Myyjien katteet ovat vaatebisneksessä ihan aina myös varsin korkeita. On ihan yleistä, että vaatekaupassa myyntikatteet ovat yli 50 % lopullisesta myyntihinnasta, ja jos myydään listahinnoilla kauden alussa, voidaan puhua 70-80 % katteistakin.

Tästä syystä vaatekauppa houkuttelee myös näitä huijareita, koska siellä hintataso heittelehtii ihan normaalistikin paljon, eli kuluttajien on vaikeampi tunnistaa huijauskauppaa hintatason perusteella, koska niitä ”hurjia diilejä” voi olla tarjolla ihan vaikka Zalandossakin.

Keskimäärin vaatteiden tuotanto maksaa kaikille aika vähän yleensä, eli Niket ja monet muutkin tunnetut brändit ovat kertoneet, että heidän myymänsä vaatteet maksavat usein vain muutamia dollareita per vaate, tai korkeintaan 10-20 dollaria per vaate, kun se tehdään jossain Vietnamissa tai Kiinassa. Tämä on toinen syy siihen, miksi tämä alue houkuttaa noita dropshipping-toimijoita, koska tuotteiden tuotantokustannukset ovat käytännössä aina matalia, ja kyse on paljon enemmän siitä, että osataanko se vaate myydä ja paketoida sille kuluttajalle sillä tavalla, että se maksaa siitä moninkertaisen summan tuotantokustannukseen nähden.

En nyt suoraan muista esimerkkiä vaatteiden alueelta, mutta korkeiden hintojen huijauskaupathan on ihan tyypillinen alue, etenkin jos myydään jotain sellaista, jonka arvo on hyvin tasainen. Eli esim. Marimekko ja Iittala on joutuneet monenlaisten huijausten kohteeksi, eli huijarit on esimerkiksi tehneet kopiokaupan joka näyttää noiden toimijoiden omalta kaupalta, mutta jossa onkin juuri nyt käynnissä ”hurja” -15 % alennuskampanja.

Tai sitten on tehty joku Scandinavian Special Design -verkkokauppa, joka samalla tavalla myy tällaisten laatutuotteiden versioita kovalla hinnalla ja on toiminnassa vain jonkun muutaman viikon, eli ei aio edes lähettää mitään kenellekään. Nämä huijaukset yleensä kohdistuu just tuotteisiin, kuten astiastoihin tai muihin klassisiin design-esineisiin, joiden hinnat eivät yleensä heittelehdi ollenkaan, ja silloin tällainen 10-20% tarjouskampanja saattaa jo olla tehokas houkutin saada riittävästi kärpäsiä ansaan.

Onko tullut ilmi sellaisia huijausnettikauppoja ?

Vaatteet on toki haastavia, mutta ne just hyötyisi paljon siitä historiatiedosta, esim. jos on ostanut aiemmin joitain tuotteita. Luulisin, että Varustelekalla on poikkeuksellisen paljon asiakkaita, jotka ostaa sieltä paljon, joten ihan just esim tilaushistorian näkyminen kaupassa tuotteiden yhteydessä voisi auttaa paljonkin näitä asiakkaita.

Vaatteiden kohdalla kokojen vastaavuus rytkeestä toiseen on vain valitettavasti todella heikko, joten joko pitäisi itse tehdä ne vaatteet tai sit pitäisi olla ostohistoriaa valtavasti. Esim. Zalando käyttää sitä historiaa, eli se osaa suositella mulle uudenkin vaatteen kohdalla sitä kokoa, joka sen datan perusteella voisi mulle sopia.

Varustelekan tietysti pitäisi pystyä teoriassa vielä parempaan, koska se itse teetättää osan kamoista, joten se pystyisi sanomaan, että onko mun koko XXL vai jotain muuta tässä vaatteessa. Ainakin jos olen ostanut yhden vaatteen jostain sarjasta, niin se voisi suositella niitä muita suoraan oikeassa koossa.

Jotkuthan osaa ton tehdä esim uutiskirjeen avulla, eli ostoksen jälkeen tulee vinkit siihen, mitä voisin ostaa seuraavaksi, mut harva kauppa sitä on osannut viedä sinne kauppaan asti.

Kirjautuneille saatavuustieto voi olla ihan hyödyllinen, jos se osaa adaptoitua sen mukaan minkä kokopreferenssin käyttäjä on profiiliinsa tallentanut. Tosin, esimerkiksi itse en kylläkään jaksa kirjautua kuin juuri vasta ennen tilaamista.

En tiedä, mikä on homman takana, mutta ehkä vähän puolittaisesti tehty vielä toistaiseksi tuo tekninen toteutus. Malli siis on kyllä hyvä, mutta siihen pitäisi yhdistää selkeä ”ei indeksiin” -viesti Googlen ja muiden robottien suuntaan, että näitä jaettuja artikkeleita ei indeksoitaisi ollenkaan Googleen.

Sit pitäisi olla varmaan myös joku ”default”-url, jossa esim. jutun alkua näkisi hieman, ja se sitten olisi Googlelle annettava url aiheesta. Nyt vaikuttaa siltä, että tää puoli on jäänyt vähän miettimättä.

Kiitokset haastattelusta!

Jep, valitettavasti kaikki tarjoukset oli merkitty liikesalaisuuksia sisältäviksi, joten en usko että edes tietopyynnöllä tuo asia selviää.

Vaatimukset oli painottuneet mielestäni aika paljon tuollaisen suhteellisen sisällöntuottajaystävällisen CMS:n suuntaan, mutta jos pitäisi veikata, niin eiköhän siellä ole Contentful ainakin ollut mukana.

Java-tiimit saattaneet tarjota Magnoliaakin, ehkä jopa Adobe Experience Manageria. Tuossa ei varsinaisessa kilpailutuksessa mielestäni arvioitu sen CMS-ratkaisun kustannuksia ollenkaan, joten sekin saattanut vaikuttaa siihen, että esim. Drupal- ja WordPress-firmat ei ole tarjonneet edes tuohon. Siili on toki voinut Drupaliakin tarjota, mutta ehkä veikkaisin kuitenkin, että Siili on ehdottanut Sitefinityä.

Yksi osa uudistusprojektia oli tosiaan sivuston sisäisen haun uudistaminen. Ja aivan kuten arvelitkin, Cludo-hakumoottorimme on otettu vasta käyttöön eikä sitä ole juurikaan vielä räätälöity turku.fi-käyttäjien tarpeisiin sopivaksi.

Seuraamme aktiivisesti sivuston ja hakutoiminnon käyttödataa. Tämän pohjalta pystymme tekemään parannuksia ja varmistamaan, että hakukokemus vastaa jatkossa paremmin kuntalaisten tarpeita. Älykäs hakutoiminto siis oppii ja kehittyy.

Olemme myös tietoisia hajautettujen palveluiden tuomista haasteista ja pyrimme jatkuvasti kehittämään tapoja, joilla eri sivustot voisivat palvella käyttäjiä mahdollisimman yhtenäisesti ja sujuvasti.

Yksi tärkeä projektimme kehityskohde ja tuotos oli Turku Design System, joka kokoaa yhteen brändiohjeistuksen, sisällöntuotannon suositukset sekä kattavan komponenttikirjaston (kts. https://design.turku.fi/). Design Systemin avulla voimme toivottavasti jatkossa tarjota entistä yhtenäisemmän ja käyttäjäystävällisemmän kokemuksen kaikilla verkkosivuillamme.

Palaute on meille arvokasta, ja jatkamme kehitystyötä aktiivisesti, joten kuulumisiin!

t. Turun kaupungin verkkosivustojen uudistustiimi

Tuote oli ihan sitä mitä pitikin, mutta tavallaan Temukin on kasvollisempi toimija kuin tällainen täysin ulkoistettu drop shipping.

En kyllä usko, että tällaisessa on mitään järkeä, ainakaan kuluttajien näkökulmasta.

Paremmin ymmärtäisin sen, että Finnish Design Shopin ja Keskisen Kellon kaupat olisi tiiviimmin sidottu tuon saitin artikkeleihin.

Hyvä huomio. Todellakin, varmasti on porukka vaihtunut, jopa useampaan kertaan. Ja varmasti myös tilaajan puolella.

Kun mennään tällaiseen kokoluokkaan, on todella vaikea puhua edes mistään projekteista, kun porukka on tosiaan varmasti vaihtunut moneen kertaan matkan varrella.

Eniten näissä ihmetyttääkin juuri tämä skaala, että edes yritetään tällaisia mammutteja. Ihan monimutkaisia tietojärjestelmiä kuitenkin pystytään tekemään myös tehokkaasti ja paljon lyhyemmässä ajassa. Väittäisin itse, että tällaiset kannattaisi aina pilkkoa sellaisiin osiin, jotka maksavat korkeintaan 500 000 euroa ja kestävät jokainen osa korkeintaan vuoden. Sellaisia paketteja voi hallita.

Toki jotta sellainen pilkkominen on mahdollista, pitäisi olla tavoitteet tiedossa ja kokonaisarkkitehtuuri myös selkeänä. Jos kumpaakin noista tarkennellaan vasta matkan varrella, on aika varma asia, että matkan aikana tehdään todella paljon turhaa työtä, josta myös syntyy sitten vain lisää riippuvuuksia ja purettavia osioita.

Enkä jaksa uskoa siihen, että vaikka kuinka safetettaisiin tai mitä tahansa prosessimenetelmiä käytettäisiin, niin ei tällaimen mammutti vain pysy hallinnassa, jos ei ole selkeät suunnitelmat ja tiukka tilaajataho.

Ehkä valtionhallinnon kannattaisi käydä ekskursiolla vaikka Turussa ja tutustua siihen, miten valtameriristeilijöitä rakennetaan ja millaista projektijohto siellä on. Siellä nimittäin tiedetään jotain tämän kokoluokan hankkeista, eikä siellä ole tapana myöhästyä tai epäonnistua – koska ei ole varaa.

Äpissä on myös hyviä toimintoja, kuten lahjalinkit, hyvät kirjanmerkit, saa tehtyä oman seurantatäbin, jne. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta hyvin tehty kokonaisuus.

Ja esimerkiksi kirjautuminen pysyy hyvin tallessa, en edes muista milloin viimeksi olisi pitänyt kirjautua. Kotimaisilla mediataloilla se kirjautuminen unohtuu jatkuvasti, ja kyllä se laadun kokemus on usein just tällaisista yksityiskohdista kiinni. Ei siis ole välttämättä kysymys siitä, että The New York Timesin äppi olisi laajempi, vaan siitä, että perusasiatkin on tehty paremmin.

https://vierityspalkki.fi/2024/10/29/yle-korostaa-kayttajaprofiilien-hyotyja-mutta-ei-edelleenkaan-perustele-profiilipakkoa/

Minusta on hyvä, että perustelette hyötyjä. Vieläkin on kuitenkin epäselvää, miksi te päädyitte kirjautumisvelvoitteeseen – eli miksi kirjautumisen mahdollisuus ei riitä teille?

