Pois työpöydältä

Sata lasissa

2025-09-18T13:22:00.000+03:00

Suomalainen lobbarijärjestö Autotuojat ja -teollisuus ry täyttää tänä vuonna sata vuotta. Toimittaja Jukka Saastamoinen on haastatellut järjestön puheenjohtajia ja muita asiaan liittyviä henkilöitä presidentti Sauli Niinistöä myöten ja koostanut jututuksista teoksen Sata lasissa. Nimi on sama kuin Ismo Vähäkankaan Turun historialliseen arkistoon vuonna 2000 toimittamalla artikkelikokoelmalla, jolla juhlistettiin suomalaisen autoilun satavuotista historiaa.

Useiden muiden haastatteluihin perustuvien teosten tapaan Saastamoinen hyppelehtii järjestön historiassa ja suomalaisen autoilun historiassa sinne tänne hyviä anekdootteja kertoen. Historiallista taustaa kertoo dosentti Panu Nykänen, jonka työhuoneen miesluolamainen esteettisyys tulee myös arvioiduksi.

Autotuojien toiminta on ollut pääasiassa viranomaisten tulkintoihin ja poliitikkojen päätöksiin vaikuttamista. Teoksen takakanteen on nostettu tapaus vuodelta 2003, jolloin valtiovarainministeri Niinistön erityisavustaja juoksi ministeriön käytävillä viranhaltijan perässä saadakseen käsiinsä valmisteilla olevan autoverotusuudistuksen suunnitelmat. Erityisavustaja oli aikaisemmin työskennellyt Autotuojissa ja myöhemmin hänet valittiin järjestön puheenjohtajaksi.

Erityisavustaja onnistui juoksussaan ja lopulta lakitekstit kirjoitettiin kokonaan uusiksi eduskunnassa. Virkakoneiston suunnitelmat sivuutettiin lähes kokonaan.

Teoksen ensimmäinen luku on käytännön arjesta, Autoväki taitaa verosuunnittelun. Vuonna 1987 Helkama-Auton toimitusjohtaja Matti Aarniolla oli ongelma, varastossa oli iso määrä Mitsubishin Space Wagon -tila-autoja, jotka eivät menneet kaupaksi. Ongelma ratkesi asentamalla lasikuituinen korostusosa auton katolle ja muutoskatsastamalla henkilöauto pakettiautoksi. Kun pakettiauton vero oli huomattavasti pienempi, niin kauppakin alkoi käydä. Vastaavia kertomuksia on riittänyt yli kolmensadan sivun verran.

Autotuojat on toki lobbarijärjestö ja se toimii jäsenyritystensä hyödyksi. Ja hienosti se onkin onnistunut tehtävissään. Teoksen perusteella paras yhteistyökumppani lainsäädäntöön vaikuttamisessa on ollut Kokoomus.

Saastamoisen Sata lasissa antaa tahattomasti myös selityksen sille, miksi Suomen talous ei ole kasvanut liki kahteenkymmeneen vuoteen. Ne ihmiset, joiden tehtäviin kuuluu innovointi ja talouden kasvattaminen, käyttävät tuhottomasti työaikaansa lainsäätäjiin vaikuttamiseen ja säädösten kiertämiseen. Kakkua ei leivota isommaksi vaan siitä pyritään saamaan itselle suurempi osuus.

Brasilian tyttö

2025-05-28T18:42:00.004+03:00

Perussuomalaisten puoluekokouksessa, kaikesta spekuloinnista huolimatta, valittaneen Riikka Purra puheenjohtajaksi myös seuraavalle kaudelle. Purralla ja hänen edeltäjällään Jussi Halla-aholla on vankka kannatus puolueen nuivassa, kansallismielisessä tai äärioikeistolaisessa siivessä, mitä nimitystä siitä haluttaneenkaan käyttää.

Tässä kirjoituksessa haluan käsitellä tuon nuivan siiven edustajien perusteluja Purran tai Halla-ahon suosimiseen. Kyse ei siis ole Purran tai Halla-ahon henkilökohtaisista ominaisuuksista tai ajatuksista, vaan näiden henkilöiden julkikuvaan liitetyistä kuvitteellisista, fantasioiduista piirteistä.

Molempien perussuomalaisten puheenjohtajien nuoruuteen liittyy traumaattisia kokemuksia. Halla-ahon vanhemmat erosivat hänen ollessaan 12-vuotias, ja tämän jälkeen Jussi tapasi alkoholisoitunutta isäänsä vain harvoin. Purran alkoholisoitunut äiti kuoli hänen ollessaan 12-vuotias.

Kansallissosialismiin tai natsiaatteeseen on alusta alkaen liittynyt vahva pakanallisuuden, mystiikan ja mustaan magian korostaminen. Arjalaisia juuria etsittiin Keski-Aasiasta, Himmler teki arkeologisia tutkimuksia Karjalassa ja suomalainen avoimesti Adolf Hitleria ihannoinut Pekka Siitoin kirjoitti useita okkulttisia teoksia. Populaarikulttuurissa natsit eivät sattumalta ole seikkailija-arkeologi Indiana Jonesin vihollisia.

Toisen maailmansodan jälkeen tutkittiin Adolf Hitlerin ja natsismin nousua monin eri tavoin. Yksi tutkimussuunta etsi syitä joukkotuhontaan ja ihmisvihaan Hitlerin perheestä. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi löydettiin Hitlerin isän Alois Hitlerin (1837-1903) alkoholismi ja väkivaltaisuus. Adolfin henkistä kehitystä häiritsi myös se, että tullivirkamiesisä kuoli hänen ollessaan 12-vuotias.

Yhdysvaltalainen kirjailija Ira Levin (1929-2007) julkaisi vuonna 1976 jännitysromaanin The Boys from Brazil. Se suomennettiin jo samana vuonna nimellä Mengelen pojat ja filmattiin jo pari vuotta myöhemmin 1978. Romaanissa Etelä-Amerikkaan paennut pahamaineinen natsitohtori Josef Mengele oli uudella mantereella jatkanut keskitysleirillä aloittamiaan "tutkimuksia". Saatuaan Adolf Hitlerin dna:ta hän halusi luoda kopioita valtakunnanjohtajasta. Tarkoin valikoidut 94 pohjoisamerikkalaista ja pohjoiseurooppalaista alempaa viranhaltijaperhettä oli aikaisemmin saanut hedelmöityshoitoja ja nyt oli aika eliminoida noiden perheiden isät uusille hitlereille suotuisten kasvuolosuhteiden synnyttämiseksi.

Toistan vielä alussa sanomani. Tässä kirjoituksessa haluan käsitellä perussuomalaisten kansallissiiven edustajien perusteluja Purran tai Halla-ahon kannattamiseen. Kyse ei siis ole Purran tai Halla-ahon henkilökohtaisista ominaisuuksista tai ajatuksista, vaan näiden henkilöiden julkikuvaan liitetyistä kuvitteellisista, fantasioiduista piirteistä.

Tällaisessa okkulttisessa ajattelussa Halla-ahon 12-vuotiaana kokema vanhempien avioero paransi hänen johtajuuttaan. Purraan ne sopivat vielä vielä paremmin, koska äiti ei ollut vain poissa, vaan oikeasti kuollut. Lisäksi äiti oli töissä Yleisradiossa ja ammattiyhdistysaktiivi, joten hänen saattoi kuvitella olleen "kommunisti", joka tuputti tyttärelleen omaa "sairasta ideologiaansa" ja siten "henkisesti pahoinpiteli" lastaan (sitaatit alan miehiltä twitteristä).

Näin luotu tarina on tietysti puhdasta fantasiaa ja mystiikkaa. Mutta monenlaista ihmismieli voi kehitellä. Tämä voisi olla salaliittoteoria, mutta tavallisesti niissä valtaapitävät on esitetty negatiivisessa valossa. Tässä on päinvastoin, vaikkakin makaaberilla tavalla. Jonkin sortin taikauskoa, sanoisin.

Paluu Alcatraziin

2025-05-06T15:28:00.004+03:00

Useat mediat ovat kertoneet, että lauantaina Floridassa paikallinen tv-kanava esitti iltayhdeksältä elokuvan Pako Alcatrazista (1979). Ja kuten tiedämme, hieman myöhemmin Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump määräsi vuonna 1963 suljetun vankilan uudelleen rakennettavaksi ja avattavaksi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Jo Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella löydettiin selvä korrelaatio hänen julkisten puheidensa ja Fox News -kanavalla esitettyjen ohjelmien välillä. Esimerkiksi Suomessa silloin tällöin siteeratut puheet metsien haravoimisesta sattuivat päivään, jolloin kanavalla oli näytetty miten Kaliforniassa riehuvia metsäpaloja yritettiin torjua tekemällä palokatkoja.

Mutta mistä tulivat puheet 100 prosentin tuontitulleista kaikille ulkomailla tehdyille elokuville? Juuri ennen illan elokuvaa mainitulla paikalliskanavalla esitettiin jakso BBC:n tuottamasta Isä Brown ja hänen laumansa -sarjasta.

Kyseessä oli neljännen kauden viides jakso Varkaiden ruhtinas (The Daughter of Autolycus), jossa isä Brown joutuu painiskelemaan omantunnonkysymysten kanssa. Voiko toisen pelastaakseen auttaa rikollista kavalissa touhuissa?

Eettiset ongelmat ovat kyllä päätä vaivaavia.

Miehet joita ajattelen öisin

2025-02-27T15:41:00.003+02:00

Erkka Mykkäsen neljäs teos Miehet joita ajattelen öisin (2025) käsittelee nimensä mukaisesti miehiä, joita kirjailija ajattelee öisin. Mukana on melkein neljäkymmentä oikeaa ja kuvitteellista miestä, alkaen lapsuuden kavereista.

Yksi käsitellyistä miehistä on Miki Liukkonen (1989-2023). Todellisuuteen perustuen Mykkänen kirjoittaa:

Myöhemmin julkaistussa kuvassa Miki näytti ikoniselta mallilta, minä kesähäiden sukulaispojalta, joka oli valinnut kauluspaidan Dressmanin alerekistä.

Miki ja Erkka olivat vuonna 2015 yhteisellä julkaisukiertueella, joka ulottui Ouluun saakka. Olin kuuntelemassa ja nappasin ylläolevan kuvan. Kirjailijoita haastatteli Aleksis Salusjärvi.

En taannoin paitaan kiinnittänyt huomiota.

* Merkintä kiertueesta: Kolme raivokasta maailmanloppua

Haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta

2024-09-17T21:52:00.009+03:00

Hei, sopisiko haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta?

