-listan ykkösenä. Se oli hieno hetki se, mutta sitten iski sellainen tappioputki, josta ei ollut enää toipumista. Forest Shuffle: Smoky Mountains on kuulemma jo alfatestauksessa Board Game Arenassa, joten sitäkin päässee lähitulevaisuudessa kokeilemaan. (541 pelikertaa + 513 pelikertaa Dartmooria)

4 A Feast for Odin. Pistin viime vuonna muutaman pelin A Feast for Odinin edelle, ja sama meno jatkui tänä vuonna. Legendaarisen hyvä peli tämäkin on ja kaikki ykkössijansa ansainnut, mutta en minä toisaalta sitäkään jaksa, että sama peli on listaykkösenä vuodesta toiseen. En minäkään ole koko ajan ihan sama. (47 pelikertaa)

3 Indonesia. Paluu listalle, ja voimalla! Hankin Indonesian aikoinaan Essenin messuilta heti ilmestymisvuonna. Silloin pelasin muutaman kerran ja tykkäsin, mutta peli jäi vähälle pelaamiselle olosuhteiden vuoksi. Siihen aikaan kolmen-neljän tunnin pelit eivät sopineet arki-iltoihin. Vuonna 2014 pelasin kertaalleen, en muista miksi, ja sillä voimalla peli roikkui muutaman vuoden top 100 -listallani, kunnes otin käyttöön aikarajoituksen.

Nyt tuore kolmosedikka herätti vanhat muistot ja tuumin, että Indonesiahan olisi itse asiassa ihan nappivalinta nykyiselle peliporukalleni ja varma hitti. Niin se olikin. Päädyin ostamaan puolivahingossa sekä ykkös- että kolmospainoksen. Onhan se uusi prameampi, joten pidin sen, ja ykköspainoskin löysi kodin omasta peliporukasta. Olemme nyt pelanneet viisi kertaa ja joka kerta peli on ollut todella huikean hyvä elämys. Eipä tarvitse enempää miettiä: Indonesia on aivan kirkkaasti Splotterin paras peli, muut eivät oikeastaan pääse lähellekään. (9 pelikertaa)

2 18 India. Mitä 18xx-peleihin tulee, niiden ykkönen on tässä. Tämä se vain on näistä nautinnollisin. Peli toimii hyvin kaikilla eri pelaajamäärillä, myös kahdestaan, ja tarjoaa ihanan laajan kartan ja mielenkiintoisia vaikeuksia ajoittaa ja rakentaa. Ruostumattomat junat kuulostavat lempeiltä ja osin sitä ovatkin, mutta se, millaiset junat yhtiöihinsä saa hankittua, on kiinnostava haaste.

18 India saa vetoapua 18 BosWashilta, jonka olen laskenut tähän mukaan. Se on pelin variantti, jossa pelataan vähän pienemmällä kartalla ja niukemmalla setillä sääntöjä. Se on hiukan napakampi, tosin nyt kun tarkistin, BosWash-pelit ovat keskimäärin neljä minuuttia lyhyempiä kuin India-pelit. Kummankin pelaa kahdestaan nopeimmillaan alle kahteen tuntiin, hitaimmillaan isolla porukalla noin 3,5 tuntiin. (10 pelikertaa, 7 pelikertaa 18 BosWashia)

1 Hansa Teutonica. Kymmenen kärjessä hyvin viihtynyt Hansa Teutonica nousee nyt ykköseksi. Se on aika lailla täydellinen europeli. Ihanan paperinkuiva ja mudanruskea aihe, hyvä annos vuorovaikutusta, joka ei kuitenkaan ole ilkeää, tiukkaa optimointia ja juuri sopivan kireästi loppuva kesto. Eipä tunnin peli tästä juuri paremmaksi käy. (22 pelikertaa)

Huomioita listasta

Uutuuksia on tällä kertaa mukana niukemmin kuin yleensä. Parina viime vuonna listalla on ollut 16 uutta peliä, nyt vain kuusi. Vaihtoa oli sinänsä aika lailla saman verran kuin viime vuonnakin, eli 22 sellaista peliä, jotka eivät olleet viime vuoden listalla mukana. Tähän joukkoon mahtuu monta pitkän linjan suosikkipeliä, jotka pitivät viime vuonna taukovuoden.

Viime vuoden 50 parhaan pelin joukosta putosi kaksi peliä pois. 1829 Mainline oli kyllä mukana listalla, mutta sijoitus jäi lopulta kauas sadan parhaan joukosta. The Great Zimbabwea olen pelannut viimeksi vuonna 2023, joten kahden vuoden sääntö rajasi sen pois listalta.

Muita vuosirajauksen vuoksi pois jääneitä pelejä olivat preferanssi, Spirit Island, Blue Lagoon ja Potion Explosion. Lista oli lopulta lyhyempi kuin odotin. Viime vuonna ennustelemani karsinta peleille, joita olen pelannut vain kotona, ei vielä alkanut purra. Saapa nähdä, miten ensi vuonna käy. Kestosuosikeista muuten vain putosivat Completto (102.), Colony (107.) ja Machi Koro (151.). Ensimmäisenä listan ulkopuolelle jäi Mystery Rummy: Jack the Ripper.

Listalla on vielä yksitoista peliä, jotka ovat olleet jokaisella kerralla mukana. Pitäisiköhän näitä alkaa jo vähän vaalia? Listalla ovat Innovation, Samarkand: Routes to Riches, Die Dolmengötter, tarok, mahjong, 1825, Eurorails, Oregon, Linko!, Coco Loco ja Antiquity.

Listan 50 parhaasta pelistä omistan 41, eli lähes kaikki. Puuttuvista Arnak löytyy pojaltani ja samaan osoitteeseen lahjoitin Everdellin. Kaikki loput puuttuvat pelit löytyvät joko Tavernasta tai peliporukkamme Villeltä. Koko sadan listalta omistan 61 peliä. Lukemat ovat lähes samat kuin viime vuonna. Everdellin omistajanvaihdos selittää ison osan.

Lähde

Herkkuhirmut-pelin sääntökirjassa esitellään kaksi erilaista pelimuotoa. Yksinkertaisemmassa peruspelissä jokaiselle jaetaan 9 herkkua, yksi kutakin eri kuviota ja väriä. Jokainen pelaaja valitsee itselleen oman hirmun ja asettuu sen taakse istumaan.Tavoitteena pelissä on saada kaikki herkut syötettyä pois ja se, joka ensimmäisenä saa omat herkkunsa syötettyä hirmuille, voittaa.

Pyöritä ja herkuttele

Pelilaudan keskellä on kiekko, jota omalla vuorolla pyöräytetään. Kiekossa ovat värit sininen, keltainen ja punainen, kuviot ympyrä, neliö ja kolmio, sekä kaksi erikoissektoria. Ensimmäisen erikoissektorin osuttua kohdalle annetaan yksi herkku toisen pelaajan hirmulle, ja toisen erikoissektorin kohdalla voi omalle hirmulleen antaa kaksi herkkua. Jos omalla pöydällä ei enää ole jäljellä pyöritettyä kuviota tai väriä, vuoro siirtyy seuraavalle.

Toisessa peliversiossa herkut laitetaan pöydälle yhteiseen varastoon kuvapuoli alaspäin. Tässä peliversiossa vuoronvaihto toimii samoin kuin peruspelissä, mutta tällä kertaa voittaja on se, joka saa oman hirmunsa vatsaan eniten herkkuja. Näin ollen erikoissektorit ovat tärkeämpiä kuin ensimmäisessä peliversiossa. Muistiansa joutuu hieman myös treenaamaan, kun joutuu värin kiekosta pyöräytettyään muistelemaan, mikä herkku olikaan jo aiemmin käännetty.

Herkkuhirmut toimii mainiosti 3-vuotiaiden kanssa pelattavaksi. Peruspeli, jossa täytyy saada yhdeksän herkkuansa hirmujen kitaan, on riittävän lyhyt ja mielenkiintoinen, ettei keskittyminen vielä karkaa muualle. Peli opettaa lapsille värejä ja muotoja sekä hienomotoriikkaa.

Faktat Herkkuhirmuista

Julkaisija: Oppi & ilo (2025)

Mutkikkuus: Helppo oppia ja pelata, sopii hyvin jo kolmevuotiaille.

Onnen vaikutus: Peli perustuu hyvin pitkälti onneen, mutta paremmalla muistilla voi pärjätä muita paremmin.

Vuorovaikutus: Ensimmäisessä sääntöversiossa ei vuorovaikutusta ole, mutta toisessa versiossa voi valita, kenen pelaajalle herkkuja syöttää.

Teema: Lapset pitävät hirmuja hauskoina ja herkkuja herkullisina.

Uudelleenpelattavuus: Peli ei ole uusilla kerroilla erilainen, mutta satunnaisuus tuo jännitystä voittajasta.

Saavutettavuus: Jos värejä ei erota toisistaan, pelaaminen on hankalaa. Värit on kuitenkin valittu hyvin, eikä niiden pitäisi tuottaa ongelmia värisokeillekaan.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii kaikilla pelaajamäärillä yhtä hyvin.

Pituus: 10 minuuttia.

Lähde

Kuningas on kuollut (tai kadonnut tai poistunut tai…) ja valtakunta tarvitsee uuden johtajan. Kilpailevat liittoumat ajautuvat väsyttäviin vuosikausia kestäviin konflikteihin, joissa lopulta kuitenkin yksi vain voi voittaa. Kruunataanko valtakunnan huipulle se, joka osaa parhaiten värvätä uusia kannattajia itselleen, vaiko se, joka osaa hyödyntää brutaalia voimaansa, vaiko joku muu, se riippuu The Old King’s Crownin pelaajista.

Pablo Clark on käyttänyt vuosia fantasiavaltakuntansa luomiseen. Lopputulos on visuaalisesti hätkähdyttävän hieno ja temaattisesti kiehtova pakkaus, jossa on tutkittavaa ja löydettävää lukuisten pelisessioiden ajaksi kiivaan kilpailun ja brutaalien taktisten yllätysten ystäville.

Perusasetelma

The Old King’s Crownin pelialueen muodostaa suuri pelilauta, joka samalla toimii myös pelin vaiheiden muistilistana. Peli jakautuu pelaajien sopimuksesta riippuen 4–6 pelikierrokseen eli ”pelivuoteen”, jotka edelleen jakautuvat neljään vuodenaikaan. Pelin keskipiste on joka kesä käytävät kolme taistelua, joihin kaikki pelaajat ottavat osaa. Kevätvaihe ennen taisteluita on enemmän tai vähemmän valmistautumista niihin, syksyllä puolestaan pyritään toipumaan taisteluista ja varautumaan yhä tulevaan hallinto- ja matkaamistoimintojen avulla. Talvi on lähinnä siivoamista ja ylläpitoa. Sovitun kierrosmäärän jälkeen peli päättyy, ja eniten voittopisteitä kerännyt pelaaja kruunataan uudeksi kuninkaaksi.

Kukin pelaaja ottaa johtaakseen yhden neljästä kilpailevasta liittoumasta. Pelin alussa kaikilla liittoumilla on käytettävissään temaattiselta kuvitukseltaan uniikki mutta toiminnoiltaan täysin samanlainen pelikorttipakka, muutama liittoumakohtainen erikoistoiminto, yksi lähettiläsnappula ja viisi kannattajanappulaa. Lisäksi jokaisella liittoumalla on viiden kortin reservi uusia kortteja, jotka tekevät jokaisesta neljästä liittoumasta hyvin erilaiset pelata. Kaikki kortit ovat monikäyttöisiä: niitä voi käyttää taisteluihin, hallintoon ja matkaamiseen, ja lisäksi monet niistä tarjoavat joitakin mahdollisia toimintoja pelin eri vaiheissa käytettäväksi tai muokkaavat jotain pelin pääsääntöä tapauskohtaisesti.

Liittoumat lähestyvät peliä sangen erilaisin tavoin. Sininen Ylhäisö mallintaa vanhaa, ehkä vähän jäykkää valtaa. Sinisten on melko helppo julistaa vaikuttavia voimia taisteluihin ja tehdä muitakin suuria kertaiskuja, mutta sinisellä on riskinä asemoitua liian stabiileihin asemiin. Vihreä Klaanit puolestaan on sinisen vastakohta: alati paikkaa vaihtavat vaeltajat yrittävät iskeä koko porukka kerralla ja lujaa sinne, missä heitä vähiten kaivataan. Punainen Vastarinta tulee kansan syvistä riveistä. Se tekee pieniä salaisia temppuja ja luottaa tehokkaaseen vakoiluun. Se pystyy vetäytymään epäsuotuisista kahinoista helposti, mutta kun niitä suotuisiakin pitäisi löytää. Violetti Väki on animistinen kultti, joka suhtautuu varsin väljästi siihen, mitkä kortit ovat elossa ja mitkä kuolleita – ainakin niin kauan kuin niitä riittää edes jossain päin pelipöytää. Valitse violetti, jos haluat jatkuvaa korttimanipulaatiota.

Ainakaan ensimmäisten pelieni perusteella en osaa sanoa paljoa eri värien voimasuhteista tai tasapainoeroista, kaikki vaikuttavat pärjäävän kaikkia vastaan. BoardGameGeekin foorumeilla kullakin liittoumalla on kannattajansa. Sininen ja vihreä lienevät kuitenkin aloittelijoille helpoimmat liittoumat pelin opetteluun. Joka tapauksessa pelikokemus on hyvin erilainen kullakin liittoumalla ja vastustajista riippuen.

Vuoden kiertoa

Pelikierros alkaa korttikäden täydentämisellä ja pelaajien järjestyksen määräämisellä. Jos nostopakka on tyhjä, joutuu pelaaja ennen kätensä täyttämistä pienentämään kätensä kokoa yhdellä kortilla. Pelijärjestyksessä suurimmalla pistesaaliilla pääsee – tai joutuu – kärkeen, pienimmällä perälle. Tämä on merkittävää, sillä valtaosa pelin toiminnoista tehdään pelaajajärjestyksessä.

Varsinaisen pelivaiheen aloittaa huutokauppa valtakuntakorteista. Pelin 51 erilaisesta valtakuntakortista neljä on kerrallaan esillä. Nämä valtakuntakortit tarjoavat merkittäviä etuja pelin eri vaiheissa, joten hyvistä korteista käydään kovaa taistelua. Jokainen pelaaja valitsee kädestään kortin, jotka paljastetaan yhtä aikaa. Kortin voimakkuus antaa järjestyksen, jossa pelaajat saavat suorittaa yhden kolmesta mahdollisesta toiminnosta: uuden valtakuntakortin hankinta, valtakuntakortin varastaminen tai passaus.

Jos vuorossa oleva pelaaja haluaa hankkia uuden kortin, ottaa hän sen omalle pelialueelleen ja lukitsee tarjouskorttinsa sen vartijaksi. Jos taas hänen tarjouskorttinsa on suurempi kuin jonkun muun pelaajan vartijakortti, voi pelaaja varastaa tällaisen kortin toiselta. Pakko ei ole tehdä mitään, passaminen palauttaa tarjouskortin takaisin pelaajan käteen.

Tikkiä steroideilla

Korttihuutokaupan jälkeen valmistautuminen kesän taisteluihin alkaa toden teolla. Kukin pelaaja asettaa ensin oman lähettiläänsä yhteen pelilaudan kuudesta mahdollisesta paikasta. Jos pelaaja aikanaan voittaa taistelun alueella, jossa hänen lähettiläänsä paikka on, saa hän tästä pistebonuksen, ja koska The Old King’s Crownissa voittopisteet ovat tiukassa, kannattaa lähettilään sijoittelua harkita tarkkaan. Se voi myös olla tehokas bluffi! Sitten kaikki laittavat kädestään yhden kortin kullekin kolmelle taistelualueelle kuvapuoli alaspäin.

Korttien asettelun jälkeen on kevättoimintojen vuoro. Pelaajilla voi olla käytössään monista lähteistä saatuja toimintoja, jotka saa aktivoida vuorojärjestyksessä ennen taisteluvaiheeseen siirtymistä. Näillä toiminnoilla voi esimerkiksi asettaa lisävoimaa taisteluihin antavia seuraajia laudalle, vakoilla muiden laittamia kortteja, muokata oman käden sisältöä ja vaikkapa vain kilauttaa kassaansa muutamia voittopisteitä tai lore-pisteitä, jolla puolestaan saa ostaa liittoumakohtaisia erikoiskortteja käyttöönsä. Viimeinen pelaajista saa myös päättää, missä järjestyksessä kesän kolme taistelua ratkaistaan.

Kun taistelua aletaan ratkaista, paljastetaan ensin kaikkien asettamat kortit. Periaatteessa kyse on valtittoman tikin pelaamisesta: kenellä on suurin kortti, voittaa taistelun. Mutta – ja tässä onkin sitten se iso mutta – aika paljon ehtii yleensä vielä tapahtua ennen kuin taistelun lopputulos on selvä. Kaikilla pelaajilla on nyt vuorojärjestyksessä pelata niin monta päivätoimintoa kuin haluaa (tai pystyy). Näitä ovat esimerkiksi väijyttäminen, vetäytyminen ja sivustahyökkäys sekä lukuisat erikoistoiminnot, joita on kevättoimintojen tapaan saatavilla useista eri lähteistä. Päivän jälkeen tulee yö, jolloin salamurhakortit saattavat vielä eliminoida suuren osan korteista pois, ja vasta aamun valjetessa lasketaan voimat yhteen ja katsotaan, kuka voitti.

Voittaja saa valita bonuksen toisesta kyseiseen taisteluun liittyvästä paikasta. Bonus liittyy joko käden tai poistopakan manipulointiin, hallinto- tai matkaamistoiminnon ylimääräiseen käyttöön tai sitten valtakunnan suosio -laatan haltuunottoon tai yksinkertaisesti pariin voittopisteeseen. Hävinneille ei ole luvassa mitään – paitsi jos lähettiläitä oli läsnä, häviäjät joutuvat maksamaan pisteen omistaan voittajalle. Kolmen taistelun jälkeen siirrytään syksyvaiheeseen.

Syksyllä kukin pelaaja saa käyttää kaikki syystoimintonsa, joita voivat olla esimerkiksi korttien kerääminen takaisin käteen taisteluista tai uusien korttien laittaminen valmiiksi seuraavan vuoden taisteluihin. Lisäksi mahdollisten erikoistoimintojen lisäksi käytössä ovat hallinto- ja matkaamistoiminnot. Hallinnossa pelaaja pyrkii saamaan takaisin kertakäyttöisiä kannattajiaan tai lataamaan itselleen ylimääräisiä pisteytys- tai toimintomahdollisuuksia. Matkaamisessa puolestaan pelaaja uhraa kädestään kortin, jolla hän saa lore-pisteitä. Uusia liittoumakortteja saa ostaa aina, kun saa uutta lorea, mutta vain silloin. Talvella pelilauta käytännössä tyhjennetään, käytetyt kortit heitetään poistopakkoihin, ja pelikierros alkaa alusta.

