Miehestä moneksi, tässä kuvaushommissa. Kuva: Arttu Pennala.

Kerros alkuun, että kuka olet ja mistä tulet?
Olen Kalevi Armas Aaltopahvi, Kellon Kiviniemestä, Haukiputtaalta.

Minkälainen historia sulla on alamäkiskeittauksen parissa ja miten lajin pariin olet päätynyt?
Historia on lyhyt ja kivinen…kolmisen vuotta olen lajia harrastanut. Halusin eroon alkoholista ja rullalautailu pelasti minut jeesukselta. Löysin lajin kaduilta.

Kerro omin sanoin Midnight Sun Longboard Fest-tapahtumasta? Minkälainen tapahtuma on tulossa ja minkä tasoisille laskijoille se on suunnattu?
MSLF on ensimmäinen ns. ison luokan alamäki-tapahtuma suomessa. Tapahtuma on syntynyt rakkaudesta lajiin sekä rakkaudesta Lapin luontoon. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille niin lajin pioneereille kuin myös vasta-alkajille. Tapahtumassa on myös ohjattua alottajaissessaria, pommittamisen vastapainoksi. MSLF on 12-14.7.2013 ja infoa saa tapahtuman sivuilta sekä Facebookissa.

Mistä idea tällaiseen tapahtumaan lähti? Toimitus pääsi viime vuonna mukaan mystiselle shamaanimatkalle Lappiin pommittelemaan tuntureille. Taidat olla aika pioneereja näillä reissuilla? Kerro vähän tästä?
Olen Oulusta kotoisin. Rakkaus on Lappia kohtaan ollut aina. Lajin harrastamisen myötä lähdin pioneerimatkalle pohjoiseen spottaamaan Suomen oikeita mäkiä. Pohjoisessa ei kesäisin tapahdu paljon mitään. Lähdimme kosiskelemaan pohjoisen matkailukeskusta lajin tiimoilta. Saavat hekin aktiviteettiä kesäksi.

Mitä toivot tapahtumalta järjestäjän ominaisuudessa?
Toivon että tapahtumaan osallistuisi mahdollisimman paljon porukkaa ja toivon myös että tapahtuma on ns. pioneeritapahtuma eli jatkumoa tuleville tapahtumille. Toivon myös, että Lapin matkailu huomaa lajissamme potentiaalin kesäisiin tapahtumiin.

Onko tapahtumalle luvassa jatkoa tulevina vuosina vai onko kyseessä yksittäinen freeride?
Toivomme että tästä kehkeytyy jatkumo.

Millaisena pidät lajin nykytilaa? Ukko on kuitenkin ollut sen verran pitkään mukana, että perspektiiviä löytyy syvempäänkin analyysiin.
Hahaa!! Lajin nykytila on hyvä, kasvaa ja saa uusia harrastajia joka päivä. Kuppikuntia tuntuu syntyvän niinkuin sieniä sateella. Tämä varmaan lajissa kuin lajissa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin asetelma on hyvä ja porukka tukee toinen toisiaan.

Sumuisten vuorten kesyttäjä. Kuva: Arttu Pennala.

Lopuksi, sana on vapaa eli kiitokset ja sitä rataa niille joille ne kuuluu!
Lopuksi sanoisin kiitokset ja isot kädet Ruhjeelle, Offshorelle ja Juhalle mun sponssille. koko FUCKUPBoarders-posselle. Alpakoille ja kaikille Turun häröille. Kiitos teille. Rullalautailu pelasti minut Jeesukselta.

Alla vielä MSLF promofilmi, joka saa ainakin toimittajan sukat pyörimään jo jaloissa tapahtumaa odottaessa! Tota mäkee tulee olemaan niin hauskaa pommittaa luvan kanssa, suljetulla tiellä!! SHRED GNAR!

Sanat: Janne Salminen
Kuvat: Arttu Pennala
Video: Kalevi Aaltopahvi

Hanna hybrid-slalomin hommissa. kuva: Janne Lehtinen

No niin Hanna, hyvä kausi takana, joka huipentui maailmanennätysaikaan cyberissä, joten pakollinen ”Miltä nyt tuntuu?” on paikallaan tähän alkuun. Eli miltä nyt tuntuu?
Hassulta.

Sopivan tymäkkä vastaus maailman kuluneimpaan kysymykseen. Lukitaan vastaus ja siirrytään eteenpäin. Slalom-kautesi on tosiaan ollut melko huikea, kuinka tähän on tultu?
Suurelta osin Pokkiksen tsempin ansioista. Pokkis on Suomessa slalomin kantava voima, hän on pitänyt slalomia hengissä ja ajanut lajia eteenpäin. Pokkis on aina jaksanut opastaa, säätää lautaa ja myös antanut huippulaudan käyttööni tämän kesän treenejä ja varsinkin kisoja ja maailmanennätysyritystä varten. Vaaleanpunaisen neiti Pavelin.

Rumat vaatteilla koreilee ja toisille välineet on ainoa syy siihen, ettei hommat suju. Eikös kovat skeittaajat rullaa vaikka kakkosnelosella?
Mäkin oon aina ennen ollut tota mieltä. Pitkään pidän kiinni niistä kakkosnelosista, mutta sitten sitä joku pakottaa maistamaan parempaa ja sitten vanha ei tunnu enää miltään. Mulla oli ja on edelleen vihreä Yoshi-niminen slalomlauta ja trackerin rts/x trukit (huom. etutrukki modattuna). Muistan kun Tsekeissä moninkertainen slalomin maailmanmestari Janis käänteli ja väänteli kompliittiani ja heitti jotain tähän suuntaan: ”Lautasi kuuluu junnuille, ja nää trukit… no saisit ainakin sekunnin pois ajasta kunnon setupilla. Sano Pokkikselle terveisiä, että laittaa kaluston kuntoon – jos sä vedät tällä noin hyvin, niin sun on pakko olla hyvä”. Punastuin pahemman kerran, mutta sen tokaisun voimalla oon puskenut itseäni pitkään. Suomessa välitin viestin eteenpäin ja kohta oli kunnon lainalauta iskussa. Slalom on kyllä kaikesta skeittauksesta eniten välineurheilua, mutta se on luonnollista kun tulosten erot mitataan sekunnin tuhanneosissa. Valitettavasti kunnon kamat maksaa maltaita. Niin ja kun noista vaatteista mainitsit niin siinäkin slalom on eniten urheilumaista. En oo missään muissa skeittauskisoissa nähnyt semmosia urheilushortseja ja hikipaitoja kun slalomissa. Onhan se rankkaa.