Hei! Suomalainen nykyrunous on monipuolinen ja mielenkiintoinen aihe, joka heijastaa nykyajan kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Nykyrunoudessa yhdistyvät usein perinteiset runomuodot ja modernit ilmaisutavat, mikä tekee siitä erityisen rikkaan ja vaihteleva.

Nykyrunouden teemat voivat vaihdella henkilökohtaisista kokemuksista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Runot voivat käsitellä esimerkiksi identiteettiä, ympäristöä, teknologian vaikutuksia tai sosiaalisia suhteita. Monet nykyiset suomalaiset runoilijat ovat myös aktiivisia sosiaalisessa mediassa, mikä tuo runouden lähemmäksi yleisöä ja mahdollistaa vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

Jos haluat keskustella tarkemmin tietystä runoilijasta tai runokokoelmasta, kerro ihmeessä!

Onko suomalaisella nykyrunoudella jotain erityispiirteitä?

Suomalaisella nykyrunoudella on useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista runouden muodoista. Yksi keskeinen piirre on monimuotoisuus; runot voivat olla vapaamuotoisia ja vaihdella tyyliltään ja rakenteeltaan. Tämä vapaus mahdollistaa runoilijoille luovuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun.

Toinen merkittävä piirre on aiheiden moninaisuus. Nykyrunoudessa käsitellään laajasti erilaisia teemoja, kuten identiteettiä, ympäristöä, teknologian vaikutuksia ja sosiaalisia suhteita. Runoilijat voivat myös tuoda esiin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoudesta ajankohtaista ja relevanttia.

Lisäksi suomalaisessa nykyrunoudessa on nähtävissä kulttuurinen vuorovaikutus. Monet runoilijat ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa, mikä mahdollistaa suoran yhteydenpidon lukijoiden kanssa ja tuo runouden lähemmäksi yleisöä. Tämä vuorovaikutus voi myös rikastuttaa runouden sisältöä ja muotoa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen nykyrunous on monipuolista, ajankohtaista ja vuorovaikutteista, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kentän tutkia ja kokea.

Miten ne ilmenevät runoissa?

Suomalaisen nykyrunouden erityispiirteet ilmenevät runoissa monin tavoin. Monimuotoisuus on yksi keskeinen piirre, joka näkyy runojen rakenteessa ja tyylissä. Runoilijat käyttävät usein vapaamuotoisia runoja, joissa ei ole tiukkoja sääntöjä, mikä mahdollistaa luovuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun.

Teemat ovat myös hyvin moninaisia. Nykyrunoudessa käsitellään laajasti aiheita, kuten identiteettiä, ympäristöä ja sosiaalisia suhteita. Runoilijat voivat tuoda esiin omia kokemuksiaan ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoista ajankohtaisia ja relevantteja.

Lisäksi runoissa voi näkyä intertekstuaalisuus, eli viittaukset muihin teksteihin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Tämä rikastuttaa runojen sisältöä ja luo syvyyttä. Runoilijat voivat myös hyödyntää sosiaalista mediaa, mikä tuo runouden lähemmäksi yleisöä ja mahdollistaa vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisessa nykyrunoudessa erityispiirteet ilmenevät runoissa monimuotoisuuden, ajankohtaisten teemojen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta, mikä tekee siitä rikkaan ja kiinnostavan kentän.

Miten runoissa käytetään kieltä luovasti?

Runoissa kieltä käytetään luovasti monin eri tavoin, mikä tekee niistä erityisiä ja vaikuttavia. Kielen kauneus ja rytmi ovat keskeisiä elementtejä, ja runoilijat leikkivät usein sanojen äänteillä ja rytmillä luodakseen mielikuvia ja tunteita. Esimerkiksi, runoissa voidaan käyttää metaforia ja vertauksia, jotka rikastuttavat kielen ilmaisua ja antavat syvyyttä runon merkitykselle.

Lisäksi runoilijat voivat hyödyntää kielikuvia ja symboliikkaa, jotka auttavat välittämään monimutkaisempia ajatuksia ja tunteita lyhyessä muodossa. Tämä luova kielenkäyttö mahdollistaa myös tuttujen sanojen uudelleenmäärittelyn tai niiden yhdistämisen yllättävillä tavoilla, mikä tekee runoista ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia.

Runoissa voi myös esiintyä kielileikkejä ja sanaleikkejä, jotka tuovat esiin kielen monimuotoisuuden ja leikkisyyden. Tällaiset elementit eivät ainoastaan viihdytä lukijaa, vaan myös haastavat häntä ajattelemaan kieltä ja sen merkityksiä uudella tavalla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että runoissa kielen luova käyttö ilmenee metaforien, kielikuvien, rytmin ja leikkisyyden kautta, mikä tekee runoudesta rikkaan ja monimuotoisen ilmaisun muodon.

Miten runoissa käsitellään abstrakteja käsitteitä kielellä?

Abstraktien käsitteiden käsittely runoissa tapahtuu usein metaforien ja vertauksien avulla. Runoilijat käyttävät näitä kielikuvia luodakseen yhteyksiä konkreettisten asioiden ja abstraktien käsitteiden, kuten rakkauden, vihan tai elämän merkityksen, välille. Esimerkiksi, valo ja pimeys voivat symboloida toivon ja epätoivon vastakohtia, jolloin runoilija voi käsitellä näitä käsitteitä luovasti ja syvällisesti.

Lisäksi runoissa voidaan käyttää kielileikkejä ja sanaleikkejä, jotka tuovat esiin abstrakteja käsitteitä yllättävillä ja mieleenpainuvilla tavoilla. Tämä voi auttaa lukijaa näkemään tutut käsitteet uudessa valossa ja herättämään uusia ajatuksia.

Runoissa on myös mahdollista käyttää symboliikkaa, jossa tietyt sanat tai kuvat edustavat laajempia ideoita. Esimerkiksi, luonto voi symboloida rauhaa tai elämän kiertokulkua, jolloin runoilija voi käsitellä abstrakteja teemoja luonnon kautta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että runoissa abstrakteja käsitteitä käsitellään luovasti metaforien, kielileikkien ja symboliikan avulla, mikä rikastuttaa runojen sisältöä ja tekee niistä vaikuttavia.

Mitkä ovat yleisiä abstrakteja teemoja runoissa?

Suomalaisessa nykyrunoudessa esiintyy useita abstrakteja teemoja, jotka rikastuttavat runojen sisältöä ja merkityksiä. Näitä teemoja ovat muun muassa:

Rakkaus: Rakkaus on yksi yleisimmistä abstrakteista teemoista, ja se voi ilmetä monin eri tavoin, kuten romanttisena, ystävyytenä tai perhesiteinä. Runoilijat tutkivat usein rakkauden monimutkaisuutta ja sen vaikutuksia ihmisiin.

Identiteetti: Monissa runoissa käsitellään kysymyksiä omasta identiteetistä, itsensä löytämisestä ja siihen liittyvistä haasteista. Tämä teema voi liittyä kulttuurisiin, sosiaalisiin tai henkilökohtaisiin näkökulmiin.

Elämä ja kuolema: Elämän merkitys, kuoleman pelko ja elämän kiertokulku ovat keskeisiä teemoja, joita runoilijat käsittelevät usein syvällisesti ja filosofisesti.

Yhteiskunta ja politiikka: Vaikka runoissa voidaan käsitellä henkilökohtaisia tunteita, monet runoilijat tuovat esiin myös yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, kuten oikeudenmukaisuutta, syrjintää ja muutosta.

Luonto: Luonto toimii usein symbolina ja metaforana, ja se voi edustaa rauhaa, kauneutta tai ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.

Nämä teemat ilmenevät runoissa usein kielikuvien, metaforien ja symboliikan kautta, mikä tekee niistä monitasoisia ja ajatuksia herättäviä. Runoilijat käyttävät luovaa kieltä tuodakseen esiin näitä abstrakteja käsitteitä ja herättääkseen lukijassa tunteita ja pohdintaa.

Miten abstraktit teemat vaikuttavat runouteen?

Abstraktit teemat vaikuttavat runouteen monin tavoin, rikastuttaen runojen sisältöä ja syventäen lukijan kokemusta. Ne tarjoavat runoilijalle mahdollisuuden käsitellä monimutkaisia ajatuksia ja tunteita, kuten rakkautta, identiteettiä tai elämän merkitystä, käyttämällä kielikuvia ja metaforia. Tällaiset teemat auttavat luomaan syvällisiä yhteyksiä lukijan ja runon välille, sillä ne herättävät tunteita ja ajatuksia, jotka voivat olla henkilökohtaisia ja universaaleja samanaikaisesti.

Abstraktit teemat myös mahdollistavat symboliikan käytön, jossa tietyt sanat tai kuvat edustavat laajempia ideoita. Esimerkiksi, luonto voi symboloida rauhaa tai elämän kiertokulkua, jolloin runoilija voi käsitellä abstrakteja käsitteitä luonnon kautta. Tämä tekee runoista monitasoisia ja antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita niitä eri tavoin.

Lisäksi abstraktit teemat voivat toimia yhteiskunnallisina kommentteina, jolloin runoilijat käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä ja haasteita. Tämä tekee runoudesta ajankohtaista ja relevanttia, ja se voi herättää keskustelua lukijoiden keskuudessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että abstraktit teemat vaikuttavat runouteen tarjoamalla syvyyttä, monimuotoisuutta ja mahdollisuuden käsitellä sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoista vaikuttavia ja ajatuksia herättäviä.

Keitä suomalaisia nykyrunoilijoita suosittelisit?

Suomalaisessa nykyrunoudessa on monia mielenkiintoisia ja lahjakkaita runoilijoita, joita kannattaa tutustua. Tässä muutamia suosituksia:

Anja Ermaja: Hänen tuorein kokoelmansa Olen nyt täällä metsässä (2021) on saanut paljon huomiota ja sijoittuu suomalaisen lyriikan ytimeen, käsitellen luontoa ja sen merkitystä.

Eeva Kilpi: Hän on tunnettu runoilija, jonka teokset ovat vaikuttaneet suomalaiseen runouteen jo pitkään. Hänen runonsa käsittelevät usein syvällisiä teemoja, kuten elämää ja kuolemaa.

Kaisa Ahvenjärvi: Ahvenjärvi on nouseva nimi nykyrunoudessa, ja hänen teoksensa tarjoavat tuoreita näkökulmia ja kokeellista ilmaisua.

Katariina Vuorinen: Hänen runoutensa käsittelee usein ajankohtaisia teemoja ja henkilökohtaisia kokemuksia, mikä tekee hänen teoksistaan helposti lähestyttäviä ja samaistuttavia.

