Peli käyttää erikoisia osittaisia kortteja. Pelin suurikokoiset kortit ovat ikäänkuin laminoituja ja muovin sisällä on vaihtelevankokoinen palanen jotain taideteosta. Pelin aikana kortteja pelataan päällekkäin, jolloin muodostuu mielenkiintoisia taideteoksia kun Väinämöinen saa yhdestä kortista pään, toisesta vartalon ja kolmannesta jalan. Tavoitteena on tehdä valmis taideteos, joka täyttää tietyt ehdot. Valmiit teokset pisteytetään.

En ole ehtinyt vielä kokeilemaan, mutta peli vaikuttaisi melko yksinkertaiselta, mutta silti kiinnostavalta. Vaikka kehittäjien tausta taitaa olla enemmän kuvataiteissa kuin lautapeleissä, tuloksena on muutakin kuin perinteistä heitä-ja-liiku-pelaamista. Taidekasvatus on vahvasti näkyvillä, sillä pelin sääntökirjasta valtaosan vie Kalevale-Sanomat, joka taustoittaa pelin kortteja ja kertoo, miten Väinämöistä on aikojen saatossa kuvataiteissa käsitelty. Peli ei siis tukahdu opettavaisuuteen, mutta lisätietoa on tarjolla siitä kiinnostuneille.

Myyttiä saa ainakin Lautapelit.fi:stä, hintaa pelillä on 25 euroa.

Aiemmin uutisoitu Dixit on myös saapunut valikoimiin.

Kyseessä ei ole ensimmäinen lastenversio Catanista. Suomessakin on nähty Kids of Catan, erittäin yksinkertainen aivan pikkulapsille sopiva lautapeli. Catanin uudisasukkaat junior on kuitenkin oikea lautapeli, joka onnistuu tiivistämään olennaiset ideat Catanista helpommin omaksuttavaan muotoon.

Pelin idea

Uudisasukkaiden sijasta tässä pelissä ollaan merirosvoja. Pelaajat rakentavat laivoja ja merirosvoleirejä, tavoitteenaan saada kaikki omat merirosvoleirit ensimmäisenä laudalle. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää raaka-aineiden keräämistä ja vaihtokauppaa muiden pelaajien kanssa.

Kierrokset alkavat totuttuun tapaan resurssinopan heittämisellä. Tällä kertaa noppia on vain yksi. Numerot 1-4 tuottavat perusraaka-aineita, numero 5 harvinaisempaa kultaa ja kuutosella liikkuu kummitus. Kummituksella ei voi varastaa toisten pelaajien kortteja, mutta se blokkaa tuotannon rosvon tapaan.

Raaka-aineilla rakennetaan laivoja eli teitä ja leirejä eli kyliä. Leirit tuottavat raaka-aineita. Tienrakentaminen on astetta yksinkertaisempaa, ketjussa joka toisen on oltava laiva ja joka toisen leiri, sen mutkikkaampia rakennelmia ei voi tehdä.

Leirien ja laivojen lisäksi voi ostaa papukaijakortteja. Niistä löytyy ritareita vastaavia kortteja, joilla siirretään rosvoa eli kummitusta. Suurin armeija -bonus on toteutettu siten, että eniten kummitusta siirtäviä kortteja kerännyt saa laittaa oman leirinsä kummituksen saarelle, saaden näin yhden pisteen edun. Korteista voi saada myös muita etuja. Kortteja ei voi pantata, vaan ne luetaan ja käytetään heti. Riittää siis, että yksi pelaajista osaa lukea.

Vaihtokauppaa voi käydä paitsi toisten pelaajien ja pelin kanssa (3:1-vaihdoilla), myös näppärän torin kanssa. Torilla on alussa tarjolla yksi resurssi joka lajia ja jos tori jossain vaiheessa täyttyy samoista tuotteista, se nollataan. Tori helpottaa vaihtoja. Myös 2:1-vaihdot mahdollistavat satamat ovat mukana pelissä, rakentamalla tiettyihin ruutuihin leirin saa itselleen sattumanvaraisen sataman.

Pelissä on värikäs pelilauta ja tyylikkäät muovinappulat. Kuva: Competo

Näpppärä lasten Catan

Catanin uudisasukkaat junior pelkistää Catanin uudisasukkaiden kuvioita huomattavasti, mutta kokonaisuus toimii. Lopputuloksena on lapsille sopiva Catan-peli, jossa on peruspelistä tuttuja elementtejä, mutta helpommassa muodossa. Kortit vaativat lukutaitoisen pelaajan, mutta muuten lapset voivat pelata peliä keskenäänkin.