Hanna tekemässä maailman nopeinta naisten cyber-aikaa. kuva: Leena Vänni

Mitenkäs on harjoittelun laita? Skeittaajathan eivät yleensä halua ajatella treenaavansa, joten käytkö ”vain rullailemassa” vai onko harjoittelusi jotenkin määrätietoisempaa?
Kun skeittaan mun asenne harjoitteluun on melko määrätietoinen, mutta kuitenkin aika rento. Asetan usein itselleni päivän tavoitteeksi tietyn sekuntiluvun alittamisen ja haastan sitten itseäni, että en lopeta ennen. Tämä haastamiskikka auttaa kaikessa skeittauksessa, ehkä se on sitten sitä määrätietoisuutta. Mulla on ollut pieni fiksaatio siitä, että keiloja ei saa kaataa – oon päässyt tästä vähän yli. Joskus on päiviä kun ei vaan suju ollenkaan, sillon tulee vähän kiroiltua. Lopulta sitä huomaa kuitenkin vain nauravansa itelleen, kuinka jotkut hassut muoviset tötsät voikaan ketuttaa.

Jos jollekkin ei vielä tullut selväksi, niin olet tosiaan cyber-slalomin maailmanennätysajan haltija. Aika moni lukija ei varmaankaan tiedä mistä Cyberissä on kyse, joten kuvailisitko vähän mitä se on ja minkälaisia haasteita se tarjoaa?
Lyhyesti faktat: Cyber radassa on tasaisella alustalla yhteensä 25 keilaa 180cm jaolla. Hyväksytyssä suorituksessa yhtään keilaa ei saa kaataa. Lähtömatka on rajattu. Hankalinta cyberissä onkin potkulähtö, johon ehtii ottaa vain 2-3 potkua. Tasaisella alustalla ei myöskään saa mitään vauhtia ilmaiseksi.
Cyberin alkuasetelma on seuraavanlainen. Sä seisot sellaisessa liidulla piirretyssä ruudussa ja ensimmäinen keila tuntuu olevan aivan liian lähellä, joten potkut on ajoitettava nappiin ja jalat on saatava laudalle viimeisen potkun jälkeen juuri oikealle kohdalleen, jotta loppurata menisi hyvin. Potkulähdön vuoksi kiristelin hampaitani ekaa kertaa Cyberia kokeillessani. Potkiminen ei oo todellakaan ollut mun vahvuus. DH-skeittauksessa kyllästyin jäämään yksinäni lähtöviivalle sutimaan kun pojat rynnivät alamäkeen, joten aloin enemmän ja enemmän kiinnittää huomiota potkuttelutekniikkaan. Ehkä siis jotain edistystä on tapahtunut, mutta edelleen on tehtävää potkujen tehokkuudessa – ja poikien perässä pysymisessä, heh.

Eli potkimista on ainakin treenattu. Maailmannätyksen rikkominen melkein puolella sekunnilla on vaatinut varmasti muutakin harjoittelua. Kuinka harjoittelit ennätystä varten?
Olen koko kesäkauden käynyt kiertelemässä keiloja vähintään kahdesti viikossa, mutta Cyberiä varten en suoranaisesti ole harjoitellut. Jannen hartaasta toivomuksesta vedimme viimein Cyberiä pitkästä aikaa ja iloksemme huomasimme, että se sujui oikein hyvin. Edellisestä ja ensimmäisestä cyber kerrastani oli vierähtänyt jo vuosi. Vauhtiin päästyämme, aloimme paukuttaa aikoja toisen perään. Paula otti aikoja, Pokkis kannusti ja sääti lautaani. Janne ja minä vedimme innoissamme toinen toistaan parempia aikoja ja lopulta Janne rikkoi Makon kuuden vuoden takaisen suomenennätystuloksen. Innostuin siitä ja rikoinkin sitten kaikkien yllätykseksi maailmanennätyksen, vieläpä aika hyvällä erotuksella. Pokkis ilmoitti että tehdäänpä tästä virallista ja niin myöhemmin SM-kisojen yhteydessä sitten teimme. Tuollaset sessarit on tosi mukavia ja jää mieleen. Kaikki on messissä ja puskee toisiaan yrittämään kovemmin.

”Oho, maailmanennätys, siistiä!” Kuulostaa hyviltä sessareilta. Minkälaisia tavoitteita sulla on skeittauksen suhteen?
Haluaisin vetää giant-slalomia enemmän, sillä siinä yhdistyy kaksi rakasta harrastustani, DH ja slalom. Suomen mäet on pieniä, mutta keiloilla niistä saa haastavia ja mielenkiintoisia. Pitää vain löytää sopiva paikka, jossa on riittävästi kaatoa ja tarpeeksi vähän ohikulkijoita. Esim. Riikassa kokeiltiin GS:ssää rullahiihtoradalla, johon sai todella pitkän radan. Myös longboard-tapahtumissa ollaan vedetty muutamaan kertaan GS:ssää isommilla laudoilla ja porukka on tuntunut tykkäävän.

Ikuinen tavoite on ylittää se oma mukavuusalue, jotta kehittyisi. Skeitatessa joutuu mielessään tasapainoilemaan loukkaantumisen pelon ja itsensä voittamisen tuoman ilon tunteiden kanssa. Tänä kesänä olen käynyt läpi jopa pieniä pelkotiloja myös slalomiin liittyen. Onneksi vain ohimeneviä sellaisia.

