24/06/17
Kukkuu ja terkkuja Portosta, jonne hurautin tänään junalla Lissabonista. Matka taittui todella näpsäkästi noin kolmessa tunnissa rautateitä pitkin ja nyt löhöilen täällä hotellin sängyllä naputtelemassa läppäriä. Hotellin varaaminen kaupungista, jota ei oikein tunne, on aina vähän arpapeliä, kun ei tiedä, mikä on ihanteellinen sijainti ja täällä Portossa kävi nyt niin, että vaikka hotelli on siisti ja ihan kiva, se on jonkinmoisen matkan päässä ihan kaupungin keskustasta. Onneksi melkein heti etuoven kynnykseltä kulkee raitiovaunu.
Lissabonissa hotellivalinta meni puolestaan täysin nappiin. Siellä olin toki käynyt ennenkin, joten hahmotin kaupunkia vähän paremmin enkä ostanut ihan sikaa säkissä sijainnin suhteen hotellia varaillessani. Itse asiassa, kuten eilisessä postauksessa mainitsinkin, niin sijainti ei oikeastaan olisi voinut olla parempi. 262 Authentic Suites -niminen hotelli, jossa ehdin kolme yötä majailla, sijaitsee nimittäin täydellisen keskellä kaikkea. Se on kivenheiton päässä merenrannasta, korttelin etäisyydellä metro- ja juna-asemasta, aivan nurkan takana Time Out -ruokamarketista ja 10 minuutin kävelyetäisyydellä Bairro Alton baareista ja ravintoloista, ja tosiaankin sillä kuuluisalla vaaleanpunaisella kadulla.
262 Authentic Suites näytti jo kuvissa todella viehättävältä ja sellaiseksi se osoittautui myös paikan päällä. Kaikki huoneet ovat ilmeisesti keskenään vähän erilaisia ja hotelli on rakennettu vanhaan taloon huone kerrallaan rempaten. Rakennusprojekti on edelleen joiltakin osin kesken, mutta ei häirinnyt asustelua. Tykkäsin omasta sinikeltaisesta huoneestani ihan valtavasti. Huoneessa oli monia pieniä kivoja yksityiskohtia, kuten portugalilaista kuviolaattaa muistuttava tapetti, elämää nähnyt nahkainen nojatuli sekä rekvisiittana pari ikivanhaa matkalaukkua. Mukavaa oli myös se, että huoneessa on säästetty talon alkuperäisiä vanhoja puurakenteita ja hyödynnetty niitä sisustuksessa.
En tiedä, miten kylppäritilat on muissa huoneissa järjestetty, mutta tässä yhden hengen huoneessani vessa ja suihku olivat hauskana (joskaan eivät minkäänlaista yksityisyyttä tarjoavana) ratkaisuna betonista ja lasista tehdyssä kopperossa huoneen reunassa. Yksin asuvalle vieraalle tämä on ihan kiva ja toimiva systeemi, mutta en tiedä, haluaisinko istua pöntöllä matkaseuralaisen kuullessa ja nähdessä kaiken lasioven läpi. :D
Minulla on siis nyt jo kaksi ihan erinomaisen positiivista hotellikokemusta Lissabonista. Viime kerralla yövyin Internacional Design Hotelissa, joka oli ihan hurjan viehättävä ja sekin todella keskeisellä sijainnilla. Olisin mennyt sinne uudelleen, ellei se olisi ollut täyteen varattu, mutta nyt olen ihan iloinen, että tuli kokeiltua jotain muutakin. Aamupalassa viime reissun hotelli pyyhki lattioita tällä tämänkertaisella, mutta sijainti oli tosiaan tällä tuoreimmalla vieläkin kivempi.
On mukavaa, että hotellissa tarjotaan aamiaista, mutta 262 Authentic Suitesin aamupalan varaan en kamalasti laskisi – varsinkaan jos on kasvissyöjä tai vegaani. Tarjolla oli vaaleaa sämpylää, minikipollinen muroja maidon kera, munakasta ja pekonia, juustoa, leikkeleitä ja hilloa sekä kahvia, teetä ja mehua. Kyllä sillä mahansa sai täyteen, mutta jätti silti hieman toivomisen varaa, kun muistissa oli vielä se edellisen hotellin ihania herkkuja notkuva noutopöytä.
Koska hotelli sijaitsee bilekadun varrella, musiikki ja yöelämän äänet raikaavat pikkutunneille asti, mutta ikkunoiden äänieristys oli varsin hyvä, joten herkkäuninenkin sai nukuttua ongelmitta. Muutoin hotellin äänieristys ei ole parhaasta päästä, mutta onneksi käytävillä tai naapurihuoneissa ei kukaan kummemmin mekastanut.