Monipuoliset kortinkäytöt

Kuuden kortin käsi (joka pelin mittaan todennäköisemmin pienenee kuin kasvaa) ja 14 kortin aloituspakka kuulostavat aika vähältä siihen nähden, kuinka paljon korttien avulla pitäisi ehtiä saada aikaan pelikierroksen mittaan. Kortit ovatkin huomattavan monikäyttöisiä, ja lisäksi viisaalla pelillä niitä ehtii käyttää kierroksen mittaan moneen kertaan.

Sama kortti kelpaa vartioimaan valtakuntakorttia, taistelun osapuoleksi, hallintoon ja matkalle. Sama kortti voi matkata kädestä poistopakkaan, poistopakasta käteen, laudalta unohdettujen pinoon ja takaisin, eräät tuovat toisia kortteja mukanaan ja niin edelleen. Toiset kortit soveltuvat eräisiin toimintoihin toisia paremmin, mutta saadakseen niitä sinne on pelaajan usein tehtävä kiemuraisia kompromisseja ja manipulointeja.

Kaikkia kekseliäitä kortinkäyttötapoja ei ensimmäisten pelien aikana ehdi edes ymmärtää. Joka tapauksessa sopivien korttien riittävyys tavalla tai toisella on pelaajan prioriteettilistan kärjessä koko pelin ajan. Ja tähän korttien niukkuuteen myös vastapelaajat yrittävät tietenkin koko ajan iskeä.

Kuten tästä nopeasta selostuksesta selvinnee, on The Old King’s Crown kokonainen maailma, johon upota. Suunnittelija Pablo Clark vastaa myös pelin huiman hienosta AI-vapaasta grafiikasta sekä erittäin hyvin kirjoitetusta sääntökirjasta. Peli kypsyy pelikertojen myötä ja strategiat eri liittoumilla ja eri liittoumia vastaan alkavat valjeta kunnolla vasta kokemuksen kanssa.

Peli sopii kokeiluun kenelle tahansa vakavalle peliharrastajalle, mutta on ilman muuta parempi, jos samalla pienellä porukalla pääsee pelaamaan useita (kymmeniä?) pelejä. The Old King’s Crown voisi siis olla hyvä aution saaren ainoa peli, sillä löydettävää siinä kyllä piisaa. Satunnaisemman kokeilijan pelikokemus voi helpommin jäädä vähän vajaaksi. Pelistä nauttiakseen pitää sietää kaoottisuutta, joka kasvaa pelaajamäärän myötä. Jos pisteissä jää varhaisessa vaiheessa jälkeen, voi voittokamppailuun mukaan pääseminen olla vaikeaa, mutta toisaalta aika isoja heilahduksiakin kierrosten välillä nähdään.

Yksinpeli

The Old King’s Crownin mukana tulee myös pirullisen haastava yksinpeli, jolta toistaiseksi olen joutunut ottamaan rumasti turpaani. Siinä pelaaja valitsee yhden peruspelin liittoumista, jonka hän asettaa Simulacrum-automaattipeliä vastaan. Tätä automaattia ohjataan kortein ja pelikokemus sitä vastaan on varsin samankaltainen kuin The Old King’s Crownin kaksinpelissä – paitsi että automaattivastustaja saa ehkä vähän helpommin voittopisteitä ja kaikkiaan rankaisee välittömästi löperöstä pelaamisesta.

Automaatin vaikeusastetta pystyy säätämään erilaisin modifikaattorein, joilla sille valitaan joko pelaajaa auttavia tai hankaloittavia ominaisuuksia ja korttiyhdistelmiä. Kaikkineen yksinpeli on toteutettu erittäin hyvin ja sen haastetason päihittämisessä riittää tekemistä. Lisäksi yksinpeli on myös hyvä tapa tutustua eri pelaajaliittoumien vahvuuksiin ja heikkouksiin.

Faktat The Old King’s Crownista

Suunnittelija: Pablo Clark

Julkaisija: Eerie Idol Games (2025)

Mutkikkuus: Peli on monimutkainen ja raskas. Vaikka pelin perusvirtaus on sinänsä suoraviivainen ja mekaniikoissa ei ole mitään kovin kummallista, taktisia poikkeuksia yleissääntöihin voi tehdä oikeastaan kaikissa mahdollisissa käänteissä. Oppimiskäyrä on alkuun melko jyrkkä, mutta kokenut lautapelaaja alkaa päästä parin pelikierroksen mittaan jyvälle siitä, mitä pelaaminen vaatii. Joka tapauksessa jonkun pelaajista on syytä osata säännöt hyvin ennen pelin aloittamista. Sääntökirja on erinomainen.

Onnen vaikutus: Kun kortteja nostellaan pakoista, on onnella aina jokin merkitys, mutta ei se The Old King’s Crownissa suuren suuri ole. Aloitteleva pelaaja voi syyttää huonoa kättään tappioistaan, mutta kokeneempi löytää yleensä jonkin ratkaisun.

Vuorovaikutus: Vahvasti pelin ytimessä. Kaikki kaikkia vastaan -taistelut ja niiden lopputulosten manipulointi omaa etua tavoitellen ja muita pelaajia tieltä tyrkkien on koko pelin keskeisin sisältö.

Teema: Suunnittelija on tehnyt valtavasti työtä pelin maailman rakentamisessa, ja tämä pieteetti näkyy pelin kaikissa komponenteissa viimeistä piirtoa myöten. Pelin ulkoasu on poikkeuksellisen hieno. Pelin luomaa narratiivia valtataistelusta haluaa elää mukana.

Uudelleenpelattavuus: Jokainen pelaajaliittouma toimii eri tavoin, ja näiden keskinäinen vuorovaikutus tekee kaikista pelikerroista hyvin erilaisia. Vaikutusta on myös sillä, minkälaisia valtakuntakortteja peliin tulee. The Old King’s Crown ei aukea yhdellä eikä kahdellakaan pelikerralla, pelattavaa riittää pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Pelin komponenteissä on paljon perussääntöjä muuttavaa tekstiä, mutta ylimääräistä kielitaitoa vaativaa piiloinformaatiota ei ole. Joka tapauksessa englantia (tai muunkielisen version kieltä) on kaikkien pelaajien hyvä osata sujuvan pelikokemuksen takaamiseksi. Peli on saatavilla englanniksi ja muutamilla muilla kielillä, mutta ei suomeksi.

Pelaajamäärä: 1–4. Kolminpeliä pidetään yleisesti parhaimpana, mutta muutkin toimivat. Nelinpeli saattaa olla joidenkin makuun jo liian kaoottinen.

Kesto: 60–120 minuuttia, mutta pelin opetteluvaiheessa kesto voi kasvaa tästä merkittävästikin.

Lähde

Spirit Island etsii uutta julkaisijaa

Edellisessä uutiskatsauksessa mainitsimme Spirit Islandin julkaisutilanteen olevan auki, vaikka pelin aikaisempi julkaisija Greater Than Games tekeekin paluun. Nyt R. Eric Reuss on avannut Spirit Islandin tilannetta blogissaan ja uutiskirjeessään. Asiasta uutisoi Board Game Beat.

Kovin paljon Reuss ei voinut kertoa, mutta lyhyesti: Spirit Island ei ole menossa mihinkään, mutta muutoksia on luvassa.

Flat River Groupilla on pelin julkaisuoikeudet, mutta Reuss on päättänyt olla uusimatta sopimusta, koska Flat River irtisanoi lähes kaikki Greater Than Gamesin työntekijät keväällä 2025. Spirit Islandille voi tulla uusi julkaisija vuonna 2027. Pelin nykyinen kuvitus on Flat Riverin omaisuutta ja siitä pyydetään niin kovaa hintaa, ettei Reuss ole halukas sitä maksamaan. Pelin ulkoasu tulee siis muuttumaan.

Uusi julkaisija ei ole vielä julkista tietoa; Reuss on parhaillaan neuvottelemassa asiasta jonkun tahon kanssa, mutta on myös valmis julkaisemaan pelin itse, jos muu ei auta.

Tällä hetkellä Reuss työstää uutta lisäosaa, joka keskittyy Dahaneihin eli pelin alkuasukkaisiin.

Jos Spirit Islandin jatko kiinnostaa, Reussin uutiskirjeen tilaaminen on hyvä idea.

Meeples Choice Awards -voittajat 2025

Peliharrastajien Meeples Choice Awards -voittajat vuodelle 2025 on julkistettu. Tavallisesti palkinto myönnetään vuoden kolmelle parhaalle pelille, mutta tänä vuonna tasapelien vuoksi voittajia on viisi.

Listan pelit eivät varsinaisesti yllätä:

• The Fellowship of the Ring: Trick-Taking Game (Bryan Bornmueller / Office Dog)
• The Lord of the Rings: Fate of the Fellowship (Matt Leacock / Z-Man Games)
• Galactic Cruise (T. K. King, Dennis Northcott, Koltin Thompson / Kinson Key Games)
• Hot Streak (Jon Perry / CMYK)
• Take Time (Alexi Piovesan, Julien Prothiere / Libellud)

Peliharrastajien myöntämää palkintoa on jaettu jo vuodesta 1995, joten sillä on pitkä historia.

Ark Novan mestaruusturnaus

Tammikuussa uutisoimme, että Ark Novasta järjestetään MM-turnaus. Väylät finaaliin olivat silloin vielä epäselviä. Feuerlandin Frank Heeren kertoi 16.6. BGG:ssä, että Berliinissä kesällä 2027 pidettävään finaaliin pääsee kolmella tavalla:

• World Series of Board Gaming -tapahtumasta Las Vegasista syyskuussa 2026.
• Dire Wolfin digiversiossa järjestetään turnaus elokuusta joulukuuhun. Jokaisessa kuussa on yksi karsintaturnaus, joiden voittajat pelaavat striimatussa finaalissa paikasta MM-kisoihin.
• Board Game Arenassa kauden 27 (joulukuusta 2026 helmikuuhun 2027) parhaat pelaajat läntiseltä ja itäiseltä pallonpuoliskolta pääsevät finaaliin. Läntisellä pallonpuoliskolla ovat Amerikka, Afrikka ja Eurooppa, itäisellä loput maailmasta.

Pelikorttinäyttely Kangasalla

Kangasalla avautui sunnuntaina 28.6. kesänäyttely, joka esittelee pelikortteja ja aiheeseen liittyvää materiaalia FT Kari Elkelän kokoelmista.

Elkelä on muutamassa vuodessa kerännyt yli 4000 korttipakan kokoelman ja mukana on myös edesmenneen keräilijän Markku A. Lehtisen kokoelmista pelikorttikoteloita, pokeripelilaitteita ja kortinsekoittajia.

Raktori-Talleria löytyy osoitteesta Moltsiantie 104 B, Kangasala. Näyttely on avoinna torstaista sunnuntaihin klo 14–18 aina 26.7.2026 asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Löydä lautapelit

Löydä lautapelit -kirjan painoksen viimeisiä kappaleita on yhä saatavilla. Tampereella kirjoja saa Lautapelit.fi:n myymälästä Ratinassa hintaan 10,95 € (kirjat ovat loppu juuri nyt, mutta täydennystä on luvassa piakkoin).

Kirjaa on myynnissä myös Torissa ja Vintedissä. Torissa kannattaa hakea kirjan nimellä, Vintedissä myynti-ilmoitukset löytää kätevästi tuosta profiilistani. Molempiin teen uusia sitä mukaa, kun kirjat käyvät kaupaksi.

Jos haluat ostaa useamman kappaleen kerralla, ota yhteyttä. Myös uudempaa Aasialaiset lautapelit -kirjaa on saatavilla, sitä löytää myös Torista.

Vilman pelaamia

Kesäkuussa livepelejä kertyi 85 ja yllättäen BGA:ssa vain 37. Yleensä minulla on vuoropohjaisia pelejä kesken samanaikaisesti parikymmentä. Nyt kesällä niitä on ollut vähemmän. Yksi pöydälle päässeistä peleistä on Dokmus, jota olin jo pidempään kantanut mukana toivoen että se pääsisi pöydälle. Uusia pelejä on vain kaksi, joista toinen on MicroMacro-pelistä eri versio, mutta pelihän siinä on täysin sama kuin edellisessä. 10-vuotias tyttäreni on kovin ihastunut näihin murhamysteereihin. 

Toinen kesäkuun uutuus on Hegemony: Lead Your Class to Victory. Kaikkea voi kokeilla kerran. Ei tätä nyt huonoksi peliksi voi sanoa, mutta hyvin ulapalla olin erittäin ison osan pelistä. Peli oli lisäksi todella pitkä. Olisin mielummin pelannut samalla ajalla kaksi erää Arnakia.

Kesäkuussa kävin Hypeconissa, jossa esittelimme PuffiNovaa. Hypeconissa oli todella suuri porukka suomalaisia lautapelisuunnittelijoita, me olemme ryhmäytyneet ja luoneet todella upean yhteisön. Vaikka voisi ajatella, että olemme toistemme kilpailijoita, ajattelemme olevamme toistemme kollegoita.

WhatsApp-ryhmässämme (jonne pääsee mukaan laittamalla minulle viestiä) kyselemme tyhmiä liittyen pelin pitchaukseen, tai julkaisijoiden haasteisiin rahdin kanssa. Aina tulee vain auttavia vastauksia ja hyviä ideoita. Luemme toistemme kirjoittamia sääntöversioita ja tottakai pelitestaamme toistemme pelejä. En vuosi sitten edes osannut haaveilla tälläisestä ryhmästä. Discordin ja Facebookin vastaavat ryhmät ovat olleet pitkään todella kuolleita. Toivon, että ryhmä auttaa suomalaisia lautapelejä nousemaan isommiksi. Ryhmässä osa on lautapelisuunnittelijoita, mutta mukana on myös pieniä julkaisijoita, joita Tie Gamesin vuoksi itsekin edustan, vaikken vielä aina tajua sitä, vaan miellän itseni enemmän lautapelisuunnittelijaksi.

Kesäkuussa alkoi myös YouTubessa Anton VS:n luotsaaman Lautapelimestari-sarjan toinen kausi, johon pääsin mukaan edustamaan Lautapeliopasta. Suosittelen kokeilemaan jaksojen katsomista niin, että osallistut kotisohvalta mukaan skaboihin! Teknisistä ongelmista huolimatta saimme hyvän kauden kuvattua. Myös ykköstuotantokausi löytyy Youtubesta, sielläkin oli vallan mukavia kisoja. Omien lasten kanssa katsoimme nämä ja hauskinta oli, kun Anton tuskaili ja poikani kiljui vieressä: se on Eläinpyramidi!

Ostin Espanjasta kaverin kanssa puoliksi Clever 4 Ever -kuponkipelin ja nyt pääsimme sitä yhdessä opettelemaan. Peli oli helppo oppia, koska That’s Pretty Clever on todella tuttu. Pelasimme Challenge 1 -kuponkia ja se oli tosi kiva! Aluksi luimme sinisten ruudukon väärin ja ihmettelimme, miten siinä voi saada kokonaisen pystyrivin, että tulisi mitään pisteitä. No, sääntöjä kurkkaamalla huomasimme, että kaksi rastia riittää. 

PuffiNovan kuulumisia vielä: pelin massatuotanto on nyt valmis! Elämme siis hyvin jännittäviä aikoja, koska nyt pitäisi alkaa pitkä rahtimatka kohti Suomea. Luulisi, että työt helpottavat tässä kohtaa, mutta tietysti paiskin jo uuden pelin kimpussa eli Magic Waterfallin sääntöjä hiotaan ja kuvitusta ruvetaan työstämään graafikko Jasun kanssa. Mutta mihinkään en näitä työtunteja vaihtaisi, tämä on se mitä tahdon tehdä! Heinäkuussa on mahdollista päästä pelaamaan sekä PuffiNovaa että Magic Waterfallia Ropeconissa. 

Petrin pelaamia

Mikon pelaamia

Samoin kuin Petrillä, kesäkuu on ollut pelaamisen kannalta heikko kuukausi. Oman peliporukan peleille olisi ollut yksi mahdollisuus neljästä keskiviikosta, kiitos lomamatkojen, ja sillä yhdellä kertaa koiranhoito meni nyt pelaamisen edelle.

Pelailuni rajoittuvat siis lomareissuilla pelattuun mahjongiin ja BGA:ssa läiskittyyn Forest Shuffleen. Kummatkin ovat tietysti kelpo hupia.

Lentokoneessa ei toki mahjongtiiliä kuskata, mutta korttipakkaa kylläkin. Pelasimme ensimmäisellä lomareissulla melkein joka ilta Mhingiä, joka on yksinkertaistettu versio mahjongista. Siinä on tavallista mahjongia roimempi annos tuuria mukana, kiitos pakasta löytyvien kukkien ja jokereiden. Pelatessa pisteenlasku alkoi kuitenkin vähän tökkiä; pistekäsien listasta puuttuu olennaisia ja mukana on vähän outoja juttuja.

Niinpä ajattelin tehdä oman kevytversion mahjongista. Totesin kuitenkin vanhan suosikkini Zung Jungin sen verran käyttökelpoiseksi, että otin sen, poistin muutaman turhimman käden (esimerkiksi terminaaleihin perustuvat kädet) ja kas, meillä on näppärä helpotettu mahjong. Pelin tavoitteena on olla rento peli, jossa mukana ovat jokerit ja kukat helpottamassa elämää ja tuomassa satunnaisuutta. Voittokäsien pitäisi olla sen verran helppotajuisia, ettei peliä tarvitse pelata pistelappua tavaten.

Voi olla, että hienosäätöä vielä tarvitaan, mutta tästä on hyvä lähteä kehittämään. Eihän tämä vakavasti pelatun Zung Jungin tai riichin veroinen peli ole, mutta ei tarvitse ollakaan. Odotan innolla Lautapelit.fi:n syksyllä ilmestyvää mahjong-korttipakkaa; aion kyllä vaihtaa vähän rujon Mhing-pakkani tähän uuteen, joka ennakkotietojen mukaan vaikuttaisi varsin hyvin tehdyltä (pelin kannen semirasistinen wonton-fontti on kyllä vähän nolo, siihen olisi kyllä voinut keksiä jotain fiksumpaa tilalle; onneksi tämä tulee minulla kulkemaan mukana pelkkänä korttipakkana muovipussissa).

Forest Shuffle: Dartmoorin Exmoor-lisäosta alkaa pikkuhiljaa muutaman kymmenen pelin jälkeen muodostua näkemys: se on hyvä. Exmoorin kanssa Dartmoor on sen verran hyvä peli, että nostin reittaukseni kymppiin. Lisäosa on vähän kuin alkuperäisen Forest Shufflen Alpine: se avaa uusia strategioita ja tekee pelistä monipuolisemman.

