Heijastuspinta

Kesä tulee kengille

2012-05-30T20:38:00.001+03:00

Kukapa sitä olisi uskonut, että tämäkin päivä vielä koittaa, kun kirjoittelen ja esittelen teille Spartoon valikoiman Crocseja. ;) Mökki- ja lumpustelukenkinä tutut muoviset, mielipiteitä voimakkaasti jakavat, vähän kömpelön näköiset kulttikengät (ja todellakin ne ovat juuri sitä!) ovat varmasti kaikille tutut.

Crocseilla kuitenkin on muitakin kenkämalleja, joista sitten harvemmin kuulee, ja jos niitä näkeekin vastaantulijoilla, niitä ei tietenkään arvaa kyseiseksi merkiksi. Alla on syy miksi.

Jopa aika viehättävän näköisiä jalkineita, eikö? Olen aiemminkin tiennyt, että Crocs valmistaa ihan fiksun näköisiä ballerinoja, mutta nämä kevään malliston kengät vetävät rimaa vieläkin korkeammalle. Ylärivin peeptoe-avokkaat ovat hauskan värisiä (minttu hei, anyone?) ja reikäisen pintansa ansiosta jalan voisi ainakin ajatella hengittävän aikas hyvin, vaikka materiaalina onkin muovi. Alarivin sandaalit taas voisivat olla kenen tahansa käytössä. Olen erityisen yllättynyt tuosta keskimmäisestä, korkkikiilallisesta korkokengästä, jonka melkein voisin kuvitella omaankin kenkävalikoimaani. Melkein, siksi, että en henkilökohtaisesti hotsittele korkkipohjien estetiikkaa.

Näistä kesäisistä kengistä tulikin mieleeni. Tuossa menneen viikon aurinkoisina kevätpäivinä kadut täyttyivät jo sandaaleista, paljaista sääristä ja kesäisistä korkokengistä. Rakastan korkoja, mutta huomaan, että kesäisin on hyvin haastavaa käyttää niitä ongelmitta. Umpinaisissa kengissä jalka hikoaa, oli materiaali miten aitonahkaista tahansa, ja sukka on valitettavasti ihan täysin välttämätön lisä, eikä varsinaisesti auta jalan hengittelyssä. Tällöin kenkä ei voi myöskään olla varpaistaan tai kantapäästä avonainen, koska noh, se sukka. Avonaisissa korkosandaaleissa ongelma on paikallisempi. Jalan kärkiosan yli kulkevat hihnat, narut ja nahkakaistaleet hankaavat noin kahdensadan metrin kävelyn jälkeen varpaat rakoille, viis rakonestopuikoista ja -laastareista, jotka tepsivät mulla aina vain kantapään suojelemiseen.

Vaikka kenkä istuisi miten hyvin jalkaan, ja vaikka sillä olisi muuten miten mahtava tahansa kävellä, tämä ongelma on ja pysyy kengästä toiseen. Suosin siis matalapohjaisia jalkineita kesäisin mahdollisimman paljon ja kadehdin muiden ihania kesäkorkkareita. :) Että te, jotka pystytte käyttämään korkokenkiä kesäisin, ottakaa ilo irti siitä munkin puolesta! ;)

Mainosyhteistyö
Kuvat: Spartoo.fi

H&M Lookbook Autumn 2012

2012-05-29T16:00:00.000+03:00

Toukokuu on vasta lopuillaan, mutta tiedossa on jo, miltä näyttää H&M:n syysmallisto. Yllä olevasta videosta voi vakoilla tulevan kauden murrettua värimaailmaa (olisikohan munkin jo aika hurahtaa tummaan viininpunaiseen), hämmmästellä talvikauteen yhdistettyjä kukkaprinttejä ja häkeltyä ihan vallan asusteiden kimaltavuudesta. Kyllä tässä on nyt rihkama parhaimmillaan. Janoan jo noita suuria helmikorvakoruja ja timangeilla täytettyjä irtokauluksia.

Alla myös Henkkiksen miestenmalliston Lookbook, koska tiedän, että siellä lukijoissa on myös joukko mieslukijoita. :) Kundit, tää on teille.

Päivän asua, ankh ja muisteluita

2012-05-29T03:31:00.007+03:00

Päivän asuna oli eilen tällaista: Harmaata epäsymmetriaa Weekdaylta (tullut pidettyä tuota paitaa luvattoman vähän), pitkästä aikaa Cheap Mondayn farkut, luottoshopperi ja rakas ankh-riipukseni sekä Blood Milkin teräväkyntinen puolikuu.

Jos ette ole muuten huomanneet, tuota Selectedin kanvaasi-nahkaista shopperilaukkua löytyy taas valikoimasta! Monikäyttöinen laukku on palvellut niin koulussa kuin juhlissakin, ja vaikka siinä ei ole minkäänlaisia kiinnitysmekanismeja (mitä yleensä boikotoin hartaudella), ongelmia ei ole tullut kuin silloin, kun lykkäsin kassin bussissa viereiselle penkille unohtaen autuaasti sisätaskussa killuvat avaimet ja kännykän, jotka sitten taidokkaasti liukuivat sieltä ulos.

Farkut - Cheap Monday, jakku - COS, paita - Weekday, ankh - British Museum, kuuriipus - Blood Milk, kassi - Selected Femme, nilkkurit - Vagabond, arskat - Asos, kello - Michael Kors

Tukka näyttää lähes liukuvärjätyltä ja yliluonnollisen vaalealta, vaikkei sitä olekaan. Tosin, ihana kampaajani Miia ehdotteli sellaista kesän kunniaksi: latvat blondiksi, miten olis?

...Kun tuosta tukan takaosasta tasaisesti kinutaan kuvia, niin tässäpä olisi havainnollistavaa matskua, olkaa hyvät! ^^

Sitten asiaan. Olen joutunut tasan kerran selittelemään tuota ankhia eräälle kohtaamalleni vieraalle ihmiselle. Tätä ilmeisen voimakasluonteista kristittyä hämäsi dissosaatio sen ristiä muistuttavan ulkomuodon ja minun synnillisten ateistipuheideni ("Ei homoudessa ole mitään väärää, ja Raamattu ei ole mulle mikään auktoriteetti.") välillä. Selitin sitten tuon ankhin olevan ensinnäkin rakas muistoesine perheen kanssa tehdystä Lontoon matkasta, erityisesti British Museumista ja sen lutuisista muumioista, ja toiseksi ankhin olevan vanha egyptiläinen elämän symboli (muiden variaatioiden ohella, lisää voit lukea Wikipediasta), jonka koptikristityt sittemmin myös ottivat käyttöönsä.

Ankh myös symboloi tavallaan koko muinaista egyptiläistä kulttuuria, koska se on niin tuttu ja helposti tuohon kulttuuriin yhdistettävä merkki, ja minähän fanitan kaikenlaisia muinaisia kulttuureja Sinuhe, Egyptiläisestä nyt puhumattakaan. (Tuo kohtaamani ihminen antoi asian tässä kohtaa olla ja vaihtoi puheenaihetta tentatakseen minua alkuräjähdysteoriasta.)

Tämä muistonpoikanen toi minulle nyt aasinsillan toieen muisteluun. Suosittelen nimittäin tähän muinaisten kulttuurien ja uskontojen fanitukseen liittyen kaikille lämpimästi Philip Neilin Suurta myyttikirjaa. Tähän mä muksuna uppouduin kerta toisensa jälkeen. Pitäisikin joskus oikein esitellä kaikkia niitä kirjoja, joita on lapsuudessa tullut kahlattua. Niihin kuuluu ihanien ja elämää suurempien satujen lisäksi näitä tietokirjoja ja niiden tapaisia, jotka ovat ruokkineet tiedonjanoani ja uteliaisuuttani aika kiitettävällä tavalla. Korniudenkin uhalla, niillä kirjoilla on epäilemättä ollut osansa siinä, millainen ihminen minusta on tullut. Olen avannut tätä monimutkaista tapaani ajatella maailmankaikkeudesta sekä kovin materialistisesti, että henkisen ja salaperäisen fiilistelevästi vähäsen tässä postauksessa. Mutta vielä siitä ankhista.