Ymmärtäisin tuota ehkä paremmin myös, jos siihen kirjautumiseen olisi useita eri tapoja. Nyt tuo sähköpostiin sitominen tuntuu vaikeasti perusteltavalta ratkaisulta. Sähköpostin antaminen tulisi mielestäni olla vapaaehtoista, ja Yle Tunnus tulisi voida luoda myös anonyymisti. Siksi kysynkin artikkelissa, onko vaihtoehtoja selvitetty?

Nykyisellä mallilla tuo pakottaminen on aika kova ratkaisu, kun kaikilta vaaditaan myös joku sähköpostiosoite, ja juuri tästä tulee vahvasti myös se käsitys, että asiaa ei ole mietitty kovin paljon ennen päätöstä.

Heti alkuun hyvä korostaa, että kaikki Ylen sisällöt ovat kaikkien suomalaisten käytettävissä tekijänoikeudet huomioiden. Kirjautumisen edellyttäminen koskee vain mobiilisovelluksia ja älytelevisioita, joissa käyttäjät tyypillisesti odottavatkin jo henkilökohtaisempaa käyttökokemusta. Lisäksi näiden ympäristöjen sovelluskäyttö edellyttää muutenkin jo parempaa teknistä osaamista kuin selainkäyttö (mikä yleensä löytyy erilaisilta laitteilta valmiiksi asennettuina eikä niiden lataamisen tarvitse esim. tunnuksia alustatarjoajan sovelluskauppaan).

Ylen tavoitteena on tarjota omannäköinen, henkilökohtainen ja mahdollisimman hyvä käyttökokemus kaikille käyttäjilleen. Kirjautumisen avulla pystymme tarjoamaan osalle käyttäjistä esimerkiksi kieleen, kontekstiin tai henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteisiin liittyviä löytämisen ilon tapoja, mikä hyödyttää etenkin pienempiä ja erikoistuneempia käyttäjäryhmiä. Tämä näyttää digitaalisessa ympäristössä olevan alati vallitsevampi käyttäytymisen muoto. Vähemmän mutta suurempia yhteisiä kokemuksia ja enemmän mutta monipuolisempia yksilöllisiä kokemuksia.

On hyvä huomioida, että Ylen kirjautumiskäytäntö ei ole mitenkään poikkeuksellinen ratkaisu julkiselle mediapalvelulle, vaan monilla Euroopan yleisradioyhtiöillä on samankaltaisia käytäntöjä. Tanskassa, Hollannissa ja Englannissa on toteutettu vastaavia tai jopa merkittävästi laajempia kirjautumisratkaisuita. Tämä on osa laajempaa kehitystä, jossa julkinen mediapalvelu ottaa tosissaan myös digitaalisen ajan vaatimukset tarjotakseen entistä parempaa ja tehtävän mukaista palvelua kaikille.

Vertaus YouTubeen ontuu, koska YouTube ja Yle toimivat hyvin erilaisilla liiketoimintamalleilla. Yle ei kerää eikä luovuta keräämiään tietoja kaupallisiin tarkoituksiin, vaan käyttää kerättyä dataa palvelukokemuksen parantamiseen ja julkisen palvelun toteuttamiseen. Ja kaiken käyttäjää koskevan datan päällä lopulta istuu käyttäjä itse. YouTuben tulot perustuvat taas valtaosaltaan mainoksiin jossa se voi hyödyntää tukenaan Googlen laajaa mainosverkostoa. Vaikka en tarkemmin tiedä, enkä oikeastaan usko, että kukaan voi ymmärtää miten laaja-alaisesti Google meistä tietoja kerää, niin heille suoraan palvelusta kerättävät käyttäjätiedot ovat kuitenkin vain osa heidän mainonnankohdentamisen logiikkaa.

Mutta ymmärrämme hyvin huolet kirjautumiseen liittyen – siksi emme tätäkään päätöstä tehneet mitenkään hätiköiden vaan sitä on valmisteltu huolellisesti pidemmän aikaa. Siitä on teetetty ulkopuolisia asiantuntijaraportteja, on käyty keskusteluja kansalaisjärjestöjen, suomalaisten ja omistajien kanssa.

Digitaalisen median kulutustavat muuttuvat ja Yle pyrkii pysymään parhaan kykynsä mukaan kehityksen vauhdissa varmistaen samalla, että palvelut ovat saavutettavissa kaikille suomalaisille, riippumatta siitä missä ja miten niitä käytetään.

ps. Olen tästä kirjoittanut myös kattavamman tekstin johon voi käydä tutustumassa täältä: https://yle.fi/aihe/a/20-10007078

Kiitos kommentista, Matti.

En ehkä itse ole ihan noin pitkälle päätynyt teorioissani :) Mutta samaa mieltä täysin siitä, että julkisuuteen ei ole kerrottu todellisia syitä näihin muutoksiin.

Itsekin ehkä ajattelin aiemmin, että kyse on vain juurikin Areenasta, mutta nykyäänhän tuo koskettaa kaikkia Ylen sovelluksia, joten joko siinä on vain tartuttu tilaisuuteen, tai kyse on jotenkin laajemmasta kuviosta, jossa halutaan yhdistää Areena ja muu sisällöntuotanto tiukemmin yhdeksi paketiksi – asia johon viime vuosien lainsäädäntö on muutenkin ohjannut, eli että Yle ei voi tehdä tekstimuotoista sisältöä pelkästään, vaan aina pitää olla joku audiovisuaalinen komponentti. Sen ajatuksen näkökulmasta sovellusten yhdistyminen yhä enemmän toisiinsa, olisi loogista, ehkä myös profiilien merkityksen korostuminen samalla.

Silti, pakottamista ei mikään noista mielestäni selitä. Se on outo voimakeino, johon ei ole tullut selvää selitystä.

Blogeerasin itsekin keväällä tästä. Tekstini on ehkä provokatiivinen, mutta esitän vakavissani kysymyksen, olisiko tässä kaikessa kysymys siitä, että Areenaa vaivihkaa valmistellaan erotettavaksi omaksi yhtiökseen ja jopa myytäväksi.

https://blog.sunell.fi/2024/05/29/ylen-kurjistajat/

Verkkokauppa.comikin käytti aiemmin esim Fetchiä, tai ehkä käyttää vieläkin, mutta sekin oli korkeintaan seuraavalle päivälle. Mut se oli kuitenkin lupaus, että seuraavana päivänä tulee.

Minusta esim Postilla ja Matkahuollolla on kokeilematta täysin se, että olisivatko ihmiset valmiit maksamaan, jos saisivat lisää ennustettavuutta toimituksiin. Tämä olisi myös kotimaisen verkkokaupan kannalta isokin kilpailuetu, koska vaikka joku Saksan Amazon on joskus todella nopea, on se DHL tjms aina kuitenkin ihan yllätyspaketti, joka saapuu kun saapuu.

Käytännössä menit chattiin missä kerroit missä olet ja minkä tuotteen haluat. En ole varma oliko firmalla keskusta vai hoitiko lähetti/lähetit myös aspan, mutta chatissä sait tarjouksen lähettiä lähimpänä olevan liikkeen sopivasta tuotteesta ellet ollut erikseen speksannut liikettä ja tuotetta. Hyväksyttyäsi tarjouksen saapui maksulinkki, lähetti kävi kivijalassa ostoksilla ja lähti kiikuttamaan tuotetta sulle. Kartalla pystyi seuraamaan lähetin sijaintia.

Verrattuna Woltin ja Foodoran kuljetus- sekä palvelumaksuihin tuo tuon ajan palvelu ei ollut mitenkään erityisen huokea. Sitä toimivampi se kuitenkin oli, ja pelasti muutamassa tiukassa paikassa. Isoin yksittäinen tilaamani tuote taisi olla pallogrilli, jota en muista mahdottoman kauaa edes odotelleeni.

Lisäksi, Helsingin kaupungilla on softakehitysprojekteja kokonainen portfolio eri suuntiin ja eri toimialoilla. On ollut merellisen Helsingin avauksia venepaikka-projektin myötä Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla, sekä palautepalvelua ja osallisuutta kansliassa, sekä koko kaupungin verkkosivujen uudistus Drupalin päälle. Vain muutamia mainitakseni. Osa on jokseenkin onnistuneita ja kevyellä budjetilla, osa vähemmän onnistuneita ja valtavalla budjetilla.

Joka tapauksessa paljon omaa softatekemistä on varmasti jatkossakin ja se on hyvä myös niin – kunhan siinä ollaan aidosti mukana tekemässä, sekä johtamassa – kuten myös estämässä epävarmuutta ja hallinnollisia muutoksia tarpeen vaatiessa. Muuten näitä katastrofeja riittää.

Vaan Suomen suurimman ja myös sirpaloituneimman työnantajan puolelta ei ole helppoa asiaa korjata noin vain. Vaatii pitkäjänteistä ja suurta muutostyötä viedä asioita oikeaan suuntaan, sitä on osittain jo tehty, osittain laistettu.

Jukalle: Mä en ole ehkä niinkään huolissani roskan lisääntymisestä, vaan enemmänkin tuosta Googlen kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta erotella laadukasta sisältöä roskasta. Se, miten tieto on tuotettu, ei välttämättä ole sen käyttäjän kannalta relevanttia, mutta sen tiedon oikeellisuus, faktapohjaisuus, tarkkuus, jne. – se on relevanttia, ja se ei tunnu Googlea tällä hetkellä kiinnostavan. Uskon siis itse siihen, että tekoäly voi jatkossa tehdä todella hyviäkin sisältöjä ihmisille, esim. tiivistäen pitkiä webinaareja tai vastaillen kysymyksiin ja generoiden hyviä FAQ-osioita, jne. Googlen vain pitäisi tunnistaa, että mitkä on tehty vain mainos- ja affiliate- ja spam- ja huijaustarkoituksissa, ja mitkä on niitä joissa on takana faktat ja tarkistukset.

Mitä tulee web-kehityksen muuttumiseen tekoälyn seurauksena, niin en varsinaisesti pidätä hengitystäni tässä asiassa. En usko mihinkään isoon mullistukseen.

Meillä on ollut hyviä alustoja ja työkaluja tehdä asioita jo pitkään, ja silti edelleen räätälikoodataan todella paljon asioita. En ainakaan itse näe sitä, että esim. fronttien tekeminen jotenkin tehostuisi tai muuttuisi valtavasti tekoälyn seurauksena.