Hotellissa on monia pikkujuttuja, jotka voisivat ärsyttää tai tuntua hankalilta, kuten tuo äänieristyksen ja vessayksityisyyden puute, vaatimaton aamupala ja portaikko ilman hissiä (matkalaukun kanssa vähän tympeä), mutta siitä huolimatta hotellikokemus jäi vahvasti plussan puolelle. Huone oli todella viehättävä, henkilökunta ystävällistä ja sijainti loistava, joten pienistä kehityskohteista huolimatta suosittelisin silti lämmöllä muillekin ja menisin ehdottomasti myös uudelleen. :)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
23/06/17
Kaupallinen yhteistyö: Visa
Olen yllättynyt täällä Lissabonissa, miten hyvin tunnen ja muistan tätä kaupunkia siihen nähden, että olen käynyt täällä aiemmin vain kerran. Toisaalta edellisellä reissulla taisimme tarpoa kymmeniä kilometrejä joka päivä, joten ehtihän siinä nähdä yllättävän paljon muutamassakin päivässä. Ajattelin siis tällä reissulla skipata suosiolla osan niistä kohteista, jotka tuli katsastettua jo viimeksi, kun aikaa on rajallisesti.
Ylipäänsäkin olen reissaajana sellainen, että en jaksa stressata siitä, ehdinkö nähdä kaiken. Minulle matkoilla tärkeämpää on se rento ja kiireetön tunnelma, enkä halua, että reissu on hätäistä läpijuoksua nähtävyydestä ja kohteesta toiseen. Nyt yksin matkatessa tuo kiireettömyys tuntuu vieläkin ihanammalta, kun oikeasti ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, että haluan kesken kävelylenkin istahtaa vähäksi aikaa drinkille ja lukemaan kirjaa. Tai jäätelölle, ja heti sen perään uudelle jäätelölle, kun satuin heti edellisen popsittuani bongaamaan maailman suloisimman pienen kioskin. Hyvin voi myös syödä pastel de natan alkupalaksi ja heti ruoan jälkeen vielä jälkkäriksi toisen. Epäilen, että voisin elää pelkästään pastel de natoilla koko reissuni, jos vain sallisin itseni tehdä niin.
Onnistuin vähän puolivahingossa varaamaan hotellini aivan täydelliseltä sijainnilta parin minuutin kävelymatkan päästä rannasta, Bairro Altosta, metro- ja raitiovaunupysäkistä ja Time out -kauppahallista. Tukikohtani on kätevästi keskellä kaikkea ja iltaelämän vilskeen keskiössä. Olin nimittäin kuullut puhuttavan jostain kivasta vaaleanpunaisesta kadusta, pink streetistä, mutta en tiennyt mikä tai missä se on. Kunnes tajusin olevani parhaillaan juuri sen varrella, kun astuin hotellin ovesta ulos ja jossain vaiheessa huomasin, että onpa hauskaa, että katu on maalattu vaaleanpunaiseksi… Ai joo! :D
Kokosin nyt tähän postaukseen pari sellaista MUST-tärppiä, jotka Lissabonissa ollessaan kannattaa ainakin tsekata. Tämä kaupunki on täynnä ihania paikkoja, hyviä ravintoloita, kauniita taloja ja kiinnostavia historiallisia kohteita, mutta listasin nyt tähän neljä sellaista lempparipaikkaa, joista itse olen täällä erityisesti tykännyt. Listaa toki voisi jatkaa loputtomiin, mutta näillä pääsee jo alkuun!
Cais do Sodrén aseman liepeillä sijaitseva katettu ruokatori Time Out on todella vilkas, helppo ja kiva ruokapaikka Lissabonin reissaajalle. Se sopii kätevästi nälän yllättäessä isommallekin seurueelle, sillä tilaa riittää ja eipähän tarvitse riidellä ravintolavalinnoista, kun isosta hallista jokainen voi hakea mieleistään sapuskaa ja istua lopuksi yhteiseen pöytään.
Valinnanvaraa riittää perinteisestä portugalilaisesta keittiöstä aasialaisiin herkkuihin ja pizzaan. Ruokatorin laidalla on myös kukkapuoteja, jälkkärikioskeja ja aivan ihana autenttisia portugalilaisia aarteita myyvä matkamuistomyymälä. Ravintoloista voin suositella ainakin Asian Labia ja Pizze e Pezziä. Paikan päällä ruokailevat rinta rinnan niin paikalliset kuin turistitkin ja vilinää tuntuu olevan vuorokaudenajasta riippumatta.