Välillä haluaisin pitää tuota riipusta koko ajan kaulassani, mutta samalla taas haluaisin käyttää muitakin koruja. Olenkin välillä leikitellyt ajatuksella siirtää tuo samainen ankh tatuoinniksi, esimerkiksi nilkkaan, niskaan tai johonkin muuhun esteettiseen paikkaan. Tämä nyt on varsin tuore idea – minut tuntien suunnittelen tätäkin varmaan seuraavat kymmenen vuotta. Olenhan pyöritellyt niitä muitakin ideoita jo pienen ikuisuuden, kuten te lukijat siellä varmasti harvinaisen hyvin muistatte. Kärsin pakkomielteestä yksityiskohtia kohtaan, aina jokin pieni asia muuttuu mielessäni ja toiveissani. Olen muuten alkanut haluta myös susitautointia, onko kenelläkään pienintäkään aavistusta siitä, miksi näin? ;D Ah, ajatuksenvirta, jos tämä olisi genre, mä olisin siinä hyvä.

Näihin kuviin, näihin puheisiin, hyvää tiistaita kaikille! Tää likka yrittäis tämän päivän aikana saada aikaiseksi ikuisuusrästiesseetä, jotta voi siirtyä aina vain lykkääntyneiden kirjatenttien pänttäämiseen...

Esko vs. Päivi

2012-05-28T12:50:00.000+03:00

Vajaa viikko sitten avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja sisäasiainministeri Päivi Räsänen keskustelivat A-Studiossa eutanasiasta. Vihreäthän juuri hiljattain hyväksyivät periaateohjelmaansa kohdan hyvästä elämästä ja hyvästä kuolemasta vaikka sitten avustettuna, ja tästäkös sitten syntyikin sitä keskustelua, jopa riitelyä. Kirjoittelin oman paheksuntani Räsäsen ja Soinin kummallisista "nyt surmataan puolustuskyvyttömiä, kuolemankulttuuri, natsit, keskitysleirit, aaa!" -mielipiteistä ja oman puolustuspuheenvuoroni eutanasialainsäädännöstä, lue postaukseni tästä. (Kiitos myös vielä kaikille vallan erinomaisista kommenteista, oli pikkasen eri tasolla toi meidän keskustelu! :) )

Yllä olevassa videossa tiivistyy tämän hetkisen eutanasiakeskustelun ongelmat. Vakavista asioista puhutaan, se on ihan selvä, ja keskustelua tarvitaan aivan ehdottomasti, mutta kun monesti vastustajat käyttävät ihan liikaa aikaa kaikenlaisiin natsikortteihin – täysin vakavalla naamalla. ...Ja vieläpä sen jälkeen, kun heille on huomautettu siitä ja sanottu, ettei tämä nyt ole sitä rakentavaa keskustelua. En laskenut, kuinka monta kertaa Valtaoja antoi itselleen facepalmia kuunnellessaan Räsästä. Katsokaa siis tuo pätkä ihan omalla vastuullanne.

"Mä tähän blogiin vielä, mä luulen nyt, että tuossa on ollut jotain vanhojakin blogikirjotuksia, mut toki mä seison kaiken niiden tekstien takana. Kyllä meillä on historiassa ollut kokemuksia, ihan nämä mihin viittasit, esimerkiksi Saksasta, jossa todellakin tätä eutanasiaa (tehtiin) hyvin samanlaisin perustein kuin tälläkin hetkellä sitä perustellaan." - Päivi Räsänen (se viitattu ja lainattu "vanha" blogaus 14. 3. 2012)

Päivi luennoi Eskolle natseista.

Loreen – Euphoria

2012-05-27T04:09:00.001+03:00

Ah, Loreen. En ollut kovin täpinöissäni Euroviisuista tänä vuonna, kovin montaa mieleenjäävää esitystä kun ei oikein ollut (...vaikka Euroneuro pääseekin lähelle ikimuistoista), mutta Loreenin Euphoriasta tykkäsin koko ajan enemmän ja enemmän. Lavashow - wow. Haalariasu - wow. Tän naisen ääni - wow. Ei kyllä mitään valittamista siitä, että voitto meni Ruotsille!

Source: google.be via Maria on Pinterest

Source: 3.bp.blogspot.com via Maria on Pinterest

Mä myös rakastuin tuohon Loreenin esitysasuun. Haussa sitten seuraavaksi väljät, leveälahkeiset housut ja syvään uurrettu v-kaula-aukkoinen toppi. Jos löytyy tuollaisena samurai-ninja-haalarina, vielä parempi. (Tukkaani en laita kyllä enää mustaksi enkä myöskään ajatellut palata tasaotsikseen, ne pysykööt nyt edelleen menneisyydessäni :D)

Mitkä olivat teidän suosikkejanne, ja voittiko oikea maa?

Näytöksessä

2012-05-26T05:49:00.003+03:00

Huh huh, olipahan reissu! Ihan mihin tahansa kissanristiäisiin ei ole tullut tehtyä päivän reissuja Helsinkiin, mutta tällä kertaa oli kyllä tosi jees, että tuli mentyä (eikä edes ristitty yhtäkään kissaa). :D Tuli tavattua taas kivoja ihmisiä, nähtyä sairaan tyylikkäitä tyyppejä, fiilisteltyä hyvää meininkiä eikä sitä nyt ihan joka päivä tule meikäläiselle vastaan noita telkkarikeikkojakaan (viimeksi se pakkoruotsi-päänhakkaus-ilta). Kaikki ilo irti siis! :D

Mukana olivat myös Cool & Bored -blogin ihana Peeta, No Fashion Victimsistä tuttu mahtimimmi Emmi, Pupulandian aina niin kaunis Jenni, Outsapop Trashionin upea Outi, valokuvaaja Mikko Rasila, jolla myös on blogi Welcome where ever I`ve been -blogi ja mukana myös näyttävä Fiona Timantti. Juontamassahan oli ihkuista ihkuin Sauli Koskinen parinaan Anni Hautala, jolla oli aikas kaunis valkoinen mekko!

Jos missasit ohjelman, voit katsoa sen Areenasta vielä 30 päivän ajan!

Kolme mäkkiä samalla pöydällä, aikamoiset kokoontumisajot.

Tyypit katsomassa, kun toiset tyypit katsoo. Mind: blown.

Mites toi ryhti... Ever since 5. luokka...

....Mut mites hei tunnelmaa kotimatkalla junassa. :D Menomatkalla vanha setä Lapista (?) puhui/huusi tuonpuoleisesta, tulomatkalla sain seuraani päihtyneen makkarankuorikonsultin Belgiasta. Niin paljon elämyksiä niin lyhyellä reissulla :D Mutta takaisin Suvilahteen...

Hähä, urpoilme telkkarissa! :D Nyt voin kuolla onnellisena, kaikki mulle tärkeät tavoitteet saavutettuna. ;) Mutte kuten huomaatte, olen joka tapauksessa harvinaisen ylpeä saadessani nimen ja blogin nimen telkkariin noin kymmeneksi sekunniksi. :D

Hyvä fiilis, hyvä meininki. Ja konekaan ei kärsinyt skumppaepisodista. :D

Ihailkaa ny vielä tota mun tukanpuolikasta ja kaulakorua. Me likes.

Että semmoista. Tsekkailkaa tosiaan tuo koko show Areenasta, jos jäi väliin. Nyt meikälikka ottaa iiiihan rennosti tän viikonlopun epämääräisen kiireisen ja stressaavan viikon päätteeksi. :)

Live @ Näytös 2012

2012-05-25T19:30:00.018+03:00

Täällä sitä nyt ollaan Suvilahdessa seuraamassa Näytös 2012 -tapahtumaa. Päivittelen tähän postaukseen, miten ilta etenee, joten päivitelkää välillä tätä sivua. :) Telkkarikin kannattaa laittaa Teemalle. ;)

Klo 19.31

Valmistautumista alumni-näytökseen. Nettiyhteyksien säätämistä ja skumppaa. Vieressäni ihanainen No Fashion Victimsin Emmi. ^^

klo 19. 58.

Lähetys alkaa näillä hetkillä!

klo 20.11.

Ihmisiä haastatellaan ja bloggaajat ottavat kuvia. Näette niitä omia tuotoksiani sitten vähän jälkeistävästi, koska enpähän nyt ala niiden kanssa kikkailemaan juuri nyt. :D

klo 20.26

Huhu kertoo, että pian bloggarit näkyvät kuvissa. :D

klo 20. 31

Saara Lepokorven näytös alkaa. Malleilla on upeita kampauksia ja musiikki tuo mieleen jotakin alkukantaista. Vaatteet ovat mielenkiintoisesti leikattu ja monokromaattinen värimaailma näytöksen alkupuolella iskee ja kovaa! Laahukset ja kaikki takaa pitenevät yläosat ja mekot miellyttävät myös.

klo 20.53

Skumppaepisodi: joku random ohikulkija kaatoi skumpat pöydälle ja mun koneelle, joten pöytä vaihtoon, jännäystä toimiiko kone (toimii!) ja sitten taas huomio takaisin näytöksiin!

klo 21.07

Iiks, telkkarissa oltiin! Kaikilla meni esiintyminen tosi hyvin :). Nyt fiilistellään mitä tapahtuu seuraavaksi. :)

klo 21.20

Suunnittelijat saapuivat juhlavaen sekaan ja haasteltavaksi. Hyvä fiilis juhaväellä!!

klo 21.26

Cocktail-pöytä maisteltu läpi, hyviä tarjoiluja!

klo 21.30

Lähetys ohi, hauskaa oli. :) Tää likka suuntaa vielä yöjunalla kotia päin. Kuvia seuraa perästä! Kiitos kaikille mukana olemisesta!

