Markkinointitoimistossa tapahtuu

Uusi blogi: http://xpression.fi/blogi

2009-10-03T22:22:00.009+03:00

Olemme muuttaneet tänne:
http://www.xpression.fi/blogi

Inspiroidu ja innostu promootioaiheisella Facebook-sivulla:
http://facebook.com/expressionfinland

Yritys ja palvelut:
http://xpression.fi

Rekrytointi:
http://promoottori.net

--
Edit:

Tulevan web-sivu-uudistuksen myötä uudistuu myös Expressionin blogi. Kerromme täälläkin, jahka suunnitteluhommat on paketissa ja tuoreet jutut luettavissasi uudessa osoitteessa. Siihen asti hellumareirei. Tätä blogia ei päivitetä enää 7.10.2009 eteenpäin.

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja tervetuloa messiin entistä paremmille apajille, jahka ne on ready! =)

- Päivi

Ps. Allekirjoittanu pahoittelee saamattomuuttaan tämän blogin suhteen ja pistää kaiken 1,5-vuotisen sairaslomansa piikkiin. Mutta kuullaan taas jatkossa, entistä paremmalla kaularangalla ja kehittyneemmillä ajatuksilla!

Laurilla on asiaa - Kontaktoinnin haasteet

2009-05-20T14:15:00.005+03:00

Promoottorille kontaktien ottaminen, kontaktointi, on vaativaa työtä. Jokainen ihminen ei ole yhtä luontainen vieraiden ihmisten kanssa rupattelija, vakka promoottoreiksi tämän taidon hallitsevat usein hakeutuvatkin.

On kohtaamisia, joissa ei syvemmin mielessään punnitse eri lähestymistapoja, vaan aloittaa keskustelun lonkalta. Joskus taas epäröi pidemmänkin aikaa ja havahtuu omista ajatuksistaan.

Voin väittää, että jokaisella promoottorilla on tilanteessa tai toisessa vastaan tullut kontaktin ottamisen vaikeus. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa promoottori epäröi ottaa kontaktin tai se menee poskelleen. Tämä saattaa johtua useasta tekijästä. Ehkäpä mieltä korvensi edellinen henkilö, joka syyttä ärähti turhan äänekkäästi, jopa vihaisesti. Tai kenties kuukauden mittainen promootiomaraton alkaa väsyttää - niin kehoa kuin mieltä. Tämän suuntaisia syitä on liian helppo listata lisää, joten siirrytäänpä seuraavaan haasteeseen...

Henkilökohtaisesti olen huomannut, että kontaktiin lähteminen, tai sen hakeminen luokseni, on minulle suhteellisen helppoa. Haastavampaa on se, että ihminen pitäisi saada välittömästi tervehdyksen jälkeen kiinnostumaan asiasta yhdellä tai kahdella lauseella - siis muutamassa hassussa sekunnissa. Tästä porukasta voidaan lukea tietenkin pois ne henkilöt, jotka vastaavat promoottorin heittämään iloiseen moihin tylysti: ”Ei kiinnosta” tai "Lopeta jo". Siinä ei paljon voi promoottori vaikuttaa, sanoipa mitä tahansa. Selkä vaan näkyy, kun kontakti luistaa jo vauhdilla karkuun. Ketäänhän ei pidä pakottaa olemaan kiinnostunut, eikä etenkään repiä hihasta väkisin. Tällaiset tilanteet tuppaavat kääntymään promoottorin haitaksi.

Mutta mietitäänpä sitten niitä, jotka hidastavat, pysähtyvät, ja kuuntelevatkin hetkisen. Heidän kanssaan promoottori voi taidollaan edetä niin pitkälle kuin toimenkuva vaatii, olipa se sitten tietokoneen myyminen tai flyerin antaminen. Ihan jokaisen kanssa, johon saa vain sen ensikontaktin. Siitä eteenpäin homma on kiinni promoottorin taidoista.

Monissa tapauksissa kuluttaja ei siltikään kiinnostu ja pakenee paikalta nopeasti. Tunnollinen promoottori miettii syitä: "Oliko avauslauseeni huono? Sanoinkohan jotain väärin tai olivatko sanavalintani huonoja? Käyttäydyinkö epäsopivasti? Tulinko tilanteeseen ilman energiaa vai liialla energialla? Olinko jotenkin tylsä? Onko meikkini vinksallaan, vai sepalus auki?"
Oli miten oli, kontakti meni jo.

Tällaisesta ei tietenkään pidä lannistua. Epäonnistunut kontaktitilanne johtuu todennäköisemmin kohteesta kuin promoottorista. Kaikki eivät vain ole kiinnostunut kaikesta. Myös tilannetekijät vaikuttavat. Kuvitelkaapa, miten monta asiaa kohdehenkilöllä voi olla mielessä juuri sillä hetkellä, kun promoottori häntä lähestyy. Mitä luultavimmin hän on keskittynyt aivan toiseen juttuun, kun promoottori on vasta pääsemässä alkuun. Kenties kuluttaja miettii päivän ruoka-aineksia, ratkoo mielessään työtehtävää, suunnittelee viikonlopun reissua anoppilaan, kaipaa kaukana asuvia vanhempiaan, sadattelee puolisonsa aamuista käytöistä, huolehtii siitä, että auto jäi sakkopaikalle jne. Mielessä on monesti ihan jotain muuta kuin promootio tai promoottori.

Promoottorin kohdatessaan kuluttajan ensimmäinen reaktio on monesti yllättyminen. Promoottori ja hänen puheensa ovat jotain odottamatonta. Etenkin promootio on järjestetty epätyypillisessä paikassa tai epätyypilliseen aikaan. Toki kuluttaja on myös utelias, mikä taas vetää häntä kohti promootiota. Yllättyminen voi kuitenkin olla monelle negatiivinen tunne. Niinpä sitä seuraa vastustus ja suojelunhalu. Mikäs sen parempi tapa suojatua, kuin livetä paikalta.

Miten promoottori voi sitten edesauttaa sitä, ettei asiakas koe yllätyskontaktia negatiivisena?
Jos yllätys tosiaankin on se ensimmäinen ja paksuin ovi, joka promoottorin pitää hienovaraisesti avata päästäkseen eteenpäin, niin miten sen voi sitten tehdä? En osaa vastata vuorenvarmasti, mutta monien epäonnistuneiden, huonojen ja kuluneiden avausten jälkeen, yksi lause on aina voittanut kaikki muut.

Hieman huvittavaa, se on yksinkertainen ja löytyy maailman luetuimmasta kirjasta, pikkuisen eri muodossa tosin. Tämä lause pamahtaa suoraa ongelman ytimeen. Se on:

”Hei, älkää pelätkö...”
Ja kolmen pisteen kohdalla esitetään tietysti oma asia.

Miltä kuulostaa? Kannattaa kokeilla! Ja sitten vain toimivuutta kommentoimaan. Kertokaa myös jos löytyy lisää ns. varmoja avauslauseita.

Kevätterveisin,
Lauri Aho
Teamleader, Tampere

--
Edit:

Promootioiaiheisia kirjoituksia myös uudistuneessa blogissa. Starttaa tästä:
http://www.xpression.fi/blogi/compeed-jakelu-satc2-leffan-ensi-iltaviikolla

Oletko Sinä hyväntekijä?

2009-04-10T00:23:00.008+03:00

Ole Sinäkin hyväsydäminen ja osallistu kanssamme Sykkeen hyväntekeväisyystempaukseen! Tamperelaisten julkkisten tuunaamat laudat myydään kesäkampanjan päätyttyä huuto.netissä 29.5.

Tuotoilla hankitaan Worldvisionin kautta vuohia kehitysmaihin,
Sykkeen "Terve kuin pukki" -teeman mukaisesti.

Kuvassa: Yö-yhtyeen Olli Lindholm.

Markkinointihavaintoja arjesta

2009-04-06T20:31:00.003+03:00

Pointsit kotiin Prismalle kynäkikasta, johon törmäsin jo joitain kuukausia sitten. Minä, kuten sadat muutkin, otin mukaani Lahden Launeen Prisman asiakaspalvelupisteeltä kynän -taas kerran.

Kotona aloin katsoa, että mikäs mainoslause kynän päätä koristaa tällä kertaa. Teksti meni näin:

"Tämä kynä oli ennen Prisman omaisuutta, nyt se kuuluu yhdelle Prisman parhaista asiakkaista".

Kuinka pienestä asiakas voikaan ilahtua ikihyvikseen.Vaikka temppu on osunut silmiini mm. Saksassa erään autovuokraamon kynissä sekä muutamassa muussakin kaupassa ulkomailla, niin ei se ollut puhki kulunut.

Ensimmäinen lause "kynä oli ennen Prisman omaisuutta" antoi viitteitä siitä, että jaahas, nyt tulee syyttelyä moisen värkin pöllimisestä. Seuraava virke käänsikin episodin yllätysellisesti päälaelleen. Erinomainen pikkukikka Prisman mainostoimistolta. Asiakkaan ilahduttaminen arjessa on lopulta hyvin pieniä tekoja. Olisihan kynässä voinut olla myös tylsän tutun turvallisesti vaikkapa pelkkä Prisman logo.

No, mikä parasta, kynä-episodista jalostin näppärästi kolme erilaista markkinointikonseptia, jotka perustuvat seuraaviin yksinkertaisiin havaintoihin:

- Kaikki tarvitsevat kyniä.
- Kynät ovat aina loppu tai kadoksissa.
- Monet ottavat kynät vaistomaisesti mukaan mainostajilta, eivätkä itse osta niitä.

Missä piilee innostumisen salaisuus?

2009-02-26T00:28:00.002+02:00

Kylläpä juuri saamani meili lämmitti mieltä. Taas kerran huippupalautetta promokentältä. Kyseessä oli tällä kertaa Kaisaniemen Anttilan Top Tenin kiitos promoottorille, joka myi Hewlett Packardin tuotteita sylillisen ystävänpäivänä 14.2. Samainen promoottori on valittu aikoinaan eLeader-koulutukseemme, joten osasinkin odottaa hänestä vain positiivista.

Jotkut onnistuvat tsemppaamaan kerta toisensa jälkeen aivan tuhottomasti. Viimeksi, kun tämä sama nuori neiti edusti erästä vakuutusyhtiötä, sain vastaavaa viestiä kentältä tuolloinkin. Myös maksu-tv-lanseerauksessa teamleaderinä toimiessaan promoottorimme sai jatkuvasti kehuja. Suorastaan yltiöpäisesti.

Missä piilee itsensä motivoinnin salaisuus? Satoja promootiotunteja takana, joka kerta huippumyynti, hymy herkässä ja aina niin erinomainen työsuoritus, että jopa suomalainen, perinteisesti vähäsanainen ja yleensä vain kritiikkiä antava immeinen, muistaa näin positiivisella meilillä.

Missä piilee innostumisen salaisuus? Kuinka olla näin 'tulessa' joka keikalla, joka kerta? Miten joillain ei ole yhtään huonoja päiviä? Mitä mieltä muut ovat?

Ohessa vielä kiitosmeili Lahden plikalle.