Noin 5 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee ihan uusi, arkkitehtoonisesti upea museo MAAT, joka on jo pelkästään ulkopuolelta näkemisen arvoinen ilmestys. Ei ihme, että rakennuksen muotoiluun on panostettu, sillä museo on omistettu arkkitehtuurille ja teknologialle. Ihmettelin hetken, miksi en tiennyt tästä museosta aiemmin ja ennen kaikkea miksi en ollut käynyt täällä edellisellä reissullani. Asia sai selityksen, kun selvisi, että museo on avautunut yleisölle vasta syksyllä 2016 eli paljon edellisen visiittini jälkeen.
Tallustelin eilen helteessä rauhalliseen tahtiin kaupungin läpi ja lopulta pitkin rantaviivaa museolle ja aikani upeaa pytinkiä pällisteltyäni astuin sisään. Olen kuullut joiltakin mielipiteitä, että museo on komeampi ulkoa kuin sisältä (samaa on sanottu myös Bilbaon Guggenheimista), mutta minusta museo oli myös näyttelynsä puolesta vierailun arvoinen. Eikä se lippukaan kustantanut 5 euroa enempää.
Sopivasti matkan varrella keskustasta MAAT-museolle sijaitsee kiinnostava pieni ravintola- ja design-keskittymä LX Factory, jossa itse asiassa piipahdin edelliselläkin Lissabonin reissullani. Viehättävä ja nimensä mukaisesti tehdasmainen alue on täynnä kiinnostavia ravintoloita, baareja ja putiikkeja sekä luovien alojen toimijoita. Täällä voisi helposti viihtyä ympäristöä tutkaillen vaikka useammankin tunnin, jos visiittiin yhdistää vaikkapa ruokailuhetken ja istuskelun juomien äärellä mukavassa tunnelmassa.
Pastel de Nata
Portugalissa ei yksinkertaisesti VOI käydä maistamatta perinteistä pastel de nata -leivonnaista, joka on vähän kuin créme brulée jemmattuna rapsakkaan taikinakuoreen. Viime reissulla rakastuin pastel de natoihin niin palavasti, että sen jälkeen olen haaveillut uudesta Portugalin reissusta osin ihan vain siksi, että pääsisin herkuttelemaan niillä uudelleen.
Leivonnaisia myydään melkein joka paikassa pienistä kadunvarsikioskeista kahviloihin ja leipomomyymälöihin, mutta legendaarisimmat pastel de natat tarjoillaan Belemissä noin 5 kilometrin päässä Lissabonin keskustasta. Viime reissulla kävin testaamassa sitä “originaalia” pastel de Belemiä (kyseisessä paikassa nimi on eri) ja oli kyllä kieltämättä aivan tajuttoman hyvää, mutta perinteikkään Pasteis de Belemin ovella saa varautua jonottamaan mahdollisesti pitkäänkin, joten tällä kertaa en jaksanut helteessä jäädä odottelemaan nähtyäni jonon. Sen sijaan nappasin alle raitiovaunun, hurautin takaisin keskustaan ja astelin Time Outissa olevan leipomomyymälän tiskille ostamaan tyytyväisenä leivokseni, joka kustansi kokonaisen yhden euron. Ja pärjää kyllä vertailussa Belemin vastaaville oikein hyvin.
Mietin alkuun ennen matkaa, että olisiko yksin matkatessa yksinäinen tai turvaton olo, mutta näiden muutaman päivän aikana en ole tuntenut kertaakaan vielä kumpaakaan noista tunteista. Alan ymmärtää, mitä yksin reissussa olleet ihmiset ovat tarkoittaneet, kun ovat sanoneet, että itsekseen matkustaessa on todella helppo tutustua ihmisiin. Ajattelin myöhemmin tehdä sellaisen pienen koosteen kaikista hauskoista kohtaamisista, joita tämän reissun varrella on tullut vastaan.
Kaikissa mainitsemissani kohteissa Visa-kortti on toiminut maksuvälineenä mainiosti, enkä ole juuri tarvinnut käteistä rahaa täällä ollenkaan. En usko, että Lissabon on kovin vaarallinen kaupunki tai että täällä olisi mikään valtavan suuri riski tulla ryöstetyksi, mutta eipähän tarvitse kanniskella kauheasti käteistä mukana, kun korttimaksu toimii useimmissa paikoissa.