AE

2012-05-25T10:51:00.001+03:00

Ilta lähestyy, jännäys lisääntyy... Tarkoitus on muuten Näytöksestä sitten kokeilla livebloggausta, eli kannattaa tsekkailla tänne bloginkin puolelle ohjelman aikana! Tässä neljännen suunnittelijatiimin esittelyvideot. :)

AE (Enseamble) on Alisa Närväsen ja Elina Peltosen yhteinen vaatemerkki. He ovat saaneet inspiraatiota taikauskosta ja shamanismista, kutsuvat itseään taivaanrannanmaalareiksi ja ovat tuoneet mallistoon peräti soivat, tai pitäisikö sanoa pikemminkin ääntä tuottavat kengät. Tämän parin sieluntuotoksia allekirjoittanut kyllä odottaa suurella mielenkiinnolla! Kuten ehkä muistattekin, kaikenlainen mystiikka ja salaperäisyys kiehtoo mua, ja kun nämä likat puhuvat vanhoista suomalaisista uskomuksista, meikä ihan värisee. Ne ovat nimittäin hirveän kiinnostavia asioita kulttuurisesti ja psykologisesti, vaikkei niihin kirjaimellisesti uskoisikaan. Myös se, että vaatteista halutaan nimenomaan käyttövaatteita, joita voivat pitää ja rakastaa kaikenikäiset, iskee muhun ihan täysillä. Mä kyllä ottaisin myös nuo shamaanikengät kenkäkokoelmaani. :)

Kuva ja videot via Yle

Nettistreami Näytös 2012:n opiskelijanäytökseen!

2012-05-25T00:04:00.002+03:00

Hoi, ihmiset!

Jos haluatte tänään perjantaina seurata Näytös 2012:n opiskelijanäytöstä ennen tuota televisioitavaa osuutta, jossa siis itsekin olen kommentoimassa, niin tässä on nettistreami, jolla pääsee livenä seuraamaan
Aalto yliopistosta valmistuvien vaatesuunnittelijoiden lopputyönäytöstä!
Näytös alkaa tasan klo 19.00!

http://areena.yle.fi/tv/1550971

Tsekatkaa myös Teeman Näytös 2012 -tapahtuman Facebook-sivut!

Paleltaaks?

2012-05-24T20:50:00.000+03:00

Ah, mä oon niin nauttinut täysin rinnoin tällä viikolla tästä upeasta ja kesäisestä säästä, kuka ei olisi. Kirjastolla ja tenteissä hyppäämisen lomassa olen oikonut koipiani Koskipuiston penkeillä ja lueskellut Game of Thronesia. Siellä ne tyypit hytisee pohjoisessa, kun meikä chillaa paahteessa.

Mukavaa ja Euroviisujen täyteistä torstai-iltaa!

Sasu Kauppi ja Saara Lepokorpi

2012-05-24T19:35:00.001+03:00

Tässäpä videota Sasu Kaupista, joka myös tulee esittämään mallistonsa huomisessa Näytöksessä. Ekassa videossa ollaan Hartwall Areenalla kuvailemassa, ja toisessa videossa Kauppi kertoilee mm. mallistonsa jääkiekkoteeman synnystä. Käytännönläheisiä ja rentoja unisex-vaatteita tekevä Kauppi haaveilee yhteistyömallistosta vaikkapa Leviksen kanssa. Symppiksen oloinen kaveri!

Ja kun nyt suunnitelijoiden makuun on päästy, niin tässä vielä Saara Lepokorvesta videota. :) Hänkin kertoo tässä omasta inspiraatiolähteestään, 1960-luvun kuvataiteesta ja ajatuksesta, millainen olisi Andy Warhol tyyppinä, jos hän olisikin syntynyt naiseksi. Aika mielenkiintoisilla vesillä liikutaan! Saa nähdä, menevätkö Lepokorven luomukset huomenna multa yli hilseen, kun en kyseisen aikakauden taidetta millään tavalla tunne. :D

Kuvat ja videot via Yle

Muotiviikko Ylellä & Näytös 2012

2012-05-22T16:46:00.002+03:00

Tällä viikolla Ylellä on menossa mielenkiintoinen muotiviikko! Viikolla Yle Teemalta tulee mielenkiintoisia muotiohjelmia ja perjantaina koko homma huipentuu suoraan lähetykseen Yle Tv1:n ja Teeman, Aalto-yliopiston ja World Design Capitol Helsingin järjestämään, yhteiseen projektiin, ohjelmaan nimeltä Näytös 2012. Tuossa suorana lähetettävässä ohjelmassa seurataan Helsingin Suvilahdessa järjestettävää muotinäytöstä, ja sitä kommentoimassa on mm. tuttuja muoti- ja tyylibloggaajia: allekirjoittanutkin siellä muiden mukana! Jännittävää!

Muotinäytöksessä luomuksiaan esittelevät yllä olevassa kuvassakin näkyvät R/H, Enseamble, Sasu Kauppi ja Saara Lepokorpi. Tosi mielenkiintoista kyllä nähdä näiden taitavien suunnittelijoiden töitä, kuka tietää, mitä mahtavuuksia heistä vielä tulee! Tuomas Laitinen, joka on ollut kokoamassa Näytöstä näistä neljästä uudesta suomalaisesta merkistä, ja joka on itsekin vaatesuunnittelija, uskoo monipuolisuuteen ja volyymiin. Hän sanoo näin:

”Mitä enemmän Suomesta ponnistaa uusia merkkejä, sitä enemmän luodaan mainetta Suomesta muotimaana.”

Enseamble

Sasu Kauppi

Eli nyt kannattaa pitää telkkari auki ja pistää boksit tallentamaan seuraavanlaisessa aikataulussa:

Keskiviikkona 23. 5. eli HUOMENNA

klo 18.30 TV1: Suomimuodin uusi aalto, osa 1

Osa 1/2. Nuoret muotisuunnittelijat etsivät tietä huipulle ja valmistautuvat kevään suureen näytökseen. Sasu Kaupin uusi mallisto saa innoituksensa jääkiekosta, Ensaemblen Elina ja Alisa haluavat saada kengät soimaan.

klo 20.00 Teema: Farkkujen maailmanvalloitus

Mikä teki lehmipoikien ja kaivosmiesten työvaatteista maailman halutuimmat housut? Dokumentti kertoo farkkujen tiestä Hollywoodiin, rockin ja kapinan symboleiksi ja lopulta keräilyesineiksi. (Jeans: une planète en bleu)

Torstaina 24. 5.

klo 11.10 TV1: Suomimuodin uusi aalto, osa 1 (uusinta)

klo 18.30 TV1: Suomimuodin uusi aalto, osa 2

Osa 2/2. Nuoret suunnittelijat etsivät tietä huipulle. Saara Lepokorpi viimeistelee näyttäviä pukujaan Näytös 2012 -tapahtumaan. R/H:n Hanna ja Emilia avaavat oman kaupan ja markkinoivat työtään Pariisin muotiviikoilla.

klo 20.00 Teema: Jumalaiset kenkäni

Vauhdikas dokumentti naisten intiimistä suhteesta kenkiinsä. Mukana historiaa, psykoanalyysia, seksiä, valtaa, stilettikorkoja, kenkäfriikkejä ja maailmankuuluja kenkäsuunnittelijoita. (God Save My Shoes, 2011)

Perjantaina 25. 5.

klo 11.10 TV1: Suomimuodin uusi aalto, osa 2 (uusinta)

klo 19.00 Teema: Suomimuodin uusi aalto, osa 1 (uusinta)

klo 19.30 Teema: Suomimuodin uusi aalto, osa 2 (uusinta)

klo 20.00 Teema: Näytös 2012

Suomimuodin uusi aalto vyöryy catwalkille ainutlaatuisessa suorassa lähetyksessä Helsingin Suvilahdesta. Saara Lepokorven, Sasu Kaupin, R/H:n ja Ensaemblen uudet mallistot paljastuvat designpääkaupungin muotinäytöksessä.

