asetelma

Elephant Cow Temi and her 8 days old Little Prince Ludwig at Munich Zoo ...

2011-06-03T21:57:00.000+02:00

Yksi Münchenin nuorimmista asukkaista...

Meillä on ongelma!

2011-05-25T20:26:00.004+02:00

Palautetaankohan meidät kaikki (minut, mies ja kuudesluokkalainen tytär) alakouluun, kun emme osanneet tätä kolmasluokkalaisen kotitehtävää? Tuon lopputuloksen saan kyllä taiteltua, mutta en tuon ohjeen kanssa...

Saiskos apua???

Päivän anekdootti

2011-05-13T20:02:00.005+02:00

Baijerin Gymnasiumeissa on tänä vuonna kahdet ylioppilaskirjoitukset: viimeiset 13 vuotta koulua käyneet ja ensimmäiset 12 vuotta käyneet päättävät koulutiensä ja lähtevät kilpailemaan opiskelupaikoista (ja kilpailu on tänä vuonna tietenkin aika paha). 13-vuotisen koulutien käyneet ovat jo lähteneet jokunen viikko sitten todistuksineen maailmalle.

Tyttären Gymnasiumissa tuohon ikäluokkaan kuului myös yksi saksalaissuomalainen oppilas (tunnen, tunnen, muistan hänet Suomi-koulusta). Eilen koulun musiikinopettaja kertoi meidän tyttärelle, että koulun rehtori oli antanut todistustenjakotilaisuudessa suomalaissaksalaiselle oppilaalle todistuksen lisäksi "jonkun lappalaislakin". Siis minkä? Lakin tarkoitus jäi opettajalle korjaamatta, koska meidän tytärkään ei taida mitään ylioppilaslakkeja tuntea (omani on kaapissa ja siellä myös pysyy), eikä hän sitten osannut pitää siitä opettajalleen esitelmää. Joku suomalaiseen kulttuuriin kuuluva lakki kuitenkin. (En kaivanut omaani esitelläkseni sitä..., joskus toisten.)

Suomi Ruotsin ja Tanskan välissä

2011-05-11T11:37:00.002+02:00

Koulussa pikkukielten (ja pikkukieliksi kutsun kaikkia koulussamme opetettavia kieliä, joilla ei ole omaa kieliluokkaa) kevään projektityönä oli esitellä omaa maataan. Eräs sukulaiskielemme opettaja ilmoitti jo talvella, että hänhän ei tuntiopettajana tee yhtään mitään ylimääräistä, mutta seitsemän kielen opettajat ja oppilaat ryhtyivät hommiin. Tulokset ovat viime viikosta lähtien esillä yläkoulun ahtaassa ja pimeässä aulassa. Toivottavasti päivittäin ohi valuvat koululaismassat ehtivät edes vähän tutkailla, mitä maista esitellään. Oppilaiden houkuttelemiseksi pidämme tällä viikolla tietokilpailun, joka ikävä kyllä jäi vähän toisen tietokilpailun varjoon. Yksi pikkukielten opettajista (ei pohjoismaalainen) päätti pitää yllättäen maanantaina omasta maastaan suuren tietokilpailun, ja koska tapahtumaan (mm. kirjailijavierailu) saatiin rahaa tämän opettajan kotimaan konsulaatista, osoitti rehtorikin kiinnostustaan.

Iso koulu, joten kaikenlaista tapahtuu. Mutta tuleva yhteistyö lienee sitten entistäkin hankalampaa...

Wattwurm

2011-05-08T10:54:00.003+02:00

Tänään olisi tietenkin pitänyt laittaa jokin herkkä kuva, mutta sen sijaan laitan tällaisen metkan jutun kuin hiekkakakan. Pohjanmeren saarella ollessamme näkyi laskuveden aikaan rannalla hiekassa isoja reikiä ja niiden vieressä kuin pieniä hiekkaspagetteja. Matojahan ne muistuttivat, mutta itse matoja ei näkynyt missään. Onneksi lapset osasivat selittää koko jutun (lastenohjelmassa oli kuulemma kerran kerrottu), kyseessä oli Wattwurm. Mato on Wikipedian mukaan noin 20-40 senttiä pitkä. Lyhyt alkupää on sormenpaksuinen mutta loppupää ohut. Mato syö hiekkaa, suodattaa siitä ravintonsa ja nousee sitten pikapikaa ulostamaan ravinnoksi kelpaamattoman. Jostain esitteestä luin, että ulostamiseen kuluu petolintujen pelossa vain kaksi sekuntia. Ja Wikipedian sivulta luin, että vuoden aikana mato suodattaa noin 25 kiloa hiekkaa. Kova työ ravinnon saamiseksi.

Mutta nyt äitienpäivän viettoon anoppilaan. Siellä ei ole tarjolla hiekkaa vaan parsaa ja miehen eilen leipomaa mansikkakakkua.

