Verkkolog

Mistä näitä taukoja oikein tulee?

Happosade — Fri, 12 Oct 2012 17:38:26 +0000

Päädyin taas omaan blogiin. Huomasimpa, etten ole päivitellyt tätä vuoteen – tuskin olen ongelmani kanssa yksin.

Menneen vuoden aikan ei ole tapahtunut juurikaan sellaista, mistä jaksaisin kirjoittaa maailmaamullistavia tekstejä, mutta lisäsimpä tuonne sivuun Google Reader -syötteeni. Sinne menee helposti “S”sää painamalla feedeistä minusta mielenkiintoiset jutut. Google Reader sanoo minun seuraavan tällä hetekllä 58 feediä. Poistin kaikki vanhat ja lisäsin suurimman osan niistä takaisin, kun luovuin rss2mail-skriptistä, joka aikaisemmin pyörähti Kapsilla vartin välein.

Onko sinulla omaa koostefeediä? Linkit jakoon

Internet ei ole painetun sanan vihollinen

Happosade — Wed, 21 Sep 2011 19:53:45 +0000

Seuraavan tekstin olen kirjoittanut äidinkielen kurssia varten, mutta koska se sivuaa oleellisesti aihetta, ajattelin julkaista sen myös julkisesti.

Mielipiteessään Henri Hannula (HS mielipide 21.8.11) kertoo kirjojen olevan yhä tärkeä työkalu, niin työelämässä kuin opiskelussakin. Väitettään Hannula perustelee sillä, että kirjoilla on tekijät, jotka ovat vastuussa kirjoittamastaan. Se on ehdoton valtti maailmassa, jossa tietoa tulee kokoajan lisää ja lisää, eikä kaikki tieto aina ole totta, eikä kaikelle löydy alkuperäistä kirjoittajaa. Anonyymi tieto ei ole aina luotettavaa, eikä sen perusteella siksi voi aina opettaa.

Toisaalta aina tiedon ei tarvitse olla luotettavasta lähteestä. Jos tarvitset apua sipulin leikkaamisessa ja nimimerkki “Veitsisetä” kertoo, miten sipuli kuuluu leikata, on tieto yhtä arvokasta, kuin ammattikokin antama neuvo. Eihän sitä tosielämässäkään mennä aina asiantuntijan luokse. Toisinaan naapurin neuvo on yhtä hyödyllinen.

Kirjalla on toki myös huonoja puolia. Kirjaan painettua tietoa ei voi muuttaa, vaan on otettava uusi painos. Kirjoitusvirheet ovat ja pysyvät, eikä ostettuun kappaleeseen voi päivittää uusinta tietoa. Kirjat eivät myöskään kykene interaktiiviseen toimintaan lukijan kanssa. Ohjelmointia harjoitellessa ei kirjaan kirjoitetun koodin toimivuutta voi testata nappia painamalla. Nettisivuilla voi.#

Internet kykenee myös luomaan käyttäjien ympärille yhteisön. Yhteisön kesken voi ongelmia pohtia yhdessä ja kehittyä vertaistensa ihmisen kanssa. Yhteisöt voivat olla maailmanlaajuisia ja monikulttuurillisia. Kieliä opetellessa voi saada apua natiiveilta henkilöiltä, jotka osaavat myös osoittaa virheet omassa tekstissä. Internet toimii siis kirjaa tehokkaampana oppimisympäristönä.

Hannulan väitteen mukaan kaikissa oppimisympäristö mikä tahansa, on kirja välttämättömyys. Tässä väitteessä en todellakaan voi olla samaa mieltä. On olemassa tilanteita, joissa kirja ei tuo mitään uutta tietoa, tai se ei kykene pysymään muuttuvan ympäristön tahdissa. Silloin internet on dynaamisenmi ja tehokkaampi lähde. Luotettava taho voi aivan hyvin luoda oppimisympäristön, mikä vastaa kirjan ominaisuuksia. Esimerkiksi Play!-frameworkilla on nähty vaivaa ja tehty oppimista varten kirjaa muistuttava sivu#, eikä kirjan puute tunnu missän.