Lauantaina 26. 5.

klo 21.00 Teema: New Yorkin katumuodin kuvaaja

Dokumentti Manhattanin rakastetuimpiin hahmoihin kuuluvasta valokuvaaja Bill Cunninghamista, joka pitää New York Timesissa suosittua muotipalstaa nimeltä On the Street. (Bill Cunningham New York, 2011)

klo 22.20 Teema: Vogue, syyskuun numero (The September Issue, 2009)

Muotilehti Voguen sisällöstä Yhdysvalloissa vastaa rautaisin ottein päätoimittaja Anna Wintour. Dokumentissa toimitetaan lehden syyskuun numeroa, muodin raamattua. O: R. J. Cutler.

Kannattaa muistaa myös Yle Areenan olemassaolo! ;) Tsekatkaa toki myös Teeman omat sivut, sieltä näkee kaikki muotiviikon ohjelmat, myös ne, jotka ovat jo ehtineet tulla.

Lisäksi televisiosta tulee kaikenlaista muutakin mielenkiintoista, esimerkiksi Teeman Näytöksen jälkeen elokuva Coco avant Chanel, jota en ole vielä nähnytkään, niin häpeällistä kuin se muodista kiinnostuneelle ihmiselle onkin. Pitää siis laittaa se boksi surisemaan. Muita mielenkiintoisia ohjelmia on listannut Pupulandian Jenni omassa muotiviikko-postauksessaan!

Tämän kaiken hyvän lisäksi tulette tässä parin seuraavan päivän aikana näkemään mielenkiintoisia videoita ja kuvia Näytöksessä esiintyvistä suunnittelijoista. :) Tässä niistä jo ensimmäinen, jossa suunnittelijapari R/H (supertyylikkäitä naisia muuten molemmat!) kertoilee Pariisin messuista, joilla he ovat olleet esittelemässä mallistoaan sisäänostajille. Saapa nähdä, millaista nostetta R/H:n hauska ja värikäs ote ottaa maailmalla!

Kuvat ja video via Yle

Vihreät hyväksyivät eutanasian, Räsänen ja Soini kauhistelevat

2012-05-21T14:25:00.002+03:00

Vihreät hyväksyivät tavoitteekseen periaateohjelmaansa eutanasian laillistamisen. Jippii ja hurraa, vihdoinkin Suomessa edes yksi puolue (toivottavasti) ajaa tätä tärkeää asiaa! Niin siellä nyt seisoo, että ihmisellä on oikeus hyvään elämään ja hyvään kuolemaan, tarvittaessa avustettuna. Oikein.

Vaan mitä sanoo blogissaan tästä kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen?

"Jos ihmiselämän erityinen arvo luomakunnassa kielletään, silloin eläinlääketieteeseen kuuluvat keinot voidaan ottaa käyttöön ihmislääketieteessä. Vihreät ovat nyt tämän tuhoisan aatteen veturina suomalaisessa yhteiskunnassa."

Räsänen myös tähdentää, että kristillisdemokraatit eivät voi olla sellaisessa hallituksessa mukana, "joka laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen". (Toivon vain, että tuo on sitten lupaus.) Räsänen myös pohtii blogissaan, ihan asiallisesti, että syyt toiveeseen kuolla voivat kummuta eivät pelkästään kivuista, vaan myös yksinäisyyden pelosta ja siitä, ettei kukaan välitäkää. Tällaisia tapauksia toki pitää ehkäistä tekemällä yhteiskunnasta miellyttävämpi paikka olla, lämpimämpi, armollisempi ja rakkaudellisempi. Sitä mieltä olen jo pitkään ollut joka tapauksessa.

Vaan silti Räsänen ampuu pahasti ohi maalaillessaan kauhukuvia sairaiden ja vammaisten surmaamisesta. Hän on vakuuttunut siitä, että nykyinen lääketiede on täysin riittävä lievittämään kivut ja viemään surut pois. (No halleluja sitten vain, miksi siis on kärsiviä ja surullisia ihmisiä ylipäätään? Tai kuten idolini Esko Valtaoja kirjoitti Turun Sanomissa erinomaisessa kolumnissa "Hyvä elämä, hyvä kuolema": Hölynpölyä.) Räsänen suostuisi kyllä jopa siihen, että ihminen huumattaisiin tajuttomaksi, jotta tämä ei voisi tuntea pahimpia kipujaan. Varsinaista.

Myös perussuomalaisten Timo Soini kysyy blogissaan otsikolla Vihreät: Eutanasiaa eläkeläisille!:

"Keräävätkö vihreät keskuudestaan ensimmäiset vapaaehtoiset luvalla tappajat? Löytyykö eduskuntaryhmästä vapaaehtoisia avustajia? Kestääkö kantti henkilökohtaisesti vastata hyväksytystä linjasta."

Soini lupaa olla istumatta sellaisen puolueen johdossa, "joka kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista".

Sekä Räsänen että Soini tuntuvat pelkäävän, että eutanasian myötä ihmisten suhtautuminen kuolemaan ja kärsiviin ihmisiin koventuu. Että eutanasiaa aletaan ehkä käyttää mielivaltaisesti vastoin potilaan tahtoa. He eivät ilmeisesti ymmärrä, että moraalisesti murhan ja eutanasian oleellinen ero on juuri nimenomaan siinä, että murha tapahtuu vastoin toisen ihmisen tahtoa ja on siksi niin hirvittävä teko, mutta eutanasia on ihmisen oma toive ja halu. Siksi se ei minusta voi olla väärin. Siksi minusta myös sanat "itsemurha" ja "armomurha" ovat oikeastaan aika harhaanjohtavia, koska ne eivät ole murhia alkuunkaan.

Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä, miksi ei siis myös kuolemaansa? Harkittu, omaisten ja hoiva-alan asiantuntijoiden kanssa valmisteltu ja tarkoin mietitty elämän päättyminen kivuttomasti rauhallisissa olosuhteissa ei ole järkyttävä tai väkivaltainen tapahtuma. Ihminen voi vain nukkua rauhassa pois vaikkapa lempimusiikkiaan kuunnelleen läheiset ja rakkaat vierellään.

Vastustajat haluavat pitää evättynä kaikilta ihmisiltä oikeuden omaan kuolemaansa ja sanovat, että kipulääkitys ja hyvä saattohoito on se, miten asiat pitää järjestää. Kannatan ehdottomasti kipulääkitysasiantuntemuksen ja saattohoidon kehittämistä, mutta entä silloin, kun tarjolla ei oikeastaan ole kumpaakaan, tai kun kivut ovat vain kaikesta huolimatta ihan liian kovat? Tai kun kuolemaan johtava sairaus voi olla pahimmillaan liikunta- ja puhekyvyn vievä ja halvaannuttava niin, ettei ihminen voi kenties ilmaistakaan kipujaan?

Entä jos kipuja ei ole, mutta elämä on muuten sietämätöntä, esimerkiksi ihmisen oltua pitkään neliraajahalvaantuneena? Mikä meistä kukaan on sanomaan toisen ihmisen puolesta millainen elämä on elämisen arvoista, tai mitä toisen ihmisen pitää elämässään kestää? Eikö jokaisen pitäisi saada päättää itse? Eihän tässä ole siitä kyse, että eutanasian laillistumisen myötä eutanasiasta tulisi pakollista, toisin kuin välillä tulee fiilis. Ideahan on nimenomaan oikeudessa valita ja päättää itse oma tapansa kuolla.

Jos Räsänen on huolissaan, että eutanasia on viesti siitä, että sairaiden ja vammaisten ihmisten elämä ei ole elämisen arvoista, minä olen huolissani, että halutaan määritellä kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten puolesta se, mikä on heille arvokasta ja mikä ei. Ja mikä pahinta, vieläpä uskonnon pohjalta! Sellainen on käsittämättömän puistattavaa ylimielisyyttä. Jotkut ihmiset nyt haluavat kuolla, se on todellisuutta. Mitähän Räsänen vastaa ihmiselle, joka kasvotusten anelee kuolemaa ja poispääsyä kärsimyksestään? Lisää morfiinia suoneen ja taju kankaalle niin kyllä se siitä sitten? Sekö on universaalisti elämisen arvoista ihmiselämää, tajuttomana lasaretissa makaaminen?