From:* Vapaaosp [mailto:vapaaosp.kaisa@anttila.fi]
*Sent:* tiistai, helmikuu 24, 2009 01:17 PM
*To:* i
*Cc:* Kaisa Topten
*Subject:* Palautetta 14.2. esittelystä Kaisaniemessä

Moi,

Palasin juuri lomilta ja ajattelin antaa palautetta 14.2. pidetystä Hewlett Packardin demosta. Useammalta henkilöltä talossamme tuli todella positiivista palautetta esittelijän ammattitaidosta ja erinomaisesta asiakaspalvelutaidosta.

Hän myi meillä yhden päivän aikana lähes 20 laitetta, joista suuri osa oli tietokoneita. Nimeä en tiedä, mutta sen saanette selville helposti. Mielestäni hän ansaitsee suorituksestaan
jonkin "palkinnon". Hyvin harvoin olen törmännyt näin aktiiviseen tavarantoimittajan edustajaan.

Osastopäällikkö, viihde
Kodin Ykkönen, Kaisaniemi
p. 010 534 6589

Ps. "Lähes 20 laitetta vajaassa päivässä, joista suurin osa oli tietokoneita". Mitäpä luulette moninkertainen myynti oli promopäivänä verrattuna vastaavaan päivään ilman promoottoria...

Fazerin live-mainokset kohahduttivat leffayleisöä

2009-02-24T15:51:00.013+02:00

Markkinointitoimisto Expression, out-of-home -mediayhtiö Clear Channel ja mediatoimisto Dagmar toteuttivat yhden Suomen ensimmäisistä live-mainoksista. Näytellyt promootiot toteutettiin Helsingin Tennispalatsissa tammikuussa 2009. Asiakas oli Fazer ja promottava tuote Dumle.

Tammikuun kahtena viimeisenä viikonloppuna (23.-25.1.09 ja 30.1.-1.2.09) esitetty kaksiminuuttinen Dumlen elävä mainos kohautti odotetusti yleisöä elokuvateatterin saleissa ennen valkokangasmainosten alkua. Live-mainos esitettiin Tennispalatsissa 60 kertaa kuuden päivän aikana. Yleisön reaktiot olivat positiivisen yllättyneitä, ja mainos sai erinomaisen huomioarvon valitussa kohderyhmässä.

Markkinointitoimisto Expressionin toimitusjohtaja Tero Ylönen kommentoi konseptia: ”Tämän tyyppisiä myynninedistämistoimenpiteitä on tehty monissa muissa maissa jo kauan, ja myynninedistämiseen käytetyt varat ovatkin muualla kauttaaltaan suurempia kuin meillä. On hieno huomata, että suomalaiset yritykset ovat nyt rohkeasti tarttumassa myynninedistämisen monipuolisiin mahdollisuuksiin. Tässäkin tapauksessa tulokset olivat huikeat”.

Clear Channel Cineman myyntiryhmän vetäjä Tuomas Kurki uskoo elokuvamainonnan kehittyvän yhä elämyksellisempään suuntaan.
”Promootiot ovat erinomainen lisä valkokankaalla esitettävälle mainonnalle ja niiden rooli on jatkuvasti kasvanut elokuvamainonnassa. Dumlen live-mainoskampanja on hyvä esimerkki promootiosta, jossa kuluttaja tavoitetaan ainutlaatuisella tavalla ja jossa elokuvateatteriympäristön tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään kaikin tavoin”, arvioi Kurki ja katsoo jo tulevaisuuteen:
”Uskomme, että tulevaisuudessa elokuvateattereissa tullaan näkemään entistä monipuolisempia ja laajempia promootiokokonaisuuksia”.

Myynninedistämisprojektin lähtökohdat ja taustat

Expressionilla projektista vastanneen promootiosuunnittelija Kati Syrjälän (medianomi, AMK) mukaan yhteistyö usean toimijan kesken oli antoisaa ja sujuvaa. ”Jokaisella osapuolella oli oma roolinsa ja vastuualueensa”, Syrjälä kertoo. Hänen mukaansa konseptin raakaidea tuli Dagmarista ja mediapaikan myyjältä, Clear Channelilta, minkä jälkeen se yhdessä Expressionin kanssa suunniteltiin ja hiottiin loppuun asti huomioiden Fazerin myynninedistämiselle asettamat tavoitteet.

Strategisena kumppanina Dagmar halusi hyödyntää perinteistä mediaa uudella tavalla – tavoitteena luoda erilainen ja mieleenpainuva hetki brandin kanssa.
Syrjälän mukaan missä tahansa myynninedistämisprojektissa on olennaista, että ollaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, toimivalla toteutuskonseptilla ja koulutetulla henkilökunnalla. Loppuun asti suunnitellut konseptin päälle on Syrjälän mukaan vaivaton rakentaa toimiva toteutus.
”Toki promoottoreilta vaaditaan tällaisissa live-jutuissa hyvää ihmissilmää ja tilannetajua, ja siihenhän heidät on meillä koulutettu”, Syrjälä jatkaa. Hyvä käsikirjoitus antaa live-esityksille tietyt raamit, mutta näyttelijät improvisoivat hienosti ja osasivat soveltaa käsikirjoitusta tilanteen mukaan.

Tarina

Live-mainoksessa esiintyi kaksi promoottoria, joista toinen jakoi ennen mainoksen alkua Dumle-karkkeja saliin tuleville elokuvakävijöille. Kun suurin osa ihmisiä oli salissa, yleisön seasta nousi seisomaan nuori mies, myöskin palkattu promoottori, mitä yleisö ei tässä vaiheessa tiennyt. Nuori mies alkoi anella kovaan ääneen lisää maistiaisia, koska ”ne olivat niin hyviä” ja ”ettekö te muutkin halua toisen, ihan tajuttoman makuisia”. Dumle-promoottori juoksi leikkisästi karkuun valkokankaan eteen karkkia kinunnutta miespromoottoria, joka aneli polvillaan kädet ristissä ”edes yhtä palaa vielä, pliis”.

Lopulta yleisön huomio kiinnitettiin vielä jättikokoiseen Dumle-karkkipussiin, joka oli asetettu visuaaliseksi tuoteviestiksi valkokankaan eteen. Kaksiminuuttinen live-mainos päättyi siihen, että miespromoottori sai lisää karkkia, oikein jättimäisen Dumle-pussillisen verran. Yleisölle paljastettiin shown aikana pienillä vihjeillä, että kyse oli live-mainoksesta. Viimeistään valkokankaan edessä suoritettu näyttävä loppukumarrus - jättipussi ilmassa keikkuen ja valtavien aplodien saattelemana - paljasti promootion idean koko yleisölle. Ilahtunut katsojakunta sai tietenkin lisää Dumleja elokuvan jälkeen.

”Mietin Dumleja koko leffan ajan”

Mainos sai odotetusti hyvän vastaanoton. ”Oli kiva huomata, kuinka vilpittömästi suomalainen yleisö lähti mukaan. Meille huudeltiin hauskoja kommentteja sekä useimmissa saleissa palkittiinkin raikuvin aplodein”, kertoo Emma, 22, toinen mainoksessa esiintyneistä Expressionin promoottoreista. ”Koko elokuvan ajan mietin itsekin Dumleja”, kommentoi puolestaan perjantaina 30.1. live-mainoksen jälkeen haastateltu elokuvavierailija Jenny Oinonen. Eräs yleisössä ollut nuori mies taas kertoili mainoksen olleen ”piristävän erilainen totutussa suomalaisessa mainosympäristössä”. Lisäksi hän uskoi mainoksen tavoittaneen ”juuri oikean kohderyhmän”. Expressionin raporteista voidaan myös todeta, että parhaiten yleisö saatiin innostumaan pienissä saleissa, joissa tunnelma promoottoreiden ja kohderyhmän välillä oli intiimi.

Lisätiedot ja yhteys,

Kati Syrjälä
Promootiosuunnittelija
Markkinointitoimisto Expression Oy

+359 40 961 58 58
kati.syrjala@xpression.fi
wwwx.pression.fi

Kuva:
Expressionin promoottorit Emma ja Jussi toteuttivat Fazerille Suomen ensimmäisen live-mainoksen leffateatterissa. Suuri kiitos hienoista suorituksista!

Linkit:
Ohessa muutama linkki lehdistön sivuille ko. aiheeseen liittyen.
Markkinointi ja Mainonta
Kampanjat.net

Myynninedistämistyön myytit murroksessa, osa III/III - joko nyt murtuu?

2009-02-09T21:32:00.005+02:00

Myytti 6:

Promoottori = Esittelijä, hengailija, julkkis

Promoottori on synonyymi myynninedistäjälle. Sananmukaisesti hänen tehtävänsä on lisätä myyntiä. Joskus promoottorit tekevät sitä suoraan, esimerkiksi silloin, kun promootiopisteellä on kasa myytävää tavaraa, vaikkapa tarjoushintaisia Sloggi- tai Nivea -tuotteita Hulluilla Päivillä. Toisinaan myytävänä voi olla pelkkä ajatus esiteltävän tuotteen paremmuudesta suhteessa kilpailijaan. Etenkin pelkkien mielikuvien ja ajatusten myyminen on haasteellista. Ammattipromoottori ei kaada asiakkaan päälle tuoteargumenttioksennusta, vaan luo ensin luottamussuhteen ja selvittää keskustelun keinoin asiakkaan tarpeet ja selventää tuotteesta saatavat hyödyt suhteessa niihin.

Myös Expressionin asiakasyrityksissä määritellään hyvin tarkkaan, minkä verran kauppaa pitää promootiopäivänä saada aikaiseksi, jotta kampanja olisi kannattava. Tavoitteet voivat toki olla myös tavoitettuja asiakaskontakteja, näkyvyyttä medioissa tai mainintoja alan blogeissa. Promootiotyö on enää hyvin harvoin ”edustamista” tai abstraktia ”brändiarvon vahvistamista”, mitä se oli vielä 1990-luvulla, kun itsekin ”hengailin” enemmän messuilla flyereita jakamassa. Nyt tehdään tuloksia.

Henkilöstöltä tämä vaatii entistä parempaa myyntiosaamista, mitä saa tietenkin koulutuksista. Harva syntyy ammattimyyjäksi ja luonnonlahjakkuudetkin tarvitsevat lisäoppia pysyäkseen ajan hengessä. Toisin sanoen vaikka sana ja hymy olisivatkin päällisin puolin hallussa, se yksin ei takaa onnistumista. Mm. tämän vuoksi asiakkaankin kannattaa paitsi vertailla paitsi toimistojen listahintoja, myös miettiä henkilökunnan todellista osaamistasoa/profiilia. Meillä ainakin panostetaan paljon ja organisoidusti työntekijäkunnan koulutukseen ja kehittymiseen verrattuna moniin muihin toimijoihin.

Koska ollaan myynnin maailmassa, myös pinttynyt julkisuuskuva on usein haitaksi. Promoottorin ensisijainen tehtävä on myydä asiakasyrityksen tuotetta, ei pönkittää omaa tunnettuuttaan. Toki joskus tunnettuudesta on hyötyäkin mutta sillä yksin on vaikea tehdä kauppaa. Myöskään statistin rooli saippuasarjassa tai kuva päivälehden sivuilla ei paina vaakakupissa, kun arvioimme työnhakijoidemme myyntitaitoa. Näitä asioita muuten tullaan käsittelemään myös uudistuvilla web-sivuillamme.