Ehkä se isoin muutos on jossain tuolla pinnan alla, kun erilaiset korkean abstraktiotason työkalut (Power Platform, jne.) yleistyvät ja yhä useammin lomakkeet ja yksinkertaiset asiointikäyttöliittymät voidaan tehdä kliksuttelemalla, eikä hommaan tarvitse palkata koodareita. Tätä toki jo tapahtuu aika paljonkin, ja esim. joku Zapier on myös hyvä esimerkki, että sen avulla on voinut pitkään jo tehdä kaikenlaisia juttuja helposti ja nopeasti, ja nyt se tarjoaa myös tekoälyllä tehostetun tavan tehdä juttuja, eli voi kirjoittaa vain mitä haluaisi tapahtuvan ja sitten tekoäly tekee ehdotuksen sopivasta integraatioprosessista. Eli asiantuntijoiden työ tehostuu, mutta käsityötä moni asia on vielä pitkään, vähän tehokkaampaa käsityötä vain.

Ehkä se isoin muutos web-kehityksessä (ja muillakin ohjelmistokehityksen alueilla) on se, että jatkossa yksittäisen koodarin tai arkkitehdin ratkaisuissa voi olla oikeasti aika isoja tehokkuuseroja. Sehän on vanha myytti, että mukamas kova koodari olisi 10x tehokkaampi kuin junnukoodari, mut jatkossa tää voi olla yhä useammin totta, jos verrataan jotain avustetusti tehtyä alustapohjaista ratkaisua täysin räätälinä nakerrettuun ratkaisuun.

Itse tulkitsen globaalia kehitystä kahden kiihtyvän ”megatrendin” kautta. Ensimmäinen on ”perinteisen” sosiaalisen median heikentyvä sisäänheittovoima yrityksille ja muille instituutioille. Tämä jäänee tosin nähtäväksi.

Toinen on tekoäly. Tämä ei jää nähtäväksi vaan on todellisuutta jo nyt. Vaikka tekoälyn vaikutuksia lienee odotettavissa kaikkialla, sekä yrityksille että yhteiskunnalle yleisemmin ”uhkana” lienee tekoälyn luoma geneerinen roska, mukaan lukien tarkoituksellisesti generoitu SEO-roska, jonka kanssa Google näyttää jo nykyisellään olevan suurehkoissa ongelmissa. Markkinointia ja mainontaa tulevat varmasti myös ravisuttamaan esimerkiksi ”perinteisten” sosiaalisen median ”vaikuttajien” kilpailuttaminen ”tekoälyvaikuttajilla”. Esimerkiksi Etelä-Koreassa tämä trendi on jo varsin pitkällä. Muutaman vuoden päästä ”tekoälyihmiset” tanssivat ”oikeiden” ihmisten kanssa TikTokissa tai ”oikeat” ihmiset katsovat, kun ”tekoälyihmiset” tanssivat keskenään — tai mitä ikinä tästä sitten seuraakaan.

Mihin erityisesti PK-sektorin yritysten ja heidän verkkosivustojen tulisi sitten panostaa lähitulevaisuudessa näiden trendien valossa? Olen kanssasi samoilla linjoilla siitä, että hyvät omat sivustot saattavat nousta jälleen arvoon arvaamattomaan. Koska sosiaalisen median sisäänheittovoimaan, SEO:on tai muuhun vastaavaan ei välttämättä voi kuitenkaan luottaa enää lähitulevaisuudessa, tärkeää lienee myös pitkäaikaisen brändin luominen; ei siis se, että tietty tuote tai palvelu löytyy hakukoneesta tai sosiaalisesta mediasta vaan pikemminkin se, että yritys löytyy sieltä, ja tuotteet löytyvät yrityksen toimivilta verkkosivustoilta. Toki kaikki on sektorikohtaista; vaikkapa fyysisiin tuotteisiin ja Amazoniin sidoksissa olevat yritykset tuskin pääsevät isännästään eroon.

Vaikka ”uhkia” on siis monia, kaikilla pilvillä on hopeareunus. Tämä pätee mielestäni myös esimerkiksi mediataloihin: kun jätevuoret kasvavat sietämättömiksi, ihmiset saattavat jälleen hakeutua luotettavampien tai ainakin perinteisempien lähteiden pariin. Parhaimmassa tapauksessa tekoälyn luomat mahdollisuudet tavallisille tallaajille tarjoavat myös polun takaisin Webin ”kultaiselle ajalle” eli desentralisoituun Webiin, mukaan lukien henkilökohtaisten sivustojen osalta.

Mutta minkälaisena näet ammattimaisen Web-kehityksen tulevaisuuden tekoälyn aikakaudella? Tästä aiheesta olisi mukava lukea vaikkapa kokonainen juttu!

Toisaalta, organisaatiot itse tekee jo tiedon kadottamista. Sivustouudistuksissa ei pidetä huolta ajankohtaissisältöjen migraatiosta eikä osoiterakenteen säilyttämisestä tai uudelleenohjauksista. Tai poistavat vaikkapa Instagramista kaikki vanhat julkaisut uuden brändin lanseerauksen yhteydessä (looking at you Iittala).

Kun omiin sivustoihin kiinnitetään nyt enemmän huomiota, seuraava kiva steppi olisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota siellä olevan tiedon historialliseen merkitykseen ja säilyvyyteen.

Vähän tangentille lähtien: panostamalla omaan toteutukseen organisaatiot pystyy muovaamaan sivuston juuri heidän prosesseihin ja tarpeisiin sopivaksi. Tuntuu, että usein varsinkin digijättien kanssa teknologia on saanut ohjata tekemistä liikaa ja organisaatiot koittaa sitten sopia annettuihin raameihin. Tää on erityisen olennaista verkkokauppojen, ja oikeastaan kaikkien käyttäjien interaktioita vaativien sivustojen, kanssa – niissä saattaa usein olla taustalla vaikka mitä räätälöityjä prosesseja jotka palvelee kyseisen organisaation spesifiä tarvetta.

Uskon, että se silti tulee, on se sen verran tärkeä kulma, varmaankin jonkinlaisena lisäkenttänä referensseihin, eli voi erikseen kertoa mitä digimarkkinointitoimenpiteitä on projektiin liittynyt. Tähdet sit perustuisivat siihen montako digimarkkinointia sisältävää refeä on saanut.

Nykyisillä menetelmillä on myös hyvin vaikea erottaa generoitua tekstiä ihmisen väkertämästä, ja vaikka sillä nyt ehkä ei ole kovin paljon väliä monessa tapauksessa, niin silti tiedon oikeellisuuden tai luotettavuuden näkökulmasta olisi tärkeätä pystyä tätä erottelua tekemään.

Voisin kuvitella, että joku tekee tästäkin hyvän bisneksen, että miten tunnistetaan generoitu teksti tai jollain tapaa koneellisesti tuotettu asia, tai lienee jo osittain tehnytkin bisneksen.

consentomatic.au.dk/

Apple ei isoa linjaansa kyl ole muuttanut, et ei tuo vaikuta siltä, että Applea kiinnostaisi web appsit edelleenkään. Mut yksi hyvä askel oikeaan suuntaan!

https://www.forrester.com/blogs/web-push-comes-to-ios-but-web-apps-are-still-second-class/

https://www.theverge.com/2023/2/16/23603042/apple-push-notifications-web-apps-ios-ipados-safari-16-4-beta-webkit

Okei, kiinnostava tieto! Kiitos! On mennyt täysin ohi itseltäni. Täytyy tutkia, että miten toimii!

iOS -puhelimessa PWA:t tukevat kyllä notifikaatioita. Tänä vuonna tullu (iOS and iPadOS 16.4), joten suht tuore asia, mutta toimii kyllä ihan käytännössä itselläni, sillä käytän erästä somealustaa PWA:na ja saan kyllä notifkaatiot siihen.

Iltalehti on digitoinut omat vanhat lehtensä vuodesta 1980 lähtien nettiin: iltalehti.fi/nakoislehti
silmiin pistävää on se että tällä hetkellä osa vuoden 2009 lehdistä on skannattu paperisista lehdistä. Ilmeisesti ovat hukanneet joidenkin lehtien digitaaliset painotiedostot. Tämä kertoo jotain siitä että mediatalot ovat melko huolimattomia arkistoinnissa.

Yhdeksi syyksi näen sen että nettisivuja suunnittelee nykyään sellaiset ihmiset jotka eivät historiasta välitä. He pitävät turhana kaiken vanhan säilyttämistä. Itse en ole käynyt mitään nettisivujen suunnittelukurssia mutta epäilen että niissä ei nykyään oteta asiaa ollenkaan huomioon.

Epäilenkin että tulevaisuudessa tullaan vielä törmäämään ja kiroamaan tätä ongelmaa kun huomataankin että tämän 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten materiaalia ei löydy enää mistään tai se on pahasti sekaisin kummallisten URL-osoiterakenteiden takia ja puuttuvien päiväysten takia.
Kävin hiljattain tutustumassa yhden julkisrahoitteisen järjestön uusiin nettisivuihin: kaikki ennen vuotta 2020 julkaistut tiedotteet oli tuhottu ja uusista tiedotteista puuttuu päiväykset kokonaan. Nettisivuilla ei myöskään ole minkäänlaista hierarkista osoitejärjestelmää vaan kaikki on suoraan verkkotunnuksen perässä. Eli vaikka materiaali tallentuisi Internet Archiveen niin siitä huolimatta selaaminen on hankalaa ja materiaaliin viittaaminen ja hyödyntäminen voi olla vaikeaa koska päiväykset puuttuu.

Meidän verkkosivuilta löytyy opas, jossa on kuvattu WooCommerce – Odoo integraation toiminta:

avoin.systems/opas-verkkokauppa-ja-toiminnanohjaus-kasvua-tavoittelevalle-yritykselle/

Toinen kiitos Avoin.systeemin ihmisille jotka osallistuitte noin vuosi sitten Odoon tilaisuuteen Helsingissä (leffateatterin tilat Kluuvikadulla). Silloin käytiin tilaisuuden loppupuolen ”social networkingissa” läpi Woo/Odoon teknistä ratkaisua. Vaikka, vaikka Vierityspalkki ei ole erityisemmin deeppi tekkisaitti niin tuosta em intergraatiosta saisi ja voisi joku kirjoitella tännekin.

Hyvä kysymys, Kristian.

Samaa ihmettelen itsekin usein, että miksi sitä chattia tai aspaa työnnetään sinne mobiiliin myös. Deskarilla sen tosiaan ymmärtää, kun usein tilaa on tarpeeksi, antaa vain tulla sinne. Mobiilissa sillä ärsytetään turhaan käyttäjiä.