Monet lääkärit ja hoitajat vetoavat valaansa elämän suojelijoina ja kieltäytyvät ehdottomasti olemasta osa eutanasian suorittamista, "ihmisten tappamista". Se heille suotakoot, mutta minun on pakko kysyä ja kehystää tilanne uusiksi: miten sitten kiduttaminen voi olla elämän suojelemista? Hidas kuolema janoon ja nälkään tai lähtemättömiin tuskiinsa esimerkiksi syöpäsairauden loppuvaiheessa ei mitään muuta ole kuin kiduttamista. Miten se voi mitenkään olla vähemmän paha kuin rauhallinen ja kivuton kuolema silloin, kun kärsivä sitä toivoo? Lisäys: Minä näen eutanasian mahdollistamisen rakkauden ja armon osoituksena, empatiana. Poisottamattoman oikeuden tunnustamisena.

Mutta jos se nyt tästä on kiinni, niin eiköhän Suomesta löydy riittävästi vaikka ihan vapaaehtoisia ojentamaan myrkkypikarin, jos lääkäristä, hoitajista eikä läheisistä sellaista henkilöä löydy. Minäkin voin ilmoittautua.

Jos ette ole vielä nähneet näitä eutanasiaa ja oman kuoleman haluamista käsitteleviä elokuvia ja dokkareita, suosittelen niitä erittäin lämpimästi: ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten audiovisuaalisen kerronnan avulla, oli se sitten fiktiota, puolifiktiota tai dokumentaarista, voidaan tarjota katsojalle tila ajatella ja käsitellä asiaa sen eri puolilta. (Juuri tätä mä rakastan leffoissa ja sarjoissa.)

Meri sisälläni (2004)
Exit (2005)
The Suicide Tourist (2007)
You don't know Jack (2010)

Aikaisempia kirjoituksiani eutanasiasta voit lukea näistä postauksista:
Tänään televisiossa: Craig Ewert saa apua itsemurhaan
Terry Pratchett: Shaking Hands with Death
You don't know Jack
Jack Kevorkian on kuollut

LUKEKAA myös tuo Esko Valtaojan ihan loistava kolumni!

L´eau de Chloé

2012-05-21T02:57:00.000+03:00

Olen jo hetken käyttänyt tätä uusinta hajuvesirakkauttani: tänä vuonna hyllyille ilmestynyttä L´eau de Chloéa. Sekoan aina keväisin vihreisiin tuoksuihin, lämpimällä ilmalla huomaan kaipaavani raikkautta, kirpeyttä ja kepeyttä iholleni. Hajuvesifriikkinä mulla on myös aina haku päällä. L´eau de Chloé -tuoksuun ihastuin ensinuuhkaisulla, ja suorastaan hämmästyin, miten hyvä ja vetoava se oli. Alkuperäinen Chloén tuoksu, josta tämä on siis hieman muotoiltu versio, "flanker", ei ole jäänyt mieleen juuri mitenkään, joten olin oikeastaan kiertänyt tämänkin pullon tasaisen kaukaa. Virhe, VIRHE!

L´eau de Chloé on yhdistelmä raikasta sitrusta, ruusuvettä ja patsulia. Rakastan sitrustuoksuja, mutta en silti halua tuoksua tiskiaineelta tai suihkusaippualta. Ilokseni L´eau de Chloén sitrus on kaikkea muuta, kupliva kuin kuohuviini! Valitettavasti sitrushuuma ei kestä ihan niin kauaa kuin toivoisin, mutta tilalle astuu ihanan raikas, mutta pehmeä kukkaisuus. Ruususta en yleensä oikein tuoksuissa pidä, koska ne ovat helposti joko liian imeliä tai muutoin hajuhermojani pahoinpiteleviä ja raastelevia. Monesti saan ruusuisista tuoksuista päänsäryn, vaan en tästä. Tässä tuo ruusu on juuri sopivan vaimea ja herkkä – ruusuvedestähän tässä siis tosiaan olikin puhe. Lopputulos on hienostunut ja hillitty, muttei silti tippaakaan tylsä tai sieluton. Varma ja turvallinen, myös samalla persoonallinen.

Lopulta iholleni jää haalea, kevyt patsuli, joka ei tuoksu lainkaan raskaalta tai likaiselta, kuten joissakin tuoksuissa (tähän vaikuttavat aika paljon ihmisten erilaiset ihokemiat, joten siksi hajuvesiä kannattaa AINA kokeilla iholle ennen ostopäätöstä). Se pysyy lähellä ihoa, eikä siis tyrmää ketään samasa huoneessa olijaa tajuttomaksi. L´eau de Chloé on keveytensä ja raikkautensa ansiosta erityisen sopiva päiväkäyttöön, mutta minulle tuoksu tuo mieleen myös valoisat kesäyöt puistoissa ja pellonreunoilla. Käyttäisin tätä ehdottomasti siis läpi päivän, illan pippaloissa vain hitusen raskaamalla kädellä.

L´eau de Chloé on myös ihollani erittäin kestävä. Kun suihkuttelin tätä iltapäivällä kaupassa kaksi suihkausta yhteen ranteeseen, pystyin haistamaan sen vaimeasti vielä seuraavana aamunakin. Oh joy! Mikään ei ärsytä niin paljoa, kuin hyvä tuoksu, joka katoaa hetkessä iholta. Tuoksun kestävyyttä voi toki tehostaa samantuoksuisella ihorasvalla, tai pohjustamalla ihon täysin hajuttomalla rasvalla, mutta tämä ei useimmiten minulle riitä. Siksi metsästän niitä pitkäkestoisia tuoksuja. Tämäkin asia luonnollisesti on jokaisen ihokemiasta enemmän tai vähemmän kiinni, joten toistan: testatkaa niitä hajuvesiä omalla ihollanne ennen ostopäätöstä.

Pullo on söpö. Rusetti on söpö. Taivaan kiitos hajuneste ei sentään ole vaaleanpunaista, se olisi jo aivan liian söpöä. Haaleat vihreät ovat sitä paitsi enemmän mun silmääni miellyttävä juttu tänä keväänä.

Mikä on teidän kevään ja/tai kesän tuoksusuosikkinne? :)

Diablo 3 Collector's Edition (jonka Gigantti lähetti pelkissä muoveissa)

2012-05-18T20:39:00.001+03:00

Tänään pelataankin sitten vihdoin viimein Diablo 3:a miehen kanssa kimpassa, kun hänkin sai oman peliversionsa käsiinsä. (Työmatkan takia hän ei päässyt noutamaan pakettia aikaisemmin.) Meillä on tapana vähän vuorotellen ostella noita Blizzardin Collector's Edition -bokseja, lähinnä hienojen taidekirjojen, Behind the Scenes -matskun ja hienon boksin itsensä takia. Koristavat sitten kirjahyllyn päällisiä. Muu sälä on vähän niin ja näin, mutta toki sälä on hauskaa.

Motkotuksenaihe: Gigantti, jolta tuo boksi tilattiin. On tietysti jo tarpeeksi ärsyttävää, että paketti ei saapunut kuluttajalle jo heti julkaisuyötä seuranneena päivänä, toisin kuin ihan hyvin asiansa fiksusti hoitavassa puljussa olisi voitu järkätä, mutta kun se paketti vielä lähetettiin ilman mitään pakkausta. Muoveissa. Samanlaisissa, mitkä tuossa pahvilaatikossa on ympärillä ihan kaupan hyllystä ostettaessa. Siihen sitten vain läntätty lähetyslappu ja heivattu postiin.

Tällainen toiminta on jo yksinäänkin tarpeeksi kummallista, mutta kun nyt muistetaan se, että kyseessä on Collector's Edition, siis arvokas KERÄILYESINE, muuttuu homma vielä käsittämättömämmäksi. Entäs jos paketin olisikin vastaanottanut joku, joka ihan oikeasti meinaa säilöä pakettia avaamattomana ja koskemattomana? Pienikin naarmu tai kulmanpainauma alentaa arvoa välittömästi. Puhumattakaan siitä takakannen muoveissa möllöttävästä postitarrasta! Tosikeräilijähän pistää vielä muoveissa olevan boksinkinkin ympärille jäykän muovikotelon.

Onneksi tämä yksilö nyt oli kaikinpuolin virheetön, eikä ideana ollut säilöä sitä koskemattomana lasikupujen takana (toisin kuin joitain muita pelejä), ja lisäksi mies ottaa tän aika rennosti, mutta mä olen sitten tulistunut hänenkin edestään. Vaikka kaikki nyt meni periaatteessa niinkuin piti, niin tuskin tulee toista kertaa asioitua näissä merkeissä Gigantissa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ja tänään sitten Diablo 3:sta ja vähäsen olusta. ;)

Plenty

2012-05-18T01:42:00.001+03:00

Tässä asu alkuviikolta: lyhyt bleiseri, jossa edessä nauhat, joilla takin saa kiinni, Selectedin suosikki-shopperi ja Filippa K:n t-paita. Jotenkin tykkään siitä, että saan käärittyä hihat aina ylös, ellen nyt ihan ole paleltumassa.