Hannula kertoo siitä, miten koulussa tulisi kasvattaa uusista yhteiskuntamme jäsenistä tietokriittisiä. Nykyinen malli ei siihen ainakaan suoraan opeta. Oppilaan eteen läväytetään kirja, mitä jokainen uskoo ja pitää faktana. Jos kirjassa lukee hauen olevan nisäkäs, ei kukaan kyseenalaista tätä uutta tietoa. Internetistä tietonsa etsivä henkilö puolestaan oletusarvoisesti kyseenalaistaa kaiken lukemansa ja punnitsee uuden tiedon luotettavuutta. Kuinka viitattu lähde on, kuka sen on kirjoittanut ja mihin kirjoitettu teksti perustuu. Internetissä tapahtuu myös luontaista karsiutumista. Jos lähde ei ole luotettava, siihen ei viitata ja se hukkuu valtavaan määrään dataa. Sama toimii molempiin suuntiin.

Hannula tietää myös sen, että kirjailijoiden väitteiden todistaminen vääräksi vaatii hyvää arviointikykyä. Kuin kolikolla, on tällä asialla kaksi puolta. Se kehittäisi kykyä argumentoida uskottavasti, mikäli sille tulisi käyttöä. Kukaan kun ei epäile, esimerkiksi koulukirjojen, totuuksia, ei tule tarvetta argumentoida niitä vastaan. Internetissä puolestaan faktat esitetään usein niin, että niihin on mahdollista kommentoida. Joko kommentilla tai vastauksella. Tällöin jokainen väite on oletusarvoisesti vasta-argumenttitulen alla ja joudutaan jo alkuperäinen väitekin perustelemaan perinpohjaisesti. Toisaalta tilanteesta saattaa kehkeytyä anonyymien, asiastatietämättömien, umpijäärien kaksintaistelu, missä ei argumentointitaidot auta.

Molemmilla on siis sekä hyviä, että huonoja puolia. Yhdessä voidaan poimia kuitenkin mahdollisuuksien mukaan näistä kahdessa paketti, joka on sekä dynaaminen, vuorovaikutteinen että luotettava ja selkeä. Kirja ja internet eivät ole toistensa vihollisia, vaan toisiaan täydentäviä, erilaisia ympäristöjä, joita pitää ymmärtää, jotta niiden tehokas käyttö on mahdollista. Vanhojen tekijöiden tulisikin nähdä tämä mahdollisuutena laajentua ja luoda uutta, ei sotatantereena, mitä vastaan kaikki voimat on keskitettävä.

Nimimerkit vähemmälle?

Happosade — Fri, 29 Jul 2011 09:44:45 +0000

Luin tänään Hesarin verkkosivuilta Erkki Tuomiojan näkemyksen nimimerkkien käytöstä internetissä. Niiden vähentäminen vähentäisi kuulemma myös vihapuheiden määrää. Lehdissä nimimerkkejä saa käyttää, koska lehdillä on aina joku (päätoimittaja) vastuussa siitä, mitä niissä kirjoitetaan. Internetissä vastaavan henkilön nimeäminen ei kuulosta reilulta.

Toisaalta internetin luonteeseen kuuluu nimimerkkeys. Minä olen Happosade, hyvää päivää. Sillä nimellä minut löytää monesta muustakin paikasta. Jos nyt esittäytyisin teille Ilari Oraksena, monelle tulisi hämmennyt, kukahan hän mahtaa olla. Vaikka hän on minä, ei hänellä ole mitään merkitystä internetin sosiaalisissa palveluissa. On aivan se ja sama, kuka happosade on. Jos hän tekee jotain rikollista sen tietäen, ei oikean nimen käyttö vaikuta kiinnijäämiseen. Jos en halua jäädä kiinni, en jää kiinni. Käyttäisin useampaa ulkomaalaista proxya. Tekijää selvitettäessä ensimmäinen askel vie Unkariin, johonkin pieneen palvelinhalliin. Tekijän selvittäminen tyssää siihen. Tai vaikkei tyssäisi, seuraavan askeleen ollessa Brasiliassa, tulee työstä jo sen verran haastavaa, että lienee parempi pistää hanskat naulaan. Se siitä.