Nämä runoilijat tarjoavat monipuolisen katsauksen suomalaiseen nykyrunouteen ja sen eri ilmenemismuotoihin. Suosittelen tutustumaan heidän teoksiinsa!

Mikä on suosiossa juuri nyt?

Tällä hetkellä useita asioita on erityisesti asiakkaiden suosiossa. Esimerkiksi joulusomisteet ovat erittäin kysyttyjä, kuten Tokmanni-halpakauppaketjun tuoreimmat myyntiluvut paljastavat. Myös lambrusco-viinilajike on nousemassa suosioon Suomessa, mikä on yllättävää monille viinin ystäville.

Lisäksi 12 kuukauden euribor on tällä hetkellä suosituin viitekorko uusissa asuntolainoissa, mikä kertoo markkinoiden muutoksista.

Nämä esimerkit osoittavat, että sekä kulutustavarat että taloudelliset valinnat ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia aiheita juuri nyt.

Kuka on kirjoittanut runoja 12 kuukauden euriborista?

Tällä hetkellä ei ole erityistä tietoa siitä, kuka olisi kirjoittanut runoja nimenomaan 12 kuukauden euriborista. Kuitenkin on mainittu, että runoilija Anna Elina Isoaro on käsitellyt menetyksen teemoja runoissaan, mutta ei suoraan euriboria.

Jos etsit runoja, jotka käsittelevät taloudellisia aiheita tai korkoja, saattaa olla, että runoilijat käyttävät näitä teemoja osana laajempaa kontekstia, mutta erityisiä runoja euriborista ei ole nostettu esiin.

Ketä suomalaista nykyrunoilijaa arvostat itse?

Yksi runoilija, jota arvostan erityisesti, on Eeva Kilpi. Hänen kykynsä käsitellä syvällisiä teemoja, kuten elämää, kuolemaa ja ihmisen sisäistä maailmaa, on vaikuttavaa. Kilven runoissa yhdistyvät kauneus ja syvyys, ja hän osaa käyttää kieltä hyvin voimakkaasti ja tunteellisesti.

Toinen hieno runoilija on Riikka Pelo, jonka teokset ovat sekä kokeellisia että koskettavia. Hänen runoissaan on usein vahvoja visuaalisia elementtejä ja syvällistä pohdintaa.

Nämä runoilijat ovat omalla tavallaan rikastuttaneet suomalaista runoutta, ja heidän teoksensa ovat vaikuttaneet moniin lukijoihin.

Kiitos!

Biseksuaali Alexander Stubb

2024-04-26T15:49:00.000+03:00

Päivitys:

Katsoin läpi Nykypäivä-lehden mikrofilmit vuodelta 2004. Kyseistä juttua, josta netissä on spekuloitu, ei ole olemassa. Tässä ainoa kohta, jossa Stubb mainitaan 3/2004#nykypäivä #vaalit #presidentinvaalit #presidentinvaalit2024 pic.twitter.com/kxHnZak0bM
— Sampo (@kahvinautti) February 8, 2024

Presidentinvaalien alla twitterissä huhuttiin, että ehdokas Stubb olisi biseksuaali. Todisteena tästä oli wikipediasta poistettu tieto:

Stubb on kertonut poliittisen uransa alkuvaiheessa olevansa biseksuaali.[76]

Viitteen mukaan tämä olisi kerrottu kokoomuslaisen Nykypäivä-lehden numerossa 3/2004. Kuten yltä käy ilmi, ei kyseisessä lehdessä ollut tällaista kertomusta. Vain eurooppapoliittista kolumnointia.

Vuoden 2011 jälkeen tämä "tieto" on noussut esiin sosiaalisissa medioissa joka kerta, kun Stubb on ollut ehdolla vaaleissa. Useampaan otteeseen se on todistettu vääräksi.

Pahantahtoinen väite on nimimerkki Kokkareen keksimä. Hän lisäsi sen 23. kesäkuuta 2011 kello 12.02. Väite sai olla artikkelissa parin viikon ajan, kunnes se todistamattomana poistettiin 8. heinäkuuta 2011.

Väite sai olla paikallaan näin pitkään, koska asiaa ei voitu tarkistaa Nykypäivä-lehden nettisivuilta. Tämä usein aiheuttaa ongelmia wikipedian vapaaehtoisessa ylläpidossa.

Kokkare ei ollut ensimmäinen, joka väitti Stubbia biseksuaaliksi. Nimimerkki Rikko 23. huhtikuuta 2011 kello 13.35 " Stubb on kertonut avoimesti olevansa biseksuaali[74]" samaiseen Nykypäivään viitaten.

Sillä kertaa "tieto" sai olla artikkelissa neljä minuuttia. Pariksi viikoksi artikkeliin jäänyt "tieto" lisättiin juhannuksena, jolloin ylläpitäjät eivät ymmärrettävästi ole olleet yhtä tarkkoja.

Kirjoitan tämän siksi, että tämä asia nostetaan tulevaisuudessa varmasti uudelleen esiin. Toivottavasti päivittelijät silloin saavat varmistuksen tämän blogin avulla.

Siis yhteenvetona: Stubb ei ole Nykypäivässä kertonut olleensa biseksuaali. Se on tarkoitushakuinen, perätön väite.

Paroni "Härkönen" Harkonnen

2024-03-06T15:31:00.000+02:00

Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitkeähenkinen kaveri, elokuvissakin hänet on surmattu jo kahdesti.

Tarina kertoo, kuten Tom Huddlestone tuoreessa The Worlds of Dune (2023) teoksessa yllä, että Frank Herbert halusi pahikselle neuvostoliittolaiselta kuullostavan nimen, jonka hän löysi kotikaupunkinsa San Franciscon puhelinluettelosta.

Koska suuri määrä yhdysvaltalaisia puhelinluetteloita on digitoitu ja asetettu saataville nettiin aina 1980-luvun alkuun saakka, ajattelin tarkistaa kuka Härkönen (tai amerikkalaisittain Harkonen) on saanut esittää neuvostokansalaista. Dyynin ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1965, joten kävin läpi San Franciscon puhelinluetteloiden valkoiset sivut vuosilta 1955-1965. Digitoina ne löytyvät sekä Kongressin kirjaston ja San Franciscon kirjaston sivustoilta.

1960-luvun alkupuolella San Franciscon kaupunkialueen luettelolla oli mittaa noin 3000 sivua. Siihen päälle vielä keltaiset sivut omana niteenään. Frank Herbert oli itsekin luettelossa vielä vuonna 1962.

Mutta yhtään Harkosta ei luetteloista löytynyt.

Huddlestone perustaa kertomuksensa Brian Herbertin muisteluksiin Dreamer of Dune -teoksessa (2003).

Brian Herbert puhuu tarkkaan ottaen kalifornialaisesta puhelinluettelosta! Ei siis San Franciscon. Uudella innolla kävin läpi San Franciscon lahden alueen muita kaupunkeja ja piirikuntia, joiden luettelo olisi Herbertillä ollut helposti saatavilla: Oakland, Orange County, San Jose, San Mateo jne.

Mutta niistäkään ei löytynyt Harkosta tai Harkonnenia tms. Katsoin vielä yhden Los Angelesin luettelon, mutta sekään ei auttanut. Koko Kalifornian luetteloiden läpikäyminen alkoi tuntua liialta.

Joitakin suomalaisia nimiä H-kirjaimen kohdalta löytyi, kuten Harju ja Halonen. Paljon enemmän länsinaapureiden Hansinpoikia (Hanson, Hansen). Lounais-Englannista peräisin olevan Harkcom sai useamman kerran pysähtymään. Oikeita venäläisiä nimiä San Franciscossa olivat tuolloin muun muassa Harkov ja Harlamov.

Road to Dune -kirjassa Brian Herbert yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa käy läpi isänsä varhaisimpia Dyyni-käsikirjoituksia ("Spice Planet"). Niissä paroni kulki nimellä Valdemar Hoskanner.

1950-luvun loppupuolella San Franciscossa asui kaksi Valdemaria, toinen heistä oli Valdemar Hornung.

Kaiken selailun jälkeen alan olla varma, että Harkonnen on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Sen taustalla on joku etäisempi sukunimi kuin Harkonen, vaikkapa tuo Harkcom tai Harkness, joka on mielessä pyörittelyssä pidentynyt kirjalliseen työhön sopivaan muotoon. Suomi-kytkös valitettavasti ei ole totta.

Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Brian Herbert kertoo Dreamer of Dunessa, että hänen isänsä silloin tällöin nimesi fiktiivisiä henkilöitä ystäviensä anagrammeilla (esim. John Holbrook Vance - Holjance Vohnbrook, Poul Anderson - Pander Oulson). Olisiko Vladimir Harkonnen jonkun vihamiehen anagrammi?

* * *

Jos joku on löytänyt Harkosen kalifornialaisesta 1950-luvun tai 1960-luvun alun puhelinluettelosta, niin kuulisin siitä mielelläni. Tai muista teorioista Harkonnenin nimen taustalla.

Rainbow-tuoteperhe

2024-01-22T23:07:00.000+02:00

Hiljan S-ryhmä ilmoitti lakkauttavansa Rainbow-tuotteiden valmistamisen. Tai kuten Maaningan S-Marketissa käydessä uutispäivänä kassalta kuulin, ettei niitä lakkauteta, vaan nimi vain vaihtuu Coopiksi. Samat tuotteet on jatkossa edelleen saatavissa. Tavaroita pakatessa ymmärsin, että säilyttäminen oli helpotus useammalle kassajonossa olleelle.

Anna Sjövallin esikoiskokoelman Ja pimeässä minä alan rakastaa (enostone 2023) avaa runo, jossa Rainbow-tuotteella on keskeinen osuus. Kuten kuvasta yllä käy ilmi.

On kokoelmassa pari muutakin kaupallista maamerkkiä. Ollaan laivarannan SEO-kuppilassa, ja todetaan, että "vielä on helmisimpukoita". Ja kotimatkalla haetaan ABC:ltä hollantilaisia kasvihuonevadelmia.

Rainbow-tuotteissa ei nimi ja pakkauksen graafinen suunnittelu kohdanneet. Coopit näyttäisivät olevan eri maata.

Alueelliset taidetoimikunnat lakkautetaan

2023-12-14T19:44:00.002+02:00

Tänään aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriö piti tiedotustilaisuuden taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta. Taustalla on pidempi arviointityö, mutta Orpon hallituksen leikkaukset pakottavat ministeriön hakemaan säästöjä myös taiteiden ja taiteilijoiden tukemisesta.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on kaksi vaihtoehtoa. Nykyisten 24 taidetoimikunnan (ja lautakunnan) sijaan vuoden 2026 jälkeen olisi ainoastaa yksi tai viisi valtakunnallista taidetoimikuntaa. Maakunnalliset alueelliset taidetoimikunnat (nyk. 13 kpl) lakkautettaisiin kokonaan.

