Heijastuspinta

Stéphane Gontard via Spartoo

2012-01-26T12:45:00.000+02:00

Ajattelin tällä kertaa esitellä teille torstain iloksi Spartoo-nettikaupasta erään ranskalaisen kenkävalmistajan merkin, nimittäin Stéphane Gontardin.

Kengät oikealta vasemmalle ja alhaalta ylös ovat: Origan, Zaz, Pucci (suosikkini!), Gino ja Deejay. Kuten näette, kenkiä on moneen lähtöön: on saappaita korolla ja ilman, nauhoilla ja ilman, terävällä kärjellä, pyöreällä kärjellä, neliömäisellä kärjellä... On eri pituisia varsia, erilaisia yksityiskohtia ja kenkä löytyy varmaan joka tilaisuuteen juhlasta arkeen.

Stéphane Gontard on siitä kiinnostava merkki, että ajalla, jolloin yritykset siirtävät tuotantonsa herkästi halvempiin maihin, tämän merkin kengät tehdään edelleen kotimaassaan Ranskassa. Lyonissa vuonna 1835 perustettu Gontardin brändi on kokenut monenmoista mullistusta, kuten esimerkiksi 1990-luvulla jopa tehtaiden sulkemisen. Merkin ostivat lopulta Lafontainen veljekset, ja sen jälkeen luksusjalkineisiin erikoistunut kenkämerkki onkin puksuttanut eteenpäin. Kaupunkikäyttöön suunnitelluissa jalkineissa on mietitty jalkojen hyvinvointia, mutta tarina ei tosin kerro miten.

Joka tapauksessa, Stéphane Gontardin kenkiä on nyt tullut uutta mallistoa, ja paljon edellisen kauden kenkiä on suuremmissa ja pienemmissä alennuksissa. Kannattaa vilkaista, mikäli ranskalainen jalkinemuoti kiinnostaa! :)

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

Vaaliasu

2012-01-25T10:00:00.001+02:00

Vaaliuurnilla kävin sunnuntaina tällaisessa asussa. Lunta kivasti sateli. Päällä oli Cosin villapaita, Lontoosta matkamuistona tuotu ankh, uusi minttuturkoosi kynsilakka ja mustat farkut. Olen elänyt sellaisissa melkein koko talven. :D

Jos joku piraattimielinen ei vielä huomannut, niin kannattaa vilkaista Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehdon teksti seikoista, jotka puoltavat Pekka Haaviston äänestämistä. :)

Tsek myös hurjaa vauhtia kasvanut Pekka Haavisto presidentiksi 2012 -Facebook-ryhmä :)

Kuvista kiitos miehelle.

Takki - All Saints, villapaita - Cos, laukku - Lumi, farkut - Dr Martens, nilkkurit - Nilson, kynsikkäät - All Saints, ankh - British Museum

Edelleenkin vaaleampi

2012-01-24T10:30:00.000+02:00

Onpas taas kulunut aikaa edellisistä asu- tai naamakuvista, mutta täältäpä niitä pesee. Olen taas vaihteeksi käynyt kampaajalla hoitelemassa juurikasvua ja edistämässä projektia nimeltä oman sävyn kasvatus päähän. Koska lähtökohta oli siis melkein musta tukka, on ihan asiallista ensin vaalentaa tukkaa vähitellen ja kärsivällisesti sellaiseksi, että kasvatusprojekti sujuu kivuttomammin ja vähemmän ilmeisellä rajalla omaan hiekkaisaan sävyyn.

Vaalentamista on tässä nyt tehty hirveällä määrällä raitoja, tämä siis toinen raidoituskerta. Sen jälkeen alta pakostakin kuultavaa lämpöä on taitettu pois jollakins sävytteentapaisella, ja kotona asiaa voi hoitaa tietysti tarvittaessa hopeashampoolla. Sävystä tulikin aikamoisen mainio: kylmä, hiekkainen ruskea. Vaan oma sävy on vieläkin himpun verran vaaleampi.

Olen saanut kampaajaltani Miialta kommenttia siitä, että tukkani tuntuu kestävän nyt aika hyvin tätä vaalennusta. Vaikka luonnonkihara, jota yhtä kyytiä suoristetaan kuumalla raudalla, oletettavasti kärsii vielä lisää rankoissa vaalennusmömmöissä, niin ihan kamalaa katastrofia ei kuitenkaan tukassani ole. Toki se näyttää kuivemmalta, koska se on vaaleampi: tumma tukka piilottaa kuivemmat latvaosiot paremmin kun vaalea.

Mutta että on ollut hyötyä kyllä siitä keratiinihoitoaineesta, jolla on edelleen säännöllisesti muhitellut tukkaa ja muutenkin käyttänyt sitä ahkerasti. Joicolle muuten vaihtoehtona löytyy iHerbistä huomattavasti halvempi, mutta vähintään yhtä kehuttu rekkuhoitis Mill Creekiltä. Mainoslauseina vielä "orgaaninen", "luonnollinen" ja "parabeeniton".

Kulmissani on muuten kuvissa nyt se uusi Macin Fling-kynä. Sopii aika täydellisesti tukanväriin. ;)

Miss Minty

2012-01-23T17:32:00.001+02:00

Väriä. Omg. Väriä! Minttuisen turkoosinen sinivihreä, kirkas kynsilakka kutsui luokseen. Alunperin metsästin oikeastaan värikopiota Chanelin kulttisuosikki Jadelle, joka on huomattavasti viherämpi sävy, mutta ihastuinkin Goshin Miss Minty -sävyyn. Sysimustaa kokonaisuutta vasten varsin hauska efekti tuo väripilkku. Ei pidä silti luulla, että seuraavaksi pukeutuisin tämän väriseen neulepaitaan, vaikka niitä kaupan hyllyt nyt ovatkin puolillaan. :D

Goshin lakka on paksu ja tämän sävyn kohdalla erittäin peittävä. Yksi huolellisesti levitetty kerros riittää, ja aluslakan kanssa lohkeilua ei tapahdu kuin vasta jossain kolmannen tai neljännen päivän kohdalla, ja sekin siitä kohtaa, missä aluslakkaa on ollut vähänlaisesti. ;)

JEE HAAVISTO JEE! o/ Jos nyt saataisiin sille Niinistölle vastaan edes kunnollinen kisa. ;) Kaikki on mahdollista, muuta ei kannata ikinä uskoa jos jotain yrittää, tai muuten tämäkin kaksi viikkoa on ihan turhaa ajan ja energian haaskaamista. :D Tässä muuten muutama ihan ok syy piraattimielisten äänestää Haavistoa.

Kakkonen on ykkönen

2012-01-22T02:17:00.005+02:00

Olen tehnyt päätökseni. Äänestän presidentinvaaleissa numeroa 2, eli Pekka Haavistoa, sekä nyt ensimmäisellä kierroksella, että toisella, mikäli sellainen tulee.

Sitä numeroa nyt nuo vaalikoneet näyttävät tyrkyttävän, ja täytyy myöntää, ettei nyt hirveän paha maku jää suuhun tästä valinansta - kukaan ehdokkaistahan ei suoranaisesti puhuttele mua tai saa hirveen innolla tsemppaamaan itseään. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän sananvapauden kiristämisen puolella, pihalla sähköisistä oikeuksista ja niin edelleen. Haavistossa päätäni kiristi myös vihreys, kas kun olen luottamukseni siihen sakkiin menettänyt toistuvien takinkääntämisien osalta, enkä ole innokas ydinvoimavastustaja niinkuin vihreät nyt ainakin paperilla ovat. Ehkä tässä nyt pitää silti häivyttää se puolue jonnekin taka-alalle.

Erityiset huonot puolensa, kuten vahvuudetkin, ovat kyllä kaikissa ehdokkaissa, mutta Haaviston kanssa voin joka tapauksessa ihan hyvin elää. Haavisto vaikuttaa fiksulta ja älykkäältä, diplomaattiselta, hänellä on kokemusta ulkopolitiikasta, ja huumorintajuakin näyttää löytyvän. Haavisto vaikuttaa myös ihan empaattiselta kaverilta, ja hänellä lienee kenties kykyä kääntää katseensa myös heikkojen ja sorrettujen kansanryhmien puoleen. Voin toki olla väärässäkin. Presidentin pesti on kuitenkin ensisijaisesti edustaa arvojohtajana, ja Haaviston arvot ovat tuosta ehdokassakista eniten samoilla linjoilla omieni kanssa, jos nyt on vaalikoneita uskominen. Media tietysti on aina biasoitunut johonkin, puoluekannathan niillä toimittajillakin on, joten ehkä ihan hyvä, etten ole suoranaisesti ahminut uutisia ja vaalitenttejä pressanvaaleihin liittyen.

Sarjis suurempana tässä.

Puhutaas sitten vielä siitä elefantista huoneessa. Homoseksuaalisuus ei ole ollut mulle mikään syy valita juuri Haavistoa, enkä usko, että se tosissaan on sitä juuri kenellekään, mutta kieltämättä kun kuuntelee kaikenlaisia "hyi joku homppeliko edustamaan Suomea ällöö" ja "mitä ne tyypit siellä homoja vainovissa ja ihmisoikeuksia polkevissa maissa nyt meistä ajattelee" -möläytyksiä, sitä alkaa toivoa ihan näiden kiusaksikin, että Haavisto veisi koko potin. Mutta kuten sanottua, tämä ajatusleikki on lähinnä ekstramauste Haavistolle, ei mikään kriteeri. En äänestäisi esimerkiksi Soinia tai Niinistöä, vaikka miten olisivat Fab5:n jäseniä. Seksuaalinen suuntaus ei ole poliittiseen tehtävään pätevöittäjä, ei homous, ei heterous yhtään sen enempää, kuin Biaudetin hehkuttama - ah - äiteys.

Kyllä me varmasti Pekka Haavistosta hyvä seuraaja Tarja Haloselle saataisiin.

Nyt siis kaikki ÄÄNESTÄMÄÄN! ;)

Kuvat: Haaviston kampanjamatskut, Ninni Aalto

Jopa on talvipopot!