Tavallisessa Dartmoorissa sudenkorennot ovat kehnoja. Lisäosa tekee niistä parhaimmillaan jopa hyviä. Liskot olivat peruspelissä potentiaalinen pistekone ja nekin saavat hyvän lisän. Poneista tulee jopa pelottavan hyviä. Olennaisina uusina kortteina tulee kortinnostopuskat hyönteisille ja liskoille, ne ovat tärkeitä strategioiden avaajia Dartmoorissa, jossa nostokoneistot ovat usein ratkaisevia.

Toinen uutuus on kortit, jotka nostattavat pakasta pöytään kortteja, kunnes tietty lukumäärä täyttyy tai pöydässä on tarpeeksi tietynlaisia kortteja. Tarr Steps, esimerkiksi, nostaa seitsemän korttia tai siihen asti kunnes pöydässä on kolme hyönteistä. Sen jälkeen pelaaja saa ottaa ne kolme hyönteistä itselleen ja pelata ne pöytäänsä. Tehokasta! Tässä voi joko hakea tuurilla tai sitten maksaa kortin kahdella hyönteiskortilla ja hakea kolmannen. Jälkimmäinen on ehkä vähän fiksumpi tapa. Nämä hakukortit ovat oikein mainioita. Osaa rajoittaa se, että ne ovat nollan hintaisia – yhden ponin pöydästä poimiva ponivarsa olisikin ihan rikollisen hyvä, jos se maksaisi yhden kortin, koska silloin sen voisi maksaa toisella ponilla. Nyt ilmaisena se on vähän tehottomampi. Hauskaa, että homma toimii näinkin päin.

Lähdin pitkästä aikaa joukkorahoituspuuhiin. Bäkkäsin Lucas Boydin suunnitteleman ja Grand Trunk Gamesin julkaiseman The Old Prince 1871 -pelin. Tämä on muutama vuosi sitten ilmestynyt 18xx-peli, joka sijoittuu Prinssi Edwardin saarelle Kanadaan (ja kaikkihan tuntevat saaren L. M. Montgomeryn kirjoista!). Peli on ollut tähän asti saatavilla print’n’playna, mutta nyt siitä tulee kaupallinen julkaisu.

Pelissä on monia kiinnostavia elementtejä, joiden vuoksi se houkuttelee. Vahva kolminpeli on yksi niistä. Prinssi Edwardin saaren rautatiet olivat melkoinen taloudellinen katastrofi ja pelissä on kaikenlaista erikoista. Tämä kaikki kiinnostaa.

Epäilyttävän rajamailla sen sijaan liikkuu pelin ulkoinen toteutus. Siinä on lähdetty aika villeille teille, kun tyylissä on lähdetty jollekin kummituslinjalle. Tällä hetkellä peli näyttää aika hurjalta, mutta odottelen mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Monia 18xx-pelien käytäntöjä rikotaan reippaasti. Osa ideoista vaikuttaa hyviltä, osa taas tuntuu vähän asioiden rikkomiselta rikkomisen ilosta. Monilla pitkän linjan käytännöillä on syynsä, vaikka ne syyt eivät välttämättä ole ilmeisiä tai hyvin tunnettuja.

Yleisesti 18xx-pelien kohdalla toistuu usein sama kuvio, jossa pelejä harrastamattomat moittivat niiden rumuutta ja ovat sitä mieltä, että hienompi ulkoasu houkuttelisi genren pariin uusia pelaajia. Veteraanit taas sanovat, että nätti mutta epäkäytännöllinen toteutus tuottaa pettymyksiä ja vaikka 18xx-peli olisi nätti, se on silti raskas ja monimutkainen. Rujoilta vaikuttaville ulkoasuratkaisuillekin on usein syynsä. 18xx-genressä on sitä paitsi tapahtunut selvää kehitystä komponenttien laadussa ja pelien toteutuksessa, moni uusi peli on selvästi paremmin tehty kuin aikaisemmat pelit.

The Old Princen kohdalla olen vahvasti ”saapa nähdä”-osastolla. Synkkä kummitusteema on siinä ja tässä; jos se on tehty hyvin, se voi olla ihan kiva, mutta toivon, että pelattavuus on etusijalla. Toivon myös, että pelin tekijät kuuntelevat palautetta ja miettivät huolella rikkomiaan konventioita. Mikään tähän asti näkemässäni ei ole minulle tiukka ”ei”, vaikka arvelen, että tykkäisin kyllä enemmän perinteisemmästä ulkoasusta. Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea vääntöä BoardGameGeekistä ja nähtävästi kotimaisessa lautapeli-Discordissakin The Old Princen tyyliratkaisut ovat puhuttaneet ja jakaneet mielipiteitä.

Minua tämä joka tapauksessa kiinnosti nyt niin paljon, että olen valmis sivuuttamaan jopa vähän kyseenalaiset tyyliratkaisut. Kampanjasivu löytyy täältä.

Aatun pelaamia

Kesäkuu sujui pelipöydän ääressä totutun aktiivisissa merkeissä, pyöritellen kymmeniä erilaisia pelejä. Strategisempaa puolta edusti uusi, maailmanpolitiikkaa ja taloutta solmiva World Order, jonka ensimmäisen pelin kesto ylsi jopa työpäivän mittaiseksi. Kampanjapelien osalta Sagrada Artisans pääsi edustamaan lasimaalausten maailmaa ja korttipelien puolella tahkottiin The Lord of the Rings -tikkipelejä, joista saimme vihdoin The Fellowship of the Ring -pelin läpäistyä ja pääsimme siirtymään suoraan The Two Towers -version pariin.

Vaikka pelattavaa riitti laidasta laitaan, haluan tässä tekstissä keskittyä ennen kaikkea Arkham Horror LCG -pelaamiseen, sillä sen parissa koettiin huippuhetkiä, jotka ansaitsevat oman valokeilansa. Tätä pelaan yleensä kampanjapelinä soolona tai kaverien kanssa, mutta koska peli on minun ja kaverin suuri intohimo ja jotkin sen skenaarioista mahdollistavat useamman pöydän suuret yhteispelit, päätimme kokeillaksemme järjestää eeppisen moninpelitapahtuman Tampereella. Tämä kannattikin, sillä meitä kerääntyi kasaan peräti 10 innokasta tutkijaa, jakautuen kolmeen pöytään.

Aloitimme pelin legendaarisella The Blob That Ate Everything -skenaariolla. Siinä tutkijat eivät taistele vain omaa pelilautaansa vastaan, vaan kohtaavat kaiken nielevän avaruusmönjän globaalina yhteisrintamana. Skenaario on suunniteltu niin, että pelissä on yhteisiä mittareita muun muassa vihjeiden löytämiseen ja päämönjän vahingoittamiseen, joten kirjanpito videotykin välityksellä olikin oleellisessa osassa. Kaikkien yhteisenä tavoitteena oli tuhota mönjä, ennen kuin se sulattaa koko kaupungin – ja tutkijat mukanaan.

Itse lähdin tähän selviytymistaisteluun Tommy Muldoonilla, apunani psykologi Carolyn Fern ja moniin ongelmiin taipuva Isabelle Barnes. Täytyy myöntää, että minulla oli mönjän puristuksessa hienoisia käynnistymisvaikeuksia isojen aseiden saannissa, mikä toi oman jännityskertoimensa taistelun tiimellykseen.

Peli huipentui aivan käsittämättömän eeppiseen trilleriin. Lopulta ilta päättyi klassiseen ja uskomattomaan ”melkein”-tilanteeseen: päämönjän terveysmittari alkoi 150:stä, mutta jäimme tasan yhden damagen päähän voitosta! Vaikka mönjä nielaisi tällä kertaa aivan loppumetreillä, tunnelma kymmenen hengen porukalla oli läpi illan aivan huikea, ja tällaiset hetket ovat lautapelaamista parhaimmillaan!

Innostus oli niin suurta, että aloitimmekin etsiä seuraavaa pelipäivää uudelle eeppiselle yhteisoperaatiolle ja lopulta lähdimme yhdeksän tutkijan voimin toisen eeppisen skenaarion kimppuun. Machinations Through Time -skenaario on siitä mielenkiintoinen, että se on suunniteltu lähinnä kolmen pöydän peliksi, jossa tutkijat jakaantuvat kolmeen eri aikakauteen: menneisyyteen, nykyaikaan ja tulevaisuuteen.

Ajan hammas ei ole vain teemallinen mauste, vaan eri pöytien välinen interaktio on hiottu huippuunsa. Menneisyydessä tehdyt teot ja löydetyt vihjeet resonoivat suoraan tuleville sukupolville. Aikakausien välinen tiivis yhteistyö ja jatkuva kommunikaatio ovat avainasemassa, kun historian kulkua pyritään korjaamaan ennen kuin aika ajateltavassa mielessä loppuu kesken.

Oma pelini sujui tällä kertaa paremmin Lily Chenin ohjaksissa, kasvaen nopeasti tiimimme järkälemäiseksi tankiksi ja luottopuolustajaksi, tulevaisuuden tiimissä apunani Marie Lambeau ja Gloria Goldberg voimakkaina vihjeiden keräilijöinä. Lopulta kävi kuitenkin niin, että vääjäämättömästi etenevän doomin vuoksi aika loppui yksinkertaisesti kesken, emmekä onnistuneet saavuttamaan täyttä voittoa.

Siitä huolimatta peli jätti kaikille todella hyvän fiiliksen. Kokonaisuus oli varsinkin aluksi hieman sekava hahmottaa, mutta siitä huolimatta meillä oli älyttömän hauskaa! Eri pöytien välillä vuorovaikutusta oli virkistävästi, vaikka tilanne pitikin välillä varpaillaan, sillä ei ollut aivan varma, mitä kaikkea muiden aikakausien pöydissä kulloinkin voi tapahtua ja milloin.

Tämä jätti loistavan nälän päästä kokemaan skenaario uudelleen muiden aikakausien silmin. Onneksi Arkhamilla on tarjota lisääkin eeppisen moninpelin skenaarioita, joita tullaan myöhemmin tarttumaan!

Tapahtumakalenteri

Ylä-Olarin pelikerhon pelilauantait 4.7.2026 (Espoo)

Olarin talvipuutarhalla kokoontuva Ylä-Olarin pelikerho järjestää kesän aikana sarjan lautapelipäiviä.

Jokaisena pelipäivänä pelataan klo 12–22. Päiviä on luvassa:

• 4.7.2026
• 18.7.2026

Ropecon 24.–26.7.2026 (Helsinki)

Ropecon järjestetään jälleen kerran Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman teemana on tänä vuonna unet.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.

LitsaCon 7.–9.8.2026 (Kaarina)

Litsan lautapelikerho Turun kupeessa järjestää 7.-9.8.2026 lautapelailuviikonlopun Littoisten srk-kodilla osoitteessa Kampakuja 1, Kaarina. Ovet avautuvat perjantaina klo 17 ja sulkeutuvat sunnuntaina klo 17. Ohjelmassa on pääasiassa vapaata pelaamista. Voit tuoda mukanasi omia pelejä tai tehdä löytöjä kerhon pelikaapista. Kirppisnurkkaukseen voi tuoda omia pelejä myyntiin tai vaihtoon. Tapahtuma on kaikille avoin, pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön.

Tapahtuma on auki pe 17–22, la 10–22 ja su 10–17. Tarjolla on pelien lisäksi kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Pidempään viipyvien kannattaa varautua omin eväin. Mikroaaltouuni on käytettävissä. Pihassa on hieman rajoitetusti parkkitilaa, mutta Turun seutuliikenteen (Föli) tietyt bussilinjat kulkevat aivan vierestä.

Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.

BoardGamesKokkola 26.–27.9.2026 (Kokkola)

Nuorisokeskus Vingessä (Puutarhakatu 2) järjestetään pelitapahtuma, jonka ohjelmassa on lautapelejä, kilpailuja, Magic: The Gathering -turnaus, pelikirppis ja retropelejä.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta, Instagramista (kokkolabgk) ja Facebookista (BoardGamesKokkola).

LanTrek 2026 15.–18.10.2026 (Tampere)

LanTrek-tapahtumassa on suuri lautapelialue yhteistyössä Tampereen ATK- ja lautapeli ry:n kanssa. Tapahtuma järjestetään Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa. Pelialue on auki 15.–17.10.2026.

Tapahtumasta pääsee nauttimaan päivälipuilla, eli konepaikkoja ei tarvita.

Lisätietoja LanTrekin sivuilta.

Nordic Championship 2026 31.10.–1.11.2026 (Imatra)

Saimaa Gaming järjestää Imatran kylpylässä pelitapahtuman, jossa kisaillaan Warhammer 40K:n parissa sekä peruspelin Doubles-turnauksena että Kill Teamin Golden Ticket -turnauksessa, jossa voittajalle on luvassa pääsy pelin MM-kisoihin. Ohjelmassa on myös kaksipäiväinen lautapeliturnaus, jossa kisapeleinä ovat Flamme Rouge, Quest for El Dorado, Heat: Pedal to the Metal, Downforce ja Formula D.

Turnauksiin osallistuminen maksaa 40 €. Tapahtuman osallistujat saavat 20 % alennuksen majoituksista kylpylässä.

Lisätietoja Saimaa Gamingin nettisivuilta.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauk­sen jälkeen

Toukokuu oli vilkas kuukausi, sen vastapainoksi kesäkuussa ei juuri kirjoiteltu. Sentään saimme aikaiseksi kaksi arviota.

Tuukka arvioi Take Time -pelin. Tämä yhteistyöpeli asettuu jonnekin The Mindin ja Bomb Bustersin välimaastoon.

Eekin testipenkkiin pääsi Lautapelit.fi:n julkaisema Slide, jossa optimoidaan omaa 4×4-ruudukkoa avaamalla kortteja yksi kerrallaan ja liu’uttamalla niitä paikoilleen.

Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Ryhmässä tiedotetaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista. Liittyäksesi ryhmään laita viestiä Telegramissa.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista ja Mastodonista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram ja Mastodon ovat varmimpia kanavia, joissa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Please leave this field empty

Etunimi

Sähköpostiosoite *

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Sähköpostistasi pitäisi löytyä nyt vahvistusviesti, jolla pääset listalle.

Luetuimmat jutut top 10

Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:

1. Yatzyn säännöt
2. Uutiskatsaus 1.6.2026
3. Vuoden peli -palkinto
4. Texas Hold’emin säännöt
5. Secret Hitler
6. Bananagrams
7. 100 parasta peliä 2025
8. Blackjackin ja ventin säännöt
9. Wingspan
10. Flip 7

Lautapeliblogien päivitykset

Peliarvostelut:

• Koko perhe pelaa: Take Time – korttivetoinen yhteistyöpeli

Videot:

• Lautapelimestari: Miten hyvin tunnet lautapelikansan? (K2, J1)
• Lautapelimestari: IÄ IÄ? Cthulhu söi konsonantit! (K2, J2)
• Lautapelimestari: Keksitkö eniten lautapelejä kategoriasta? (K2, J3)
• Lautapelimestari: Mistä pelistä minä uneksin? (K2, J4)
• Nopparalli: Castle Combo | Voimakkailla yhdistelmillä voittoon
• Nopparalli: Twilight Imperium 4: Thunder’s Edge lisäosa
• Peli-Harri: Lautapeliarvostelu: Rumble Nation
• Anton VS Lautapelit: Voitin ison boksin arvonnassa
• Anton VS Lautapelit: Suunnittelijan kanssa rehellistä rupattelua ja pelailua | NIPPON -SARJA
• Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit: 274. Kevään 2026 lautapelihankinnat, 275. Höpinää BGG-listan peleistä #61-#80, 276. O-kirjaimella alkavat lautapelit, 277. Matthew Dunstanin suunnittelemat pelit

Muut jutut:

• Koko perhe pelaa: Hypecon 2026 – kotimainen lautapelisuunnittelu hyvin edustettuna
• Pelikilta: Kesän kuulumisia 2026

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

Lähde

Slide on Lautapelit.fi-uutuus, jossa tavoitteena on rakentaa numerokorteista 4×4 kortin ruudukko mahdollisimman vähäisellä pistemäärällä. Pisteitä joutuu keräämään numerokorteista, jotka jäävät ruudukkoon yksin.

Alunperin Sliden on julkaissut ranskalainen Gigamic vuonna 2024. Lautapelit.fi julkaisi Sliden suomeksi vuonna 2026.

Kortit jakoo yksi kerrallaan

Pelin alussa kaikki pelaajat asettelevat itselleen 4×4 kortin ruudukon kuvapuoli alaspäin. Kortteja on yhteensä sata, kymmenen kappaletta kutakin numeroa 1–10, ja loput kortit laitetaan pelistä pois. Mukana olevien korttien kokoonpano on siis sitä satunnaisempaa, mitä vähemmän on pelaajia.

Jokainen pelaaja asettaa yhtä aikaa yhden alassuin olevista korteistaan keskelle yhteiseen pottiin kuvapuoli ylöspäin. Kierroksen aloittaja ottaa ensimmäisen kortin ja sen jälkeen vuoro siirtyy myötäpäivään, kunnes jokainen on valinnut keskeltä yhden kortin.

Keskeltä valittu kortti liu’utetaan kuvapuoli ylöspäin omaan ruudukkoon siten, että neliönmuotoinen ruudukko on jälleen ehjä. Korttia ei saa asettaa suoraan tyhjälle paikalle. Näin ollen jos ottaa kulmasta laatan yhteiseen pottiin, jää vaihtoehtoja liikuttaa kortteja vain kahteen suuntaan, kun taas keskeltä otettu kortti antaa neljä vaihtoehtoa.

Tavoitteena yksinäiset kortit

Peli kestää 16 kierrosta, minkä jälkeen pelaajien ruudukoiden kaikki kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Pisteenlaskussa ruudukosta poistetaan kaikki kortit, joilla on vieressään sama luku, ja yksittäin olleet kortit jäävät pelaajalle pisteiksi. Vähiten pisteitä kerännyt voittaa, eli tarkoitus on saada samanlaisia kortteja vierekkäin ja poistettua pelistä.

Sliden säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta sen ymmärtää vasta muutaman pelikerran jälkeen. Revanssi on helppo ottaa nopeasti, jos on käynyt huono tuuri tai luulee ymmärtävänsä paremmin ensi kerralla, kuinka pelata. Slide on helppo ottaa mukaan kaverien ja sukulaisten kanssa pelailuun.

Slide on tarkoitettu yli seitsemänvuotiaille, mutta perheen nelivuotiaskin pystyi mekaanisesti tätä pelaamaan ja olemaan osa kokemusta. Kouluikäinen pystyy Sliden jo voittamaankin.

Kortit ovat hyvälaatuisia, ja uudelleenpelattavuus on hyvä. Jokainen peli on erilainen, koska pelissä on mukana erilainen setti kortteja.