Ja lopuksi muutama sananen alan toimijoista...

Myytti 7:

Promootioyritykset = Sählääviä harrastelijayrittäjiä

Expressionin promootiosuunnittelija saa asiakkaalta soiton: ”Tarvitaan promoottori ensi lauantaiksi klo 10-15 Iittalaan myyntiavuksi ja esittelemään keramiikkaa japanilaiselle turistiryhmälle”. Hän välittää sen tekstarilla promoottorille, vaikkapa jollekin kivalle kaverille, ja siinä kaikki. Frendi hoitaa homman ilman koulutusta, eikä tietenkään vaadi kulukorvauksia oman auton käytöstä. Lasku lähtee asiakkaalle perässä, jos joku sen muistaa laittaa.

EI.

Tyrmään moisen skenaarion välittömästi.

Ammattilaisilla on oltava selkeät prosessit, osaava ydintiimi ja työvälineet. Perusasiat, kuten kentän organisointi, promootiosuunnittelijoiden vastuut, raportointi sekä työntekijäviestintä, pitää olla loppuun asti hiottu. Juuri sähläys ja epämääräiset henkilöstö- ja hallinnolliset käytännöt ovat omiaan pilaamaan alan mainetta. Onneksi itseään kunnioittavat ja tuloshakuiset promootiopalveluiden ostajat tietävät, ettei myynninedistäjiä kannata ensisijaisesti kysellä puolitutuilta naapurin tytöiltä.

Mistä sitten ammattilaiset tunnistaa? Muutamia juttuja mainitakseni asiallinen rekrytointi, hyvä henkilöstöpolitiikka, ammattimaiset viestintäkäytännöt, monipuoliset referenssit, sekä alalle räätälöidyt työkalut kuten toiminnanohjaus- ja raportointijärjestelmä viestivät asiantuntijaorganisaatiosta. Tietenkin parasta on kysyä joltain palveluita käyttäneeltä tai työntekijäkunnalta, miten homma toimii. Lisäksi kannattaa huomioida, mitä muita palveluita yrityksellä on tarjota. Me emme ole mikään henkilöstövälitysfirma, vaan Expression pyydetään apuun useimmiten silloin, kun passiivinen toteutus ei riitä, vaan tarvitaan aktiivista otetta asiakaskohtaamisiin ja asiantuntemusta sekä suunnitteluun että toteutukseen.

Myytti 8:

Myynninedistämiseen liittyviä myyttejä ei voi murtaa

Missioni on tehdä toimialaa tunnetuksi Suomessa sekä nostaa myynninedistäminen arvostetuksi markkinointityökaluksi perinteisempien keinojen rinnalle. Kaikki alkaa pienistä teoista, kuten omien ajatusten julki tuomisesta. Siitä into tähänkin kirjoitussarjaan. Ja vaikka olen ollut lähes vuoden sairaslomalla vakavan niskan retkahdusvamman takia, niin yrittäjähenkisenä ihmisenä pyrin tekemään imagotyötä koko ajan kotoa käsin. Blogi on siihenkin oiva väline. Kaiken kaikkiaan promootiot ovat mielestäni tehokas markkinointikeino, kun toteuttajana on kokenut markkinoinnin kokonaiskentän tunteva ja suunnitteluosaamisen hallitseva tiimi, ja suorittajina koulutetut myyntityötä arvostavat tekijät.

Myynninedistämisen ja myynnin ammattilaiset: marssikaamme eteenpäin pää pystyssä, sillä me tiedämme, miten vaativaa työtä tämä on. Myyntityön arvostus alkaa meistä itsestämme ja omista teoistamme ja sanavalinnoistamme!

Myynninedistämistyön myytit murroksessa, osa II/III

2009-02-09T21:11:00.007+02:00

Myytti 4:
Promoottori = Aina kaunis nainen ilman koulutusta

Tuomo, Timo, Jussi, Kai, Jesse, Tatu, Erno, Reko, Mikko ja Keijo. Ei kuulosta kovin feminiiniseltä? Hyvä, sillä he ovat kaikki Expressionin jylhää miestyövoimaa. Siihen aikaan, kun promoottorin työtä pidettiin leipomokonsulentin tai PR-mallin työnä, tehtävät eivät houkutelleet luonnollisesti uroksia. Nykyään, toisin kuin luullaan, promoottoreiksi hakeutuu nykyään enemmän kaksilahkeisia. Meillä on huomattu, että etenkin tietotekniikka- ja viihde-elektroniikkatuotteiden myyntipromootiot ovat yhä useamman nuoren miehen vaihtoehto tehdastyölle tai ovimiehen hommille.

Sana kiertää kaveripiireissä ja alan feminiininen imago muuttuu hiljalleen. Nämä ovat kuitenkin hitaita juttuja. Silloin kun itse aloitin alalla, työntekijöistä ehkä kaksi 100 työntekijää kohti, oli miehiä. Alan feminiininen imago muotoutui paitsi edellä mainittujen automessutyttöjen luomana mutta myös promottavien tuoteryhmien takia. Edelleen miehet saattavat varmistaa minulta työhaastattelussa, etteivät he joudu myymään vaikkapa naisten hajuvettä tai alusvaatteita. Yleensä vastaan tähän kysymyksellä: Olisiko se muka niin vastenmielinen tehtävä ja toisaalta, jos olisit siinä äärimmäisen hyvä, niin haittaisiko sinua lisäansiot provision muodossa?

Koulutus on kaiken perusta

Myynninedistäjän täytyy usein saada muutamassa tunnissa aikaan parempi myyntitulos kuin ns. kivijalkamyymälän myyjän koko päivänä. Lisäksi promootiot ovat materiaali-, logistiikka- ja markkinointikustannuksiltaan niin merkittävä panostus asiakasyritykselle, ettei niiden tehokkuus saa kaatua osaamattomaan henkilökuntaan. Expression antaa jokaisen projektin yhteydessä työntekijöilleen vähintään perusmyynti- ja tuotekoulutuksen. Lisäksi kaikkien promoottoreiden tulee jatkossa suorittaa sähköinen promotentti, jossa testataan luomamme koulutusmateriaalin osaamista.

Siinä missä peruspromoottori tietää, mitä, missä ja milloin tehdään, niin todellinen ammattipromoottori ymmärtää myös miksi. Ammattilainen tuntee oman roolinsa myynnin- ja markkinoinnin kokonaiskentässä, ja osaa ottaa kaiken hyödyn ja ilon irti tekemästään työstä. Lisäksi ansioituneille työntekijöille on luotu oman teamleader-ohjelman, johon voi hakea kenttänäyttöjensä ja opintosuuntauksensa perusteella. Koulutuksesta, jossa opitaan myynnin, vuorovaikutuksen ja ryhmänjohtamisen erikoistaidot, on tähän mennessä valmistunut yli 20 kaupannälkäistä osaajaa.

Myytti 5:
Promootiotoimiala = Huonosti palkattua hommaa

Joidenkin yritysten messuosastoilla näkee toisinaan ammattipromoottoreiden sijasta arasti nurkassa nököttäviä työntekijöitä. Valitettavan usein he vielä näyttävät pakoilevan asiakaskontakteja tai kätkevän puutteellisen tuote- ja yritystietouden keskittymällä asiakaspalvelun sijasta kahvin kaateluun. Heille ei välttämättä makseta kunnollista korvausta vaativasta työstä, palkka saattaa tulla kuun kierron mukaan tai siitä kenties siitä puuttuu luvatut kulukorvaukset. Promootioalalla ei ole omaa työehtosopimusta – vielä. Mietinkin usein, miksi toimialan palkkakäytäntöjä leimaa edelleen epämääräisyys. Syitä on monia.

Yksi lienee, että jokainen suomalaisilla automessuilla käynyt tietää, että niillä kuhisee hädin tuskin täysi-ikäisiä neitokaisia, jotka poseeraavat auliisti kameralle kiilteleviin kaaroihin nojaten. Heidän ”palkkansa” noista messuista on ”päästä” mahdollisimman monen harrastelijakuvaajan kotialbumiin ja olla näin minikokoisen askeleen lähempänä julkkisstatusta. Tällaisen takia kuvitellaan, että rautatieasemalla karkkinäytteitä jakavat ammattipromoottorit saavat palkakseen kasan makeisia, tai että festareilla uutta virvoitusjuomaa promoava iskuryhmä on tullut paikalle ilmaisten sisäänpääsylippujen perässä. Expressionin listoilla promoja tehneet tietävät, että vaativasta myynti- ja asiakastyöstä maksetaan kaupan alan palkkaa parempaa korvausta. Myös kehittymisestä palkitaan. Kerran palkallista promotyötä tehnyt tuskin lähtee ilmaiseksi messuille seisoskelemaan.Vai, mitä sanoo promoottorikuntamme?

--

Viimeisessä osassa pohdin, miksi usein ajatellaan, että promoottori on yhtä kuin julkkis, sekä mitä hyötyä ja haittaa julkisuusstatuksesta on itse promoottorille/toimeksiantajalle/työnantajalle.

Oletko Sinä törmännyt muihin myytteihin? Jätä kommenttisi, niin ruoditaan asiaa.

Ps. Täällä muutamalla sanalla lisää aiheesta s. 8-9.

Myynninedistämistyön myytit murroksessa, osa I/III

2009-02-09T17:24:00.004+02:00

Myynninedistäminen on tuttu ilmiö vuosikymmenten takaa. Leipäkonsulentteja ja liikkeitä kiertäneitä reppureita on näkynyt kaupoissa jo 1960-luvulla. Myös promootio on sanana tuttu, tosin tarkoittaen akateemisia juhlallisuuksia.

Myynninedistämispromootiot rantautuivat Suomeen rytinällä 1990-luvun lopulla, jonka jälkeen meille on syntynyt promootiotoimistoja kuin sieniä sateella. Tavaratalon sukkahyllyjen takana notkuvat sukkahousukonsulentit tai kilpaa kaupan pihassa karjuvat makkaran maistattajat ovat yhtä paljon nykypäivää kuin kalossit ja kureliivit. Joillekin myynninedistäjä on yhtä kuin nätti mutta myyntitaidoton nuori nainen, joka on palkattu automessuille Civicin konepellille esittelemään itseään. Mielikuvat myynninedistäjien työstä eivät siis ole päivittyneet samaa tahtia kuin ammatin todelliset vaatimukset ja työtehtävät. Käsitelläänpä muutamaa myyttiä tähän aiheeseen liittyen

Myytti 1: Promoottori = PR-malli, ammattimalli

Monet promootiotoimistot tarjoavat ensisijaisesti malleja eivät myyjiä. Usean firman nettisivuilla onkin teksti, minkä mukaan työntekijöitä voidaan käyttää myös muotikuvauksiin ja -näytöksiin. Ei ihme, että palveluiden ostajilla menee pelikortit sekaisin miettiessään, mitä promoottorit oikeasti tekevät, millaista osaamista ja koulutusta heiltä vaaditaan, ja ennen kaikkea, mitä promootiopalveluista kannattaa maksaa.