Minkälaisia pelkotiloja?
On hiton pelottavaa kun pumpatessa laudan perä lähtee slaidiin tahtomattani. Pari kertaa on tullut koettua se. Siinä vaiheessa hyppää kyllä sydän kurkkuun. Haluan muistuttaa, että myös slalomissa ja erityisesti Giant slalomissa voi sattua. Virallisena ennätyspäivänä kaaduin ensimmäistä kertaa slalomissa niin, että löin pääni katuun. Kypärän ansiosta ei käynyt pahemmin, mutta kyllä se aina tärähtää vaikka vauhtia ei tällä kertaa ollut paljon.

Pakko kyllä sanoa, että maailmanennätystäkin suuremman onnistumisen kokemuksen on tuonut se kun kaatuessa on oppinut vaistomaisesti heittäytymään polvisuojille liukumaan.

Joo, polvisuojilla liukuminen on viisasta. Juoksut kovista vauhdeista on epäterveellisiä! Jos nyt kuitenkin unohdetaan toi kaatuilun ilo, niin mikä slalomissa on parasta?
Vapauden ja painottomuuden tunne. Vaikea kuvailla. Se pitää kokea itse, jotta voi ymmärtää. Jokainen skeittaaja tietää varmasti mitä tarkoitan. Samankaltainen tunne löytyy kun kallistut nojaamaan näkymätöntä voimaa vastaan sweepperissä, kuten myös kaareen dropatessa tai poolikulmaan ajaessa.

Slalom-porukka on suomessa hyvin pieni, mutta aktiivinen. Olet tutustunut myös Ranskan, Latvian ja Tsekin slalom-kuvioihin. Miten kuvailisit skeneä muualla?
Pientähän se muuallakin on, mutta se ehkä tekee meiningistä niin aitoa ja lämmintä. Laji pyörii pitkälti vanhempien harrastajien aktiivisuuden myötä. Kutsuisin heitä slalomin ensimmäiseksi sukupolveksi. Haasteena onkin saada laji jatkumaan sukupolvien yli. On kiehtovaa kuulla tarinoita slalomin historiasta. Se on kuitenkin ollut ensimmäisiä skeittauksen kisamuotoja esim. freestylen lomassa. On myös mielenkiintoista kuinka skeittaajien tyyli on idässä ja lännessä kehittynyt erilaiseksi historian vaikutuksen vuoksi. Tsekeissä kuuntelin herkeämättä paikallisten tarinoita, kuinka tietoa ja slalomin osia yritettiin aikoinaan välittää lännestä itään.

Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista. Nykyään meillä on youtubet, facebookit, nettikaupat, skypet ja me voidaan vapaasti matkustaa minne vaan skeittaamaan. Historiaa on hyvä tuntea niin osaa paremmin kunnioittaa nykypäivän mahdollisuuksia. Silloin myös tajuaa, kuinka moni on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa kehittääkseen intohimonsa kohteena olevaa lajia eteenpäin. Asioita ei ota niin paljon annettuna. Huonommillakin välineillä oppii skeittaamaan ja kehittyminen ei tapahdu hetkessä.

Noita tarinoita olisi kyllä ollut hieno kuunnella. Know your roots! Historiasta puheenollen, veit maailmanennätystittelin Judi Oyamalta, joka on skeitannut 70-luvulta asti. Mitä ajattelet siitä.
En tiennyt Judista paljoa ennen kuin rikoin ennätyksen. Googlasin naisen nimen, löysin haastattelun ja vaikutuin. Judi on skeitannut jo ennen syntymääni monipuolisesti kaikkea: slalomia, freestylea ja poolia. Hän skeittaa edelleen ja on aktiivisesti läsnä skenessä Santa Cruzissa Kaliforniassa. Ajattelin että wau, siinäpä idoli. Ei mulla olekaan ennen ollut varsinaista skeitti-idolia. Tai no, tietyllä tapaa Pokkis ja Paula voisi olla esikuviani. Haluan nimittäin itsekin vielä vuosikymmenien päästä innostua skeittauksesta niin kuin he. Ne on nuorekkaita, hauskoja ja aitoja tyyppejä.

Mitä haluat sanoa lajista kiinnostuneille mahdollisille uusille harrastajille?
Tulkaa kokeilemaan! Kaikenlainen skeittaus kehittää laudan hallintaa ja vauhdin pumppaamisen opettelu helpottaa liikkumista. Varoitan kuitenkin etukäteen, että slalom saattaa ensin tuntua turhauttavalta ja hankalalta. Niin se mullakin oli kun pari kesää sitten ekaa kertaa kokeilin slalomia. Mua ärsytti ne keilat ja tyydyin pumppailemaan vaan radan vieressä. Aika nopeasti kuitenkin homman juju avautui. Se ei toimi jos yrittää ikään kuin taistella keiloja vastaan. Keilat eivät rajoita skeittausta, vaan ne auttavat löytämään pumppausrytmin. Parhaimmillaan sitä unohtaa keilat ja antaa rytmin viedä. Se on tietynlainen hetkellinen flow-tila, jossa keilat vain vilisevät silmissä.

Silloin pitää enää vain muistaa hengittää, heh

Race day is upon us. It is 1:55 and I am still waiting for Sami to pick me up from home (though he didn’t actually know I had moved house so that didn’t help). Finally rocks up at 2:00 on the dot. We are at Janne’s at 2:05. He isn’t out the front, no surprise! By 2:15 he has made his way out, put his excessive amount of gear in the car and we are on our way. 2:20, apparently we need petrol in the car to get there. Makes sense. To the petrol station, we get to the pump at 2:30, fill up, everyone buy food, beer, water and whatever else you need. Back at the car by 2:40. We are only 10 minutes away from my house and we are already well over an hour late of our scheduled departure time! What’s that? You want cigarette now? Of course you do, better move the car away from the pump though. Really?!? Is it really easier to push the car across the car park than to just jump into it and drive it? It is now 2:55. On Facebook I wrote I would be there at 2:30 and I told Janne we should be there at 3:00. Either way, we are late. Very Late. I think we arrived at about 4:30, half an hour after the race was meant to begin. We stopped off to buy a broom as the track was apparently wet and leafy but turns out the local fella brought one so we didn’t really have to do that.

