Rahasta

Helppoa rahaa ilman riskiä? - Älä sorru verkkohuijauksiin!

noreply@blogger.com (Mikko) — Fri, 20 Apr 2012 07:50:00 +0000

Lainsäätäjät ja laillisuuden valvojat ovat vaikeuksissa verkon kanssa: verkkomainonta on villiä länttä, jossa kuluttajansuoja näyttää usein unohtuvan. Siksi kuluttajan kannattaa olla tarkkana törmätessään verkkosivuihin, jotka lupaavat helppoa rahaa nopeasti.

Yleensä nämä helppoa rahaa mainostavat sivustot perustuvat kumppanuusmarkkinointiin -- ne houkuttelevat lukijoita rekisteröitymään esimerkiksi jonkun kansainvälisen pelisivuston jäseneksi esittelemällä aukottoman tienausmenetelmän.

Kasinohuijaukset

Yksinkertaisen vedonlyöntistrategian esittelyn tarkoitus on antaa yksinkertaiselle lukijalle käsitys siitä, että peleissä on mahdollista voittaa järjestelmällisesti.

Tämän jälkeen mainossivusto esittelee lukijoille muutamia kasinoita, jotka tarjoavat lukijalle ilmaista pelirahaa. Mainossivuston ylläpitäjä saa palkkion jokaisesta uudesta rekisteröityneestä pelaajasta.

Valitettavasti voittavaa järjestelmää ei ole olemassa, ja pelisivustojen esittämä kaksinkertaistamisstrategia johtaa lopulta tappioon.

Voitko ansaita rahaa kotona ilman vaivannäköä?

Jenkkisivuilla esitellään usein myös järjestelmiä, joiden avulla voit tienata rahaa netissä ilman vaivannäköä.

Yleensä tämä perustuu automaattisesti luotuun sisältöön, joka esimerkiksi muokkaa Wikipedian artikkeleista sekasotkuista sisältöä. Ideana on, että Googlen kautta sivustolle tulee kävijöitä, jotka klikkaavat mainoslinkkejä, koska sivustolla ei ole mitään järkevää luettavaa.

Muutama vuosi sitten menetelmä saattoi toimia hyvinkin, mutta hakukoneet ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi. Siksi roskasivuille on entistä vaikeampi saada kävijöitä.

Sen vuoksi sinun ei kannata maksaa senttiäkään e-kirjasta tai valmiista tietokoneohjelmista, jotka auttavat sinua rakentamaan roskasivustoja.

Seitsemän blogia, joita seuraan

noreply@blogger.com (Mikko) — Wed, 17 Aug 2011 16:55:00 +0000

Päivätyö nettimarkkinoinnin konsulttina on viime kuukausina vähentänyt selvästi intoani päivittää tätä blogia. Asiaa olisi kyllä kertynyt paljonkin, mutta aivan kaikkea ei viitsi edes näin pienelle yleisölle julkisesti kertoa. Sen vuoksi päätän kolmen kuukauden blogihiljaisuuden antamalla sinun vilkaista hiukan tilaamiani rss-syötteitä.

Kun aika on rahaa, kannattaa blogien seuraamisessa siirtyä pelkästään syötteiden käyttämiseen. Itse olen ottanut tavakseni aina muutaman viikon välein poistaa selaimestani -- tai oikeastaan Google Readerista -- syötteet, joiden anti on ollut keskimääräistä heikompi. Silloin syötelistaus ei pääse kasvamaan ylipitkäksi.

Seuraavia blogeja olen kuitenkin seurannut jo jonkun aikaa.

ProBlogger on paras lähde kaikille, jotka bloggaavaat tienatakseen sivutuloja tai tehdäkseen sisällöntuotannosta ammattinsa. Darren Rowse tietää, mistä kirjoittaa.
Copyblogger kertoo, kuinka kirjoitat myyvää sisältöä verkkoon. Copyblogger keskittyy Darren Rowsea enemmän itse kirjoittamiseen.
SEOmoz. Jos haluat seurata vain yhtä hakukoneoptimoinnista kertovaa blogia, valitse tämä.
YOUmoz. Jos aikasi riittää kahteen hakukoneoptimointiblogiin, tilaa myös tämä. Blogin artikkelit ovat SEOmoz-yhteisön jäsenten kirjoittamia. Blogin parhaat artikkelit julkaistaan myös SEOmoz-blogissa.
The Official Google Blog. Verkko pyörii Googlen ympärillä kaikkialla maailmassa. Suomessa Google on vielä muuta maailmaa hallitsevammassa asemassa.
Occam's Razor ei nimestään huolimatta ole tieteenfilosofiaa käsittelevä blogi. Blogia kirjoittaa Avinash Kaushik, jonka web-analytiikkaa käsittelevät kirjoitukset (ja kirjat) kuuluvat verkkoliiketoiminnan osaajien pakolliselle lukulistalle.
The Search Engine Journal olkoon luettelon uusin tuttavuus. Blogi on vastikään päätynyt seuraamieni sivustojen joukkoon -- ja vaikuttaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta.

Näiden lisäksi lukulistallani on toki koko joukko erilaisia enemmän tai vähemmän teknisiä nörttiblogeja sekä erilaisia harrastusblogeja. Ne eivät kuitenkaan kuulu tähän blogiin.

Mitkä ovat sinun suosikkiblogejasi? Oletko itse lukenut samoja blogeja kuin minäkin?

Sisältömarkkinointi sopii sekä pienelle että suurelle yritykselle

noreply@blogger.com (Mikko) — Sun, 08 May 2011 14:53:00 +0000

Blogin päivittäminen on jäänyt viimeisen vuoden aikana vähille. En kuitenkaan ole viettänyt muuten hiljaiseloa, sillä verkkosivustoportfolioni on kasvanut vauhdilla. Opiskelukiireet, muiden sivustojen rakentaminen ja asiakkaiden kanssa työskentely ovat jättäneet alkuaikoja vähemmän aikaa tämän blogin päivittämiselle.

Nettibisneksestä sisältömarkkinointiin

Hakukoneoptimoinnin ja affiliate-markkinoinnin jälkeen kiinnostukseni on siirtynyt uuteen kohteeseen -- sisältömarkkinointiin. Sisältömarkkinointi on maksuttoman sisällön jakamiseen perustuvaa yrityksen tuotteiden ja palveluiden markkinointia.

Sisältömarkkinointia on harrastettu iät ja ajat. Todennäköisesti jokaiseen kotiin tulee eri yritysten asiakaslehtiä: pankit, vakuutusyhtiöt, energialaitokset ja kauppaketjut muistavat kanta-asiakkaitaan omilla lehdillään.

Vain pieni osa asiakaslehtien sisältöä on yrityksen omien tuotteiden mainostamista. Sen sijaan yritykset jakavat sisältöä, joka auttaa asiakkaita ratkomaan näiden omia ongelmia.

Ongelmien laatu vaihtelee yrityksen mukaan: kauppaketjujen lehdet tarjoavat ruokareseptejä, pankit kertovat asunnon ostamisesta ja säästämisestä, vakuutusyhtiöt kertovat matkailusta ja eläkesäästämisestä ja energialaitokset opastavat ihmisiä säästämään energiaa.

Sisältömarkkinointi on pientenkin yritysten ulottuvilla

Web 2.0:n myötä sisältömarkkinointi on tullut myös pienien, jopa aloittelevien mikroyritysten ulottuville. Kuka tahansa voi perustaa oman blogin ja ryhtyä markkinoimaan yritystään blogin avulla. Tämä vaatii vain aikaa ja taitoa kirjoittaa lukijoita kiinnostavista asioista.

Sisältömarkkinointi vaatii kuitenkin yrittäjältä aivan uudenlaista markkinointihenkisyyttä. Hänen on unohdettava mainostaminen, oma erinomaisuutensa ja tuotteidensa ylivertaisuus. Ihmiset havaitsevat mainosmaisuuden silmänräpäyksessä, ja se vie kirjoitukselta kaiken uskottavuuden.

Sen sijaan sisältömarkkinointia aloittelevan yrittäjän on asettauduttava asiakkaiden asemaan ja pohdittava, mitä asiakkaat oikeastaan haluavat. Vain silloin hän osaa kirjoittaa yleisönsä kannalta arvokasta sisältöä.

Sisältömarkkinointi on monella tapaa hyödyksi

Sisältömarkkinointi hyödyttää yritystä monella tavalla:

sen avulla yritys pysyy vanhojen asiakkaiden mielessä
se saa uudet asiakkaat luottamaan yritykseen
se vakuuttaa yrityksen osaamisesta
verkossa laadukas sisältö on parasta hakukoneoptimointia

Sisältömarkkinointi voi onnistua siinä, mikä mainostamisella ei onnistu. Toistuvat mainokset auttavat toki yritystä pysymään asiakkaiden mielissä, mutta ne vain harvoin saavat asiakkaita luottamaan yritykseen. Yhtä harvoin ne vakuuttavat yrityksen osaamisesta tai tuotteiden laadusta: mainoksiin suhtaudutaan aina epäillen.

Sen vuoksi sisältömarkkinointi sopii paitsi aloittelevan, myös vakiintuneen yrityksen markkinoinnin välineeksi. Jokainen yrittäjä voi nykyään julkaista omaa asiakaslehteään!

Verkkoyrittäjän kolme tulonlähdettä

noreply@blogger.com (Mikko) — Tue, 21 Dec 2010 09:09:00 +0000

Täysin epätieteellinen, pelkkään näppituntumaan perustuva arvioni on, että monilla talouden sektoreilla odotetaan ensi vuodesta jo paljon parempaa. Esimerkiksi pankit ja rahoitussektori näyttävät rekrytoivan tällä hetkellä paria edellisvuotta enemmän. Tällä hetkellä yritän kuitenkin tienata rahaa muilla konsteilla: yrittäjänä.

Tuloni koostuvat tällä hetkellä kolmesta päälähteestä:

konsultointipalkkiot
kirjoituspalkkiot
omien verkkosivujen tuotto

Kaksi ensimmäistä keinoa vaativat luonnollisti jonkinlaista osaamista, jotta yritysasiakkaat ovat valmiita maksamaan palkkioita. Verkkosivujen pystyttäminen ei kuulu useimpien pienten ja mikroyrityksien ydinosaamiseen. Siksi yritykset ostavat mielellään verkkosivuihin liittyviä palveluita ulkopuolisilta yrityksiltä.

