Moby-Dick

Käytiin Jigailemassa

2013-09-12T18:49:00.001+03:00

Keskiviikkona 11.syyskuuta arveltiin että voitaisiin käydä vähän jigailemassa Ismon kanssa tutuilla pelipaikoilla, siellä Sipoossa, kyllähän te tiedätte. Jigailu on juttu mitä allekirjoittanut ei kyllä oikein ymmärrä.. Periaatteessa se siis menee niin että mennään honkkariin, ostetaan semmoisia etäisesti lieriäistä muistuttavia kumisyöttejä, pujotetaan koukku jonka päässä on isohko paino, ja viskataan veteen. Sen jälkeen annetaan syötti painua pohjaan jonka jälkeen "nypitään" tai "nyitään", vähän samalla lailla kun pilkkisi, samalla kun syöttiä kelataan takaisinpäin. No, Ismo osaa selittää paremmin, minä en tästä ymmärrä mitään.

Ajattelin skippailla tämän "Jigauksen" kokonaan ja viskelin seuran vuoksi siinä oranssia viehettä mikä nyt sattui olemaan vavassa valmiiksi kiinni. 5minuutin jälkeen vedestä nousikin pieni ahven. Siirryttiin sitten ulommas jatkamaan kalastelua ja parin tunnin aikana paikkaa vaihettiin neljä-viisi kertaa. Aivan lähtöhetkillä minulla tärppäsi taas ja mitäpäs muutakaan sieltä nousi kun hauki. painoa oli noin 1,5kiloa ja pikkuisen kyllä harmitti mokoma , se kun on hauki, ruotoinen, limainen ja haiseekin vähän epäilyttävälle. No mukaan lähti silti, pitäähän sitä jotain syötävää tehdä

Pahus kun ei oikein tullut kuvia otettua reissusta, keli on tosi nätti ja tyyni. Alkaa syksy tulemaan pikkuhiljaa.

Aloitetaan yhteinen harrastus, daami sanoi. Se on kivaa

2013-08-25T20:44:00.000+03:00

Ostettiin daamille virveli turunreissua varten männäviikolla. Suosittelin Abu Garcia merkkistä laatupakettia, 19,90e honkkarista. Olinhan vastaavalla pärjännyt itsekin jo kolmatta vuotta. Tykkäsihän tuo viskelemisestä ja hoksasi tekniikankin kohtuu nopeasti niin päätettiin käydä tänään kauniin sunnuntain kunniaksi pohjois espoossa, Saarijärvellä kokeilemassa.

Saavuttiin paikalle ja järvi oli tyhjillään. Laitettiin vavat heittokuntoon ja naatiskeltiin aamusta. Järvi on kovin nätti ja ajattelin että siirrytään pikkuisen eteenpäin. Ilmeisesti sitä saatanan facebookkia on tarkistettava joka hetki jonka seurauksena daamin Lumia lipesi kädestä ja molskahti metrin syvyyteen. Siitä sitten refleksinomaisesti itse järveen hapuilemaan puhelinta ja löytyihän se. Jälkeenpäin tuli mieleen että oma puhelinhan oli taskussa ja se sitten kippasikin sen siliän tien. Aika helvetin hieno reissu kyllä, ei siinä. kaks puhelinta paskaksi.

Noh, himassa tässä nyt iltapäivän föönaillut noita luureja niin N9 on aika hyvässä tikissä mutta Lumpun akku taisi ottaa vähän hittiä liikaa. Kysyi vielä että "Millon lähetään seuraavan kerran?", mitäpä siihen voi sanoa? "No vaikka ens vkl"...

Ei siis saatu kalaa

Metodin vaihto

2013-08-01T12:12:00.003+03:00

Saimme tuossa 2kk sitten uuden tulokkaan perheeseen, joten sen ja vaimoni kanssa kehittelemän ruokakori.net-verkkopalvelun (löydä alueesi halvin ruokakori) parissa on mennyt isyys- ja kesälomat.

Tuossa Saulin postaaman reissun aikana, huomasin että tietyissä kohdissa kalaa oli vedessä ja paljon. Ongelmana vain, että lymysivät todella syvällä. Ensi kerralla siis jigeillä samoille mestoille. Kerromme tulokset, kunhan pääsemme toteutustasteelle!

Ahti se vaan jakelee niukasti.