2012-01-19T09:10:00.000+02:00

Aloitetaas sitten vuoden ensimmäisellä Spartoo-postauksella! Talvikin on päässyt vihdoin mukavasti vauhtiin. Lumi on ainakin vähän aikaa kiva juttu, juuri tasan sen aikaa, kun on pimeintä ja valkoinen ympäristö voimistaa valoa. Sitten se kivuus kyllä loppuu siinä kohtaa, kun alkaa liukastella lumen alta pilkottavaan jäähän tai pitää kiipeillä nietosten ja paksujen lumikenttien yli ja ympäri päästäkseen bussipysäkille...

Kunnon talvijalkineet ovat pop. Itse tykkään Vagabondin talvijalkineista, mutta mites olis hei tälläset kunnon moonboots-vibaiset töpsökät kaikissa mahdollisissa yksityiskohdissa ja väreissä? ;) Ylärivin toisista kengistä, joissa on hiuksia muistuttavia yksityiskohtia, tulee jotenkin mieleen ewokit Star Warsista... Tällaisilla vähän hupsuilla ja iloisenhassuilla kengillä on varmaan käyttäjäänsä sama vaikutus kuin esimerkiksi paljasjalkakengillä, joissa on varvasosiot jokaisella varpaalle, on minuun: ainakin alkaa pari ekaa päivää hihityttää, jos omiin jalkoihinsa katsoo. :D

Vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas kuvan kengät ovat: Roxy Tarah, Rubber Duck Bigfoot (siinäpä vasta sopiva nimi noille karvakoipikengille! :D), The North Face Nupse Fur ja Rubber Duck Sporty Stamped.

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

Fotoshop by Adobé

2012-01-14T15:45:00.005+02:00

Tämä mainos ei ole todellinen, kuten eivät ole vallitsevat kauneuskäsityksetkään.

Valokuvat, mainokset ja videot käsitellään tietokoneohjelmilla, kaikkea parannellaan ja "parannellaan", ja mitä tahansa mediassa esiintyvää kuvaa katsoessa voi melkeinpä olla varma, että todellisuus on jotain muuta kuin se, mitä silmien edessä avautuu. Kaikista rasittavimmillaan epätodellisuus on silloin, kun niiden kuvien kautta muka pitäisi arvioida oikeasti jotain todellisuutta, kuten vaikkapa meikkimainoksissa. Miksi edes vaivautua näyttämään niissä ihmisnaamaa, kun sen läsnäolo on tuotteen lupausten kannalta joka tapauksessa ihan triviaa?

Olisi myös kiva, jos ylipäätään mediakuvissa, elokuvissa ja kaikkialla näkyisi enemmän variaatiota siinä, millaiset kehot miesten ja naisten osalta esitetään haluttavina. En kuitenkaan halua vaatia "oikeiden" naisten tai "oikeiden" miesten mukaanottamista, koska en katso omaavani oikeutta määritellä millainen on "oikea" keho tai millainen on "oikea" nainen. Se on tosi helposti lähinnä uusien ruumiin muotoja arvottavien ulkonäkönormien luomista entisten samanmoisten tilalle. "Oikea" kantaa mukanaan harvinaisen voimakasta arvolatausta.

Usein tätä jaottelua oikeisiin ja ei-oikeisiin miehiin ja naisiin kuulee esimerkiksi painoindeksikeskustelun ja pornoleffojen yhteydessä: "Eihän kukaan *oikea* nainen tuolta ja tuolta näytä". Voin vakuuttaa kaikille, että ihan taatusti jopa se törröhuulinen silikonitissinainen on oikea nainen, eikä esimerkiksi mielikuvitusnainen. Lihaa ja verta. Luonnollisuuskeskusteluun en edes lähde, ellei sen pointin esiin nostava tule luonnollisin keinoin eteeni kasvotusten kertomaan asiansa luonnottomien tietokoneiden sijasta. Sitten taas on eri asia, jos ei muuten vaan jostain syystä hyväksy toisen ihmisen valintoja, mutta ei siinäkään tarvitse alkaa luokittella eri mieltä olevia epäaidoiksi tai "vääriksi" ihmisiksi. Toisaalta esimerkiksi hoikka ruumiinrakenne ei ole kaikille mikään erityinen valinta.

En nyt myöskään halua ylenpalttisesti moralisoida sitä, että kuvia muokataan - minulle riittäisi se, että ihmisiä tiedotettaisiin paremmin muokkauksista ja homma olisi läpinäkyvää. Noh, tässä kohtaa varmaan pitäisi itsekin muistaa paremmin disclaimeroida, että olen muokannut monista kuvistani silmäpusseja joko pois tai ainakin vaalentanut varjoja. Omat kuvani tässä blogissa eivät ole raakaa ja armotonta todellisuutta, sitä itseään, vaan tavallaan idealisoitu kuva siitä, miten haluaisin itse nähdä itseni, ja miten ehkä toivon muiden näkevän minut, ja tämä näkyy jo siis ihan siinäkin *mitä* kuvaan itsestäni - ette näe ettekä tule näkemään minua esimerkiksi kuluneimmissa kotivaatteissani. Toisaalta kuvatkin voivat vääristää, joten muokkaus voi joskus olla myös kohti sitä, mikä sieltä peilistä tuijottaa. (Kaiken lisäksi vieläpä, mä nyt vaan tykkään väkertää kuvien kanssa. :D) Olkaa tietoisia.

Muokattu

Muokkaamaton

Omalla kohdallani ulkonäköpaineista eivät ole päävastuussa olleet mediakuvat tai toisten naisten jostakin tyhjästä syntynyt kadehdinta. Kaikista epävarmimmillani olen aina ollut silloin, kun joku tulee suoraan sanomaan minulle kohdistetusti jotakin negatiivista. Ensimmäiset vakavat ulkonäköangstini koin vasta blogiurani alkumetreillä saatuani haukkuja jalkojeni ulkomuodosta. Haukkuja pyysi kyllä myöhemmin erittäin fiksusti anteeksi ja pahoitteli, mikäli aiheutti mielipahaa, mutta on tunnustettava, etten ole sen jälkeen enää koskaan katsonut kroppaani samalla tavalla. Aiemmin en oikeastaan edes katsonut.

Syvimmät "arvet" eivät siis olekaan jääneet mainoksista tai epärealistisista muotikuvista, vaan suoraan annetusta "et kelpaa sellasena kun oot" -nälvinnästä. Kaikki muu on ollut korkeintaan suolaa haavoihin. En kyllä muissakaan asioissa usko median aivopesevään ja psyykeen muuttavaan lääkeruiskumalliin - jotakin vaikutusta voi taatusti olla, mutta vastaanottaminen ja tulkinta ovat paljon monimutkaisempia prosesseja, kuin usein kuulee esitettävän. Toisten ihmisten toiminta ja esimerkki oman itsen välittömässä läheisyydessä on kuitenkin helposti paljon suurempi asia. Samalla tavalla väkivaltaviihdekään ei luultavasti aivopese lapsesta ongelmatapausta, jos kotona ovat asiat hyvin.

Pointtini: antakaa ihan oikeasti ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Kiinnittäkää huomiota mainosten epätodellisuuteen ja olkaa tietoisia niistä, mutta toteuttakaa samalla omassa elämässänne tätä vaalittua ideaa jokaisen omanlaisestaan kauneudesta ja ihanuudesta sellaisena kuin kukin on. Älkää nimitelkö ylipainoisia sotanorsuiksi laardikasoiksi, älkää haukkuko hoikkia ihmisiä sairaiksi anorektikoiksi, älkää "ihmetelkö" kirpakkaan sävyyn miksi joku on sellainen tai tällainen. Noh, toki kaikki saavat tehdä laillisesti aika paljon vapauden ja kansalaisoikeuksien nimissä, muttei se tarkoita, että kaikki mahdollinen mitä toiselle sanoo, on aina tälle hyväksi.

Olisi ideaalia, jos kaikilla tästä näin naps olisi niin hyvä itsetunto, ettei kukaan loukkaantuisi arvostelusta tai oikeastaan yhtään mistään. Mutta fakta on, ettemme kaikki ole niin vahvoja tai varmoja, eikä minusta kaikkien tarvitsekaan olla. Ihmisille on hyvä olla mieluummin armollinen kuin armoton, ellei nyt oikeasti pelissä ole mukana jokin suurempaa hyvää palveleva asia. Ulkonäköarvosteluissa harvemmin on.

Ja jottei tulisi epäselvyyksiä: kannatan edelleen sananvapautta äärimmäisen kiihkeästi. En siis todellakaan ajaisi esimerkiksi lakia, joka kieltäisi rangaistuksen uhalla muiden ulkonäön kommentoinnin missään sävyssä, saatikka kieltäisi lailla muiden tunteiden loukkaamista. Puhun nyt pelkästään sosiaalisesta kivuudesta ja muiden huomioonottamisesta tuon oikeuden harjoittamisen ohessa. En näe näiden asioiden riitelevän keskenään. Ei ole mitenkään välttämätöntä olla muille mulkku, vaikka siihen oikeus jokaisella onkin.

Tsek myös postaus blogini alkumetrien ajalta vuodelta 2008: Alas roskapuheet, kunniaan pukeutumisenvapaus!

Mac Fling, Brow Set Beguile ja 168

2012-01-11T16:34:00.000+02:00

Tuli käytyä Helsingissä viimeisillä lomapäivillä. Tuli käytyä myös Macin pisteellä Stockalla (millonka sen saisi Tampereellekin?! Tai no, ehkä ihan hyvä, ettei sitä olekaan, noin rahatilanteen kannalta. :D) Tuli ostettua se, mitä pitikin, ja vähän muutakin.

Alkuperäinen suunnitelma oli vain hankkia kulmakynä ja tuo pehmeistä pehmein poskipunasivellin, mutta myyjäneitokainen olikin niin avulias ja taitava, että sai minut ihastumaan myös värilliseen kulmakarvageeliin. Siveltimistä jutellessamme tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen jättimäisen putelin sivellinpuhdistusnestettä. Hups? :D Noh, tuo kulmageeli sentään oli sellainen, että sekin oli mulla loppu joka tapauksessa. Puhdistusnesteestä olisi varmaan löytynyt halvempiakin versioita, mutta toisaalta iso pötikkä kestänee käytössä pitkään.