Sama koskee sisällöntuotantoa. Harva yrittäjä osaa kirjoittaa sujuvia tekstejä, jotka löytyvät hakukoneilla ja auttavat myymään enemmän yrityksen palveluita tai tuotteita. Valitettavan harvassa yrityksessä kuitenkaan huomataan, että myös sisällöntuotanto vaatii osaamista. Verkkosivut koetaan edelleen lähinnä tekniseksi ongelmaksi.

Omat verkkosivut tuottavat näiden lisäksi tasaista tuloa Google-mainosten ja kumppanuusohjelmien avulla. Tämän tulonlähteen osalta töitä kannattaisi tehdä entistä enemmän vuonna 2011, koska onnistuneet verkkosivut tuottavat tuloja pitkään julkaisun jälkeenkin. Toimiva verkkosivu on pääomaa, jonka tuottoprosentti on mainio!

Onko verkko riittävän tiheä?

noreply@blogger.com (Mikko) — Sat, 11 Dec 2010 14:36:00 +0000

Opiskelukiireet ja yrittäminen ovat täyttäneet viime kuukauteni varsin tehokkaasti. Sen vuoksi blogin päivittäminen on jäänyt turhan vähäiseksi. Tärkeimmistä asioista on kuitenkin huolehdittava ensiksi. Tällä hetkellä tärkeyslistan kärjessä on kauppatieteen opintojen saaminen päätöksen ja rahan tienaaminen vuokranmaksua varten. Bloggaaminen ei varsinaisesti auta kummankaan tavoitteen saavuttamisessa.

Uusia nettisivustoja olen tietysti pystyttänyt myös viime aikoina. Tällä hetkellä pyrin keskittymään sivustoihin, joilla olisi mahdollista saada jonkinlaisia tuloja affiliate- eli kumppanuusohjelmien avulla. Valitettavasti monien tuottoisimpien aihepiirien kohdalla kilpailu on varsin kovaa.

Esimerkiksi pikavippi- ja kulutusluottosivustoja on Suomen verkkomaailma jo väärällään. Toistaiseksi olen pysynyt erilaisista pikavippi- ja pikalainateemoista varsin etäällä, sillä en erityisemmin arvosta näiden yritysten toimintalogiikkaa. Ajattelin kuitenkin kokeilla, mahtuisiko maahan vielä yksi sivu, jonka aiheena ovat kulutusluotot.

Kovin kilpailluilla aiheilla tienaaminen on vaikeaa, sillä sivustolle pitää laatia erittäin runsaasti sisältöä. Ilman runsasta sisältöä sivustolle ei kovin moni verkon kokija eksy, eikä ilman suuria kävijämääriä ole mahdollista päästä juuri minkäänlaisiin tuloihin. Runsaan sisällön lisäksi liikennettä voi tietysti hankkia myös Google AdWords -mainoksilla, mutta silloin täytyy sivuston konversion olla jo varsin korkealla tasolla.

Parhailla sivustoillani olen saanutkin konversion jo varsin mukavaksi: lähes yksi kävijä kymmenestä tilaa sivustolla myytävän tuotteen. Tätä tasoa olevan sivuston mainostaminen voisi jo kannattaa.

Jos taas 99 prosenttia sivuston kävijöistä kulkee vain läpi tekemättä hankintaa, on sivustossa selvästi vikaa. Silloin on harkittava pyydyksen vaihtamista parempaan.

Passiivinen tulo -- suurten ansioiden salaisuus?

noreply@blogger.com (Mikko) — Sat, 28 Aug 2010 07:42:00 +0000

Nettibisneksen tekijät puhuvat usein passiivisesta tulosta keinona suuriin tuloihin. Mistä oikein on kysymys? Vääräleukojen mukaan passiivinen tulo tarkoittaa sitä, että teet työtä 16 tuntia vuorokaudessa voidaksesi tienata niinä kahdeksana tuntina, jolloin nukut. Jos tämä kuullostaa houkuttelevalta, lue lisää!

Passiivisen tulon ajatuksena on rakentaa verkkoon sivustoja, jotka tuottavat rahaa yötäpäivää. Rahantulo ei keskeydy edes nukkuessasi. Parasta on, jos kykenet rakentamaan verkkosivuja, joiden ylläpitoon ei mene aikaa lainkaan, mutta sivustot silti naksuttavat kumppanuusohjelmien kautta myyntituottoja ja mainosnapsautuksia.

Voit kerätä passiivisia tuloja myös blogin avulla. Tällöin joudut tietenkin aktivoimaan itseäsi kirjoittamaan blogijuttuja, ellei täysin sohvaperunalle tämä ansaintamuoto ei kelpaa. Jos blogilla tienaaminen kiinnostaa, suosittelen sinua tilaamaan Bloggaajat.com -sivuston uutiskirjeen. Uutiskirje kertoo, kuinka bloggaat ammattimaisesti ja passiivinen tulo alkaa virrata pankkitilillesi.

Itse en ole onnistunut passivoimaan tulojani kovin suuresti. Muutama sivusto tuottaa toki tasaista tahtia, aina jonkun kympin kuussa. Paradoksaalista kyllä, ne tuottaisivat paremmin kunhan aktivoituisin itse hiukan enemmän. Sivustoille pitäisi tuottaa hiukan lisää sisältöä ja hankkia niille hiukan lisää linkkejä. Tämän jälkeen rahantekokone voisikin olla paremmassa tuloskunnossa.

En kuitenkaan ole itse niin intomielinen passiivisten tulojen perään haikailija. Jos tekisin työtä pelkästään rahan vuoksi, passiivinen tulo olisi varmasti houkuttelevaa. Kuitenkin työ on minulle enemmän kuin pelkkä tapa tienata rahaa -- sen täytyy tuottaa myös mielihyvää. Siksi en jaksa rakentaa erilaisia pikavippisivustoja ja muita viritelmiä pelkästään tienausmielessä.

Kumppanuusohjelmat (affiliate marketing) ja kuluttajansuojalaki

noreply@blogger.com (Mikko) — Sat, 07 Aug 2010 09:42:00 +0000

Kumppanuusohjelmat ovat paras tapa tehdä rahaa netissä. Kumppanuusohjelman periaate on yksinkertainen -- tienaat välityspalkkion kaupasta, kun

sivustosi lukija klikkaa mainosta tai tekstilinkkiä
ja ostaa myydyn tavaran tai palvelun.

Kaikki nettibisneksen tekijät ovat huomanneet, että tekstiin upotetut linkit ovat tehokkain tapa tehdä rahaa. Kuluttajat suhtautuvat bannerimainontaan epäluuloisesti ja seuraavat paljon todennäköisemmin esimerkiksi blogin tekstiin upotettuja linkkejä.

Kaikkien tehokkaimmin tekstilinkit toimivat, kun sivuston kirjoittaja antaa näennäisen neutraalia tietoa. Todellisuudessa informaatio saattaa olla valikoivaa ja neutraalin arvion taakse kätkeytyy härskiä mainontaa.

Valitettavasti kuluttajansuojalaki toteaa seuraavaa:

4 § (29.8.2008/561)
Markkinoinnin tunnistettavuus

Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.

Minun mielestäni tekstiin upotetut kumppanuusohjelmien linkit rikkovat tätä lakipykälää vastaan: linkistä ei käy ilmi kaupallinen tarkoitus eikä se, kenen lukuun markkinoidaan.

Yleisön vaatimuksesta ilme uusiksi

noreply@blogger.com (Mikko) — Sat, 24 Jul 2010 14:34:00 +0000

Viikko sitten blogini kommenttilaatikkoon ilmaantui Teemu Kinnusen ystävällinen kommentti, jonka huomasin vasta eilen. Teemu totesi sisältöni hyväksi, mutta blogin ulkoasun karseaksi. Hiukan asiaa pohdittuani päätin lopulta pistää blogin ilmeen uusiksi.

Visuaalisen ilmeen muuttaminen on riskipeliä, sillä ilmeen tulisi olla kestävä. Ilme nimittäin auttaa blogin satunnaisia lukijoita tunnistamaan blogin, kun he palaavat sivulle kenties kuukauden välein. Yritysmaailmassa puolentoista vuoden välein ei missään nimessä kannattaisi mennä muokkaamaan ilmettä, sillä noin lyhyessä ajassa vanhakaan ilme ei vielä ole tullut tutuksi. Internetin nopeatempoisessa maailmassa tällainen hötkyily kuitenkin sallittaneen.

Tämäkään teema ei ole täysin mieleni mukainen -- kaipaisin sivun alalaitaan vaaleanharmaata aluetta, jonne olisi helppo upottaa oikean sivupalkin vimpaimia. Tällä hetkellä oikea palkki on hiukan täyteen ahdetun näköinen. Koska html- ja CSS-taitoni ovat varsin vajavaisia, yritän ainakin toistaiseksi selvitä tällä teemalla.

Toista Teemun ehdotusta en kuitenkaan aio toteuttaa: aion jatkossakin kirjoittaa tekstit "yhteen pötköön" ja käyttää pelkästään kappalejakoa tekstien jäsentämiseksi . Lihavoinnit, väliotsikot ja luetelmat helpottaisivat tietenkin Googlen aikakauden kärsimättömien lukijoiden elämää. Yhdeksän kymmenestä nettilukijasta nimittäin on valmis siirtymään seuraavalle sivulle, ellei silmän verkkokalvolle heijastu heti ensivilkaisulla kiinnostavia sanoja.

Vaikka olenkin käyttänyt webbiselaimia jo aikana ennen Mosaicin julkaisemista, olen kuitenkin Gutenbergin aikakauden lapsi ja tottunut lukemaan ja kirjoittamaan pitkiä tekstejä. Koska kirjoitan tätä blogia lähinnä omaksi ilokseni, pidän oikeutenani kirjoittaa kaltaisilleni lukijoille -- lukijoille, jotka viitsivät uhrata elämästään kolme minuuttia tekstini lukemiseksi. Useimpien artikkeleiden lukemiseen ei mene edes kolmea minuuttia, sillä tällaisen normaalimittaisen blogitekstin ehtii varmasti lukea puolessatoista minuutissa.

Kokonaan toinen asia on, kannattaako tuota puoltatoista minuuttia elämästään kuluttaa jonkin blogiartikkelin lukemiseksi. Itse yritän karsia seuraamien blogien luetteloa minimaaliseksi, koska kovin suuri osa verkon sisällöstä on surkeaa. Harvat lukijani voivat luonnollisesti tehdä saman ratkaisun, poistaa blogini rss-syötteen syötelukijastaan ja heittää verkkoselaimen kirjanmerkin roskakoriin.