Luckily a few others were late too and it took us a while to get everyone together and what not. Only 21 people ended up showing although there were 32 spots available. If you weren’t there, you kooked it. A bit of playing around with the heats to accomodate for the lower than expected numbers and we were good to go. 2 Volunteers, me on the finish line after my heats. Easy! This was maybe the smoothest race I have ever hosted. Everyone got at least 2 race heats. We all were freezing, wet, un comfortable and smiling. Except the poor fella from Peru (Joel) who looked utterly miserable in the cold! Forgiven though, coming to Finland in September from a warm place like Peru would be enough to make anyone miserable, and I should know!

So, what else is there to say? You weren’t there, you should have been and now, because you didn’t come I am now expected to think and write about it all! Ville Hietala won! What a legend, knocked out in his first heat, didn’t even try. Asked me what the first place prize was, I said 100€ and he said ”o, I better start trying then” and then he won it! Absolutely shredding Ville, stoked. For those of you who haven’t seen Ville riding recently (especially on some super gnar hills like Kozakov) you are missing out. His skill level is now beyond 9000 and growing fast! Pasi came second! The dark horse, I rarely skate with him but whenever I do it’s normally at a comp and he is kicking my ass! He isn’t invited to anymore of my races! Lasse in third, the nicest punk rocker I know. Cool hat, nice guy, rad style, rad attitude. What a rad dude! Hahaha, Alex ‘Aksu’ in 4th! The guy had it, he was going to win, there was never any doubt in my mind. He crashed 30 meters before the the finish line in the finals. What the hell man?!? Bad luck Aksu, next time it will be yours! I came 5th, just thought I would mention that.

You all shredded, well, if you were there. If you weren’t there then you suck! No one seemed to be holding back, there was no excessive braking of crazy freakouts. There was a young fella from Turku too, Topias! What a shredder. He’s like 12 or 13? No crashes all day, did a ton of riding. Look out Aksu, there’s a new grom in town and this ones better looking. He’s gonna be stealing your woman from you in a couple more years!

What else? We went to the steak house afterwards. It was pretty good. Wonder if they will sponsor it next year, free steaks with your rego!

Thanks to Julia and Ulla for helping out, dolls! Karl at Boardsport.fi for throwing in more free goodies for people to take home! Seriously, next time you see Karl give the man a high five and a hug. That was a busy month for the shop and he gave serious amounts of stuff away, Finland is very lucky to have such a rad bloke running such a rad store. You owe him a beer, I do too! Jonno from Decent Hardware threw some shirts into the prize pool, a big shout out to him! Thanks riders for turning up, it was a cool day. I hope you had a laugh and enjoyed it. Thanks to the kooks for not turning up, it would have made the event name a lie if you had. Appreciated!

Enjoy your winter Finland, I’m pissing off to Hawaii! See you in 2013!

Rebecca Blackiä lainaten, juurikin tästä oli kyse kun noin sata hyvinkin samanhenkistä rullalautailun harrastajaa tuupataan kylpylämaisemiin viikonlopuksi.

Lauantaina 16.kesäkuuta käänsimme Turusta autokuntamme kohti Ikaalisten kylpylää ja kiitos loistavan seuran ja saksalaisten panimotuotteiden olimme perillä ennenkuin huomasimmekaan.

Ilma perillä oli mitä maukkain ja pääsimmekin perille tultuamme rullamaan suoraan parkkikselta rantaan jossa jo tapahtuman organisaattori Juha Sila olikin pannut setit kasaan ja Pokkis pystyttänyt päivän ensimmäisen aktiviteetin, Slalomin.

Slalomien lomassa sai aikaansa kulutettua ruokailemalla, juomalla, kruisimalla tai ihan vaan kuulumisia vaihdellen.

Slalomien jälkeen oli vuorossa odotettu ja mystinen “supercruise” joka yhdisteli driftaus- pumppaus- ja pommitustaitoja. Rata oli hauska ja ei-niin-tosissaan otettava kuten tapahtuman kuvaan kuului. Pääasia koko tapahtumallahan oli tutustua uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa rakastamansa lajin parissa!! Now that i like!

Supercruisen tarjoaman armottoman haasteen jälkeen sovimme, että seuraavaksi tapaamme ulko-porealtaassa. Aivan uskomaton näky kun saimme vallattua koko porealtaan lapsiperheiden ja vanhusten juostessa turvaan pelonsekaisin katsein. Samaa pelkoa ja kauhua aiheutti myös kun jengimme valtasi vesiliukumäen. Suuri ihme ettei kuuden äijän yhteisliukukasasta tullut mitään noottia uimavalvojilta! Slide & Destroy vai miten se nyt meni…

Seksikkäiden kaljan turvottamien vartaloiden pesun jälkeen suuntasimme rantaan nauttimaan Tarp-Surffingista. Tämä suomeen vastikään rantautunut älyttömältä kuulostava pressusurffaus on oikeasti ihan sikamakeeta ja hetkittäin jopa olon tuntumaan aallon sisällä olemiselta. Tässä lajissa loisti espanjassa harjoitusta saaneet longboardettesin mimmit sekä ihan oikestikin surffannut Joel More TURUST tai Perust…

Tarppauksen puuduttamien skeittareiden ilta jatkui kosteana aina illan tanssiravintolaan asti, josta jokaisella omat muistikuvansa ja urbaanit legendansa.