Eli sai internetissä käyttää nimimerkkejä tai ei, se ei muuta sitä rikosten tai vihapuheiden määrää, mitä internetissä tapahtuu. Mielestäni nimimerkin muuttaminen oikeaan nimeen olisi vain hämmentävää, muttei minkäännäköistä muutosta tekevä tapaus, joten se vaikuttaa kaikin puolin täysin turhalta. Turhat, elämää vaikeuttavat tai “vaikeuttavat” säännöt, lait ja muutokset vievät uskottavuutta niiltä, millä oikeasti on väliä. Internetissä nimimerkittä ensiintyminen ei voi olla niin tärkeä asia tälle maalle, että sen takia pitäisi uhrata monen paljon tärkeämmän ohjeen ja lain merkitys.

Puhkua tilanteeseen lainatakseni,

Paska idea, paska paska

Happosade

aka Ilari Oras

Mac Lion

Happosade — Wed, 27 Jul 2011 07:14:24 +0000

Uusi käyttis ilmestyi, woo!

Ostin pienenä mac-fanina uuden käyttöjärjestelmän heti kun huomasin sen tulleen AppStoreen. Hinta kohdallaan ja asennus oli helppoa kuin mikä. Next, next, next, done. Pakko myöntää, Apple did it again. Ubuntu on ollut minun käytössä ainoa, joka kykenee samaan. Mutta siinä ei ole kaupallisuutta vaikeuttamassa kaupantekoa samalla tavalla kuin näissä yleisesti ottaen.

Pienen hetken käytön jälkeen oli ikkunoita auennut taustalle useampia ja päätin kokeilla käynnistysaikaa. Samalla tarkoituksenani oli sulkea kaikki ohjelmat, jotta voisin aloittaa taas “tyhjiltä”. Yllätys olikin pienehkö, kun en muistanut tälläistä ominaisuutta, mikä avaa kaiken entisenlaiseksi. Tämä kikka oli siis pois pelistä, jos haluaisi sulkea kaikki ohjelmat nopeasti (SSDn takia kone on salamannopea )

Toisaalta myös haukkuja löytyy. Olen tottunut aluksi iPhonen, nyt myös koneen kanssa käyttämään useamman sormen eleitä liikkumiseen. Scrollaus oli uudessa käyttöjärjestelmässä käännetty toisin päin. Koska en tiennyt asiasta ja olin jo niin tottunut eleeseen, aiheutti tämä suurta kummastusta. Mikä menee pieleen? Asetuksista tämä on toki korjattavissa, mutta en vaivautunut. Muutamassa päivässä opin tekemään pienen liikkeen toisinpäin.

Miten päivitys on vaikuttanut sitten minun elämääni. Käytänkö kokoruudun ohjelmia, joista tämä nyt on pientä irvailua saanut (:P ), vai launchpadia, mission controllia..? En pahemmin. Mission control on toki oikein kätevän oloinen, varsinkin kun ohjelmat menevät omiin kasoihinsa ikkunoinensa. Toisinaan kun ikkunoita saattaa olla lähemmäs 25 auki per työtila. Launchpad ei vaikuta elämään ollenkaan. Käytän spotlightia.

Entä oliko ostos hintansa väärti? Kyllä. Lyhyt vastaus. Noin 24€ on sen verran pieni raha, että tuotteen pitäisi olla todella susi, jottei saisi rahoillensa vastinetta.

iCaliin tulee tutustuttua enemmän kun koulut jatkuvat ja sille tulee jotain käyttöä, sekin kun näyttää olevan uudistettu.

Ja tämä aiheeseen liittyen. Varmaan helpoiten katsojia kerännyt video, mitä olen joutupeen laittanut.

Valokuvaamisen ihmeellinen maailma

Happosade — Tue, 07 Jun 2011 10:22:04 +0000

Kesä tulee, mainio hekti alkaa taas kuvaamaan. Valoa ja kuvattavaa riittää! Siispä kamera käteen ja ulos. Kuvia tulee, kuvat menee Adoben Lightroomiin ja ovat siellä. Vajaa 5000 kuvaa näppärästi samassa paikassa. Tehokkaalla koneella kuvien katsominen ja muokkaaminen on nopeata

Ongelmana on kuvien jakaminen internetissä. Palveluja on n+1, mutta mikä niistä sopisi parhaiten juuri minulle? Helppokäyttöisyyskään ei ole pahasta. Isoja ja varteenotettavia vaihtoehtoja on neljä tai viisi. Smugmug, Flickr, Picasa ja oma galleria (esimerkiksi Gallery), tai Facebook.