Tällä reissulla ei nyt tarvitse valuutta-asioista murehtia, kun Portugalissa on käytössä myös euro, mutta tietysti kortilla maksaessa erityisen kätevää on se, että välttämättä rahaa ei tarvitse vaihtaa lainkaan. Vinkiksi on annettava muille reissaajille muuten myös, että kun maksupääte tarjoaa vaihtoehtoa valita summa joko euroissa tai paikallisena valuuttana, kannattaa aina maksaa summa paikallisena valuuttana. Vaihtokurssit noissa eivät koskaan ole ostajan puolella, joten tulee edullisemmaksi pitäytyä paikallisessa rahassa. :)
Mitäpä tässä tähän hätään muuta kuin, että ihanaa juhannusta sinne Suomen päähän ja lisää reissupäivityksiä on tulossa. Huomenna otan nokan kohti Portoa ja uusia maisemia, joten viikonvaihteessa on luvassa sitten kuulumisia eri maisemista!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
22/06/17
Terkkuja Portugalista! Ensimmäinen päivä meni aikaisen aamuherätyksen ja noin 9 tunnin mittaisen matkustusrupeaman seurauksena vähän väsyneissä tunnelmissa, mutta tänään olisi tarkoitus suunnata uusin energioin tutkailemaan kaupunkia. Kuvasatoa Lissabonista on siis luvassa viimeistään huomenna, mutta sitä odotellessa kaivelin arkistojen kätköjä ja huomasin, että tällainen kesätyyli on jäänyt julkaisematta taannoiselta Madridin reissulta. Juuri nyt ei pitkiä mustia housuja voisi kuvitella jalkaansa vetävänsä, mutta ehkä siellä Suomen keleissä pitkät housut ovat tänäänkin ihan paikallaan…
Yksi kesäihastuksistani on ollut Gina Tricot’n röyhelöinen paita, jota voi käyttää joko ihan tavallisen t-paidan tapaan tai vetäistä olkapäät paljaiksi kuminauhalla varustettua pääntietä laskemalla. Paita on vilahtanut Instagramin ja snäpin puolella jo aiemminkin ja se tuntuu aina saavan osakseen kovasti kyselyitä. Peukkua siis tälle kivalle simppelille puserolle, joka näyttäisi sopivan tosi monenlaisten alaosien pariksi: olen käyttänyt sitä niin siistimmässä hametyylissä, pitkien housujen kanssa kuin shortsienkin parina. Kiinnostuneille tiedoksi, että ihan tuota samaa puseroa ei enää näytä olevan myynnissä, mutta vastaavan tyyppinen kylläkin. :)
Ensifiilikset yksin reissaamisesta ovat huiput ja kertoilen tunnelmia paremmin sitten, kun matkaa on taitettu hieman pidempään. Ajantasaisempia kuulumisia voi tsekkailla Snapchatin (jennipupulandia) ja Instagramin puolelta. :) Kuulin, että siellä Suomessa sataa vettä ja rakeita, joten lähetän lämpöisiä terkkuja täältä Portugalista ja toivon, että säät sielläkin paranevat vielä ennen juhannusta!
Translation: Greetings from sunny Lisbon – although these photos are actually from Madrid. :D
paita // shirt Gina Tricot*
housut // pants COS
sandaalit // sandals Maryam Nassir Zadeh (Minimal Nordic)*
aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*
* saatu blogin kautta / gifted
21/06/17
Minulla on pitkän aikaa ollut nyt aika yksinkertaisia ja yksivärisiäkin kynsiä, joten päätin, että voisi olla aika kokeilla vaihteeksi jotain vähän erikoisempaa. Inspiskansioissani oli pyörinyt jo kauan kuva kesäisen herkistä kynsistä, jotka oli koristeltu ns. vähän kaikilla mausteilla: oli pitsikuviota, kukkaa, pilkkua ja timanttia – joka kynsi vähän erilainen. Tällaisten erikoisempien koristeluiden tekemiseen menee aina hiukan enemmän aikaa, joten varasimme normaalia pidemmän studiosession ja Marianne ryhtyi näpertämään.
Pidän näissä kynsissä siitä, että vaikka ne ovat aika kreisit koristeluiltaan, niin silti yleisilme on melko rauhallinen, koska kynsien sävymaailma ja pohjaväri ovat hillityt. Kiitos Mariannelle, joka kärsivällisesti jaksoi pipertää – minusta ei itsestäni kyllä varmasti moiseen olisi. Mitäs tykkäätte? Liian levotonta vai just hyvät?
Geelikynnet minulle sponsoroi Bio Sculpture.
Translation: My new crazy summer nails. I felt like I needed something a little different and that is exactly what I got!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