Sunnuntaina koneen käyntiin saaminen oli hitusen verran helpompaa kiitos loistavan hotelliaamiaisen, joka oli plussaa jo edulliseen hotellihuoneeseen (Kiitos tästäkin!). Aamiaisen jälkeen suuntasimme lähimäkeen jossa sai kiitettävästi vauhtia. Enempäänkin olisi ollut mahdollisuudet, mutta inhoittava vastatuuli vei hiukan vauhdin hurmaa. Pommittelujen jälkeen parkkipaikalla vielä hyvästelyt ja fistbumpit sekä kiitosten jakelu joka suuntaan päätti omasta mielestäni täydellisen viikonlopun!! Vettäkin alkoi tulla vasta kun olimme auton ovet saaneet kiinni ja aloittaneet paluumatkan. Perfect!

Video credits: Juha Sila / Offshore

Kiitos viellä kerran Offshore, Juha Sila, Pokkis, Muut organisaattorit ja ennenkaikkea te rallirullalautailijat!

-Lasse “C9H13NO3″ Mäkelä-

Lassella oli tiedossa yks spotti Maarianhaminasta ja tän tiedon varassa tuupattiin kaupallinen risteilijä Turusta vesille juhannusaaton aamuna. Perillä kivasti kahdelta repussa tax-free tuliaisia, kamat hotellille ja siitä sit ihmettelee sitä spottia. Spotti löyty ja osottautui aika mukavaksi! Kallioilta näköala merelle ja toisessa suunnassa mukavan kompakti vasen-oikee-yhdistelmä. Ei liian raju / pitkä / mitään muutakaan, mutta se sopi jetlagista ja matkasta toipuville dh-henkilöille oikein passelisti.

Ei siinä sit oikeastaan muuta. Siinä sitä skeitattiin rajusti hetki jos toinenkin ja sitten jatkettiinkin taas sitä perinteisempää juhannustouhua eli mökäöljyä koneistoon ja sokka irti!

Juhannuspäivänä alkoi Maarianhaminassa sataa melkein aamusta ja Turun kirjeenvaihtaja + moderni teknologia varmisti tilanteen olevan sama myös Turussa. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja jatkoimme virvokkeiden nauttimista, koska juhannus.

Juhannuspäivän sunnuntaina päästiin viel Hki-vieraiden kanssa pommittelee muutamia lokaalimäkiä, joten kaikenkaikkiaan ihan mukiin meni! Sepalukset pysy kiinni eikä päädytty tilastoihin. Ohessa video tapahtuneesta, joka kertoo oikeastaan aika hitosti enemmän ja paremmin asioista kuin tää sanahelinä tässä. Skate & Enjoy!!

Vielä kiitos tiimin kuvaaja-editoijalle Tatulle, joka kyl toimittaa nopeesti ja varmasti näitä klippejä! Tarkastakaa Tatun Youtube-kanava »

Janne Salminen

Team Finland koostui tällä kertaa Anders Donnerista, Alexander Emelianovista, Lasse Mäkelästä, Samuli Riekkisestä ja allekirjoittaneesta, eli Janne Salmisesta. Tiimissä oli juuri oikea yhdistelmä kokemusta ja nuorta kuvia kumartelematonta uhmakkuutta, jotka kauniilla tavalla täydensivät toisiaan tehden meistä yhtä!? Ööö… okei ehkä kirjotan telttaöiden sijaan itse hommasta.

The Bear Awakening on yhtä kuin neljä päivää armotonta alamäkiskeittaamista kahdella eri suljetulla tiellä, jotka lähteävät vuoren päältä kahteen eri suuntaan. The Vixen on mukava kolmen kilsan sweepereillä kuorutettu losottelu, jossa vauhdit saa hivutettua sinne 70 km/h:n paremmalle puolelle. Todellinen tukkaus-, draftaus- ja ajolinjasimulaattori, jossa mitattiin jokaisen etujalan reisilihaksen lujuus. Erityisen mukavan tästä teki parina päivänä puhaltanut suht navakka myötätuuli, sekä todella nopea shuttlepaku, joka kuskasi ylös ennenkuin hengitys ehti tasaantua.

The Bear’s Guts olikin sitten hiukan rajumpi homma. 18 neulansilmää neljän kilometrin matkalla vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Kaatoa parhaimmillaan 14 %, joka takasi ns. hemmetinmoiset kyydit seuraavaan mutkaan. Tässä tapauksessa se tarkoitti noin 80 km/h vauhteja. Assu sileä kuin vauvan pylly ja grippiä enemmän kuin olisi oikeastaan edes uskaltanut toivoa. Oli hienoa huomata erityisesti nuoren tykin Alexander “Karu totuus” Emelianovin skaalaavan osaamisensa todella nopeasti ylöspäin isompiin mäkiin. Ei tuntunut pahemmin päätä pakottavan. BIG UP!

Järjestelyt toimi alun pienen hapuilun jälkeen hienosti, shuttlebusseja oli riittävästi laskijoiden määrään nähden ja muutenkin laskijoista pidettiin hyvä huoli. Oli ilo huomata, että järjestäjät olivat ottaneet opikseen viime syksyn pikku ongelmista ja nyt kaikki nämä pienet haasteet oli taklattu kumoon. Itselle tämä oli ensimmäinen freeride ulkomailla ja tykkäsin siitä miten kaikilla oli aika paljon rennompi stanssi. IGSA-kisoissa freeride-päivänä oli koko ajan joku takana hengittässä niskaan lähes tappituntumassa. Täällä sai valita pakasta oman paikkansa rauhassa ja aina löytyi kolo, jossa sai rauhassa laskea kamujen kanssa. En keksi parempaa!  Kymmenen laskua taisi olla maaginen maksimiluku runeja päivässä. Se tekee 40 kilsaa alamäkeä per päivä ystäväiseni. Illalla huomasi todella skeitanneensa, haavoja paikkailessaan ja kolottavia jäseniä hoivatessaan.