Huomaan käyttäneeni koko talven, kevättalven ja nyt kevään noita Dr Denimin farkkuja (tai pitäisikö sanoa farkkuleggingsejä) mallissa Plenty, joka on tuollainen semi-korkeavyötäröinen malli. Samasta superjoustavasta ja ihanan pehmeästä materiaalista löytyy myös matalavyötäröinen Kissy ja superkorkeavyötäröinen Solitaire. Valitettavasti kaapissani on näitä kaikkia. :D Silti Plentyt eksyvät jalkaan kaikista tiheiten.

Hehkutusta: Ne venyvät uskomattoman paljon (hankin ne syksyllä noin neljä kiloa kevyempänä ja vielä edelleenkin ne sujahtavat päälle ilman mitään ongelmia) menettämättä kuitenkaan muotoaan. Ihan oikeasti, ei mitään tietoa polvipusseista tai vastaavista. Katsoessa farkkuja kädessä sitä suorastaan ihmettelee, että ihan oikeastiko näihin mahdun, mutta kyllä se vaan niin on. Materiaali on siis paitsi mukava, myös uskomattoman laadukas. Tosin "vyölenkkejä ei kannata pahemmin riuhtoa", sanoi myyjäneiti, ja sen verran kyllä uskon.

Se nyt täytyy sanoa, että olen pitänyt farkkujen pesemisen tarkoituksella ihan minimissään, eli se voi hyvinkin vaikuttaa siihen, miksi housut ovat pysyneet niin hyvinä. Siltikin väri on kyllä haalistunut niissä harvoissa pesuissa jo jonkin verran, mutta se onkin sitten ainoa motkotus, jonka niistä keksin. Toisaalta ei ihmekään, sillä farkut ovat uusina aivan sysimustat.

Vinkkinä muuten, farkkuja ei tarvitse välttämättä pestä niin usein, kun pakastaa ne puhtaiksi. Tähän metodiin luottaa myös Olivia-lehden muotitoimittaja ja uuden Costume-lehden päätoimittaja Sanna Sierilä. ;) Uskomatonta, mutta totta. Sillä tavalla kuulemma lähtee treenivaatteistakin pesunkestävät hajut vekeen. Nolosti en ole vielä treenannut tarpeeksi, että olisin ollut moisen dilemman edessä.

Olen myös huomannut pitäväni kaikista eniten juuri tuollaisista semi-korkeavyötäröisistä farkuista. Eivät nouse liian korkealle, jotta olo muuttuisi tukalaksi ensimmäisestä hiilariturpoilusta, mutta vyötärö tulee kuitenkin tarpeeksi korkealle, että housut *pysyvät jalassa*. Oikeasti, tää on mulle vakava ongelma lantiofarkuissa. Ilman vyötä ei ole mitään toivoa, ja niitä vöitä käytän oikeastaan paljon mieluummin täysin turhina koristeina mekkojen ja hameiden kanssa kuin niinkään käyttötavaroina housujen ylhäällä pitämiseen. :D On mullakin ongelmat.

Bleiseri - Cos, t-paita - Filippa K, farkut - Dr Denim: Plenty, laukku - Selected Femme, kello - Michael Kors, kaulakoru - Efva Attling, arskat - Asos

Viikonloppuja!

Brigitte Nielsen on The Mimmi

2012-05-17T17:37:00.003+03:00

Onko kenellekään muulle tullut mieleen, että Diablo 3:n naismunkki näyttää ja kuulostaa Brigitte Nielseniltä Rocky 4:ssa? :D Venäläisaksentti ja lyhyt platinatukka, bad-ass -asenne... Ehkä Blizzardilla on faneja, ehkä mielikuvitukseni laukkaa liian kauas.

Sen tiedän, että jos koskaan tarvitsen rajua elämänmuutosta ja ikä alkaa ennennäkemättömästi ahdistaa, kynin tämän reuhkani ja palaan platinaan. Sit tarvitaan enää muskelit ja melkein puoli metriä lisäpituutta. Purkkirusketus on jo hoidossa!

Ellie Goulding – Lights

2012-05-15T18:25:00.000+03:00

Onko ehkä maailman jykevin biisi: Ellie Goulding – Lights (Bassnecar Remix).

Tänään mä juhlin ilman katumusta. Tunnen basson ihollani. Skumpan kurkussani. Hajuveden nenässäni ja hiilareilla kyllästetyn mozzarellasalaatin suussani. La Femme Nikitan ruudullani, ehkä ihan vähän Diablo 3:senkin.

Jyskyttävän nestevajauksen aamulla.

Bounce, Bounce

2012-05-13T17:44:00.001+03:00

Muistatteko vielä, kun hekumoin ballerinoista, jotka olin bongannut Spartoolta? Noh, laitoin ne vihdoin tilaukseen. :) Tässä ovat Vagabondin Bouncet in action päivän asun kanssa, olkaatten hyvät!

Vaikka olin jo kelannut, että nude ja beigehän sopivat kaiken mustan kanssa miten päin tahansa, ja tottahan se on, niin sovitellessani vaatteita näiden kaunokaisten kanssa huomasin, että yksinäinen beige spotti jossain jaloissa vähän... hukkuu.

Kaikeksi onneksi kaapista löytyi valkoista toppia ja lyhytmittaista beigeä paitulia, joten sain kuin sainkin jotain mätsäävää asuun. Nyt eivät nämä kengät enää näytä niin yksinäiseltä mustuuden keskellä. Epäilemättä myös beige huivi toimisi.

Täytyy sanoa, että hieman on kyllä jalkaani väljähkö tuo Bouncen koko 39. Kuitenkin tiedän satavarmaksi, että Vagabondin koko 38 on jalkaani aivan liian pieni. Tässäkin siis tuo väljyys tulee lähinnä sivusuunnassa. Taas on kohdattu se kapean jalan kirous. Kaikeksi onneksi nuo ihanat nilkkaremmit pitävät kuitenkin kengän paikallaan, joten kävelyä to väljyys ei haittaa. Sen sijaan varpaiden ja kantapään suojana ollut sukantapainen vähän uhkaa vilkkua esiin...

Takki - COS, toppi - H&M, farkut - Dr Denim: Plenty, huivi - Gina Tricot, laukku - Zara, kengät - Vagabond: Bounce (yhteistyön kautta)

Tykkään kaikesta huolimatta noista kengistä ihan hulluna. Ballerinatossuista muistuttavat, ristiin menevät remmit nilkan ympärillä ovat ihan parasta. ^^ Pitää kuitenkin miettiä sitä, viitsiikö käyttää noita sukkavirityksiä näissä ballerinoissa, vaiko tyytyä käyttämään Bounceja vain kokonaisten sukkien kanssa, mikä taas olisi eliminoiva liike esimerkiksi shortsikeleillä.... On se nyt vaikeaa. :D Mut välillä elämä on.

Yhteistyöpostaus

Syntinä kuvien epätodellisuus

2012-05-12T20:08:00.000+03:00

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, kuvanmuokkausasiat tai epätodellisuus kuvissa eivät omaa pyhää vihaani juurikaan herätä. Me emme muutenkaan elä missään luonnontilassa värjättyine ja suoristettuine hiuksinemme ja piiloon meikattuine arpinemme. Tai auringonkultaisina hohtavine poskinemme ja itserusketustökötteinemme. Jos joku kuvittelee, että näytän tältä suihkusta tullessani, on pahasti hakoteillä oman todellisuudentajunsa kanssa. Mutta mikä myös unohtuu, on se, että jo kuvan ottaminen ylipäätään on todellisuuden rajaamista ja pysäyttämistä. Nuo rajaukset ja kuvakulmat ovat aina valintoja, eivätkä välitä katsojalle koko totuutta missään nimessä, eivät ikinä koskaan milloinkaan.

Ihmisten tulisi tiedostaa tämä ja suhtautua kaikkiin kuviin sen mukaisesti. Tätä pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Samalla tavalla kun lapsille opetetaan, että sadut eivät ole totta, tulisi näille opettaa, että mediatuotannot eivät ole totta. Saduissa ja mediatuotannoissa voi olla totuuden siemen tai jotakin muuta kivaa tai hyödyllistä, mutta sellaisenaan niitä ei kannata koskaan niellä. Karhut ja ketut eivät oikeasti puhu, eivätkä mediassa esitetyt jutut ja kuvat ole koskaan koko totuus.