Valmistajan ikäsuositus on kuusi vuotta ja oman kokemukseni perusteella se pitää paikkansa. Testipeleissä kuusi- ja kahdeksanvuotiaat pelaajat suorastaan hullaantuivat Catanin merirosvojen maailmaan. Tätä kun aikansa pelaa, siirtyminen aikuisten Cataniin sujunee astetta kitkattomammin. Mikä parasta, aikuistenkaan ei tarvitse kytkeä aivoja pois päältä Junioria pelatessaan, vaan pelissä on hitunen mietittävää myös aikuisille.

Faktat Catanin uudisasukkaat juniorista

Pelin pituus: 30-45 min

Tähän on ilmeinen syy, sillä Inquisition teema on vuoden 1609 noutuuden kitkemiseksi järjestetyt pahamaineiset kuulustelut, mikä on erityisesti osassa Eurooppaa tabun kaltainen aihe. Inquisition korttivetoinen mekaniikka tukee hyvin teemaa ja käsittelee aihetta humoristisesti, mutta kuitenkin aiheen vakavuuden tunnustaen.

Jos pelin tausta kiinnostaa, lue Rönkkösen kirjoittama Inquisitio -pelin taustaa käsittelevä artikkeli.

Pelin kulku

Pelaajat ovat kuulusteluihin joutuneiden syytettyjen asemassa. He odottavat vuoroaan kuulusteluun, joka tapahtuu ilkeitä kidutusmenetelmiä käyttäen. Jokaisen vuoron alussa pelaajat näkevät ensin sen, mistä heitä syytetään sekä kidutusmenetelmän, jota kuulusteluun joutuvaan hahmoon käytetään. Tämän jälkeen pelaajat ryhtyvät lahjomaan kuulustelijaa. Tarjoamalla riittävän lahjuksen voi välttää kuulustelun. Ongelma on kuitenkin se, että kuulustelija on ahne ja maksamalla vähän lisää muutkin pelaajat voivat lahjoa kuulustelijan.

Lopulta yksi pelaajista alistuu kuulusteluun ja paljastaa haetut tuntomerkit kädestään, jos hänellä niitä on. Tunnustaminen tapahtuu joko siksi, että pelaajalta on rahat loppu tai siksi, että hän katsoo alistumisen olevan taktisesti viisasta. Kuulusteluhuoneessa pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa: hän voi joko tunnustaa tai tulla kidutetuksi.

Tunnustaessaan syytteen pelaaja saa eteensä syytekortin, joka tuo hänelle syytepisteitä pelin lopussa, mutta hän saa myös syyttää yhtä kanssapelaajaa osallisuudesta rikokseen ja vaatia tätä paljastamaan tietyn tuntomerkin kortit kädestään. Kidutukseen alistuminen puolestaan heikentää pelaajan fyysistä ja henkistä kuntoa ja lisää hänen tuntomerkkiensä määrää (kidutuksessa syntyneitä arpia voidaan käyttää pelaajaa vastaan myöhemmissä kuulusteluissa).

Jos pelaaja tunnustaa syytteen, kuulustelijakortti jää pöydälle odottamaan pelin loppumista ja kortissa olevat symbolit toimivat kertoimina lopun syytepisteitä laskettaessa kyseisen symbolin korteille. Kidutukseen alistuminen puolestaan johtaa siihen, että kuulustelija ei onnistu tehtävässään ja poistuu pelistä kokonaan eikä siten lisää kertoimia pelin loppuun.

Peli päättyy, kun kuulustelijakortit loppuvat. Tämän jälkeen pelaajat laskevat syytepisteensä, joita saa tunnustetuista syytöksistä sekä paljastetuista ja kädessä olevista tuntomerkeistä. Eniten syytepisteitä kerännyt pelaaja häviää automaattisesti pelin ja hänet poltetaan elävänä roviolla. Henkiin jääneistä pelaajista voittaja on se, joka on fyysisesti ja henkisesti selviytynyt kuulusteluista kaikkein parhaiten.

Toimivat mekaniikat ja vahva teema

Esimerkki kidutuskortista.