Samoin ihmettelen sitä, että miksi ne chatbotit ja aspa-dialogit on pakko laukoa samantien kun sinne saitille tullaan. Kuinka tyypillinen on tapaus, että haluaa jutella chatbotin kanssa samantien kun saapuu sivustolle vaikka Googlesta? Luulisi, että se tarve syntyy vasta, kun on vähän surffaillut ja on herännyt jotain kysymyksiä.

Noh, suurin osa sivustojen kehittäjistä ei tietysti tällaisia oikein ajattele. Meillä ei ole kulttuuria siihen, että testattaisiin ja havainnoitaisiin sivustojen käyttöä ja siihen liittyviä tuntemuksia. Suurin osa tuijottaa vain kylmää analytiikkaa ja konversioita, eikä ajattele tällaisia tunnepohjaisia asioita ollenkaan, vaikka näillä on iso merkitys. Juuri nyt tämä minusta erottelee jyviä akanoista monella tapaa. Osa sivustojen omistajista ymmärtää tätä tunnepuolta jo, ja osaa testata myös laadullisesti sitä, että miten sivusto palvelee ja mitä käyttäjät tuntevat, kun sitä käyttävät.

Deskarissa löytyy usein tyhjää sivun oikeasta laidasta ja kai hän sinne mahtuu häiriköimään, mutta mobiilisti pitäisi olla omassa blockissaan oikean sisällön jälkeen.

Myös se on ongelmallista, että chattibotti ja oikea aspachatti näyttää ja tuntuu käyttäjälle samalta. Toisella kuitenkin tekee jotain ja toisella ei.

Tietosuojavaltuutetun linja on ollut näissä viimeisimmissä päätöksissä se, että anonymisointi ei auta Googlen kohdalla, koska Google voi kuitenkin teoriassa tunnistaa sen henkilön perustuen muilla sivustoilla tai Googlen omissa palveluissa tehtyihin asioihin. Eli yksilöitävissä olevaa käyttäytymistietoa ei saa siirtää Yhdysvaltoihin, ainakaan Google Analyticsin tapauksessa, vaikka sen anonymisoisikin esim. IP-osoitteen poistamalla. Tämä on siis vain Googlea koskeva linjaus, ja liittyy enemmänkin siihen, että Googlea ei pidetä luotettavana tahona tällaisen anonymisoinnin toteutukseen (tai eihän tätä kukaan sano oikein ääneen, mutta tästähän tässä on kysymys, että teknologiajättiläinen jonka bisnes on käyttäjien profilointi ja mainosten myynti, ei ole EU:n näkökulmasta oikein luotettava anonyymin datan tallentaja, ja tässä ajattelussa on minustakin ihan vinha perä).

Anonymisointi siis auttaa monien muiden analytiikkatyökalujen kohdalla paljonkin siihen, että tarvitaanko käyttäjältä kysyä erikseen lupaa tietojen keräämiseen, mutta Googlen tapauksessa tämä ei ole riittävää, koska teknologiajättiläisyys ja maailman isoin mainosten myyjä yms :)

Tällä viikolla julkistettu tieto, että EU harkitsee Googlen mainosbisneksen pilkkomista, tai pitää sitä yhtenä mahdollisuutena, on todella iso pelinavaus ja uhkaus EU:n puolelta. Mainosmarkkinassa Googlen asema on kuitenkin todella poikkeavan hallitseva, koska se omistaa isoimman mainospörssin, isoimman jakelujärjestelmän ja on itse vieläpä yksi isoimmista mainospaikkojen myyjistä. Eli kyse on siitä, että Google osti DoubleClickin aikanaan ja sai näin todella hallitsevan aseman koko ketjussa, ja pystyy näin aktiivisesti rajoittamaan kilpailijoiden näkyvyyttä, tai ainakin suosimaan omien mainospaikkojensa asemaa, kun kontrolloi myös sitä pörssiä ja jakelusoftaa.

Toistaiseksi esim. AWS tai Azure eivät samalla tavalla monopolisoi koko ketjua, ellei ajatella Microsoftin työkaluja (Teams, Windows, Excel, Word, jne.) ketjun eri osaksi ja sitten Azurea toiseksi osaksi, mutta luulen, että tämä on liian kaukaa haettua. Ja ihan jo AWS:n olemassaolo estää sen, että Microsoftia ja Azure-sopimuksia on vaikea kyseenalaistaa, vaikka niissä saatettaisiinkin käyttää jonkinlaista markkinavaltaa asiakkaiden suuntaan. Ei siis olla lähelläkään tilannetta, jossa voisi puhua jonkinlaisesta duopolista.

Onhan Microsoftilla lupa myydä omaa pilvipalveluaan halvalla vanhoille asiakkaille. Harmaalle alueelle mentäisiin varmaan vasta, jos Microsoft esimerkiksi pakottaisi asiakkaansa käyttämään kaikkeen mahdolliseen Azurea, jos haluavat käyttävät Teamsia.

Sitten on toinen asia, että miten nämä jättiläiset toimivat suhteessa pienempiin kilpailijoihin ja esimerkiksi erilaisten ohjelmistotuotteiden jakeluun liittyen. Esimerkiksi Elastic Searchin ympärillä on ollut paljon puhetta siitä, onko se reilua, että AWS tarjoaa avoimen lähdekoodin hakukoneesta omaa versiota asiakkailleen, ja näin syö aika tehokkaasti sen taustafirman bisnestä, eli samantyyppistä toimintaa kuin mitä vaikka Pirkka-tuotteet ja Rainbow-tuotteet edustavat kotimaisessa elintarvikebisneksessä.

Samaa on tehnyt Azurekin, että tarjoaa avoimen koodin tuotteita oman platan osana helpommin käyttöönotettavana kuin jos itse joutuisi sen pystyttämään. Ja sitten toki Amazon ja Microsoft ovat myös ostaneet pieniä firmoja ja laittaneet niiden työkalut osaksi oman pilvialustansa tarjontaa. Tätä voi ajatella monella tapaa. Yhtäältä se on hieno mahdollisuus pienille firmoille tulla ostetuiksi, mutta toisaalta voi käydä niin että jättiläiset vain kopioivat ne innovaatiot ja antavat sitten ”ilmaiseksi” asiakkailleen.

Kyseinen toiminta on myös alan kannalta vaarallista ja johtaa keskittymiseen, ja ihan varmasti innovaatioiden hiipumiseen jossain pisteessä. Mutta onko se jotenkin lainvastaista? Kysymys on lopulta aika sama kuin ne Pirkka-tuotteet ja Rainbow-tuotteet – onko väärin, että kauppa/jakelija toimii myös itse valmistajana?

Toki voi visioida tulevaisuuden, jossa AWS ja Azure katsotaan tukkureiden kaltaisiksi välittäjäpalveluiksi, tai Amazon.com-tyyppisiksi sekatavarakaupoiksi, ja silloin saatettaisiin luoda lainsäädäntöä, jossa näiden pitää olla ohjelmistotuottajista erillisiä toimijoita, tai ainakin näiden tulisi kohdella kaikkia osapuolia alustallaan tasapuolisesti. Mutta omasta mielestäni tähän lienee matkaa vielä aika monta vuotta, jopa kymmeniä vuosia.

En ota kantaa kotimaan tilanteeseen, mutta hieman olen yrittänyt tutkia asiaa EU-tason kilpailutusten osalta, mukaan lukien T&K-rahoitus. Kun siellä suunnalla rahamäärät ovat vielä hurjempia, omat ja muiden tutkijoiden tulokset ovat aika hälyttäviä. Esimerkiksi todella isoihin hankkeisiin saatetaan saada joillain sektoreilla ainoastaan 1-2 hakemusta. Komission, OLAF:in ja muiden asiaan liittyvien toimijoiden koneoppimismalleissa nämä luokitellaan suoraan korruptioriskitapauksiksi.

Sekä Gofore että Solita ovat sitoneet itsensä aika tiukasti myös yhdysvaltalaisiin jätteihin (siis lähinnä AWS ja Azure) eli valtionhallinto näin ollen tukee epäsuorasti ja hieman paradoksaalisesti maailmanlaajuista keskittymistä, kartellisoitumista ja monopolitendenssejä, joita vastaan puolestaan sitten sekä EU että Yhdysvallat pyrkivät etenevissä määrin toimimaan.

Mites on Perttu, uskallatko veikata, tullaanko lähitulevaisuudessa näkemään näiden jättien pilkkominen osiin?

Eihän toki se staattinenkaan generointi rajoita sitä, etteikö jotkut osa-alueet voisi olla sitten Javascript-vetoisia osuuksia, varmasti kannattaa tällä tavalla tehdäkin. Mutta onhan siinä käytännössä isot erot, että onko se peruslähtökohta Javascript-sovellusfrontti vai staattisten sivujen generointia (vaikka sit Javascriptilla maustettuna joissain kohdin) – tai ainakin on iso ero siinä, että miten tehdään deploymentteja teknisesti, miten sitä kokonaisuutta testataan ja hallinnoidaan ja sit miten se näyttäytyy ulospäin hakukoneille ja käyttäjille – ja mikä on esim. elinkaarikestävyys, koska onhan esim. staattisten html-sivujen kestävyys ja toimintavarmuus yleensä ihan eri levelillä.

Tuo Jamstack-termi nyt on omasta mielestäni aivan turhaa akkronyymikeittoa, kun eihän se ole yhtään sen täsmällisempi termi kuin headless-termikään. Sen alla voi tehdä tosiaan hyvinkin kaikenlaisia toteutuksia. Siksi siitä puhuminen ei kovin paljon eroa headless-termin käyttämisestä, vaikka ehkä se kuulostaa asiakkaiden korvaan astetta täsmällisemmältä.

Itse pitäisin siitä, että useammin puhuttaisiin selvästi erillään siitä, että a) mikä on frontin ratkaisumalli ja b) mikä on sen taustan ratkaisumalli tai ratkaisumallit.

Tämä Evermaden artikkeli WordPressin käyttämisestä mobiilisovellusten bäkkärinä on minusta ihan hyvä esimerkki siitä, kuinka kannattaisi puhua useammin. Että puhutaan nyt siitä, että mikä on järkevä bäkkäri, että onko se WordPress, Contentful, Drupal, Sanity vai jotain muuta. evermade.fi/fi/artikkeli/viisi-syyta-valita-wordpress-mobiilisovellusten-taustalle/

Ja sit käydään ihan eri keskustelu siitä, että miten se frontti kannattaa tehdä, koska jos siinä on oikeasti se hyvä API välissä, niin nää on kaks ihan eri keskustelua. Esim. mobiilisovellusten puolella se fronttikeskustelu on kans tosi iso keskustelu, että otetaanko joku React Native tai Flutter vai tehdäänkö natiiveja appeja ja tarvitaanko myös web-versio, jne jne. Se on ihan oma keskustelunsa.