Kovaa skeitatun päivän jälkeen paikallisen hotellin skateboardesrs menu, muutama olut ja slivovits(!!) maistui taivaalliselta! Tästä slivovitsista on pakko mainita sen verran, että kyseessä on paikallinen luumupontikka, jota harmaa patu naapurista keitti varmaan jossain kellarissaan. Keitos maistui joka päivä aivan erilaiselta ja tarjoiltiin vanhasta bensakanisterista, tai siltä se ainakin maistui. Jos halusit ostaa pullollisen tätä mökäöljyä, kaadettiin se hotellin baarissa ekana käteen osuvaan pulloon. Todellista lähituotantoa siis! Empiiristen testien perusteella kyseinen keitos myös paloi oikein iloisesti, joka kertonee jotain aineen potentiaalista.

Loppukaneettina sanottakoon, että voin koko tiimin puolesta suosittaa Slovenian KnK-freerideä. Ihan älyttömän kaunis maa Alppien syleilyssä, mukavaa paikallista porukkaa ja älyttömin shredgnar-mäki mitä on vastaan tullut. Huippua oli myös nähdä viime kesän Eurotour-tuttuja Saksasta, Italiasta ja vaikka mistä. Oli hyvä huomata, että eurooppalainen alamäkiskeittaus voi hyvin ja hengittää vimmaisesti stoke-meterin ollessa punaisella! Tätä kirjoittaessani elokuun viikon mittaisella freeridellä on vielä muutama paikka vapaana ja jo nyt siellä on ihailtava määrä Suomi-rippaajia. Ne jotka vielä empii, nyt on korkea aika pistää rasti ruutuun ja lähteä messiin!! Elämä on yhtä alamäkeä, mutta eipä paljon haittaa. Liuskassa on hyvä olla!

Alla Team Finlandin video, josta kuuluu iso kiitos Tatu Niemelle, joka editoi pätkän melkein nopeammin kuin ehdin rinkkaa purkaa.

Iso kiitos myös tukijoille:
Boardsport
Offshore
Reindeer Longboards
Plum Longboards
Cyndi Lauper

Lisäinfot+ilmoittautuminen järjestäjän sivuilta

Tsiigaa Villen video “Zigs” HD:na ja/tai HTML5:na (iPhone, iPad jne) Vimeossa

Viimeiset 18 kuukautta on menny tosi vauhdilla. Puolitoista vuotta sitten olin vielä koulussa, asuin Jyväskylässä ja olin lähdössä Itävaltaan vaihtoon. 10kk opiskelua, lumilautailua, skeittausta ja hassuttelua. Sitten tuli Gioasteka, 4 päivän freeridetapahtuma Sveitsin vuoristoitilla teillä. En edes tiennyt mitä freeridessä tapahtuu, tai olenko tervetullut. Tiesin vain että 120 sveitsin frangilla pääsee skeittaamaan mäkeä koko viikonlopuksi. Paras viikonloppu ikinä.

Torstai-iltapäivänä kello 13:00 en tuntenut ketään 120 laskijasta ja koko organisaatioväestä. Sunnuntai-iltana vaihtelin puhelinnumeroja parhaiden kavereiden kanssa ja facebookiin ilmestyi loistotyyppejä varmaankin 8 eri maasta. Sitten mentiinkin ympäri eurooppaa kaiken maailman tapahtumissa ja kavereiden kämpillä. Reissun parasta antia oli Icone Skateboardsin jäbät joihin tutustuin luokkakaverin kautta. Pieni lonkkaripaja jonka pihalla grillailtiin monet pihvit ja kaljat.

10kk stintin jälkeen oli 3 viikon pitstop suomessa. Påminnen sadekisat nyrjähtäneellä nilkalla. Yllätyin kovasti. En olis pärjännyt edes ehjällä nilkalla. Pulla-auto liikkui ma-pe ja viikonloput skeitattiin. Messilä Outlaw. Suomen järjestäytyneen rikollisuuden hienoin saavutus. Jatkot Aapon penthousen uima-altaalla Sheriffiä siemaillen.

Eurotourille halusin alunperin jonkun kaveriksi. Sainkin Juhon puhuttua ympäri pienen jahkailun jälkeen. Sitten ideointi foorumilla lähti rullaamaan. Lopulta IGSA-rankingeissa komeili lähes 10 suomalaista ja euromäkiä kävi Etelä-RRRRanskan Chuyerissä hinkkaamassa myös Joonas “Olarin Dalua” Okkonen ja Roosa “XXXXL-nahkat” Koskivaara. Ihan mielettömän siisti fiilis päästä pelipaikoille Suomen MAAJOUKKUEEN kanssa Helmetoria huudellen, sen sijaan että yksinäisenä sutena etsii kavereita joka tapahtumasta. Suomen päässä poromiehet hoitelee Redneckracea ja lappireissuja tiukalla asenteella.

Kesän jälkeen koitti paluu arkeen. Isot mäet on skeitattu ja opintotuet ryypätty. Sateisena iltana päässä kaikuu Kozakovin kaljateltassa Danille huudellut lauseet: “If you can come to skate in Finland, I wanna go to skate Australia!” Mielessä pyörii toissatalven parhaat palat kun -23 pakkasella auto ei lähdekään käyntiin puolen tunnin lapioinnin jälkeen. 15-vuotiaana sain mopoon bensarahat faijan hallilla muuttolaatikoita pesemällä. 23-vuotiaana opiskelen Logistiikkaa vaikka rekat ei oo kiinnostanu ikinä.

Vitut. Jotain muuta välillä. Volvosta saa muutaman tonnin. Skeitin ja läppärin lisäks muun roinan voi heittää kaatopaikalle. Puhelu Kiitolinjalle, parin viikon päästä olen terminaalin pihassa vääntämässä rekan rattia tasan 3kk työsopimus takataskussa. Sen jälkeen kutsuu Helsinki-Vantaa. Australiaan. Pelkkä menolippu. Repullinen vaatteita ja Skeitti.