Inquisitio on mielenkiintoinen peli. Peliä on selvästi kehitetty pitkään, sillä peli on mekaniikoiltaan loppuun hiottu ja se tarjoaa mukavasti haastetta kaikentasoisille pelaajille. Inquisitio ei missään nimessä ole puhdas tuuripeli, vaan pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa niin omaan kuin vastustajienkin peliin omilla valinnoillaan.

Peli on myös erittäin temaattinen, mikä merkitsee, että pelaajat ihan rehellisesti pyrkivät välttämään kuulusteluja, koska ne ovat epämiellyttäviä ja toisaalta kuulusteluihin jouduttuaan pelaajat pääsääntöisesti tunnustavat tehneensä rikoksen. Pelin teemaa tukee hienosti toteutettu korttien kuvitus, joka on erityisesti kidutusmenetelmäkorttien kohdalla ehkä jopa hiukan liiankin realistista. Veikkaisin, että nimenomaan teema on se, joka kannattelee peliä niiden pelaajien keskuudessa, jotka teemasta pitävät. Kolikon kääntöpuolena teema on saattaa myös vieraannuttaa tietyt pelaajat pelin parista pois.

Vaikka pelin kuvitus on kautta linjan upeaa, niin paikoitellen kortit ovat varsin tummia ja niiden katseleminen huonommin valaistuissa tiloissa on työlästä. Lisäksi pelin säännöt voisivat olla selkeämmät ja erityisesti sääntöjen jakaminen tiheämmin vaihtuviin kappaleisiin olisi helpottanut sääntöjen lukemista ja hahmottamista huomattavasti.

Faktat Inquisitiosta

Pituus: 60 min

Liput maksavat 10 euroa koko viikonlopulle ja 8 euroa päivälle. Suomen lautapeliseuran jäsenille hinnat ovat 50% noista. Liittymällä jäseneksi paikan päällä pääsee ilmaiseksi koko viikonlopuksi. Vielä edullisemmin pääsee, jos ilmoittautuu päivystäjäksi, parin tunnin päivystysnakilla selviää koko viikonlopusta ilmaiseksi.

Tapahtumapaikkana on Lähetysseuran pihasali, osoite on Vuorimiehenkatu 17. Lähistöllä on melko hyvin ilmaista pysäköintitilaa. Julkisilla liikkuvien kannattaa huomata, että lauantai on pyhä.

Yhtenä huippukohtana mainittakoon perinteikäs arvonta, jossa on tänä vuonna palkintoina mm. Splotterin uusi Greed, Inc., The BoardGameGeek Game ja Bunny Bunny Moose Moose.

Jos haluat tulla sanomaan moi Lautapelioppaan päätoimittajalle, minut löytää parhaiten lauantaina aamupäivästä 1825-laudan äärestä. Peliseuraa voi hakea ja pelitoiveita esittää Vimpeli-palvelulla, paikan päällä taas kannattaa hakeutua orvon näköisenä pelihyllyn viereen tai vaikka ottaa hyllystä mieluinen peli ja kysellä seuraa.

Parhaiten lisätietoja löytää foorumilta Helcon-ketjusta.

Myös Vasco da Gama on saapunut. Tämä kokeneemmille peliharrastajille suunnattu peli nousi Essenin messuilla pelien suosiota mittaavan Fairplay-äänestyksen ykköseksi ylivoimaisella erolla seuraaviin peleihin. Pelin ikäsuositus on 12+, kesto noin 90-120 min ja hinta 35 euroa.

Tässä vielä Fairplay-äänestyksen kymmenen kärki (pienempi pistemäärä on parempi):

1. Vasco da Gama, What’s your Game, 1,38 pistettä, 34 ääntä
2. Machtspiele, eggertspiele, 1,81 pistettä, 58 ääntä
3. Macao, alea, 1,88 pistettä, 106 ääntä
4. Magister Navis, Lookout Games, 1,92 pistettä, 48 ääntä
5. Dungeon Lords, Czech Games Edition, 1,94 pistettä, 48 ääntä
6. At the Gates of Loyang, Hall Games, 1,94 pistettä, 51 ääntä
7. Egizia, Hans im Glück, 2,00 pistettä, 91 ääntä
8. Power Grid – Factory Manager, 2F-Spiele, 2,04 pistettä, 72 ääntä
9. Hansa Teutonica, Argentum, 2,05 pistettä, 43 ääntä
10. Carson City, HUCH! & friends, 2,06 pistettä, 97 ääntä

Suomen Caballerot tuulettavat voitokkaan suorituksen jälkeen. Kuva: EuropeMasters

Suomen turnausjoukkueet valittiin kesäkuun alussa Suomen lautapeliseuran järjestämässä lautapelaamisen SM-turnauksessa Helsingissä. Turnaukseen otti osaa 14 joukkuetta eri puolilta Suomea. SM-turnauksen kaksi parasta joukkuetta saivat osallistumisoikeuden EM-turnaukseen. Löydät turnauksen tulokset Lautapeliseuran blogista.