Siksi mun mielestä Jamstack ja headless ja monet muut on just nyt niin typeriä keskusteluja välillä. Et vaikka peruspointti on se, että jaetaan kahtia ja irrotetaan asiat toisistaan, niin sitten nää termit ja myyntipuheet usein yrittää kuitenkin määrittää samalla kertaa sen frontin ja bäkkärin, eli ne kummatkin puolet (ja joskus vielä sen rajapintaratkaisunkin).

Et jos oikeasti hyväksyttäisiin se kaksijakoinen ajattelu, niin sit pitäisi keskustella myös täysin irrallaan näistä eri puolista.

(Alan toimistojen kannalta tää keskustelu on siitä vaikea, että jos on kaksi eri keskustelua, niin asiakkaan näkökulmasta tarvitaan sit kans osaava kumppani kummallekin puolelle, eikä se välttämättä olekaan yksi ja sama kumppani, tai jos se taustateknologia onkin jotain mitä se frontti-idean myynyt kumppani ei tarjoa, niin sitten ollaankin heikoilla jäillä. Siksi kaupallisesti katsoen toimistoilla on tarve puhua tästä asiasta sillä tavalla, että jotenkin se frontti ja bäkkäri on aina yksi iso paketti, joka myydään asiakkaalle yhden ja saman toimiston toimesta – vaikka asiakkaan kannalta just sillä tavalla ei usein kannattaisi tehdä.)

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009628061.html

Lainaus jutusta:
”Apulaistietosuojavaltuutettu kertoo nyt, että uudessa päätöksessä ei enää ollenkaan arvioida yleisen tietosuoja-asetuksen 35 artiklan mukaista vaikutustenarvioinnin noudattamista.

”Uudelleenarvioinnin perusteella halusimme varmistaa, ettei ratkaisumme synnytä sellaista linjausta, joka vaatisi suomalaisilta rekisterinpitäjiltä laajempia toimenpiteitä kuin muilta EU-valtioiden rekisterinpitäjiltä”, sanoo apulaistietosuojavaltuutettu Annina Hautala STT:lle.

Valtuutettu pitää kuitenkin ennallaan huomautuksen siitä, että Ilmatieteen laitos siirsi henkilötietoja Yhdysvaltoihin verkkosivujen seurantateknologioiden kautta ilman pätevää siirtoperustetta.”

Yhteen kohtaan tosin kiinnitin huomioni: ”vaikka monessa kohtaa korostetaan headlessin hyötyjen liittyvän sovellusmaisempiin käyttöliittymiin ja Javascriptin mahdollisuuksiin käyttöliittymäkerroksessa, niin toisessa kohtaa kirjoittaja kuitenkin toteaa järkevimmän headless-mallin olevan Jamstack-malli, jossa lopputuloksena tulee staattisia html-sivuja – ei siis Javascript-sovellus.”

En näe tässä ristiriitaa – esim. Next.js:n yleinen konfiguraatio on, että sivu rakennetaan ja tarjoillaan staattisena HTML:nä, johon sitten sivulatauksen jälkeen voidaan hydratoida sovellusmaisia toiminnallisuuksia. Eikä mielestäni Jamstack-arkkitehtuuri edellytä nimenomaan staattisen HTML:n generointia, vaan yhtä lailla server-side rendering tai puhtaasti client-side rendering ovat mahdollisia Jamstack-toimintamalleja; ratkaisevampaa on, että käyttöliittymä on eriytetty bisneslogiikasta ja datasta.

Jep, oikeassa olet, ratkaisevaahan on nykyisin se yrityksen kotimaa. Jos kotimaa on USA, on USA:n tiedusteluorganisaatioilla mahdollisuus päästä tietoihin käsiksi, vaikka ne tiedot fyysisesti sijaitsisivat jossain muualla kuin USA:ssa.

Microsoftin Office 365 on tosiaan yllättävänkin kyseenalainen lelu, jos sitä ryhtyy tarkemmin tarkastelemaan. Käsittääkseni esim. operointi tapahtuu paljolti Intiasta yms paikoista, jotka eivät tule olemaan edes EU:n ja USA:n tulevan sopimuksen piirissä (jos sellainen tulee).

Vaihtoehtoisen toimintamallin käyttöönotto olisi kuitenkin valtava operaatio ja investointi, ja aiheuttaisi ihan käytännössä aika paljon ongelmia yhteistyöhön muiden organisaatioiden kanssa. Jos esim. ei pystyisi käyttämään Teamsia ollenkaan, olisi monessa työelämän tilanteessa aika isoissa ongelmissa. Mikä olisi realistinen vaihtoehto, johon voisi myös ne muut osapuolet ohjata?

Eli kyllähän tämä vaatii jonkun ihan täydellisen kansainvälisen ja poliittisen kriisin, jotta yksittäiset organisaatiot ryhtyisivät oikeasti remontoimaan tekemistään pois noista isoista pilviympäristöistä. Ja mielestäni ongelma on myös se vaihtoehtojen puute, eli käytännössä pitäisi tapahtua kriisi, joka pakottaisi teknologiajätit tekemään täysin erilliset ”Eurooppa-versiot” omista tuotteistaan (esim. Teams, esim. Googlen tuotteet, esim. Facebook), ja näiden versioiden omistajuus pitäisi sit varmaan olla jonkinlaisten hyvin itsenäisten eurooppalaisten tytäryhtiöiden sisällä, eivätkä nämä voisi jakaa dataa muun maailma versioiden kanssa ollenkaan.

sano normolle, kopioi atom/rss syöteosoite ja liitä se ohjelmaasi. kaikki ovat netissä mutta netti ei ole läheskään kaikissa, jos asia ei ole äärimmäisen yksinkertainen, se ei toimi ja saa parhailta vielä vihaisen palautteen.

Tuskin kukaan suomalainen yritys näistä oikeuteen joutuu, mutta on varmasti yrityksiä, joilla on perusteltu intressi pitää ainakin osa tiedoistansa kotimaassa.

Huolestuttavampana kansalaisen näkökulmasta pidän sitä, että valtiohallinto on vastalauseista huolimatta innokkaasti siirtymässä pilvipalveluihin (mukaan lukien mm. Office 365, joka vuotaa kuin seula Microsoftin AI-koneiston syötteeksi). Vastaavasti esim. peruskoulutussektorilla käytetään Google Education ja muita vastaavia palveluita eli jopa lapset päätyvät suoraan (kaupallisen) seurantakoneiston osaksi.

Mutta ei siinä mitään: hyvin ovat yhdysvaltalaiset yritykset onnistuneet valtiota lobbaamaan.

Vastauksena tuohon ekaan kohtaan: Tuossa siis viittaan siihen, että jos pitää vaihtaa pois jostain Amazonin AWS:sta ja siirtyä johonkin vaikkapa UpCloudin kaltaiseen ympäristöön, joka on varmasti Euroopassa. Tai jos joku verkkokauppa on vaikka Salesforcen päällä, jolloin koko verkkokauppa pitää uudistaa, jos haluaa saada henkilötiedot pois USA:sta.

Nämä analytiikkatyökalut ovat tosiaan aivan helppoja juttuja vielä.

Mutta on tuolla esim. mediataloissa myös ihan tän nykytilanteenkin kanssa aikamoisia ongelmia, jos esim. mainostenjakelujärjestelmä sattuu olemaan hostattuna Euroopan ulkopuolella, nekin remontit on satoja tuhansia euroja hyvin nopeasti.

1. Ensiksi hetkinen: mitä nänä ”satojen tuhansien euirojen” remontit oikein ovat? Kolmanen osapuolen turhan roskan siivoaminen sivustoilta vaatii enintään yhden päivän työn (muutamalla tunnilla pitäisi selvitä, jos ylläpito on ylipäätänsä hallussa).

2. EU/ETA-alueen ulkopuoliset siirrot erityisesti Yhdysvaltoihin tulevat olemaan ongelma vielä vuosikymmeniksi. Vaikka Helsingin Sanomat jo ehti hehkuttaa presidentti Bidenin lanseeraamaa uutta sopimusta, on miltei täysin selvää, että sopimus tulee jälleen kaatumaan oikeudessa, koska mitään kunnollisia reformeja ei ole Yhdysvalloissa tehty. Euroopan parlamentti myös otti lähes yksimielisesti negatiivisen kannan sopimukseen.

3. Hiljattain lanseerattu ryhmäkannedirektiivi tulee olemaan iso asia myös GDPR:n osalta. Suomessa direktiivi tulee voimaan tämän vuoden loppupuolella. Alankomaissa kanteita on jo vireillä useita. On myös odotettavissa, että isoja koko Eurooppaa kattavia ryhmäkanteita tullaan nostamaan erityisesti teknologiajättejä vastaan. En usko, että suomalaisten yritysten kannattaa sinällään olla huolissaan esimerkiksi kansainvälisten tiedonsiirtojen osalta, mutta laajamittaisissa tietomurto- ja vuototapauksissa voidaan kenties odottaa myös kotimaisia kanteita. Julkinen sektori ei myöskään enää pääse pälkähästä.

Yksi mielenkiintoinen trendi liittyy näihin LLM:eihin eli Googlella on ilmeisti jo tänä päivänä täysi työ suodattaa AI-generoitua SEO-spämmiä. Itse pidän hyvin huolestuttavana trendiä, jossa hakukoneet pyrkivät kuvaamaasi AskJeeves -tyyppiseen AI-pohjaiseen hakuun, koska jo tiedon luotettavuuden arviointi muuttuu kovin vaikeaksi.

Mielenkiintoisia aikoja edessä hakukonemarkkinoilla; voi jopa olla, että Googlen monopoli horjuu ja tilalle tulee täysin uusia pelaajia.

Luulen, että monelle organisaatiolle se on vain uinut sisään jostain nurkasta, ehkä jonkun sovelluksen sisältöpalasten hallintaan, sitten levinnyt pikkuhiljaa useampaan palveluun. Ja sitten kun sitä käytetään jo monen palvelun sisältöjen hallinnassa, niin kynnys ottaa joku toinen CMS, alkaa jo olemaan aika korkea. Sitten jossakin vaiheessa ihmetellään, että miten tää yks editointilelu (jota kaikki markkinointi-ihmiset yms sisällöntuottajat vihaa) voi maksaa 50k euroa vuodessa.