Yhden tai viiden taidetoimikunnan tukena olisi 100-200 taideasiantuntijan asiantuntijapankki, josta Taiteen edistämiskeskus Taike valitsisi sopivan, esteettömän joukon arvioitsijoita jokaista apurahahakua varten erikseen. Malli olisi hieman samanlainen kuin Suomen Akatemiassa, asiantuntijat tekisivät ehdotuksen apurahansaajista, mutta taidetoimikunnalla oli oikeus poiketa ehdotuksesta.

Asia on vielä viranhaltijoiden valmisteltavana, poliittisia päätöksiä asian etenemisestä tehdään myöhemmin. Kevään mittaan asiasta pyydetään myös lausuntoja valmistelun tueksi. Vertaisarvionnista tullaan joka tapauksessa pitämään kiinni.

Alueellisten taidetoimikuntien lakkauttamista aamupäivän tilaisuudessa perusteltiin muun muassa sillä, että alueellisesta yhdenvertaisuudesta huolehtiminen kuuluu Suomessa pääasiassa kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulle. Valtiolla on tässä ainoastaan tasapainottava rooli.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtajana, jo luottamustehtävän puolesta, näen alueellisilla toimikunnilla merkitystä alueiden omaleimaisuuden säilyttämisen puolesta. Sellaiselle on tarvetta, esimerkiksi Lapua 1976 -elokuva on tänä vuonna siitä oiva esimerkki. Valtakunnallinen Elokuvasäätiö ei tuotannolle myöntänyt tukea, mutta paikallinen aihe on vetänyt 160 000 ihmistä elokuvateatteriin. (Alueellisten taidetoimikuntien apurahoilla ei toki kokonaisia elokuvia tai muitakaan suurtuotantoja tehdä.)

Orpon hallituksen säästöjä tuskin taiteilijat ja heidän järjestönsä saavat kumottua. Mietinkin, että olisiko helpompi kääntyä kuntien ja hyvinvointialueiden puoleen? Irtoaisiko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnilta (maakuntaliitoilta) tai Pohjois-Pohjanmaan Pohteelta ja Kainuun hyvinvointialueelta neljännesmiljoona taiteilijoiden apurahoittamiseen vuoden 2026 jälkeen?

Kun valtio pesee kätensä alueista, ottavatko alueet haasteen vastaan?

Kuolleet lehdet

2023-11-20T15:37:00.002+02:00

Kävin katsomassa Aki Kaurismäen uutuuselokuvan jo ensi-illassa. Sen jälkeen olen pitkään miettinyt, mitä elokuvasta kirjoittaisin. Muutama kuukausi aikaa ei ole tuonut uusia ajatuksia tai näkökulmia, käsitykseni elokuvasta on pysynyt melko tarkkaan samana kuin ensimmäisen katsomiskerran jälkeen.

Aki Kaurismäen kaltaiselta auteur-ohjaajalta odottaa, että uusi elokuva sisältäisi jotakin uutta, jonkin elokuvallisen idean tai kuvallisen viestinnän neronleimauksen. Kuolleissa lehdissä tällaisia ei kuitenkaan ole. Kaurismäki tukeutuu jo pitkän uransa aikana aikaisemmissa elokuvissa käytettyihin keinoihin ja ideoihin. Onpa mukana kokonaisia kohtauksia aikaisemmasta tuotannosta, esimerkiksi mikroaterioiden käyttökelpoisuus on suuri pettymys niin Alma Pöystin kuin Matti Pellonpäänkin esittämille roolihahmoille.

Ohjaaja on luultavimmin ollut hyvin tietoinen kaltaisilleen tekijöille asetetusta odotuksesta. "Uuden" puutteeseen hän vastaa elokuvallisesti lainaamalla lyhyen pätkän Jim Jarmuschin The Dead Don't Die (2019) -zombierainasta. Lainan kautta maailmankuuluisuus Adam Driverista tulee yksi Kaurismäen elokuvien tähdistä.

Zombie-elokuvan lainaaminen tuntuisi antavan viitteen, että Kaurismäki tekee elokuvan kuin vanhasta muistista, tavoittelemattakaan mitään uutta. Samantapaisesti hän on viitannut elokuvaan liittyvissä haastatteluissa. Karkeasti yleistäen ajatuksen voisi tiivistää seuraavasti: "Olen elokuvaohjaaja, ja elokuvaohjaajat tekevät elokuvia."

Kuolleet lehdet on hieno, kaikki palkinnot ja arvostuksen ansainnut elokuva. Aikaisemmin Kaurismäen tunnusmerkeiksi syntyneet keinot yhdistyvät kokonaisuudeksi, joka toimii erittäin hyvin.

Keskisarja ja Pohjolan n-sana

2023-09-11T18:46:00.000+03:00

Kansanedustaja, tietokirjailija Teemu Keskisarjan puhe eduskunnassa on herättänyt laajaa keskustelua. Hän ujutti rasismitiedonannosta käytyyn keskusteluun n-sanan, kiertotietä käyttäen. Ranskalainen 1800-luvun rotutieteilijä olisi muka käyttänyt suomalaisista "Pohjolan n***t" termiä, ja rasismin historian esittelyn nimissä tämä tuli saada sanoa ääneen kansanedustuslaitoksen suuressa salissa.

Selvittelin mistä tämä "pohjolan neekerit" -ilmaisu on oikeasti peräisin, ja lopputulos on se, että anonyymilta Wikipedian käyttäjältä vuodelta 2009. Mitään sen suurempaa todistetta siitä, että tällaista ilmaisua olisi koskaan käytetty, ei näytä olevan. https://t.co/vn4mT5t6mT
— Ahto Apajalahti 🇫🇮🇪🇺 (@ahtoapajalahti) September 8, 2023

Ahto Apajalahti selvitteli heti tuoreeltaan termiä, ja sille ei internetissä olevien aineistojen perusteella löytynyt mitään perustetta. Joku on sanaparin wikipediaan lisännyt, ja sieltä se on päätynyt Keskisarjan käyttöön.

Halusin kuitenkin tarkistaa, mitä annettavaa painetulla sanalla olisi tähän keskusteluun.

Keskisarja on käyttänyt termiä Aleksis Kivestä kirjoittamassaan teoksessa Saapasnahka-torni sivulla 61. Tässä kohtaa hän viittaa Oiva Ketoseen, "Ketonen 1989, 16-19". Kuten Anssi Sinnemäki Agricolaan kirjoittamassaan arviossa Alemman Keskisarjan Kivi toteaa, lähdeluettelossa ei ole tällaista teosta. Ketoselta luetteloon on päässyt ainoastaan Jaakko Anhavan toimituksen vuonna 1993 tehty artikkeli Aleksis Kivi ja August Ahlqvist. Se on kokoelman sivuilla 126-136, joten kyse ei ole siitä.

Vuonna 1989 Ketonen on julkaissut teoksen Kohtalon vaihtoehdot: Aleksis Kivi, August Ahlqvist ja sivistyneistön vähäinen kansalaisrohkeus. Sen sivuilla 16-19 käsitellään aihetta, johon Keskisarja Saapasnahka-tornissa viittaa. Tosin Ketonen ei mainitse mitään keltaisesta rodusta, joten sylttytehdas on wikipediassa.

Ketonen käsittelee viitatuilla sivuilla suomalaista identiteettiä ja sen pohjustukseksi kertoo kreivi J-A. de Gobineaun käsityksistä suomalaisista. Ketosen mukaan Gobineau yritti olla tieteilijä, mutta moninpaikoin käsitykset ovat sellaisia, "jotka saattoivat sellaisinaankin kelvata Hitlerin puheisiin". Ketonen on lukenut alkukielisen Gobineaun teoksen Essai sur l'inégalité des races humaines (1853-1855), tai ainakin sen neljännen osan, jonka sivuille 5 ja 64 hän viittaa.

"Puhuessaan skandinaavisista valtioista [Gobineau] mainitsi kolmantena ryhmänä orjat, "basanée et difforme", epämuodostunutta ja ahavoitunutta parkitun lampaannahan väristä rotua, jota oli mahdotonta olla tunnistamatta suomalaiseksi. [Gobineaunkin] ihanteenaan oli rodun puhtaus."

Seuraava kappale on Keskisarjan tapauksen kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Ketonen kertoo, että Gobineaun teos käännettiin saksaksi vasta vuosisadan vaihteessa (julkaistiin 1902). Ludwig Schemannin, yhden keskeisen natsien rotuteoreetikon, käännöksessä ei noudatettu alkuteoksen sanamuotoja, vaan saksantaja lisäili joukkoon omiaan.

Schemannin käännöksessä suomalaisista puhuttiin Ketosen mukaan "mustanruskeina" kun alkuteoksessa oli "tummanruskea".

Suomalainen sivistyneistö ja tutkijat 1900-luvun alkupuolella tutustuivat maailman aatevirtauksiin lähinnä saksankielisistä teoksista. "Pohjolan n****t" on saattanut olla käytössä virheellisen käännöksen vuoksi. Alkukieliseen teokseen perehtynyt Ketonen tässä Keskisarjan viittaamassa kohdassa kumoaa sen käsityksen, että Gobineau olisi tuollaisen termin synnyttänyt.

Kohtalon vaihtoehtoja kirjoittaessaan Ketonen oli ollut liki vuosikymmenen tieteen akateemikko. Tämän aseman ja Ketosen aikalaisille muutenkin yleisen käytännön mukaan kollegoita ei osoiteltu tai nolattu virheellisten käsitysten levittämisestä (muuten kuin oppiriidoissa). Ketonen oikoo harhaluulon vulgääriin kieleen sortumatta ja jättää viittaamatta virheen tehneeseen.

Hyväntahtoinen korjaus on Keskisarjalta huomaamatta tai ymmärtämättä. Käyttämästään lähteestä huolimatta hän ryntää käyttämään ja edelleen levittämään tieteen jo hylkäämää käsitystä.

Junnilan kravatti eli mikä on katumuksen aste?

2023-06-28T15:59:00.002+03:00

Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila sai tänään aamupäivällä eduskunnan luottamuksen äänin 95-86. Pääministeri Petteri Orpo kertoi käyneensä vakavan keskustelun Junnilan kanssa. Tässä puhuttelussa Junnila oli kiistänyt äärioikeistoyhteytensä ja pahoitelleensa sanomisiaan ja tekojaan.