Olen käyttänyt tähän asti Duroyn vuohenkarvaista sivellintä, mutta se on kasvavissa määrin tuntunut yhä karheammalta ja raapivammalta ihoani vasten. Olen lukenut paljon hyvää tästä Macin 168-poskipunasiveltimestä (jota voi käyttää myös varjostuksiin), ja pehmeytensä ansiosta iho pikemminkin iloitsee kuin itkee, kun nuo pehmeät karvat lipuvat pitkin poskia. Enää ei harmita, vaikka häivytyksien eteen joutuisikin tekemään töitä, mitä kyllä tosin ei hirveästi tarvitse tehdä - tämä sivellin tekee jo valmiiksi aika pehmeää jälkeä, jos edelleen malttaa ottaa sitä älyttömän pigmenttirikasta poskipunaa tarpeeksi vähän siveltimeen.

Tuon Harmony-poskipunan kanssa olen muuten alkanut käyttää Macin luomiväriä sävyssä Omega varjostuksiin - se on vieläkin kylmempi, lähes harmaa sävy, joka sopii erinomaisesti posken syvimpään kohtaan, ja Harmonya levitän sitten juuri sen yläpuolelle tuomaan vähän sitä väriä ja hehkua. Kätevää, nimittäin Omega oli jäädä työttömäksi luomiväririntamalla, eikä juuri sen sävyistä poskipunaa tai varjostustuotetta ole ihan tässä nyt näkynyt. Kuulostaa kenties työläältä käyttää poskilleen kahta, korostusvärin kanssa kolmea tuotetta, mutta tuota Harmonya tosiaan ei tarvitse montaa kertaa poskelle sutia, se näkyy nimittäin ihan heti.

Hyvin hoidettuna Macin siveltimet kestävät melkein ikuisesti, joten vähintääkin uskottelen itselleni tehneeni hyvän investoinnin.

Kulmaväriksi etsin riittävän vaaleaa, mutta myös ehdottomasti kylmää sävyä - mulla on pieni ikuinen projekti etsiä täydellisiä kulmatuotteita. Myyjä ehdotti sävyä Fling tuollaisesta itseteroittuvasta, aivan ohuen kärjen omaavasta kynästä, ja siihenpä sitten ihastuin. Lopputulos ei ole liian vahamainen, muttei myöskään niin kuiva, että kynällä pitäisi kamalasti painaa ihoa vasten saadakseen väriä tarttumaan. Väri on ohutta ja pigmenttirikasta - sitä voi siis kerrostaa helposti tummemman lopputuloksen saamiseksi ilman, että se lopputulos on kuitenkaan sotkuinen tai vahamaisen paakkurainen. Jälki on tarkkaa.

Miinuksena itseteroittuvalle kynälle on sanottava se, että kun tuotetta pyörittelee ulos, sitä ei enää saa takaisin, ja toisaalta ei koskaan tiedä kuinka paljon tuotetta on vielä jäljellä. En siis ole täysin vakuuttunut siitä, ettäkö ostaisin tätä uudelleen, niin loistava kuin tuo väri ja sen laatu muuten onkin.

Kulmakarvageeleistä olen käyttänyt jo hetken Lumenen halpisversiota, joka hoitaa hommansa kyllä oikein pätevästi. Macin Brow Set -geeleistä löytyy eri värejä sekä ihan kirkasta geeliä - omassa keskiruskeassa sävyssäni Beguile on mukana ihan vähän kimalletta, joka ei kuitenkaan karvoissa juurikaan näy. Sellainen haukku pitää sanoa, että Brow Setin harjalla on Lumenen versiota vaikeampi saada tarkkaa jälkeä sotkematta karvojen ulkopuolista ihoa - tai kenties yritän liikaa. Ehkä se johtuu vain pitempään avattuna olleesta putelista, mutta aivan kuin Lumenen geeli olisi hieman kuivempaa, vahamaisempaa, ja täten myös vähemmän helposti sotkevaa.

Eniveis, sävyllä Beguile voisi myös ihan yksinään kiireisinä päivinä valmistaa kulmansa päivän koitoksiin, mikäli ei kertakaikkiaan ole aikaa kynäilyyn. Lumenen geeli kun taas on ihan himppasen tummempaa, ja jälki sen mukaista - voimakkaampi ja jo liiankin tumma. Se vaatisi sitten puuterointia kaverikseen, jolloin jälki on helposti sitten taas aika... no, jauhoisen puuterinen ja turhan harmaa. Nähtäväksi nyt kuitenkin vielä jää, ihastunko Brow Setiin riittävästi ostaakseni sitä vielä joskus uudelleen.

What a splurge.

The Pirate Bay on sensuroitu

2012-01-09T19:19:00.005+02:00

Nyt se on tapahtunut: torrent-sivusto The Pirate Bay on sensuroitu Suomessa Elisan ja Saunalahden asiakkailta. Vastaavaa estoa on haettu muillekin operaattoreille. Tämä tapahtui, vaikka oikeuskäsittely on vielä kesken. Sensuurivaatimusten takana ovat Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) ja Musiikkituottajat - IFPI Finland ry. Kiitos siis kovasti tästä heille!
Tsek Elisan asiakastiedote.

Erikoisuutena tässä sopassa sensuurilistalle on päätynyt myös sivusto Piraattilahti.fi, joka ei edes ohjaa The Pirate Bayhin, vaan suomalaisille Effin sivuille! Näin niitä vääriä mielipiteitä sensuroidaan, kun sähköisiin oikeuksiin erikoistuneen yhdistyksen osoite päätyy sulkulistalle, kas vain, varsin sopivasti. Vaikka olisi kuinka ymmärtäväinen, niin parhaimmillaankin tästä pitää todeta, ettei näitä osoitteita sen kummemmin tarkistella, lätkäistään vaan sensuroitavaksi jotain, mikä kuulostaa tarpeeksi epäilyttävältä jonkun mielestä. -.- Ja samaa on siis vielä luvassa myös muille operaattoreille, odotetaan vain vuoroamme.

Onneksi sensuuri on aika helppo kiertää - jos nyt sen verran osaa nettiä käyttää, että etsii siihen ohjeet ja noudattaa niitä. (Copy pastauksellakin selviää: osoitteella http://piraattilahti.org/ pääsee The Pirate Bayn sivuille.) Myös Suomen Kuvalehti kertoo, miten sensuurin voi seitsemässä sekunnissa kiertää.

Sensuuri aiheuttaakin eniten ongelmia juuri niille, joiden tietotekninen taito on riittävän ontuvaa tai heikkoa, ettei tämä onnistu - hehän tästä kärsivät eniten, ei tasan yksikään asiaan vähääkään perehtynyt piraatti. Oliko nyt reilua?

Että geegee, hyvin tehty, nyt on viihdeteollisuus pelastettu tuholta ja turmiolta! Lisää vaan sensuuria niin koko maailma pelastuu! Kiinan malliin. Lisää vaan täysin tehottomia kieltoja ja estoja, niin kyllä siitä hyvä tulee.

Tsek myös Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahden blogaus: The Pirate Bay sensuroitu ja Uuden Suomen uutinen Pirate Bayn Suomi-sulku: "Ruotsalaiset näyttävät keskisormea".

Lisäys klo 19.40: Lainatakseni vielä Lauri Vanhalaa Suomen Kuvalehdestä:
"Tällä hetkellä ei ole olemassa teknistä ratkaisua, jolla piratismin voisi estää, eikä sellaista ole näköpiirissäkään. Artistit ja levy-yhtiöt haluavat rahansa, mutta yksittäisten operaattorien ja hakukoneyhtiöiden umpimähkäinen hätyyttely ei taida valitettavasti parantaa tilannetta. Se on vain turhaa työtä kaikille osapuolille."

Kuvakaappaus The Pirate Bayn sivuilta 9. 1. -12. Kuvassa viitataan Antti Kotilaiseen, joka on TTVK:n toiminnanjohtaja.

P.s. Tsek myös hakkeriryhmä Anonymousin jäseneksi itsejulistautuneen hakkerin haastattelu ja lue, miten TTVK:n ja IFPI Finland ry:n sivut tänään kaadettiin.

Vuonna 2011

2012-01-08T21:35:00.003+02:00

Tämä olkoot nyt virallisesti viimeinen katsaus vuoteen 2011. Kysymykset muodossa "tämän vuoden aikana" mutta mennään nyt näin, kun Noorakin, jolta tämän haasteen kopioin. ;) (Samainen nainen taisi ottaa muuten tuon ylimmän kuvankin. :))

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En sanoisi ystävyydeksi, mutta uusia tuttavuuksia kyllä.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Käynyt ulkomailla ilman porukoita. :D Ja nähnyt itseni mielessäni valmistumassakin joksikin joskus.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Koko ajan. :D

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Lue vaan tämä postaus. :) Mieleen on myös jäänyt eräs intenssiivikurssi alkusyksyltä, jota piti yhdysvaltalainen professori Clifford Christians aiheenaan mediaetiikka. Pari viikkoa lukemista ja kirjoittamista ja luennoilla istumista oikeasti aamusta iltaan, mutta se oli niin sen arvoista, vaikka väsyttikin kamalasti sen jälkeen. Harvoin opiskelu on ollut noin inspaavaa kuin se tuolloin parin-kolmen viikon aikana oli. Ai niin, ja kesähelteinen viikko Kiskon mökillä oli ihan parasta, kun ei ollut niitä hirveitä hyttysiäkään, ja järvessä oli tarpeeksi lämmintä vettä.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En varsinaisesti. Ehkä vähän.

MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Enpä kovin olennaisesti ainakaan. Kenties olen saanut parempaa tunnepuolen ymmärrystä asioista ja kehittänyt jotain sisäistä empatiaa kaikkea mahdollista kohtaan. Jotkin asiat selkiintyivät mielessä ja olen kenties vähän oppinut jotain uutta itsestänikin. Olisi kuitenkin ollut kiva kehittyä ihmisenä enemmän, aika paikallaan junnaamista tää sisäinen kasvaminen on nyt ollut. Suhtautumiseni liikuntaan on varmaan muuttunut eniten.