Faktat Slidestä

Suunnittelija: Claude Clément

Julkaisija: Gigamic (2024), Lautapelit.fi (2026)

Mutkikkuus: Peli on hyvin yksinkertainen pelata, mutta ruudun optimoinnin miettiminen laittaa silti aivot solmuun.

Onnen vaikutus: Onnea on mukana siinä, mitä kortteja pelissä on mukana ja saako juuri oikeat kortit omaan ruudukkoon vai viekö kaveri ne nenän edestä.

Vuorovaikutus: Pelissä keskitytään lähinnä omaan ruudukkoon, mutta toisen pelin sabotointi voi joissain tilanteissa olla järkevää.

Teema: Ei teemaa.

Uudelleenpelattavuus: Nopea peli, jota voi pelata montakin erää hyvillä mielin.

Saavutettavuus: Kaikki kortit on numeroitu 1–10, joten värit eivät ole välttämättömiä korttien erottamiseen.

Pelaajamäärä: 2–6. Toimii kaikilla pelaajamäärillä hyvin, mutta kaksinpelissä sabotointi voi tuntua ikävämmältä.

Pituus: Noin 10 minuuttia, kun säännöt ovat kaikille tutut.

Lähde

Onko kauppalistan suunnittelu sinusta tarpeellista? Meidän kotitaloudessamme se ainakin on. Meillä viikon ruokalista suunnitellaan yleensä sunnuntaina tarkkaan, ja viikon työksi jää vain kaupassa käyminen ja itse ruoan tekeminen. Tämä on kaltaiselleni hutiloijalle helpotus, sillä yksin ostaisin summamutikassa kaupasta ties mitä, ja terveen maittavan ruoan sijasta söisimme vain mauttomia tomaattikastikemössöjä. 

Miten tämä liittyy lautapeleihin? Usko tai älä, mutta yhteistyöpeli Take Time on pohjimmiltaan kauppalistan suunnittelupeli.

Ei hätäillä! Keskustellaan ennen kuin pelataan

Minun silmissäni täydellinen ruokakauppareissu on sellainen, että tiedän tasan tarkkaan mitä kaupasta ostan ja mistä tuotteet löytyvät. Seuraan ennalta laadittua listaa, ja kerään nopeasti ruoka-ainekset koriin ja poistun kaupasta. Täydellinen erä Take Timea toimii samalla periaatteella. Suunnitellaan hyvin ja sitten vaan suoritetaan.

Pelin idea on yksinkertainen: pelaajien täytyy yhteistyönä pelata vuorotellen 1–12 arvoisia kortteja nurinpäin eräänlaisen kellotaulun ympärille kuuteen sektoriin. Sektorien summien tulee olla nousevassa järjestyksessä ja minkään sektorin summa ei saa ylittää 24:ää. 

Yksi erä Take Timea koostuu aina kolmesta vaiheesta: keskustelu-, asettelu- ja ratkaisuvaiheesta. Pelin erikoisuus on siinä, että näistä vaiheista keskusteluvaihe on kaikkein pisin ja merkityksellisin. Siinä kortteja katsomatta tehdään kaikki merkitykselliset päätökset ja sovitaan strategiasta, joka sitten toteutetaan asetteluvaiheessa. 

Käytännössä peli on sitä, että ensin keskustellaan muutama minuutti tähän tyyliin:

• Se kellä on 12 voisi aloittaa ja pelata sen heti viimeiseen sektoriin. Sitten muut pelaavat sinne korkeintaan kutoset, jotta maksimiraja 24 ei ylity.
• Joo, ja jos kellään ei ole 12:ta, niin tokana korttina pelataan 11 tai 10.
• Jes, tuohon kolmen kortin sektoriin olisi hyvä pyrkiä saamaan summaksi 10–12.
• Eli kaikki pelaa sinne yhden kortin arvolla 3–4.
• Just näin. Ja jos jollain on pelkkiä ykkösiä ja kakkosia, niin pistäkää ne ekoihin sektoreihin.

Keskusteluvaiheen jälkeen asetteluvaiheessa sitten pelataan, jolloin kortit saa viimein katsoa, mutta puhua ei enää saa. Tämä vaihe on silkkaa suorittamista, eikä 12 kortin pelaamiseen mene kauaa. Hieman kulmakarvojen kohottelua ja mulkoilua, mutta siinä kaikki. Lopuksi tulee ratkaisuvaihe, jolloin kortit paljastetaan ja katsotaan menikö tehtävä läpi. 

Eli keskusteluvaiheessa laaditaan kauppalista, asetteluvaiheessa käydään pikaisesti kaupassa ja ratkaisuvaiheessa tarkastellaan mitä tuli ostettua. 

Tätä perusrunkoa varioidaan paljon, ja pelin 40 tehtävässä mukaan tulee uusia peliä mutkistavia pikkusääntöjä. Tiettyihin sektoreihin ei saa pelata pieninumeroisia kortteja, tähän sektoriin tulee pelata ensimmäinen kortti, tuonne korkein tumma yökortti ja niin edelleen. Olen pelannut nyt 12 ensimmäistä tehtävää, ja vaikeustaso kasvaa sopivasti. Ensimmäiset tasot ovat harjoitusläpsyttelyä, mutta 9. tehtävästä eteenpäin peli muuttuu oikeasti haastavaksi ja keskusteluvaiheen merkitys korostuu.

Opitaan yhdessä virheistä

Ruokakaupassa ja Take Timessa mikään ei mene tietenkään suunnitelmien mukaan, vaan kaikkeen täytyy varautua. Take Time tavoittaa tässä jotain hienoa elämästä. Kaikki voi aina mennä pieleen. Kaupasta ovat loppu kaikki pavut ja ruokakermat! Korttikädessäni on vain pieniä numeroita! Tällaisissa tilanteissa voi tottakai vain ääneti improvisoida, mutta parempi tapa on varautua loppuneisiin elintarvikkeisiin ja huonoon korttijakaumaan ennalta varasuunnitelmalla. Voisiko kastikkeen korvata linsseillä? Mitäs jos sovimme jo keskusteluvaiheessa, että pelaamme pienet kortit ensimmäiseen sektoriin? 

On silti vaikea ennakoida täydellistä suoritusta, jos ei tiedä missä virhe yleensä tapahtuu. Ruokakaupan hyllyjärjestys on voinut vaihtua, mutta et voi tietää sitä, ellet käy kaupassa ensin. Onnistuakseen täytyy siis epäonnistua. 

Take Time oikeastaan rohkaisee epäonnistumaan, sillä jokaisesta häviöstä saa käyttöön enemmän mahdollisuuksia pelata kortteja kuvapuoli ylöspäin. Niitä saa muutenkin pelata pelaajamäärän mukaisesti, mutta jokainen epäonnistuminen kasvattaa määrää. Tämä sääntö on hieman typerä, sillä peli helpottuu sen avulla liikaa. Tausta-ajatus on oleellinen. Virheet ovat lahjoja, joita kannattaa jatkossa hyödyntää. 

Take Timen pelaaminen on näin kahdenlaista: välillä kortteja lätkitään pöytään varautuen virheisiin, ja välillä keskusteluvaiheeseen käytetään paljon aikaa ja sovitaan etukäteen yleisimmät ongelmatilanteet. Viihdyttävin pelaaminen on yhdistelmä kokeilua, mokailua ja suunnittelua. Eli kokeillaan ensin soljuuko tehtävä läpi ilman sopimista, ja sitten kun ongelmia tulee, keskustellaan enemmän. Tehtävien läpäisyyn täytyy käyttää useita yrityksiä ja ennen kaikkea aikaa. Pelin nimi on tässä mielessä osuva.

Suunnittelun ja itse pelaamisen rajamaastossa

Take Time solahtaa aika mukavaan lokeroon. Jos The Mind tuntuu liian kevyeltä, ja Bomb Busters liian työläältä, niin tämä osuu niiden väliin. Erät ovat nopeita ja alkuvalmistelut lähes olemattomat. Kepeydestä tulee mieleen The Gang, mutta Take Timessa on mielestäni sitä enemmän peliä. Jos siis sydämesi sykkii noille edellä mainituille yhteistyöpeleille, niin Take Timea on helppo suositella. 

Isoin särö pelissä on sen merkittävin osio, eli keskusteluvaihe. Ainakin minulle tulee usein sen aikana olo, että voitaisiinko jo pelata, eikä vaan suunnitella. En minä niitä kauppalistojakaan aina jaksaisi laatia. Tasapainon löytäminen suunnittelun ja intuition välille on jätetty pelaajien vastuulle, ja siinä saa olla tarkkana. Jos optimaalisesta strategiasta sopii liikaa etukäteen, peli muuttuu puisevaksi. Jos taas kortteja vain pelailee vaiston varassa, niin itse peli katoaa. 

Olen tästä syystä kahden vaiheilla Take Timen suhteen. Ymmärrän hyvin mitä suunnittelijat ovat peliltä hakeneet, ja he ovat siinä kieltämättä onnistuneet. Mutta idea “yhdessä opimme virheistä” -filosofiasta ei aina muutu huimaksi pelikokemukseksi. Parhaimmillaan Take Timen tunnelma on maaginen ja tehtävissä onnistuminen tuntuu upealta, mutta erien keskittyessä liikaa suunnitteluun ja keskusteluun, pelistä voi jäädä vaisu jälkimaku. Take Time keikkuu omituisesti pelin ja ryhmätyöharjoituksen välimaastossa. Minulle se kallistuu kuitenkin kiehtovan pelin puolelle, ja hyllypaikka The Gangin ja Bomb Bustersin välissä on toistaiseksi ansaittu.

Take Timesta nauttiminen kiteytyy lopulta alun kysymykseen: onko kauppalistan suunnittelu sinusta tarpeellista? Välillä on, välillä ei, mutta kannattaa kokeilla. Lopputulos on niin keittiössä kuin pelipöydässä suunnittelun jäljiltä heti parempi. 

Faktat Take Timesta

Suunnittelija: Alexi Piovesan, Julien Prothière

Julkaisija: Libellud (2025)

Mutkikkuus: Yksinkertainen. Pelin perusidean selittää minuutissa, eivätkä tehtävät muutu myöhemminkään vaikeiksi ymmärtää.

Onnen vaikutus: Välillä numerokortit jakautuvat pelaajien välille helpommin ja välillä vaikeammin. On tässä mahdollisuus kärsiä yhdessä huonosta tuurista, mutta yleisesti ottaen sattumalla ei ole juuri merkitystä.

Vuorovaikutus: Yhteistyöpeleille tyypillisesti peli on silkkaa vuorovaikutusta.

Teema: Teema jää hämäräksi. Jotain kelloon liittyviä tehtäviä tässä ilmeisesti suoritetaan, mutta edes ohjekirja ei taustoita asiaa enempää.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Tehtäviä on yhteensä 40 ja mikään ei estä pelaamasta samoja parhaimpia tehtäviä uudestaan. 

Saavutettavuus: Komponenteissa ei ole mitään tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4. Toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä. Kaksinpelikin on mielekäs, mistä iso plussa.

Kesto: En tiedä, mihin pelin kanteen painettu 30 minuutin kesto viittaa, sillä yksi tehtävä kestää korkeintaan 10 minuuttia. Riippuu tietty täysin kuinka paljon pelaajat käyttävät aikaa keskusteluvaiheessa.

Lähde

Spiel des Jahres -ehdokkaat 2026

Merkittävin lautapelipalkinto on julkistanut ehdokkaansa. Saksan arvostetusta Spiel des Jahres -palkinnosta kisaavat seuraavat pelit:

• Cozy Stickerville (Corey Konieczka / Unexpected Games)
• JinxO (Martin Ang / Tabletoys Games)
• Morty Sorty Magic Shop (Markus Slawitscheck / Schmidt Spiele)

Cozy Stickervillessä rakennellaan kylää. Peli on legacy-peli, sillä rakentaminen tapahtuu liimailemalla tarroja (joita pelissä on yli 800) pelilaudalle. Vaikuttaisi aika lailla lautapeliversiolta leppoisista puuhastelupeleistä, joita mobiilipeleinä on paljon.

JinxO on sana-assosiaatioille perustuva partypeli. W. Eric Martinin arvion mukaan peli ei tarjoa sinänsä mitään uutta, mutta on erittäin hyvin tehty peli, joka on toiminut monella eri porukalla vaivattomasti ja mukavasti. Suunnittelija ja julkaisija ovat molemmat Indonesiasta.

Morty Sorty Magic Shop vaikuttaisi olevan yksinkertainen perhepeli, jossa kerätään taikajuomapulloja hyllyille numerojärjestyksessä ja parhaan järjestyksen aikaansaanut vie voiton. Jos Slawitscheck voittaisi palkinnon tällä pelillä, hänellä olisi täysi rivi: Kinderspiel– ja Kennerspiel-palkinnot hänellä on jo.

Pääsarjan suosituslistalle pääsivät Hot Streak, Meister Makatsu, Take Time, Toriki: The Castaway Island, Toy Battle ja Wilmot’s Warehouse.

Kokeneemmille pelaajille suunnatun Kennerspiel des Jahres -palkinnon ehdokkaat olivat:

• Boss Fighters QR (Michael Palm ja Lukas Zach / Pegasus Spiele)
• Moon Colony Bloodbath (Donald X. Vaccarino / Rio Grande Games)
• Rebirth (Reiner Knizia / Mighty Boards)

Boss Fighters QR perustuu nimensä mukaisesti QR-koodeille. Pelaajien sankarit kohtaavat pomohirviöitä. Kortteja skannataan puhelimella, joka sitten hoitaa pelimekaniikkaa. Mukana on pakanrakennusta ja aarteiden keräämistä.

Moon Colony Bloodbath on koneistonrakennus- ja -menetyspeli, jossa pelaajat rakentavat kuusiirtokuntiaan. Siirtokunnille sattuu ja tapahtuu, eli turpiin tulee säännöllisesti. Pelin voittaa se, jolla on eniten selviytyjiä jäljellä kun joku menettää viimeisen asukkaansa.

Rebirth on laattojenasettelupeli, jossa muinaiset klaanit rakentavat uutta Skotlantia sivilisaation romahduksen jälkeen. Tämä on perinteistä ja sujuvaa laattojenasettelupeliä tyylikkäällä toteutuksella. Kniziakin saisi tällä palkinnolla bingon tehtyä, koska hän voitti sekä Spiel des Jahresin että Kinderspielin vuonna 2008.

Suosituslistalla olivat Foundations of Metropolis, Frosted Blooms, Sanctuary ja Tag Team.

Kinderspiel des Jahres -lastenpelipalkinnon ehdokkaat ovat:

• Boo Party (Florian Sirieix ja Benoit Turpin / LOKI)
• Mooki Island (Florian Sirieix / Scorpion Masqué)
• Mimose & Sam et le voleur de fruits (Thomas Dagenais-Lespérance / Game Factory)

Boo Party on muistipeli, jossa yksi pelaajista on näkijä, jonka pitää muistaa, mitä naamiaisasuja hirviöt ovat jo käyttäneet. Hirviöiden on vältettävä paljastumista. Pelin jippona ovat kortit, joissa naamiaisasussa on pään kohdalla reikä, josta näkyy alla oleva hirviö.

Mooki Island voitti jo Ranskan As d’Or -palkinnon. Peli on yksinkertainen pienten lasten enemmistöpeli, jossa kerätään mooki-olentoja.

Mimose & Sam et le voleur de fruits tai saksaksi Verflixt Verzaubert on yksi vastaan moni -peli, jossa etsivät yrittävät keksiä, kuka varastaa hedelmät. Hedelmävaras yrittää sitten olla jäämättä kiinni.

Suosituslistalla olivat Half-and-Seek, Kleiner Stinker ja Paleolino.

Spiel des Jahres -raadin puheenjohtaja Harald Schrapers kommentoi, miten kaikki lastenpelit ovat ranskankielisiltä suunnittelijoilta ja julkaisijoilta (Dagenais-Lespérance ja Scorpion Masqué ovat kanadalaisia) ja arveli, että Saksan hiipuva syntyvyys näkyy tässä. Vanhempia on vähemmän, eivätkä lastenpelit kiinnosta enää yhtä paljon. Cannes’n pelimessuilla lastenpelit näkyvät kuulemma vahvemmin kuin Saksan vastaavissa tapahtumissa.

Suunnittelijoiden sukupuolijakauma herättää edelleen huomiota. 94 % peleistä oli miesten suunnittelemia ja vain 2,3 % palkintoon harkituista peleistä oli yksin naisten suunnittelemia. Kaikkiaan raati tarkasteli yhteensä 571 eri peliä, joista ehdokkaat poimittiin.

Voittajat julkistetaan Berliinissä 12.7.2026. Palkintotilaisuus striimataan Spiel des Jahresin Youtube-kanavalla.

Vuoden peli -kisan osallistujat

Suomen Vuoden peli -palkinnon ehdokaslistat on julkistettu. Toisin kuin Spiel des Jahresissa, raati ei ole vielä tässä kohtaa osallistunut asiaan, vaan kisaan pääsevät mukaan kaikki pelit, jotka julkaisijat siihen ilmoittavat. Kukin julkaisija saa ilmoittaa kisaan korkeintaan kolme peliä jokaiseen kategoriaan.

Lastenpelit

Aarrepuun yllätys (Tactic)
Bluey Rubbish Run Game (Liniex)
Dingo Disc (Toyrock)
Elmerin Etelänmatka (Lautapelit.fi)
Herkkuhirmut -lastenpeli 3–5 v (Sanoma Pro)
Memootio tunnemuistipeli (Leikkien)
Merihirviöt – Jännittävä noppakilpailu meren yli (Tevella)
Mission Dragon (Markkinointi Suomela)
My First Game Heros Busy Bee Stacking Garden (Tactic)
Onnekas Etsijä (Martinex)
Packing Panic (Martinex)
Panda Gang (Lautapelit.fi)
Quicky Quack (Amo)
Rummikub for Kids (Asmodee Nordics)

Partypelit

Aivopähkinä (Lautapelit.fi)
Brick Like This! (Asmodee Nordics)
Copycat (Lautapelit.fi)
Fifty (Lautapelit.fi)
First to Worst (Martinex)
Flip 7 (Asmodee Nordics)
Hitster: Music Bingo (Asmodee Nordics)
Huhupuheita After Dark (Tactic)
It’s Bananas (BRIO)
Kalajuttuja (Toyrock)
Letter Pressure (Martinex)
LifeLine (Tactic)
Mafia (Anvol)
Tik Tak Bumm Sanatornado (Anvol)

Perhepelit

Bingo Slam (Liniex)
Cat and the Tower (Toyrock)
Dice Express (Martinex)
Exploding Kittens: The Board Game (Asmodee Nordics)
Raptor Race (Anvol)
Flipslide (Liniex)
HiLo (Lautapelit.fi)
Hot Dog Drop (Proxy Finland)
Kaj – Saunapeli (Alga)
Monopoly Digipankki (Anvol)
Numeronero – Päässälaskijan ristikkopeli (Leikkien)
Passaportas (Tactic)
Pick a Pen – Gardens (Lautapelit.fi)
Pizza Love Family Edition -korttipeli (Merkitysten)
Pizza Love -lautapeli (Merkitysten)
PuffiNova (Tie Games)
Rakenna ja arvaa (Tactic)
Ringer (Amo)
Sanaruletti-peli 7-99 v (Sanoma Pro)
Sticks (Lautapelit.fi)
The Crooked Crown – Kaappaa kruunu (Amo)
Wordy Quest (Tactic)

Strategiapelit

5 Towers (Lautapelit.fi)
Bomb Busters (Lautapelit.fi)
Castle Combo (Asmodee Nordics)
Dungeon Poker (Pelikeisari)
Murha (Toyrock)
Pinched! (Toyrock)
Strategeti (Anvol)
Wasgij Pieces of Evidence 1 The Last Voyage (Markkinointi Suomela)
White Castle (Lautapelit.fi)

Finalistit on tavattu ilmoittaa elokuun puolivälissä, voittajat selvinnevät syyskuun loppupuolella.