Expressionin promoottorit ovat myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisia. He joko opiskelevat alaa tai ovat työkokemuksen kautta päteviä ymmärtämään myynnin ja markkinoinnin kenttää. Ulkonäkövaatimuksia ei ole sen enempää kuin muihinkaan myynti- ja asiakaspalvelutöihin. Toki itsestään huolehtiminen on tärkeä kriteeri missä tahansa asiakastyössä. Epäsiisti olemus ei herätä luottamusta. Meillä reippain, luotettavin ja paras myyjä buukataan keikalle ennen toimiston kauneimman nenän omistajaa, elleivät nämä ominaisuudet satu yhdistymään samassa henkilössä,

Halutessaan asiakas saa toki nähdä kuvan promoottorista, mutta me emme ole mallitoimisto ja emmekä näin ollen tarvitse avointa galleriaa. Olennaisempaa on, että palveluiden käyttäjät saavat perustiedot työntekijöiden koulutuksesta, työkokemuksesta ja kielitaidosta. Mielestäni promoottorin etunimen alkukirjain, hammasharjan väri tai pituus ei korreloi promoottorin myyntiosaamisen ja asiakasymmärryksen kanssa. Promoottori voi olla yhtä hyvin 150 kuin 210 senttiä pitkä, sillä persoonallinen pituus vain lisää huomioarvoa.

Myytti 2: Promootiot = Väliaikainen lyhytkestoinen sivutyö opintojen ohelle

Promootiot ovat hyvä keino saada lisäansioita joko opiskeluvuosina tai vakituisen työn ohessa. Nuorten työntekijöidemme mukaan ”promootiohommat tarjoavat kehittävämpää kokemusta kuin hampurilaisten paistaminen tai kännykkäkuorien pakkaaminen linjalla” (ote henkilöstötutkimuksesta, 2007). Expressionilla työskentelee myös paljon jo valmistuneita myynnin ja asiakaspalvelun ammattilaisia. Nuorin tekijämme on 17-vuotias lukiolainen, ja senioripäätä edustaa 53-vuotias äitini, joka on toiminut 25 vuotta myyntialalla ja tekee lisätyönä Sloggi-promoottorin hommia.

Vaikka promootiotyö on epäsäännöllistä, sitä tehdään usein toisen työn ohella ja monille työnantajille yhtä aikaa, on tarjolla myös pidempää pestiä. Erään asiakkaamme palvelulanseerauksessa teamleaderimme tekivät täyttä työviikkoa usean kuukauden ajan. Tällaista kokemusta ja sitoutumista osataan arvostaa. Yleisestihän on kuiitenkin tiedossa, että meidän toimialallamme työntekijät vaihtavat työnantajaa kuin sukkia. Työntekijälle monipuolinen kokemus on toki positiivinenkin asia, mutta asiakkaiden silmissä tämä saattaa aiheuttaa eturistiriitoja. Expressionin työntekijät eivät myy yhtenä päivänä Batterya ja toisena Ediä

Myytti 3: Promoottori = Ravintolasta rekrytty, aliarvostettu ”hämärähanna tai –heikki”

Meille ei ole palkattu yhtäkään promoottoria baarista, ellei kyseessä ole ollut promoottori-infoa varta vasten varattu lounge. Neuvomme myös nuoria naispromoottoreitamme suhtautumaan varauksella niihin miespuoleisiin ”headhuntereihin”, jotka tulevat tarjoamaan baarissa pikkuhiprakassa promoottoreille ”elämäsi tilaisuutta PR-tyttönä”. Ulkomailla varsinkin tämä ilmiö arkipäivää. Minuakin on pyydetty Pariisissa pankkijonosta alastonkuvauksiin. Ei ollut kovin houkutteleva tilaisuus, joten jäi menemättä. ;)

On hyvä muistaa, että ammattilaiset käyttävät virallisia rekrytointikanavia mm. yliopistoja, ammattikorkeakouluja, web-portaaleita, mutta toki sana leviää myös nykyisten promoottoreiden sosiaalisia verkostoja pitkin suusanallisesti. Jälkimmäisestä syystä emme olekaan toteuttaneet julkisia rekrytointikampanjoita hetkeen, ja silloinkin kun niin teemme, web-boksiin tupsahtaa vajaa sata hakemusta muutamaa paikkaa kohti. Tämä tuskin kuvaa sitä, etteikö promoottorin työtä arvostettaisi. Päinvastoin. Sata nuorta on vain lukenut saman paikkailmoituksen koulun rekryportaalista ja aikoo hankkia kokemusta asiakaspalvelusta ja myynnistä hyvässä tiimissä. Kun hain aikoinani ensimmäiseen kesätyöpaikkaani mainostoimistoon, minulta kysyttiin ensimmäiseksi, olenko tehnyt asiakastyötä, pystynkö myymään ajatukseni ja kykenenkö markkinoimaan yrityksen palveluita muutenkin kuin hymyilemällä nätisti. Kerroin olleeni myynninedistäjänä 7 vuotta. Työnantaja tarjosi jobia heti haastattelussa.

--

Seuraavassa osassa käsittelen mm. myynninedistämistyöntekijöiden sukupuolijakoa sekä työtehtäviin liittyviä mielikuvia.

Hyvä briiffi

2008-12-15T23:55:00.001+02:00

Kun potilas menee lääkäriin, hän tuskin ilmoittaa, että sattuu vähän sormeen tai korvaan. Vai olikos se jalka. Kun kapteeni tekee lentosuunnitelmaa, hän ei arvo lähtökenttää, reittiä tai kerosiinin kulutusta. Mutta kun asiakas antaa markkinointitoimistolle tarkennetun briiffin, siinä voi olla mitä vaan. Mieleeni ovat jääneet itse tai muilta kuultuna mm. seuraavat lauseet:

1. Web-sivujen visuaalinen ilme ja rakenne voi osaksi mukailla vanhaa mutta myös jotain uutta sinne voi laittaa.

2. Kuvat voivat olla mustavalkoisia, tai sitten eivät.

3. Sivuille olisi hyvä saada paljon elementtejä, koska vaalimme minimalismia.

4. Tilaisimme promoja PALJON. Määrä varmistuu joskus.

5. Luotamme luovuuteenne ja toivomme sen näkyvän lopputuloksessa. Ohessa brand book, jota tulee kuitenkin noudattaa orjallisesti.

6. Toivomme teidän tekevän printtiesitteestä myös sähköisen version, mikäli saamme siihen rahaa jostain.

7. Projektin deadline meidän puolestamme on 21.1.09 tai sitten se venyy. Ilmoitamme.

8. Haluamme korostaa esitteessämme erityisesti sinisen värin lämpimiä sävyjä.

9. Markkinointisuunnittelu on tärkeä osa projektia, mutta budjetin ylittyessä suunnittelusta voitaneen tinkiä.

10. Kohderyhmä on päätetty, mutta emme vielä tiedä, kumpi se on.

KOROSTAN vielä, että briiffin epämääräisyys ei johdu asiakkaiden tyhmyydestä tai välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että toimistot HARVOIN ovat ohjeistaneet asiakkaansa tekemään haluamansalaiset briiffit. Eli voimmekin katsoa peiliin, emmekä heristää sormea asiakkaan suuntaan. Toki välillä kyse on ihmillisistä ajatus- ja sanavirheistä...

Vavise taantuma - Sefe näyttää mallia

2008-12-13T16:27:00.004+02:00

Taantuma ei ole vielä täällä. Jaa, mistä sen tiedän? Koska postiluukustani kolahti Sefen (Suomen ekonomiliitto) kovakantinen Kylterin (kauppatieteiden opiskelija) työnhaun opas. Joko Sefellä on löysää tämän vuoden budjetissa, painomateriaalista on päättänyt joku, joka ei niin hirveesti kuluja vertaile tai yhteistyökumppanit ovat olleet hölläkätisiä opasta sponsoroidessaan.

Toisaalta kyllä Suomen suurimmilla firmoilla, joita oppaassa pääosin esitellään, on varaa ja halua investoida rekrytointiin eli juuri työnhakuoppaan kaltaisiin kirjasiin. Hyvistä, sitoutuneista työntekijöistä tullaan taistelemaan tulevaisuudessa, ei nyt ehkä miekoin ja kilvin, mutta ainakin palkalla, työsuhde-eduilla, uramahdollisuuksilla yms., entistä kiivaammin.

Hienohan tuo opas on ja toki kovat kannet tuovat statusta moiselle läpyskälle mutta pehmeitä käyttämällä rahaa olisi säästynyt vaikkapa työnhakukampanjan markkinoinnin laajentamiseen tai kokonaan uuden teeman luomiseen.

Taas kerran, kuten viimeiset 2 vuotta, vilkaisen oppaan nopeasti läpi, huokaisen, ja laitan sen kirjahyllyyn muiden lukemattomien romaanien joukkoon. Nyt se ainakin istuu sakkiin, kun on kovat kannet. Mietin, lähetetäänköhän kaikille ekonomiyrittäjille tässä taloustilanteessa kyseinen työnhaun opas?

Black Friday - Ihan Hullut Päivät

2008-12-07T21:50:00.009+02:00

Copywriter Niklas Lilja, joka työskentelee nykyään sanfranciscolaisessa Goodby, Silverstein & Partners -mainostoimistossa, kirjoitti Marmain blogissa Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi lopullisesti kuluttamisesta seonneista jenkeistä.

USA:n Musta Perjantai eli Black Friday on lähtölaukaus jouluostossesongille - luvalle seota kulutushysterian nimissä. Nimi tulee siitä, että kyseinen päivä kääntää vuoden voitolliseksi, kun kirjanpidossa siirrytään punaisesta mustaan.

Voimme vain kuvitella hikikarpaloiden määrää, kun jenkkien talousanalyytikot odottivat kädet vettyneinä Black Fridayn myyntituloksia kauppaketjuilta ja liikkeiltä. Lopputulos oli odotettu: maa on virallisesti lamassa. Korukielinen ilmaisu 'syvästä taloudellisesta taantumasta' voidaan unohtaa. Lama mikä lama mutta joukkokulutushysteriaa sekään ei hillinnyt Black Fridayna.

Musta perjantai oli tänä vuonna erityisen musta. Long Islandin Wal-Martin sesonkityöntekijä Jdimypai Damour,34, tallottiin hengiltä kiimaisen kuluttajalauman murtauduttua Doorbusters-tarjousten, joita on liikkeissä vain kourallinen, perässä lasioven läpi. Lasten leluliike Toys-R-us:ssa kaksi asiakasta ratkaisivat kiistansa alennuslelusta ampumavälikohtauksella. Ja missähän maassa sitä aselakia pitäisi tiukentaa?

MUMMOT KÄSIRYSYSSÄ ITIKSESSÄ

Stockmannin Hullut Päivät sentään oikeuttaa 'kulutushulluuden' jo nimelläänkin mutta toistaiseksi grazyä on ollut vain hinnat, ei ihmiset. Tai miten sen nyt ottaa... Jos joku jonottaa 80 euroa normaalia edullisempaa Finskin meno-paluu-lippua Pariisiin klo 04-08, niin onko se hulluutta, sissiyttä muinaisen talvisodan hengessä vai itsepäisyyttä? Mielestäni hullua, tai ainakin erikoista, siitä tulee siinä vaiheessa, kun odottaja tietää, että muutamalla halpalentoyhtiöllä pääsee samalla hinnalla, jollei halvemmallakin, kyseiseen kohteeseen - ja ilman matkustusaikarajoitetta.