Kaksi kuumaa

2011-05-02T19:15:00.002+02:00

Tuo lähempi niistä tuntui pääsiäistä edeltävänä lauantaina niin kuumalta, että katsomaan tulleet saaren vieraat vetäytyivät nopeasti kauemmaksi. Vielä kauempana savuverhon takana pilkistelee jo laskemassa oleva aurinko, joka lämmitti sitten seuraavana päivänä. Se ei kuitenkaan saanut ketään vetäytymään, vaan paistattelemaan päivää rannalle ja terasseille.

Terkkuja turistisaarelta

2011-05-01T17:31:00.006+02:00

Terveiset Pohjanmereltä, Norderney-saarelta. Pääsiäisen miltei kesäinen sää houkutteli saarelle paljon vierailijoita. Turisteja saarella on muutenkin paljon, mutta nyt yöpymispaikat taisivat olla kaikki varattuja. Saarella on noin 6000 asukasta, ja jostain luin, että yöpyviä vieraita saattaa olla jopa 30 000 ja päivävieraita 10 000. Pääsiäisenä noin paljon saattoi ihan hyvin ollakin. Ihmisten lisäksi oli hotellia, ravintolaa, kahvilaa ja turistikauppaa riittämiin. Tuon tiesimmekin, sillä jos olisimme kaivanneet rauhaa ja alkuperäistä saaristotunnelmaa, olisimme suunnanneet muualle. Sellaiselle sitten joku toinen kerta. Suomeakin saarella kuuli (siis muiden kuin meidän suusta), vaikka muuten ihmisjoukko taisi olla enimmäkseen saksankielistä.

Mutta kyllä saarelta rauhaakin löytyi. Ja luontoa. Turistirysä kaupunkimaisine tunnelmineen on saaren länsiosassa, suojellut hiekkadyynit idässä.

Pääsiäisen jälkeen ilma kuitenkin viileni normaaliksi huhtikuiseksi sääksi; aurinko paistoi, mutta ilman lämmintä takkia ei ulkona enää haluttanut olla.

(Kuvia lisää vähän myöhemmin...)

Norderney aus der Luft

2011-04-20T16:33:00.000+02:00

Auto vie ensin huomenna Bremeniin ja sieltä lauantaina viikoksi yhdelle Itä-Friisein saarelle, Norderneylle. Tosin autoa me emme tuolle saarelle vie, siitä kun ei siellä ole paljon iloa. Saarella on pituutta 14 kilometriä ja leveyttä muistaakseni 2,5 kilometriä, joten jalkaisin pääsee kyllä.

Hyvää pääsiäistä!

Moin?

2011-04-18T17:32:00.004+02:00

Pitää hyvissä ajoin ennen Saksan läpiajoa (torstaina!) harjoitella erilaisia tervehdyksiä, etten ihan heti paljastu Alppien juurelta tulleeksi. Miten olisi neutraali Guten Tag?

Tai sitten: Moin! Servus! Hallo! Griàs de! Moinsen! Hi! Hey! Tag! Ahoi! Huhu! Hoi! Hello! Moin Moin! Grüß Gott! Seàwas!

Seuraavien vaalien aikaan sitten hereillä...

2011-04-10T13:08:00.007+02:00

Nukuin. Ja huonosti nukuinkin. Jäi pikkaisen huono omatunto, sillä periaatteessa olen ollut aina ahkera äänestäjä. En ole puolueuskollinen, sillä pikaisen muistelemisen jälkeen voin sanoa äänestäneeni vuosien aikaan viiden eri puolueen ehdokasta. Joukossa on ollut sekä miehiä että naisia, vaikka oletan, että naiset ovat enemmistössä. Iältään he ovat olleet jonkin verran minua vanhempia. Ensimmäisten vaalien aikaan ehdokkaani on saattanut olla jopa parikymmentä vuotta minua vanhempi, mutta ikäero on joka vuosi pienentynyt.

Aikoinaan opiskelijat eivät voineet olla opiskelupaikkakunnallaan kirjoilla. Asuin siis Turussa, mutta kirjoilla olin Pirkanmaalla. Kun sääntöjä muutettiin, katkaisin heti napanuoran viimeisen säikeen ja päätin olla oikea turkulainen (jos se nyt hämäläiselle on mahdollista...). Turkulaisuudesta en ehtinyt kovinkaan kauaa nauttia, kun päätin lähteä muualle. Turkuun jäi vain maininta poissaolevasta Suomen kansalaisesta, ja siksi saisinkin äänestää Turussa Ruusukorttelin palvelukeskuksessa varsinaissuomalaisia ehdokkaita.

Ja kuka sieltä sitten halajaa Suomen eduskuntaa? Esimerkiksi Ilkka Kanerva. Pertti Paasion tytär. Muut nimet eivät sano minulle paljon mitään. Käytin kolmea vaalikonetta, mutta ne antoivat vastaukseksi eri nimiä ja puolueita. Ja uusintakierros antoi taas uusia nimiä. Vika lienee minussa, mielipiteeni eivät ole koskaan olleet kovin äärimmäisiä. Olen vähän samaa mieltä, jonkin verran samaa mieltä, samaa mieltä, vähän eri mieltä, mutta harvoin täysin samaa mieltä tai täysin eri mieltä.