2013-07-31T18:23:00.003+03:00

Pitkästä aikaa, tänä vuonna ensimmäistä kertaa päästiin Ismon kanssa kalaan. Ilta oli täysin pilvetön ja varsin lämmin, Forecakin oli luvannut vain ainoastaan 20% sateen mahdollisuuden. Ovat viime aikoina osuneet aika heikosti niin ottavat varman päälle.

Sahattiin kolme-neljä tuntia vaaput vedessä ja tulihan sieltä sitä kalaa. Tai kala. Ismo nappasi reilu 700g kuhan ja varsin muikea hymy saatiin kuvaan:

Itselle ei jäänyt mitään käteen reissulta, joskaan ei tullut menetyksiäkään. Prismasta napatut alennusvaaput nyt oli, noh, peruspuikuloita.

Taidanpä tästä muuten käydä Citymarketista hakemassa Kuhaa itselleni ja kokeilen tuota Heikiltä saatua banaanireseptiä, näyttää muuten varsin makoisalta!

Banaanikala - Resepti

2013-07-30T12:50:00.000+03:00

Tässä hieman erikoisempaan, mutta toimivaan kalaruokaan resepti.

Raaka-aineet:
-300-400g kalafilettä (Ahven tai kuha todettu toimivaksi)
- Oliiviöljyä
- Banaani
- 2d kermaa
- Tilliä
- Suolaa
- Valkopippuria

Valmistus:
Leikkaa baanani kahtia. Lämmitä pannu ja laita öljyä pannuun. Paista fileitä toiselta puolelta n. 3min. Käännä fileet ja laita banaaninpuolikkaat pannulle. Anna paistua n. 3min.

Liiskaa banaanit pannulla, esim paistinlastalla ja laita kerma sekaan. Sekoita fileet kastikkeen sekaan ja pienennä ne samalla sopivan kokoiseksi. Mausta tillillä ja ripauksella suolaa ja valkopippuria. Anna muhia n. 10 min pienellä lämmöllä ja ruoka on valmis.

Lisukkeena toimivat esim uudet perunat.

Suuret kiitokset Heikille ohjeesta!

Tytöstä polvi paranee.

2013-07-05T00:15:00.000+03:00

Saatiin veneeseen uusi moottori. Tässä versiossa on varkaudenestot ja pelit, joten toivotaan että tällaiset sekoilut jäävä nytten menneisyyteen. Pitihän uutta moottoria lähteä heti tyyppaamaan ja kaveriksi sain tyttäreni, joka oli asiasta jo höpötellyt hetken.

Matka alkoi luonnollisesti honkkarin kautta. Poistelin kalatytölle Abun umpikelan. Tuolla ainakin pääsee alkuun. Vene oli laskettu ja pakattu about 18:20, joten ei muuta kuin kalavesiä kohti.

Tarkkaillaan vavan taipumista.

Aloitettiin homma melkein heti kun ensimmäiset paikat tuli, joista oli jo aikasempina kesinä noussut kalaa. Olin saanut läksijäislahjaksi edellisestä työpaikasta Angry Birds uistimia. Tyttöhän luonnollisesti valitsi omansa noiden joukosta. Siiman päähän pääsi punainen peruslintu. Olin tähänkin viehevalintaan lievästi skeptinen, mutta en onneksi tuonut mielipidettäni esille. :) Vieheet veteen ja ensimmäinen kuhatus veneeseen noin 5 min. jälkeen. Alamittainen tosin. Nostin itse ekan täysimittaisen about 10min kohdalla ja melkein samoin tein tyttö kelasi omaa uistintaan sisään. Kalahan siellä. Isän pienellä avustuksella kala veneeseen. Mikä aloitus pienelle kalastajalle! Angry Birds vieheet siis todellakin toimivat. Ensimmäinen 40 min oli todella maaginen. Nostimme veneeseen 7 kalaa, joista 3 pääsi takaisin kasvamaan. Ei itselläni ole koskaan ollut tällaista syöntiä.

Kotiinvietävät

Loppu reissu meni muutaman alamittaisen kera. Palailimme takasin maihin 21:20, mikä oli todella paljon pidempään kuin osasin odottaa. Luulin, että neidon hermot olisivat kestäneet 15min ja sitten himaan.

Todella onnistunut setti! Minulla ja muksulla oli hauskaa. Nappiin mennyt kauden aloitus siis!