Google AdSense antoi porttikiellon Blogsome-blogipalvelulle

noreply@blogger.com (Mikko) — Fri, 02 Jul 2010 10:57:00 +0000

Tein vuosi sitten pahan virheen: päätin perustaa blogin ilmaisen Blogsome-blogialustan päälle. Blogsome on Bloggerin kaltainen maksuton palvelu, jonka avulla kuka tahansa on voinut perustaa ilmaisen blogin.

Blogsome erosi muista ilmaisista blogialustoista siinä, että se salli Wordpress-asetustiedostojen muokkaamisen käsin. Näin blogipohjia on voinut muokata itse. Lisäksi Blogsome sallii mainostamisen, mitä Wordpressin oma ilmainen blogipalvelu ei salli.

Valitettavasti Google on nyt estänyt mainosten näytön kaikissa Blogsome-blogeissa. Tämä johtuu siitä, että jotkut Blogsomen käyttäjistä ovat rikkoneet Googlen mainosohjelman käyttöehtoja vastaan. Google tarttui järeään aseeseen ja esti mainosten näytön koko blogsome.com-domainilla riippumatta sisällön omistajasta ja mainostulojen saajasta. (lähde)

Näköjään AdSense-mainokset ovat turvassa vain omalla domainilla toimittaessa - ja epäilemättä myös Googlen omistamien Blogspot-blogien reunoilla. Jos tarkoituksesi on tienata pieniä rahapuroja lukuisilla webbisivustoilla, on Blogspot ilmeisesti ainoa suhteellisen luotettava ilmaisalusta. Isompiin tuloihin tähtäävät sivustot kannattaa perustaa aina omalle domainille.

Onko sisältösi surkeaa?

noreply@blogger.com (Mikko) — Wed, 23 Jun 2010 08:55:00 +0000

Moni bloggaaja tai nettibisneksen tekijä harmittelee lukijoiden tai sivustolla kävijöiden vähyyttä. Bloggaajan motivaatio hiipuu, kun kukaan ei käy lukemassa blogia. Nettibisneksen tekijä taas toivoisi lisää kävijöitä, jotta voisi muuttaa kävijät rahaksi.

Missä vika? Onko bloggaajan pakko perehtyä hakukoneoptimointiin saadakseen lisää lukijoita? Onko nettibisneksen tekijän hankittava epämääräisiltä sivustonikkareilta lisää linkkejä, jotka toisivat mahdollisia asiakkaita sivustolle? Vai pitäisikö ostaa Googlen AdWords-ohjelmasta mainostilaa?

Todennäköisesti mikään edellämainituista ei ole pysyvä ratkaisu.

Useimmiten ongelma näet piilee siinä, että sivuston tai blogin aihepiiri ei kiinnosta riittävän monia ihmisiä.

Toinen vaihtoehto on, että sisältösi on yksinkertaisesti niin surkeaa, että kukaan ei viitsi lukea blogiasi tai palata sivustollesi.

Jos bloggaat elämästäsi, on sinun turha kuvitella blogisi kiinnostavan suuria massoja. Jos bloggaat muodista, on sinulla huomattavasti paremmat mahdollisuudet kerätä blogille lukijoita. Mutta jos sisältösi on surkeaa, ei kiinnostava aihekaan auta.

Tähän ongelmaan on helppo ratkaisu: kirjoita enemmän, julkaise vähemmän.

Kirjoita joka päivä tuhat sanaa, mutta julkaise vain kolmesataa sanaa. Karsi sanottavaasi, tiivistä ilmaisua, deletoi ajatuksettomat kappaleet. Siisti tekstiä, korjaa kielioppia.

Sisältösi paranee väistämättä.

Kirjoita erilaista blogia, jos haluat paljon lukijoita!

noreply@blogger.com (Mikko) — Sun, 06 Jun 2010 16:43:00 +0000

Luin taannoin Jack Troutin kirjan Erilaistu tai kuole. Trout on yhdysvaltalainen markkinointiguru, jonka pääsanoma yrityksille on erilaistumisen tarve. Trout opettaa, että yritysten täytyy tehdä itsestään selvästi kilpailijoistaan erottuvia. Vain näin yritykset voivat saada viestinsä läpi ja saada tuotteensa myytyä.

Troutin sanoma kannattaa ottaa vakavasti myös nettibisneksessä. Englanninkielisessä blogimaailmassa on lukemattomia erilaisia vimpaimia ja härveleitä esitteleviä ns. gadget-blogeja, joita on vaikea erottaa toisistaan. Juttujen aiheet kopioidaan blogista toiseen. Koska harva härvelin esittelijä on pitänyt esittelemäänsä hilavitkutinta koskaan edes kädessä, on myös kuvat yleensä kopioitu tuotteen valmistajan sivuilta. Siksi asiaan vihkiytymättömän surffaajan silmin jokainen sivusto näyttää toistensa kopiolta.

Sama ongelma vaivaa myös "Make money online" -lajityypin blogeja. Samat vinkit ja aiheet toistuvat blogista toiseen. Blogit eroavat toisistaan lähinnä kirjoitustyylin ja kirjoittajan kuvan osalta. On ilmiselvää, että näitä blogeja ei juuri kannata lukea.

Troutin ohjetta noudattavan bloggaajan pitäisi siis erilaistaa bloginsa voidakseen vallata lukijan mielessä tietyn tilan. Täytyy myöntää, että itsekään en ole kovin onnistunut lukijoiden mielen valtaamisessa: päivittäinen kävijämäärä pyörii kuukaudesta toiseen viidenkymmenen kieppeillä. Onneksi sentään heti alussa valitsin blogille teeman, joka ei ole kovin yleinen. Näin edes blogin visuaalinen ilme on kohtuullisen erottuva.

Pitäisikö minun siis erilaistaa blogiani? Vai onko blogikuolema väistämätön?

Yksi mahdollinen erilaistamistapa olisi varmasti oman nimeni tuominen esiin. Amerikkalaistyylinen potretti blogin etusivulla tuntuu kyllä minulle vieraalta. Mutta kenties tätä ei voi välttää, jos haluan kirjoittaa selvästi muista erottuvaa blogia.

Voisin myös yrittää tehdä tästä blogista selvästi erottuvan ottamalla entistä avoimemmin kriittisen näkökulman nettibisneksen Suomessa vallitseviin muotoihin. Tietysti kriittisyyden voisi viedä täsmäiskujen tasolle: voisin ruotia ja analysoida yksittäisiä blogeja ja erilaisia rahan vuoksi tehtyjä nettisivuja -- mutta samalla auttaisin roskasivujen tekijöitä linkittämällä roskasivustoihin. Sen vuoksi taidan jättää tämän erilaistamiskeinon käyttämättä.

Ehkäpä jatkan sisällön suhteen nykyisellä linjallani. En juuri lue kotimaisia blogeja, siksi kirjoittamistapani ja juttujeni sisältö uskoakseni poikkeaa muiden blogien sisällöstä riittävästi.

Kuitenkin blogin positiointi edes omassa mielessä auttaisi pitämään linjan johdonmukaisena. Johdonmukainen linja taas saa ainakin osan lukijoista palaamaan blogiin uudestaan, jos vain ehdin kirjoittaa uusia juttuja.

Nettibisnes ja turisti kehitysmaassa

noreply@blogger.com (Mikko) — Sat, 08 May 2010 17:57:00 +0000

Monet nettibisneksen tekijät tienaavat suuren osan tuloistaan luokattoman huonoilla sivuilla. Ideana on perustaa sivusto jonkun suositun ja mahdollisimman tuottoisen hakusanan ympärille. Sisältö luodaan mahdollisimman vähällä vaivalla -- joko kierrättämällä Wikipedian tekstejä tai plagioimalla sisältö härskisti muiden sivuilta.

Varsinkin Suomen pienissä nettibisneksen piireissä tämä tuntuu olevan yleinen tapa ansaita rahaa netissä. Pieni vilkaisu vaikkapa hakusanalla "pikavippi" löytyviin sivuihin paljastaa nopeasti, mitä tarkoitan. Näillä sivuilla tienaaminen perustuu kahteen päätapaan: Google AdSense -mainoksiin ja kumppanuusohjelmiin.

Google suhtautuu kuitenkin roskasivuihin kielteisesti: mainosohjelma ei ainakaan periaatteessa hyväksy mainosten sijoittamista sivuille, joiden tarkoituksena on pelkästään tienata mainostuloilla. Roskasivuilla tienaavat pitävät usein rajanvetoa mielivaltaisena.

Osaksi näin ehkä on, mutta useimmat tapaukset ovat kyllä erittäin selviä. Toisinaan sivuston varsinaista sisältöä on vaikea havaita agressiivisesti sijoiteltujen mainosten lomasta. Tällöin sivustolla ei varmasti ole mitään muuta tarkoitusta kuin tuottaa mainosnapsautuksia.

Minun mielestäni Google on tavallisten netin käyttäjien asialla -- ja hyvä niin. Rahan tienaamiseksi tehdyistä roskasivuistoista ei ole hyötyä kuluttajille, kumppanuusohjelman kautta mainostaville yrityksille eikä yhteiskunnalle. Ainoastaan roskasivustojen pystyttäjät hyötyvät näistä kyhäelmistään.

Kuluttajan kannalta tienausmielessä pystytetyt sivustot ovat pikemminkin haitallisia.

Viimeisen päälle optimoidut sivut estävät hakukoneiden avulla tietoa etsiviä kuluttajia löytämästä tietään tiedon alkulähteille. Kierrätetyn tiedon keskeltä on vaikea löytää alkulähteitä ja päästä selvyyteen tiedon todenperäisyydestä ja ajankohtaisuudesta. Sivujen määrän lisääntyminen ei siis lisää kuluttajien käytettävissä olevan tiedon määrää. Päinvastoin -- kuluttajan kannalta olisi parempi päästä suoraan tiedon alkulähteelle.

Sama pitää paikkansa silloin, kun Internetin käyttäjä ei etsi pelkkää tietoa, vaan haluaa ostaa tuotteen. Myös tässä tapauksessa olisi kuluttajan kannalta parempi, että roskasivustoja ei ole. Ilman roskasivustoja kuluttaja löytäisi suoraan alkuperäiselle sivulle ja voisi tehdä ostoksensa ilman, että sivustonikkarille täytyy maksaa välityspalkkio kaupasta.

Aivan vastaavaan ongelmaan turisti törmää matkustaessaan kehitysmaissa. Heti kun matkaaja on astunut ulos bussista, paikalliset "oppaat" ympäröivät matkalaisen. Muutamankymmenen dollarin korvausta vastaan he lupaavat esitellä turistille kaupungin nähtävyydet. Toisinaan tämä tarkoittaa sitä, että oppaat kierrättävät turistia eri matkamuistomyymälöissä. Nämä taas maksavat oppaalle provision turistin tekemistä ostoksista. Kuulostaako tutulta?