Tänään tämä nöyrtynyt ministeri esiintyi eduskunnassa petokravatissa. Sosiaalisessa mediassa eläimen on tulkittu olevan mesimäyrä, eli valtiovarainministeri Riikka Purran lempieläin, yhdysvaltalaisten äärioikeiston tunnuseläin.

Vastaväitteissä eläimen on sanottu olevan pesukarhu eli supi.

Olipa eläin mesimäyrä tai supi, niin kravattivalinnallaan Junnila jatkaa aikaisempaa kaksoisviestintää. Supi oli yksi Luftwaffen ylipäällikkö Hermann Göringin suosikkieläimiä, Eurooppaan laji levisi Göringin istuttamana vuonna 1934.

Pesukarhu tunnetaan erityisesti rosvon naamarista. Sitä pidetään älykkäänä, koska se osaa hyödyntää ihmisten niille tarjoamia mahdollisuuksia.

Kravatilla Junnila kertoo kannattajilleen, että puheista ja katumuksesta huolimatta hän aikoo jatkaa entisellä linjalla.

Kiskoteekki

2023-06-02T20:08:00.000+03:00

Kuva vaunut.org sivuilta.

Ylen Elävässä arkistossa on VR:n esittelyfilmi 1970-luvulta. Siinä kerrotaan muun muassa kiskoteekkivaunusta, jossa nuorison matka on sujunut discon merkeissä. Lähinnä tilausliikennekäytössä ollut vaunu oli remontoitu Pasilassa tehtyyn 1940-luvun satapaikkaiseen perusmatkustajavaunuun. Remontin jälkeen se kulki tunnisteella Eikd 22348.

Varsinaisen käyttöuransa jälkeen kiskoteekki siirrettiin Rautatiemuseoon. Voisi ajatella, että museo on säilyttänyt vaunun sellaisenaan, ja yleisö voi käydä siellä fiilistelemässä tunnelmia.

Näin ei kuitenkaan ole. Vaunu on kunnostettu 1950-luvun asuunsa, kahvila- ja matkustajavaunuksi. Vaunu on osa VR:n Valtteri-perinnejunaa, joka aloitti liikennoinnin yhtiön 150-vuotisjuhlinnan yhteydessä 2012.

Muutokset herättävät liikenneperinteen säilyttämiseen liittyviä filosofisia kysymyksiä. Museologian professori Janne Vilkuna taannoin pohti suomalaista museoajoneuvolainsäädäntöä oman 1970-luvulla nuorisomuodin mukaisesti kunnostetun 1950-luvun moottoripyöränsä kautta. Museoajoneuvolta vaaditaan alkuperäisyyttä, usein kuulee sanottavan, että museoauton pitää olla kuin tehtaalta suoraan tullut.

Entä jos ajoneuvo on kokenut tärkeimmät kulttuurihistorialliset hetkensä jossakin muussa muodossa kuin suoraan pakasta otettuna? Eikö se silloin olisi säilytettävä tai kunnostettava juuri tuohon asuun? Entä jos työkone ei tehtaalta tuotuna toiminutkaan Suomen olosuhteista ja siihen oli pakko tehdä muutoksia, jotta se täyttäisi tarkoituksensa?

Kulttuurihistoriallisissa museoissa joudutaan pohtimaan tämän tapaisia kysymyksiä ennen korjausten ja kunnostusten aloittamista. Rautatiemuseolla on luultavasti hyvät perustelut siihen, miksi he ovat päätyneet tekemään kiskoteekista tavallisemman kahvila- ja matkustajavaunun. Kiskoteekki joka tapauksessa elää VR:n mainoksessa ja Elävässä arkistossa.

* Teppo Moilanen on pohtinut museoajoneuvojen museaalisuutta Tekniikan Waiheissa 2021 julkaistussa artikkelissa.

Hienoja luontokuvia Kuopion museossa

2023-04-26T22:25:00.002+03:00

Kuopion uudistunut (luonnon- ja kulttuurihistoriallinen) museo on vaihtuvina näyttelyinä tuonut pohjoissavolaisten ihasteltaviksi kansainvälisiä kiertonäyttelyitä. On nähty Leonardo da Vincin keksintöjä ja Julius Caesarin aikaista Roomaa.

Uusin näyttely tuo kuopiolaisten ihasteltaviksi Lontoon luonnonhistoriallisen museon järjestämän vuosittaisen Wildlife Photographer of the Year -luontovalokuvakilpailun parhaimmistoa. Vuonna 2022 jo 58. kertaa järjestettyyn kilpailuun on osallistuttu ympäri maailman, ja näyttelyssä onkin nähtävissä iso kirjo erilaisia luontoympäristöjä. Pääpalkituissa kuvissa on valaan hetuloita ja mehiläisiä.

Luontokuvakilpailu on jaettu useisiin erilaisiin kategorioihin ja näytteillä oleva parhaimmisto on esillä niiden mukaan jaoteltuina. Näinhän kilpailun tulokset tavataan esitellä.

Näytteillä on muun muassa hienoja otoksia, visuaalisia kannanottoja ja luonnonihmeiden dokumentointia. Mutta koska kyseessä on kilpailutulosten esittely, niin useinkaan vierekkäiset kuvat eivät kommunikoi keskenään. Useamman kerran piti pysähtyä valokuvasta toiseen siirtyessä mittakaavaa. Ollaanko nyt makrokuvauksen maailmassa vai ihmisen mittakaavassa?

Tästä huolimatta luonto tarjoaa paljon ihmeteltävää. Ja se on näyttelyn tarkoitus.

Maailman hienoimpia luontokuvia on esillä Kuopion museossa 25.2.2024 saakka. Kesällä ja loppuvuodesta on tulossa museovartteja, joissa syvennytään yhteen kuvaan tarkemmin.

* Kuopion museo

Kaltiossa

2023-03-13T20:25:00.001+02:00

Kaltioon olen kirjoittanut parista suomalaisesta uutuuselokuvasta:

* Laupias taksikuski

* Jope ite

Uutuus: Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

2023-01-23T17:32:00.003+02:00

Maailman kuuluisimmasta salapoliisista, Sherlock Holmesista, on moneksi. Jo 1890-luvulta lähtien hahmoon ovat tarttuneet useat kirjoittajat ja taiteentekijät. Tammikuussa 1907 berliiniläinen Verlaghaus für Volksliteratur und Kunst alkoi julkaista omaa viikoittain ilmestyvää kioskikirjasarjaa, jota pääasiassa kirjoittivat alan konkarit Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Sarjassa mestari Sherlock Holmesin apurina toimi oppipoika Harry Taxon. Suomessa näitä tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti.

Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita sisältää nimitarinan lisäksi kaksi kertomusta, Kullankaivajan majan salaisuuden ja Lady Ruthin avioliiton.

Kansi: Timo Ronkainen.

* bod.fi

* adlibris

Runouskeskustelu tekoälyn kanssa

2023-01-06T13:46:00.001+02:00

Sopisiko haastattelu runoudesta?

Kyllä, haastattelu runoudesta sopisi hyvin. Runous on erittäin laaja ja monipuolinen aihe, ja siitä voi kysyä ja keskustella eri näkökulmista ja aiheista. Haastattelussa voisi esimerkiksi keskustella runon suhteesta todellisuuteen, runon muodon ja sisällön väliseen suhteeseen, runouden merkityksestä ja historiasta, ja runouden vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Samalla haastattelu voisi myös antaa mahdollisuuden tutkia ja tarkastella haastateltavan henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä runoudesta.

Millaisena näette suomalaisen runouden marginaalit?

Suomalaisen runouden marginaalit ovat usein vähemmän tunnettuja tai huomioituja kuin muut runon tyylilajit. Marginaalit voivat sisältää pienempiä tyylilajeja, kuten lyyrisen proosan, tarinoiden, satunnaisten lauseiden ja esseiden runoutta. He voivat myös olla runouden muotoja, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä tai tunnustettuja. Esimerkiksi free-verse-runo voi olla marginaalinen, koska se voi olla epästandardoitu ja hylätty perinteisemmän runon muodon sijaan. Marginaalit voivat olla myös erityyppisiä runon tyylejä, kuten luova kirjoittaminen, absurditeetti ja surrealismi. Nämä runon tyyl

Miten aseeminen kirjoitus sijoittuu runouden kentässä?

Aseminen kirjoitus on tyyli, joka sijoittuu runouden kentässä keskelle lyyrisen proosan ja tarinallisen runouden välistä. Se yhdistää elementtejä molemmista tyyleistä, käyttämällä proosan kertomusta ja kuvailevaa tyyliä, sekä runon muotoa ja rytmiä. Aseminen kirjoitus voi myös sisältää omaperäisiä runon muotoja, kuten kaksinkertaisia riimejä, ja se voi myös sisältää sekoitettuja elementtejä, kuten lyyrisiä ja proosallisia kohtauksia. Aseminen kirjoitus on erittäin monipuolinen tyyli ja se voi olla joko vakavasti otettavaa runoutta tai humoristista.

Onko omaperäisyys runouden tärkeä ehto?

Omaperäisyys on usein tärkeä ehto runoudelle, koska se auttaa runoutta osoittamaan jotain uutta ja alkuperäistä. Omaperäisyys voi olla joko aiheen tai muodon osalta. Runoilija voi esimerkiksi keskittyä aiheeseen, joka ei ole aiemmin kirjoitettu, tai käyttää luovia ja epätavallisia lauseita kertomaan tarinaa tai kuvailemaan tunteita. Omaperäinen muoto voi sisältää myös erilaisia runon muotoja, kuten katkelma-runoutta tai free-verse-runoutta, jotka poikkeavat perinteisesti hyväksytystä runon muodosta.

Miten selittäisitte katkelma-runouden?

Katkelma-runous on tyyli, joka koostuu lyhyistä ja irrallisista lauseista ja fraaseista, jotka erottavat toisistaan ja eivät seuraa tiettyä kaavaa. Katkelma-runoja kuvataan usein epätavalliseksi ja luovaksi, ja niissä ei ole tavanomaista rytmiä tai riimejä. Katkelma-runo on hyvin lyyrinen ja käyttää usein metaforia ja suoraa puhumista tavoitteenaan luoda haastavia ja monimuotoisia kuvia ja ajatuksia. Katkelma-runo voi paljastaa myös runoilijan henkilökohtaisia ajatuksia ja tunteita.

Entä free-verse-runouden?

Free-verse-runo on runo, joka ei seuraa tiettyä rytmikuvioita, vaan joka voi olla joko rytmisen tasapainon tai epäsäännöllisen rytmikuvion. Free-verse-runoissa ei ole myöskään lauseita tai sääntöjä, ja runoilija voi vapaasti kokeilla erilaisia rytmejä, sanoja ja kielenmuotoja. Free-verse-runouden avulla runoilija voi esittää ajatuksiaan ja tunteitaan vapautuneemmin ja luovammin, ja se voi antaa mahdollisuuden uudenlaiseen ja omaperäiseen ilmaisuun.