2. Oletko lihonut?
Lihonut ja laihtunut ja lihonut.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En, mutta olisin halunnut sen tatskan. En vaan vieläkään ole lyönyt lukkoon yhtäkään ideaa, designia tai paikkaa.

RANDOM:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Eräs tyttö koululta.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En harrasta semmoisia. Yritän luoda itselleni päämääriä, joita myös toteutan, pitkin vuotta tilanteiden mukaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Noup.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei onneksi.

5. Missä maissa kävit?
Iso-Britanniassa ainoastaan.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Olisi kiva matkustaa enemmän. Olisi kiva ottaa vihdoin se tatska. Olisi kiva saada hankittua uusi kameranrunko. Olisi kiva kasvattaa vihdoin oma luonnollinen väri tukkaan. Olisi kiva saada vihdoin edistettyä nämä ketun opinnot johonkin välietappiin asti.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
Lienee tuo eduskuntavaalipäivä 17. 4. Se nimittäin edelsi syntymäpäivääni, ja oli kuitenkin useamman vuoden kollektiivisen työn huipentuma, ainakin mulle. Edessä onneksi vielä lisää näitä, oli se oma rooli niissä mikä tahansa.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Varmaan ton Svenska för journalister -kurssin suorittaminen ja vieläpä ihan keskitasoisesti. :D En olisi nimittäin ikinä uskonut saavani sitä ensiyrittämällä läpi. Ja noh, edariehdokkana oleminen on jotain, mistä olen kyllä ylpeä, mutta sekin tuntui helpommalta hommalta kuin tuo ruotsi, jonka takia tuli itkuakin pariin otteeseen väännettyä. ;o Nyt kun on tilastomatikan & SPSS:n kurssi sekä tuo ruotsi suoritettuna, alkaa jo tuntua siltä, että selviää ihan mistä vaan.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
En saanut vieläkään hoidettua pois alta erästä typerää rästitehtävää...

10. Kärsitkö vammoista?
Joku jännä nenävamma mun nenässä asusti, kun oli ontelot tyyliin kuukauden tukossa. Verikoe sanoi bakteeriksi, ja antibiooteillahan se sitten heti lähtikin vetämään.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Vibram FiveFingers -paljasjalkajuoksukengät, Michael Korsin rannekello, Lontoon liput ja Dr Denimin farkut. Ja Vagabondin korkonilkkurit. Ja se Zaran blogilaukku. :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Anonyymien kommentoijien mun blogissa. :D Varmaan ennätyksellisen hyväkäytöksinen vuosi. Hyvä te!

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ei voi sanoa ketään yksittäistä ihmistä, kun kaikenlaiset kohtaamiset, joista pahaa mieltä tulee, herättää aika yleismaailmallista ahdistusta koko ihmiskuntaa kohtaan. Se on oikeastaan vielä pahempi. Yhden ihmisen voi sentään sivuuttaa vain yhtenä ihmisenä, mutta jos alkaa tuntua kasaantuvasti siltä, että koko maailma on täynnä pelkkiä pahantahtoisia ja toisilleen milloin milläkin tekosyyllä armottomia perseitä, siltä onkin jo vaikeampi päästä pakoon. Tän tunteen kanssa sitä sitten joutuu kamppailemaan alituiseen, koska eihän se vaan VOI pitää oikeesti paikkaansa. Eikä pidäkään! Ei aina edes niiden yksittäisten ihmisten kanssa - varmastihan joku heilläkin on joka heistä tykkää, ja joillekin nuokin ihmiset ovat (toivottavasti ainakin) kivoja.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Elämiseen ja turhuuksiin. Mihinkäpä muuhunkaan. ;o

15. Mistä innostuit eniten?
Lontoosta, vaaleista ja Kiskosta.

16. Vuoden 2011 ihmiset:
Kieltäydyn tästä. En osaa, en pysty.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Olen aina vähän apeana vuodenvaihteen jälkeen, koska aina tuntuu siltä, ettei ole ehtinyt levätä tarpeeksi ja taas uudet asiat alkavat tupata ja kaatua päälle, mutta kenties tänä vuonna tuntuu vähän paremmalta kuin viime vuonna tähän aikaan.

18. Lihavampi vai laihempi?
Plus miinus nolla.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Plus miinus nolla. :D

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Kaikkea. Mm. nukkumista. -.-

21. …entä vähemmän?
Herkuttelua olisi voinut jättää vähemmälle, ja samoin alkoholia.

22. Miten vietit joulun?
Niinkuin joka vuosi, Kalevassa mummun luona. Tänä vuotena ekstrajännyytenä pyhäpäivien ratoksi esseiden vääntäminen hehkuviinin ja kuoharin siivittämänä.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Olisi ollut ihan jännää saada piraateille se eduskuntapaikka jo nyt ekoissa vaaleissamme. ;)

24. Rakastuitko vuonna 2011?
Farkkuihin ja maantienvärisiin hiuksiin. ;o

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Juttu vuoden joka illalle! Eiku en mä niin nopeesti tätä blogia olekaan tänä vuonna päivittänyt, my bad.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Twin Peaks ja Game of Thrones jäivät mieleen. The Shield tuli katsottua loppun.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Näinkin voi sanoa, vaikken jaksakaan vihata (se vie liikaa energiaa), vaan pikemminkin olen kiinnostumaton. En olisi odottanut hänestä, että hän uskoisi minusta sellaista täydellisesti itselleni vastakohtaista kuin esitti uskoneensa. Ei selitystä, ei katumusta, ei anteeksipyyntöä, ei mitään -> ei minun kiinnostuneisuuttani. Olkoot.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jack Londonin "White Fang". Hyvä kirja, mutta en ole ehtinyt tänä vuonna juurikaan lukea fiktiota, joten ehkä parempiakin olisi ollut tarjolla tuolla kirjahyllyssä... Nyt olen aloittanut miehen joululahjakirjan Hell's Angel (Ralph Sonny Bargerilta), joka vaikuttaa seuraavalta potentiaaliselta koukuttajalta.

Tenttikirjoista paras oli Judith Halberstamin "Female Masculinity", joka oli niin kiinnostava, että harkitsen sen ostamista omaksi. Myös Arto Jokisen "Panssaroitu maskuliinisuus" oli jännä ja piti sisällään kiinnostavia ajatuksia, vaikka siinä olikin vanhentunutta tietoa parisuhdeväkivallan jakautumisesta, ja vaikka en allekirjoitakaan lähinnä salaliittoteorialta kuulostavaa patriarkaatin käsitettä, ja miksi ihmeessä miestutkimuksen pitää olla erikseen "etuliitteisenä" kriittistä, kun naistutkimuksen ei tarvitse.

29. …entä musiikillinen löytö?
Sanotaanko nyt vaikka Leonard Cohen. Miehen äiti on kyllä jo useamman vuoden soitellut tyypin levyjä ja olen saanut runsaasti sitä kautta altistusta, mutta viime vuoden aikana olen hakeutunut itsekin kuuntelemaan tuota käheä-äänistä kaveria. Samassa syssyssä myös Topi Sorsakoski on alkanut kuulostaa koko ajan paremmalta ja paremmalta... Kähise mulle, baby!

30. Mitä halusit ja sait?
Halusin ja sain aika paljon materiaa (mm. tärkeistä tärkeimmän, Macbook Pron kosahtaneen muinaisen Powerbookin tilalle, en oikeasti tietäisi mitä tehdä, jos mulla ei olis rakasta ja matkaystävällistä mäkkiläppäriä alla, oon kait aika kyborgi jo pääni ulkoisine muistineineni ja prosessreineni) ja tärkeitä kurssisuorituksia. Halusin myös lämpimän ja ötökkävajaan kesän, ja senkin sain! ;) Alkaneelle vuodelle voisin haluta uutta kameranrunkoa, mutten tiedä, onko se realistinen halu. Myös toinen ötökkävajaa ja lämmin kesä kelpaisi.

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Vielä paremman fyysisen kunnon ja ulkomuodon. :D Ehkä sitten tänä vuonna... Pitäisi kyllä olla enemmän Yoda tän asenteen kanssa.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Black Swan, Drive, Melancholia. Ensimmäisen olen nähnyt nyt varmaan jonkun viisi tai kuusi kertaa, ja melkein jokaisella kerralla parkunut/rääkynyt lohduttomasti ja vuolaasti lopussa. Sen ote ei vaan hellitä.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Lainaan postaustani: "Synttärit menivät kotona kaikkea paheellista harrastellen. Kebabit haettiin, samoin kuohuvaa juotavaa ja päälle vielä mässytykseksi sipsejä ja olutta. - - Jotenkin nää oli kyllä parhaat synttärit ikinä, lieneekö asiaan sitten vaikuttanut tuo piraattien vaalimenestyskin (ja oma sijoitus 11:ksi piraattien valtakunnallisella äänilistalla, ehdokkaita tosiaan oli se 127), vaiko sitten tuo ihanan aurinkoinen kevätsää ja ylipäätään tunne siitä, että nyt on asiat tosi hyvin. Joka tapauksessa mässäily oman rakkaan kanssa leffojen parissa on ihan jotain parasta."

34. Ketä kaipasit?
Miestä tuli ikävä työreissuillaan.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Mies, ehdottomasti, se osaa kertoa mulle, ettei mun huolet ole niin maailmanloppu kuin ajattelen niiden olevan. Ja valokuvaus, ja tämä blogi, vaikken olekaan voinut antaa näille asioille niin paljoa aikaa, kuin olisin halunnut tai jaksanut.

MUUTA:

1. Oletko joutunut tappeluun?
En fyysiseen. Verbaaliseen mahdollisesti useamminkin kuin kerran. Ainakin on alkanut päätä särkeä!