Perthissä oltu nyt melkein kuukauden päivät. Hillittömällä munkilla Euroopan reissulla tapaamista ausseista yks, Lachlan Carey, asuu Perthissä ja sain ilmaisen huoneen koska Lachien kämppis on kaivoksella työharjottelussa takomassa rahaa. Lachien ja mun harmiksi jäbä rikkoi polven syntymäpäivänään just ennenkuin pääsin väärinpäinmaahan. Eikä ees skeitillä vaan wakeboardilla. No jos polvivammasta täytyy jotain hyvää kaivaa niin ei paskalla polvella töitä voi tehdä, joten molemmilla on huomenna vapaapäivä. Ja ylihuomenna. Ekat päivät meni vähän peukaloita pyöritellessä. Piti saada simkortti. Ja kypärä. Ja skate tooli. Ja sata muuta asiaa. Enkä tunne ketään.

Vaikkei Lachie pysty skeittaamaan, se tuntee kaikki skeittarit lähimaastosta ja äkkiä olenkin ihan uusien tuttujen kanssa Perthin mäkiä koeajamassa. Muutamat sessarit takana ja aussikavereiden määrä on moninkertaistunut. Länsi-Australian mäkimiehet on melkein poikkeuksetta tosi nuoria. Lachie ja muutama muu kova rullaaja on yli 20-vuotiaita. (ärsyttäviä) Teinejä on ihan mieletön määrä. Länsi-Australian mäet on nopeita sweepereitä täynnä. Mulla ei oo nahkoja. Mulla on tosi lyhyt ja korkee topmountti. Uus kypärä ei oo vielä tullu.

Teksti ja video: Ville Hietala

Messilässä pidettyihin supersalaisiin villin lännen rähinöihin kutsuttiin suomalainen dh-kerma ja meno oli sen mukaista. Shuttle-kuljetus toppiin oli hoidettu ja muutenkin ensiluokkaiset järjestelyt toi tapahtumaan sellaista mukavaa ison maailman tunnelmaa. Jengi hikoili nahoissaan ja kisasi pyssyt paukkuen! Assu oli karkeaa ja paikoin reikäistä, kuten kisaajatkin, joten yhdistelmä oli takuuhitti! Myös mökkikylän asukkaat tuntuivat olevan fiiliksissä ja kerääntyivätkin radan varteen ihmettelemään sankoin joukoin.

Järjestäjä oli salaisella korkeanpaikan Alppileirillä konseptoinut RQHSTGROTBGAQ-systeemin, jonka ansiosta aika-ajoja ei tarvinnut järjestää. RQHSTGROTBGAQ tulee sanoista: Randomized Qualifying Heat System To Get Rid Of The Boring Gay-Ass Qualifiers. Kaikista kisaajista arvottiin Stetson-Harrison-menetelmällä neljän miehen heattejä ja nämä rykelmät pamautettiin mäkeen. Kyseisistä kierroksista sai pisteitä siten, että voittaja sai 3, kakkonen 2, kolmas yhden ja neljäs sai tyytyä nollaan. Tämä toistettiin kolme kertaa, josta edettiin varsinaiseen pudotuskisaan ja sitä kautta saatiin selville Messilän Sheriffi. Mullistava järjestelmä olikin menestys, sillä näin jokainen pääsi laskemaan ryhmässä sielunsa kyllyydestä.

Tapahtuma oli parasta parhautta niin monella saralla, että näin parinkin viikon jälkeenkin muistelen kovasti lämmöllä. Isoa kiitosta joka suuntaan, jotka kiitosta tästä ansaitsevat! Tiedätte kyllä…

Ohessa finaalin maaliintulojärjestys:
1. Ville
2. Janne L
3. Lauri
4. Aapo

20.-23.6.2011 Kozakov Challenge, Tsekki

IGSA Kozakov Challenge 2011 teaser from 3heads on Vimeo.

Kozakov Challenge »

IGSA:n sivuilta raporttia kisoista »
Sää ei suosinut kisajärjestäjiä, mutta onneksi kisa saatiin vedettyä kunnialla läpi.
Tulokset »
Suomalaisista Ville Hietala sijoittui aika-ajossa sijalle 72 jääden niukasti itse kisan ulkopuolelle. Juho Kosonen kuskasi lautansa ja itsensä sijalle 121. BIG UP!!!

29.-31.7.2011 Insul Cup, Saksa


Insul Cup »

5.-7.8.2011 Padova Grand Prix, Italia


Padova Grand Prix »

12.-14.8.2011 Verdicchio 2011 Euro Championships, Italia


Verdicchio 2011 Euro Championships »

IGSA WORLD CUP »

Tässä jutussa voit seurata miehiämme Lapin lumoissa. Ensimmäinen päivitys tulee Oulun kulmilta:

Matka on alkanut. Ajoimme ensin Ouluun tutustumaan Suomen pooli-mekkaan eli sinne betoniparkille minkä nimeä en muista. Pooliosasto oli lonkkarille aivan loistavaa pumppailualustaa ja koska kamat olivat aika suuria, tuli kruisittu pooleja lähinnä lonkkarilla. Suosittelen lämpimästi. Saimme nautiskella parkin herkkulinjoita auringon paisteessa aivan keskenämme, sillä saapuessamme ouluun oli kello noin viisi aamulla. Seitsemän aikaan lauantaiaamuna saapuivat ensimmäiset juniorit kolistelemaan lautojaan ja me siirryimme kohti Iso-Syötettä ensimmäiseen korkeanpaikanleiriimme lepäämään. Noin kahdeksi tunniksi. Aamulla nimittäin kodan oven avasi pikkupoika joka alkoi huutamaan isälleen kurkkusuorana että täällä nukkuu ihmisiä. Huusi monta muutakin toteamusta jonka jälkeen kodassa ei enää nukkunut ihmisiä. Aamu alkoi aika väsyneissä mutta odottavan pelonsekaisen innostuneissa tunnelmissa. Kohta päästäisiin vihdoinkin harrastamaan alamäkirullalautailua niinkuin se tulisi tehdä. Kovaa ja pitkään!