EM-turnauksessa pelattiin nelihenkisin joukkuein neljää eri lautapeliä. Jokainen joukkueen jäsen pelasi kaikkia neljää peliä ja kaikkien pelattujen pelien pisteet laskettiin yhteen. Eniten pisteitä kerännyt joukkue voitti Euroopan mestaruuden. Tämän vuoden EM-turnauksessa pelattiin pelejä Diamonds Club, Small World, Power Grid ja Chicago Express. Toistaiseksi näitä pelejä ei ole suomennettu.

Lautapelaamisen EM-turnaus on järjestetty vuodesta 1977 lähtien. Nykyisin EM-turnaus pelataan Essenissä kansainvälisten pelimessujen yhteydessä. Pelimessuille osallistuu vuosittain n. 120 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Lautapelaamisen EM-turnauksen lisäksi Essenin pelimessuilla pelataan suosittujen Carcassonne- ja Catanin Uudisasukkaat -lautapelien maailmanmestaruuksista. Carcassonnen MM-turnauksessa Suomea edustaa Petri Savola, joka voitti pelin Suomen mestaruuden heinäkuussa. EM-turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu Markus Nuopponen voitti Catanin Uudisasukkaat -pelin maailmanmestaruuden vuonna 2006.

Uudet lautapelit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina suosittuna sosiaalisena harrastuksena ja illanviettotapana. Turnauspelaaminen on toistaiseksi vähäistä, mutta myös turnauspelaamisen suosion odotetaan lisääntyvän lautapelaamisen yleisen suosion myötä.

Kilpailun tulokset

1. Los Caballeros (Suomi) 59,5 pistettä
2. Shark Bait (UK) 59
3. Jem-X (Hollanti) 54
4. Rauchende Würfel (Saksa) 54
5. Eiswürfel (Saksa) 53
6. de Krasse Knarren (Hollanti) 52
7. Meister der Magie (Saksa) 52
8. Geinberger Herzbuam (Itävalta) 50,5
9. Trebotov (Tsekki) 49,5
10. The lille Old Squad Team (L.O.S.T.) (Ranska) 49
11. Team mit dem Paukenschlag (Saksa) 47
12. First Finland (Suomi) 47

Los Caballeros oli ensimmäinen voittajajoukkue 15 vuoteen, joka ei ollut saksalainen tai englantilainen.

Carcassonnen MM-kisat

Petri Savola oli kisoissa neljäs. Toinenkin sija olisi ollut mahdollinen, tasainen semifinaalipeli ratkesi lopulta huonoon tuuriin. Turnauksen voitti kuulemma sama kaveri, joka on hallinnut lajia jo usean vuoden ajan.

Le Havre on nauttinut myös kilpailumenestystä. Se voitti International Gamers Awardsin moninpelisarjan ja tuli toiseksi Deutscher Spiele Preis -äänestyksessä.

Pelin idea

Ranskalaisen satamakaupungin mukaan nimetty Le Havre on optimointia ja resurssisäätöä, jossa yritetään kerätä tuotteita, jalostaa niistä parempia tuotteita ja lopulta rahaa. Agricolan tapaan laudalta poimitaan sinne kertyviä tuotteita, työntekijät pitää ruokkia ja eläimet lisääntyvät, mutta paljoa sen enempää peleillä ei ole yhteistä.

Joka kierros pelaaja tekee kolme asiaa. Ensin pitää siirtää laivaa resurssiradalla. Tämä tuo peliin uusia resursseja ja mittaa ajan kulumista. Sen jälkeen pelaaja joko tyhjentää jonkun laudan ruuduista tuotteista tai rahoista tai käyttää jotain pelissä olevista rakennuksista. Lisäksi pelaaja voi ostaa ja myydä laivoja ja rakennuksia.