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Kyllä olen. Lähes kaikki varmaan ovat. :D

3. Oletko juonut ”perseitä”?
Olen, ja voin sanoa, että useammin kuin kerran. Mun perseissäni tosin muisti ei koskaan mene enkä sammu tai sekoile hallitsemattomasti, lähinnä persetilan huomaa pyörrytyksestä ja siitä, ettei ole tajunnut perseiltään juoda riittävästi vettä, mikä johtaa aamulla päänsärkyyn ja mahdollisesti huonoon oloon. Vähän saatan myös tanssia. Disclaimer: pienet ja vaikutuksille alttiit lapsokaiset ja muut edesvastuuttomat alaikäiset luonnollisesti tietävät, ettei pidä tehdä niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon: don't do it. -.-

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Toivoisin, etten olisi osallistunut joihinkin keskusteluihin, ollut niin töykeä joissakin tilanteissa tai tilannut sitä aivan liian suurta tortilla-lautasta Amarillosta, taas. :D Se ähkyyntymisen tunne on lähellä kuolemaa... :D

Haasteen saa tästä napata tehtäväkseen kuka vaan! ^^

Saaran värisevät viiksikarvat via Blurb.com

2012-01-05T12:15:00.002+02:00

Tein kirjan, hups.

Noh, kyseessä on "vain" valokuvakirja, ja tein sen varta vasten lahjaksi miehen äidille ja tämän siskolle, molemmille omat kappaleensa. ;) Teemana on Saara, tuo mainio salmiakkikuono, jota olen kuvaillut ahkerasti muutaman viime vuoden ajan. Itse kirjakin on ollut työn alla varmaan yli vuoden, kunnes lopulta kursin sen kokoon päivää ennen viimeisiä tilauspäiviä, jolloin sen vielä sai jouluksi toimitettua määränpäähänsä. Nimeksi annoin tälle suurella rakkaudella tehdylle valokuvakirjalle Saaran värisevät viiksikarvat. Se on lopulta hyvin henkilökohtainen kirja, koska sen tarkoitus on kuvata tuota lähipiirin rakastamaa kattia - samasta syystä se varmaan puhuttelee kaikista parhaiten tuota samaista lähipiiriä. :)

Kirjan kokosin Blurb.comin ilmaisella Booksmart-ohjelmalla, joka tarjoaa erilaisia valmiita layoutteja erilaisiin julkaisutarkoituksiin, mutta joita voi myös vapaasti itse muokata ja tuunata. Kaikista automaattisimmillaan ohjelma osaisi lätkäistä kansiollisen valokuvia ennalta määritellyillä asetuksilla kirjan sivuille, mutta itse tykkäsin sommitella ja rakennella aukeamia vähän harkitummiksi kokonaisuuksiksi. Aika lailla kaikkeen voi itse vaikuttaa: miten kuvalaatikot asettuvat sivuille ja kuinka monta niitä on milläkin sivulla, tekstiä ja ornamentteja voi lisätä miten haluaa, kuvat voivat olla vaikka koko aukeaman kokoisia... Ja tietysti kannen ja takakannen saa tehdä juuri sellaiseksi, kuin haluaa. :) Booksmart varoittelee vain reunojen tarkkailemisesta tai kuvakoon riittämättömyydestä.

Kirjoja saa tehtyä vähän eri kokoisina, pehmeillä tai kovilla kansilla, paperinlaadun voi valita ja kirjasta voi tehdä niin pitkän kuin haluaa - toki se vaikuttaa portaittain hintaan, joka muutenkin riippuu aika lailla kaikista muistakin tehdyistä valinnoista. Tämän 80-sivuisen, 20 x 25 cm -kokoisen kirjan hinta esimerkiksi vaihtelee kannesta ja paperivalinnoista riippuen siinä vajaan kolmenkympin ja neljäkympin hujakoilla. Kuljetus tapahtui lähettipalvelun avulla, ja kirja matkasi Euroopan sisällä Hollannissa sijaitsevasta kirjapainosta. (Visa Electron kelpasi maksuvälineeksi.) Onhan se nyt hienoa pidellä käsissään ihan itse tehtyä teosta, ja vielä parempaa antaa sellainen lahjaksi. ^^ Myös painolaatu vaikuttaa hyvältä, eikä nyt ainakaan ensimmäisissä läpiselailuissa sivujakaan irtoillut. :D

Mikään ammattilaistuotos tämä ei tietenkään missään nimessä ole, ei kuvanlaadun tai visuaalisen ilmeen kannalta, ja kuvissa on mukana myös tosi vanhoja ja sitä kautta vähän kehnompia otoksia, mutta on tämä silti erittäin kiva kotialbumiteos, joka lämmitti saajiensa, ja myös antajansa mieltä. :) Sain jopa miehen siskolta kommentiksi, että tämä on hienoin kirja, jonka hän omistaa.

Vastaavanlaisia kirjoja voisi tehdä kuka vain vaikkapa häistään, matkoistaan, bloginsa kuvista tai omasta valokuvaprojektistaan. Blurb tarjoaa myös mahdollisuutta painattaa kirja suoraan Facebook-kuvistaan tai Instagram-kuvistaan. Myös teksipainotteisempien teosten tekeminen on ihan mahdollista - vain taivas on rajana!

Tulen luultavasti itse käyttämään Blurbia ja Booksmartia tulevaisuudessakin, ellei jotain parempaa sitten kävele vastaan.

Saaran värisevien viiksikarvojen sähköisen esikatselun voivat kiinnostuneet selata tästä. Jos nyt joku haluaa itselleen juuri tämän saman kuvakirjan, sen voi halutessaan sitten ostaa suoraan Blurbin kautta itselleen. Olen lisännyt pohjahintoihin pienen oman lisän, jonka sitten saan itselleni - tarkoittaa siis myös sitä, että Blurbin kautta voi myös itse kukin myydä näitä ikimuistoisia teoksiaan. Ihan hauska systeemi siis kaikin puolin. ^^

Mukavia kirjantekohetkiä itse kullekin, ken siitä nyt tässä innostuu! ^^

Thingu

2012-01-05T01:25:00.000+02:00

Pingu meets The Thing. Thingu!

2 x COS

2012-01-04T13:00:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen asu, olkaatten hyvät, ja samaten kiitos miehelle, joka ne kuvat jälleen kerran kivasti tallensi. ^^

Itselle hankitusta joululahjapaketista kuoriutui parikin COSin villaneuletta. Pitkähihainen, ohut paita, jonka suuaukossa on napitus, sekä poolokauluksinen, hihaton liivineule, jonka takaosa on pidempi kuin etuosa. Löysän ja telttamaisen ulkomuotonsa ansiosta sitä on hanka saada kuviin imartelevasti, mutta yksinkertainen ja leppoisa säkki on mukava silloin, kun haluaa hautautua johonkin lämpimään.

Tiedän myös, että samanlainen löytyy ainakin Jenna K:lta, Sandralta ja Charlielta (kaikilla kiehtovasti ihan oma tapansa pukea täsmälleen sama vaate). Ai niin siis mikä vaatestalkkeri? :D Tätä vielä stailataan.

Itselle hankittu joululahja, köh, joskus marraskuussa, on myös tuo *kullan*värinen Michael Korsin jättikello, joka nyt sitten muutaman rihkamakorun ja laukkudetaljin (oho, tuli taas epäsuomea suomen sijasta) ohella saa jäädä ainoaksi kosketuksekseni kullanhehkun ja ylenmääräisen blingin maailmaan. Kello jo yksistään on aivan riittävän bling, joten sen kaveriksi ei välttämättä mitään muuta edes tarvitse. Ripaus jotain aivan ylitseampuvan *rikasta* muutoin yksinkertaiseen, tummanpuoleiseen tyyliin.

En luettele tähän kaikkia niitä miljoonia blogi-ihmisiä, joiden ranteissa olen bongannut, kuolannut, rakastanut ja lopulta itsekin sortunut tähän kultaiseen kahleeseen.

Villapaita x 2 - COS, housut - Filippa K, kengät - Vagabond, kello - Michael Kors

Lumet ne senkun tulee ja menee. Yrittäisivät nyt neuvotella ja saada asiasta jonkun konsensuksen. Sohjo ei ole pop.

Viihteellistä keskiviikkoa teille!

Joululahjat ja välitila

2012-01-02T15:50:00.000+02:00

Uusi vuosi, uudet stressinaiheet, mutta ensin vielä joululahjani, joista on kiireen keskellä varmasti iloa. :)

Paljon suklaata (kuvassa on joku murto-osa siitä todellisesta karkkimäärästä :D), Urban Decayn Naked-luomiväripaletti, josta on sitemmin ilmestynyt myös vähän toisenlainen versio, ohuita villasekoitesukkia, villasukkahousut (tästä on tullut jo vuosittainen perinne :D), Tigin Candy Fixations -sarjasta tukkaa tuuheuttava ja juuria nostauttava Sugar Shock -suihke, iso kasa Finnkinon leffalippuja, kehuttu ja ylistetty Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaani sekä kuvista puuttuva Black Swan -blu ray.

Erittäin viihdyttäviä, mutta myös käytännöllisiä lahjoja siis. Erityisesti ne suklaat... ;D

Olen aina uuden vuoden jälkeen tosi ristiriitaisissa fiiliksissä, lähinnä, koska on juuri mukamas pitänyt olla aikaa lomailla, mutta eihän opiskelijalle mitään lomaa ole edes virallisten lukukausien ulkopuolella. Toisin sanoen, ei ole tuntunut lomalta kuin parina päivänä, kun on voinut hyvällä omatunnolla luopua stressaamisesta. Muutoin olen joko tehnyt hikihatussa, tai sitten ajatellut kylmänhiki selässä mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Viikon päästä alkavat taas uudet kurssit, ja mua lähinnä väsyttää ja masentaa. Keskittymiskyky ja paineensieto on nyt alentuneessa tilassa, enkä osaa kuvitella itseäni juuri nyt yhtään minnekään. Ja yli kaiken suorittamiseen ja taloudelliseen tuottavuuteen uskovat poliitikot vielä haluais tästä selkänahasta repiä sen sielunkin ihmisestä. Tenttikirjatkin jälleen tuossa vieressä odottavat avaamistaan kysellen, että meinaatko feidata, häh, meinaatko... Joululomat, välipäivät ja sen sellaiset tuntuvat tässä olevan jotain tosi erikoisjännää limboa.