Jokaisessa edellämainitussa on hyvät ja huonot puolensa. Flickr on paikka valokuville, isoille ja pienille, räpsyille ja harkituille otoksille. Niitä saa kansioitua ja näkymä on muutenkin kaikin puolin selkeä. Miinuksena Flickr Pron maksullisuus. Ilmainen versio ei näytä kuin 200 viimeisintä kuvaa. Lightroom suostuu juttelemaan Flickrin kanssa ilman erillisiä mietteitä.

Picasa on Googlen tuoma kuvapalvelu, missä kuvien tai kansioiden määrää ei ole rajattu. Tilaa saa yhteensä käyttää gigan, mikä on pienennetyillä ja pakatuilla kuvilla todella paljon. Itse käytän picasaa kun jaan kuvia yleisölle. Olen lahjoittanut pienen summan rahaa picasaweb -pluginista, joten kuvat liikkuvat lightroomista kivuttomasti verkkoon. Jokin silti picasassa jättää toivomisen varaa. Hieman rumaltakin omiin silmiin näyttää.

Oman gallerian luominen vaatii jo hieman taitoa. Tai ainakin mielenkiintoa. Mutta siten on mahdollista luoda kohtuullisen halvalla sellainen galleria, millaisen itse haluaa. Dreamhostia tai vastaavaa käytettäessä ei myöskään tila pääse loppumaan ihan heti kesken, laittoi kuvat verkkoon minkä kokoisina tahansa. Tarvittaessa Lightroom osaa itsekkin luoda gallerioita verkkoon, flashilla tai HTMLllällä.

Jäljellä on Smugmug ja Facebook.

Facebookkia ei ensisijaisesti mielletä paikaksi jakaa kuvia. Koskaan en käyttäisi facebookkia ensisijaisensti kuvien jakamiseen sen tekemän pakkauksen takia. Kuvia pienennetään ja pakataan rajulla kädellä, eikä jälki ole aina mitenkään erityisen kaunista katsottavaa. Facebook toimiikin lähinnä lähipiirille kuvia jaettaessa. Plussaa myös kommentointi ja liketysmahdollisuuksista.

Smugmug viimeisenä vaihtoehtona ei ole mitenkään huonoin. Ainoa miinus on sen hinta, mutta trial on vakuuttanut minut täysin. Kuvat ovat tyylikkäässä galleriassa ja niitä on mahdollista suojata oikean klikkauksen tallennuksilta, rajoittaa näytettävien kuvien kokoa ja saada voittoa kuvien myynnistä. Jos sitä joskus rikastuisi, niin voisinpa harkita vakavasti Pro-ominaisuuksista maksamista.

View all

Get your own

Hauskaa tilastoleikkimistä

Happosade — Sat, 08 Jan 2011 23:11:21 +0000

Tilastot ovat näppärä tapa kerätä tilastoihin sopivaa tietoa talteen, eipä niitä muuten olisi. Ja tilastoiminen on mielenkiintoista. Toiset pitävät kirjaa ihmisistä, kuka on naimissa ja kenen kanssa, entä keillä on lapsia. Toiset tilastoivat lemmikkinsä kasvamista, näkevät helposti numeroista, kuinka koira kerää massaa ja pieni kissanpentu kasvaa.

Tilastoissa käsitellään yleensä numeroita ja muita selkeitä, absoluuttisia arvoja. Niiden käsittely onkin siksi tietokoneille helpompaa, kuin esimerkiksi taiteen kritisointi (joka perustuu tietokoneiden tapauksessa tilastoihin). Internetistä löytääkin helposti työkaluja tarkempaan tilastointiin juuri tiettyä asiaa varten, mutta myös perus taulukkolaskentaohjelma kelpaa. Aikaisemmin olen hehkuttanut Google Docsin hienoutta, ja jatkan sitä edelleen. Olen löytänyt itsestäni pienen tilastoijan, jonka mielestä on mielenkiintoista katsoa eri käppyröitä, miten ne kehittyvät ja mitä niistä kenties voisi ennustaa. Harjoittelumielessä aloitin sähköpostien tilastoimisen, joka pitkään on ollut ajatuksen tasolla. Automatisointi helpottaisi urakkaa, mutta eipä tuo muutaman arvon siirtäminen kerran päivässä käsinkään kovin raskasta ole.