Vuorokausirytmi on jo nyt kääntynyt mukavasti päälaelleen ja taitaa olla niin, että nyt sunnuntaina elämme vasta lauantaita. Viimeyön pommitimme Pikku- ja Iso-Syötettä. Asfaltti oli raffii suomiflättii, mutta täysin vedettävissä. Pikkusyötteen assut olivat hieman raffimmat, mutta siellä ei onneksi tarvinnut driftata kuten isolla syötteellä. Iso-Syäte tarjoili aika jatkuvaa kuudenkympin losottelua lukuisillä pre-driftattavilla kurveilla, joista useat olivat “harvinaisia” righteja! Laskun pituus noin 2,4 km ja laskuaika noin 2,5 min. Voi pojat. I’m in heaven.

Tänä aamuna heräsimme komeaan ukkosen paukkeeseen ja mielessämme teimme jo lähtöä pohjoiseen. Lappiin. Seuraavana kohteen tulee olemaan kaunispää inarissa jota odotetaan kuin kuuta nousevaa. “Suomen Maryhill” on ennakko-odotuksenamme. Saa nähdä. Ukkosen pauke loppui jo aikaa sitten ja nyt latailemme akkuja ja teemme ruokaa. Pian luultavasti taas lasketaan Isoa-syötettä jos ei taivas repeä. Huomenna varmaan siirrymme pohjoiseen, jossa nettiin pääsystä ei ole takeita. Raporttia sitten jossain vaiheessa. Peace out.

PS. poistin kaiken tähän mennessä kuvatun kuvamateriaalin gopron kahden napin ja kolmen kirjaimen käyttöliittymän ansioista. Onneksi syötteen laskuja on muidenkin kameroissa ja tänään ehkä saadaan lisää.

Jatkoa seuraa, pysy taajuudella…

Dukes of Downhill on päässeet Napapiirin tuolle puolen:
Maanantai 18:30
Heräsimme juuri kaunispäältä, hieman puurajan alapuolelle kyhäämästämme pressu-laavusta. Sunnuntaista en ole varma, mutta sateen ropinasta tiesin että elämme nyt maanantaita. Heräsin juuri ennen ukkosen alkamista, mutta onneksemme sade loppui pian ja tiet kuivuvat vauhdilla.

Aamulla saapuessamme kaunispäälle otettiin ensimmäiset laskut huipulta. Melko absurdia läpsytellä slaidihanskoja ja ajaa kohti satapäistä porolaumaa joka päivysti keskellä tietä. Tajusivat hölmöläiset kuitenkin antaa kivasti tietä, juosten porukalla huitsin nevadaan ja pääsimme jatkamaan kahden kilometrin losotusta puuttomalla tunturilla.

Eilen siis siirryimme syötteeltä monen mutkan kautta suomen maryhilliin. Ensin ajoimme taivalvaaraan jonka päältä tuli erittäin mukava ja vauhdikas pommituspätkä parilla kurvilla ja noin 70km/h vauhdilla varustettuna. Tätä hupia kesti kaksi laskua ennen kuin poliisit saapuivat paikalle. Onneksemme olimme juuri pakanneet itsemme autoon valmiina siirtymään mäen päälle, mutta nähdessämme maijan, kurvasimmekin smoothisti toiseen suuntaan ja se siitä.

Siirryimme kohti pyhää, mutta tarkastimme toki rukan matkalla. Ilman syvempää tutkiskelua ruka ei tarjonnut mitään mullistavaa näiden leveysasteiden standardeilla, mutta laskimme mukavan auringonlaskupommituksen ennen kuin jatkoimme Pyhälle, jossa odotti varsin miellyttävä neljän mutkan ja yhden slaidin vauhtimäki loistavalla asvaltilla varustettuna. Kaiteet ja katukivet tekivät tästä hieman edellisiä mäkiä hazardimman, mutta asennoitumalla oiken oli tämäkin mäki aivan timanttia!

Ukkoluosto tarjosi reilun kilometrin mittaisen täydellisellä asvaltilla varustetun mutkatien joka oli kuin Aulangon ja Messilän yhdistelmä, mutta täydellisellä alustalla ilman driftejä. Kädet seläntakana pystyi nämä kurvit klaaraamaan. Oijoi. Hubaahubaa. ja poroi.

Osa kolme
Levi

Saavuimme yöllä leville ja tarkastimme ilmeisimmän mäen joka nousee levin rinteillä sijaitsevalle hotellille (tuikku tms?). Hihkuminen alkoi heti mäen alussa huomatessamme että asvaltti oli silkinpehmeää ja tie aivan eeppinen mitoiltaan ja muodoiltaan. Parin kilometrin kyyrytys loivasti kaartelevassa ja kumpuilevassa levin tunturimaisemassa oli täydellinen paikka suorittaa suomen epävirallinen nopeusennätys heti ensimmäisellä laskulla. 80km/h. Niin. tiehän menee melkein tunturin huipulle asti, mutta yläosa on melko laskukelvottomalla alustalla varustettua. Löytyihän sitä paljon puhuttua lappiassuakin viimein.

Toinen levin ympäristöstä spottaamistamme mäistä on 3,5 kilometriä pitkä losotus, jonka alku on hieman kapeampaa kaksikaistaista mökkitietä, johon oli ripoteltu mukavasti neulansilmiä ja herkkusweeppereitä. Niin ja täydellistä asvalttia. Tässä kohtaa vauhtia kertyy noin 50km/h ja kurvit taittuu mukavasti tukissa. Sitten tie liittyy isommalle tiellä ja jatkuu piiiiitkällä kaarteella jossa vauhti yltyi auton mittarin mukaan 85km/h.

T Ä Y D E L L I S T Ä.

Nyt olemme matkalla takaisin isosyötteelle, mutta pysähdyimme rovaniemelle hausmyllyn keikkaa kuuntelemaan tähän kävelykadulle. ihQ

————

Lappi on valoitettu, miehemme ovat takaisin sivistyksen parissa ja edit-huoneessa käy kova kuhina. Videota luvassa varmasti moneltakin eri taholta. Odottakaas vaan!!