Ei ihme, että olen hankkinut itselleni pari ekstrajoululahjaa. :o
Palaillaan piakkoin toivottavasti enegisemmissä tunnelmissa!

Paljasjalkakengät Vivo Barefoot

2011-12-31T22:15:00.001+02:00

Paljasjalkakenkäilystä viime kesänä innostuneena olen pitänyt silmällä myös muita merkkejä, joissa nojattaisiin jalan luontevaan asentoon ja mahdollisimman vähäiseen askelluksen muuttamiseen pohjallisen ja kengän rakenteen kautta.

Olen nimittäin alkanut suhtautua aika epäileväisesti juoksupopoissa paksuihin pohjiin ja jykeviin pehmusteihin kantapään alla, mutta makunsa ja askellustapansa toki on kullakin omanlaisensa. Itse en ole havainnut paljasjalkakenkien hehkutettuja etuja, kuten polvien ja selän kuntoutumista, mutta toisaalta eipä niissä ole mitään vikaa ennen ollutkaan. :D Jalat sen sijaan eivät ole allekirjoittaneella paljasjalkakenkien kanssa kipeytyneet edes totutteluvaiheessa. Juoksu kävi kuin olisi lentänyt, jalat tuntuivat painottomilta ja vauhti nousi kovaksi.

Yksi näistä merkeistä on aika kiinnostava, nimittäin Vivo Barefoot, jonka olen bongannut Spartoosta. Näissä ei ole erillisiä varvasosioita jokaiselle varpaalle, vaan kengät näyttävät ihan tavallisilta kengiltä, mikä lienee ilouutinen kaikille niille, jotka saattavat häiriintyä hassunnäköisten kenkien aiheuttamasta kiinnostuksesta lenkkipoluilla. Kenkiä löytyy merkiltä niin urheiluun kuin tavalliseen käveleskelyynkin, ja pohjien paksuudet hieman vaihtelevat sen mukaan. Saattaapa lähteä kengät tilaukseen... Ovat muuten nekin monet sopivasti alennuksessa. ;)

Tämä ei tokikaan ole ainoa vastaavanlainen "tavalliselta" kengältä näyttävä kenkämerkki, mutta tällä hetkellä se lienee ainoa Spartoon valikoimassa. Toivottavasti valikoima vastaisuudessa laajenee, nimittäin paljasjalkakenkiä on tuntunut välillä olevan vaikea Euroopasta tavallisista kenkäkaupoista löytää, puhumattakaan kätevistä sovitus- ja palautusehdoista.

Vivo Barefootin kengät oikealta vasemmalle ja alhaalle: Miles Pull Up, Kali, Evo ja Boxing Boot.

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

Vuoden 2011 parhaat jutut

2011-12-31T17:55:00.003+02:00

Ajattelinpa tehdä pientä listausta vuonna 2011 tapahtuneista parhaistakin parhaimmista jutuista. Negatiivisudessa vellominen on aina helppoa, "olisi pitänyt" -ajatuksia löytyy enemmän kuin niitä ehtii laskea ja itsensä ruoskiminen on helpointa ikinä, joten on kiva välillä keskittyä ihan pelkästään kaiken mukavan muisteluun. Sitä varmaan sietäisi kaikkien harrastaa useammin, ettei ehdi kyynistyä tässä kamalassa maailmassa. ;)

Eli tässä siis parhaat jutut vuodelta 2011:

1. Eduskuntavaalit ja kansanedustajaehdokkuus niissä Piraattipuolueen riveissä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin tekeväni jotain oikeasti hyödyllistä, tärkeää ja merkityksellistä. Sitä tunnetta varmaan monet meistä tavoittelevat, enemmän tai vähemmän. Saada tehdä jotakin, jolla on oikeasti väliä, ja jossa työnsä jäljet myös näkee. Parhaiten mieleen ovat jääneet ne monet blogikommentoijat, jotka kertoivat kiinnostuneensa piraateista tai edes ylipäätään politiikasta vähän enemmän blogini tai ehdokkuuteni ansiosta. Se on mulle henkilökohtainen voitto, ja muistelen sitä aina ja iänkaikkisesti lämmöllä.

Oli myös aivan mielettömän makeeta päästä kohtaamaan vaalimökillä mitä erilaisimpia ihmisiä, juttelemaan heidän kanssaan, harjoitella omia puhujantaitoja ja huomata, miten joku aineissa oleva, ulkoisesti sotkuinen ja ojasta kömpineen näköinen narkomaani, joka kantaa huolta lasten hyvinvoinnista, yhtäkkiä onkin paljon vähemmän pelottava, kuin muiden ehdokkaiden homoudesta aggressiiviseen sävyyn tivaava, ihan selvin päin oleva, ulkoisesti oikeinkin siisti keski-ikäinen mieshahmo, tai eräs toinen selvin päin ollut nuorempi homofoobikko, jota tuntui kamalasti kiinnostavan adoptioasioissa kuka panee ketä mihinkäkin reikään. Ihmisten käyttäytyminen ja heidän sanomansa kertoo paljon enenmmän kuin ulkoiset vihjeet tai ulkomuoto - kannattaa kuunnella, mitä ne ihmiset oikeastaan sanovat erilaisten maskiensa takaa.

Oli myös mahtavaa se, miten monet vanhemmat ihmiset toivottivat kaikesta erimielisyydestäänkin huolimatta onnea vaaleihin ja olivat mielissään, että nuoret ovat aktiivisia tärkeissä, yhteisissä asioissa. Jotkut jopa halasivat. Eläkeläisetkin tulivat mökille parhaan kahvin perässä ja olivat hyvin kiinnostuneita piraateista, ainakin sen kahvikupposen ajan ;). Eräät työmatkalla olevat jenkit ottivat kuvia kännykkäkameralla, haastattelivat vaaleista ja lähettivät myöhemmin kuvat sähköpostilla. :) Se kaikki oli oikein avartavaa ja hauskaa. En unohda näitä moninaisia kohtaamisia koskaan. ^^

Myös itse piraattiyhteisö vaalien ympärillä oli ja on edelleen mitä mainioin, niin irkissä kuin kasvotusten mökilläkin. Pienessä porukassa joutuu pitämään tiiviisti yhtä, tsemppaamaan toisia ja pakostakin tulee tutustuttua muihin. Piraatteihinkin mahtuu ihmisiä moneen lähtöön, ja tarkoitan sitä ihan oikeasti, mutta on mahtavaa, miten se yhteinen näkökulma tiettyihin asioihin yhdistää ihmiset ihan oikeasti tekemään yhteistyötä muutamista erimielisyyksistä ja kahnauksistakin huolimatta. Yhteinen päämäärä on tärkein, kaikki meistä haluaa kuitenkin osapuilleen samoja asioita. Se antaa aina toivoa siitä, että meillä ihmisinä on jotain mahdollisuuksia työskennellä yhdessä paremman maailman eteen (sanon tämän senkin uhalla, että se kuulostaa tosi imelältä kliseeltä, mutta se on aidosti kokemukseni tunnetasolla).

Okei, myös ne 280 ääntä lämmittivät mieltä. :) Ja toki myös se, että piraattipuolue nousi suurimmaksi eduskunnan ulkopuoliseksi puolueeksi, ihan tyhjästä, meidän työmme ansiosta. Suomen suurin kannatus taisi piraateilla olla muuten Hervannassa lukemalla 7,3% ;) Kotikentät, wohoo! o/ Sillä mentiin Keskustan ohi ja tasoihin Vasemmiston kanssa. ;) Kiitos vielä kerran miljoonasti kaikille äänestäneille, äänestitte ketä tahansa!

2. Lontoo Nooran ja Kaisan kanssa. Olin edellisenä syksynä käynyt Lontoossa elämäni ensimmäistä kertaa miehen ja mummuni kanssa, mutta reissu tyttöporukassa on tietysti erilainen. Ja voi elämä, miten meillä oli hauskaa!

Ensimmäisenä iltana pubin ulkopuolelle (sisään kun ei mahtunut, noh ainakin lähikaupan siiderit olivat saleesti halvempia kuin baarin juomat) seuraamaan Suomen uskomatonta maailmanmestaruusottelua ja juhlimaan siinä samalla muiden suomalaisten tai muiden suomitsemppaajien kanssa, sitten epätodellinen matka takaisin hotellille samalla, kun puhelimiimme virtasi tekstiviesteinä tilannepäivityksiä Suomen sekoamisesta ja lopulta paluu takaisin keskelle voittajien alkoholisekoilupuintia ja Poika on tullut kotiin -biisin soittelua joka paikassa.

Almost sober, ja "tuolla noin" ne nyt pelaa.

Muutoin tutkimme kaupunkia, käveleskelimme ympäriinsä, shoppailemme paljon ja antaumuksella, söimme hyvin ja heitimme huonoa läppää. Viikko meni ilman kärhämöitä, ja kotiinkin palattiin edelleen ystävinä. ;) Parhaiten mieleen jäi kenties päivä Brightonissa, tuossa mielettömän upeassa rantakaupungissa. Sinne voisi joskus tehdä pitemmänkin reissun.

3. Juoksuharrastuksen jatkuminen läpi kesän. Aloitin jo toissakesän lopulla jonkinlaista lenkkeilyä, mutta vasta kuluneena vuonna sain siihen päälle rutiinin. Hankin jopa juoksutrikoot ja paljasjalkakengät. ;) Olen suorastaan vihannut juoksemista ja hölkkäilyä yläasteelta lähtien, enkä ole periaatteestakaan edes yrittänyt kohottaa kuntoani, mutta kun alkaa ajatella katoavaista ruumistaan ja liikuntakyvyn menemistä sitten vanhemmalla iällä... Johan löytyy liikettä niveliin.

Euforiaa en ole kyllä vielä mistään liikunnasta kokenut, mutta ainakin voi olla tyytyväinen itseensä, seurata kehitystään ja ja huomata, miten lihakset pikkuhiljaa rakentuvat kuljettamaan ihmistä vähän tehokkaammin vähän pidemmälle. Ja samalla voi juosta kaiken henkisen tuskansa ulos. Ei se siihen lopu, mutta antaa jännästi potkua lenkeille.