Roskasivujen tekijät toisinaan puolustelevat toimintaansa sillä, että he tehostavat markkinoiden toimintaa tuomalla tuotteita kuluttajan nähtäville. En usko tähän perusteluun: Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajat päätyisivät suoraan myyjän nettisivuille. Roskasivut aiheuttavat ainoastaan harhailua netissä ja hidastavat ostoprosessia.

Useimmat roskasivut eivät luo mitään arvoa. Sen sijaan sivuston ylläpitäjät saavat mainostajilta välityspalkkion syntyneistä kaupoista -- aivan kuten kehitysmaiden matkaoppaat. Tämän vuoksi kumppanuusohjelmat ja roskasivustot ainoastaan nostavat tuotteen hintaa.

Jos roskasivuja ei olisi, kuluttajien olisi helpompi vertailla kilpailevien tuotteiden hintoja. Tällöin markkinat olisivat tehokkaampia ja myytävien tuotteiden hinnat laskisivat. Ja kun hinnat olisivat alhaisempia, tehtäisiin kauppoja enemmän. Ikäänkuin näkymättömän käden ohjaamana tehokkaat markkinat johtaisivat kaikkien osapuolien kannalta optimaaliseen tulokseen.

Roskasivustoilla tienaavat lyövät kuitenkin kauppiaiden ja kuluttajien väliin oman kiilansa. Roskasivujen tekijät elävät markkinoiden tehottomuudesta ja siksi he pyrkivät tekemään Internetistä entistä sekavamman ja tehottomamman markkinapaikan. Näin he voivat taluttaa kuluttajan sinne, minne kuluttajat löytäisivät ilman opastakin -- jos roskasivustojen tekijät eivät estäisi sujuvaa liikkumista verkossa.

Kehitysmaissa kaupustelijat, oppaat ja kerjäläiset toimivat aivan samoin: opaslaumasta, kengänkiillottajista ja huijareista pääsee helpoimmin eroon maksamalla yhdelle oppaalle tämän "palveluista". Valitettavasti tämän jälkeen matkailija joutuu maksamaan ostoksistaan tavallista korkeamman turistihinnan -- aivan kuten nettikaupoissakin.

Turisti voi onneksi kieltäytyä "oppaan" palveluista, mutta Internetissä on vaikeaa olla maksamatta kynnysrahaa roskasivustojen tekijälle.

Karsi rönsyt, keskity olennaiseen!

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 29 Mar 2010 16:21:00 +0000

Viime kuukausina on aikani ollut tiukalla, mikä näkyy myös blogin päivitystiheyden romahtamisessa. Vuosi sitten kirjoitin säännöllisen aikataulun mukaisesti kolme juttua viikossa. Viime aikoina harvat lukijani ovat saaneet luettavakseen artikkelin kuussa. Sekin lienee parempi kuin ei yhtään artikkelia.

Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen. Kirjoitan vähemmän, luen enemmän, nukun vähemmän ja opiskelen enemmän. Toisinaan järjestys vaihtuu päinvastaiseksi: kirjoitan enemmän ja luen vähemmän.

Kun opiskelut muuttuivat kiireiseksi, oli helpointa löytää ajansäästömahdollisuuksia virtuaalimaailmasta. Eri keskustelufoorumeilla sai aikansa kulumaan, mutta niistä ei välttämättä oppinut enää mitään. Oli siis korkea aika siivota webbiselaimen kirjanmerkeistä joukko sivustoja, joilla tuntui olevan paljon puhetta ja vähän asiaa.

Sama karsiminen jatkui myös blogimaailmassa. Havaitsin, että on mahdotonta seurata kymmeniä blogeja. Tässäkin suhteessa oli parasta keskittyä olennaiseen. Jälleen onnistuin siivoamaan Firefoxin kirjanmerkeistä tarpeettomia sivuja.

Siivousoperaatio jatkui myös tässä blogissa. Jätin oikeanpuoleisen sivupalkin linkkilistaan harvoja blogeja, joita oikeasti pidän seuraamisen arvoisena. Karsitun listan blogeja en tällä hetkellä ehdi juuri kommentoida, mutta käyn kuitenkin nopeasti tarkastamassa uutuusjutut.

Kenties tämän blogin kirjoitustahdin harventuminen on vain hyväksi lukijoideni kannalta. Kun päivitystahtini pysyy harvana, säästyy myös lukijoiden aikaa.

Yritän pysyä asiassa, karsia rönsyjä ja tiivistää ilmaisutapaani. Toive tiiviistä ilmaisusta tuntuu valitettavasti olevan ristiriidassa ajan säästämisen kanssa: kun säästän sanoja, aikaa kuluu enemmän.

Tekniikka on triviaalia -- sisällöntuotanto on työlästä

noreply@blogger.com (Mikko) — Sun, 14 Mar 2010 08:32:00 +0000

Joitakin viikkoja sitten ihmettelin pihvin puuttumista suomalaisilta nettisivustoilta. Kommenteissa pihvin puutetta selitettiin mainostulojen pienuudella: kun sivustot tuottavat vain vähän mainostuloja, ei kovin kummoista sisältöäkään kannata tuottaa. Mainostulojen vähäisyys pitää varmasti paikkansa. Epäilen kuitenkin, että tämä ei ole todellinen syy sisällön vaatimattomuudelle.

Itse uskon, että suurin osa nettibisnestä erilaisilla sivustoilla tekevistä ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut sisällön tuottamisesta. Laadukkaan sisällön tuottamisen sijaan nörttibisneksen tekijöitä kiinnostaa hakukoneoptimointi, linkkien rakentaminen, tekniikka ja raha.

Kaikki neljä seikkaa ovat varmasti tärkeitä. Valitettavasti näyttää siltä, että mainituista asioista kiinnostuneet nettibisneksen tekijät eivät yksinkertaisesti ole tottuneita kirjoittamaan luettavaa tekstiä. Linkkien rakentamiseen uhrataan kyllä työtunteja, mutta sisällön kirjoittamiseen ei viitsitä panostaa. Tai kenties nörtit eivät yksinkertaisesti osaa kirjoittaa sujuvia tekstejä, joissa pilkut ovat paikallaan?

Nörttien opettaminen sujuviksi nettikirjoittajiksi voi olla hankalaa. Todennäköisesti humanistin on huomattavasti helpompaa oppia tarvittavan tekniikan perusteet -- nettisivustojen pystyttäminen ei nimittäin vaadi kovinkaan suurta ymmärrystä tietotekniikasta. Samoin pienimuotoisessa nettibisneksessä riittävät hakukoneoptimoinnin alkeet oppii jokainen html-kielen perusasiat hallitseva muutamassa tunnissa.

Tekniikka on triviaalia, ja teknistä osaamista vaativa osa nettibisneksestä on helppo ulkoistaa. Käsittääkseni tällä hetkellä toimitaan usein juuri päinvastoin: pienimuotoista nettibisnestä tekevät keskittyvät tekniikkaan ja ulkoistavat työvoimavaltaisen sisällöntuotannon.

Teksteistä ei kuulemani mukaan kuitenkaan makseta kunnollista korvausta. Siksi suomenkielinen netti on täynnä hutiloiden tehtyjä tekstejä. Eihän tekstin tarvitse olla luettavaa, kunhan se sijoittuu Googlen hakutulosten kärkeen? Tämän kuvan ainakin saa katsomalla kotimaisten hakukoneoptimointiyritysten nettisivuja.

Usein hakukoneoptimoidun tekstin erottaa ensi silmäyksellä. Kun optimoija on päässyt valloilleen, oikeinkirjoitussäännöt päätyvät romukoppaan. Ensiksi raiskataan tietenkin optimoinnin kannalta hankalaksi koetut yhdyssanat -- "hakukoneoptimointi yritykset" näyttävät olevan kiinnostuneempia Googlesta kuin lukijoista. Samalta sylttytehtaalta ovat tietenkin peräisin netin monet "pikavippi vertailut".

Hakukoneoptimoijat ja web-analyytikot korostavat usein, ettei graafikkoa pidä päästää suunnittelemaan nettisivuja. Itse taas en päästäisi hakukoneoptimoijaa tai muuta koodinikkaria muokkaamaan saati sitten kirjoittamaan minkään yrityksen nettisivuja.

Kuka linkittäisi sivuuni?

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 22 Feb 2010 15:01:00 +0000

Kaikki nettibisneksen muodot perustuvat siihen, että pystytetylle Internet-sivustolle saadaan mahdollisimman paljon kävijöitä. Kävijöiden toivotaan joko napsauttavan mainoslinkkejä tai ostavan sivustolla markkinoitavia tuotteita.

Sivuston kävijämäärät saadaan nousuun hakukoneoptimoinnin avulla. Hakukoneoptimoinnin kannalta keskeistä on, että optimoinnin kohteena olevaan sivuun saadaan mahdollisimman paljon laadukkaita linkkejä. Siksi jokainen nettibisneksen kanssa puuhaileva on kiinnostunut omiin sivustoihinsa kohdistuvista linkeistä.

Linkkimäärää voidaan esimerkiksi kasvattaa vaihtamalla linkkejä toisten nettibisnesmiesten kanssa tai tarjoamalla juttuja muiden kirjoittajien blogeihin. Hyväksi havaittu keino on myös perustaa kymmeniä roskablogeja ilmaisille blogialustoille. Näiden blogien ainoa tarkoitus on tuoda linkkejä sivustoille, joiden tarkoitus on tuottaa rahaa mainostuloina tai kumppanuusohjelmien avulla.

Linkittymistä vaikeuttaa se, että moni ansaintatarkoituksessa kehitetty sivu ei sisällä laadukasta sisältöä: se kuuluisa pihvi on kadoksissa. Jos sivulla olisi oikeasti hyödyllistä sisältöä, linkkejä kyllä kertyisi ajan myötä automaattisesti.

Jos sen sijaan sisältö on huonosti kirjoitettua, muualta nyysittyä tai vailla mitään omaperäistä asiaa, ei kukaan muu viitsi linkittää sivuun. Tällöin linkkejä on rakennettava itse vaikkapa jo mainitsemieni roskablogien avulla.

Parempia linkkejä tietysti saat, jos onnistut saamaan jonkun suositun blogin linkittämään omaan sivustoosi. Joskus tämä onnistuu kommentoimalla, joskus kehumalla, toisinaan pyytämällä. Yritykset taas onnistuvat saamaan linkkejä ja nettijulkaisuutta pienillä lahjoilla. Yksityista pikkubisnestä tekevät puolestaan tarjoavat toisiin blogeihin juttuja, joissa he voivat linkittää omiin sivustoihinsa.