Kaikkien kuvien voi aina ajatella olevan ottajansa näkökulma tai jopa fantasia jostakin – ei objektiivinen, jostain yläilmoista jumalien näkökulmasta kuvattu riippumaton todellisuus. Lisäksi katsoja lisää kuvaan vielä oman näkökulmansa, kokemuksensa, arvonsa ja tulkintansa, jolloin sama kuvakin voi puhutella eri ihmisiä aivan eri tavoilla. Totta kai kulttuuriset käytännöt ja vakiintuneet ajatuskulut sun muut voivat ohjata tulkinnoista hyvinkin samankaltaisia, ja kuvia voikin rakentaa tämä periaate pohjanaan, mutta mitenkään kiveen hakattua se ei ole. Jos mä tarkoitan postata teille hekumallisen kuvan itsestäni viettelevästi suu mutrulla saadakseni ihailevia huokauksia, lopputulemana voinkin näyttää teistä typerältä ja saada osakseni lähinnä pilkallista naurua ja myötähäpeää – ei nyt mennyt tarkoitettu viesti perille.

Disclaimer: Mulla ei oikeasti ole näin sinisiä silmiä. Sen sijaan silmäpusseja tuunasin vain valokynällä ennen kuvan ottamista.

Journalismissa ja erityisesti uutiskuvissa näillä asioilla on paljonkin merkitystä, ja silloin tekijältä voi aivan perustellusti odottaa vastuullisuutta ja eettisesti kestävää otetta tekemiseensä. Esittääkö vaikkapa piraatit aina kuvissa uhkaavina ja ärjyvinä vaiko hymyilevinä ja rauhanomaisina on merkityksellistä sen kannalta, millaisina piraatit jäävät yleisölle mieleen, mutta muissa asiayhteyksissä en tällaisella hirveästi vaivaa päätäni. Se on mitä on, ja jokaisella on oikeus esittää oma tulkintansa ja ehdotuksensa todellisuudesta tai tuoda visionsa muiden nähtäville. Uutisvälineiden yhtenä tärkeimpänä funktiona on välittää mahdollisimman puolueetonta tietoa, mutta kaikilla viestintävälineillä tai yksilöillä ei ole samanlaista moraalista päämäärää, eikä minusta tarvitsekaan olla.

Oma lukunsa on toki se, millaista todellisuutta näkemämme kuvat sitten meille ehdottelevat omaksuttavaksi, ja se on hirveän kiinnostavaa, muttei varsinaisesti vie minulta yöuniani. Ainahan sitä saa ehdotella. Toivottavaa olisi, että niitä ehdotuksia olisi mahdollisimman laaja kirjo.

Me emme kuitenkaan ole sieniä, jotka hyväksyisimme aivottomasti kaiken näkemämme ja kuulemamme. Jos olisimme, Hesarin foorumit olisivat aika hiljaisia. Joskus mua raivostuttaa aivan suunnattomasti se, miten hyväätarkoittavasti ihmisten älykkyyttä aliarvioidaan ja väheksytään. Aivan kuin olisimme kaikki pikkulapsia, jotka tarvitsevat alituista holhousta ja sensuuria, ettei vaan tule pipi. Yhtä paljon ärsyttää se, että nuo holhoavat ihmiset tietysti muka tietävät muiden puolesta kaiken paremmin. Tänks hei luottamuksesta.

Tällä en tietenkään ehdota todeksi sitä toista ääripäätä, jossa medialla ja ympäristöllämme ei olisi mitään vaikutusta tai valtaa meihin ja ajatuksiimme. Niillä on aivan hirveästi vaikutusta. Kunhan tyrmään sen toisen ääripään ja ehdotan, että asia on paljon monimutkaisempi, kuin helposti ihmiset ajattelevat, ja että photoshoppaus ei nyt ole ihan niin vaarallista, kuin jotkut tuntuvat moraalisaarnoissaan esittävän.

Siksi minäkin kieltäydyn ottamasta siitä syyllisyyttä, KUN sitä teen. Kuka tahansahan voi tehdä omille kuvilleen ihan saman ja huomata, miten helppoa se on. Gimp löytyy ilmaiseksi täältä, olkaa hyvä. Oikeastaan jopa kannustan kaikkia kokeilemaan sitä, sillä se kehittää kuvanlukutaitoa, samoin kuin valokuvaaminen. Tekemällä oppii. Bongaa ne muokkauksetkin helpommin.

Disclaimer: Mä en oikeasti ole kiiluvasilmäinen irtopää.

L' Oréal Glambronze Sun Radiance Trio

2012-05-12T00:03:00.002+03:00

Tästä ei enää heräteostokset pahene. En ollut ajatellut erillisen aurinkopuuterihärpäkkeen ostamista, mutta kun Stockalla sellainen osui silmääni ja lumosi kolmella kauniilla sävyllään, kimaltelevuudellaan ja lupauksellaan sopia erityisesti vaalealle iholle, löysin itseni hämmästyttävän nopeasti kassalta puuteri kädessä. Kyseessä on siis L' Oréalin Glambronze Sun Radiance Trio sävyssä Blondes.

15 euron hintainen paketti on aivan riistohinnoiteltu, vaikka mukana tuleekin puuteriosion alta paljastuva peili ja turhaakin turhempi siveltimenrääpäle. Noh, ainakin itse tavaraa on runsaat yksitoista grammaa. Vertailun vuoksi Cliniquen suosikkimeikkipohjassani tavaraa on paketillisessa yhdeksän grammaa. Ei liene tarpeen selostaa, että meikkipohjaa kuluu yhdellä käyttökerralla helposti paljon enemmän kuin tätä pigmenttirikasta aurinkopuuteria, joten tuote kestää luultavasti ainakin viisi vuotta. Toki se uhkaa vanhenevansa jo kahdessa, mutta poskille levitettävän puuterin kanssa en kyllä ole turhan tarkka.

Kuten kuvista näkyy, Glambronzessa on siis kolme eri sävyä, jotka kaikki hohtavat ja kiiltävät kaunisti iholla. Sävyjä voi kuulemani mukaan käyttää myös erikseen kasvoilla, ja jotkut soveltavat sävyjä jopa luomiväreiksi, mutta itse tykkään sekoitella siveltimelle kaikkia sekaisin. Näin saan tasapainoisen, ei liian oranssin lopputuloksen, joka antaa väriä poskille ja toimii päivettyneellä iholla korostusvärinä.

Kuten kuvista myös näkyy, glitterisyys saattaa korostaa ihohuokosia, mutta toisaalta, ihohuokoset kuuluvat elämään, vaikka photoshopatuista naistenlehtien kuvista voisikin toisin päätellä.

Sen sijaan olen päättänyt, että silmäpussit eivät kuulu elämään, joten hakusassani on parhaillaan jokin pätevä silmänympärysvoide, jota voin käyttää sitten seuraavat kymmenen+ vuotta, ennenkuin tilanne alkaa muuttua ihan katastrofiksi. -.- Vinkatkaa, jos tiedätte hyviä ja herkälle iholle sopivia silmänympärystuotteita. Joskin uusi valokynäni on vähentänyt pussi-inhoani ja tarvetta kuvanmuokkaukselle, yay!

Onko kukaan muu tehnyt viime aikoina näitä anteeksiantamattomia heräteostoksia?

Piraattinuoret eivät luovuta jäsenluetteloaan

2012-05-11T20:07:00.001+03:00

Piraattipuolueessa me ajamme yhtenä tärkeimpänä asianamme yksityisyydensuojaa. Kaikenlaiset rekisterit ja listaukset sellaisessa muodossa, että ihmiset ovat niistä yksilöitävissä, ovat huono ajatus viranomaisten käsissä. Mitä vähemmän, sen parempi. Kun siis opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi kaikkien poliittisten liikkeiden nuorisojärjestöiltä nimilistoja jäsenistään, syynä epäilyt jäsenmäärien liioittelusta tukien saamiseksi, Piraattinuoret kieltäytyivät antamasta tietoja. Meillä päin tämä yksityisyys otetaan vakavasti, omista jäsenistämme lähtien.

Lehdistötiedotteen voi lukea Piraattinuorten sivuilta kokonaisuudessaan.

"Piraattinuoret on sitoutunut turvaamaan jäsentensä yksityisyyden. Piraattinuorten näkemyksen mukaan jäsenmäärien oikeellisuuden tarkastus pitäisi tehdä mahdollisimman vähän jäsenten yksityisyyteen puuttuvalla tavalla. Jäsentiedot olisi voitava toimittaa sellaisessa muodossa, ettei niistä ilmene kenenkään yksittäisen jäsenen henkilöllisyys. Piraattinuoret katsoo jäsenistönsä edun mukaista olevan, ettei se toimita viranomaisille jäsenluetteloa sellaisenaan."