Eka oma saalis. Paino yhteensä 2,13kg.

Merirosvot part 2.

2013-07-04T01:33:00.000+03:00

Kävi sitten viime syksynä niinkin hieno tapaus, että joku pitkäkynsi oli käynyt kääntämässä uskollisesta aluksestamme perämoottorin. Eli sellainen kauden päätös oli sitten. Talvellakaan ei olla käyty paljoa pilkkimässä, joten tarinat siltäkin osin kohtuu vähissä.

Mutta ei huolta! Huomenna pitäisi olla vene taas tikissä ja ei muutakuin kalavesiä kohti. Tarkoitus olisi käydä ottamassa tuntumat tyttären kanssa. Eli honkkari kautta, muumivirveli kourassa, kohti uusia seikkailuja!

Stay tuned!

Kuhan uistelukausi ohi

2012-10-03T12:18:00.000+03:00

Kesä oli kuulemma huono kuhakesä. Porukka ei ollut nostellut mereltä kauheita saaliita. Itse olen kyllä tyytyväinen. Tuona kuuluisana ja valitettavasti ei dokumentoituna ensimmäisenä vuotena, kun aloitimme näitä hommia, varmana paikkana toimi tuollainen about 4 metrin syvyinen alue. Tänä vuonna taktiikka oli selkeä, piti mennä syvemälle ja uistimet syvään. Itselläni tuntui toimivan kromi kylkinen ja sini selkäinen Rogue uistin. Uistin on aika solakka ja kolme koukkuinen. Kaveriksi aina painouistin. Tämä combo oli melkein pettämätön. Siinä missä ensimmäinen kesämme oli todella lämmin, tämä kesä ei ollut ja tällä oli selvästi merkitystä mistä kala nousi.

Syksyn tullen jatkamme luultavasti hauen heittokalastuksella ja kokeillaan jigausta. Ehkäpä siirrymme taas yrittämään jalokalaa. Aika taas näyttää.

Ja munat pataan.

2012-09-30T07:43:00.000+03:00

Käytiin Saulin kanssa viime sunnuntaina kokeilemassa onneamme. Lajeina olivat haeun heittokalastus ja ahvenen/kuhan jigaus.

Päivä oli todella sateinen, mutta eihän se luonnollisesti tällaisia kalamiehiä haittaa. Kalanhan pitäisi syödä sateella! No voin kertoa ettei syönyt. :D Saldona oli hauesta ja ahvenesta näköhavainto. Meikällä oli kuha jigissä kiinni. Otin kohtuu varomattomilla otteilla kalaa veneeseen ja mereenhän se tipahti. Kala oli about mitoissa.

Reissun tulos siis täysi nolla. Nyt kun lajit vähän vaihtui, niin heti alkoi myös vaikeudet. Tänään uudestaan, joten raporttia seuraa. Yritän saada vanhemman tieteenharrastajan messiin. :)

Jigailua

2012-09-22T20:27:00.000+03:00

Tytöt halusivat hypätä kyytiin, kun lähdin tyyppäileen vähän jigausta. Etsin kaiun avulla kalaisia mestoja ja joitakin luulin löytäneeni. Pääsin siis kokeileen uutta vapaani. Hyrräkelalla ei tuntuisi saada lennätettyä jigiä ihan samaan malliin kuin avokelalla, mutta ei se aivan onnetonta ollut. Tulos sen sijaan oli. Nakkelin jonkun tunnin. Sonjakin nukahti touhun aikana, joten ilmeisen tylsää oli katseleminen. Tulos siis nolla.

Innosta puhkuen.

Kun lähdimme pois, ajelin aika hitaasti ja löysinkin muutaman kohdan missä kalaa oli pirusti pohjassa. Noihin kohtiin sitten ensi kerralla. Katselin, että saaremme edustalla oli pari venettä ollut aika pitkään samalla paikalla. Viholliset olivat pysähdyksissä yhden matalikon luona. Tämäkin on siis ensi kerralla kokeiltava mesta. Ensikertahan on jo huomenna ja vettä on luvattu. Pitänee kilpailija poissa apajilta. :)

Kanssaveneilijät varmasti ajattelivat veneseurueestamme, että siinä on isi pakottanut koko perheen "jännän" harrastuksen pariin. Halusivat itse kyytiin, vannon!

Aluevaltaus.