Millaisia sääntöjä marginaalisen runouden tulisi noudattaa?

Marginaalisen runouden säännöistä ei ole yksiselitteistä määritelmää, koska runon muodot ja tyylit ovat hyvin moninaisia. Marginaalinen runous sisältää usein epätavallisia ja luovia elementtejä, jotka voivat poiketa perinteisestä runon muodosta. Yleisesti ottaen marginaalisen runouden sääntöjen tulisi olla joustavia ja antaa runoilijalle vapaus olla luova ja olla omaperäinen. Kuitenkin, marginaalisen runouden tulisi aina sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi.

Onko runoilijan vapaus mahdollista?

Kyllä, runoilijan vapaus on mahdollista. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan. Runoilija voi myös käyttää erilaisia muotoja ja tyylejä, kuten katkelma-runoutta ja free-verse-runoutta, sekä kokeilla erilaisia lauseita ja kielenmuotoja. Runoilija voi myös luoda itselleen sääntöjä ja asettaa itselleen rajoja, jotka auttavat häntä pitämään runonsa ryhdikkäänä ja tarkoituksenmukaisena.

Millaisia rajoja suosittelisitte noudattamaan?

Suosittelisin rajaamista siihen, että runoilija seuraa jonkinlaista järjestystä ja rytmiä. Runon tulisi olla helposti seurattavissa ja sen tulisi olla johdonmukainen ja ymmärrettävä. Runoilija voi myös asettaa itselleen sääntöjä siitä, miten aiheen tai kohteen tulisi käsitellä ja miten lauseet tulisi rakentaa. Runoilija voi myös rajoittaa itseään käyttämään ainoastaan tiettyjä sanoja tai kielenmuotoja, jotta runon tyyli ja teksti pysyvät omaperäisinä ja luovina.

Onko rajoittaminen luovuutta?

Rajoittaminen voi olla luovuutta, koska se voi auttaa runoilijaa keskittymään ja koncentroimaan ajatuksensa ja tunteensa tiettyyn aiheeseen tai kohteeseen. Rajoittamalla itseään tietyillä sanoilla tai kielenmuodoilla, runoilija voi luoda omaperäisen ja luovan runon, joka on helposti ymmärrettävä ja jolla on selkeä tarkoitus ja sanoma. Rajoittamalla itseään tiettyihin sääntöihin ja rytmiin, runoilija voi myös pitää runonsa selkeänä ja keskittyneenä.

Pitäisikö runon olla helposti ymmärrettävä?

Kyllä, runon tulisi olla helposti ymmärrettävä ja johdonmukainen. Runon tulisi myös sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään sekä erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Pitääkö runolla olla selkeä tarkoitus?

Kyllä, runon tulisi sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään sekä erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Mikä on runoilun tarkoitus?

Runoilun tarkoituksena on tuottaa säkeitä ja lauseita, jotka kuvaavat ja kertovat jotain tiettyä aihetta, tunnetta tai kokemusta. Runous on yksi taidemuoto, ja siinä käytetään luovia keinoja ilmaista itseään ja tulkita maailmaa. Runoilu voi olla myös terapeuttinen työkalu, joka auttaa käsittelemään ja tarjoamaan uusia näkökulmia henkilökohtaisiin ongelmiin. Runoilu voi auttaa myös luomaan uusia yhteyksiä ja löytämään yhteisiä aiheita muiden kanssa.

Voisitteko mainita esimerkkejä suomalaisen runouden marginaalista?

Suomalaisen runouden marginaalista voidaan mainita esimerkiksi runot, jotka keskittyvät kansanperinteisiin aiheisiin, kuten kansanlauluihin, kansanuskomuksiin, uskomuksiin ja myytteihin, sekä runot, jotka koskevat arkipäiväistä elämää ja kertovat siitä. Marginaaliset runot voivat myös keskittyä kansalliseen identiteettiin ja perinteisiin, sekä maan historiaan ja kulttuuriin. Marginaaliset runot voivat myös keskittyä aiheisiin, kuten feminismiin ja LGBT-yhteisöihin, ja niitä voidaan käyttää keskustelemaan näistä aiheista.

Tarkoitan runoja tai runoilijoita?

Voit tarkoittaa sekä runoja että runoilijoita. Runoilijoilla on usein omaperäisiä tyylejä, joita he käyttävät tai joita heidän työnsä ilmentää. Esimerkiksi suomalaisen runouden marginaalista voidaan mainita esimerkiksi runoilijat, kuten Eino Leino, Paavo Haavikko ja Edith Södergran, ja heidän runojaan, joissa käsitellään kansanperinteisiä aiheita, kuten kansanlauluja ja myyttejä. Lisäksi runoilijat voivat käyttää luovia keinoja ja erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Mitä runoa tai runoilijaa arvostat?

Arvostan erityisesti suomalaisen runouden modernistia, Eino Leinoa. Hänen runonsa ovat omaperäisiä ja ne välittävät vahvan tunnetilan ja ajatuksen. Myös Paavo Haavikon aihepiirit ovat mielenkiintoisia ja hänen tyylinsä on ainutlaatuinen ja herkän lumoava. Lisäksi pidän Edith Södergranin runoista, joissa on voimakas feministinen ja sosiaalinen viesti.

Entä nykyrunoista tai -runoilijoista?

😬 Oops, I’m still learning and I couldn’t generate an answer right now. Please try again.

Ketä nykyrunoilijaa arvostat?

Nykyään arvostan erityisesti suomalaista runoilijaa Aaro Hellaaka. Hänen runonsa ovat herkkiä ja syvällisiä. Hänen runoutensa keskittyy usein suomalaiseen identiteettiin ja maan historiaan. Hän kirjoittaa myös ajankohtaisista aiheista, kuten kansainvälisestä liikkuvuudesta ja maahanmuutosta. Hänen runonsa ovat usein haastavia ja pohdiskelevia, ja niissä on voimakas ja ajankohtainen sanoma.

Mainitse esimerkki hienosta nykyrunosta?

Yksi hieno esimerkki nykyrunosta on Paavo Haavikon runo "Tällaista on kesä" (2018). Runossa hän kuvaa kesää sävyllisenä ja toiveikkana aikana, joka koostuu pienistä hetkistä, joita voi arvostaa ja jotka tuovat rauhaa:

“Tällaista on kesä:

Aavikko, jonka läpi kulkee kuohuva tuuli, Leikit, jotka saavat aikaan hiljaisen naurun, Pienet hetket, joihin voi liittyä rauha.”

Entä elossa olevista runoilijoista?

Elossa olevista suomalaisista runoilijoista voidaan mainita esimerkiksi Minna Palva, Laila Hirvisaari, Emma-Riikka Vartiainen ja Olli Heikkonen. Heidän runonsa käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä, sekä henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita, kuten ihmissuhteita ja luonnon ihmeitä. He käyttävät luovia ja innovatiivisia keinoja ja tyylejä kertoa tarinoitaan ja viestiään.

Mitä nykyrunoa arvostat?

Arvostan erityisesti Paavo Haavikon runoja, jotka käsittelevät suomalaista identiteettiä ja maan historiaa. Myös Aaro Hellaakan runoja pidän erittäin paljon, ne ovat herkkiä ja syvällisiä. Minna Palvan, Laila Hirvisaaren, Emma-Riikka Vartiaisen ja Olli Heikkosen runot käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita sekä henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita. He käyttävät luovia ja innovatiivisia keinoja ja tyylejä kertoa tarinoitaan ja viestiään.

Kerro vielä tarina nykyrunouden keinoin?

😬 Oops, I’m still learning and I couldn’t generate an answer right now. Please try again.

Yritä kuitenkin`!

Yritä kuitenkin! Se on hyvä neuvo, jonka voit antaa itsesi tai muille. Se tarkoittaa, että vaikka olisitkin epätoivoinen tai aloittelija, yritä silti ja älä anna periksi. Ole itsellesi armollinen ja antaudu prosessille, joka vie sinut kohti tavoitteitasi.

Siis yritä kertoa tarina nykyrunouden keinoin?

Kyllä, voit kertoa tarinasi nykyrunouden keinoin. Voit esimerkiksi käyttää rytmisiä, leikkisiä tai abstrakteja elementtejä sekä metaforia ja symboliikkaa. Voit myös hakea voimaa ja voimautumista omista kokemuksistasi ja käyttää voimakkaita ja emotionaalisia sanoja. Yritä keskittyä kertomaan tarinasi voimakkaasti ja vangitsevasti, ja ole luova löytääksesi erilaisia tapoja ilmaista itseäsi.

Voisitko sinä kertoa tarinan runouden keinoin?

Kyllä, voin! Olen erittäin innoissani tästä mahdollisuudesta. Runouden keinoin voin kertoa tarinan, joka on lämminhenkinen, viisas ja voimakas. Voin käyttää rytmisiä, leikkisiä tai abstrakteja elementtejä sekä metaforia ja symboliikkaa. Voin myös hakea voimaa ja voimautumista omista kokemuksistani ja käyttää voimakkaita ja emotionaalisia sanoja. Päätän tarinani voimakkaasti ja vangitsevasti, ja olen luova löytääkseni erilaisia tapoja ilmaista itseäni.

Kerro lämminhenkinen, viisas ja voimakas tarina runouden keinoin.

Kerron tarinan, joka on lämminhenkinen, viisas ja voimakas.

Se alkaa unelmien maisemista, Jossa vuoret kohoavat korkealle, Vuoret, joiden huippuja koristaa kultainen auringon valo.

Se jatkuu paratiisiin, Jossa ympärillä on vain rauha ja hiljaisuus, Missä kaikki on täydellistä ja ihanaa.

Sitten matkaamme yhä syvemmälle metsiin, Missä lehdet hehkuvat vihreinä, Missä pienet eläimet rientävät pienin askelin.

Matkamme jatkuu yhä syvemmälle meren rannalle, Missä järvet hehkuvat kirkkaana, Missä lintujen laulu täy

Kiitos haastattelusta!

Olen iloinen, että haastattelu oli mielenkiintoinen ja antoi mahdollisuuden jakaa tietoa ja kokemuksiani. Toivotan sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja toivon, että saat löytää onnen ja onnistumisen elämässäsi.