Valitettavasti harrastus aika lailla lopahti syksyn tullen, mutta tässä keväämmällä aion hankkia talvilenkkeilyyn sopivat juoksukengät ja juoksutakin, jotta pääsisin taas huhkimaan. Olen varmasti juossut kaikkia aloittelijanohjeita vastoin ja pitänyt aivan kamalan kovaa vauhtia, juossut pienessä ajassa hirveän kovaa itseni loppuun, mutta toisaalta eräs konkari on sanonut, että aivan sama, juokse niin lujaa kuin juokset, kunhan jalkoihin ei ala sattua. Vainoharhaisena ajattelin käydä myös tutkituttamassa sydämeni.

Vaari, tuo hiihtoneuvos, kääntyisi haudassaan aktiivisuudestani. Tai pikemminkin hyppäisi sieltä ilakoimaan.

Ja nyt juhlallisuuksien viettoon!
OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012 TEILLE KAIKILLE MAHTAVILLE LUKIJOLLE! Ensi vuonna taas nähdään. ;)

Vuosi 2011 asuina

2011-12-31T08:15:00.000+02:00

Kerrataanpa vähän, millaisia asuja sitä mahtuukaan kuluneeseen vuoteen. :)

Olen kuvannut vähemmän asuja kuin aiempina vuosina, mutta olen taas tuntenut kehittyneeni ja löytäneeni juttuja, joista pidän, ja jotka sopivat minuun.

Tyylini on kenties muuttunut hieman ryhdikkäämpään ja siistimpään suuntaan. Olen suosinut enemmän jakkuja, ballerinoja ja korkonilkkureita kuin aiemmin, olen hankkinut parikin kaunista laukkua, innostunut rannekelloista ja hankkinut viidet mustat pillifarkut vuoden aikana (näistä yhdet varakappaleiksi :D). Myös halkoihameet ovat löytäneet vaatekaappiini, samoin kesällä shortsit.

Tukka tummeni lähes mustaksi, ja aivan loppumetreillä otti jälleen askeleen kohti vaaleampaa.

Saa nähdä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. ;)

Tsekkaa Spartoon alennusmyynnit!

2011-12-30T17:24:00.001+02:00

Tsekatkaapas kaikki Spartoo-nettikaupasta nyt meneillään olevat alennusmyynnit! Esimerkiksi lähes kaikki Vagabondit ovat alennuksessa... Yllä ovat omat suosikkini!

Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: Audrey Lo, Florence Boot, Dee, Kareno Classic ja Laura.

Nuo ihan ensimmäiset kengät varmaan näyttävätkin tutuilta, omistan nimittäin samanlaisen parin vuohennahkaversioina. Olen sittemmin saanut Spartoosta toiset samanlaiset, mutta tuollaisella perinteisemmällä nahalla. Kelasin, että kuinka usein minä nyt törmään elämässäni hyvin istuviin nahkanilkkureihin, joilla kävelee tukevasti ja joissa on riittävän matala nilkkaosa - en kovin usein! Unohdetaan nyt hetkeksi se, että tyypilliseen kenkäfriikkitapaan olen kohta hukkumassa kenkiini...

Olen muuten huomannut, että tässä vuosi vuodelta kyllästyn enemmän ja enemmän alennusmyynteihin fyysisissä kaupoissa - ne kestävät ikuisuuden, niiden aikana kaikki valikoima on aina myllättynä sekaisin alennuskalastelijoiden jäljiltä, sama tavara, jota kukaan ei halua on viikkokaupalla siinä rekissä ja muutenkin menee kaikki into käydä edes katselemassa mitään (kauppojen kiertely - ah tuo yksi hyötyliikunnan muoto). Nettikauppojen kohdalla tilanne on toinen - mikään kun ei voi mennä sekaisin, ryysiksestä ei tarvitse kärsiä, vaan saa kiertää omassa rauhassaan. Eikä tarvitse jonottaa sovituskoppeihin puolta tuntia, kun voi sovittaa kotonaan. ;) Mahtavaa tämä teknologia. Noh, se hyötyliikunta-aspekti siinä menetetään. :D

Vaan muistetaan toki silti niin netissä kun myös irl, ettei tehdä niitä tsiljoonia heräteostoksia tai tuhlata vaan tuhlaamisen ilosta - pidetään mielessä ne omat liian ahtaat kaapit ja eteiset, luonnon ja ympäristön symppaaminen ja se onko hankinta oikeasti tarpeellinen millään tasolla vai ei. Jokainen tietysti toteuttakoot tätä sillä tasolla kuin haluaa - eipä ole minussakaan ollut nyt paljoa kehumista. :D

Mukavaa perjantai-illan jatkoa kaikille ihanile ihmisille! :)

Tämä postaus on tuotettu yhteistyössä Spartoon kanssa.
Kuvat: Spartoo.fi

George Carlin & National pride

2011-12-29T22:09:00.000+02:00

Joulusta on nyt selvitty, esseekirjoitteluista on selvitty ja vähän on ehditty lomaillakin siinä sivussa. Seuraavaksi ajattelin pitkää pitkän viikonlopun ja ajatella yhtään mitään vasta ensi vuoden puolella. :D

Sillä aikaa katselen/kuuntelen George Carlinia (yllä olevassa videossa hän puhuu lasten opettamisesta kriittiseen ajatteluun, kansallisylpeyden paradoksista ja Jumalan siunauksesta), jännään Sons of Anarchyn TÄNÄÄN kello 22.30 jatkuvaa kolmatta tuotantokautta, pelaan vähän Minecraftia ja pohdin, josko jo huomenna jaksaisin ladata ja muokata kuvat kourallisesta joululahjojani. :D

Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille! ^^

Tyttöystävähaaste

2011-12-26T17:16:00.000+02:00

Tartuinpa tähän MouMoun kehittämään, hauskalta kuulostavaan haasteeseen, jossa pitää kertoa viisi asiaa itsestään tyttöystävänä. (Pojat osaavat varmasti soveltaa tarvittaessa!) Lainatakseni alkuperäistä: "Vähän kuin siis täyttäisi tyttöystävähakulomaketta, jossa pitäisi kertoa itsestään, jotta unelmien mies voi päättää, sovitteko yhteen."

1. Olen turhamainen. Deal with it. En kuitenkaan koskaan katso asiakseni arvostella Sinun tai kenenkään muun tyyliä tai pukeutumista, mutta kerron mielelläni mielipiteeni, jos sellaista kaivataan. Enimmäkseen olen kaikkein kiinnostunein ja kriittisin omasta ulkonäöstäni, en muiden. No okei, rikkinäisistä sukista avaan suuni.

Toisaalta Sinun ei tarvitse koskaan ratkaista puolestani onko jokin vaate tai asu hyvä - hyvin harvoin oikeastaan kysyn mielipidettäsi tyylistäni, koska tiedän, että sinua kiinnostaa minun vaatteitani enemmän... oikeastaan ihan mikä vain. :D ...Ja koska tiedän myös, että vaikka pukeutuisin melkein mihin tahansa, löytäisit sieltä aina sen positiivisen ja katsoisit kaikkia erikoisuuksia ja "erikoisuuksia" kuitenkin hyvällä. ;)

2. Olen luulosairas, neuroottinen, suurentelevainen, hieman paranoidi ja piiskaan itseäni helposti ja paljon tekemistäni virheistä, ja välillä myös asioista, jotka eivät edes ole kenenkään mielestä virheitä. Joskus tämä voi kevyimmillään olla lähinnä söpöä tai välittää jännällä tavalla luovan-hieman-hullun-ihmisen mysteerisen auran, mutta osaan olla myös äärimmäisyyksiin asti rasittava näiden teemojen kanssa.

Minut voi rauhoittaa erittäin tehokkaasti ihan vain ottamalla huoleni tosissaan ja esittämällä loogisen päättelyketjun siitä, miten asiat ovat oikeasti ihan hyvin, tai ainakin yleensä paremmin kuin miltä minusta *tuntuu*. Myös kaikki uudet näkökulmat yleensä saavat minut nopeasti ulos päässäni pyörivistä oravanpyöristä. Emotion meets reason ja I'm ready rock again.

3. En ole pitkävihainen. Siinä missä kiihdyn nollasta sataan puolessa minuutissa (en onneksi kovin helposti tuttujen ja rakkaiden seurassa), lepyn ja unohdan kaunani ainakin melkein yhtä nopeasti. Saatan joskus tehdä päätöksen pitää mielenosoituksellisesti mykkäkoulua vaikka sitten ikuisesti tai ainakin huomiseen, mutta yleensä unohdan tavoitteeni tosi nopeasti, tai sitten saan vain oman mieleni niin pahaksi, etten kestä sitä. Ylpeyteni nielen heti samalla, kun Sinäkin, ja tulen asioissa vastaan, kun Sinäkin tulet.

Ansiokseni minun on ihan sanottava, etten lähes koskaan kuitenkaan suutu sotkusta, myöhästelystä, kotitöiden delegaatioista, vessanpöntön ringeistä enkä hiekasta eteisessä, osittain koska näissä jutuissa en itsekään ole mikään pyhimys, osittain taas, koska en näe niitä herneytymisen arvoisina asioina. (Näistä asioista aiheutan lähinnä itselleni satunnaisia hermoromahduksia tyyliin tajutessani, etten taaskaan keksi kivaa päällepantavaa, koska vaatteet ovat sikin sokin mikä missäkin, koska niille on liian vähän säilytystilaa ja mitä hittoa miksi kello on jo noin paljon.) En suutu myöskään siitä, että olet usein työmatkoilla - otan sen ikävästäni huolimatta tilaisuutena uppoutua omiin aktiviteetteihini, ks. kohta 5.

Syyllistämistä ja syyttelyä sen sijaan käsittelen äärimmäisen huonosti, ja luon silmänräpäyksessä kosmoksellisen paradoksin olemalla yhtä aikaa henkeen ja vereen sekä asemiani puolustava, että maailman dramaattisin marttyyri. Sinua on varoitettu.