Mutta linkittäisitkö itse omaan sivustoosi, jos kyseessä olisikin jonkun muun sivu? Jos et linkittäisi, miksi kenenkään muun kannattaisi linkittää siihen?

Mutta missä se pihvi on?

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 25 Jan 2010 18:12:00 +0000

Ilmeisesti tuottoisilla suomalaisilla verkkosivuilla on yksi yhdistävä piirre: niissä ei ole omaa, alkuperäistä sisältöä juuri nimeksikään. Tämä johtuu siitä, että yksinkertaisessa nettibisneksessä tuntipalkka maksimoituu noudattamalla seuraavaa strategiaa:

- keskity tuottoisiin hakusanoihin
- kuppaa sisältö wikipediasta tai muualta netistä
- hakukoneoptimoi sisältö
- hanki muutama linkki
- lisää AdSense-mainokset mahdollisimman häiritsevästi
- mainosta mahdollisimman tehokkaasti kumppanuusohjelmien tuotteita
- siirry seuraavaan hakusanaan

Ilmeisesti parhaiten tuottavia ovat sivut, joilta on vaikea edes löytää omaa sisältöä. Lisäksi vähäinen sisältö saattaa olla luokattoman huonosti kirjoitettua: pilkut puuttuvat, eikä yhdyssanoja osata kirjoittaa yhteen.

Näitä pohtiessani mieleeni tulikin amerikkalainen Wendy's-hampurilaisketjun klassikkomainos yli neljännesvuosisadan takaa. Kolme eläkeläisrouvaa ihailee hampurilaisravintolassa valtavan suurta hampurilaista. Suuren sämpylänkannen alta ei kuitenkaan löydy kummoistakaan pihviä: "Where is the beef?"

Pihvi on kadoksissa myös monilta suomalaisilta nettisivuilta.

Syy tähän lienee selvä: kunnollisen pihvin tuottaminen on niin kallista ja aikaaviepää, että on helpompaa keskittyä apinatasoisilla sivuilla tienaamiseen. Laadukas sisältöhän saattaisi jopa houkutella sivulla vierailijan keskittymään sivuston sisältöön, eikä siirtymään välittömästi eteenpäin mainostajien sivuille.

Hampurilaisravintolat mainostavat suurta pihviä, mutta eivät halua tehdä ravintoloistaan miellyttäviä ympäristöjä. Tarkoitus on saada asiakkaat tankkaamaan kalorit mahdollisimman nopeasti, jotta he siirtyisivät eteenpäin. Näin ravintolan asiakaspaikat saadaan tehokkaampaan käyttöön. Nettisivuilla asiakaspaikoista ei kuitenkaan tarvitse maksaa tilavuokraa, samalle sivulle mahtuu helposti tuhat lukijaa siinä missä yksi lukija.

Tällä hetkellä kaupallista tavoitteista lähtevä mikroyrittäjien sisällöntuotanto ei pidä itse sisältöä lainkaan tärkeänä. Tavoitteenahan on pelkästään mainosvälineenä toimiminen. Tämän vuoksi Internet alkaa muistuttaa yhdysvaltalaista kaupallista televisiotoimintaa: jatkuvien mainosten lomasta on vaikea erottaa varsinaista ohjelmasisältöä.

Mutta onko ylipäänsä mahdollista onnistua taloudellisesti rakentamalla nettisivusto tai blogi, joka tarjoaisi sekä kunnollisen pihvin, että houkuttelisi viettämään aikaa sivustolla? Vai olenko pelkästään vanhanaikainen pitäessäni sivuston lukijalle syntyvää arvoa yhtä tärkeänä kuin kirjoittajalle syntyviä vähäisiä mainostuloja?

Gutenbergin aikakaudelta Googlen kaudelle

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 31 Aug 2009 16:29:00 +0000

Viime kuukausina on eri puolilla nettiä voinut törmätä artikkeleihin, joissa väitetään bloggausta kuolleeksi ilmiöksi. Blogien kirjoittamisen sijaan aikaansa seuraavan nettikansalaisen pitäisi kuluttaa aikaansa esimerkiksi podcasteja tekemällä ja seuraamalla. Monet tunnetut bloggaajat upottavat nykyään blogeihinsa videokatkelmia, joiden ansiosta tekstin ohella tietokoneruudulle ilmestyy puhuva pää.

Viihdyttävän tai vakuuttavan videon tuottaminen on kuitenkin vielä vaikeampaa kuin vakuuttavan tekstin kirjoittaminen. Monille nimittäin jo lyhyen nettiartikkelin tai vaikkapa hiukan muodollisemman sähköpostiviestin kirjoittaminen tuottaa suuria vaikeuksia. Yllättävän usein sähköpostilaatikkooni tuleekin yrityksiltä viestejä, joiden vakuuttavuus kärsii huolimattomasta kielenkäytöstä tai vakavammista kielivirheistä. Jos epäilet viestintätaitojasi, suosittelen sinua tarttumaan Katleena Kortesuon mainioon kirjaseen Tekstiä ruudulla: Kirjoitamme verkkoon (Infor Oy, 2009). Kortesuon kirja käsittelee tekstimuotoista verkkoviestintää varsin laajasti. Verkkotekstien erityispiirteet tulevat lukijalle tutuksi, samoin intranetin luonne sisäisen viestinnän välineenä.

Usein yritysten julkisten verkkosivujen tekstit ovat varsin hyvin kirjoitettuja. Niiden kirjoittamisesta vastaavat usein ammattimaiset kirjoittajat. Monessa yrityksessä ongelmat keskittyvätkin sähköpostiviestintään. Usein yrityksillä ei ole selkeitä käytäntöjä ja kirjallisia ohjeita, joita kaikkien työntekijöiden tulisi noudattaa ulkoisessa tai sisäisessä viestinnässä. Tämän vuoksi viestien tyyli, kieli ja rakenne horjuvat eikä tiedusteluihin vastata riittävän nopeasti.

Todennäköisesti tämänkin blogin tekstien laatu vaihtelee. En viitsi useinkaan hahmotella tekstejä etukäteen, en suunnittele postauksen pituutta tai muistele pilkkusääntöjä jokaisen virkkeen kohdalla. Syyllistyn usein myös blogibluffiin korjailemalla aikaisemmin kirjoittamieni juttujen kieliasua. Jos vanhan jutun kieliasussa jokin häiritsee minua, häiritsee se todennäköisesti myös ainakin osaa lukijoistani. Tänä Photoshopin ja Blogspotin aikakautena ei lukija voi enää luottaa sen paremmin painetun kuvan totuudenmukaisuuteen kuin julkaistun tekstin muuttumattomuuteen. Yhtä kaikki, kirjoitettu teksti pysyy myös Googlen aikakaudella tärkeänä viestintämuotona.

Kaikesta päätellen myös omilla kirjoituksillani on jotain arvoa ainakin joillekin lukijoille, sillä blogille on kertynyt pienehkö vakituisten lukijoiden joukko. Tämä joukko ei näytä katoavan, vaikka olen viime aikoina hidastanut blogin ilmestymistahtia kolmesta viikottaisesta jutusta yhteen juttuun. Puolen vuoden aikana myös blogini luonne on muuttunut. Alussa kirjoitin lähinnä tietoartikkeleita, joiden tarkoituksena oli opastaa lukijoita pystyttämään pienimuotoista verkkobisnestä. Viime viikkoina artikkelini ovat olleet luonteeltaan lähinnä kolumneja, liuskan mittaisia näkökulmia Internetin maailmaan. Uudistuminen ja muuntuminen tuntuu luonteenomaiselta tälle ilmaisumuodolle -- minunhan ei tarvitse sen paremmin miellyttää tilauksestaan maksavia asiakkaita kuin mainostajiakaan.

Tietotuotteesta mainosviestiksi

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 24 Aug 2009 18:58:00 +0000

Vielä muutama vuosi sitten kirjoitetuissa amerikkalaisissa oppaissa, jotka käsittelevät rahan ansaitsemista Internetissä esitettiin yksinkertainen suunnitelma rahan tekemiselle:

1. Pystytä nettisivu tai blogi.
2. Kirjoita mahdollisimman runsaasti juttuja, jotta sivu nousee Googlen hakutuloksissa mahdollisimman korkealle.
3. Kerää lukijoitesi sähköpostiosoitteista tiedosto.
4. Ryhdy myymään kumppanuusohjelmien tuotteita tai laatimaasi tietotuotetta sähköpostilistasi jäsenille.

Tämän suunnitelman mukaan toimittaessa nettiyrittäjä ei ole riippuvainen mainostuloista. Oikeastaan tätä mallia noudattavan yrittäjän ei edes kannata laittaa sivulle mainoksia: mitä paremmin mainokset kohdistuvat (ja keräävät napsautuksia), sitä vähemmän yrittäjä onnistuu myymään sivulla vieraileville kuluttajille omaa tuotettaan.

Parhaat tuotot tämän periaatteen mukaan toimittaessa syntyvät, kun yrittäjä laatii oman tietotuotteen -- eli sähköisen kirjan. Tällöin tuotteen fyysiseen valmistamiseen tai sen postittamiseen ei kulu rahaa. Näin kirjoittajan osuudeksi tulee sata prosenttia myyntihinnasta, kun taas esimerksi painettujen ja kaupallisessa levityksessä olevien kirjojen myyntihinnasta kirjoittaja saattaa saada vain 15 prosenttia.

Useimmat yhdysvaltalaiset "make money online" -sivustot tuntuvat noudattavan nykyäänkin tätä periaatetta. Toimintatapaan liittyy kuitenkin muutamia ongelmia, joista osa on yleismaailmallisia ja osa tyypillisiä pienelle kielialueelle.

Pienen kielialueen ongelma on luonnollisesti potentiaalisen asiakaskunnan pienuus. Voi hyvinkin olla mahdollista myydä muutamalla kymmenellä dollarilla yhdysvaltalaiselle yleisölle vihkosta, joka antaa ohjeita papukaijan opettamista varten. Suomessa tämänkaltainen tietotuote tuskin muodostuisi suureksi menestystuotteeksi.