2012-09-22T10:03:00.002+03:00

Käytiin eilen toveri Saulin kanssa honkkarissa ostamassa vähän jigikamoja. Itselleni matkaan tarttui erillaisia silikonipötkylöitä, jigipäitä ja vapa. Ajattelin valjastaa lajiin hyrräkelan, joka on pyörinyt nurkissa.

Tänään pääsen vähän testaileen settiä ja huomenna sitten taisteluparin kanssa tositoimiin.

Armonlaaksossa: Loppusanat

2012-09-21T23:19:00.001+03:00

Kiitokset kaikille osallistujille! Allekirjoittanut nautti todella paljon ja mukaan lähti myös hyviä oppeja tulevaisuutta varten.

Kaiken kaikkiaan vkl oli antelias monessakin suhteen. Ennätyskalaa tuli ja opettelin uuden kalastusmuodon (jigauksen). Tästä on taas todellakin hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, uusin eväin. Tähän osallistun ensikin vuonna. :)

Armonlaaksossa: Jigailua

2012-09-19T19:59:00.001+03:00

Kun olimme launtaina haukihommissa, niin toverit olivat nostelleet 10 kiloa haventa jigeillä ja litkoilla. Tästä luonnollisesti innostuneena käytiin kanssa la kokeileen, mutta kuten edellisestä postauksesta käy ilmi, homma ei oikein luonnistunut.

Sunnuntaina uusilla kikoilla siis kohti ahven-vesiä. Keli oli kohtuu tuulinen, mutta parempi kuin edellisenä päivänä, joten perusjutut onnistuivat. Noin 30 min nyittyäni jigiäni pohjaa pitkin, oli tulos taas nolla. Anttihan nosteli nohevana miehenä koko ajan kalaa ylös. Manailin sitten vehkeitäni, koska niissähän se vika. Antti nappasi meikän vavan kouraansa, toisella heitolla kala kiinni ja veneeseen. Veti taas vähän sanattomaksi, eli miehessä vikaa. :D Antti vähän opasti, että pienemmillä pompuilla ja opetus tuotti tulossa. Nostinkin ekana jigi-ahveneni nopeasti.

Reilun parin tunnin uurastut tuotti vaivaiset 5 ahventa, mutta kumminkin. Anttihan veti koko reissulla 100 abborraa mukaan. Tekijä miehet todellakin erikseen. :)

Armonlaaksossa: Ennätyksiä

2012-09-17T21:16:00.000+03:00

Viikonloppu oli siis omistettu firmamme kalakerhon reissulle. Tämä Särkisalon Armonlaaksoon suuntautunut matka oli itselläni ensimmäinen, mutta muulle porukalle jo vakioksi muodostunut.

Meikä tultiin noutamaan toimistolta klo 18:40, josta matka kohti vuokrattua mökkiä alkoi. Olimme perillä vajaa 2 tuntia myöhemmin. Muu porukka oli saapunut paikalle jo päivemmällä ja olivatkin saaneet nostettua kalaa. Ilta alkoi olemaan jo sen verran myöhä ja sääkin oli sateinen ja tuulinen, joten homma meni lähinnä saunomiseksi.

Aamulla heräilimme 6:30 ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti merta. Aamupäivän venekuntamme kävi kokeilemassa haukea. Itse nappasin yhden noin kiloisen. Puolilta päivin suuntailimme kohti mökkiä ja lihapatoja.

Aamuisia maisemia, ennen vesille lähtöä.

Jatkoimme touhuja joskus ennen kolmea ja yritimme vähän jigailla ahventa. Aloittelevalle jigaajalle keli jossa olimme oli todella rasittava. Tuuli paljon ja meikän vavassa on suht koht tummaa siimaa, joten siiman näkeminen oli käytännössä mahdotonta. Nollathan siitä touhusta tuli. Eipä nappaillut muillakaan, joten vaihdoimme lajia uudestaan hauestukseen.

Suuntasimme haukisten kaislikkojen ääreen. Jonkun 10min. nakeltuamme se iski. Vapa tapui todella rajusti. Tiesin heti, että vähän isommasta möröstä olisi kysymys. Kelailin fisun veneen viereen ja Tomin kanssa taiteilimme sitten haukea haaviin. Joka oli aika onnettoman kokoinen, joten vaikka kalajutulta kuulostaakin, niin eipä meinannut mahtua. Hauki veneeseen ja kuva onnellisesta kalamiehestä kalan kanssa.