4. Blogi kuuluu arkeeni, elämääni ja identiteettiini siinä missä valokuvaus, pelit ja scifikin - vaihtelevalla tiheydellä, mutta ei lähde kulumallakaan pois. Se tarkoittaa sitä, että toisinaan kinuan Sinut kuvaamaan asujani, sitten nillitän kun lopputulos ei vastaa suuria visioitani, tai kun et kummallisesti olekaan kuin koulutettu stailisti, joka sanoisi tukan olevan nyt hiukkasen huonosti ja asettelisi laukkuni paremmin. Olen silti kaikesta huolimatta aina kovin kiitollinen avustasi, ja yritän muistaa sanoa senkin! :)

(Vuonna 2009)

5. Minulla on toisinaan taipumusta suorastaan maanisuutta lähenteleviin, useita ja useita tunteja kestäviin putkiin, kun teen intenssiivisesti vain jotakin tiettyä asiaa X, ja mitä toivon sinun ymmärtävän. Enkä siis puhu jostain kahdesta tunnista, vaan pikemminkin puolikkaista kellonympäryksistä. Se saattaa olla sarjan katselu, pelaaminen, kirjoittaminen, tenttiin lukeminen, kuvien muokkaaminen, foorumeilla vääntäminen, ja niin edelleen. Se voi olla hyvä tai paha juttu.

Minusta on ihanaa tällä tavalla uppoutua Sinun kanssasi Diablon, Gears of Warin tai Borderlandsin kaksinpelikampanjoihin, ja elokuvia voisin katsoa vaikka kolme putkeen, kuluttaa koko illan yhden sarjan katselemiseen, uppoutua, syventyä ja hukkua siihen. Toisaalta saan tarvittaessa tämän ominaisuuden ansiosta tehtyä kuudessa tunnissa non-stoppina akateemisen, kymmensivuisen kurssiesseen englanniksi ja vieläpä niin, että arvosana on korkein mahdollinen. (Ja saleenahan muuten brassailen asialla. ;)

Ymmärrän, ettet ehkä aina jaa tätä intoani ihan tässä mittaluokassa saatikka käsitä, miksi pitää koko ilta vääntää netissä Väärää Mieltä olevien ihmisten kanssa ja saada hillitön päänsärky, enkä aina tajua sitä itsekään, mutta tällöin arvostan oman henkisen tilan saamista juuri näihin toimintoihin. Välillä toki minut kannattaa repäistä takaisin tähän maailmaan.

Napatkoot tästä haasteen kuka tahansa eteenpäin!

Prometheus

2011-12-24T13:13:00.004+02:00

Jos ensi vuonna tuleva The Hobbit aiheuttaa värinöitä, niin kenties vielä jopa enemmän odotan Ridley Scottin Prometheusta - joka on prequel Alien-saagalle, jonka ensimmäisen osan Scott siis ohjasi. Ja mullisti saman tien koko scifigenren. H. R. Gigerin painajaisenomaiset, fetistiset ja pelottavan kiehtovat visualisoinnit, työt ja ideat kulkevat aina alitajunnassani. Prometheuksessa muuten näyttelee Noomi Rapace. Muina niminä valokankaalla on Charlize Theron, Michael Fassbender, Idris Elba ja Guy Pearce.

Kuitenkin trailerin perusteella suhtaudun tähän vähän varauksellisemmin kuin The Hobbittiin. En tiedä yhtään mitä odottaa. Erikoistehosteista ei selkeästi ole säästelty ja jonkin tason eeppisyyttä on luvassa - mistä olen huolissani, koska Alien-leffoja on leimannut pienemmän mittakaavan klaustrofobisuus, tiiviys ja tehosteilotulitus lähinnä örvelöiden osalta.

Lisäksi suoraan sanottuna Charlize Theronin hollywoodglamourikkaan olemuksen sopiminen rosoiseen kauhuscifimaailmaan (kai se on edelleen rosoinen? :D) epäilyttää, mutta koska kyseessä on lahjakas tyyppi, annetaan mahdollisuus.( EDIT: Okeiokei, olihan tällä myös upean loistavan henkeänsalpaavan loistavan epätyypillinen rooli The Monsterissa Aileen Wuornosina.) Guy Pearce taas on näyttäytynyt allekirjoittaneelle sympaattisena, mutta ei ehkä maailman parhaana näyttelijänä - toisaalta ei komeana pällistely, ympäriinsä juokseminen ja örvelön tappamiksi tuleminen välttämättä paljoa lahjoja vaadikaan.

Apua, alan kuulostaa juuri niiltä ärsyttäviltä leffafanaatikoilta, joilla on jo tarkkaan mielessä oma visionsa siitä, miten kaikki pitäisi tehdä, ketä leffassa saa näytellä ja mitä linjaa elokuvantekijän on ehdottomasti vedettävä. Tässä nyt pitäisi vähän enemmän antaa luottoa Scottille, joka nyt eeeehkä osaa tän scifin, ja joka eeeeehkä tietää, mistä tässä kaikessa on kyse. Jos se Alien ei riitä esimerkiksi, tsek Blade Runner. Ja jos ette usko scifin mahdollisuuksiin genrenä sanoa mitään kiinnostavaa, tsek Blade Runner. ;)

Nyt voin purkautua: AAAAAAAA ALIEN PROMETHEUS RIDLEY SCOTT AAAAAAAAA!!!

P.s. Leffafriikit huomio, tsekatkaas piruuttanne tuon Prometheus-trailerin perään alkuperäinen Alienin traileri.... ;) Jotain tuttuja elementtejä? ;)

Keskitalven juhlia!

2011-12-24T09:07:00.003+02:00

Leppoisaa joulua kaikille!
Tunnelmaa siivittää täällä päässä tällä hetkellä Leonard Cohenin Hallelujah, yllä olevalla videolla esitys Helsingin konsertista vuodelta 2008 (Leena, this is for you).
^^

The Hobbit: An Unexpected Journey

2011-12-22T16:20:00.001+02:00

Tittidii, jos jostain ihmeen syystä ette ole vielä nähneet vuoden päästä teattereihin tulevan The Hobbitin (ensimmäisen osan, An Unexpected Journey, toinen osa nimeltään There And Back Again) leffatraileria, niin täältä pesee! :) Toivottavasti ohjaaja Peter Jackson jatkaa hyväksihavaittua linjaansa ja Hobitin filmatisointi vetää vertoja Taru sormusten herrasta -leffoille. Ainakin trailerissa on saatu aika samantyylinen fiilis välitettyä, ja hei, suosikkini Ian McKellen! o/ Ja toinen suosikkilahjakkuus, Andy Serkis! o/ Vähän tosin hämmästyin tuota yllättävän komeaa Thorinia, koska kääpiöys ja Gimli. ;D

Ikinähän elokuva ei voi vastata kirjaa, mutta minä olen kyllä ollut kaikesta huolimatta lumoutunut noista TSH-leffoista, vaikka kirjat olinkin lukenut ennen elokuvien katsomista. Ensimmäisen osan kävin muinoin katsomassa ex-kotikaupunkini Saarijärven elokuvateatterissa sen vähän yli viikon aikana, kun se siellä pyöri, jotain seitsemän kertaa. Siitä voi ehkä päätellä mun fiiliksiäni. :D Nykyisin leffat löytyvät ylitäydestä kirja-/leffahyllystä niin dvd:llä kuin blu-rayllakin...

Löytyykö muita The Hobbitin innokkaita tai epäinnokkaita odottajia? ;)

Chew Chew

2011-12-21T16:11:00.000+02:00

Jesjes, pikkupakkanen riitti kirkastamaan sään ja tuomaan Hervantaan hyvin kauniin, himmeän ja vaaleanpunahohtoisen valon. Sen kunniaksi piti tehdä asukuvaus-lähikauppa-reissu ja ostaa jäätelöä.

Pitää kyllä sanoa, että en ole ikinä ollut järin perso jäätelölle edes kesäisin, mutta Ben & Jerry'sit ovat tehneet minusta käännynnäisen. Erityisesti Caramel Chew Chew, jota jännästi (mutta onnekkaasti) tuntuu varmuudella löytyvän vain tuosta lähikaupasta. ...Mä mihkään Makuuniin tuu ikinä menneeks. :D

Asukuvista vain sen verran, että takki auki on puhtaasti kuvausesteettinen valinta. En mä oikeasti pakkasissa tuolla tavalla kulje, kylmähän siinä tulee.

Zaran laukkua rakastan ainakin yhtä paljon kuin Caramel Chew Chewta. Siihen ei voi tunkea koko elämäänsä, sillä on potentiaalia olla epäkäytännöllinen ja naarmuuntua helposti, enkä uskalla ottaa sitä messiin ollenkaan, jos taivaalla on yhtään sateisen näköistä. Mutta kun se on niin kaunis siinä kädellä heiluessa. ;)

...Ja hauskasti tuota samaa laukkua olen bongannut ainakin kolmeen otteeseen Tampereen keskustasta: ensimmäisen kerran yliopiston kirjastossa, toisen kerran Stockmann Herkun kassajonossa ja kolmannen kerran Sokoksen edessä. Olen selkeästi löytänyt aarteen, kun jokainen bongaus on piirtynyt mieleen näin selvästi suuren ihailun siivittämänä (ja sitten olen hihittänyt iloisena, että minullakinpa on oma aarre kotona ^^). Tai/ja sitten minussa on stalkkerin vikaa.

Takki - All Saints, laukku - Zara, pipa - Gant, villapaita - Cos, farkut - Dr Denim, kiilakorot - Vagabond Thelma, huivi - Et Cetera

Ilmeeni, kun sain jädeä:

Erinomaista keskiviikkoa teille kaikille!

How Battlestar Galactica Can Totally Ruin your Life

2011-12-21T09:00:00.001+02:00

Juuri näin mullekin aina sarjoja katsoessa käy. :D
Lainatakseni lähdesivustoa: "Must… resist… re-watching the whole series… for the third time…" Tää kyllä pätee Battlestar Galactican kohdalla muhunkin...

Via Geeks are Sexy