Rakennukset antavat erilaisia käteviä toimintoja käyttäjälleen. Niiden käytöstä joutuu maksamaan rakennuksen omistajalle korvausta. Lisäksi rakennusta voi käyttää kerrallaan vain se pelaaja, jonka nappula talossa on. Rakennus pysyy varattuna, kunnes edellinen käyttäjä menee tekemään jotain muuta.

Rakennusten toiminnot mahdollistavat kaiken resurssinkeräystä hienomman. Niillä voi jalostaa tuotteita (tehdä lehmistä nahkoja ja lihaa, polttaa puusta hiiltä, savustaa kalaa, leipoa viljasta leipää ja niin edelleen), kerätä suoraan kehittyneempiä resursseja, myydä tuotteita, rakentaa laivoja, rakentaa uusia rakennuksia ja tehdä muuta hyödyllistä. Iso tavoite on rakentaa laivoja, joiden avulla pystyy tuottamaan runsaasti rahaa.

Henkilökunta on ruokittava joka kierros, tämä tosin ei ole aivan yhtä raskas vaatimus kuin Agricolassa. Lisäksi monien rakennusten käyttäminen vaatii energiaa, jota saa puusta, puuhiilestä tai koksista.

Perusteellista resurssinnypläystä

Le Havressa riittää pikkunippeliä. BoardGameGeekin kuvagallerian perusteella kätevien säilytysratkaisujen kehitteleminen peliä varten on melkoinen kansanhuvi. Vieheboksi vaikuttaisi kieltämättä olevan pakkovaatimus, sillä erilaisia pahvicounttereita riittää runsaasti ja niitä käytetään pelin aikana paljon.

Le Havrea voi Agricolan tavoin pelata yksinkin, mutta parhaimmillaan peli on moninpelinä. Viiden hengen pelit kannattaa kuitenkin jättää väliin, ainakin aluksi. Peliä voi pelata lyhyenä ja pidempänä versiona, vaan lyhyt ei taida olla aivan maatajärisyttävin pelikokemus.

Pidempi peli on pitkä. Kaksi tuntia ylittyy helposti. Oma kokemukseni rajoittuu yhteen kolminpeliin nopeilla pelaajilla. Siihen meni kaksi ja puoli tuntia. Tämä oikeastaan tappoikin mielenkiintoni Le Havrea kohtaan. Pidin pelistä, mutta kaksi ja puoli tuntia on liikaa. Jos tietäisi, että voisi pelata samalla nopealla porukalla niin paljon, että pelin oppisi hyvin, asia olisi toinen, mutta kun käytännössä mukana on aina aloittelijoita, peli on helposti vieläkin pidempi. Kolmi- tai nelituntiseksi pelissä ei riitä pihviä.

On kuitenkin ilmeistä, miksi Le Havre on niin suosittu kuin se on. Jotkut kritisoivat peliä strategisesta yksiulotteisuudesta, mutta monille pelissä on riittänyt purtavaa. Satunnaiseen pelailuun Le Havre ei erityisen hyvin sovellu, mutta ahkeraan pelaamiseen se on erinomainen valinta, joka tarjoaa hauskaa resurssisäätöä ja oman teollisuusimperiumin kehittelyä.

Le Havre -pelilauta pelin aikana. Keskellä on joki, jossa merkitään vuoroja, sen molemmilla puolilla on tavaravarastoja. Kuva: Gary James / BGG

Faktat Le Havresta

Pituus: 120-180 min

Tuomaristo eli Lautapelioppaan Mikko Saari ja Lautapelit.fi:n Toni Niittymäki olivat kuitenkin etukäteen valikoineet hyväksyttävät vastaukset. Kuvasta löytyy meidän nähdäksemme kiistatta kymmenen korttia: Kaivos, Kansleri, Kylä, Laboratorio, Noita, Nostoväki, Pidot, Työpaja, Vakooja ja Varas. Koska tehtävä oli kieltämättä hitusen haastava, arvontaan otettiin mukaan myös pari vähän ohi mennyttä vastausta.

Palkintoja arvottiin kolme kappaletta. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin yksi palkinto ja sen voitti Jaana Kulpakko, joka löysi seitsemän vaadittua korttia ja pari ylimääräistä. Oikein tai ainakin ihan lähes melkein oikein vastanneiden kesken arvottiin kaksi palkintoa. Ne voittivat Kalle Kokkonen ja Jani Moliis, jotka kumpikin lisäksi vastasivat tismalleen oikein.