Ismon ennätyshauki: 5kg.

Loppu ajasta en saanutkaan sitten mitään, mutta eipä haitannut.

Kala oli itselläni todellakin ennätys kala. Mittari värähti viiteen kiloon. Anttikin oli rikkonut enkkansa. 570 grammaisella ahvenella. Ironista tässä juttussa on muuten se, että itsehän jaksan aina narista Saulille kun se käyttää meikän kamoja. No nytten oli Tomin kumikala itsellä kiinni, jolla hauet nappasin :D

Antin ennätysahven: 570g

Duunikavereiden matkaan

2012-09-11T22:33:00.002+03:00

Jatkan näitä kalastusreissuja, vähän poikkeavissa porukoissa. Nyt olisi tarkoitus lähteä Armonlaaksoon, Särkisaloon viikonlopuksi kalaan. Suuret kiitokset tästä firman kalastuskerholle. Katsotaan kuinka äijäin käy. Tiivistelen varmaan sitten jonkinnäköisen matkakertomuksen, kunhan kotiin selviän.

Pojasta polvi. part.2

2012-09-09T13:12:00.000+03:00

Lauantaina suhailin aamutuimaan Haukivuorelle. Vastassa olivat isä, setä ja mummo. Perillä olin klo. 12:10, joka oli kuulemma myöhäinen tosi erämiehille. Pääsin kumminkin juuri sopivasti mummoni lihapatojen ääreen.

Vanhempi tieteenharrastaja

Lounaan jälkeen ajelimme pelipaikoille, eli mökille. Ei muuta kuin vene tulille ja kohti kangasjärven ottipaikkoja. Kalastuksen aikana, sää oli kohtuullinen. Aurinko paistoi suurimman osan, muutamia vesikuuroja lukuun ottamatta. Saalis oli laiha. Isä näytti taas kaapinpaikan ja nosti tollaisen about vajaa kiloisen hauen. Muuten ei saatu mitään. Päätettiin sitten yhdessä tuumin, että vaihdetaan lajia jäniksen metsästykseen. Kuulostaa kohtalokkaalle, tiedän. Tämä tulee varmasti yllätyksenä, mutta meikällä on metsästyskortti. :D

Mummon lettujen + lakkahillon (todella hyvää kamaa) ja kahvin kautta sitten kohti uusia koitoksia. Päästyämme pelipaikoille, vettä alkoi tulemaan ihan kohtuullisesti, joka sitten vaikeutti koiran jäniksen löytämistä. Herrasmiehinä venailtiin autossa, että josko jotain tapahtuisi. Isä ja setä räpäläilivät koko ajan kännyköitään. Joku insinööri on kehitellyt koiran tutkapannat, joita voi sitten seurata puhelimista. Tässä vaiheessa päivittelin mielessäni, että mihin maailma on menossa. Metsien miehet vertailevat mobiiliteknologioita.

Hommasta sinänsä ei tullut mitään, ei koira lähtenyt ajamaan. Päätimme viellä kerran vaihtaa lajia, ja kävimme kävelemässä yhden saaren rannat läpi, sorsan toivossa. Tyhjää oli sekin täynnä.

Hauskaa oli, pitää lähteä joskus uudestaan. Itselläni on arviolta 6 vuotta, kun viimeksi olin metsästämässä käynyt. Ehkä laajennamme blogia myös tähän suuntaan, tai sitten emme. Kalaahan on tullut, joten olisi kutkuttavaa lisätä repertuaaria alueille, missä epäonnistumisia alkaa tapahtumaan enemmän. :)

Isän oppiin.

2012-09-07T19:25:00.002+03:00

Kuten aikasemmasta postauksesta huomaatte, isäni on kalamiehenä hieman toista luokkaa kuin meikäläinen. No mikäs sen parempi tapa kehittyä kuin lähteä mestarin oppiin.

Olen siis menossa huomenna Haukivuorelle, josta isäni on kotoisin, tarkastamaan Kangasjärven apajat. Kyseessä pikareissu. Aamulla Stadista lähtö ja illalla takas. Katsotaan kuinka miesten käy.