Devaajathan siitä tykkää, kun siinä ei tartte ymmärtää mitään siitä, miten CMS toimii. Nopean tekemisen kannalta se on hyvä systeemi, ei tartte ryhtyy miettimään sisältötyyppejä tai metatietomalleja, kun ryhtyy tekee, kunhan vaan tekee jotain.

Ja ehkä laskut maksavien asiakkaidenkin kannalta se on aika huoleton. Kunhan maksaa laskut, niin systeemi toimii, ei tartte olla mitään erityistä Contentful-kumppania, joka huolehtisi siitä (kuten esim. WordPressin kohdalla käytännössä pakko olla).

Se on siis kehitystiimin näkökulmasta aika ideaali monesti, mut eihän se oikein mikään sisällönhallinta- tai webbijulkaisutyökalu edes ole, enemmänkin sellainen random-sisältöpalasten varasto, jonka käytettävyys on täysin kiinni siitä, että onko joku asiakkaan puolella ymmärtänyt mitä ollaan tekemässä ja älynnyt pitää jotain kuria siinä, että miten sinne asiat jäsennellään ja rakennetaan. Täydellinen kaveri siis räätälitekemiselle, koska on just niin hyvä kuin sen pystyttävä tiimi :)

Kiitos kommentista, Ville.

Hyvä, että alalla syntyy keskustelua! Se on ehdottoman hyvä asia!

Olisikin hyvä, että joku WordPress-digitoimisto vastaisi tuohon teidän juttuun, vaikka epäilen, että jää ehkä tekemättä.

Ehkä se tärkein asia olisi se, että toimistot uskaltaisivat selvemmin puolustaa sitä omaa tekemisensä mallia. Siksi teidän ulostulo on oikein hyvä! Headlessinkin kohdalla ne isoimmat ongelmat syntyvät sellaisten firmojen tekeleistä, jotka eivät ole mitenkään omaa malliaan valinneet (vaan ovat vain vuokranneet jonkun tiimin asiakkaalle koodaamaan).

Teilläkin on Knowit Experiencessa selkeä malli, johon tuossa jutussa viittaattekin, eli suositte mallia, jossa lopputuloksena syntyy staattinen sivusto, ja taustalla oleva CMS on WordPress-merkkinen. Minusta tämä malli on yksi parhaita headless-malleja, koska sillä on selvät edut asiakkaankin näkökulmasta, eivätkä nämä edut ole täysin riippuvaisia toteutuksen laadusta (staattinen sivu on nopea latautumaan vaikka se taustaputki olisi koodattu miten huonosti). Toki tekin teette muillakin tavoilla, ehkä siksi tuo juttu ei ole niin napakka, kuin se voisi olla :)

Ehkä teidänkin kannattaisi puhua selvemmin siitä teidän edustamasta mallista. Sinunkin jutussasi kun väitetään monia asioita headlessistä, jotka eivät ole totta kuin hyvin tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi nopeus ja korkeampi tietoturva ovat hyviä esimerkkejä asioista, jotka voivat toteutua, ja todennäköisesti toteutuvatkin, jos kyse on staattisen html:n julkaisemisesta, ja jos se CMS on tosiaan erotettu täysin siitä frontista. Mutta kuten itsekin jutussa toteat, headlessiä tehdään niin monilla eri tavoilla, että yleiset väitteet ovat tavallaan samanaikaisesti totta ja epätotta.

Tämä keskustelu tuntuu myös osittain samalta kuin millaista keskustelu oli WordPressin ympärillä vuosia sitten. WordPressiäkin haukuttiin monilla eri tavoilla, mutta sitten pikkuhiljaa kun osa toimistoista alkoi tekemään WordPressiä yhä vakiintuneemmilla ja hyväksi havaituilla tavoilla, alkoi sen maine parantua. Ja tavallaan se järjestelmä ei muuttunut mihinkään, vaan lähinnä toimistot ryhtyivät tekemään sillä järkevämmin ja kestävämmin asioita.

Headlessin kohdalla ollaan minusta vähän samantyyppisessä tilanteessa. Se on hyvä malli, joka voi olla monessa tilanteessa hyvä asiakkaalle, mutta se edellyttää sitä, että se on tehty hyvin. Ja todellisuus alalla ei tällä hetkellä ole vielä se, että useimmiten saisi hyvän headless-toteutuksen. Vähän sama tilanne siis kuin silloin WordPressin alkuaikoina. Nykyisin on jo aika paljon helpompaa ostaa laadukas WordPress-toteutus kuin 2015 (ei aivan triviaalia, mutta selvästi helpompaa). Headlessin kohdalla hyvän toteutuksen ostaminen vaatii todella osaavan asiakkaan ja myös aika vahvaa teknistä ymmärrystä siitä, mitä ollaan tekemässä.

Mitä autoihin tulee, niin suurin osa tehtaista on siirtynyt modulaariseen rakenteeseen. Tämä tarjoaa vapauden käyttää konsernin autoissa samoja moottoreita mutta helposti varioida käytettävää korirakennetta eri mallien ja merkkien mukaan. Kuluttajan näkökulmasta tehdas kuitenkin pitää huolen siitä, että kaikki palikat soivat yhteen.

Disinformaatiotulva on just mun mielestä se iso aalto, jota ei välttämättä vielä edes oikein tajuta. Tilannehan on pahentunut koko ajan, mutta silti ei ole oikein tehty mitään asian eteen. Ja jostain syystä esim. Googlekin on liukunut yhä enemmän suosio- ja maksuperusteiseksi ranking-koneeksi, jolle se tiedon oikeellisuuden validointi tai edes lähteen luotettavuuden arviointi ei tunnu olevan tärkeätä. Kunhan klikkejä tulee ja käyttäjiä riitttää.

Kuten monen teknisen asian kanssa, tekoälyä voisi käyttää myös asioiden validointiin ja luotettavuuden lisäämiseen, senhän voisi valjastaa myös faktatarkistukseen. Esim. mediatalot voisivat hyödyntää sitä tällä tavalla, jos haluaisivat. On kuitenkin todennäköisempää, että ekassa vaiheessa sitä käytetään nimenomaan automatisoituun sisällöntuotantoon, jossa pyrkimyksenä on tehostaa omaa toimintaa. Itse näen ainakin, että iltalehdet tulevat aika nopeasti käyttämään sitä kaikenlaisten ohhoh!-uutisten generointiin todella tehokkaasti, eli se mitä aiemmin tehtiin erilaisten harjoittelijoiden ja freelancereiden avulla, niin nyt tätä prosessia saadaan tehostettua ja näin puskettua entistäkin enemmän höttösisältöä internettiin.

Putinin ja kumppaneiden trollit ovat myös saamassa käsiinsä työkalun, jolla nämä voivat toimia entistäkin tehokkaammin ja älykkäämmin, mutta onko meillä mitään mekanismeja joilla taistella tätä vastaan?

Ei ole edes minkäänlaista domainien validointiin tai luotettavuuteen perustuvaa systeemiä, eli vaikka olisit julkaissut 15 vuotta laadukasta sisältöä, taistelet joka päivä Googlessa ym kanavissa niitä domaineja vastaan, jotka rekattiin kuukausi sitten ja täytettiin generoidulla sisällöllä. Ja etenkin jos generoitu sisältö saa käyttäjät viihtymään saitilla pitkään, syystä tai toisesta, nousee ranking vain kovemmaksi.

Outo maailma meillä.

Tästä voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta jo nyt on tullut paljon aika järkyttäviä tapauksia ilmi. Esimerkiksi ko. tekoäly keksi (”hallusinoi”) australialaisesta poliitikosta, että hän olisi tuomittu lahjuksen ottamisesta, vaikka mitään tallaista ei ollut tapahtunut. Siellä päin nostettiin jo kanteet (ei tosin tietosuojaan perustuen). Hieman vastaava tapaus tuli ilmi kanadalaisesta professorista, jota ko. tekoäly syytti perusteetta ties mistä.

Riskejä on siis aika hurja määrä sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Jälkimmäisen osalta viittasinkin jo tähän oletettavaan disinformaatiotulvaan.

Vaikea sanoa, miten näihin tulisi reagoida. Onko ajatuksia vaikka seuraavaan juttuun?

1. Euroopan unionissa on tekeillä tämä eID-hanke:

https://ec.europa.eu/digital-building-blocks/wikis/display/DIGITAL/eID

Pidän sitä itse varsin kannatettavana, vaikka Suomen osalta konsultaatiossa kansalaiset olivat kovinkin huolissaan:

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/ShowAllProposalAnswers?proposalId=84718182-2704-47c4-8141-90802dcbd22d

En tosin henkilökohtaisesti hyväksy sitä, että tämänkaltainen järjestelmä sidottaisiin yhdysvaltalaisten teknologiajättien järjestelmiin.

2. Mielenkiintoista kansainvälistä keskustelua käydään myös esimerkiksi erilaisten ”vesileimojen” (watermarking) käytöstä AI-luodussa sisällössä, olivat nämä sitten tekstiä, kuvia tai videoita. Hieman kyllä pelottaa, mitä tulee tapahtumaan esimerkiksi demokratian osalta, kun näitä AI-työkaluja päästään kunnolla hyödyntämään, mukaan lukien itänaapurissa ja muualla.

Itse en tosin henkilökohtaisesti pidä Substackistä, koska sen uutiskirjeet tulevat sähköpostitse. Erilaisia seurantaviritelmiä vuosia kokeilleena, olen päätynyt siihen, että perinteiset RSS-syötteet ovat edelleen paras tapa seurata uutisia ja tiedotteita.

Tosi usein HubSpotilla on lähdetty tekemään ländäreitä tai sisällöllisiä sivuja nimenomaan vanhan ja kankean pääsivuston takia, ja HubSpotista markkinointitiimi on löytänyt ketterän tavan saada brändinmukaisempaa ja hieman modernimpaa sisältöä ulos, ilman että täytyy odotella että organisaatio on valmis koko sivuston uusimiseen. Ja näitä sitten korjaillaan sivustototeutuksen yhteydessä kuten sanoit.

B2B-liidisivustot ovat se segmentti mitkä tällä hetkellä panostavat HubSpotiin ja myös CMS puoleen. Näissä korostuu luottamuksen herättäminen ja brändimielikuvan vahvistaminen sivuston visuaalisuuden kautta. Viimeisteltyä lopputulosta haetaan animaatioilla ja interaktioilla.

Välttämättä HubSpot CMS – sivustot eivät ole kovinkaan laajoja rakenteeltaan, vaan projektin koko kasvaa usein visuaalisuuden ja laajan moduulimäärän kautta.