Tietotuotteiden myyntituotot ovat ilmeisesti laskeneet viime vuosina huolimatta siitä, että erilaiset e-kirjojen lukulaitteet alkavat pikkuhiljaa tulla kuluttajamarkkinoille. Verkkoyrittäjien tuotteet ovat nimittäin tavallisia Word- tai pdf-tiedostoja, eikä niitä kyetä kovin helposti suojaamaan kopioinnilta. Tämän vuoksi käytännössä mikä tahansa maksullinen, vähänkin suurempaa yleisöä kiinnostava tietotuote valuu nykyään nopeasti Internetin vertaisverkkojen muodostamalle harmaalle vyöhykkeelle.

Tietotuotteista maksaa siksi enää vain kaksi kuluttajaryhmää: ne Internetin käyttäjät, jotka eivät osaa tai halua käyttää vertaisverkkoja. Tämän vuoksi tietotuotteista maksaminen alkaa muistuttaa juomarahan antamista kirjoittajalle. Yhdysvalloissa tämäkin toimintamalli voi tuottaa hyvin. Sen sijaan rationaalinen kuluttaja, joka pyrkii maksimoimaan kulutuksensa käytettävissään olevat tulot huomioiden, ei maksa tuotteesta mitään. Kuluttaja näet maksimoi kulutuksensa ottamalla ilmaiseksi sen, mitä saa. Tällöin rahat voi kuluttaa tuotteisiin, joita ei saa ilmaiseksi (esimerkiksi olut).

Tämän vuoksi painopiste näyttääkin siirtyvän tietosisällön sijaan palveluista maksamiseen. Näin ilmaiseksi jaettava tietotuote muuttuu maksullisen palvelun, kuten koulutuksen, yritysvalmennuksen tai vaikkapa hakukoneoptimoinnin mainokseksi. Tietoa jaetaan, jotta tiedon lukija ymmärtäisi palkata maksutonta tietosisältöä jakavan konsultin ratkaisemaan oman liiketoimintansa ongelmia. Näin tiedon jakamisesta on tullut markkinointia.

Unohda tunteet, keskity synteihin!

noreply@blogger.com (Mikko) — Tue, 18 Aug 2009 05:30:00 +0000

Markkinointi ja mainonta pyrkivät käyttämään hyväksi kuluttajien tunteita - tunteisiin vetoamalla voidaan vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin. Verkossa kannattaa kuitenkin keskittyä tunteiden sijaan synteihin, joiden avulla voidaan saada aikaan vielä enemmän kuin tunteilla.

Seitsemän kuolemansynnin luettelo syntyi teologiassa jo vajaa kaksituhatta vuotta sitten. Yleisimmin kuolemansynteinä esitetään ylpeys (tai turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Tämä luettelo toimii hyvänä oppaana nettibisnekselle aivan riippumatta henkilökohtaisesta uskonnollisesta vakaumuksestasi.

Synneiksi tulkittavat luonteenpiirteet nimittäin johtavat samankaltaisena toistuvaan käyttäytymiseen ja toistuviin tekoihin. Ylensyömisen syntiin syyllistyvä kuluttaja syö toistuvasti liikaa, ahne yrittää saada yhä enemmän rahaa, turhamainen kuluttaa rahaansa muotiin ja kauneuteen, laiska pyrkii pääsemään aina vähemmällä, himokas haluaa tyydyttää himonsa yhä uudelleen ja uudelleen, kateellinen haluaa hankkia samat tavarat kuin naapurinsa. Viha puolestaan toimii motiivina mitä erilaisimmille teoille.

Toistuvuus on avain suurten tuottojen synnylle. Markkinoijatkin ovat havainneet, että on helpompaa myydä vanhoille asiakkaille aikaisempaa enemmän kuin saada myytyä mitään uusille asiakkaille. Bloggaajan puolestaan on helpompaa saada vanhat lukijat palaamaan sivulle kuin houkutella uusia vakituisia lukijoita.

Osa synneistä sopii toisia paremmin verkkobisneksessä hyödynnettäväksi. Esimerkiksi vihan tai kateuden avulla voi olla vaikeaa myydä lukijoille mitään maksullista tuotetta. Näihin kahteen kuolemansyntiin vetoavalla ja niitä voimistavalla blogilla voi kuitenkin onnistua pääsemään esimerkiksi kaupunginvaltuustoon.

Turhamaisuuteen ja ylpeyteen vetoava blogi taas voi kerätä hyvin suuria lukijakuntia. Esimerkiksi tyyli- ja muotiblogit ovat hyviä esimerkkejä turhamaisuutta hyödyntävistä blogeista. Tähän syntiin vetoava blogi ei välttämättä menesty taloudellisesti kovin hyvin, sillä tuottoihin pääseminen edellyttää usein tavaramuotoisten tuotteiden myymistä.

Sama ongelma on ruokaan ja syömiseen keskittyvillä blogeilla. Syöpöttelyyn taipuvaisille kuluttajille voi myydä ruokaa, herkkuja ja kokkauskirjoja. Jos haluat ansaita syöpöttelyyn taipuvaisten ihmisten kustannuksella, on sinun jälleen myytävä tavaraa.

Jäljelle jäävät siis ahneus, himo ja laiskuus. Suuri osa puhtaasti verkossa tapahtuvasta voitollisesta liiketoiminnasta hakee käyttövoimansa näistä synneistä, sillä niihin liittyvä tarpeiden tyydyttäminen on mahdollista informaatiotuotteita kuluttamalla. Koska ihmisen tarpeita ei voi koskaan täysin tyydyttää, on samoille ihmisille mahdollista myydä yhä uudestaan ja uudestaan tuotteita, jotka lupaavat rikkautta, seksuaalista tyydytystä ja helppoja ratkaisuja elämän ongelmiin.

Tämän blogin lukijoiden taustalla vaikuttavat todennäköisesti ahneus ja laiskuus. Monia Googlen kautta blogiin saapuvia lukijoitani houkuttelee helppo raha ja mahdollisuus ansaita nettibisneksessä suuria rahasummia tekemättä "oikeaa" työtä. Monet näistä lukijoista pettyvät, sillä blogia seuraamalla ei varmastikaan opi kikkoja, joiden avulla päätyy vaivatta miljonääriksi.

Helppo raha houkuttelee aina uusia lukijoita, sillä Internetissä suuret setelit näyttävät olevan kaikkien ulottuvilla. Valitettavasti suurin osa ei saa koskaan näitä seteleitä kaapattua lompakkoonsa.

Toisen webin jalanjäljillä

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 10 Aug 2009 16:04:00 +0000

Web 2.0 on ilmaisu, johon jokainen Internetiä seuraava on varmasti törmännyt viime vuosien aikana. Harva kuitenkaan tietää, että kyseessä on amerikkalaisen O'Reilly-kustantamon kehittämä käsite. Viisi vuotta sitten O'Reilly nimittäin tarvitsi uutta kuumaa yksinkertaistusta, jonka avulla dotcom-kuplan jälkeiselle maailmalle voitiin myydä entistä kalliimpia konferensseja, koulutusta ja kirjoja.

Tämän opin Mikko Tirrosen kiinnostavasta kirjasta Web 2.0. Verkon numerologia (BTJ Kustannus, 2008), joka esittelee viime vuosina tapahtunutta Internetin palveluiden kehitystä ja muutosta -- yksisuuntaisen sisällöntuotannon muuttumista sosiaalisesti tuotetuiksi sisällöiksi, ohjelmistojen muuttumista verkkoselaimen kautta käytettäväksi ja digitaalisen tiedonjakamisen yleistymistä. Pidin varsinkin kirjan alkuosasta, jossa Tirronen esittelee Web 2.0 -käsitteen historiaa, verkon anatomiaa, uusia ohjelmistoratkaisuja ja sosiaalisen Internetin eri ilmenemismuotoja.

Valitettavasti en löytänyt kirjasta juurikaan uusia ideoita sille, kuinka Internetissä voisi rahastaa lukijoita ja käyttäjiä. Verkon käyttäjät odottavat saavansa palvelut ilmaiseksi käyttöönsä, eikä palveluita usein ole alunperin suunniteltukaan ansaintamielessä. Ansaintamalleina esiin nousevat lähinnä mainokset, palveluiden maksulliset lisäominaisuudet ja paljon käyttäjiä keränneen ilmaispalvelun myyminen jollekin Googlen kaltaiselle suurelle toimijalle.

Kirjan loppuosassa kirjoittajan ote muuttuu melko selvästi. Alkuosan asiallisen ja varsin tasapuolisen käsittelyn jälkeen kirja muuttuu voimaantuneiden käyttäjien voiman esittelemiseksi sekä jonkinlaisen anarkistisen utopian ja vapaan jakamisen ylistykseksi. Osin tekstiä onkin vaikea erottaa Piraattipuolueen kannattajien kirjoituksista.

Itse tunnustan olevani sillä tavalla vanhanaikainen, että luotan ammattitaitoon laadun takeena. Vaikka verkon käyttäjistä löytyykin eri alojen ammattilaisia, on näitä vaikea saada luomaan esimerkiksi laadukasta verkkolehteä. Suomalainen kansalaisjournalismikin lienee parhaimmillaan vain Lehden kaltaista satiiria, joka ei usein osu Pahkasikaa paremmin kohdalleen. Taloudellisten kannustimien puuttuessa harva ammattilainen viitsii tuottaa kuluttajille maksuttomia sisältöjä kulutettavaksi.

Jollain tavalla minua jäi ihmetyttämään myös se, että Tirronen tuntuu toivovan, että perinteiset tiedotusvälineet maksaisivat webin käyttäjille nykyistä useammin palkkioita esimerkiksi lähetetyistä kuvista. Helsingin Sanomien tapa edellyttää kattavien uudelleenjulkaisuoikeuksien siirtyminen kustantajalle tuntuu hänestä niinikään epäilyttävältä. Kuitenkin kansalaisilla pitäisi olla oikeus vapaaseen datan jakamiseen tietoverkoissa - miksei tätä voitaisi sallia myös kaupallisille toimijoille?

Maailman muuttuminen näyttää väistämättömältä. Muutokseen voi suhtautua innostuneesti tai pessimistisesti, enkä itse osaa vielä oikein näkökulmaani valita.

Kaiken immateriaalisen maksuttomuuden kaipuu tuntuu johtavan siihen, että mainosviestejä alkaa tunkeutua eteemme yhä uusissa paikoissa. Lisäksi piraattien sitoutuminen kivikautiseen omaisuuskäsitykseen, jossa vain fyysisiä objekteja voi omistaa, tuntuu loogisesti johtavan yhä suurempaan tavarantuotantoon. Tämän vastineeksi Web 2.0 lupaa meille vapaiden sisältöjen runsaudensarven. Parhaimmillaan maksuttomat sisällöt ovat laadukkaita, mutta valitettavasti määrä tai vapaus ei tässäkään tapauksessa ole laadun tae.