Google Docs sisältää jos jonkinmoista aputyökalua trendien seuraamiseen. En ole Exceliä käyttänyt, koska ei ole ollut tarvetta. Opettelen mielelläni siis käyttämään Googlen tarjoamaa vaihtoehtoa, joka osaa muun muassa erinäköisten graafien piirtämisen. Koulussa meille on opetettu graafien olevan paras tapa analysoida suurta määrää tietoa, jota kieltämättä vuoden aikana kertyvä sähköpostisaldo on.

Uteliaana ihmisenä teinkin siis parit eri graafit, jotka muuttuvat sitä mukaa, kun uutta informaatiota tulee. Pilvipalvelulle ominaisesti Google Docs toimii selaimessa. Ja jos ohjelma toimii jo selaimessa, miksi ei se voisi jakaa tietojaan myös muille selaimia käyttäville ihmisille? Google on mielestäni tehnyt oikean valinnan ja antanut moisen option ihmisille. Jos joku meistä saisi vimman tilastoida sähköistä elämäänsä ja alkaa jakamaan sitä sähköiseen elämäänsä, miksi häntä pitäisi rajoittaa? Se ei kumminkaan internet-sukupolveen tehoa, vaan siinä tapauksessa ihmiset kaikkoaisivat toisiin palveluihin.

Pitkä pohjustus, lyhyt yhteenveto; tein oman pienen HTML-sivun, josta näkee tiedon helpommin. Tiedot on paljon kevyemmin luettavissa sivulta, josta löytyy muutama kuvaaja, kuin sivulta, jossa on tuhansia lukuarvoja. Sekä ne kuvaajat. Jotkut meistä tuntuvat unohtavan vanhojen tietokoneiden tehottomuuden. Eikös senkin voisi tilastoida?

Pilvipalveluita tutkimaan

Happosade — Mon, 22 Nov 2010 18:23:22 +0000

Olen tutustunut hieman lähemmin kahteen eri pilvipalveluun, Google Docsiin ja Dropboxiin. Molemmat tekee hieman eri asiaa, mutta hyvin pilvimaisella tavalla. Siinä missä dropbox on muistitikun korvike, tulee Docs office-paketin tilalle. Haluisinkin udella ihmisiltä, mihin he palveluita käyttävät. Omaa mielenkiintoa tyydyttääkseni tein lähinnä opiskelijoille suunnatun pilvipalvelustutkimuksen, jossa koitan saada ihmisiä tutustumaan em. palveluihin ja kertomaan kokemuksitaan.

Tutkimuksen tietenkin toteutan käyttäen erilaisia pilvipalveluita, jottei oma otteeni niihin kirpoiaisi. Ilmottautuminen hoituu Google Docsin formien (tulipas ruma suomennos) ja osallistujille jaetut tiedot tulee tietenkin myös jaettujen ja julkaistujen Google Docs -tiedostojen avulla.

Kun koeviikko koulussa loppuu, kirjoittanen palveluiden käyttöön opastavia ohjeita muutaman, jotta ilmottautuneet tietäisivät paremmin, mitä ovat tekemässä ja pystyisivät käyttämään palveluita niin tehokkaasti kuin suinkin mahdollista.

Alla onkin diaesitys, joka kertoo lyhyesti palveluista ja kertoo, miten siihen voi liittyä. Tervetuloa mukaan!

Vain yksi yritys

Happosade — Wed, 27 Oct 2010 19:56:52 +0000

IT-ihmisen silmiin uusien asioiden tuleva tulva on mielettömän suuri. On gadgettia, ohjelmaa, verkkosivustoa, mitä mihinkin ja vähintään joka lähtöön. Silmissäni kaksi eri palvelua ovat päässeet uudestaan parrasvaloihin. Kirjastot, jotka tekivät loistavan comebackin. En muistanutkaan, kuinka hienoa on, kun löytyy suuri valikoima kirjallisuutta, musiikkia, elokuvia, lehtiä ja muuta kulutuskulttuuria, jota ei välttämättä muuten tulisi hankittua tai luettua. Musiikkiin liittyen kirjoitin Spotifystä artikelissa Rajattomasti kaikkea, ja siis omistan Spotify Unlimitedin, joka tyydyttää suurimman osan niistä tarpeista.