Oman sisäisen IT kehitysyksikön pyörittäminen hyvin ei ole ihan helppo juttu, ei varsinkaan organisaatiossa jossa ei ole siitä aikaisempaa kokemusta. Sitä ei kannata perustaa vain säästöjen takia elleivät ne ole kokonaisuuden kannalta merkittävät. Luulen että monessa organisaatiossa on strateginen linjaus ulkoistaa tämä jonkun muun ongelmaksi, olkoonkin että siitä olisi taktisia säästöjä teoriassa saatavissa.

Ei näitä valtion ja julkishallinnosten organisaatioiden budjetteja kukaan varmana just tällaiseksi loisi, jos homma räjäytettäisiin ja luotaisiin uudestaan nollasta.

Julkkariprojektit ovat Suomessa IT-alalla niin suuri potti, ettei mikään suureksi tai edes keskisuureksi havitteleva yritys voi jättää niitä huomiotta. Sitten, kun niihin sisään päästään, niistä ei haluta päästää irti ja referenssit takataskussa uusien keikkojen saaminen helpottuu huomattavasti.

Kierre johtaa siihen, et pitää mieluummin ylläpitää status quo’a kuin aidosti kehittää organisaatiota.

Minkään konsulttiyhtiön tehtävään ei ole kirjattu tavoitteita, joissa osa tekijöistä siirtyy sopimusten päättyessä asiakkaan palkkalistoille töihin. Näin ollen liiketoiminnan kannalta kannattaa vain varmistella, että konsultit ovat asiakkaan projektissa jatkossakin.

Asiakas ei usko edes itse omiin mahdollisuuksiinsa palkata näitä osaajia, vaikka todellisuudessa niitä mahdollisuuksia olisi, jos hippaisen sais joustavuutta TES:ksiin ja paikallista sopimista päälle.
Konsulttiyhtiöt osaavat markkinoida tehtäviä merkityksellisinä, vakaina ja mielenkiintoisina. En tiedä, mikseivät nämä asiakkaat osaisi tehdä sitä itsekin, jos vain hippaisen saatais itseluottamusta lisää sekä myynti-&markkinointimentaliteettia rekrytointiin.

trustpid.com/

Se on aika huolestuttava tietosuojan näkökulmasta; käyttäjien identifikaatiot ajetaan suoraan IP-osoitteisiin jne.

Kotimaiset mediat eivät ole olleet koko tässä GDPR-asiassa kovin aktiivisia. Kansainvälisissä medioissa on oltu paljon aktiivisempia, vaikka heillä on myös samat ongelmat monilla, eli joku The New York Times träkkää myös rajusti omalla saitillaan, mutta silti kirjoittaa aiheista tasaisesti. Ehkä näissä isoissa kansainvälisissä lehdissä seinä toimituksen ja kaupallisen puolen välillä on vähän korkeampi.

Huomasittehan, että myös Ylen vaalikoneetta korjattiin toisen twiittini pohjalta.

P.S. Sukunimeni on jutussa väärin, se on Pohjala

arxiv.org/abs/2303.02863

Kuten myös itse kirjoitat, oletettavissa on, että tulevaisuudessa tätä profilointiasiaa tullaan toimeenpanemaan Euroopassa tiukemmin GDPR:än tiimoilta (erityisesti koskien sen artiklaa 9).

Yleisin syy johon ite on törmännyt, on vaan se, että jostain syystä se pääsaitti on koettu hankalaksi tai taipumattomaksi näihin ländäreihin, jotka on jotenkin eri kulmasta sit tehtyjä kuin pääsaitin rakenne/konsepti. Yleensä näitä sit uudistuksessa just yritetään sovittaa sinne pääsaitin konseptiin sisälle ja ohittaa ne Hubbarin ländärit.

Jotkut sit toki vaan vaihtaa Hubbariin sen koko pääsaitin, etenkin jos se oma tekeminen on tosi paljon sitä liidiländärimaailmaa.

Niin koko muu teksti tuntuu huojuvan itsessään sivustolla ja tulee fyysisesti huono olo. Kyseessä ei ole mikään animaatio mikä käytännössä tapahtuu mutta näyttäisi olevan keskusteluiden pohjalta jollain tapaa liittyväinen tällaiseen asiaan.: https://alistapart.com/article/designing-safer-web-animation-for-motion-sensitivity/

Kun poristiin Slackissä asiasta niin kävin muuttamassa tekstikokoa nykyisestä 20px > 19px jolloin kyseistä seilaamista ei tapahdu. En tiedä onko järkeä näin yhden kokemuksen perusteella alkaa tällaista muutosta tekemään mutta näin uskollisena lukijana ajattelin asiasta mainita.

Samassa yhteydessä tuli myös tällaista kommenttia aiheesta:
Mulla ei ala seilaamaan, mutta tuo yhdistelmä isohko fontti, leveät kappaleet ja iso riviväli tekee tästä sellaisen että pakko ottaa vähän etäisyyttä ruutuun että saa luettua (tai sit painaa CTRL – että saa zoomattua kauemmas)

Jos tästä jonkinlaista ideantynkää herää :)

Eli tässä varmasti päästään vielä monenlaisiin keskusteluihin siitä, että mikä on luvanvaraista kaupallista profilointia ja mikä on sitten palveluun täysin elimellisesti kuuluvaa toimintaa.

Ja sama koskee mainontaa myös esimerkiksi verkkokaupoissa, että onko ostohistorian hyödyntäminen mainonnan kohdennuksessa palvelun sisällä luvanvaraista vai kaupan perustoimintaa.

Fyysisen maailman vertauskuva on helppo, mutta digimaailma on vähän erilainen, voisi väittää myös, että käyttäjät odottavat jonkinlaista kohdennusta, kun ovat rekisteröityneet. EU tuntuu olevan tästä sitä mieltä, että kaikkeen profilointiin pitäisi pyytää lupa hyvin yksiselitteisesti.

Voisi myös ajatella, että ns hyvät toimijat pyytävät luvat mieluusti, mutta osalle luvan pyytäminen on vaikeampaa.

Eli monet esim. isot räätälitalot tässä maassa ovat ryhtyneet tarjoamaan näitä räätälöityjä webbisaittiratkaisuja asiakkaille, ja kun siellä ei ole samanlaista ymmärrystä ja kokemusta digimarkkinoinnin ja sisällöntuotannon tarpeista, niin aika usein ne toteutukset on hyvin fiksattuja, ja vaikka uusien sivujen luominen onnistuisikin, niin esimerkiksi sivun elementtien järjestyksen muuttaminen vaatii aina koodarin käytännössä (ellei erilaisia sivupohjia ole luotu paljon valmiiksi).

Asiakkaan kannalta on joskus vaikea hahmottaa, että Jamstack-tyyppisessä toteutusmallissa pitää asiakkaan osata erityisen hyvin vaatia, että mitä haluaa muokata ja millä tavalla haluaa sivustoaan editoida. Jos vain olettaa, että moni asia on editoitavissa, voi tulla yllätyksenä, että jos ei ole erikseen asiaa vaatinut, ei se asia ole editoitavissa, tai editointi on hyvin rajallista.

Useinhan esimerkiksi digimarkkinoinnin tarvitsemien ländäreiden vaatimuksia on aika mahdoton etukäteen ennustaa tai tietää, joten sitten kun niitä pitää lyhyellä aikajänteellä tehdä, niin ne vaativatkin aina koodareiden apua. Tämä on ainakin ilmiö johon olen törmännyt viime vuosina paljon, eli vaikka käytetään olevinaan modernia arkkitehtuuria, niin digitaalisen markkinoinnin tiimiä ns. vituttaa kuin pientä oravaa.

Sitten se toinen asia on se, että ehkä itselläni on vaikeuksia nähdä niitä merkittäviä hyötyjä, mitä tällaiset arkkitehtuurit tuovat aika perinteisiin webbisaitteihin (web-sovelluksiin ymmärrän nämä hyvin). Tuntuu, että vähän keksimällä pitää keksiä niitä etuja, eli puhutaan tietoturvasta ja nopeudesta ja ekologisuudesta, ja kaikissa näissä on kyse kuitenkin aika pienistä parannuksista hyvin tehtyyn perinteiseen WordPressiin verrattuna. Eli ainakin asiakkaiden näkökulmasta tuo lista hyödyistä on aika harvoin kovin relevantti lista, etenkin jos raaputetaan vähän syvemmälle sitä pintaa, että mitkä ne erot oikeasti on.

Itse olen kannustanut siihen, että ehkä kannattaisi enemmän puhua niistä todellisista syistä mallin valintaan, jotka sit liittyvät enemmän kehittäjäkokemukseen ja teknologia-alan yleisempään trendikehitykseen. Kyllä nekin osalle asiakkaista merkkaa.

Mutta mukava kuulla, että teillä tehdään hyviä toteutuksia, ja että ei ole paljon kalliimpaa ja huonompaa kuin tavallisempi WordPress-tekeminen :)

” vähemmälle huomiolle saattaa jäädä se todellisuus, että nämä voivat olla sisällöntuottajille ja markkinointitiimeille hyvin hankalia toteutuksia.”

Jamstack-toteutuksissa (ainakin meidän tekemissä) asiakas pystyy luomaan uusia sivuja ja sisältölohkoja WordPressin tai vaihtoehtoisen CMS-järjestelmän kautta aivan samaan tapaan kuin perinteisemmässä monoliittisessä ratkaisussa. Keskeneräisiä sivuja voi myös esikatsella aivan normaalisti.

Tottahan tietenkin on, tämä rajaa mahdollisuutta käyttää sivustolla valmisteemoja tai ulkoasua jotenkin muokkaavia WordPress-lisäosia. Me emme näitä ole muutenkaan WordPress-totetuksissamme suosineet, vaan panostaneet pitkäjänteisesti laadukkaaseen käyttäjäkokemukseen, niin ylläpitäjän kuin loppukäyttäjän kannalta. Emme siis allekirjoita väitettä, että Jamstack olisi sisällöntuottajille tai markkinointitiimeille erityisen hankala.

”Yleensä tällaiseen modulaarisempaan arkkitehtuurimalliin päädytään, kun kehittämisen mittakaava kasvaa tarpeeksi suureksi, eli vähintäänkin puhutaan satojen tuhansien eurojen vuosittaisesta kehitysbudjetista, jolloin palveluun kohdistuu jatkuvasti uusia toiminnallisia tarpeita.”

Jamstackia voi käyttää järkevästi myös pienemmissä alle 100k projekteissa ja ne eivät itsessään vaadi suurta vuosittaista jatkokehitysbudjettia. Ylläpidon osalta liikutaan vastaavissa kustannuksissa kuin perinteisemmän WP:n osalta.