Kun suuri osa kuluttajista tuntuu olevan tyytyväinen maksuttomiin palveluihin, oli sitten kyse mainosrahoitteisesta televisiosta tai ilmaisjakelulehdistä, muodostuu maksullisten palveluiden kysyntä aikaisempaa pienemmäksi. Tämä taas johtaa sekä tilaushintojen nostamiseen että lehtikuolemiin.

Kehitys saattaa parantaa kuluttajien hyvinvointia puhtaasti taloudellisessa mielessä, mutta itse jään kaipaamaan perinteistä laadukasta tiedonvälitystä. Tässä suhteessa taidan kuulua katoavaan vähemmistöön.

Työn ja pääoman yhdistäminen tuo tulosta

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 03 Aug 2009 12:54:00 +0000

Nettibisnekseen voi lähteä mukaan, vaikka käytettävissä ei olisikaan suuria pääomia. Netissä voi nimittäin yrittää ansaita rahaa pelkästään oman työpanoksen avulla, rakentamalla sivustoja ja kirjoittamalla blogeja. Näin on mahdollista ansaita ainakin sivutuloja, eikä mikään estä myöskään suurempiin ansioihin pääsemistä.

Mikäli tarkoituksesi on kuitenkin saada aikaan kunnolla tuottava yritys, ei oma työpanos välttämättä riitä kovin pitkälle: vuorokaudessa ei riitä tunteja monien nettisivujen tekemiseen, ja hyvien blogijuttujen kirjoittaminen vie aikaa runsaasti. Google ei tuo riittävästi lukijoita, eikä mainosnapsautuksia kerry toivottua tahtia. Kun nettibisneksen tuomat tulot jäävät pieneksi, muodostuu myös tuntipalkka alhaiseksi.

Niin kauan kun nettibisnes perustuu pelkästään omaan työpanokseen, ei bisnekseen juuri sisälly riskejä. Jos liiketoimintaan ei uhrata omia varoja, ei toiminta aiheuta vaaraa menettää jo säästettyä varallisuutta. Toimintaan liittyvät riskit ovat erittäin matalat, ja toisaalta yrittäjän tulot ovat vastaavasti matalat.

Riskisyys ja tuotto käyvät aina käsi kädessä. Esimerkiksi pankkitalletukset ovat melko riskittömiä sijoituksia, ja siksi niille maksetaan hyvin matalaa korkoa. Osakesijoitukset taas ovat riskialttiimpia, mutta osakkeilla on mahdollista saada hyvinkin korkeita tuottoja sijoitetulle pääomalle. Myös nettibisneksessä korkea tuotto on mahdollista vain riskinottamisen myötä.

Nettibisneksen riskisyyttä voidaan kasvattaa helposti palaamalla liiketoiminnan ytimeen eli yritykseen. Kansantaloustieteessä yritystä voidaan kuvata mustana laatikkona, jonne upotetaan panoksena kahta tuotannontekijää: työtä ja pääomaa. Yrityksen voiton maksimoinnin kannalta on tärkeää, että yritykseen työnnetään työtä ja pääomaa optimaalisessa suhteessa.

Nettiliiketoiminnan kasvattaminen onnistuukin helpommin, jos toiminnassa aletaan käyttää myös pääomaa. Lisäämällä pääoman käyttöä saadaan myös työpanos tuottamaan aikaisempaa paremmin. Pääoma voi olla esimerkiksi rahaa tai tietokoneohjelmia, joiden käyttö tehostaa toimintaa.

Nettiyrittäjä voi uhrata rahamuotoista pääomaa myös oman sivuston mainostamiseen. Tällöin sivustolle saadaan mainostamisen avulla aikaisempaa enemmän kävijöitä. Mikäli sivustolla kävijän keskimäärin tuottama summa on suurempi kuin mainosklikkauksen hinta, on mainostaminen ollut kannattavaa. Tällöin oman työpanoksen lisäksi myös pääoma on saatu tuottamaan tuloja nettiyrittäjälle.

Pääoman avulla tulee mahdolliseksi myös sisällöntuotannon ulkoistaminen. Sisällöntuotannon ulkoistaminen puolestaan kannattaa, jos vaikkapa yhden blogiartikkelin ostaminen maksaa vähemmän, kuin mitä samaisen artikkelin lukijat tuottavat mainos- tai myyntituloja sivun ylläpitäjälle.

Pääoman käyttö lisää myös nettiliiketoiminnan riskejä. Kun liiketoimintaan sijoittaa rahaa, voi ne myös menettää: ulkoistettu sisällöntuottaminen osoittautuu kannattamattomaksi, mainosklikeillä ostetut kävijät eivät tuota riittävästi eikä kalliita tietokonelaitteistoja saada kustannettua nettibisneksen tuomilla tuloilla.

Avainkysymykseksi nouseekin riskin ja tuotto-odotuksen suhde. Ovatko riskit ja tuottomahdollisuudet tasapainossa? Olisiko pienellä riskinotolla mahdollista päästä selvästi suurempiin tuottoihin?

Tarvitset asiakkaita, jos haluat ansaita nettibisneksellä

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 27 Jul 2009 06:00:00 +0000

Netissä on helppoa tienata rahaa lähestulkoon millä tahansa sivustolla. Alkuun pääsemiseksi riittää ilmaisen Blogspot-blogin perustaminen ja Googlen AdSense-mainosohjelmaan liittyminen. Seuraavaksi kirjoitat joka päivä blogiisi jutun, ja rahaa alkaa virrata kerran kuussa tilillesi.

Helppoa, eikö totta?

Todellisuus näyttää kuitenkin aika lailla toiselta. Sisällön tuottaminen on työlästä, ja kirjoittamiseen menee aikaa enemmän kuin olet kuvitellutkaan. On vaikeaa pysyä tarkasti blogin aiheessa, ja ideat tuntuvat loppuvan kesken. Alussa tuntui helpolta kirjoittaa uusi juttu vaikka joka päivä, mutta muutaman kuukauden kuluttua aikataulut alkavat pettää.

Ensimmäisinä kuukausina tuntui mukavalta saada muutama kymppi tai vaikkapa satanen kuussa rahaa mainostuloina, mutta muutaman kuukauden kuluttua alat laskea, paljonko mainostuloista kertyy tuntipalkkaa työlle. Mitä parempaa sisältöä tuotat, sitä huonommaksi tuntipalkkasi todennäköisesti on jäänyt. Enää nettibisnes ei tunnu lainkaan järkevältä tavalta kuluttaa aikaansa - missä tahansa hanttihommassa kun tienaa sisällöntuottajaa paremmin.

Sisällöntuottajan tuntipalkan parantamiseen on ainakin kaksi keinoa. Näistä helpompi tapa - ainakin teoriassa - on huonontaa tuotettavan sisällön laatua. Kirjoitat entistä enemmän, mutta huonompia juttuja. Lisäksi kierrätät entistä härskimmin netin vieraskielisiltä sivuilta löytyviä ideoita. Äläkä turhaan kuluta aikaasi tekstien kieliasun korjaamiseen - sinuahan kiinnostavat pelkästään mainosnapsautukset, eivät blogisi lukijat.

Jos kuitenkin haluat kirjoittaa hyviä juttuja ja ansaita rahaa kirjoittamalla, on sinun onnistuttava myymään juttujasi jollekin maksavalle asiakkaalle. Yleensä kyseeseen tulevat vain yritykset, sillä harva kuluttaja on halukas maksamaan mitään Internetin sisällöistä.

Netissä ansaitseminen näyttää kaiken muun liiketoiminnan tavoin
kiteytyvän yhteen kysymykseen: haluaako kukaan maksaa tästä sisällöstä tai palvelusta? Jos et edes itse olisi valmis maksamaan tarjamastasi palvelusta tai sisällöstä mitään, onnistut tuskin löytämään maksavia asiakkaitakaan.

Jos taas arvelet, että tuottamasi sisältö on edes jollekin asiakkaalle arvokasta, on sinun etsittävä nuo asiakkaat ja onnistuttava myymään tuotteesi (sisältösi, palvelusi) maksavalle asiakkaalle.

Älä luota siihen, että asiakas löytää loistavan sisältösi ja tekee sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä. Sinun itsesi on oltava aloitteellinen ja myytävä tuotteesi asiakkaalle, joka todennäköisesti ei halua ostaa tuotettasi.

Netttibisnestä suunnittelevan onkin syytä selvittää itselleen jo palvelun suunnitteluvaiheessa vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tuotteeni? Kenelle tämä palvelu tai sisältö tuottaa hyötyä? Keitä mahdolliset asiakkaat ovat? Haluaako kukaan maksaa tästä mitään? Mitkä yritykset ovat kilpailijoitani? Miksi joku ostaisi palvelun minulta, eikä joltakin kilpailijoistani?

Mikäli löydät tyydyttävän vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ideallasi saattaa hyvinkin olla onnistumisen mahdollisuuksia. Jos vastauksia ei tunnu löytyvän, on syytä kehittää uusi ja entistä parempi idea nettibisnekselle.

Seuraava juttu ilmestyy maanantaina 3.8.2009.

Kuinka pääset käsiksi suuriin rahoihin?

noreply@blogger.com (Mikko) — Wed, 22 Jul 2009 15:00:00 +0000

Toistaiseksi omat nettisivuni ovat olleet varsin pienimuotoista puuhastelua. Google AdSense tuottaa tietenkin pikkurahaa päivästä ja viikosta toiseen, mutta pelkillä mainoksilla ei pääse vaurastumaan, ellei sivulla käy todella paljon kävijöitä joka päivä. Muutama tuhatta kävijää toisi jo vaatimattomaan elämiseen riittävän tulotason, mutta Helsingissä elämiseen tarvitaan varmasti kymmeniä tuhansia lukijoita päivää kohden.

Pelkästään hyvää sisältöä tuottamalla ei tähän päästä - Suomessa ei yksinkertaisesti riitä väestöä ja siten lukijoita mainoksilla rahoitetun sisällön tuottamiseksi. Sama ongelmahan on myös vakiintuneella kaupallisella medialla: sanomalehtien nettisivut tapaavat tuottaa kvartaalista toiseen tappioita. Mediataloille nettisivut ovatkin lähinnä investointeja mainontaan, ja sellaisinakin niiden tuottavuus voi olla kyseenalaista.