Elokuvien suhteen koin positiivisen yllätyksen. Uudenkarheita DVD- ja BluRay-levyjä löytyy myös kirjaston valikoimista. Mainion HelMet-palvelun avulla voi tilata itseä kiinnostavaa materiaalia lähikirjastoon mielin määrin. Yli 18 vuotiailta peritään 50 sentin varausmaksu, joka mielestäni on halpa, alaikäiset eivät maksa mitään.

Toinen silmiini osunut laite on tullut juuri kirjaston kautta. Sony PRS-600, e-kirjojen lukulaite, jonka tarkoitus on siis olla pieni, ohuen paperinipun paksuinen laite, josta on miellyttävää lukea e-kirjoja. Mutta toisin kävi. Akku on kulunut, se ei ole yllätys, mutta siitä ei riitä edes käynnistyksen ajaksi. Heikko suoritus. Vielä surullisempaa on säälittävä yhteensopivuus Macin kanssa. Asensin ohjelmia usean kuukauden edestä, mutta vieläkään en saa edes siirrettyä e-kirjaa laitteeseen. Pitkään sain taistella, jotta se edes näkyisi järjestelmässä. Mutta kun ei, niin ei. Onneksi en laitteesta mitään maksanut.

Huomasin itsekin asenteessani aika lyhytkestoisen kiinnostuksen. Tuotteen tai palvelun tulee vakuuttaa minut, kriittisen kuluttajan, mahdollisimman nopeasti. Käytettävyys pitäisi olla huipussaan, vastata tarpeitani ja jaksaa innostaa palaamaan ääreensä vielä pitkänkin ajan kuluttua. Ei ole helppo tehtävä, myönnettäkööt. Mutta ei myöskään mahdoton.

Ihmiset ovat hitaita eläimiä sopeutumaan. Jos jokin muuttuu, joku itkee. Jos tulee uusia ominaisuuksia, esimerkiksi yhteisöpalveluihin, joku itkee. Ilonpilaajia löytyy siis joka paikasta, mutta mitä niille tulisi tehdä? Yleensä kritiikissä on jokin perä. Minun e-reader tapauksessani se oli käytettävyys, tai oikeastaan käyttämättömyys. Jollei mitään maksanut laite pysty vakuuttamaan minulle olevansa tarpeellinen muutamassa tunnissa, on se ikkuna sulkeutunut. Jos tulevaisuudessa näen jossain vastaavan laitteen, en usko tutkivani sitä sen enempää, vaan tulee mieleeni muistikuva huonosti toimivasta laitteesta.

Ei ole helppoa vakuuttaa kaikkimullehetinyt-sukupolvea.

SPAM HANKI ILMAINEN RAHA NOPEASTI

Happosade — Sun, 17 Oct 2010 13:05:31 +0000

Hei Happosade, te olette voiva nauttia meidän halpa sopimus pfizer kanssa. Viagra vain 0.82 USD jaettu pilleri.

Jokaiselle, joka on joskus rekisteröitynyt johonkin, on varmasti tullut roskapostia. Eniten tuntuu olevan tarjolla uusia elämänkumppaneita, “iltakahviseuraa”, pillereitä, halpoja ohjelmia… Ehkä epäilyttävääkin sisältöä, mutta mitä monille tuntuu kelpaavan, eihän niitä muuten kannattaisi kaupata. Ja kun sähköpostin lähettimen on lähes ilmaista, kannattaa kaupata kaikkea mahdollista.

Roskaposti onkin kovaa taistelua kasvavaa ongelmaa vastaan. Suodattimien teho vaihtelee olemattomasta hyvinkin usein oikeaan osuvaan. Toimivimmat löytyy omien kokemuksien mukaan Gmaililta ja itsekoulutetulta SpamAssassinilta. Ongelman muodostaa kumminkin erilaiset roskapostit. Yksinkertaiset “hard fujckking of a sseexxy gibrll” -roskat saavat bayesialaiselta suodattimelta poikkeuksetta 100% todennäköisyyden, mutta uutiskirjeiltä näyttävät “tarjouskupongit” pääsevät surullisen useasti läpi.