Piraattinuoriin voi liittyä ilmaiseksi osoitteessa olepiraatti.fi!

Darren Hayes - Talk Talk Talk

2012-05-10T22:54:00.001+03:00

Tässäpä biisi, joka on soinut nyt pari päivää nonstoppina päässäni. Jotain tarttuvaa siinä on. Tässä siis Darren Hayes - Talk Talk Talk.

Pohdintoja ja bongauksia maailmasta

2012-05-10T03:44:00.005+03:00

Muutamia juttuja, jotka ovat viime aikoina ilahduttaneet ja suututtaneet maailmalla.

Obama otti tärkeän askeleen ja tuli ulos kaapista: hänestä samaa sukupuolta olevien tulee saada avioitua toistensa kanssa. Jos jotain hyvääkin tässä maailmassa tapahtuu, niin se on juurikin seksuaalivähemmistöjen oikeuksien asteittainen hyväksyminen ja laajeneminen, ja olen siitä hyvin, hyvin iloinen. Vatikaani sen sijaan näyttää surunaamaa ja jyrähtelee, että amerikkalaiset nunnat keskittyvät liikaa köyhiin ja liian vähän homoihin. Ovat varmaan riemuissaan siitä, että Saudi-Arabia kielsi homoja käymästä koulua.

Saksan piraateilla menee lujaa: puolue kahmii osavaltiovaaleissa paikkoja aivan ilmiömäisellä tahdilla. Uumoillaan, että pian voi jo hallituspaikatkin aueta. Syksyllä sitten Suomessakin kunnallisvaalit... ;) (P.s. Vihaan syvästi sanaa jytky. ~~Toivoisin~~ vaadin, että toimittajat lopettavat välittömästi sen viljelyn.)

92-vuotias yhdysvaltalainen sotaveteraani jatkaa piraattien viitoittamalla tiellä. Hän kopioi suuria määriä elokuvia dvd-levyille ja lähettää niitä sotilaille rintamalle. Siinä vasta sankari! "“It’s not the right thing to do, but I did it,” Mr. Strachman said, acknowledging that his actions violated copyright law."

Tampereen ylioppilaslehti Aviisi on kunnostautunut tänä vuonna perustulokeskustelun esilläpitämisessä, vähän väliä kirjoitetaan jotain aiheesta. Tässä esimerkiksi artikkeli, jossa kerrataan sitä, miten yhdelläkään aatteella ei ole monopolia perustulokeskusteluun, vaan sitä voi kannattaa monenlaisista lähtökohdista käsin, niin oikealta kuin vasemmaltakin. Rock on!

Yli kolmesataa taloustieteilijää ja pari nobelistia ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa he toteavat kannabiksen laillistamisen voivan tuottaa jenkkihallinnolle sievoisen summan pätäkkää. Nyt tarvittaisiin kriittinen ja arvioiva keskustelu siitä, onko nykyisillä kieltolaeilla todella paikkansa, ja oikeuttaako nykyjärjestelmä itsensä ylipäätään. Oma veikkaukseni: ei ja ei. Etäisesti liittyen, Oulussa huumeiden katukauppiaiden pidätykset ovat lisänneet apteekkien ja kauppojen ryöstöjä. Narkomaanit ovat epätoivoisia. Että ihan putkeen meni.

Jo aiemmin Aviisissa on kirjoitettu, että kannabiksen laittomuus syrjäyttää nuoria.

Positiivisen ajattelun tärkeydestä aina jaksetaan joka puolella puhua. Lifehackin artikkeli tiivistää hyvin oman ärsytykseni "ajattele vaan myönteisesti" -mantraan ja kertoo, miksi se ei toimi, ja mitä sen sijaan kannattaisi tehdä. Mieleeni tästä tulee myös parin vuoden takainen luento, jonka piti onnellisuusprofessorina tunnettu Markku Ojanen. Hän puhui itsetunnosta ja painotti, että hyvään itsetuntoon ihmiset tarvitsevat jotain tekemistä, josta sitten saavat kehittävää ja toivottavasti rohkaisevaakin palautetta, jonka avulla voivat kehittää käsitystä itsestään myönteiseen suuntaan.

Ehkä itsestäänselvyys, mutta ajatus kolahti ja kovaa. Tätä olen myös ajatellut paljon viime aikoina kirjoitellessani kurssipalautteita ohjaajille. Aina sen palautteen saamisen kanssa ei nimittäin mene niin vahvasti, ja opiskelija jää kieriskelemään ahdistavaan ja palkitsemattomaan epätietoisuuteen. Vastaavasti itse yritän muistaa kehua kaikkea ja kaikkia, jos näen pienintäkään syytä.

Onnellisuudesta puheen ollen, ihmisiä lääkitään liikaa pillereillä, kun useimmat hyötyisivät eniten terapiasta. Lainatakseni artikkelia: "Masennuksen ydin on arvottomuuden tunne. Potilasta voi pönkittää jo pelkästään se, että hänen tarinansa on kuulemisen arvoinen." Toisaalta riesanamme on myös yhteiskunta, jossa ihmisen on oltava aina yhtä tuottava. Ihminen ei kuitenkaan ole kone, jonka mieli ja elämä etenisi aina tasaisesti, eikä ihminen ole aina yhtä tuottava mihin aikaan ja elämänhetkeen hyvänsä. Sen ei pitäisi olla asia, josta ketään ikinä syyllistettäisiin, tai joka katsottaisiin automaattisesti ongelmaksi. Yhteiskunnan rakenteiden, työelämän ja opiskeluiden tulisi voida joustaa, ja ihmisten uskaltaa kuunnella myös omaa kroppaansa ja mieltään – ottaa se breikki kun sille on tarvetta, ja mikä tärkeintä, myös vaikkei olisikaan tarvetta.

Äärimmäisen mielenkiintoista on toki sekin, että masennuksen lääkehoitoa voi kutsua tehottomaksi, suoranaiseksi kusetukseksi. Ihmiset eivät ehkä siis tarvitsekaan lääkkeitä, vaan inhimillistä tukea ja kohtaamista. Kuunnelluksi, nähdyksi ja ainutkertaisena ihmisenä arvostetuksi tulemista.

Joka kuudes sosiaalialan päättäjistä pitää köyhyyttä ihmisen omana syynä. Näin käy ilmi hiljattain julkaistusta sosiaalibarometristä. Laiskuutta ja tahdonvoiman puutetta, siitä johtuu monien mukaan ihmisen huono-osaisuus. Vaan mitä enemmän vastaajalla on kokemusta, sitä enemmän hänellä on myös ymmärrystä, ja sitä herkemmin vastaaja ajattelee köyhyyden ja työttömyyden johtuvan yhteiskunnan rakenteista. Se muuten on myös suomalaisten enemmistön näkemys. Ymmärtäväisintä sakkia löytyy sieltä, missä työttömien ja köyhien kanssa ollaan päivittäin tekemisissä, eli työ- ja elinkeinotoimistosta. Yllättyneitä olivat....?

P.s. Printtijournalismi on paskaa.

Ulkoasu uudistui!

2012-05-09T07:36:00.003+03:00

Nytpä tiedän varmuudella, että siellä lukijoissa on monia tyytyväisiä tänään. ;) Pitkään ja hartaudella hauduttu, suunniteltu, venytetty ja himmailtu ulkoasu-uudistus tuli viimeinkin todeksi.

Aiempaa riisutumpi ja jossain mielessä yksinkertaisempi malli vastaa nyt paremmin persoonaani ja sitä, mitä pidän tällä hetkellä kauniina. Makuasioista en suostu tässä kohtaa kiistelemään. :)

Pientä säätöä tässä tulee ilmiselvästikin vielä tapahtumaan, bannerikuva saattaa lähteä vielä vaihtoon, widgetit hakevat paikkaansa ja niin edelleen. Pääasia on nyt kuitenkin se, että blogi on vihdoin luonut nahkansa.

Ilmoittakaa kommenteissa, jos jokin uudessa mallissa ei näytä toimivan oikein, tai jos käytettävyydessä huomaatte jotain aivan kamalaa. Firefoxilla pitäisi näkyä tarkoitetulla tavalla, mutta ota nyt näistä aina selvää. Kannattaa kuitenkin ensin kokeilla päivittää sivua välimuistin ohi näppäinyhdistelmällä shift+cmd+r tai shift+ctrl+r.

Tervetuloa siis uudempaan ja ehompaan Heijastuspintaan! :)