Kuulinpahan myös tänä vuonna Itiksen Hulluilla Päivillä työskennelleeltä promoottoriltamme, kuinka kaksi n. 60-vuotiasta rouvashenkilöä oli ottanut toisistaan mittaa mm. käsiveskalla, kepillä ja henkareilla. Kaikki 'sen ainoan punaisen 48-kokoisen Esprit-neuleen takia'. Henkarilla huitonut muuten voitti kiistan ja pääsi sovittamaan paitaa, jonka oli sitten myöhemmin todennut sivusaumasta revenneeksi yhteenoton tuoksinnassa. Just näin...

TAMPEREELLA OVELA PARKKIHALLISTRATEGIA

(Ei onneksi tragedia)

Samoin Tampereen Stockmannin parkkihallissa nähtiin melkoinen episodi ensimmäisenä Hullujen Päivänä. Isän odottaessa biilillä sisäänajolupaa oviaukolla, kouluikäiset kekarat ja perheen rouva lähtivät kävellen halliin VARAAMAAN vapautuvaa parkkipaikkaa! Voin vain kuvitella ne lapsoset ja rouvan seisomassa keskellä tyhjää ruutua. Tarina ei kerro, tapahtuiko Tampereella käsi- tai autorysyä tämän takia.

Että kyllä se meilläkin suhteellisen pöpipäistä jo alkaa olla... Onko sinulla jotain herkullisia kulutushysteriatodistusaineistoja hihan varressa? Kommentoi ihmeessä.

Vielä täytyy sanoa, että itse en aio ostaa tänä jouluna yhtään lahjaa. Enkä todellakaan vain siksi, etten pysty shoppailemaan...

Hieman erilainen New York Times

2008-11-20T19:50:00.003+02:00

Luin uutisen, joka nappasi välittömästi huomioni ja sai minut hakemaan lisätietoa kerrotun tempauksen taustoista ja tekijöistä.

Kyseessä oli siis kansalaisaktivistiryhmien suunnittelema ja toteuttama sissimarkkinointitoimenpide, vale-New York Timesin julkaisu hieman erilaisella sisällöllä, kuin mitä ihmiset tuona päivänä osasivat odottaa.
Lehden etusivulla kerrottiin mm. Irakin sodan päättyneen sekä otettiin kantaa verouudistukseen. Lehteä jaettiin miljoonina painoksina ja lisäksi sille oli perustettu alkuperäistä muistuttava web-saitti.

Tempauksen taustalta löytyi kasapäin itsenäisiä toimittajia ja taiteilijoita mm. Yes Men- ja Anti-Advertising Agency -aktivistiryhmistä. CNN:n haastattelussa Steve Lambert, yksi pääorganisaattoreista, kertoi syyksi mm. halun kokeilla, miltä näyttäisi/vaikuttaisi, jos lehti kertoisi haluttuja uutisia. Lisäksi lehti antoi Obamalle mandaatin tärkeiden päätösten tekoon kyseisissä asioissa.

Tämä oli siis harkittu, huolella valmisteltu ja todistetusti huomioarvoa ja keskustelua herättänyt markkinointiteko. Miljoonien kappaleiden valepainoksesta povataan myös keräilynumeroa ja tempaus herätti jenkkimediat nostamaan jo 9 vuotta jatkuneen 'unohtuneen' Irakin sodan uudelleen otsikoihin.

Mielenkiintoista, kuinka erilaisia mielipiteitä projekti herätti. "Oikean" lehden nykyinen edustaja piti valenumeroa törkeänä temppuna. Sen sijaan lehden entisen toimittajan, nykyisen Joan Shorenstein -lehti-instituutin johtajan, Alex S. Jonesin mielestä kepponen oli kunnianosoitus lehdelle. Lausunnossaan hän oli sanonut mm. näin:
- Olen iloinen, että lehti ansaitsee huolellisen väärennöksen - jonkun mielestä.

Mitä mieltä sinä olet?

Oliko kyseessä törkeän toimiva sissimarkkinointitempaus hyvän asian puolesta vaiko hullu huijaus ja aidon NYT:in imagoa halventava temppu? Muuttuisiko suhtautumisesi, jos projektin taustalta olisi löytynyt 'ihan oikea' mainostoimisto, joka olisi tavoitellut kyseisellä tempauksella mediahuomiota ja lisää kaupallista menestystä?

Kerrottakoon, että kansalaisaktivistiryhmä Anti-Advertising Acengyn yksi missio on mm. puhdistaa julkiset paikat mainonnasta, koska heidän mielestä mainonnan ei pidä tunkeutua ihmisen elämään joka paikassa. AAA käyttää kuitenkin aatteensa ja toimintansa markkinointiin mm. perinteisiä markkinointiviestintä- ja PR-keinoja. ;)

PR:ää vai ei?

2008-10-26T22:35:00.003+02:00

Ihana mieheni toi minulle PR-popcorneja, jotka joku tuttu oli iskenyt kätöseen kaupungilla. Nyt syödessäni niitä funtsin, minkäköhän firman ne mahtoi olla, kun hienosta graafisen suunnittelun tuotteesta, 'uusio-PR-pussista', pompsahti Taffelin tavallinen poppari-paketti, eikä muuta. Ehkä joku telkkoja myyvä firma? Tai kenties Finnkino? Eipä ollut paljon PR:ää, kun en tiedä, mikä firma makunautinnon tarjosi...

Nim. Logo ois kiva

Golf-lehti: Tyylikäs taitto ja selkeästi segmentoitu media

2008-10-10T22:59:00.003+03:00

Onnittelut Golf-lehdelle, joka on positioitu selkeästi miehille, joilla on varaa (tai ainakin halua lampsia pankkiin hakemaan autolainaa) ja investoida kalliiseen, isoon autoon, johon taatusti mahtuu koko suvun bägit. ;)

Myös lehden mainonta on kohderyhmänsä mukaista.Ensimmäiset vastaantulevat mainokset:
- BMW - Esittelyssä uusi jättimalli 520d
- Passat CC - huomasitko leopardin?
- Audi A4 Quattro -mallisto laajenee
- Ja takakannesta löytyy Landcruiser. ;)

Ja muita mainoksia (Perinteisiä Arskamatkat ja Suntour-golfmatkojen ilmoituksia unohtamatta) lehdessä ei ollutkaan. Yksi Finnairin sponsori-ilmo tais kanssa löytyä.

Itse naisena, ei kallista autoa hankkivana golfaddiktina ja vakiintuneena lehden lukijana en voi olla miettimättä, kuinka hienosti joukosta erottuisi joku naiset 30-40-v. segmenttiin iskevä ilmo.

Vaikka media onkin segmentoitu miten on, niin Golfliiton antamien tietojen valossa lajin harrastajakunta on muuttunut melkoisesti viime vuosina ja samalla varmasti myös lehden lukijakunta (lehtihän tulee seurojen jäsenille). Laji ei ole enää niin elistinen kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Mukaan mahtuu pelaajaa kaikista sosioekonomisista luokista, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Naisia on yhä enemmän, seniori- ja junnutoiminta kasvaa vauhdikkaasti jne.

Mutta missä on näihin 'toissijaisiin' kohderyhmiin iskevät ilmoitukset, jotka taatusti erottuisivat automainosten joukosta? Näen sieluni silmin pinkinpunaisen tai limenvihreän Niken golfasusteilmoituksen, joka pomppaisi silmääni välittömästi. ;) Ehkä kyse onkin siitä, että median profiilia ei haluta edes muuttaa ja vain luksusautomainokset on kelpuutettu luomaan ja ylläpitämään mielikuvaa lukijakunnasta?

Mummoilta kuulee totuuden TJL:n bussimainoskampanjasta

2008-10-06T23:17:00.007+03:00

Vanhempi rouva toiselle vähintään yhtä vanhalle rouvalle bussipysäkillä:

"Mitä tossa mainoksessa on"
"En määäääääää tiiä, ihmiset siinä liftaa"
"Jaah, miksi"
"No, etkö sääääääää nyt osaa lukea? Siinähän lukee: Ei elämäääääääää ilman busseja"
"Jaah... Nyt määäääääää tajusin"

Eli todistetusti ainakin 50 % TJL:n kampanjan keulakuvan nähneistä yli 80-vuotiaista hiffasi mainoksen. ;) Kyllä hymyilytti kuunnella keskustelua...

Ja vielä siitä asiakaspalvelusta....

2008-10-05T22:44:00.004+03:00

Vietin ihanan viikonlopun Helsingissä. Ohjelmaan kuului ravintolaillallinen, vanhojen ystävien ja uusien tuttavuuksien tapaamisia, teatterielämys konjamiinikahveineen ja laiska flaneerausretki silakkamarkkinoiden humussa. Kolmen päivän nautinto olisi ollut täydellinen ilman yhtä tapahtumaa. Tai oikeastaan yhtä lausetta.

Päätimme poiketa kotimatkalla Riihimäen sukulaisten luona. Halusimme viedä tuliaisia, joten poikkesimme Bulevardin kahvisalonkiin ostamaan kahvipullat mukaan.

Minä: Hei! Mä ottaisin viisi korvapuustia mukaan kiitos.
Myyjä: Jaa viis? No siinä meneekin sit kaikki meidän pullat.

Tämän jälkeen myyjä siirteli viinereitä otsa rypyssä tyhjään koloon, jonka röyhkeästi anastamani korvapuustit olivat jättäneet. Maksettuani ostokseni myyjä ei vaivautunut kiittämään tai hyvästelemään, vaan katosi möyhimään vitriiniä.

Siis haloo! Koristeiksiko te niitä puusteja leivotte? Vai tuotinko hirvittävät tappiot kahvilallenne, kun ostin kerralla viisi pullaa sen sijaan, että viisi asiakasta olisi ostanut pullan hintavan erikoiskahvinsa kylkeen. Vai tuottiko törkeä ostovimmani sinulle hirvittävästi lisätyötä, sillä olit kuvitellut puustien riittävän koko päiväksi. Ehkä olit suunnitellut syöväsi itse yli jääneet pullat työpäivän jälkeen ja sinua ketutti, kun pilasin suunnitelmasi.

Oli syy mikä hyvänsä, hämmästelen suuresti sitä, että ihmiset, joilla ei ole minkäänlaisia taipumuksia asiakaspalvelualalle, hakeutuvat kyseiseen duuniin. On tökeröä asiakkaiden aliarvioimista myydä hintavia tuotteita nyrpeällä naamalla. Voisinhan minä pyöräyttää yhden kahvikupillisen ja korvapuustin hinnalla kotona kaksi pellillistä pullia ja pannullisen sumppia. Tulen kahvilaan, koska haluan nauttia kauniista miljööstä, katsella ihmisiä ja kadun vilinää ja ennen kaikkea päästä vähemmällä vaivalla ja olla palveltavana. Palvelemisessa ei ole kyse orjamaisesta nöyristelystä, vaan toisen huomioimisesta, ystävällisyydesta ja positiivisuudesta.