On mielenkiintoista katsoa SpamAssasinin kirjoittamaa raporttia, miksi jokin posti on luokiteltu roskaksi. Omia sääntöjä tehneenä tulee pisteitä paljon suuresta roskan todennäköisyydestä. Monet lähetetyt viestit eivät myöskään ole tulleet virallisilta sähköpostipalvelimilta, vaan saastuneet koneet kylvävät niitä. Muotoilut ja tekstin määrä suhteessa kuviin ovat myös tietyn tyyppisiä roskassa. Alla onkin esimerkki paljon pisteitä saaneesta roskasta

Content analysis details:   (25.6 points, 5.0 required)

pts rule name              description
—- ———————- ————————————————–
1.1 URIBL_RHS_DOB          Contains an URI of a new domain (Day Old Bread)
[URIs: tefuture.com]
7.0 BAYES_99               BODY: Bayesian spam probability is 99 to 100%
[score: 1.0000]
1.9 TVD_RCVD_IP            TVD_RCVD_IP
0.9 RCVD_IN_PBL            RBL: Received via a relay in Spamhaus PBL
[58.27.164.173 listed in zen.spamhaus.org]
3.0 RCVD_IN_XBL            RBL: Received via a relay in Spamhaus XBL
0.7 SPF_NEUTRAL            SPF: sender does not match SPF record (neutral)
2.2 DATE_IN_FUTURE_12_24   Date: is 12 to 24 hours after Received: date
0.0 MIME_HTML_MOSTLY       BODY: Multipart message mostly text/html MIME
0.0 HTML_MESSAGE           BODY: HTML included in message
0.7 MPART_ALT_DIFF         BODY: HTML and text parts are different
1.4 MIME_QP_LONG_LINE      RAW: Quoted-printable line longer than 76 chars
1.5 URIBL_WS_SURBL         Contains an URL listed in the WS SURBL blocklist
[URIs: tefuture.com]
1.5 URIBL_JP_SURBL         Contains an URL listed in the JP SURBL blocklist
[URIs: tefuture.com]
1.5 URIBL_OB_SURBL         Contains an URL listed in the OB SURBL blocklist
[URIs: tefuture.com]
1.5 URIBL_SBL              Contains an URL listed in the SBL blocklist
[URIs: tefuture.com]
0.1 RDNS_DYNAMIC           Delivered to trusted network by host with
dynamic-looking rDNS
0.5 DYN_RDNS_SHORT_HELO_HTML Sent by dynamic rDNS, short HELO, and HTML

Roskaposti voi siis olla perille pääseminen perustua suureen lähetysmäärään. Tai sitten se voidaan muotoilla erikoisesti, jotta se kykenee ohittamaan suodattimet ja pääsee suoraan vastaaonttajan postilaatikkoon. Palvelimien päässä ongelma ei siis ole aivan pieni, mutta järkevällä ajattelulla siitä voidaan selvitä. Suuria määriä postia käsitellessä ei ole enää järkevää taistella täydellä voimalla jokaista viestiä vastaan erikseen, vaan kannattaa tehdä erinäköisiä tasoja. Ulkovyöhykkeet poistavat suoraan tyhmät roskat, kuten esimerkki yllä. Hyväksytyt viestit pääsevät seuraavalle tasolle, jonka läpäiseminen on jo vaikeampaa, mutta jos posti on asiallista, selviää se niistä kaikista.

Roskalistoille joutumista kannattaa myös välttää. Monet kirjoittavatkin sähköpostiosoitteensa internettiin esimerkiksi muodossa “happosade *ÄT* kapsi *PISTE* fi”, jolloinka monet internettiä skannaavat sähköpostiosoitteita keräävät ohjelmat jättävät edellämainitun huomioitta. Nimilistojen perässä saattaa olla “etunimi.sukunimi@domain.fi”, joka myös suojaa osoitetta.