Lukijamatkalla

2012-08-27T15:11:00.000+03:00

Päivää,

Aikoinaan Apu-lehti lennätti lukioita ns. lukijamatkoille kun oli oikeat jutunaiheet vähissä. Saatiin sitten lukea miten oli reissu sujunut; Oli tarjoilu pelannut Finnairilla ja taputettu railakkaasti kun ei kuoltukaan laskeutuessa. Alkuviikko sitten grillattiin sahatyöläisen nahkaa punaiseksi ja loppuviikolla häämötti todellinen loman kliimaksi, possujuhlat, jossa tarjolla ilmaista viinaa, pääsylipun lunastaneille!

Mietittiin tässä että aika hyvä konsepti, meidänkin pitää kokeilla moista. Ihailija- kirjeiden ja palautepostikorttien valtavasta aarista arvottiin onnellinen voittaja ja rimpautettiin Heikille Espooseen. Heikki kyllä väitti että ei ole koskaan kuullutkaan moisesta blogista mutta kalareissu kelpaa kyllä aina, kuhan ei vaan sada, tuule tai ukkosta. Sää oli varsin mainio eikä sadepilviä näkynyt mailla eikä halmeilla, lähdettiin siis porukoissa Sipoonrantaan.

Pelipaikoille mentäessä käytiin läpi koko sateenkaareen värikirjo, ja todettiin että kaikenväriset vaaput on varsin kovia ottipelejä, sininen ehkä hitusen muita kovempi. Värikeskustelu lopetettiin itseasiassa epäilyyn kalojen kyvyestä havaita eri värejä. Mutta onhan se kiva kun pakissa on paljon kivannäköiseiä vaappuja.

Koska oltiin lukijamatkalla ja aikonaan Finnairin lomalennoillakin sai olutta, tarjottiin Heikille omenasiiderit. Nämä tölkit on nököttänyt kämpän nurkassa jo kohta kaksi vuotta kun ei ole kenellekkään oikein kelvannut. Vavat oli ollut vedessä vasta puolisen tuntia kun alko sataa vettä ja tuulla, näin se vaan sää muuttuu silmänräpäyksessä. Onneksi oli mukana Alepan muovikasseja niin sai hetkeksi sateensuojaa. Illan jo hämärtyessä sade voimistui, alkoi tuulla ja ukkostaa, Heikin vapa taipui ja veneeseen nousi ammattimaisella otteella 450gr Kuha. Ja mitä vielä! Saulin vapa se vasta taipuikin hetkeä myöhemmin ja saaliiksi saatiin n. 650gr Kuha.

Tästä sitten kotisatamaan pikkuhiljaa körötellessä olikin sitten vähän hiljaisempaa kalojen suhteen. Ukkonen toki jyrisi muutaman kilometrin päässä takana. Ei siis mikään turha reissu tämä!

Leivitetyt kalafileet pannulla - Resepti

2012-08-19T18:00:00.000+03:00

Määrä: 4 henkilöä
Valmistusaika: n.15 min.

Aineet:
400 g kalafileitä (kuvassa kuhaa).
2 ruokalusikallista vehnäjauhoja.
1 teelusikallinen suolaa.
1/2 teelusikallista valkopippuria.
(mahdollisesti muita mausteita. esim. jotain chiliä)
Voita paistamiseen.

Valmistus:
Tee vehnäjauhoista ja mausteista seos. Fileiden pitäisi olla huoneenlämpöisiä ja kuivia. Pyörittele fileet seoksessa. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita reilusti voita. Tiputa lämpöä ennen paistamista ja paista 2-3min puoleltaan.

Paistettuja fileitä voi käyttää mitä kekseliäimmin. Yksinkertaisimmillaan perunoiden ja kastikkeen kera, salaatin proteiini lisukkeena tai vaikka kalahampurilaiseen.

Viimeisiä viedään

2012-08-19T10:00:00.001+03:00

Elokuu on jo taittunut puoleen ja syksy alkaa kolkuttelemaan ovella. Eilinen oli silti todella lämmin päivä. Tätä juhlistimme perheen kanssa linnanmäellä. Voin kertoa ettei oltu ainoat, joilla sama idea.