Olemme onnistuneesti tehneet asiakkaiden kanssa useita Jamstack-projekteja, kohta julkaistaan viides. Kaikissa näissä budjetti on ollut 100k:n molemmin puolin. Väittäisin, että asiakas on näissä saanut rahoilleen vähintään saman verran tai enemmän vastinetta kuin jos olisi tehty monoliittinen ratkaisu. Kannattaa myös muistaa, että Jamstack-mallilla pystytään toteuttamaan sivustoja huomattavasti vihreämmin.
Juuri artikkelissa mainittujen kaupallisten toimijoiden avulla olemme saaneet luotua projekti- ja ylläpitomallin, mikä sopii hyvin erikokoisiin projekteihin, eikä vaadi mittavaa panostusta vaikkapa infran pystytykseen.

Tekisimme mielellämme myös tälle edellämainitulle markkinointiväelle suunniteltuja, huippuunsa optimoituja ja ekologisia minisivustoja täysin samalla koneistolla.

Kannattaa lukea Sarastian viime vuoden tilinpäätös, siellä on taseessa mm. oikeudenkäyntivaraus.

Asiakashan valitsee sen WordPressin yleensä juuri siksi, että saa standardin ja laajasti käytetyn ratkaisun, mutta entä kun ratkaisu sitten käytännössä nojaakin johonkin yksittäisen toimiston tekemään erikoisratkaisuun? Sopimuksellisesti kaikki voi olla ok, ja uusi toimittaja saa kaiken koodin käyttöönsä ja ehkä jopa vähän dokumentaatiota, mutta käytännössähän on kyse täysin räätäliratkaisusta, kun joku toinen toimisto ryhtyy sitä ihmettelemään.

Ehkä se mun peruspointti on vain se, että tuo ei ole mitään ”avointa koodia”, se on vain räätälikoodia, jota saa kehittää eteenpäin jonkun toisen tahon kanssa. Ihan ok taso sinänsä, mutta ei vielä samalla tasolla kuin vaikkapa WordPress. Kuten Duden herrat Twitterissä hyvin kiteytti, vain julkisen repositoryn koodi on avointa. Kaikki muu on jotain muuta.

Toinen teemahan tässä asiassa on se toimistojen kulttuuri. Jos toimisto on kulttuuriltaan räätäliratkaisujen tekijä, heille yleensä riittää se, että asiakas saa kaikki oikeudet kaikkeen tekemiseen. Jos taas kulttuuri on aidosti avoimen koodin toimisto, on se palikoiden julkaiseminen keskeinen osa toimintaa, ja myyntiargumentti on asiakkaille se, että syntyvä toimittajariippumattomuus on vielä sitä reilusti pelaavaa räätälitoimistoa korkeammalla tasolla.

Ja näitä aitoja avoimen koodin toimistoja ei tässä maassa ole vielä montaa. Niitä toimistoja, jotka hyödyntävät avoimen koodin tuotteita, tekevät paljon räätälikoodia ja luovuttavat niiden oikeudet laajasti asiakkailleen… näitä toimistoja on toki paljon.

Historiallisestihan avoin lähdekoodi on noussut vastaliikkeenä suljetulle koodille ja juurikin toimistojen omille palikoille. Nyt vain vaikuttaa siltä, että kun WordPressin ympäriltä on hävinnyt se suljettujen järjestelmien kilpailu, niin moni toimisto on keksinyt samat temput uudestaan, tai vähän uudella tavalla paketoituna. Että ei sidota enää sopimuksellisesti, mutta sidotaan käytännössä, kun toimitetaan projektit niin omaleimaisella tavalla ja omilla palikoilla, että kukaan muu ei käytännössä halua koskea syntyvään kokonaisuuteen.

Ihan tällainen klassinen oman haudan kaivaminenhan tässä on kyseessä, mutta yksittäinen digitoimisto (tässä voisi käyttää vaikka sitä klassista sammakko kattilassa -vertausta) ei tätä tietysti hahmota, koska näkee omat palikat vain hyvänä kilpailutaktiikkana.

Jos tämä suunta jatkuu, niin WordPress menee kohti jonkinlaista ”avoin ydin / open core” -mallia, jossa se perustuote on kyllä avoin, mutta käytännössä isommissa projekteissa aina tarvitaan lisäosia ja räätälöityjä palikoita, jotka sitten sitoutuvat tiettyyn toimistoon. Yleensä tällaisessa avoin ydin -mallissa tosin ne lisäosat ovat kaupallisia, ja kenen tahansa käytettävissä, mutta WordPressin kohdalla lisenssi estää rahan pyytämisen ja lisenssin vaihtamisen, joten päädytäänkin tällaiseen outoon avoin ydin + erittäin suljetut ja salaiset lisäosat -malliin (joka on paljon huonompi tilanne kaikkien kannalta kuin se, että lisäosista voisi pyytää rahaa ja tämä kannustaisi toimistoja julkaisemaan ne).

Et kun tätä toimistojen touhua katselee, niin on ainakin ihan selvää, että ei tämä WordPressin maailmanvalloitus tule jatkumaan samalla tavalla enää jatkossa. Riippuu toki kilpailijoista, ja asiakkaista, mutta jos tämä ilmiö laajenee nykyisellä tahdilla, niin musiikki loppuu jossain vaiheessa.

On sanomattakin selvää että kaikilla alan toimijoilla on ”omaa pääomaa”, joka koostuu tietotaidosta ja custom-toiminnallisuuksista, joita nyt sitten voisi palikoiksi sanoa.

Minä käsitän ”avoimen lähdekoodin” niin että se johtaa myös sopimuksiin. Täysi toimittajariippumattomuus on se tärkein asia mitä asiakkaan tulee odottaa sopimuksissa. Se ja ”avoin lähdekoodi” eli yleisesti käytössä oleva ei suljettu systeemi, muodostaa turvan ja pitkän elinkaaren. Tähän päälle riittävä dokumentaatio custom-toiminnallisuuksista niin asiakas voi jatkaa kehitystä kenen kanssa tahansa. Tämä taas pakottaa toimijat kilpailukykyiseen hinnoitteluun ja hyvään asiakaspalveluun.

Ymmärrän kyllä että olisihan se moraalisesti ja vastuullisesti oikein julkaista yhteisön käyttöön ”palikoita”, joista muutkin voivat hyötyä. Mutta näin ei taida markkinatalous kuitenkaan toimia, ainakaan lokaalissa pienemmässä markkinassa.

Hyvää kesää kaikille!

Rami
Alfons Education & Mediapool

”[…] ehtivät palikat monesti vanhentua toiminnallisesti ennenkuin kehittäjät saavat palikan hiottua mielestään julkaisukelpoiseksi.”

Omasta mielestä kaikki on julkaisukelpoista ja vanhentunutta koodia ei tarvitse hävetä! Parhaimmillaan muut toimistot alkavat käyttämään, tai ainakin testaavat, avoimena julkaistuja palikoita ja osallistuvat niiden parantamiseen. On meilläkin firman Githubissa vaikka kuinka julkisena vanhentuneita, arkistoituja, palikoita sekä työkaluja.

”Toimistot taas ovat aina keskittyneitä projektitehokkuuteen, eikä heitä kiinnosta yleensä ylläpidon aikainen tehokkuus ja toimivuus.”

Hieman kärjistäen, kun keskittyy projektitehokkuuteen. ylläpitovaiheessa voi rahastaa asiakasta asioista jotka olisi pitänyt hoitaa projektissa kuntoon ;) Kyseinen tapa on omasta mielestä todella epäeettinen ja lyhytnäköinen. Tokikaan kaikki toimistot ei näin toimi. Onneksi.

Hyvä asiakkuus- sekä toimiva ylläpitosuhde muodostuu hoitamalla asiat mallikkaasti jo projektivaiheessa. Vaikka se tarkoittaisi hieman pienempää katetta projektissa. Yleensä se korvautuu sitten myöhemmin ylläpidossa, kun ei olekkaan niin paljoa työsarkaa sillä puolella.

”Jos toimisto on valinnut avoimen koodin tuotteita omaan palvelutarjontaansa, tulisi toimiston tuntea kyseisestä ekosysteemistä muitakin osa-alueita kuin vain se ydinjärjestelmä.”

Spot on! Liian usein näkee omia palikoita jotka sinänsä toimii sekä on käynyt ja kukkunut jo vaikka kuinka pitkään, mutta ei hyödynnä ytimen logiikkoja ja toimintatapoja. Jos useampi toimisto tekisi hieman enemmän standardinmukaisesti palikoita, olisi myös asiakkaan helpompi löytää uusi kumppani jos tulee vastaan tilanne että toisen toimiston pitäisi ottaa koodipohjasta koppia.

Jos jotakuta WordPress-toimiston tyyppiä joka sattuu lukemaan tämän, kiinnostaa jutella miten lähteä etenemään oman koodin julkaisun kanssa tai ylipääntänsä muuten yhteisöön kontribuoimisen osalta niin ottakaa rohkeasti yhteyttä! Juttelen aiheesta mielelläni ja autan eteenpäin.

Valtionhallinnon puitesopimuskisoissa on ilman muuta myös tuo ”tarjotkaa palvelumuotoilijoita, joilla on vähintään 10 vuotta kokemusta pamuttamisesta ja jotka pystyvät myös hoitamaan palveluiden käytännönläheisen konseptoinnin, sisältösuunnittelun, käyttöliittymäsuunnittelun, vaatimusmäärittelyn, teknologiakonsultoinnin, visuaalisen designin, hankesuunnittelun ja tarvittaessa jatkamaan toteutusvaiheessa projektipäällikkönä” -ilmiö.

Ja tän seurauksena kyllä on myös se ilmiö, jossa myyntimiehet valehtelee korvat punaisena niistä ihmisistä tarjouksissa, jotta pääsisivät mukaan puittareihin. Tai näin ainakin oletan, koska silti ne hulluimmatkin puitesopimuskisat tuntuvat aina löytävän joitakin voittajia, vaikka itse ei niihin kehtaa tarjotakaan.

Et ilman muuta alalla on myös kova kysyntä sellaisille pamu+design+tiesmitä-yksisarvisille, joiden CV:llä voi väittää yhden henkilön hoitavan koko suunnitteluprosessin, speksaavan ja designaavankin kaiken suoraan koodareille valmiiksi.

Bisneksen ydin on tietysti Klarnalla se rahoituskuvio, eli verkkokaupat saa rahansa samantien, asiakas maksaa viiveellä. Arvostus perustunee myös isolti siihen, että tämä malli nähdään haastajana perinteisille luottokorteille, joissa Visa ja Mastercard on päässeet isoon asemaan, ja etenkin Visa on ryhtynyt käyttämään sitä asemaansa myös hyväkseen.