Jostain näkemäni nyrkkisäännön mukaan Internetissä rahaa tuovia sisältöjä ovat lähinnä aikuisviihde ja talousuutiset. Aikuisviihde tuo 70 prosenttia kaikista verkon tuloista, talousuutiset puolestaan 20 prosenttia. Kaikelle muulle maksulliselle sisällölle jäisi loput kymmenen prosenttia jaettavaksi. Muun sisällön ihmiskunta olettaa yleensä saavansa maksutta käyttöönsä - joko maksuttomista verkkopalveluista tai vertaisverkoista lataamalla.

Jos haluat päästä käsiksi suuriin rahoihin tuottamalla kuluttajille maksullisia sisältöjä, on sinun vedottava ihmisten syvimpiin vietteihin ja vaistoihin: ahneuteen ja himoon. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sisällöistä, jotka tarjoavat lupauksen seksuaalisesta tyydytyksestä tai mahdollisuudesta rikastua. Viihdettä ja ajankulua tarjoavat sivustot ovat näitä paljon vaikeammin muutettavissa kestäviksi kassavirroiksi.

Seitsemästä kuolemansynnistä sopii myös laiskuus rahaksi muutettavaksi. Tällöin asiakas ostaa itselleen helppoa ratkaisua johonkin pulmaansa - mieleen tulevat esimerkiksi television mainoskanavilla myytävät sähköllä toimivat lihasten värisyttäjät, joiden avulla kuluttajan pitäisi laihtua ja kiinteytyä televisiota katsellessaan.

Muoti- ja kauneusbisnes perustuu sekä lupaukseen paremmasta seksuaalisesta vetovoimasta (himo) että kuluttajien turhamaisuuteen. Ruokalehdet, television ruoanlaitto-ohjelmat ja ravintolat puolestaan tekevät rahaa kuluttajien syöpöttelyllä. Kateus taas on ahneuden ohella yksi taloutta eteenpäin vievistä voimista. Synneistä seitsemäs, viha, muuttuu rahaksi esimerkiksi aseteollisuudessa.

Suurin osa roskapostien mainoksista vetoaa näihin samoihin asioihin. Tarjolla on halpoja reseptilääkkeitä, senttiosakkeita, joiden hintaa vedätetään ylös roskaposteilla, ikuista erektiota ja helppoa rahaa, joka vain pitäisi saada pimeästi siirrettyä Nigeriasta pohjoiseen. Kaikesta päätellen riittävän moni ihminen haksahtaa näihinkin mainoksiin, vaikka nykyään jokaisen luulisi ymmärtävän roskapostimainosten epämääräisen luonteen.

Suuret tulot ovat mahdollisia myös sisällöntuotannon avulla, jos voit myydä jotain sellaista, mitä Internetissä ei ole maksutta tarjolla. Oma verkkosivusi ja blogisi onkin pelkkä mainos, jonka avulla lukijoita houkutellaan maksamaan suuria summia jostakin heitä hyödyttävästä palvelusta tai tiedosta.

Esimerkiksi Leo Babautan mainio Zenhabits-blogi on muuttunut lähinnä mainokseksi. Babauta myy lukijoilleen 14,95 dollarin hintaista e-kirjaa, jonka pitäisi auttaa lukijoita motivoitumaan. Maksa viisitoista taalaa, niin pääset eroon laiskuudesta! Seitsemällä taalalla opit elämään yksinkertaisemmin ja onnellisemmin! Ja jos sinulla on vielä enemmän rahaa, voit palkata bloggaajan henkilökohtaiseksi valmentajaksesi.

Suomessa on todennäköisesti vaikea ansaita rahaa sekä e-kirjoilla että henkilökohtaisena valmentajana. Vai onnistuisiko pianonsoiton opettaja tekemään itsestään blogilla myyvän tuotteen ja rakentamaan itsestään kalliin brändin? Konsulteilta tämä toki onnistuu - ainakin Jari Parantaisen Sissimarkkinointi-blogi on osa kalliin palvelun markkinointiponnisteluja. Lukemalla Parantaisen Guruopistoa voi kenties pianonsoiton opettajakin onnistua tekemään itsestään tavallista kovempipalkkaisen opettajan.

Sisällöntuotanto on vaikeaa, minkä vuoksi monet tekevät rahaa myymällä tavaroita. Helpointa tavaramarkkinoille osallistuminen on liittymällä johonkin netin lukemattomista kumppanuusohjelmista. Tällöin markkinoit sivusi lukijoille jonkun muun myymää tuotetta ja saat tästä markkinointiponnistelusta palkaksesi myyntihintaan perustuvan provision. Itse olen että olen ottanut sivuilleni lähinnä kirjoja kauppaavia mainoksia, toistaiseksi tuloksetta.

Tavaroiden lisäksi kumppanuusohjelmien avulla voi myydä rahaa tai informaatiota. Netissä näyttää olevan esimerkiksi koko joukko suomenkielisiä sivustoja, jotka mainostavat esimerkiksi pikavippejä hankkien näin provisioita tuon koronkiskontaa lähestyvän lainamuodon myymisestä. Sanavalintani paljastanee, että en aio vaurastua pikavippejä markkinoimalla. Itse en ole kiinnostunut erityisemmin tavaroidenkaan myymisestä, sillä jatkuvasti paisuva globaali tavarantuotanto arveluttaa jo ekologiselta kannalta. Aikuisviihteen jätän niinikään suosiolla syrjään, vaikka alalla ilmeisesti suuria seteleitä liikkuukin.

Täytynee siis keskittyä ansaitsemaan ihmisten loppumattomalla ahneudella. Se onnistunee parhaiten ryhtymällä Parantaisen blogin ohjeiden mukaisesti guruksi. Tie guruksi on pitkä, mutta matka on jo alkanut.

Rahasta-blogin seuraava juttu ilmestyy ensi maanantaina.

Muista varmuuskopiointi!

noreply@blogger.com (Mikko) — Mon, 20 Jul 2009 13:57:00 +0000

Viime viikolla sain arvokkaan muistutuksen varmuuskopioiden tärkeydestä. Kaikkihan tietävät, että varmuuskopiointi on digitaalisella aikakaudella välttämätöntä: ilman varmuuskopioita vaarassa ovat yhtä hyvin työtiedostot, lomavalokuvat kuin häävideotkin. Tällä kertaa selvisin uhkaavasta tilanteesta kuitenkin pelkällä säikähdyksellä.

Toista vuotta sitten silloinen pöytätietokoneeni alkoi jälleen kerran antaa merkkejä kovalevyn ökähtämisestä. Tuolloin aktivoidun hankkimaan itselleni LaCien hienon ja mielestäni kalliin ulkoisen kovalevyn. Otinkin pöytäkoneen kovalevystä täyden varmuuskopion.

Pian pöytäkoneen kovalevy simahti. Minullahan oli kaikki tarpeellinen ulkoisella kovalevyllä, joten ei syytä huoleen. Hommasin koneeseen uuden kovalevyn, ja jatkoin töitä entiseen tapaan. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin kannattanut ajatella asiaa hiukan pidemmälle, sillä mieleeni ei tullut ottaa varmuuskopioista jälleen uusia varmuuskopioita uudelle kovalevylle.

Kaikki sujui kuitenkin toista vuotta hyvin, kunnes vihdoin viime perjantaina tuuppasin ulkoisen kovalevyn tietokoneen USB-väylään. Mitään ei tapahtunut. Kuvaruudulle ei ilmaantunut kuvaketta kovalevyn havaitsemisen merkiksi. Sen sijaan levyn etureunan led-valo vilkkui vuorotellen oranssia ja vihreää valoa. Levystä kuului kaiken lisäksi omituista vaimeaa naksahtelua.

Tutkailin tilannetta jonkun aikaa, jospa kovalevy kokisi ihmeparantumisen niinkuin joskus tietokoneiden kanssa tuppaa tapahtumaan. Näin ei käynyt.

Piti ryhtyä googlailemaan. Onneksi netistä löytyi kertomuksia muiden nörttien samanlaisista kokemuksista LaCien kovalevyn kanssa. Lopulta uskaltauduin avaamaan kovalevyn koneen ohutta voiveistä apuna käyttäen (tämän idean löysin netistä!). Saatuani kuoren auki piti minun enää ruuvata neljä ruuvia auki ja taivuttaa neljää ohutta metalliläpyskää saadakseni kovalevyn ulos LaCien heppoisesta laatikosta. Nykäisin kovalevyn virtajohdon ja littean datakaapelin irti piirilevystä. Nyt ulkoinen kovalevy oli käsissäni.

Seuraavaksi ruuvasin pöytäkoneen auki ja liitin kovalevyn emolevylle. Piuhat kiinni, virta päälle ja boottaus - ja hetken kuluttua kovalevy oli jälleen liitettynä Ubuntun tiedostojärjestelmään. Kaikki tiedot olivat tallella - ja taas kerran selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Jospa tämän jälkeen saisin itselleni rakennettua kunnollisen varmuuskopiointijärjestelmän?

Arvonnan totaalinen epäonnistuminen - mitä tästä opimme?

noreply@blogger.com (Mikko) — Wed, 15 Jul 2009 14:17:00 +0000

Kaksi viikkoa sitten julistin Rahasta-blogin ensimmäisen blogiarvonnan käynnistyneeksi. Arvonnan palkkioina olisi ollut lottokuponkeja. Ensimmäinen kokeiluni blogiarvonnan alalla osoittautui täydellisen epäonnistuneeksi, sillä yksikään bloggaaja ei osallistunut arvontaan.

Jälkikäteen ajatellen näyttää siltä, että tein osallistumisesta liian hankalaa. Arvontaan osallistujan olisi pitänyt kirjoittaa juttu, jossa linkitetään blogiini. Tämä näyttää vaativan liian paljon - moniin blogiarvontoihinhan voi osallistua pelkällä kommentin jättämisellä blogiin.

On myös mahdollista, että blogini lukijat eivät ole muutaman euron lottokupongilla lahjottavissa. Muotibloggaajille saattaa riittää ripsiväri arpajaispalkinnoksi, mutta näköjään epävarma voittomahdollisuus ei kiinnosta verkkoliiketoiminnasta kiinnostuneiden lukijoiden ja bloggaajien lahjomiseksi.

Täytyy miettiä lähiviikkoina uusia metkuja.

Tällä hetkellä blogit tuottavat edelleen pikkurahaa. Paljon parempia tuottoja tulee eimerkiksi globaaleilla rahoitusmarkkinoilla pelaamisella. Ihan kenellä tahansa en kuitenkaan uskalla suositella esimerkiksi yhdysvaltalaisiin vipurahastoihin sijoittamista. Niissä kun osaavampikin voi polttaa näppinsä - lompakon sisällöstä nyt puhumattakaan.