Golden Geek -voittajat 2025

BoardGameGeekin käyttäjät ovat äänestäneet ja parhaat pelit on valittu. Jokaiseen kategoriaan valittiin ensin kymmenen ehdokasta, jotka äänestäjien piti sitten pistää paremmuusjärjestykseen voittajan selvittämiseksi.

• Paras kaksinpeli: Toy Battle
• Paras kuvitus: The Old King’s Crown
• Paras yhteistyöpeli: The Lord of the Rings: Fate of the Fellowship
• Paras lisäosa: SETI: Space Agencies
• Innovatiivisin peli: Vantage
• Paras kevyt peli: Hot Streak
• Paras keskitason peli: The Lord of the Rings: Fate of the Fellowship
• Paras raskas peli: Galactic Cruise
• Paras partypeli: Hot Streak
• Paras print’n’play-peli: Dungeons of the Oak Dell
• Paras yksinpeli: Vantage
• Paras sotapeli: Star Wars: Battle of Hoth
• Paras podcast: Board Game Hot Takes
• Paras pelisovellus: Ark Nova (Dire Wolf)

Koko palkintolista BoardGameGeekissä.

Jogo do Ano -ehdokkaat on julkaistu

Portugalilaisten peliharrastajien eli Spiel Portugalin Jogo do Ano -ehdokkaat on julkistettu. Palkinto on erityisen kiinnostava raskaiden pelien ystäville, sillä harva palkinto keskittyy näin vahvasti raskaampiin peleihin.

Tänä vuonna ehdolla ovat:

• Ada’s Dream (Toni Lopez / Alley Cat Games)
• Ants (Renato Ciervo ja Andrea Robbiani / Cranio Creations)
• Galactic Cruise (T.K. King, Dennis Northcott ja Koltin Thompson / Kinson Key Games)
• Luthier (Dave Beck ja Abe Burson / Paverson Games)
• Speakeasy (Vital Lacerda / Eagle-Gryphon Games)

Listan kevyimmät pelit ovat Ants ja Luthier, joiden raskausluokitus BoardGameGeekissä on 3,7/5. Lacerdan Speakeasyn raskaustaso on hurjat 4,4/5, mutta sellaista Lacerdalta toki odotetaankin.

Voittajat julkistetaan syksymmällä. Viime vuonna palkinnon voitti SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence.

Greater Than Games palaa, Osprey lopettaa

Greater Than Gamesin emoyhtiö Flat River Games pisti Greater Than Gamesin tauolle vuonna 2025 tariffien tehtyä pelien tuomisesta Kiinasta Yhdysvaltoihin liian kallista. Tämä teki Greater Than Gamesin pelien kohtalosta epäselvää.

Nyt videopelijulkaisija Handelabra Games on ilmoittanut ostaneensa sekä Sentinel Comicsin että Greater Than Gamesin brandin. Handelabra Games on perustettu aikoinaan tekemään digiversio Greater Than Gamesin Sentinels of the Multiversestä.

Nyt on siis hyvin mahdollista, että Sentinels of the Multiverse saa jatkoa. Greater Than Games aikoo osallistua GenConiin ja esittelee siellä pari uutta partypeliä.

Spirit Islandin tilanne on kuitenkin yhä epäselvä, sillä sen oikeudet ovat suunnittelija R. Eric Reussilla eivätkä olleet osa tätä kauppaa.

Lisätietoja asiasta löytyy Board Game Beatista.

Toisaalla brittiläinen Osprey Games on päättänyt luopua lauta- ja korttipeleistä. Osprey tulee jatkossa keskittymään sotapeleihin ja roolipeleihin. Osprey julkaisi ensimmäiset pelinsä vuonna 2015 ja on sittemmin julkaissut monia mainioita pelejä varsin tyylikkäinä ja siivosti tehtyinä laitoksina. Nyt Osprey Gamesin omistaja, kustantamo Bloomsbury Publishing, on päättänyt myydä lauta- ja korttipelitoimintansa.

Aikaisemmin sovitut pelit tullaan julkaisemaan siirtymäaikana, mutta uusia pelejä ei enää oteta ohjelmaan. Bloomsbury etsii nyt Ospreyn peleille uutta omistajaa. Undauntedista kiinnostuneille hyvä tarkennus on, että tässä yhteydessä sotapeleillä tarkoitetaan miniatyyrisääntöjärjestelmiä, ei sota-aiheisia lautapelejä. Käytännössä Osprey keskittyy siis jatkossa kirjojen julkaisemiseen ja julkaisee vain pelejä, jotka voi julkaista kirjamuodossa.

Lautapelit.fi täytti 30 vuotta

Viime viikonloppuna Lautapelit.fi juhli 30-vuotisjuhliaan. Yritys perustettiin vuonna 1996 nimellä Safe Haven (nimi tulee silloin tuoreelta Magic-kortilta). Ensimmäinen myymälä oli Helsingin Kaisaniemen metroasemalla ollut 12 neliön koppi. Minä en koskaan siellä käynyt, mutta Aikatalossa Ateneumin takana sijainneessa myymälässä tuli jo käytyä. Silloin nimi oli vielä Safe Haven, mutta se oli jo vaihtumassa.

Aikatalosta yritys muutti Kamppiin, ensin ostoskeskuksen ulkopuolelle ja sitten Kampin ostoskeskuksen sisälle, missä se nykyään on. 200 neliömetrin liikkeessä on runsas valikoima lautapelejä esillä. Kampin liikkeen lisäksi Lautapelit.fi:llä on myymälä Tampereen Ratinan ostoskeskuksessa.

Käännös keräilykorttipelikaupasta lautapelikaupaksi tapahtui 2000-luvun alussa. Iso käänne oli vuonna 2004 julkaistu Carcassonnen suomenkielinen painos, joka voitti saman tien Vuoden peli -palkinnon ja on sittemmin ollut varmasti melkoinen taloudellinen tukijalka Lautapelit.fi:lle. Sen jälkeen uusia suomenkielisiä julkaisuja ja menestystä on tullut tasaisesti: Lautapelit.fi on voittanut 26 Vuoden peli -palkintoa Suomessa ja omat julkaisut ovat niittäneet suosiota myös maailmalla. Eclipse, Flamme Rouge ja Agemonia ovat olleet hienoja onnistumisia.

Oma taipaleeni Lautapelit.fi:n kanssa on ollut pitkä. Muistan vieläkin ensimmäisen ostokseni: se oli El Grande, jonka tilasin Tampereelle postimyynnistä silloisesta Safe Havenista. Silloin oli hämmästyttävää, miten nopeasti peli toimitettiin: olin tottunut muiden postimyyntiliikkeiden parin viikon toimitusaikoihin, mutta Safe Haven lähetti pelin saman tien. Vuosien varrella pelejä on sitten tullut ostettua paikan päältä ja postimyynnistä runsaasti.

Lautapelioppaan avustajat muistelivat omia ensimmäisiä ostoksiaan Lautapelit.fi:stä. Joonas oli hakemassa Menolippua, mutta ne olivat loppu, joten piti ostaa Catan. Sekä Markus että Pasi aloittivat Carcassonnella ja Menolipulla. Inka muisteli ostaneensa parikymmentä vuotta sitten Carcassonne: Kivikauden – tosin saksaksi, kun suomenkielistä ei vielä ollut olemassa. Pirita kävi hakemassa liikkeestä Carcassonnen Kirkot ja kievarit -lisäosan, jota ei silloin vielä kotikylältä saanut. Petri muisteli käyneensä ihmettelemässä Safe Havenia, mutta ei ostanut silloin mitään. Myöhemmin Kampin liikkeestä tarttui matkaan Mission Red Planet ja irtolentokone Wings of Wariin. Mirva muisteli ostaneensa mahdollisesti Bohnanzan, mutta ainakin Mallorca ja Village olivat varhaisia ostoksia Salomonkadun liikkeestä.

Aatun aktiivinen lautapeliharrastus taas alkoi Tampereen liikkeestä ostetuista Bang!-peleistä vuonna 2018. Vilma kävi ostamassa Kampista 7 Wondersin ja harmitteli vähän, ettei silloin vielä tiennyt korttimuoveista – peli on nimittäin sen verran paljon pelattu, että kortit ovat kamalassa kunnossa. Mutta ei sekään väärin ole: jotain kovin sympaattista on lautapeleissä, joista näkee, että niistä on pidetty ja että niitä on pelattu. Vilma muisteli lämmöllä myös pelisuunnittelu-uransa alkua, kun Lautapelit.fi:n Linda ja Toni ottivat uudet pelisuunnittelijat hyvin vastaan ja antoivat hyvää palautetta peleistä.

Olen myös tehnyt töitä Lautapelit.fi:lle. 2000-luvun alussa työskentelin köyhänä opiskelijana pelipalkalla Lautapelit.fi:n nettisivujen parissa. Kirjoittelin sivustolle pelien kuvauksia ja myös sekalaisia peliaiheisia artikkeleita muutaman kuukaudessa ainakin vuonna 2004. Tein myös pitkään pelien sääntöjen suomennoksia, kunnes Lautapelit.fi keskitti käännöshommat sisäisille tekijöille. Yhteistä historiaa Lautapelit.fi:n kanssa siis riittää. Lautapelit.fi on luonnollisesti ollut Lautapelioppaan yhteistyökumppani vuosien ajan ja tarjoaa meille mukavan avokätisesti arvostelukappaleita. Siitä kiitos!

Onnittelut 30-vuotiaalle, ja toivottavasti hittipelejä löytyy julkaistavaksi jatkossakin ja pelikauppa käy!

Lautapelit.fi:n tulevia pelejä

Vanhojen muistelemisen lisäksi on taas aika katsella tulevaan eli Lautapelit.fi:n uusiin ja tuleviin julkaisuihin.

Helmikuisen katsauksemme jälkeen ovat ehtineet ilmestyä seuraavat pelit:

• 5 Towers on kepeä korttipeli, jossa rakennellaan torneja.
• Pick a Pen: Gardens on kupongintäyttöpeli, jossa noppien sijaan käytetään rullailtavia kyniä tuottamassa satunnaislukuja.
• Catan Noppapeli on kupongintäyttöversio Catanista.
• Qwixxistä on tullut uusi painos.
• Wingspanin Etelä-Amerikan linnut eli suomenkielinen Wingspan Americas saapui lintuharrastajien iloksi.
• No Thanks+ on uusi painos tutusta koukuttavasta korttipelistä. Tässä versiossa nimi on vaihtunut Oh S#!?:stä takaisin No Thanksiin (kuvitus on kuitenkin sama) ja mukana on pieni lisäosa, joka tuo peliin erikoiskortteja.
• Slide on 4×4-ruudukon optimointia kortteja liu’uttamalla.
• Kingdom Legacy: Feudal Kingdom eli yksinpelattavaa valtakunnanrakennusta korttipakkaa säätämällä.

Sitten ennakkotietoihin tulevista peleistä.

Kesällä ilmestyy Sticks, joka on vähän kuin Twisteriä pelkillä sormilla. Pelaajien on pideltävä puisia tikkuja käsiensä välissä. Kortit määräävät yhdistämään tietyt sormet tikuilla ja pelaajien on selvittävä jatkuvasti kasvavasta määrästä tikkuja.

Syyskuussa tulee muutamia uusia pelejä. Aivopähkinä (In a Nut Shell) on triviapeli, jossa kysymykset ovat helppoja (”Mikä eläin tunnetaan viidakon kuninkaana?”), mutta ne kysytään vaikeasti, eli kysymyksestä paljastetaan sana kerrallaan. Mitä pienemmällä määrällä sanoja kysymykseen saa vastattua, sitä paremmat ovat pisteet.

Panda Gang on suomennos pari vuotta sitten Puolan parhaan lastenpelin palkinnon voittaneesta Banda pand i kawałki bambusa -pelistä. Joku heittää noppaa ja pelaajien on etsittävä pandakortti, joka parhaiten sopii nopan asettamiin ehtoihin.

Elmerin etelänmatka on Reiner Knizian lastenpeli, jossa harjoitellaan värien ja muotojen tunnistamista. Pelissä laitetaan tavaroita metallisiin matkalaukkuihin, eli komponenttipuolikin on hauska.

Wingspanin fanien suunnittelemat lisäkortit -paketissa on kuusi pakkaa fanien suunnittelemia uusia lintukortteja. Jokaisessa pakassa on 25 uutta korttia alueille, jotka esiintyvät Wingspanin tähän mennessä ilmestyneissä lisäosissa.

Syyskuun lopulla ilmestyvät mahjong-kortit, jotka ovatkin kätevä keino pelata mahjongia reissussa. Molempia kokeilleena voin sanoa, että kortit voittavat matkakokoiset mahjong-tiilet 6-0. Lautapelit.fi:n julkaisema korttisetti on tyylikäs ja kattava: se sisältää tarvittavat kortit kaikkiin tavallisimpiin mahjongin pelimuotoihin, eli mukana on niin riichin pelaajien tarvitsemat aka dorat eli punaiset viitoset kuin jenkkimahjongiin tarvittavat jokerit.

Uusi Exit Joulukalenterikin on jälleen luvassa.

Tabletop Spirit 31

Tabletop Spirit -lautapelilehden numero 31 on ilmestynyt. Lehdessä on peliarvosteluja, haastatteluja, raportti AireCon-tapahtumasta Yorkshirestä ja paljon muuta.

Digilehden voi ladata täältä.

Pelitin julkaistu

Tein Pasi Lallinahon kanssa työkalun pelitapahtumien järjestelyyn. Pelitin tekee tuotavien ja pelattavien pelien sopimisesta helpompaa. Idea on tuttu kaikille, jotka ovat olleet aikoinaan Lautapeliseuran tapahtumissa ja käyttäneet Vimpeliä, mutta Pelitin on nykyaikaisempi versio ja tarjoaa kaikenlaisia lisäominaisuuksia ja parempaa toimivuutta mobiililaitteilla.

Sovellus on avointa lähdekoodia ja löytyy Codebergistä. Pelittimen voi asentaa omaan käyttöönsä, sovellus toimii käytännössä jokaisessa webhotellissa sellaisenaan. Pelitin löytyy myös Lautapelioppaasta; sinne saa vapaasti tehdä omia tapahtumia. Tapahtumista voi tehdä myös yksityisiä, jolloin ne eivät näy julkisesti.

Jos haluat kokeilla, Lautapelioppaan Pelittimessä on demotapahtuma, jota saa käpistellä vapaasti.

Kuukauden kysymys

Kuukauden kysymykseen tuli yksi ainoa vastaus. Kyselimme suosikkeja todella monimutkaisista peleistä. Anssi suositteli Hegemony: Lead Your Class to Victorya. Peli on erittäin asymmetrisenä raskas omaksuttava ja opetettava, mutta kulkee sujuvasti kun peliin pääsee sisälle. Anssin mielestä Hegemony kuvaa oivaltavasti yhteiskunnan toimintaa ja palkitsee kyllä pelikokemuksena.

Kuukauden kysymys lopettaa tähän. Kiitoksia kaikille kysymyksiin vastanneille!

Löydä lautapelit

Löydä lautapelit -kirjan painoksen viimeisiä kappaleita on yhä saatavilla. Tampereella kirjoja saa Lautapelit.fi:n myymälästä Ratinassa hintaan 10,95 €.

Kirjaa on myynnissä myös Torissa ja Vintedissä. Torissa kannattaa hakea kirjan nimellä, Vintedissä myynti-ilmoitukset löytää kätevästi tuosta profiilistani. Molempiin teen uusia sitä mukaa, kun kirjat käyvät kaupaksi.

Jos haluat ostaa useamman kappaleen kerralla, ota yhteyttä. Myös uudempaa Aasialaiset lautapelit -kirjaa on saatavilla, sitä löytää myös Torista.

Vilman pelaamia

Toukokuussa pelikertoja on kertynyt pöydän äärellä melkein sata ja BGA:n puolella vähän yli. Kaikkiaan pelattuja pelejä on tullut 65, joista yksitoista oli uusia tuttavuuksia. Siihen päälle kolme uutta lisäosaa ja yksi uusi pelivariantti. Uusien pelien opettelu on aina yhtä tuskaa minulle. Nyt kuitenkin muutamakin uusi peli herätti pelisuunnitteluajatukset taas uusille tasoille, joten kyllä niitä uusia pelejä pitää vain jatkossakin kokeilla ja paljon.

Toukokuussa olen pelannut Fugen, Martinlaakson, Olarin ja Kalajärven pelikerhoilla ja lisäksi ystävien ja perheen kanssa. Tampereella olin yhden viikonlopun vain pelailemassa Lautapelioppaan ensimmäisessä pelipäivässä ja sain tapahtuman ympärille muillekin päiville pelejä. Jotain kummaakin tapahtui: mieheni suostui pelaamaan erän Underwater Citiesiä kanssani! Hän ei pelaa lautapelejä, joten olin tästä todella hämmästynyt. 

PuffiNova on massatuotannossa. Elämme jännittäviä aikoja. Peli valmistuu kesäkuussa ja rahdin pitäisi olla Suomessa elokuussa. Olen tietysti jo seuraavan pelin kimpussa ja työn alla on ensi vuonna julkaistava Magic Waterfall. Lisäksi päässä pyörii parikin uutta peliä, joita pitäisi nyt kehittää.

Olarin pelikerholla pääsin kokeilemaan Fantasy Realms: Deluxe Editionia. Tämä oli hyvin pieni korttipeli. Nosta kortti ja heitä yksi kortti pois, siinä on pelin säännöt pähkinänkuoressa. Saat kuitenkin nostaa pakasta tai pöydältä jonkun pois heittämän kortin. Pelissä on paljon erilaisia komboja. Joku kortti saa pisteitä kaikista velhoista ja sitten keräilet velhoja. Todella tuuripitoinen, mutta jos tunnet kombot, osaat etsiä niitä. Minulla oli käsi, josta olisin yhdenkin velhon avulla saanut 135 pistettä lisää ja koko pelin metsästin tätä velhoa, jota ei muuten tullut. Koska peli on niin nopea, ei tuurin vahva osuus haittaa. 