Muistan Päivi Luomasen sanoneen promokoulutuksessa, että jos sinulla on huono päivä, säästä sekä itseäsi että kaikkia muita ja jää kotiin. Jos asiakaspalvelu tuntuu Bulevardin kahvilan tytöstä inhottavalta velvollisuudelta, hän itsekin olisi varmasti onnellisempi jossain toisessa työssä -meistä asiakkaista puhumattakaan.

Viisi pullaa, ei voi olla niin vaikeaa. Kai teillä käy lähifirmojen työntekijöitä ostamassa isompiakin satseja kahvitunnille ja palavereihin? Tai ehkä he ovatkin viisastuneet ja vaihtaneet kahvilaa.

Tekstiä, tekstiä, tekstiä - vai sisältöä, sisältöä, sisältöä

2008-10-04T01:22:00.005+03:00

Siirryttyäni yhä enemmän tekemään sisällöntuotantoa (pääasiassa kirjoitushommia, joissa vaaditaan markkinoinnillista ja asiakkaan bisnestä ymmärtävää näkemystä) olen suuren haasteen edessä. Kuinka tuottaa tekstiä, joka innostaa lukemaan aina vähän enemmän, enemmän ja enemään askel kerrallaan, jonka sisältö on kuitenkin riittävän kevyttä mutta tarpeeksi tietoa antavaa ja joka ei kuulosta siltä, että se on copy-pastattu kilpailijoiden sivuilta suoraan yrityksen nimi muuttaen? Hmm... Etenkin, jos tilaa on vähän, haaste on todella suuri.

Matkan varrella kirjoittajaksi olen tehnyt muutaman havainnon. Suurin osa markkinointiteksteistä (etenkin web-sivuilla!) toistaa samaa loputonta litanjaa adjektiivejä ja sisältävät monta prosenttia sellaisia sanoja, joille ei löydy heti "suomenkielistä vastinetta" tai jotka sanotaan, koska ne "pitää sanoa" web-sivuilla. Monesti joukkoon mahtuu myös paljon sellaista tietoa, joka ei millään tavalla kiinnosta asiakasta. Eikö ole itsestään selvää, että alallaan menestynyt yritys on luotettava, vakavarainen, palvelualtis jne, eikä sitä tarvitse korostaa jokaisessa web-sivun kappaleessa.

Kun asioista halutaan kertoa asiakkaille laajasti ja monipuolisesti, sorrutaan ns. jaada-jaadaan eli tekstiin, jonka sisältö koostuu vain verbeistä ja adjektiiveistä sekä yrityksen nimestä. Tutuin lauserakenne on: "Yrityksemme on, yrityksemme tuottaa, yrityksemme tarjoaa, yrityksemme palvelut" - eli suora päälause, joka päättyy pisteeseen. Ei tässä rakenteessa vikaa ole mutta jos sisältökin on joko pässinlihaa tai puuduttavaa...

Otetaan esimerkiksi tekstejä Googlen löytämiltä siivousalan yritysten nettisivuilta, kohdasta yritysesittelyt. Hämmästyttävää, kuinka paljon tekstit muistuttavat toisiaan. Huomatkaan kolmen markkinaykkösen A-C toisiaan muistuttavat tekstit. Ja kas, mikä ero niillä on verrattuna neljänteen (D) hieman pienemmän firman teksteihin.

A) Kokonaispalvelua vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa

X on Suomen johtava kiinteistö- ja toimitilapalveluyritys. Toimitamme yksityiselle ja julkiselle sektorille palvelukokonaisuuksia, jotka mahdollistavat asiakkaiden keskittymisen omaan ydinliiketoimintaansa. Kehitämme toimintaamme yhteistyössä asiakkaittemme ja alan asiantuntijoiden kanssa.

X:n palvelut nivoutuvat osaksi asiakkaan toimintaympäristöä ja liiketoimintaa. Asiakassuhteissa korostuvat luottamuksellisuus ja vuorovaikutuksellinen kumppanuus, jossa kehitetään uusia toimintamalleja. Innovatiiviset ratkaisut tehostavat toimintaa, sujuvoittavat asiakkaan prosesseja ja säästävät heidän resurssejaan.

X:n liikevaihto vuonna 2006 oli xxx miljoonaa euroa ja henkilökuntaa oli yli xxxxx. Toimimme valtakunnallisesti ja paikallisesti. X on osa Y-konsernia, joka toimii kansainvälisesti xx maassa.

B) Aurinkoinen X palveluksessasi

X on suomalainen palvelukonserni, joka tuottaa siivous- ja kiinteistöpalveluita, monipuolisia toimitilapalveluita sekä pesulapalveluita. Asiakkaan tarpeen mukaisesti tarjoamme aina palvelukokonaisuuden, joko tuottamalla palvelun itse tai luotettavien verkostokumppaneidemme avulla.

X toimii Suomessa koko maan laajuisesti. Tytäryhtiömme toimivat Virossa, Venäjällä, Latviassa ja Puolassa. X:n menestystekijöitä ovat korkea laatu, korkea asiakastyytyväisyys, panostus henkilöstön koulutukseen ja tyytyväinen henkilöstö.
Palveluksessasi on xxxx iloista Xläistä.

C) Yritys X

X on yritysten globaali kumppani, joka vahvistaa asiakkaidensa yrityskuvaa tekstiilien ja puhtauden keinoin. Olemme Suomessa alan markkinajohtaja ja yksi Euroopan johtavista tekstiilipalveluyrityksistä. X toimii X maassa lähes xxxx hengen voimin ja sen vuoden 2008 liikevaihtotavoite on xxx miljoonaa euroa. X:n palveluita ovat työvaate-, matto-, henkilönsuojain-, hygienia-, ravintolatekstiili- ja teollisuuspyyhepalvelut.

X-konserniin kuuluvat emoyhtiö X Oy:n lisäksi Y Oy ja Z Oy sekä tytäryhtiöt Intiassa, Isossa-Britanniassa, Kiinassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Ruotsissa, Saksassa, Slovakiassa, Sloveniassa, Tšekissä, Turkissa, Ukrainassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa.

Suomessa X tarjoaa työvaate-, henkilönsuojain-, matto-, hygienia-, ravintolatekstiili- ja teollisuuspyyhepalveluita. X:n ulkomaiset tytäryhtiöt tarjoavat matto- ja työvaatepalveluita. Y tarjoaa hotellien tekstiilipalveluita ja Z PR- ja yritystekstiilien sekä työvaatteiden suunnittelua ja valmistamista.

D) Siisteys viestii uskottavuutta

Aloita päiväsi tehokkaasti edustavissa ja siisteissä toimitiloissa. Asiakastapaamisia on miellyttävä järjestää ympäristössä, joka vahvistaa positiivista mielikuvaa yrityksestäsi. Kun paikat ovat järjestyksessä, myös työt on helpompi pitää hallinnassa. Aikataulutamme siivoukset työrytmiisi sopivaksi. Joskus siivouksen tarve voi yllättää. Tällöin reagoimme nopeasti ja tulemme paikalle lyhyelläkin varoitusajalla.

Uudessa valossa

Haluamme luoda kanssasi pitkäjänteisen ja molemminpuoliseen luottamukseen perustuvan asiakassuhteen. Ensisijaisena tavoitteenamme on, että sinä olet tyytyväinen työhömme ja tapaamme toimia.

Yrityksesi tilojen edustavuudesta huolehtiminen on meille tärkeintä. Mahdollisiin epäkohtiin reagoimme heti ja korjaustoimenpiteet teemme viipymättä.
Oma luottosiivooja tuntee talon tavat. Motivoituneesta ja huolellisesta henkilöstöstämme toimistosi saa oman siivoojan, joka pian oppii tuntemaan tilat ja talon tavat. Kokeneet ammattilaissiivoojamme saavat jatkuvasti positiivista palautetta iloisuudestaan ja kohteliaisuudestaan.

Mitä saisi olla?

Palveluvalikoimaamme kuuluvat jatkuvat sopimussiivoukset ja perussiivoukset kuten ikkunoiden pesut ja lattioiden vahaukset tarpeen mukaan. Teemme myös kertaluonteisia siivouksia.

------------------

Väitän, että viimeinen teksti on huomattavasti kohdennetumpaa, puhuttelevampaa ja kannustaa lukemaan tekstiä eteenpäin rohkeasti. Vaikka se ei sisällä yhtään yrityksestä kertovaa numerofaktaa, se on uskottava pätkä. Yrityksen erityislaatuisuus selviää tekstistä ja sitä korostetaan myös copyssä: "Uudessa valossa" --> totta! Teksti tekee selväksi yrityksen erityislaatuisuuden ja esittelee yrityksen perustiedot ihan toisesta näkökulmasta kuin kolme ensimmäistä: asiakkaan saamista hyödyistä käsin. Siistiä!

Eriäviä mielipiteitä varmasti löytyy... Joten antaa tulla kommentteja.

Expression toi vossikan Tampereen ydinkeskustaan

2008-09-22T19:35:00.003+03:00

Ei, kyseessä ei toimistomme siirtyminen täysin vihreää aikaan, vaikka lajittelemmekin jätteemme ja olemme minimoineet paperinkulutuksemme! ;)

Sen sijaan Expression järjesti Tampereen Joukkoliikenteelle (TJL)vossikkakyytejä ydinkeskustaan Autottoman päivän kunniaksi!

Markkinointisuunnittelijamme Karoliina keksi nerokkaasti, miten joukkoliikenteen vihreyttä voi tuoda esille positìivisessa valossa ilman, että iso syyttävä (keski)sormi osoitetaan yksityisautoilijoita kohti tyyliin: saatanan saastuttajat. Tämähän olisi ollut perinteisen syyllistävä tapa...

Hevosvankkuriteema, joka symbolisoi muinaista puhdasta kaupunkiliikkumista parhaiten, korosti julkisen liikenteen pitkää historiaa.

Ps. Yrittäkääpäs arvata, minkä värisiä nykyisen TJL:n, entisen TKL:n, bussit oli ennen kuin niistä tuli sinivalkoisia?

Brändi testissä

2008-08-28T02:02:00.001+03:00

Tiesittekö, että Nukkumatti oli ainoa saksalainen tv-sarja, joka säilyi sellaisenaan saksojen yhdistyttyä? Siinä on esimerkki brändistä, joka kesti ajan hampaassa ja joka TODELLA haluttiin pitää hengissä. Vaikka 90 sekunnin pätkän tekeminen kuvaamalla jokainen kuva erikseen kesti kolme kuukautta, sarjaa esitettiin aina 1960-luvulta asti lähes 2000-luvun alkuun asti, parhaimmillaan 144 maassa.

Myyttejä kuningaskuluttajista ja pahoista pomoista

2008-08-26T22:22:00.004+03:00

Asiakas on aina oikeassa, näin kuuluu kaiken kaupankäynnin, liiketoiminnan, asiakaspalvelun ja myynnin mantra.

Ei muuten totta vie ole. Osa asiakkaista on täysiä idiootteja, jotka vaativat mahdottomia ja kaatavat syyn omasta päättämättömyydestään ja itselleenkin epäselvistä toiveistaan asiakaspalvelijan, myyjän tai liikekumppanin niskaan. Tämä fakta on kuitenkin tabu samalla tavalla kuin se, että vanhukset haisevat, kaikki vauvat eivät ole söpöjä ja osa ihmisistä on biologisesta iästään kakaran asteella ja täysin epäsopivia vanhemmiksi. Asiakkaan kuninkuutta ei ole sopivaa kyseenalaistaa.