Kun listalle on kerran joutunut, ei sieltä välttämättä pääse koskaan pois. Itse vastaanotan päivittäin noin 70-130 roskapostia, jotka ovat muutamalta eri listalta (päätellen mainostettavista tuotteista ja omalla tavalla kirjoitetusta osoitteesta). Pahimpina minuutteina tulee roskaa kymmeniä, jonka jälkeen saattaa sähköposti elää hiljaiseloaan monta tuntia. “Pimeillä markkinoilla” listat varmasti myös liikkuvat välittäjältä toiselle. Eli pieni ongelma saattaa kasvaa nopeasti isommaksi, mitä sitä osaa odottaakaan.

Suojautuminen on siis internetissä tässäkin mielessä tärkeää. Vahinko todennäköisesti tapahtuu, mutta tottahan toki sen tulemista kannattaa viivyttää mahdollisimman paljon.

Ihanteellinen julkaisuaika

Happosade — Sat, 16 Oct 2010 19:00:46 +0000

Ihmiset istuvat koneillaan päivisin töissä, jos ei työnteko oikein nappaa. Tai koulussa, kun ei kerran opiskelukaan kiinnosta. Tai jos ei ole mitään tekemistä ja päivittelee seuraamiaan sivuja paremman puutteessa.

Suurin osa ystävistäni on jonkin pikaviestimen äärellä ollessaan koneella. Kaikkien pikaviestinten kerääntyessä samaan paikkaan saa selkeän kuvan siitä, kuinka paljon väkeä koneiden äärestä löytyy. Facebook tulee mukaan laskuihin, joten tulokset ovat hieman kattavampia kuin pelkästään MSNn, Yahoon tai ICQn pikaviestimistä saisi. Monien ystävien tietoa moisten suhteen minulla ei välttämättä edes ole facebookin viestintäominaisuuden takia.

Aamuöisin tilaa online sanoo noin 13 henkilöä. Niihin lukeutuu botit ja aina paikalla olevat, joten niiden huomiointi ei ehkä ole yhtä oleellista, kuin mitä loppujen, tilaansa vaihtavien. Eniten heitä tuntuu löytyvän noin kymmenen aikoihin illalla. Parhaillaan yli 120. Minulla ei ole mitään ohjelmaa piirtämässä graafia vuorokauden aikana paikalla olevista, mutta tekisivät niihin selkeän piikin. Voisi siis kuvitella otollisen julkaisuajan olevan juuri ennen piikkiä, jotta se näkyy mahdollisimman monelle, muttei kumminkaan vielä hautaudu massaan.

Sen lisäksi, että tässä tekstissä mietin asioita, laitan asian myös käytännön testiin. Julkaisin eilen ja edellispäivinä artikkelit päiväsaikaan, jolloin ihmisiä ei ole niin paljoa koneella. Koska blogilla ei muuten ole kovin aktiivista lukijakuntaa, ei tilastotkaan vääristä pahasti piikkien hukkuessa massaan, vaan näkyvät julkaistut artikkelit selkeästi kuvaajissa.

Ihanteellisen julkaisuajan tietäminen olisi monelle varmasti ilouutinen monille, jotka tuottavat sisältöä, eivätkä saa siitä rahallista palkkaa, eli ihmiset kuten minä. Minua motivoi oma mielenkiinto ja se luontainen halu tulla kuulluksi. Teknologiahörhönä koitan seurata lukijoiden määrää ja se vaihtelua, miettiä, mitä internet minusta haluaa ja olla näkyvillä. Jos voin artikkelin julkaisua muutamalla tunnilla viivästyttämällä saavuttaa suuremman lukijakunnan, teen sen kyllä ilomielin. Entä miten viikonloput vaikuttavat? Onko nyt lauantai-iltana lukijoita enemmän kun keskellä perjantain päivää?

Entä miten pitkiä artikkeleja ihmiset jaksavat lukea. Google Analyticsista näkee sivustolla vietetyn ajan, mutta jos vierailun pituus on 5 sektuntia ja se on tullut käyttämällä “pilvi” hakusanaa hakukoneessa, ei välttämättä ole realistista odottaa vierailijan lukeneen sivua. Olen pyrkinyt kirjoittamaan noin 300-400 sanan mittaisia juttuja, koska niihin mahtuu paljolti asiaa, ne kirjoittaa melko ripeästi ja näyttävät hyvältä tässä blogin ulkoasussa.

Kuinka siis varata lukijalta sitä arvokasta aikaa juuri minulle?