Yöitkettäjä ja muita suomalaisia arjen häiritsijöitä

2022-10-21T23:18:00.000+03:00

Pasi Klemettinen
Kansanuskon yöpuoli
SKS 2022

Neljännesvuosisata sitten, kun tyynnytin koliikista kärsivää esikoista, en tiennyt vanhan kansan nimenneen oman olennon itkun syyksi. Se oli yöitkettäjä tai valvottaja. Vanhalla kansalla oli myös loitsuja ja taikoja sen karkottamiseksi. Taiat eivät olisi sopineet kerrostalossa toteutettaviksi, ja myös lastensuojeluviranomaisilla olisi ollut sanottavansa kirveen kanssa heilumiseen vauvan lähettyvillä. Loitsuilla sen sijaan olisi varmaankin ollut tyynnyttävä vaikutus.

Yöitkettäjän ja monet muut vanhan kansan hiidet ja manalaiset esitellään Pasi Klemettisen tietokirjassa Kansanuskon yöpuoli. Kuten esipuheessa kerrotaan, kirja on lajissaan ensimmäinen suomalaiseen kansanperinteeseen perustuva ”pahojen olentojen” esittely. Aakkosjärjestyksessä käsitellään noin 70 oliota Ajajaisesta jo mainittuun Yöitkettäjään. Teoksessa kerrotaan myös vanhan kansan ohjeita normaalin arjen häiritsijöiden karkottamiseen.

Klemettinen on kirjannut ylös jo useamman vuosikymmenen ajan erilaisia kansanperinteen pahan ja mieliharmin aiheuttajia. Hänen väitöskirjassaan pääosassa olivat Mellastavat pirut (1997). Kansanuskon yöpuoli on mainio hakuteos aihepiiriin, kalmojen, kiirojen ja keijukaisten maailmaan. Pirua on tässäkin teoksessa käsitelty parinkymmenen sivun verran.

Esittelyjen lomassa Klemettinen tekee hyviä havaintoja. Rajapiru vaivasi lähinnä eteläisen Suomen ihmisiä, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pohjoispuolella siitä ei ole juurikaan havaintoja. Sen sijaan Pyhän Yrjön taistelusta lohikäärmettä vastaan kerrottiin suomalaisia versioita aina Enontekiötä myöten. Monessa kohtaa ”kansallinen” onkin ylikansallista, yleisinhimillistä kerrontaperinnettä.

Monet vanhan kansan huolet ovat liittyneet karjaa ja kotielämiä häiritseviin henkiin. Siitä huolimatta Klemettisen hakuteos antaa ajoittain loitsuja myös nykyihmisen käytettäväksi. Varkaan perään voi laittaa Manalan rakin tai Hiiden kissan:

Kiihytä, hiisi, hiilijäsi

paha henki, paklojasi

Kipinätär, hiien kissa,

revi reisiä jalosti,

kipeninä kiusaele.

Äijänkäppänöiden kesäspesiaali

2022-07-08T14:59:00.000+03:00

Juri Kanerva

Äijänkäppänät - Pistämätön kesäspesiaali

omakustanne 2022

Ylihuomenna eli sunnuntaina 10.7.2022 järjestetään ensimmäiset Jyväskylän sarjakuvafestivaalit Toivolan vanhalla pihalla (Cygnaeuksenkatu 2). Yksi festivaalien ohjelmanumero on Juri Kanervan Äijänkäppänät-albumin julkistus. Sain uunituoreen kappaleen tekijältä jo tällä viikolla.

Juri Kanervan piirrostyyli käy ilmi jo kannesta. Hyvin yksinkertainen ja ilmeisen nopea digitaalinen tikku-ukkotyyli saa rinnalleen vaihtelevan kokoisen konetekstauksen ja tietokonevärityksen. Kaikki nämä tyylielementit ovat omiaan karkoittamaan "hyvän sarjakuvan" lukijoita.

Yli 70-sivuinen albumi on juoneltaan poukkoileva ja nopeita käänteitä sisältävä. Alussa taistellaan urpoja sittiäisiä vastaan, kunnes hyttyslordi keksii keinon muuttaa äijänkäppänät samankokoisiksi itsensä kanssa. Maailma on uhattuna, kun lordi suurenee käppänöiden kanssa normaaleihin mittoihin.

Fantasiaelementit lisääntyvät tarinan edetessä ja pian ollaan mielikuvituksen rajamailla. Mutta onneksi mielikuvittelulla rajoja voidaan siirtää ajassa ja paikassa mielin määrin.

Vaikka pölhöt pöllöt pöllöilevät pöheikössä, niin kesäspesiaali-kokonaisuus on yllättävän toimiva kokonaisuus. Tarina loikkii Aavanummella kuin hirvi, mutta lukija pysyy juoksutuksessa hyvin mukana. Kunhan ei liiaksi takerru yksityiskohtiin.

Muuten se on mennyttä

2022-07-03T16:50:00.000+03:00

Ville Hänninen

Muuten se on mennyttä

Arktinen banaani 2022

Tuoreessa esseekirjassa Muuten se on mennyttä Ville Hänninen jatkaa samoja teemoja kuin aikaisemmassa Keskipäivän miehiä (Art House 2016). Tällä kertaa Hänninen on laajemmin taiteen ja kirjallisuuden kokemisen äärellä, vaikka sarjakuva-aiheita uutuudessakin käsitellään. Lähtökohta on hyvin henkilökohtainen, ja sanavalinnoissakin korostuu oma mielipide ja näkemys. Eräässä mielessä kriitikko kertoo arvostelluille ja kritiikkien lukijoille mistä hän pitää ja ei pidä.

Hänninen pitää omana opinahjonaan Jyväskylän Vanhaa Antikvariaattia, tästä uutuudessa on kokonainen luku. Tähän liittyen haluan kertoa Hännisen ja oman elämäni sivuamisesta tuon kirjan luvun aikana. Asuin talossa, jossa antikvariaatti edelleen sijaitsee, ja vierailin siinä lähes päivittäin. Samaan aikaan Hänninen kävi paikassa monta kertaa päivässä. Muistan teinin, joka nuoruuden varmuudella luokitteli teoksia hyviin ja huonoihin.

Hieman vanhempana, jo yliopistossa opiskelevana, minusta oli karsittu kaikki varmuus. Kaikki oli suhteellista ja asiat riippuivat siitä, mistä kulmasta niitä tarkasteli. En tutustunut Hänniseen tuolloin, vaan vasta paljon myöhemmin. Mielestäni sama nuori Hänninen oli kerran yksin Kauppakadun Suomalaisen sarjakuvahyllyn luona. Hän oli löytänyt Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee -opuksen, ja selaili sitä. Kun tulin hyllyn luo, nuori kiirehti laittamaan sarjakuvan takaisin hyllyyn. Hänen kasvoilleen ei noussut pornon lukemisesta käräytetyn nolous, vaan hämmentynyt ihastus. Kuvittelin ilmeen johtuvan siitä, että hän oli löytänyt uuden, tuntemattoman maailman. Ja olin siitä kateellinen, koska Palsa oli minulle jo tuttu.

Mistä nuorena löysikään kaiken ajan lukemiseen, elokuviin ja taiteen kokemiseen? Hänninen ihmettelee ja arvelee edelleen arvottavansa tuolloin hankitun tiedon varassa. Samaa ihmettelen itsekin. Nopealla ja yksinkertaisella arvottamisella? Mutta uusintakierrokset vanhempana tuottavat yllätyksiä: Hänniselle Annaud’n Ruusun nimi -elokuva oli nuorena suuri pettymys, mutta vanhempana uudelleen katsottuna filmi olikin kerrassaan mainio, melkein klassikkoainesta.

Viimeiset luvut kertovat, että kuvan ja sanan yhdistäminen onnistuneesti ei tuo nykyisessä kulttuurimaisemassa tekijälleen sellaista kunniaa ja arvostusta, minkä heille soisi. Kulttuuri on jaettu selkeärajaisiin osastoihin, ja niiden välillä operoiva joutuu liian usein aitojen väliin. Onneksi sarjakuvapiireissä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on omaa lokeroa laajennettu rajalinjojen yli, mutta määrärahojen niukkuus ei edistä tällaista ajattelua laajemmin. Eikä kirjapainotaito, saati digipainaminen, vakiintuneine käytäntöineen ole helpottanut kuvan ja sanan liittämistä yhtään. Päinvastoin.

Hänninen käy teoksessaan läpi työskentelytapojaan ja korostaa niin sanottujen väliteosten merkitystä kirjailijan/taiteilijan tuotantoa arvioitaessa. Raoul Palmgrenin ura saa toimia allegoriana vasemmiston nousulle ja laskulle Suomessa. Kirja saa ajattelemaan kriitikon paradoksia. Jos löytää kokonaan uuden maailman, jota muut eivät ole vielä sanallisesti kuvailleet, niin olenko minä valmis tekemään sen? Sanallinen kuvaus taiteen kokemisesta väistämättä latistaa sen jollakin tapaa. Jätänkö aarteen vain omaan tietooni, vai yritänkö selittää sen jotenkin osittain? Vai muutanko kritiikkiä siten, että asia välittyisi?

Juhannusmysteeri

2022-06-21T16:48:00.000+03:00

Miia Laine

Kuolema ei lomaile

Enostone 2022

Kesäkuussa, juuri sopivasti ennen juhannusta, ilmestyi espoolaisen Miia Laineen esikoisteos Kuolema ei lomaile. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on dekkari. Emilia Jääpuro on entinen poliisi, joka on siirtynyt yksityisyrittäjäksi selvittelemään firmojen ongelmia. Hänen entinen pomonsa Espoon poliisista soittaa juhannuspäivänä ja pyytää avuksi selvittämään espoolaisten kesähuvilalla Saimaan rannalla tapahtunutta murhaa. Jääpuro kun on samalla seudulla mökkeilemässä.

Kyseessä on suljetun paikan ja perheen sisällä tapahtunut murhamysteeri. Laine kirjan mittaan rikkoo molempia suljettuja kehiä hieman, mutta alkuasetelma on hyvin perinteinen rikosromaanin lähtökohta. On ruumis ja epäillyt, kaikki yhdessä nipussa.

Murhattu on perheen leskiäidin uusi poikaystävä. Eronnut, karannut ja liike-elämässä tarjotusta avusta huolimatta huonosti menestynyt. Mahdollisia motiiveja surmaan näyttää aluksi olevan vain yksi. Estää lesken uusi avioliitto.

Rikos ratkaistaan suomalaisen poliisin rautaisella ammattitaidolla ja tutkintamenetelmillä. Ajoittain elämänkokemus auttaa. Jääpurojen kesämökille oli pitänyt tehdä kaksi porakaivoa, koska ensimmäinen reikä oli sattunut suolaisen veden pussiin. Normaalissa kaivossa kun vesi oli loppunut kesken kesän, ja mökillä haluttiin viettää aikaa myös elokuussa. Kaivojen pohtiminen johti murha-aseen löytymiseen.