Olen kuullut, että monissa firmoissa hankalista asiakkaista ei saa puhua ikävään sävyyn. Kävin tutustumassa erääseen eturivin konsultointifirmaan vuosi takaperin. Puljua esitellyt nainen kertoi hymyssä suin, että heidän yrityksessään ei kiroilla, asiakkaille ei hiillytä eikä heistä puhuta pahaa edes kahvihuoneessa, koska työntekijöiden velvollisuus on kasvaa työnsä ohessa myös henkisesti ikävien tunteidensa yli.

Minun mielestäni asiakaspalvelijoilla, yrittäjillä ja myyjillä pitäisi olla oikeus päästellä ärräpäitä takahuoneessa ja päästää pahat höyryt pihalle. Ei se pääkopan sisältö hautomalla mihinkään katoa. Ikäviä asiakkaita ja päiviä tulee, ja negatiivisillekin tunteille on oltava paikkansa työyhteisössä -ainakin kahvitauolla jos nyt ei kassan takana. Samoin kaikkein röyhkeimmille aasiakkaille pitää voida laittaa rajat. Törkeät nimittelyt, perättömät syytökset, sopimuksista lipsumiset ja välistä vetämiset ovat ala-arvoista käytöstä, jota parhaankaan asiakaspalvelijan ei tarvitse sietää.

Toinen vaiettu ilmiö on esimiesten joutuminen alaisten kiusaamaksi. Paha pomo -mantraa on hoettu yhtä kauan kuin asiakas on aina oikeassa -litaniaakin. Pomot ovat kuitenkin tuntevia ja ajattelevia ihmisiä siinä, missä alaisetkin. Pahat sanat, piikittely ja hankala käytös satuttavat myös heitä. Etenkin keskijohto on usein puun ja kuoren välissä, sillä heidän pitäisi toimia sovittelijana, viestinviejänä ja yhdistäjänä alaisten ja ylimmän johdon välillä, Joskus pomo joutuu tekemään ikäviä asioita voimatta itse vaikuttaa niihin. Pomo ei ole aina paha. Hänkin voi joskus itkeä itsensä uneen.

Tämän ajatuskukkasen kruunatkoon seuraava osoite:

www.aasiakas.net

Pahat rahastajat

2008-08-19T14:40:00.002+03:00

Osuva sanonta toteaa, että ei se ole hölmö, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Kuluttajana ilahdun aina, kun minua muistetaan ilmaisella pikkukivalla. Kuntosalini aulassa on jaettu milloin ilmaisia myslipatukoita, milloin aamiaista. Tällainen pieni muistaminen jää pitkäksi aikaa mieleen. Myslipatukoihin uhratut pennoset maksavat itsensä takaisin asiakastyytyväisyytenä. Ei älkää keskeyttäkö mua tässä välissä sanomalla, että valmistaja luultavasti on lahjoittanut patukat ilmaiseksi promomielessä:)

Toisaalta ymmärrän varsin hyvin sen, että yritykset eivät toimi hyväntekeväisyyden voimalla. Kuka hullu lähtisi yrittäjäksi, ellei toivoisi saavansa tekemästään duunista myös voita leivän päälle? Tämän vuoksi ihmisten ainainen kitinä siitä, miten kaikki maksaa, ärsyttää minua välillä suuresti.

Törmäsin kyseiseen ilmiöön edellä mainitulla kuntosalilla. Korvaani tarttui pätkä salia esitelleen asiakaspalvelijan ja tutustumiskäynnillä olleen potentiaalisen asiakkaan välisestä keskustelusta:

Aspa: Tässä on toinen meidän solariumeista. Alakerrasta löytyy toinen ja lisäksi meillä on tarjolla suihkurusketus. Tuolla on hierojan huone. Hierontaan ja rusketuspalveluihin pitää varata etukäteen aika ja ne ovat maksullisia palveluita.

Prospekti: Ai maksaaks nää? Jaahas. No kuinka paljon?

Aspa: Solarium viisi euroa ja suihkurusketus kympin. Molempiin saa sarjakortteja, joita käyttämällä hinta tulee edullisemmaksi. Hierojan kanssa sovitaan tapauskohtaisesti hinnasta. Hinta riippuu siitä, millaisen hieronnan haluat ja kuinka kauan siihen menee aikaa. Yleensä hinnat ovat kahdesta kuuteenkymppiin

Prospekti: Kauheet hinnat! Miks nää ei voi olla ilmasia!

Aspa: No kun solarium on esimerkiksi niin suosittu, että sinne olisi koko ajan kauhea jono, jos se olisi ilmainen.

Prospekti: Suoraan sanoen aika törkeetä rahastusta. Pitää kattoo nyt. Jää vähän huono maku tämmösestä paikasta jossa vaan rahastetaan ihmisiä.

Niin rakas kuluttaja, ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Viiden euron solariumista räyhääminen on kuitenkin aika typerää. Yrityksiä eivät pyöritä Äiti-Teresat, eikä asian edes kuulu olla näin. Maksuja ei pyydetä aina vain siksi, etä halutaan lisää fyrkkaa tyhjästä. Jos solariumkoppien käyttö olisi ilmaista, vain harva pääsisi nautiskelemaan keinoauringosta huikeiden jonojen vuoksi. Samoin kukaan itseään kunnioittava ammattilainen tuskin alkaa tehdä hommia ilmaiseksi. Kuntokeskus maksaa hierojalle hänen ammattitaidostaan. Ja näiden tekijöiden lisäksi kuntokeskus haluaa rahaa, mikä on täysin ymmärrettävää. Kaikkihan sitä haluavat enemmän tai vähemmän.

En väitä, etteikö aihe olisi kaksipiippuinen. Ilmaiset palvelut ja huomionosoitukset voivat olla juuri SE JUTTU, joka sitouttaa asiakkaat ja saa viidakkorummun kumisemaan. Mutta olen kuullut myös tarinoita liian monista liian kilteistä yrittäjistä, joille rahantekeminen oli vain bisneksen ikävä sivupuoli, jonka edelle menivät kavereiden jeesaaminen, jatkuva joustaminen ja lahjoittaminen.

Ei liene vaikea arvata, miksi puhun näistä yrittäjistä ja heidän tekemisistään menneessä aikamuodossa.

Me fiksut ihmiset

2008-08-12T11:56:00.004+03:00

Liikenneturvan tv- ja radiomainokset kysyivät taannoin, "mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?". Mainoksissa vilkun käyttämättömyyttä perusteltiin mm. sillä, että "ei sitä jaksa/muista/sehän kuluu jos sitä käyttää liikaa". Loistavan mainoksen äänimaisema toimi sellaisenaan radiossakin. Mainos pisti nauramaan ja samalla häpeämään. Kuinka monta kertaa vilkun käyttö on maaseudun pikkuteillä jäänyt, "kun eihän täällä ketään liiku".

Myöhäisheränneenä autoilijana -hankin kortin vasta viime syksynä- ja uusheränneenä pyöräilijänä olen alkanut kiinnittää liikenteeseen huomiota ihan eri tavalla kuin ennen. Surullinen havaintoni on se, että ihan liian suuri osa niin autoilijoista, pyöräilijöistä, jalankulkijoista kuin mopoilijoistakin on itsekkäitä peeloja, jotka ottavat turhia riskejä voittaakseen pari sekuntia tai metriä.

Pyöräilijät suhaavat alamäkiä järkyttävällä vauhdilla, vaikka tien vieressä olisi poikkikatuja tai taloja, joiden pihasta auto saattaa syöksähtää nenän eteen koska tahansa. Ja autoilijat nimenomaan syöksähtelevät. Pyöräilijöistä käsimerkin näyttäminen on noloa, ja heidän kadunylitysaikeitaan saa auton ratissa istuva pelätä sydän kylmänä. Jalankulkijat kävelevät pyöräteillä. Tietyillä teillä pyöräilijän on aivan turha yrittää ajaa liikenteen joukossa, jos haluaa pitää hengestään kiinni. Jalankulkijat kuitenkin varmistavat, että pyöräilijä ei pääse rikkomaan lakia ja kulkemaan jalkakäytävällä, sillä he kulkevat leveänä rintamana jopa neljä-viisi ihmistä rinnakkain. Tien oikeaa reunaa pitkin kulkeminen tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa sekä pyöräilijöille että jalankulkijoille. Viritetyt mopot suhailevat moottoriteillä ja mopoilijat näpyttelevät pahimmillaan kännykkää ajaessaan. Hands free-pakko on autoilijoille pelkkä vitsi, ja nopeusrajoituksia noudattavat ovat ärsyttäviä mamoilijoita, jotka haluavat hidastaa muiden matkantekoa. Vihreiden palaessa jalankulkijoille katua ylittävälle tööttäillään vihaisesti ja äkkijarrutukset tehdään viime tingassa kiroilun säestämänä. Etsä jumalauta nää että mulla on AUTO!!!!! AUTO!!!!! Sä vaan kävelet!!!!! Ja miksi pyöräilijöiden pitää ängetä joka paikkaan kiusaamaan autoilijoita ja jalankulkijoita.

Näitä havaintoja vasten Liikenneturvan kysymys "mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä", alkaa tuntua ontolta. Kyynisimpinä päivinä ajattelen, että fiksuja ihmisiä on oikeasti aika vähän. Ihmiset ovat itsekkäitä ja muiden tekemiset ovat heti itseltä pois. Jos pysähdyt suojatien eteen, jotta mummo pääsisi ylittämään tien, menetät arvokasta ajoaikaa jopa kymmenen sekuntia! Sinä aikana olisi ehtinyt kaasuttaa jo seuraaviin punaisiin valoihin! Kivat sulle vaan mummo.

Jokainen meistä haluaa kuitenkin kuvitella olevansa fiksu ja erityinen kansakunnan kynttilä. Siksi mainoksessa ei voida sanoa, että nyt luupäät loppui se remuaminen. Ei taida yläkerrassa paljon teilläkään kolista. Koska jokainen meistä haluaa tuntea olevansa ihmeellisen ihana yksilö, on mainoksen kysyttävä, mikä sinuun fantastisen fiksuun ja filmaattiseen upeaan yksilöön menee liikenteessä. Mainoksen on saatava ihminen tuntemaan itsensä erityiseksi ja puhuteltava häntä. Harva kuuntelee kirosanojen säestämää suoraa tykitystä. Toisaalta Liikenneturvan mainos on todella ovela. Se antaa ei-niin-fiksujen ihmisten luulla, että heitäkin pidetään pohjimmiltaan fiksuina. Se kohottaa heidän käsitystään itsestään -ja samalla ehkä pienen häpeän punan poskille. Kuin mää viksu ihminen ny tälläi.

Kun katselee ihmisten käyttäytymistä kauppajonoissa, pankeissa, kaupunkifestareilla ja luonnossa, ei voi tosissaan uskoa, että kaikki meistä olisivat pohjimmiltaan fiksuja. Fiksuus vaatii viitseliäisyyttä, muiden huomioimista, vaivannäköä. On niin paljon helpompaa ajatella, että kuka täällä muka ajaa ja jättää vilkku napsauttamatta päälle. On niin paljon helpompaa kiihdyttää ja jarruttaa vähän väliä moottorijarrutuksen sijaan ja nauraa oravia suojeleville hipeille. Kunhan mää ehdin kotiin Salkkareille ja pitsalle. Myönnän syyllistyväni tällaiseen henkiseen lepsuuteen ja löllöyteen ajoittain itsekin, enkä todellakaan ole siitä ylpeä.