Illalla sitten sain houkuteltu entisen työtoverin, Samuelin matkaan. Kävimme heittämässä anoppini mökille ja pääsimme aloittelemaan about seiskalta. Tunnin verran haahuiltiin, ilman suurempia tapahtumia. Pari tärppiä taisi tulla. Päätin ohjata veneeen kahden saaren välistä, joka on jo ollut tunnetusti hyvä paikka ja tämä tuotti tulosta. Olin juuri aikeissa vaihtaa uistina ja nappasin vavan käteen ja vapa taipui heti. Tämä kuha tappeli epäkuhamaisesti vastaan, mutta kala veneeseen. Varma täysimittainen. Heti kun olin saanut operoitua eväkkään, taipui toinen vapa. Toistelin edelliset manööverit ja taas täysimittainen kala sisään.

Kuvattavalta toivotaan muikeampaa ilmettä.

Illan pimetessä vaihdoimme vähän matalimmille vesille, joista sitten Samuel nappasi itselleen ihan hyvän kokoisen ahvenen.

Ilta meni siis putkeen. Itselle kaksi ruokalaa ja ensikertalaiselle messissä kunnon ahven. Pitää katsella vielläkö tulee mahdollisuuksia kuhan uisteluun, vesien kylmetessä. Vai pitääkö suuntatua niihin kuuluisiin uusiin haasteisiin, eli alkaa jigailemaan. Aika taas näyttää. :)

Ahven: 320g, Kuha: 540g ja Kuha: 670g

Hiidenvedellä

2012-08-16T20:00:00.000+03:00

Oho. Nyt on melkein kaksi viikkoa vanha juttu. Noo mutta pitäähän tämäkin tarina jakaa. :)

Entinen luokkakaverini ja nykyinen työtoveri on myös kova kalamies. Toisin kun meikät, hän käy uistelemassa järvellä. Pitkin kesää oltiin yritetty sopia yhteistä kuhastusta, mutta aikataulut eivät osuneet kohdille kuin vasta nytten. Mukaan lähti myös pari muuta työkaveria, joten vene oli lastattu hyvällä duuniporukalla.

Kävin nopea koulun jigaamisesta, jota en ollut koskaan aikasemmin kokeillu. Homma meni suurinpiirtein niin, että ajeltiin veneellä sellaisille mestoille missä alkaa kalaa näkymään kaiussa ja sitten aletaan viskoa jigejä veteen. Ideana on pomputella sitä silikoni pötkylää pohjaa pitkin. Itse en saanut mitään, muut näytti nostelevan jotain ahvenia.

Antti ja antin esimerkki kuha. Pieniä olivat.

Itse uistelu oli melko tulokseton. Taisimme saada 4 alamittaista kalaa (tarkennus: niitä oli 5). Kalat olivat niin erehdyttävän näköisesti saman kokoisia, että oma teoriani oli, että sama fisu oli jäänyt seuraamaan meitä. Aika suuri osa ajasta meni kohtuu pahojen siimasolmujen selvittelyssä. Ammattimiehet taas asialla.

Hauskaa oli, vaikka saalis oli vähän laiha. Pitää ottaa uusiksi!

Ja pojasta polvi ....

2012-08-07T20:08:00.001+03:00

.... paranee, tai sitten ei.

Sain tässä tänään sähköpostia isältäni, hänkin on ilmeisesti blogimme vakiolukija ja oli huomannu, että olin käynyt veljeni kanssa vähän kalastamassa. No eihän siinä, sähköpostin liitteenä tosin oli kaksi kuvaa. Kokoa tuolla kuhalla oli kiitettävät 4.89 kg ja pituutta 76 senttiä. Kyseessä siis todellakin järkäle.

Onnittelut vaan faijalle. Vaikka itselläni on ollut hyvä vuosi määrällisesti, niin vetää kyllä hiljaiseksi. :D Kaipa tästä on sitten ihan hyvä jatkaa.

Iltakalassa.... yksin.

2012-08-07T16:41:00.000+03:00

Lauantai oli kohtuu tuulinen päivä ja odottelin, että keli olisi tyyntynyt illaksi ja niinhän se tekikin, muttei totaalisesti.

Miehen mieli vei kumminkin kalaan. Koska olimme mökillä, niin myöhäisen päivällisen jälkeen lähdin vetämään vähän viehettä busterin perässä. Homma oli sinänsä melko tuttua, mutta 3 vapaa ja 1 mies + tuuli aiheutti kohtuu mielenkiintoisia tilanteita. Kala nimittäin iski selällä ja sähelsin sen, varmasti kohtuu koomisen näköisesti, veneeseen. Painouistin ja vaappu oli suht jämäkästi kiinni haavissa ja siinä sitten merellä yritin selvitellä sotkua veneen keinuessa. Kalan rimpuilukaan ei sitten tuonut paljoa helpotusta touhuun. n. 30 min meni hommassa, ennenkuin sain paketin selvitettyä.