Olarissa pääsin kokeilemaan myös Pan Amia. Olin hyvin skeptinen kun näin pelin pöydällä: tuotako me oikeasti aiomme pelata? Peli ei millään lailla huutanut nimeäni. Itseasiassa harvoin näkee näin rumaa peliä. Ymmärrän että tässä oli haettu jotain 1970-luvun tyyliä, joka sopii teemaan, mutta minulle pelin ulkonäkö on tärkeä asia, etenkin ensimmäisessä pelikerralla. (Päätoimittaja kommentoi: Pelilaudan epätavallinen karttaprojektio on yksistään niin upea, että muulla ei ole niin väliä, mutta on pelin graafinen suunnittelu kyllä muutenkin melkoista herkkua.)

Rupesimme kuitenkin pelaamaan. Pelin mekaniikat eivät olleet 1970-luvulta, mikä oli todella mieluinen yllätys! Tahtoisin tästä jopa revanssin. Vuorollaan voi asettaa työläisen ruutuun ja toivoa, että se pysyy siellä. Toinen pelaaja voi kuitenkin pelata oman työläisen kaverin yläpuolelle, jolloin joutuu maksamaan vähän rahaa, mutta saa varastaa toiminnon. Pelaaja, jonka päälle on pelattu, saa kuitenkin nappulansa kotiin ja voi joko korottaa hintaa ja mennä päälle tai valita jonkun toisen toiminnon. Todella toimiva mekaniikka!

Earthin uusi lisäosa Animal Kingdom tuo peliin mukaan eläinmeeplet. Supersöpöjä! Valitettavasti ainakin yhden pelin kokemuksella tämä on epätasapainossa. Jokainen pelaaja saa kaksi eläintä, joiden kykyjä hyödyntää. Ehkä jos eläimet jakaisi hyviin ja todella hyviin ja jokainen saisi yhden molempia? Kokeilimme myös minilisäosaa, joka toi vaihtelevaa säätä. Sää oli voimassa aina yhden kierroksen ja sekin muutti peliä paljon! Jos omistaisin pelin, tahtoisin nämä lisärit. Ensimmäinen lisäosa Abundance on tietysti aina pakollinen. 

Quest for El Doradon lisäreistä pääsin kokeilemaan Dangers & Muiscaa. Tämä oli oikein kiva lisäosa! Peli oli pitkään tyttäreni lempipeli ja sitä tuli jossain kohtaa pelattua paljon. Luulen, että tämän lisäosan voisi ostaa kotiin. Kivoin uusi asia tässä lisäosassa olivat artefaktikortit, jotka sai säästää seuraavalle vuorolle. Nämä ovat todella voimakkaita kortteja juurikin säästöominaisuuden takia!

BoardGameArenan Forest Shuffle: Dartmooriin tuli lisäosa Exmoor. Lisäosan paras asia on mielestäni selvästi erilaiset luolakortit. Näiden avulla voi taktikoida paljon! Löytyy luola, joka saa kaksi korttia luolaansa aina kun pöydästä tyhjennetään kortit. Toinen luola antaa uuden kortin luolaasi aina, kun pelaat nummen. Myös muut uudet kortit ovat tervetullutta vaihtelua peliin. 

Natera: New Beginningistä en ollut aiemmin edes kuullut ja nyt se eksyi eteeni Tampereen pelireissullani. Hitsit, miten kiva peli! Työläisten asettelua ja resurssien hallintaa! Korttien pöytäämisessä oli jotain samaa kuin Terraforming Marsissa. Miten kaunis peli! Erityisesti värien käyttö on upeaa. Ehdottomasti jatkoon ja varmaan myös ostoslistalle. Peli on todella kaunis ja sen värit huutavat minun nimeä.

Samoa on ollut häpeähyllyssäni jo liian kauan. Nyt päätin, että se on nostettava pöydälle. Ostin pelin Espanjasta vuonna 2024. Se on todella yksinkertainen ja helppo korttipeli. Laitoin tämän kuitenkin jo kiertoon, koska meillä on vastaavia hyvin helppoja korttipelejä enkä usko tämän nousevan pöydälle uudelleen.

Monikers tuli myös testattua Lautapelioppaan pelipäivässä. Tämä peli vaatisi parempaa englannintaitoa, mutta olin mukana jarruttamassa joukkuettani. Pelissä yritetään ensin arvata Aliaksen tapaan erittäin älyvapaita sanoja ja lauseita, sitten vain yhdellä sanalla ja lopuksi näyttelemällä. Samat sanat toistuvat pelin aikana, mikä tekee siitä pähkähullun. Ei tarvitse isosti elehtiä, kun pöydässä muut huutavat: ”Tahtoo kuolla rauhassa sukulaisten ja perheen läsnäollessa”.

7 Wonders Diceä olisin halunnut kokeilla jo viime vuonna Essenissä, mutta aika ei riittänyt. Lautapelioppaan pelipäivässä onneksi tuli mahdollisuus testata. Tuttua 7 Wondersia, mutta noppien muodossa. Noppalaatikko on hauska, vaikkakin erittäin äänekäs. Nopat asettuvat ruutuihin, jotka määrittävät noppien hinnan. Peli on jopa nopeampi kuin alkuperäinen. 

Coco Loco myöskin oli pelipäivän pelejä. Tämä lastenpeli toimii hyvin fillerinä. Pelissä ammutaan apinan käsillä kookospähkinöitä kuppeihin.

Sanctuary on ollut pelin ilmestymisestä saakka toivelistallani ja sitä erikseen toivoin Lautapelioppaan pelipäivään. Peli on todella vahvasti Ark Novaa, mutta silti erilainen. Se on myös lyhyempi, mikä ei ole lainkaan huono asia. Jatkoon ja haaveena myös saada omaan hyllyyn. 

Olen nähnyt netissä kiinnostusta herättäviä kuvia Explorers of Navoriasta. Tuurielementtiä löytyy, mutta ei mahdottomasti. Pelaajajärjestys on mukavasti muuttuva elementti. Jäi olo, että olisin halunnut tykätä tästä enemmänkin. Ulkonäkö on niin hyvä!

Miksi en tiennyt, että The Crew’tä voi pelata kahdestaan? Meinasi yöunet mennä kokonaan, kun Sadun kanssa pääsimme vauhtiin. Dummypelaaja ei ole samanlainen kuin muut, puolet hänen korteistaan on piilossa. Variantti kuitenkin toimii! Tahdon lisää pelikertoja ja pian!

The Vale of Eternitystä en ollut edes kuullut. Kuvitukseltaan se on ihan mukava ja mekaniikoiltaan myös. Silti tuntuu, ettei tämä ollut minulle hitti. Pitää kokeilla kyllä uudelleen. 

Martinlaakson kirjastolla pöydälle pääse vihdoin Resafa. Ostin sen Essenistä, kun sen sai puoli-ilmaiseksi Underwater Citiesien Data Era -lisäosan kylkeen. Ei huono ostos, peli on hyvä! Omalla vuorolla on paljon vaihtoehtoja, mitä voi tehdä. Luulen, että tässä on aika iso vaara analyysihalvaukseen. Ulkoasu ei vain innosta, joten saa nähdä jääkö peli omaan hyllyyn. 

Mikon pelaamia

Toukokuu on ollut oikein kelpo pelikuukausi, osin tietysti kiitos Lautapelioppaan pelipäivän.

Kuukauden teemoista nousee esiin Amabel Holland, jonka suunnittelemia pelejä olen pelannut kolmea. Uutuus Rayroads herätti mielenkiintoa heti, kun siitä luin. Kovin laajaa yleisöä tämä peli ei ole vielä saanut, sillä on BoardGameGeekissä vasta neljä reittausta. Kuvaus pelin nihilistisestä ja antikapitalistisesta ajatusmaailmasta herätti sen verran huomiota, että pakkohan peli oli hankkia.

Tässä pelaajat aloittavat kotiplaneetaltaan ja lähtevät avaruusjunillaan riistämään aurinkokuntaa ja rakentamaan tukikohtia (joilla voi riistää lisää). Sivussa kehitetään teknologiaa, kerrytetään velkaa ja yritetään tienata. Peli päättyy johonkin kolmesta lohduttomasta lopputuloksesta: joko tähti romahtaa liiallisen avaruusjunailun seurauksena, pelaajat kuluttavat kotiplaneettansa elinkelvottomaksi tai jonkun tehdessä konkurssin fasistis-kapitalistinen eugenistinen tuomiopäivän kultti vie voiton – varsin realistiset lopputulemat, siis.

Säännöissä varta vasten kielletään pelien lopputulosten kirjaaminen ylös, koska mitä väliä, kun kaikki ovat kuitenkin kuolleet. Tämän säännön kohdalla tarvittiin kyllä kotisääntöjä.

Hämmennys alkaa jo, kun näkee pelin kotikutoisen näköiset komponentit. Pelimekaniikka tarjoaa lisää hämmennyksen aihetta, kun planeettojen liike kiertoradoillaan pitää saada sovitettua avaruusjunan liikkeisiin. Pelaajaa lyödään jatkuvasti: jokainen toiminto maksaa velkaa ja jos jostain syystä et voi tai halua tehdä toimintoa, maksat sen hinnan uudestaan. Navigointivirheet avaruusjunan kanssa ovat myös kalliita. Toiminnonvalinta- ja vuorojärjestysmekanismi antaa mukavasti mahdollisuuksia kiilata toisten pelaajien eteen.

Jälkimmäisessä pelissä muistutin muita moneen kertaan, että peli voitetaan keräämällä tuottoa. Tuottoa kerrotaan kertoimilla rakennetuista tukikohdista ja kehitetyistä teknologioista ja siitä vähennetään sitten velat. No, minähän onnistuin keräämään todella vähän tuottoa ja päädyin miinuksille, kun ensimmäisessä pelissä voittaja huiteli reippaasti päälle sadassa (tarkkaan emme tietysti tiedä, kooska kaikki osalliset ovat kuolleet, eikä kukaan muu välitä).

Melkoisen synkeä peli, siis, mutta meidän peliporukassamme on oma yleisönsä synkeille, vinksahtaneille talouspeleille, joten eiköhän Rayroads vielä pelikertoja saa.

Toinen vinksahtanut Amabel Hollandin talouspeli on For-Ex vuodelta 2017. Sen takakannen ”miksi ihmeessä ostaisit tämän pelin”-essee myi pelin minulle, mutta käytännössä pelissä ole monenlaista ongelmaa käytettävyydestä pelimekaniikkaan. Peli lähti kiertoon, enkä ole kaivannut kuin vähäsen. No, Rayroadsin tilauksen yhteydessä kävi ilmi, että pari vuotta sitten Holland teki jatko-osan, jolla on yksi parhaista pelinnimistä koskaan: For-Ex II: She Made Another One. Sellainen sitten lähti tilaukseen matkaan peliporukan eniten For-Exiä kaivanneelle talouspelihullulle.

Uutta versiota on suoraviivaistettu ja komponenttipuolella rahat on vaihdettu pyyhittäviin tusseihin. Se on oikein toimiva ratkaisu. Peli on nyt selvästi aikaisempaa nopeampi, mikä on hyvä. Se on myös edelleen ihan yhtä vaikeaselkoinen kuin aina ennenkin. Minkään muun pelin äärellä en ole nähnyt joukkoa kokeneita lautapeliharrastajia yhtä hämmentyneinä kuin tässä.

Olen nyt pelannut pari kertaa ja jälkimmäisellä käytin kohtuullisen rivoa taktiikkaa. Tein sitoumuksen ostaa 35 Kanadan dollaria kymmenellä jenkkidollarilla. Näitä rahojahan minulla ei tässä vaiheessa ollut. Siinä vaiheessa kun sitoumus sitten tuli maksettavaksi, minulla oli kuusi dollaria. Ei se mitään: sain silti Kanadan dollarit tilille ja jonoon meni 11 dollarin velka maksettavaksi myöhemmin. Lopulta kun velka pelin lopussa erääntyi, en saanut sitä sittenkään maksettua ja peli päättyi konkurssiini. Tästä konkurssista huolimatta voitin selvästi, koska ne tietoisella petoksella ansaitsemani 35 Kanadan dollaria riittivät voittoon.

Onko peli ihan rikki? No tavallaan, joo. Onko nykyinen kapitalistinen talousjärjestelmä ihan rikki? Kuten Amabel Holland pelin säännöissä kirjoittaa: ”Financial markets aren’t real, and the economic ’laws’ which govern their behavior only exist to establish, and maintain, oppressive hierarchies.” Ei siis ihme, että pelissä voi tehdä näin ja voittaa. Minä en tehnyt iskuani heti ensimmäisellä siirrolla, vaan koitin ajoittaa sen sopivasti pelin loppuun, mutta kyllähän heti samana iltana peliporukkamme chatissa kysyttiin, että entäs jos tämän tekee heti. (”Rikkinäiset talouspelit on parhaita!”, ”No ehjät on ehkä vähän parempia vielä.”)

Hollandin vastaus on: ensimmäisellä kerralla hymyilet, toisen kerran jälkeen et enää pelaa tämän ihmisen kanssa. En tiedä, miten tämä asia kannattaa ratkaista. Sitä epäilemättä pohdimme, kun seuraavan kerran pelaamme. Ehkä ihan hyvä, että en omia rahojani pistänyt For-Ex II:een kiinni, mutta kyllä tämän systeemin kanssa mielellään leikkii.

Kolmas Hollandin peli ei ole edes tämän vertaa uusi tuttavuus, mutta kohtasin sen silti nyt uusin silmin. Northern Pacific tuli osana Winsome Gamesin pelitilausta vuonna 2013, jolloin pelasin sitä kaksi kertaa. Nämä pelit tapahtuivat samalla kerralla ja kestivät yhteensä noin 11 minuuttia, jonka jälkeen peli päätyi kiertoon.

Ymmärränhän minä. Northern Pacific on niin minimiin pelkistetty, että se herättää kysymyksiä siitä, paljonko siinä on ylipäänsä peliä. Ehkä tuo oli myös vähän huono kausi Winsome-peleille. Mastodonissa tuli kuitenkin puhetta pelistä ja kun tuttuni huomautti, että pelihän on varsin helposti tehtävissä itse, tartuin asiaan ja värkkäsin samana päivänä pelistä oman, täysin abstrahoidun version. Pelilaudallahan on 26 ruutua ja niiden välillä oleva reittien verkosto, ei muuta. Hansa Teutonicasta löytyi sopiva setti kuutioita.

Olen tätä nyt parilla porukalla testannut, merkittävästi vuotta 2013 paremmalla menestyksellä. Onhan tässä peli! Rio Grande Games julkaisi pelistä uuden laitoksen vuonna 2018 ja siinä tuli mukana pari olennaista parannusta. Winsomen versiossa peliä pelattiin vain yksi kierros, Rio Granden versiossa pelataan kolme kierrosta, joiden pisteet lasketaan yhteen. Tämä on hyvä sääntö, joka tekee pelistä enemmän pelin.

Northern Pacific kysyy yksinkertaisen kysymyksen: kuutio vai juna? Pelaatko laudalle uuden kuution vai siirrätkö junaa? Juna kiitää eteenpäin ja jos se osuu kaupunkiin, jossa on pelaajan kuutio, tämä saa kuutionsa takaisin ja pankista tuloina toisen. Kun juna on perillä, pelin voittaa se, jolla on kädessään eniten kuutioita. Kun kaupunkeihin menee pelaajamäärästä riippuen 2–4 kuutiota, päästään pohtimaan jaettuja insentiivejä, ja vuorojärjestyskin on aivan kriittinen.

Minimalistisena filleripelinä Northern Pacific on raikas, ja arvostan sen selkeyttä ja yksinkertaisuutta.

Veetin pelaamia

Toukokuu oli erinomainen pelikuukausi, eikä vähiten Lautapelioppaan pelipäivän ansiosta. Noin kahdentoistatunnin pelirupeamasta on kirjoitettu jo laajemmin erillisessä artikkelissa, eli jätän sen fiilistelyn pääosin sinne. 

Pelipäivästä mukaan tuli poimittua Undaunted: Stalingrad, jonka Tatu ystävällisesti minulle kauppasi. Näin ison laatikon kanssa huvitusta aiheutti se, että kaksi turkulaista tekee kaupat Tamperella, mutta näitä sattuu. Stalingrad on minulle ensiaskel sotapelien maailmaan, ja ummikolle tämä tuntuu oikein onnistuneelta teokselta. Säännöt ovat melko selkeät, yksikköjä on sopiva määrä ja sota tuntuu helvetiltä, kuten asiaan kuuluu. Kampanjan parin skenaarion jälkeen reserviläisiä on pakassa jo useampi, ja esimerkiksi kiväärimies vailla liikkumistoimintoa on jo oikeasti iso haitta. 

Toisena pelimainintana kerrottakoon Sagrada Artisansin etenemisestä. Kampanjassa on enää pari skenaariota jäljellä, ja tähän mennessä peli on tarjoillut sopivasti uusia mekaniikkoja ja yllätyksiä tasaiseen tahtiin. Ikkunoiden värittelystä on seurannut hieman enemmän analyysiparalyysiä ja huokauksia kuvioiden monipuolistuessa. Viimeisimmän pelikerran jälkeen eräs pelaaja kirosi pitkään sitä, miten paljon tuskaa ensimmäisten kertojen ”monimutkainen ikkuna” oli aiheuttanut, kun edellisellä pelikerralla umpikujia meinasi olla huomattavasti enemmän. Avaamattomia kuoria on vielä pari jäljellä, joten eiköhän uusia temppuja vielä löydy…

Lautapelit.fi täytti männäviikonloppuna 30 vuotta, mikä tuli itselleni jopa hieman yllätyksenä. Pitkän uran tehnyt pulju ja kivijalkamyymälät ovat oleellinen osa suomalaista lautapelikulttuuria, ja meidän kotonammekin on aika monta suomeksi käännettyä klassikkoa päässyt ensi kerran pöydälle. Jos muisti ei aivan pätki, ensimmäinen Lautapelit.fi:n pelini olisi Menolippu, ja Helsingin kivijalasta muistelen lukioaikaan ostaneeni Bicyclen pelikortit sekä Kittens in a Blenderin ensivisiitillä. Toivottavasti vuosia on vielä lukuisia edessä!

Tapahtumakalenteri

Ylä-Olarin pelikerhon pelilauantait 13.6.2026 (Espoo)

Olarin talvipuutarhalla kokoontuva Ylä-Olarin pelikerho järjestää kesän aikana sarjan lautapelipäiviä.