Lautapelit.fi:stä otetaan ensi viikon aikana yhteyttä voittajiin, jotta pelit löytävät tiensä oikeille omistajilleen.

Kortit

Kaivos ja Kansleri olivat vaikeimmat löytää, varsinkin Kanslerin bongasi vain 49 vastannutta. Kansleri on tietysti se hattupää, joka puhuu kuvan ritarin kanssa. Kaivosta edustavat kääpiöt, jotka kantavat hakkua ja säkkiä. Kuvan keskushahmo ja sillan takana lähestyvä seurue ovat Kylä-kortista. Laboratorio näkyy tornissa vasemmalla. Noita on tornin juurella vasemmalla alhaalla. Nostoväen sotilaat kävelevät vasemmalla tornin vieressä. Pitojen tarjoilija kantaa olutta pöytiin. Työpaja on oikean reunan rakennuksessa. Vakooja on vasemman reunan tornin huipulla ja Varas hipsii telttaan.

Noita ja Varas löydettiin molemmat 136 kertaa, ne olivat helpoimmat.

Kaupunkia edustavat kortit, joihin on kuvattu sen eri osia ja rakennuksia. Joukkoja komennetaan korteilla, jotka on jaettu, kampanja- (campaign), ryhmitys- (formation) ja taistelukortteihin (combat). Aika etenee omalla kortillaan, jossa etenevät myös tulipalot.

Pelin kulku

Peruspeli kestää kolme kierrosta ja täysi versio kuusi kierrosta. Täyttä versiota pelattaessa peliin tulee lisää taistelukortteja. Peli jakautuu kahteen eri vaiheeseen: strategiaan ja taisteluun. Strategiavaiheessa pelaajat mm. nostavat uuden kampanjakortin sekä täydentävät, huoltavat ja ryhmittävät joukkojaan. Taisteluvaiheessa pelaajat tuovat peliin lisää yksiköitä, tuhoavat vastustajan yksiköitä, käyttävät tarkka-ampujaa, koettavat saada tulipaloja aikaan tai sammuttavat niitä. Tarkka-ampujalla voi yrittää tuhota esimerkiksi vastustajan kenraaleita.

Saksalaiset ryhmittävät aina joukkonsa ensin, mutta neuvostoliittolaiset tuovat omat joukkonsa kaupunkiin ensimmäisenä. Pelin alussa käytettävissä olevat joukot ovat aina samat. Eri yksiköiden päälle asetetaan vielä johtaja eli kenraali.

Ryhmittymisen jälkeen setvitään ryhmityskorteissa mahdollisesti olevat toiminnot. Esimerkiksi Neuvostoliiton kortissa saattaa olla kaksi kypäräää ja yksi sanko. Tämä tarkoittaa että neuvostoliittolaiset tuovat kyseiseen kaupunginosaan kaksi yksikköä ja siirtävät tulipalon sammuttamiseen tarkoitettua sankoa yhden pykälän eteenpäin.

Kampanjakorteilla on omat vaikutuksensa. Edellä mainittuja toimia kuvataan pahvisilla counttereilla, joita liikutellaan ja asetellaan peliin kuuluvien paperisten alustojen ja korttien päällä. Tämän jälkeen selvitetään taistelun intensiteetti. Se ratkaistaan omasta pakastaan nostetulla verilöylykortilla (carnage). Kortissa on numero 2-4 välillä, joka ilmoittaa taistelun keston ja tulipalojen määrän. Jokaisesta infernoon asti ehtineestä tulipalosta hyötyy Saksa. Kortti määrittää myös pelaajan jolla on aloite.

Omalla vuorollaan voi pelata taistelukortin tai nostaa lisää kortteja. Taistelukorttien määrä on yksikkökohtainen. Joillekin yksiköille voi pelata enemmän kortteja kuin toiselle. Kolmas vaihtoehto on suorittaa hold-toiminto. Tämä toiminto siirtää taistelun ”kelloa” yhden pykälän eteenpäin ja antaa kortin nostajalle jonkin toiminnon. Kun taistelun ”kello” on kulunut loppuun ratkaistaan taistelu noppien avulla.