Hetki ennen fileointia

Homma päättyi sitten viime metreillä toiseen täysimittaiseen. Homma meni melko paljon samalla tavalla kuin ekan kanssa, mutta tällä kertaa olin jo niin valmis, että papitin kalan, vedin muut vavat sisään ja painelin mökille. Eli selvittelin sotkun paremmilla hermoilla ja päivän valossa. :)

Broidin kanssa kalassa.

2012-08-06T19:50:00.003+03:00

Voin heti kättelyssä kertoa, että meidän suvun miesten tulee kalastaa. Olen varmaan ollut vähän mustalammas "mahti" saaliitteni takia, mutta tämä kesä on tuonut hieman kunniaa takaisin!

Veli oli käymässä kihlattunsa kanssa stadissa ja päätyivät sitten parhaaseen hommaan mitä meidän kulmilla voi tehdä, nimittäin kuhan uisteluun. Päivällisen jälkeen suuntasimme siis auton nokan kohti itämeren vesiä.

Ilta oli jälleen todella kaunis ja täysikuu oli kohtuu möllykkä. Kalaakin tuli. Katri nappasi yhden 460 grammaisen ja itse lopetin homman tollaiseen 540 grammaiseen. Otso jäi tällä kertaa valitettavasti ilman saalista. Yritys tosin hyvä ja yksi melkein veneeseen saatu.

Eli kalaa tuli. Suuret kiitokset vieraille ja pitää ottaa joskus uusiksi!

Anteeksi, mitä juuri sain?

2012-07-29T21:33:00.000+03:00

Olimme maakuntamatkalla kotikonnuilla, eli itä-Suomessa. Illan pimentyessä ja lapsien mennessä nukkumaan, vaimot päättivät lähteä saunaan, joten totesimme ystäväni Rikun kanssa tilaisuutemme tulleen ja pakenimme kalalle.

Joten ei muuta kuin vene käyntiin ja kohti seikkailuja. Haukea ja ahventa oli kuulemma luvassa, koska Puruvedessä ei tietojen mukaan kuparikylkeä saa. Pelipaikoille päästyämme, uistimet veteen ja luonnollisesti molemmilla miehillä alkoi kovien kalajuttujen kertominen. Molemmat olivat, ainakin juttujen perusteella, Euroopan kovimpia kalastajia.

Hetken aikaa uistinta vedettyämme, jotain pomppasi, jotain kohtuu isoa. Vene parkkiin ja viskomaan. Itse vaihdoin vaapun hopeiseen isoon Vibrax-lippaan. Hetken viskottuamme iski ja kohtuu kovasti iskikin. Pienen väsyttelyn jälkeen sain kalan veneen viereen ja tässä vaiheessa oli vaikea sanoa, mitä oikeasti siiman päässä oli, ainut mitä näki, että kohtuu kokoinen möllikkä oli kyseessä. Ei muutakuin kala veneeseen haavilla ja ihmettely alkoi.

Särkikala oli kyseessä, mutta oma tulkintani kalasta oli, että näyttää lahnalta, mutta ei sinne päinkään. Jotenkin, vielä oli sellainen ymmärrys, ettei lahna kauheasti uistimista ollut kiinostunut. Eipä Rikullakaan ollut parempaa ideaa, mistä kalasta oli kyse (kovia kalamiehiä, in deed). Fisua irroittaessa, mietimme kalan kohtaloa, koska kumpikaan ei kalaa osannut nimetä ja kalan ruokakelpoisuudesta ei ollut tietoa, harrastin jotain mitä en yleensä tee. Eli C&R:ää.

Muuta ei sitten reissulla tullutkaan. Joten mökille päästessämme, ei auttanut kun kaivaa iPad esille ja internettiin katsomaan, että mikähän otus oikein oli kyseessä. Pienen wikipedian tutkimisen jälkeen totesimme, että luultavasti säynehän se oli. Kala olisi ollut savustettuna ilmeisen maukaskin, joten kalan päästäminen jäi vähän harmittamaan.

Koska vaakaa ei ollut, niin arvioimme fisun painoksi päälle pari kiloa. Lukija voi itse päätellä kuvasta.