Jokaisena pelipäivänä pelataan klo 12–22. Päiviä on luvassa:

• 13.6.2026
• 27.6.2026
• 4.7.2026
• 18.7.2026

Ropecon 24.–26.7.2026 (Helsinki)

Ropecon järjestetään jälleen kerran Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman teemana on tänä vuonna unet.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta.

LitsaCon 7.–9.8.2026 (Kaarina)

Litsan lautapelikerho Turun kupeessa järjestää 7.-9.8.2026 lautapelailuviikonlopun Littoisten srk-kodilla osoitteessa Kampakuja 1, Kaarina. Ovet avautuvat perjantaina klo 17 ja sulkeutuvat sunnuntaina klo 17. Ohjelmassa on pääasiassa vapaata pelaamista. Voit tuoda mukanasi omia pelejä tai tehdä löytöjä kerhon pelikaapista. Kirppisnurkkaukseen voi tuoda omia pelejä myyntiin tai vaihtoon. Tapahtuma on kaikille avoin, pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön.

Tapahtuma on auki pe 17–22, la 10–22 ja su 10–17. Tarjolla on pelien lisäksi kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Pidempään viipyvien kannattaa varautua omin eväin. Mikroaaltouuni on käytettävissä. Pihassa on hieman rajoitetusti parkkitilaa, mutta Turun seutuliikenteen (Föli) tietyt bussilinjat kulkevat aivan vierestä.

Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.

BoardGamesKokkola 26.–27.9.2026 (Kokkola)

Nuorisokeskus Vingessä (Puutarhakatu 2) järjestetään pelitapahtuma, jonka ohjelmassa on lautapelejä, kilpailuja, Magic: The Gathering -turnaus, pelikirppis ja retropelejä.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta, Instagramista (kokkolabgk) ja Facebookista (BoardGamesKokkola).

Luetuimmat jutut top 10

Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:

1. Yatzyn säännöt
2. Dungeon Poker
3. Texas Hold’emin säännöt
4. Vuoden peli -palkinto
5. Uutiskatsaus 30.3.2026
6. Secret Hitler
7. Wingspan
8. Kyūshū ja Shikoku 
9. 100 parasta peliä 2025
10. Arkham Horror: The Card Game (Chapter 2)

Lautapeliblogien päivitykset

Peliarvostelut:

• Koko perhe pelaa: Testissä Tacticin uudet tietopelit lapsille
• Noppapotti: The White Castle – Tiukka peli, joka ei onneksi liity siihen hampurilaisketjuun mitenkään.

Videot:

• Anton VS Lautapelit: Mikä näistä kartanrakentelupeleistä on paras?
• Nopparalli: Great Western Trail 2nd edition | Lehmät pisteiksi!
• Nopparalli: Puffinova Säännöt eli kuinka pelataan
• Nopparalli: Puffinova Rules How to Play
• Nopparalli: Dungeon poker pelaamista – Uusi versio
• Peli-Harri: Lautapeliarvostelu: Dungeonquest
• Miiran ja Annikan hyvin draftatut kortit: 269. N-kirjaimella alkavat lautapelit, 270. Viisi peliä kokoelman aloittamiseen, 271. Kombotuspelit, 272. Loistavat lautapelikuvittajat osa 2, 273. Top10 laatanasettelut

Muut jutut:

• Pelikilta: Terveiset helvetistä
• Pelikilta: Lautapelien Tampere
• Pelikilta: Messuhaaveita?
• Gameblog: Lautapeliopas Game Day #1
• Gameblog: She made another one
• Koko perhe pelaa: Kesän lautapelibingo

Lautapelit.fi:n peliesittelyt:

• Kingdom Legacy
• Slide

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

Lähde

Suosituimpien pelien kohtalona on päätyä versioitavaksi, eikä 7 Wonderskaan ole poikkeus sääntöön. Vuosien varrella on nautittu niin kaksinpeliversiosta (7 Wonders Duel ja sen versiointi The Lord of the Rings: Duel for Middle-earth) kuin kevennetystä perhepeliversiosta (7 Wonders: Architects) – ja näiden kaikkien lisäosista.

Tällä kertaa pakkaa sekoittamaan – tai oikeastaan poistamaan – saapuu noppaversio, joka tekee ihmeiden rakentamisesta kupongintäyttöä.

Meidän noppamme, minun ihmeeni

Noppaversio on jälleen Antoine Bauzan suunnittelema, ja peruskaava on tuttu seitsemän ihmeen konkareille. Tarkoitus on suorittaa värikoodattuja toimintoja ja kerätä pistesalaatista parhaat loppupisteet omia tavoitteita saavuttamalla. Ihmettä rakennetaan tällä kertaa kupongintäyttönä, sillä ihme ja kaikki rakennukset mahtuvat kunkin pelaajan omalle laudalle.

Vuoron aluksi seitsemää noppaa pyöritellään pelin omassa noppalaatikossa, jonka jälkeen kannen avaamalla nopat jäävät neliruudukkoon, joka määrittää kunkin nopan perushinnan 0–3 kolikon välillä. Tämän jälkeen kukin pelaaja tekee yhden kolmesta toiminnosta: valitsee nopan ja tekee sen toiminnon, rakentaa ihmettään tai passaa ja ottaa kolme kolikkoa. Nopan valinta ei estä toisia pelaajia ottamasta samaa noppaa, vaan kaikki voivat valita esimerkiksi saman halvan resurssinopan. Passaaminen on noppaversiossa vielä huonompi toiminto kuin yleensä, ja nopille on yleensä huomattavasti parempaa käyttöä.

Valitsemalla nopan pelaaja rastittaa sen osoittaman ruudun kaupungistaan tai saa sen osoittamat resurssit. Ruudun raksittaakseen pelaajalla tulee olla oikea määrä resursseja, joita voi kompensoida käyttämällä kolikkoja. Alkupelin hyvä resurssituotanto antaa loppupeliin huomattavasti enemmän pelivaraa, mutta puuttuvien resurssien korvaaminen kolikoilla voi olla varteenotettava strategia.

Harmaat resurssinopat antavat pelaajan käyttöön kyseisen resurssin, eivätkä kuusi erilaista perusresurssia kulu koskaan. Sininen noppa antaa suoria voittopisteitä, ja keltainen noppa liittyy kaupantekoon ja voittopisteisiin. Punaisella nopalla voi joko puolustautua tai hyökätä naapureihin, ja puolustaminen vähentää hyökkäyksestä saatavia voittopisteitä. Vihreä noppa on jälleen tiedettä, ja sen isoin saavutus on avata kolme erikoisnoppaa: violetti kiltanoppa, valkoinen gallerianoppa ja musta varasnoppa. Kukin noppa korvaa yhden resurssinopista ja on vain niiden pelaajien käytettävissä, jotka ovat nopan omalla tiederadallaan avanneet. Kiltanoppa antaa lisää voittopisteitä, jos oma kaupunki on joillakin aloilla naapureitaan parempi, varasnoppa antaa täyttää nopan näyttämän ruudun omalta laudalta ja gallerianoppa antaa täyttää kaksi samanväristä ruutua.

Ihmeen rakentaminen vaatii vain resursseja, ja on myös isoin ero pelaajalautojen välillä. Tiedepoluilla on pieniä eroja, mutta muutoin pelaajalaudat ovat identtiset, mikä tasoittaa lähtöasetelmia. Toisaalta ihmeiden erot antavat hieman suuntaa omalle pelille, ja ylimääräiset vuorot ovat jälleen erittäin voimakkaita kykyjä.

Rakentamalla voittoon

Kun pelaaja saa yhden samanväristen ruutujen muodostaman rakennuksen valmiiksi, hän saa bonuksen, joka on joko rahaa, ylimääräinen vuoro tai ylimääräisen ruudun raksiminen. Peli päättyy välittömästi, kun joku saa kolmannen bonuksen, eli muiden pelaajien tarkkailu kannattaa. Välittömiä voittoehtoja ei ole, eli kolmannen bonuksen jälkeen suoritetaan pistelasku, ja eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Noppa-Wonders on oikein toimiva ja tiivis peli, joka pysyy lyhyenä pelaajamäärästä riippumatta. Aiempi käsitys 7 Wonders -peleistä on avuksi, mutta säännöt on helppoa selittää ummikollekin. Kaikille samanlaisista nopista huolimatta valtakunnat alkavat näyttää hyvin erilaisilta jo alkuvaiheessa, ja loppupisteytyksessä erot voivat olla suuria. Pelaajien välistä vuorovaikutusta on karsittu käytännössä nollaan, ja sota- ja kiltanopat ovatkin ainoita, jotka välittävät naapurien toiminnoista. Tiedenopan uudet nopat toki karsivat resurssinoppia pois, mutta pelin edetessä siihen vaiheeseen resurssinopat eivät ole enää niin tärkeitä. Tämä tekee noppaversiosta moninpelipasianssin, jossa jokainen saa keskittyä pääosin omiin valintoihinsa.

Pelin komponentit toimivat sekä temaattisesti että pelillisesti. Noppalaatikko ja sen pyörittäminen pitää mukavaa ääntä ja ajaa asiansa pelin keskiönä. Pelin kuvitus on melko minimalistista, ja pelaajalaudat ovat mukavan selkeitä. Iso plussa on pelin puuvärikynät, jotka jättävät huomattavasti vähemmän sotkua kuin perinteiset tussit. Laatikkoa avatessani tuumin, että näinköhän nuo toimivat, mutta paluuta sottaaviin tusseihin ei kumitettavissa kupongintäyttöpeleissä enää ole.

Ihmettä valitsemassa

Miten noppaversio pärjää suhteessa muihin 7 Wonders -peleihin? Omasta mielestäni oikein mainiosti. Duels ja LotR-versio ovat edelleen parhaita versioita tutusta kaavasta, mutta noppaversio kiilaa hyväksi kakkoseksi. Nopissa viehättää erityisesti, noh, noppien heittely, mutta erityisen tiivis kesto ja alkuvalmistelujen helppous on myös iso plussa. Nopat toimivat sekä perhepelinä että harrastajien keskuudessa, ja Architects on yksinomaan perhepelinä hieman parempi.

Alkuperäinen 7 Wonders jää omissa kirjoissani sarjan heikoimmaksi osaksi, vaikka sekin on aivan kelpo peli. Myöhemmät osat osaavat keskittyä paremmin eri osa-alueisiin ja tarjota mielenkiintoisempia valintoja, mutta 7 Wondersin työtä porttipelinä ei silti tule vähätellä.

Faktat 7 Wonders Dicesta

Suunnittelija: Antoine Bauza

Julkaisija: Repos Production (2025)

Mutkikkuus: Säännöt selittää helposti, ja symboleiden seuraaminen on intuitiivista.

Onnen vaikutus: Pelin päämekaniikka on noppien heittely, eli tuurilla on suuri vaikutus pelin kulkuun.

Vuorovaikutus: Pelaajien välistä vuorovaikutusta ei juurikaan ole, eikä vastustajia voi kiusata suoraan.

Teema: Ihmeiden ja kaupungin rakennus on tuttua 7 Wondersia, eikä tuo siihen juuri mitään uutta.

Uudelleenpelattavuus: Taktiikkavaihtelua on lyhyeksi peliksi oikein sopiva määrä, mutta alkuasetelmat eivät juurikaan muutu pelaajalautojen ja pelikertojen välillä.

Saavutettavuus: Kaikki komponentit ovat kielivapaita, ja värikoodatuissa komponenteissa on aina myös kuvio, jotta värinäön häiriöt eivät ole este pelin pelaamiselle.

Pelaajamäärä: 2–7 pelaajaa

Pituus: 15–25 min

Lähde

Pick a Pen: Gardensissa rakennetaan puutarhaa. Tarkoituksena on värittää omaan kuponkiin puutarhat tuottamaan mahdollisimman hyvät pisteet.

Peli on Reiner Knizian kädenjälkeä. Nimi voi kuulostaa tutulle, eikä ihme: Knizia on suunnitellut yli 800 lautapeliä. Suomalaisille tunnetuin on varmasti Quest for El Dorado. 

Kuponkipuutarhat kukoistamaan

Pick a Pen on hyvin perinteinen kupongintäyttö peli. Aktiivinen pelaaja ei heitä noppia vaan rullaa kynät ja valitsee itselleen parhaan. Valitun kynän värillä väritetään numeron verran keskenään vierekkäisiä ruutuja. Seuraava pelaaja valitsee kynänä ja tätä jatketaan kunnes vuorossa on pelaaja, jolle ei riitä kynää. Tämä pelaaja rullaa taas kaikki kynät. Koska kaikki kynät pelataan, on suuri riski, että saat jossain vaiheessa peliä kynän, jota et halua. Vaihtoehtona on ottaa miinuspisteitä. Miinuspisteiden määrä kuitenkin kasvaa mitä enemmän niitä otat.

Pelin loppu on ankara: kun joku pelaajista saa kupongin täyteen, kierros jätetään kesken ja peli päättyy välittömästi. Toinen loppuehto pelille on, jos joku pelaajista saa viidennen kerran miinuksia. Silloinkin peli lopetetaan heti.

Nopat toimisivat arvontavälineenä yhtä hyvin, mutta rullattavat kynät ovat kyllä hauskat! Pidemmän päälle pelikupongit kannattaa laminoida ja pelata pyyhittävillä tusseilla. Mukana tulevat rullattavat kynät ovat aika lyhyet, eikä niitä kannata terottaa pilalle, sillä rullattavilla kynillä pelaaminen on helpointa. Voit toki käyttää kupongin täyttöön toisia kyniä ja käyttää rullauskyniä vain rullaamiseen ja jos pidät enemmän nopista, kynät on lopulta melko helppo korvata nopilla.

Kolme eri peliversiota

Kuponkeja on kolme erilaista. Kun helppo peliversio kyllästyttää, voitte kokeilla seuraavaa sivua. Tämä on asia, josta ilahduin todella kovasti! Pick a Pen: Gardens antaa sinulle kolme erilaista peliversiota, joten pelattavaa riittää! Kupongit ovat myös kaksipuoleiset, mikä on mahtavaa!

Helpoimmassa kupongissa on kolme tehtävää, joista jokaisesta saa kuusi pistettä. Pisteet saa pelaaja, joka värittää ensimmäisenä jokaisen reunaruudun, pelin lopettanut pelaaja sekä pelaaja, jolla on lopuksi suurin yhtenäinen alue yhtä väriä.

Lisäksi pisteitä tulee väreistä. Jokainen väri on pelissä saman arvoinen. Se, mikä on peliä opettaessa pitänyt tarkasti sanoa on se, että värittämällä neljä punaista et saa neljää pistettä, vaikka alue olisikin täynnä. Pisteiden määrä riippuu siitä, monesko valmis punainen alue on.

Ensimmäinen valmis alue jotain väriä antaa kaksi pistettä, toinen samaa väriä kolme pistettä ja kolmas antaa neljä pistettä. Neljättä saman väristä aluetta ei kannata tehdä sillä se ei anna pisteitä. Jos saat jokaisella värillä yhden alueen väritettyä saat 10 pisteen bonuksen, kahdesta alueesta bonus on 15 ja jos saat kaikkia värejä tehtyä kolme aluetta, saat 20 pisteen bonuksen, mutta tätä en ole meidän peleissä nähnyt.

Alueita voi myös värittää niin, että yhdelle alueelle tulee jokaista väriä. Tällainen alue on kuuden pisteen arvoinen. Jos monivärejä saa tehtyä viisi, siitä tulee 30 pisteen bonus. Olen ollut kerran yhden sinisen ruudun päässä tästä bonuksesta. Jäi vähän kaivelemaan, tässä täytyy joskus onnistua.

Itse tykkään tämän tyyppisistä kupongintäyttöpeleistä kovasti eikä Pick a Pen: Garden ole poikkeus. Meillä peli jää varmasti perhepelikäyttöön ja satunnaisesti pääsee fillerinä aikuisten peleihin. Peli on mukavan helppo opettaa myös niille, joille lautapelit ovat vieraampia.

Faktat Pick a Pen: Gardenista

Suunnittelijat: Reiner Knizia

Julkaisija: Amigo (2023), Lautapelit.fi (2026)

Mutkikkuus: Helppo oppia ja säännöt on selkeästi kirjoitettu.

Onnen vaikutus: Pelissä on paljon tuuria. Etenkin viimeisenä pelaajana, kun et saa valita kynää, joudut ottamaan mitä sattuu.

Vuorovaikutus: Nopeuskilpailut tuovat vuorovaikutusta ja toisten lappuja on pakko kurkkia. Pelin voi kuitenkin voittaa ilman nopeuspalkintoja. Jos saat valita kahdesta kynästä etkä tarvitse erityisesti kumpaakaan, katsot kumman kynän seuraava pelaaja tahtoo ja otat tietysti juuri sen.

Teema: Puutarhan kasvatus alkaa olla jo klassikkoteema lautapeleissä. Tässä kuponkipelissä teema ei juuri näy enkä itse sitä ajatellut lainkaan.

Uudelleenpelattavuus: Kolme erilaista kuponkia tuo mukavasti pelattavuutta.

Saavutettavuus: Värisokeus voi aiheuttaa hankaluuksia. Sääntöjen takana on apukortti, jonne joku värit näkevät voi asetella rullatut kynät, tämän avulla peli onnistunee kyllä.

Pelaajamäärä: 2–4

Pituus: 30 minuuttia laatikon mukaan, mutta meillä ei kertaakaan mennyt edes 20 minuuttia.

Lähde

On ehkä hivenen huonotapaista raportoida yksityistilaisuuksista, mutta tämä onkin yksityistilaisuus, johon on mahdollista päästä mukaan. Lautapelioppaan pelipäiviä järjestetään nimittäin jatkossakin, ja niihin kutsutaan kaikki Lautapelioppaan avustajat. Tervetuloa siis mukaan Lautapelioppaan avustajajoukkoon!

Etkot ja matkat

Vilma: Alunperin minun oli tarkoitus ajaa Espoosta Tampereelle aikaisin aamusta. Onneksi tilanteet muuttuivat ja pääsin perjantaina ystävän luokse yökylään. Pelasimme tietenkin lautapelejä ihan koko päivän ja sen sijaan, että olisin kätevästi saanut nukuttua hyvät yöunet, nukuin aivan liian vähän, koska The Crew: Mission Deep Sea on todella koukuttava peli. Pelataan vielä yksi, sitten mennään nukkumaan. Otetaan vielä yksi, sitten on pakko nukkua… ja tunnin kuluttua huomaatte tekevänne vieläkin samaa. No, ainakin ajomatka tapahtumapaikalle on lyhyt ja oikeaan pelitunnelmaan on etkojen avulla virittäydytty.

Veeti: Turun päässä lähtö koitti hieman ennen seitsemää junan vieriessä Logomonsillalta kohti Tampesteria. Aikainen lähtö meinasi hieman hidastaa menoa, mutta aamupalalla nautittu ensimmäinen teekuppi ja junaan pakattu teetermos lämmittivät tarpeeksi, että junassa oli tarpeeksi aivotoimintaa sudokujen tekemiseen.