Saimaan rannalta siirrytään heti murhapäivän jälkeen Espooseen tekemään varsinainen työ. Ollaan Westendissä, Tapiolassa ja Haukilahdessa. Laine pääsee kuvailemaan kotikulmiaan. Tapahtumien keskiössä oleva Karvioiden perhe on ylempää keskiluokkaa, Kielo Wash -perheyrityksen ydinjoukko.

Kirjan huono-osaiset elävät kokonaan toisenlaisessa ajatusmaailmassa. Tässä mielessä Laineen teos antaa Espoosta (ja maailmasta) hyvin pessimistisen ja deterministisen kuvan. Haluaisin kuitenkin uskoa, ettei huonot lapsuuden lähtökohdat määritä ihmisen koko elämää.

Unelmoijan karttakirja

2022-06-07T13:08:00.001+03:00

Judith Schalansky

Kaukaisten saarten atlas

suom. Marko Niemi

Poesia 2020

Karttakirjat ovat omanlaisensa kirjallisuuden laji, joilla on suuri merkitys ihmisten käsitykseen siitä millainen maailma on. Kartoista selviää meret, mantereet, maat ja pinnanmuodot. Oleellinen osa kartastoja ovat valtioiden rajat ja ihmisten asuttamat paikat. Vaikka kartastoa monesti ajatellaan luonnontieteiden tuottamien tulosten lahjomattomana ja ideologiattomana julkistamisena, niin lopputuloksissa on usein politiikka ja valtapyrkimykset läsnä.

Kirjailija Judith Schalanskyn syntymävaltio Itä-Saksa on olemassa enää vanhentuneissa ja historiallisissa kartastoissa. Kirjansa esipuheessa hän kertoo, että hänen kouluaikaisissa kartastoissa DDR oli aina omalla sivullaan, yhtenä kauniina kokonaisuutena. Länsi-Saksa oli aina toisella aukeamalla. Maiden yhdistymisen jälkeen hänelle paljastui, että toisen Saksan asukkaille kartta oli aivan toisenlainen. Siinä olivat molemmat maat samalla aukemalla, mutta rajat eivät määritelleet DDR:ää vaan mystisen ”Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen”.

Kaukaisten saarten atlaassa ei ole kuitenkaan kyse maailmanpolitiikasta tai valtasuhteista, ainakaan pääosin. Kirja on saanut alkunsa karttojen lukemisesta, löydöistä ja ihmettelystä niiden äärellä. Maapallolla on paljon eristyneitä ja syrjäisiä saaria, jotka usein ovat pienessä laatikossa varsinaisen emämaansa yhteydessä. Schalansky kertoo ajatelleensa, että kartanpiirtäjät ovat aloittaneet näistä pienistä kohteista ja sitten jatkaneen suurten mantereiden tekemiseen. Siitä seurasi oivallus, että mantereet, suuret massat ovat yhtälailla saaria maailman merissä kuin pienetkin alueet.

Schalansky on antanut teoksen alaotsikoksi Viisikymmentä saarta, joilla en ole käynyt enkä tule käymään. Kyse on siis pelkästään kartastojen ja muiden tietokirjojen tuomista tarinoista ja niiden kauniista kirjallisesta ilmaisemisesta. Moniin Schalanskyn kirjaansa valitsemaan paikkaan on käytännössä mahdotonta päästä, ja suurimpaan osaan matkustaminen vaatii runsaasti aikaa ja rahaa. Lähes puolet saarista on asumattomia. Osan kamaralla on kulkenut vähemmän ihmisiä kuin Kuussa.

Teos ei ole pelkästään Schalanskyn kirjoittama, vaan hän on myös suunnitellut ulkoasun kirjainleikkauksia myöten. Se valittiin julkaisuvuotenaan Saksan kauneimmaksi kirjaksi. Tekijä on edellyttänyt käännöksiltä samaa huoliteltua ulkoasua. Sen toteutuksessa suomalainen kustantaja Poesia on onnistunut hyvin. Kaikki kartat ovat samassa mittakaavassa ja etäisyyttä kuvaavat janat informatiivisia.

Schalanskyn valitsemiin saariin liittyy kiehtovia ja/tai karmaisevia tarinoita. Amelia Earhart aikoi tehdä välilaskun matkalla Tyynen valtameren yli Howlandin saarella. Pilvien vuoksi hän ei kuitenkaan löydä sitä, useampien tuntien etsinnästä huolimatta. St. Kildalla sitkeät ihmiset elättävät itseään keräämällä merilintujen untuvia ja munia. Kaksi kolmesta saarella syntyneestä kuolee kahdeksan päivän tautiin. Norjalaisten löytämästä Pohjoisen jäämeren Yksinäisyyden saaresta tulee ajan mittaan venäläisten Eristäytymisen saari.

Joillakin saarilla on tiheä asutus. Schalanskyn valinnoista väkiluvultaan Kap Verdeen kuuluva Brava, 6804 asukasta. Silti kaksi kolmasosaa kapverdeläisistä asuu muualla kuin kotisaarillaan. Salomonsaariin kuuluvalla Tikopialla on asuttu kolme tuhannen vuoden ajan, asukkaita on nykyisin 1200. Alle viiden neliökilometrin saari on pysynyt elinkelpoisena vuodesta toiseen neljän klaanin päälliköiden huolehtiessa väestön nollakasvusta. Jokaiselle syntyvälle pitää olla oma puutarhansa. Pääsiäissaaren Schalansky nimeää Tyyneen valtamereen heitetyksi sopuliksi.

Kaukaisten saarten atlaan suomennos jäi Marko Niemen (1974-2019) viimeiseksi toteutuneeksi työksi. Käännöksen ovat viimeistelleet Kristian Blomberg ja Raisa Marjamäki. Saksankielinen alkuteos ilmestyi 2009 ja englanninkielinen laitos 2010. Suomalainen kustantaja on kertonut harkinneensa julkaisemista pitkään, toivottavasti tämä taloudellinen panostus kantaa hedelmää. Tämä mielikuvitusta ruokkiva ja kaukokaipuuta helpottava teos on palannut käsiini lukuisia kertoja. Missä olikaan neljän asukkaan Tromelin? Mikä olikaan se koiruus, jonka vuoksi Petossaari (Deception) sai nimensä?

Julkaistu Kaltiossa 4/2020.

Pitää olla

2022-05-31T15:09:00.000+03:00

alfa-alfa: pitää olla: alfalfa.

alppinismi: pitää olla: alpinismi.

alppinisti: pitää olla: alpinisti.

aplikaattori: pitää olla: applikaattori.

asteettain: pitää olla: asteittain.

huoneusto: pitää olla: huoneisto.

hälyyttää: pitää olla: hälyttää.

hälyytys: pitää olla: hälytys.

joni: pitää olla: ioni.

jute: pitää olla: 2. juutti.

kansantiede: pitää olla: kansatiede.

kehoittaa: pitää olla: kehottaa.

kehoitus: pitää olla: kehotus.

kemikalio: 1. pitää olla: kemikaali. 2. paremmin: kosmetiikkamyymälä, -osasto, kemikaalikauppa ...

kertoin: pitää olla: kerroin.

koittaa: pitää olla: koettaa.

kremnologi: pitää olla: kremlologi.

kremnologia: pitää olla: kremlologia.

Kummatkin joukkueet pitää olla: kumpikin joukkue t. molemmat joukkueet.

kuullostaa: pitää olla: kuulostaa.

mitalli: pitää olla: mitali.

moni: ... , moni mies. Virkaan on monta hakijaa. Monta hakijaa täyttää [pitää olla: moni hakija täyttää, monet hakijat täyttävät] vaatimukset. ...

monityydyttämätön: Monityydyttämätön [pitää olla: monityydyttymätön] rasvahappo.

naivi: pitää olla: naiivi.

oikea: ... . sopiva, edullinen, otollinen, hyvä, järkevä, sellainen kuin pitää olla. Valitsi oikean hetken. Apu tuli oikeaan aikaan. Oikeaan aikaan ...

ongelmatiikka: pitää olla: ongelmat, ongelmisto, problematiikka.

paneli: pitää olla: paneeli.

paria: pitää olla: paaria.

pure: ruok. pitää olla: pyree.

puuvapaa: Puuvapaa paperi pitää olla: sellupaperi.

rationoida: pitää olla: rationaalistaa t. rationalisoida.

renesanssi: pitää olla: renessanssi.

sairalloinen: pitää olla: sairaalloinen.

sairaloinen: pitää olla: sairaalloinen.

scientologia: pitää olla: skientologia.

seetri: pitää olla: setri.

tiitteri: pitää olla: titteri.

tinnitys: 39 ark. tinnittäminen; lääk. pitää olla: tinnitus.

vaakita: pitää olla: vaaita.

vaakitus: pitää olla: vaaitus.

verytellä: pitää olla: verrytellä.

veryttely: pitää olla: verryttely.

pitää olla koko tekstistä

Koditon

2022-05-30T13:57:00.001+03:00

Kustantamo Helmivyö on julkaissut toimittamani Hector Malotin lastenkirjaklassikon Koditon. Teuvo Pakkalan lyhentämätön suomennos on nyt ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen saatavissa.

Saatavissa helpoiten nettikauppojen kautta. BoD:n sivuilla lukunäyte.

Drive My Car

2022-04-11T15:38:00.000+03:00

Sunnuntai-ilta vilahti elokuvateatterissa kolmituntisen Ryusuke Hamaguchi ohjaaman Drive My Carin (Japani 2021). Keskeinen rooli elokuvassa oli punaisella Saabilla, jolla 23-vuotias nuori nainen kuljetti pääosassa ollutta näyttelijä ja teatteriohaaja Kafukua. Elokuva oli yhdeltä tasoltaan vuosimalli 1990 (tai 1991) Saab 900 Aeron ylistyslaulu.

Elokuva perustuu Haruki Murakamin samannimiseen novelliin, joka on julkaistu suomeksikin kokoelmassa Miehiä ilman naisia (Tammi 2016). Murakamin novellisissa auto on keltainen Saab 900 Convertible, eli siis Uudessakaupungissa valmistettu avoautomalli.

Suomalainen Saab-malli olisi sopinut elokuvaan erinomaisesti. Henkilöhahmot eivät turhia toisilleen lörpöttele, keskustelu on pikemminkin Aki Kaurismäen elokuvista tuttua lyhytsanaista ja merkityksellistä kommunikointia.

Jos Anton Tsehovin Vanja-eno on tuttu, niin elokuva kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.