Benettonin mainoksia pidettiin ajoittain brutaaleina. Kuka meistä fiksuista ihmisistä haluaisi nähdä kuolleen sotilaan veriset vaatteet -tai yliajetun pikkulapsen? Vaikka me fiksut ihmiset olemme omalla toiminnallamme tehneet niistä vaatteista veriset.

Loppuun pieni opettavainen huumoripläjäys, jotta ei menisi pelkäksi synkistelyksi koko homma:

Visuaaliset viestit promopisteillä

2008-08-11T00:21:00.001+03:00

Vähintään yhtä tärkeää kuin promoottorin antama ensivaikutelma, joka usein muodostuu pikkuseikoista, kuten Janica kirjoitti, on itse promopisteen huokuma tunnelma ja houkuttelevuus.

Visuaalista, eli näköhavaintoon perustuvaa, ensivaikutelmaa, joka syntyy muuten noin sekunnissa alitajunnassa, on tutkittu mm. vähittäiskaupppasektorilla sekä ympäristöpsykologian että markkinointiviestinnän näkökulmasta kymmeniä vuosia.

Vaikka on yleisesti tiedossa, että isot värikkäät kuvat/ständit, tutut tai huomiota herättävät värit, tiedetyt brändimerkit ja -muodot, siisteys ja järjestys, hyvä sijainti, riittävä valaistus, iloinen musiikki jne. lisäävät kuluttajan halukkuutta tutustua promootiopisteeseen, tätä tietoa ei hyödynnetä käytännön toteutuksissa riittävästi. Näin ollen huonolla promopisteellä operoiminen on rahan tuhlausta.

Sen sijaan, että tyytyy sekundapisteeseen, raha kannattaa käyttää sitten johonkin muuhun. Kuten myös Janica kirjoitti, usein juuri ne 'pikkuseikat', ovat merkittäviä myönteisen ensivaikutelman ja sitä kautta myös ostopäätöksen syntymisen kannalta. Ja vaikka promoottori olisi maailman ykkösmyyntitykki mutta asiakas huomaa jo kaukaa, että promopiste on esim. ruma, mitättömän kokoinen/näköinen, epäsiisti tai muuten vaan epäilyttävä, torjuntareaktio herää vaistomaisesti.

Pahimmissa tapauksissa, joita näkee muuten sangen usein, nk. promopiste 'makaa' huonosti valaistuna esim. tavaratalon hiljaisella käytävällä, asetettuna asiakasvirtaa myöten (ei vasten), ilman yrityksen logoa tai muita tunnisteita. Pisteen takana hämärässä seisoo promoottori, josta valitettavasti vielä näkee, ettei hän haluaisi työskennellä ko. paikassa tai pisteellä. Syykin on selvä: hän häpeää paikkaa, jossa joutuu viettämään työaikansa.

En minäkään pitäisi siitä, että minut olisi sijoitettu kuvaamani tyyliseen paikkaan, jossa myynti- tai maistatusmäärätavoitteita olisi käytännössä mahdoton saavuttaa ja jossa joutuisin piiloutumaan pöydän alle välttääkseni ohi kulkevat frendini ja heidän ivailunsa!

Tutkimusten mukaan 'hitusenkin epäilyttävältä näyttävät', 'toisella kädellä hutaistut', 'tylsän, sekaisen tai karun näköiset' tai 'rumat ja epäsiistit' promopisteet saavat kuluttajat karttelemaan niitä. Lisäksi ne luovat amatöörimäisen ja epäluotettavan kuvan hyvästä ja arvostetustakin firmasta, promoottorista ja tuotteesta. Toki enemmän huolestunut pitäisi olla promoottorin motivaatiosta, joka ko. työpaikalla 'joutuu' operoimaan, mutta kyllä silti tunnen myötähäpeää ennen kaikkea sen asiakkaan tai promotoimiston puolesta, jotka moisiin nolohin promopisteratkaisuihin tyytyvät.

Miksei promopistettä osata tehdä houkuttelevaksi, tuotteen esille tuovaksi ja miellyttävän henkiseksi ostoympäristöksi? Etenkin kun aina ei kyse ole edes rahasta. Kyse toki voi olla monesta muustakin seikasta mutta yleisintä lienee puutteellinen käytännön hahmo-/ympäristöpsykologian, visuaalisen suunnittelun ja/tai kuluttajakäyttäytymisen tuntemus. Tai sitten asiaa ei vain jakseta/viitsitä funtsia, kun kyse on 'vaan' promopisteestä... Surullista.

Eikö etenkin erityisen tärkeissä kampanjoissa (esim. täysin uuden yrityksen, tuoteryhmän tai tulevan kärki- tai hittiuutuustuotteen lanseerauksissa) kannattaisi mieluummin panostaa kaikkeen täysillä, kuin tinkiä siitä, mikä on elintärkeää syntyvien kauppojen kannalta, eli promopisteen houkuttelevuudesta? Ko. toiminta kertoo suoraan keskinkertaisuudesta ja kompromisseista, joihin liian monet arvostetut ja yleisesti hyvää markkinointiviestintää harjoittaneet firmat ilman mitään omantunnon tuskaa tyytyvät - promokonsepteissaan. Mutta jos ensivaikutelma pisteestä on jo luotaantyöntävä, niin myöskään huippumyyntiä ei kannata odottaa.

Promopisteiden suunnittelu ja toteutus kunniaan!

Ne pienet seikat

2008-08-08T14:54:00.003+03:00

Kävelen sisään Kampin kauppakeskuksen ovesta. En ehdi ottaa montaakaan askelta, kun eteeni pyrähtää sievä nuori tyttönen, joka kysyy heleästi, "saanko laittaa kynsiinne jotain kaunista?". Pistän heti merkille, että tyttö teitittelee minua, vaikka olen vielä neiti-iässä itsekin. Olen kuitenkin imarreltu ja päätän pysähtyä hetkeksi. Tyttö alkaa selostaa edustamansa taikaviilan ja muiden käsien- ja kynsienhoitotuotteiden ihmeitä tekeviä vaikutuksia. Samalla hän alkaa kiillottaa etusormeni kynttä taikaviilalla ja lopulta hieroo käsiini hyväntuoksuista käsivoidetta. Lopuksi olisi kauppojen teon aika.

Jätän 30 euron arvoisen manikyyrisetin kuitenkin ostamatta, vaikka tyttö on käyttäytynyt erittäin kohteliaasti. Hän on katsonut minua silmiin, mutta ei ole kuitenkaan tuijottanut häiritsevästi tai ollut ällöttävän ylituttavallinen. Hän on teititellyt minua koko tuote-esittelyn ajan ja käyttänyt todella aikuismaista ja huoliteltua kieltä. Hänen viestintätyylinsä on ollut erittäin asiantunteva ja luonnollinen. Tuotteen ominaisuudet muuttuvat hänen promootiossaan konkreettisiksi hyödyiks,i kun kertoo, miten on itse käyttänyt tuotetta, mitä hänen kaverinsa ja äitinsä ovat sanoneet tuotteesta jne. Hän on kertonut valkoisen hiekan ihmeitä tekevistä ominaisuuksista niin vakuuttavasti, että en ole jäänyt edes miettimään, pitävätkö nämä kosmetologiset faktat paikkansa. Hän on myös käyttänyt loistavaa myyntikikkaa: kysellyt minulta kysymyksiä, joihin minun on ollut pakko vastata myönteisesti (eivätkö kauniit kynnet vaikutakin paljon huoliteltuun olemukseen, tiedättehän, että kynnen pintaan kerrostuu likaa ja jäänteitä kynsilakasta, eikö tämä voide olekin ihanan tuoksuista jne.). Olisin siis voinut vastata myöntävästi myös hänen viimeiseen kysymykseensä, jossa hän ehdotti kauppojen tekemistä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Mikä ihme meni vikaan?

Yksi ainoa pienen pieni seikka torpedoi loistavan promon. Nimittäin tytön omat kynnet. Vaikka hänen olemuksensa oli muuten erittäin siisti, kädet, kynnet ja kynsinauhat olivat kamalassa kunnossa. Miten voisin uskoa, että hänen edustamansa käsivoide on laadukasta, kun tytön kädet olivat kuivaa korppua? Miten voisin suhtautua vakavasti hänen selostukseensa kynsien vaikutuksesta huoliteltuun ulkoasuun, kun tytön omat kynnet olivat pureskellut nysät, kynsinauhat pelkkinä repaleina ja kynsien alla likaa? Eivätkö taikaviila ja muut oheistuotteet olekaan niin hyviä, kuin hän väittää? Tällainen mielikuva syntyi ainakin edustajan omia käsiä ja kynsiä katsoessa.

Samasta syystä johtuen minun on vaikea suhtautua vakavissani Dr. Philiin. Mies jakelee sairaalloisen lihaville ihmisille dieettivinkkejä sillä oikeudella, että hän itse on "vain" ylipainoinen. Hän kertoo amerikkalaisille, miten heidän tulisi vaalia parisuhdettaan, vaikka Dr. Philin oma vaimo on vast´ikää ottanut pitkät. Kyseinen vaimo Robyn on myös kehottanut naisia jumppaamaan ja juomaan enemmän vettä säilyäkseen hehkeinä ja nuorekkaina. Robyn itse ei kuitenkaan taida uskoa omiin vinkkeihinsä pinkeäksi kiristetyistä kasvoista päätellen.

Teemme päätelmiä ihmisistä usein hyvinkin pienien seikkojen perusteella. Kaikkiin niistä emme valitettavasti voi edes itse vaikuttaa. Minulle on jäänyt puhelinmyyntiajoiltani mieleen asiakas, joka ei halunnut tilata minulta lehteä, koska olin kuulemma liian pirteä ja vitsikäs. Hän koki vastenmielisiksi juuri ne luonteenpiirteeni, joista yhdeksän kymmenestä asiakkaasta piti ja joiden ansiosta työkaverini kuvailivat minua iloiseksi ja kivaksi ihmiseksi. Kaikkia ei siis voi miellyttää, vaikka seisoisi päällään ja jonglööraisi samalla varpaillaan.

Jos promoottori esittelee käsienhoitotuotteita, hänellä pitäisi kuitenkin olla sen verran älliä päässään, että laittaisi ensin omat kätensä ja kyntensä siistiin kuntoon. Nyt hänen loistava promootionsa tussahti kuin väsynyt vappupallo. En mainostanut ystävilleni uutta ihanaa käsivoidetta ja ihmeellistä taikaviilaa. Sen sijaan kerroin kaikille saman päivän aikana tapaamilleni ihmisille poikkeuksellisen epäuskottavasta promoottorista, johon törmäsin Kampissa.

Sanottakoon vielä saarnan päätteeksi, että meikäläisen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota kirjoitusvirheisiin, jos aion esitellä itseni copywriteriksi ja vapaaksi toimittajaksi.