Aatu: Tamperelaisena paikalle suuntaaminen hoitui kätevästi sähköfillarilla, ja kelikin oli oikein mainio. Hiljattain olen hankkinut pelikassin, johon saa tarvittaessa ison määrän pelejä kuljetettua selässäkin. Ainoa haaste oli aikainen aamu iltavirkulle, enkä ehtinyt kahviakaan juoda. Onneksi paikan päällä oli laadukas kahvikone, joten mieli oli virkeä loppupäivän.

Tuukka: En saanut ihan parasta mahdollista aloitusta pelipäivälle, kun edellisillan juoksulenkillä venäytin selkäni aika pahasti. Aamulla joutui pohtimaan, että tuleeko koko päivän istumisesta mitään, mutta kipulääkkeiden kanssa selkä suostui yhteistyöhön. Paikalle saavuin pyörällä, mikä onneksi vähän vetreytti paikkoja.

Inka: Koko päivän käyttäminen pelaamiseen on sen verran harvinaista herkkua, että halusin olla paikalla mahdollisimman varhain. Espoosta Helsingin kautta Tampereelle junailu kestää kolmisen tuntia, joten katsoin aamujunien aikatauluja vähän huolestuneena yöunien pituudesta, kunnes tulin ajatelleeksi, että yhtä hyvinhän voin nukkua Tampereella ja saapua paljon pirteämpänä pelaamaan. Siispä varaukseen lähtivät iltajunaliput sekä hotellihuone mahdollisimman läheltä pelipaikkaa ja eväskauppaa. Kyllä kannatti! Paluulippua en sitten varannutkaan etukäteen, mutta etelään päin meni junia hyvin vielä iltayhdeksältäkin.

Pirita: Matka paikan päälle taittui nopeasti Tampereen sisällä, kyyti oli vallan mukava lisä kun parissakin kassissa pelejä paikalle tuli kuljetettua. Aamiainen korvaantui nopealla smoothiella jotta pääsi optimoimaan uniajan versus nopean paikalle pääsyn.

Tatu: Juna toi minut paikalle Turusta jo aamuvarhain. Illalla aikataulujani rajoittivat Euroviisut, joita täytyi ehtiä katsomaan. Ehdin kuitenkin pelailemaan hyvin ja matkat molempiin suuntiin sujuivat erinomaisen mukavasti!

Pasi ja Leevi: Matka Tampereelle alkoi jo ennen kuutta, jotta ehdittiin aamujunaan ajoissa välietappien kautta. Junaan olimme varanneet oman hytin, jotta matka sujuisi rattoisammin päivän aktiviteetteihin virittäytymällä. Matkatekemisenä oli molempiin suuntiin teemaltaankin sopiva Next Station: Tokyo.

Pelattuja pelejä

Veeti: Päivän aikana päädyin pelaamaan kymmentä eri peliä, joista muutamaa kiskottiin useampi erä. Itselleni uusista tuttavuuksista ilahduttivat erityisesti auto-battlerpeli Challengers!, johon saatiin kahdeksan kilpailijaa mättämään pikapakanrakennusta sekä Forest Shuffle: Dartmoor, jossa pääsin ensiyrittämällä vallan kohtuullisille pisteille.

Esille pitää nostaa myös yhtenäisen junateeman Rayroads sekä String Railway, jotka olivat osimoilleen vastakkaisissa päädyissä teemaspektrillä. Rayroadsin avaruuseksploitaatiokapitalismi ja String Railwaysin pirteät kengännauhajunaradat olivat niin kestoltaan ja raskaudeltaan aivan eri planeetoilta, ja oli hauska tajuta tämä ero näin jälkikäteen.

Tuukka: Oman pelipäiväni pelit muodostivat mukavan raskaiden ja kevyiden pelien kokonaisuuden. Ensin lämmittelyä näppäryyspelikategoriassa Coco Locolla ja Crokinolella, joiden jälkeen erikoinen Fresh Fish. Sitten Splotterin satiirinen bisnespeli Greed, Incorporated, josta liu’uttiin sosiaalisten Feed the Krakenin ja Challengersin kautta 1846: Race to the Midwestin raskaaseen bisnesmaailmaan. Tuossa kohtaa olivat jo pelipaukut aika vähissä, joten vielä loppujäähdyttelyinä Texas Showdown, Things in Rings ja yhdet Coco Locot ja Crokinolet.

Inka: Päivääni mahtui “vain” seitsemän peliä, koska ykköstoiveeni Ark Nova vei koko aamupäivän. Oli hienoa päästä tutustumaan siihen, ja pelaan toistekin, jos aikaa on riittävästi! Sitä ennen verryttelimme Flip 7:lla, joka oli tosi hyvä tuuripeli, koska melkein voitin, heh. Lounastauolla kokeilimme hämmentävää Linkoa.

Päivän toinen kohokohta oli kymmenen pelaajan Feed the Kraken, jossa joukkueet salaisilla rooleilla yrittivät saada laivan purjehtimaan haluamaansa satamaan, tunnistaa piraatit kilteistä seiloreista ja olla heittämättä salaperäistä kulttijohtajaa mereen. Onnistuin viimeisellä vuorolla kääntämään paatin merirosvojen tukikohtaan, vaikka lopussa paljastui, että neljän hengen petturijoukostamme kaksi oli jo kauan sitten värvätty kulttijohtajan seuraajiksi!

Tämän jälkeen rakentelin ihanaa sammakkolampea Pondscapessa ja pelastin söpöjä eläimiä avaruudesta syksyllä julkaistavassa PuffiNovassa. Illan päätti sopivan pöhkösti Monikers, jossa nähtiin uskomattomia suorituksia enimmäkseen älyvapaiden asioiden selittämiseksi!

Tuukka: Feed the Krakenissa piraattien voitto oli kyllä todella kova temppu! Olin itse käännyttänyt tosiaan puolet piraateista kulttiin, mutta niin piraatit vaan hoitivat homman kotiin.

Joonas: Viimeisenä kapteenina korostan, että loppumetreillä miehistön värvääminen oli lievästi hankalaa – kaksi kolmesta kun mieluummin hyppäsi mereen kuin kuljetti laivaamme perille ja se kolmas oli ainoa jäljelle jäänyt merirosvo (edellinen oli heitetty laidan yli jo aiemmin)…

Mikko: Ja siellä minä, rehti seilori, odotin että Joonas nimeää minut navigaattoriksi ja pääsen ohjaamaan laivan turvalliseen satamaan – mutta ei, mieluummin otti merirosvon, eli ihan itseään saa vain syyttää.

Pirita: Päivää täytti toiveeni erinomaisesti: lähdin tutustumaan lautapelioppaan porukkaan ja oppimaan uusia pelejä ja hauska päivä onnistui molemmilla tavoilla. Pääsin pelaamaan useimpien kanssa ja vaikka jatkuva sääntöjen opettelu hieman verottikin hieman energiaa niin pelituntemus kasvoi mukavasti.

Päivä starttasi mukavasti Flip 7:lla, onni ei ollut varsinaisesti myötä, mutta siitä olikin sitten tosi kiva siirtyä Sanctuaryyn, jota olin jo etukäteen Ark Novan fanina odottanutkin pääseväni kokeilemaan. Pidin siitä, että Sanctuary oli tiiviimpi pelikokemusm mutta onnistuin sabotoimaan itseltäni useamman kierroksen katsomalla korttini vaatimukset väärin. Sainpahan silti pandat alueelle ja rakennettua vallan tutkimuspainotteisen pikkutarhan. Pisteitäni en tosin voi kehua, pari kierrosta enemmän olisi voinut muuttaa tilanteen, mutta…

7 Wonders Dice olikin mukava välipala lounasta odotellessa. Esteettisesti kaunista, mutta myös söpön hauskaa tarjosi PuffiNova, joka julkaistaan syksymmällä. Peli tarjoaa mukavasti erilaisia variaatioita siitä riippuen, millaiset pakat peliin ottaa ja ensimmäisestä kerrasta mieleen jäi erityisesti se, että monta erilaista strategiaa olisi voinut tarjoilla voiton. Koi vetosi minuun sekä esteettisesti että pelimekaniikaltaan – pikkuisen aivopähkinää – veikkaanpa, että se löytää tiensä hyllystä vallan pian. Apiaryn avaruusmehiläiset oli myös todella positiivinen uusi tuttavuus, jota odotan pääseväni pian pelaamaan uudestaan.  Filleripuolella Fishing ja Texas Showdown ilahduttivat, tikkipelivariantit kelpaavat aina!

Tatu: Coco Loco oli hulvaton aloitus päivään. Sen jälkeen päivä jatkui useamman pikkupelin matkassa. Päivä  ainoa raskaampi peli oli Lost Ruins of Arnak, jota pelaan aina mielelläni. Päivään mahtui kahdeksan eri peliä, mutta tärkeämpää oli tavata uusia mukavia ihmisiä!

Mikko: Oli ilo huomata, miten hyvin Crokinole – jota oli pyydetty – ja Coco Loco – jonka otin ihan fiilispohjalta mukaan – toimivat ja innostivat pelaajia. Kepeät näppäryyspohjaiset fillerit toimivat usein hyvin, eikä tämäkään ollut poikkeus. Oli kiva saada Rayroads ensitestiin. Onhan se lohduton peli, mutta mielenkiinnolla lähden sitä tutkimaan tarkemmin. Uusista tuttavuuksista parasta antia oli Challengers!, jossa oli kaikki erinomaisen conipelin ainekset.

Pasi ja Leevi: Päivän aikana pelasimme molemmat 12 eri peliä, joista meille oli uusia 9/10. Päivän peleillä oli kaksi pääteemaa: muiden kympit ja nopeat fillerit. Päivän pisin peli Lost Ruins of Arnak oli Leevin suosikki ja kirjaston kopio lähti heti varaukseen. Yhtään täyttä sutta ei päätynyt pöydälle koko päivän aikana.

Fiiliksiä pelipäivästä

Veeti: Vaikeaa tästä on pahaa sanottavaa keksiä. Tiivistä peluuta kellon ympäri oikein mainion kokoisessa tilassa ja hyvässä seurassa, joko saa sopia seuraavaa?

Mikko: Saa: tarkka päivä on vielä epävarma, mutta joku lauantai syyskuussa nähdään seuraavan kerran!

Inka: Oli hienoa tavata livenä ihmisiä, joiden kanssa on keskustellut vain pikaviestimissä. Lisäksi taas tuli todistettua, että lautapelaajat ovat järjestään mukavaa porukkaa. Mihin tahansa pelitapahtumaan voi mennä tuntematta ketään entuudestaan, ja aina löytyy kivoja pelejä ja kivoja pelikavereita. Suosittelen kokeilemaan!

Tuukka: Olin itse ensimmäistä kertaa tämäntyyppisessä pelitapahtumassa. Olen aistiyliherkkänä tietoisesti hieman vältellyt coneja ja isoja messutapahtumia, mutta ihan turhaan! Päivähän oli ihanan tiukkaa pelitykittelyä alusta loppuun. Oli parasta olla samanhenkisessä aktiivisessa seurassa, jossa kaikki olivat olivat henkisesti sitoutuneita siihen tärkeimpään eli pelaamiseen. Kaiken 11 tunnin pelaamisen keskellä oli hauska huomata, että en ollut syönyt kuin pienen keittoannoksen ja pastan jämät, mutta ihmeen hyvin sitä jaksoi.

Mikään ei tuntunut peleissä paremmalta kuin Challengersin finaalivoitto viimeisellä kortilla.

Mikko: Isot conit ja messut ovat asia erikseen, mutta tässä pelipäivässä oli kyllä hyvää vanhanajan pikkuconin henkeä: iso läjä pelejä jossain pöydällä, riittävästi väkeä siihen, että pelit pyörivät sujuvasti ja kun mitään lipunmyyntiä tai sellaista ei ollut, kenenkään ei tarvinnut käyttää tapahtuma-aikaa muuhun kuin pelaamiseen. Kannustan kyllä kaikkia tällaisten pelipäivien järjestämiseen ja osallistumiseen. Kokonainen viikonloppu on tietysti vielä hienompi, mutta kyllä yhden päivän aikanakin ehtii pelata paljon, kun heti aamusta aloittaa.

Joonas: Komppaan edellisiä, lautapelaajat ovat aivan mahtavaa porukkaa! Tällainen pohjoisen pöljäkin upposi suht sutjakkaasti uppo-outona kasvona sekaan. Kannatti ehdottomasti matkata Oulusta asti! Ainoana miinuksena aikaa oli vain aivan liian vähän. Etenkin PuffaNovan pelaamatta jättäminen tuntui lähes rikolliselta, mutta kun mokoma oli aina täynnä…

Osastoamme “putkeen meni”: Fishingissä toiseksi viimeisellä kierroksella nostin käden täyteen huippukortteja nostopakasta ja aloitin pelin maksimivaltilla luulot pois -tyylillä. Lopputulos: kaksi -3-poijua ja valttinikin vietiin valttinollalla…

Vilma: Olin odottanut pelipäivää todella paljon. Kaikkien tapaaminen livenä tuntui todella kivalle. Olin järjestänyt kaksi leikkiä koko porukalle ja vaikutti siltä, että niistä tykättiin! Toinen oli klassikkoleikki, jossa otsaan liimataan uusi identiteetti ja se pitää selvittää kyselemällä muilta kysymyksiä. Nyt tietysti otsassa luki jonkin lautapelin nimi. Everdell keksi itsensä nopeasti, mutta muutkin tahtoivat selvittää omansa. Lopuksi Monopoly ja Azul pohtivat tiukkaan, keitä ovat, mutta yleisön johdattelun avulla tieto saatiin puristettua heistä.

Toinen leikki oli lautapelibingo, jossa piti saada pysty- tai vaakarivi bingolappuseen. Palkinnot oli tietysti hankittu! Pelaaminen yhdessä tyyppien kanssa joiden arvosteluja olen lukenut ja yhdessä ollaan ajatuksia netin välityksellä usein vaihdettu… Tätä on vaikea pukea sanoiksi. Sanotaan, että odotan seuraavaa tapaamista todella innolla!

Pirita: Tätä päivää olin odottanut paljon ja olipa sitä perhonenkin aamulla ja illalla vatsanpohjassa, joka pian kyllä lepatteli hymyn ja naurun saattelemana loistavassa seurassa. Päivä oli loistava, niin puitteiltaan tekemiseltään kuin seuraltaan ja oli ihan mahtavaa, että Vilma oli järjestellyt pelejä tutustumiseen. Varmasti lähden mukaan toistekin.

Aatu: Lähdin muutama vuosi sitten kirjoittamaan Lautapelioppaaseen ihan vaan extemporella ja kun katsoo mihin kaikkeen se johtaa, niin kyllä se kannatti. Vuosien saatossa porukan kasaannuttua päästiin vihdoin näkemään ja tutustumaan toisiimme livenä, joka on aina hienoa. Peliaika suorastaan lensi ja hampaan koloon jäi vielä paljon pelattavaa, joten odotan innolla seuraavaa kertaa!

Tatu: Päivän hauskin tapaus oli ehdottomasti Undaunted: Stalingradin kauppaus. Olimme Veetin kanssa sopineet kaupat ennakkoon, ja raahasin järkäleen paikalle Turusta. Paikanpäällä selvisi, että olimme molemmat turkulaisia ja tulimme jopa samalla junalla. Näin ne turkulaiset tulevat Tampereelle asti tekemään kauppaa.

Pasi ja Leevi: Pelipäivässä järjestetty pelinarvausleikki ei ollut meidän lajimme, mutta lautapelibingossa olimme vahvoilla. Saimme molemmat melko pian neljä osumaa riviin. Viimeinen osuma vaati kuusi eri pelattua peliä, joista viimeiset  napattiin lopulta helposti aamupäivän fillerisessiossa – pääpalkinto on hallussa! Upea Forest Shuffle -aiheinen t-paita joutuu kuitenkin odottamaan hetken kaapissa, sillä se on toistaiseksi vielä vähän iso…

Odotukset tapahtumalle ja päivälle olivat korkeat. Olimme sopineet ennakkoon pelaavamme muutaman pelin ja paikalle tullessamme ensimmäinen näistä – Fresh Fish – lähti heti käyntiin. Läheisessä ravintolassa syötyä lounasta lukuun ottamatta koko loppupäiväkin kuluui pelien parissa. Päivän loputtua kaikki sovitut ja toivotut pelit sekä paljon muuta oli pelattu, uusiin mukaviin ihmisiin tutustuttu ja kaikki odotukset lunastettu. Vaikka peleissä ei tullut (ainakaan molemmille meistä) suurta menestystä, oli tämä täydellisyyttä hipova reissu yhteisen harrastuksen pariin!

Mikko: Tapahtuma sai alkunsa, kun aloin syksyllä käydä joogassa Tampereen Shaktalla. Joogasali sijaitsee Aurinkotalossa, jota Shaktan pyörittäjä markkinoi innokkaasti myös vuokralle. Sali on oikein näppärän kokoinen tällaiselle 20–30 pelaajan pelitapahtumalle ja oli vuokraltaan sen verran kohtuullinen, että tapahtuman järjestäminen oli mahdollista. Niinpä tuumin, että koitetaanpa saada Lautapelioppaan avustajia saman katon alle – kun kirjoituspalkkioita ei kerran voida maksaa, niin järjestetään nyt ainakin jotain kivaa.

Tapahtuma onnistui sen verran mukavasti, että näitä tulee kyllä jatkossa lisää: seuraava on tosiaan joskus syksymmällä. Jos kuulosti kivalta ja haluat mukaan, ota yhteyttä – Lautapelioppaan avustajalistalle mahtuu kyllä mukaan innokkaita kirjoittajia.

Mainiona side questina tapahtuman järjestäminen tuotti suomalaisille lautapeliharrastajille uuden työkalun. Pelitin auttaa sopimaan pelitapahtuman tuotavia ja pelattavia pelejä. Jos olet käynyt Lautapeliseuran pelitapahtumissa, saatat ehkä muistaa Vimpelin – tämä on käytännössä Vimpeli 2.0.

Tapahtumassa pelatut pelit

0-9 · 1846: The Race for the Midwest · 7 Wonders Dice · Apiary · Ark Nova · Castle Combo · Challengers! Beach Cup · Coco Loco · The Crew: Mission Deep Sea · Crokinole · Die Dolmengötter · Faraway · Feed the Kraken · Fishing · Flip 7 · Forest Shuffle: Dartmoor · Fresh Fish · Greed, Incorporated · Hansa Teutonica · KOI · Las Vegas · Linko! · Locus · Lost Ruins of Arnak · Luxor · Monikers · Pipeline · Pondscape · PuffiNova · Rayroads · Samarkand: Routes to Riches · Sanctuary · S.O.S. – Seas of Strife · String Railway · Things in Rings

Lähde