Osapuolet saavat noppia sen mukaan miten taistelu on sujunut. Neuvostoliitto saa aina vähintään jokaisen rakennuksen ilmoittaman määrän noppia. Saksa voi nostaa noppiensa määrä saamalla mahdollisimman monta infernoon asti levinnyttä tulipaloa. Lisäksi ratkaisevat joukkojen määrä ja huollettujen ryhmitysten lukumäärä. Voittaja on pelaaja, jonka heitoissa on suurin luku. Tasatilanteessa heitetään uudestaan.

Jos Saksa voittaa taistelun, otetaan tilalle uusi kortti. Jos kyseessä oli kortti, jonka alue rajoittuu Volgaan, se suljetaan ja se on pois pelistä. Hyvällä onnella pakasta saattaa nousta suoraan tällainen sulkukortti. Saksa voittaa pelin, jos se saa suljettua kaikki alueet pelikierrosten aikana.

Havaintoja pelistä

Sääntökirja on valitettavasti mustavalkoinen (netistä saa väriversion). Säännöt on selitetty perinpohjaisesti esimerkkien avulla, mutta loogisuutta olisi voinut hieman parantaa. Yhtä kaikki lukemalla sääntökirjan peliä pystyy pelaamaan, mutta pientä vaivaa se vaatii.

Pelin parisataa korttia ja reilu kolmisenkymmentä ”postikorttia” eivät laadullaan häikäise, sillä niillä on taipumus taipua kaarelle. Countterit, joita on liki 200, ovat paksua pahvia ja hyvin selkeitä. Pelialustat ovat ohuita, käytännössä paperia.

Peli soljuu vauhdikkaasti eteenpäin. Loppujen lopuksi pelaajalla ei ole aivan älyttömästi valintoja tehtävänä. Toisaalta ne vähätkin saattavat olla vaikeita. Interaktiota on pelissä mukavasti. Varsinkin neuvostoliittolainen saa nyppiä saksalaiselta usein kortteja pois kädestä. Ja sekös kyrsii, kun ne hyvät hyökkäyskortit lennähtävät poistopakkaan.

Ajoitus pelissä tuntuu olevan tärkeää. Pitää miettiä milloin olisi järkevintä pelata, nostaa lisää tai suorittaa hold-toiminto. Filleriksi pelistä ei ole sillä vääntö kestää peruspelissäkin yleensä vähintään tunnin verran.

Muutaman matsin jälkeen pelistä on jäänyt mukava kutina. Aika näyttää tuleeko tästä pelihyllyn ehdoton pönkkä. Pelin kotisivuilla on kaksi valmista skenaariota myös yksinpelaamiseen. Ja tietysti lisäosa on jo suunnitteilla. Sen aiheena on Midwayn taistelu.

Faktat Hell of Stalingradista

Pituus: 60-180 min

Hyvin lista on tähän asti toiminut, aivan huipulla olevista peleistä ei ole arvostelematta kuin Le Havre ja 50 parhaan pelin joukossakin vain muutama peli. Race for the Galaxyn Gathering Storm -lisäosakin on listalla, mutta en vielä tiedä, jätänkö sen sinne vai poistanko ainakin tällaiset pienemmät lisäosat listoilta. Mielipiteitä otetaan vastaan. Selvää joka tapauksessa on, että listan kärkeen nousevista peleistä tehdään tai hankitaan arvostelut ehdottomasti.

Muutos on mielestäni muuten varsin toimiva, sillä nyt lista on helppotajuisempi vähemmän pelanneille, kun siellä on vielä enemmän tuttuja klassikoita. Näitä klassikoita on ollut tarkoitukseni arvostella Lautapelioppaaseenkin, mutta ne eivät ole olleet aivan prioriteettilistan kärjessä. Nyt selviää, että esimerkiksi Monopoly on toiseksi huonoin peli heti Kimblen jälkeen ja että shakki koetaan varsin keskinkertaiseksi kolmen tähden peliksi, jonka paikka on jossain sijalla 440.

Nyt on siis entistä enemmän syytä lisäillä BoardGameGeek-arvostelunsa Lautapelioppaaseen, jos ei sitä ole vielä tehnyt. Se on helppoa: riittää, että rekisteröidyt käyttäjäksi (lomake löytyy joka sivun sivupalkista) ja käyt sitten tällä sivulla ilmoittamassa Geek-tunnuksesi. Muuta ei tarvitse tehdä, muutokset päivittyvät jatkossa automaattisesti.