Vaalikoneiden lisäksi lueskelin blogejakin, mutta yksikään noista ihmisistä ei vakuuttanut niin paljoa, että juuri heitä olisi kannattanut äänestää. Joukossa on varmasti ihan hyviäkin ihmisiä, mutta heidän löytämisensä vaatisi pitempää perehtymistä. Ehkä Turun Sanomienkin lukeminen olisi auttanut...

Suomen Berliinin suurlähetystöstä loppui kuulemma äänestyslipukkeet kesken. Münchenissäkin oli vilkasta. Oikein hyvä, sillä toisten ulkosuomalaisten aktiivisuus vähän lievittää huonoa omaatuntoani. Seuraavaksi äänestän ehkä Saksan vaaleissa vuonna 2013. Siis jos kansalaisuushakemukselleni käy hyvin.

Eric Whitacre's Virtual Choir - 'Lux Aurumque'

2011-04-07T22:25:00.000+02:00

Illan uutisissa kerrottiin virtuaalisesta kuorosta. Kuuntelin samalla työpäivän ja -illan aiheuttamaa väsymystä pois.

Nordkvark beim Prix Pantheon 2010

2011-04-06T20:10:00.000+02:00

Yksi näkemys suomalaisesta saunakulttuurista sekä alkoholin vaikutuksesta ihmistenvälisiin suhteisiin.

Kevät!

2011-04-03T15:49:00.007+02:00

Ollako vihreä vai eikö olla, kun naapuri vihertää jo...

Päivän viimeiset huoneeseen asti paistaneet auringonsäteet voi saada näinkin.

Tästä käännyimme oikealle.

Katolinen kirkko.

Ja se sama sivulta.

Ja kaupunginosa oli hiljainen. Saimme joululahjaksi paketillisen kortteja, joissa on jokaisessa kartta ja siinä kävelyreitti ja vähän reitin varrella olevista rakennuksista. Kotikaupunki on kyllä tuttu, mutta välillä löytyy katuja, joilla ei ole tullut koskaan käytyä. Tänään tutuistuimme jätskin voimalla Lehelin tuntemattomimpaan osaan.

Välituntivalvojana

2011-03-31T22:22:00.003+02:00

Välituntivalvonnat ovat niitä hommia, joista en välittäisi yhtään. Onneksi arpa osui tänä kouluvuonna helppoon paikkaan, ja saan viettää velvoitteisiin kuuluvan puolituntisen rauhallisessa paikassa. Pahin paikka olisi aula, jossa on liikaa menoa, meininkiä ja melua, koska sitä ei ole suunniteltu niin monelle oppilaalle kuin koulussa nykyään on. Ulkonakaan en halua seisoa, paitsi silloin, kun on niin lämmintä että vilkkaimmatkin oppilaat kääntävät kasvonsa auringon suuntaan ja nauttivat. Kuvassa näkymä päivän jätteisiin (salaattia, kakkua ja kastiketta) ja alas mensaan eli ruokalaan.

Ja sitten näkymät niihin suuntiin, joissa ei valvontakierroksillani ole oppilaita, katoille ja koulun hallintokeskukseen.

Tekisköhän niin kuin meidän kolli?

2011-03-29T17:31:00.003+02:00

Tekisköhän niin kuin meidän kolli ja yrittäisi päästä irti talvikamppeista? Uskaltaisikohan jo? Talvitakit roikkuvat eteisessä, ja että siellä onkin ahdasta, kun siellä on jokaiselta talvitakki ja kevättakki ja talvikengätkin valmiina käyttöä varten. Kollin talviturkki pölisi jo siihen malliin, että pahimmista karvoista piti päästä jo jokunen viikko sitten eroon.

Taulusieni...

2011-03-27T18:59:00.004+02:00

... ja vuosien liitupölyt. Mitähän kaikkia tietoja tämäkin sieni on saanut itseensä imeä? Ja tulee vielä imemään (sieni on siis vielä eräässä hyvin tuntemassani luokassa kovassa käytössä)...

Kun Matista tuli Jussi

2011-03-23T21:02:00.003+01:00

Käyttämäni (vaan ei valitsemani... ) suomen alkeiden oppikirjan dialogeissa esiintyy sellaisia suomalaisia nimiä kuten Ritva, Marjatta, Pertti ja Jukka. Muun muassa. Todennäköisesti kirjan tekijän ikäluokkaa. Minun ikätoverini ovat sitten yleensä Sareja, Satuja, Päivejä, Paseja, Kareja sun muita, ja jos tekisin oman oppikirjan, niin samat nimet kai seikkailisivat kirjan sivuilla kuin aikoinaan koulussani.

Ehkä. Toistaiseksi olen jämähtänyt iättömiin Liisaan ja Mattiin. Ei esimerkkilausetta tai hihasta vetäistyä tehtävää ilman heitä. Jopa kurssilaisiani naurattaa. Matin olen muuttanut viime aikoina Jussiksi, mutta Liisa on ja pysyy.

Mikä sopisi Liisan tilalle? Ella? Ja Jussin nuoremmaksi versioksi Eetu?

(Kaikkea sitä tuleekin pohdittua tuntisuunnittelun lomassa ;-))

Omantunnonkysymys 2

2011-03-18T15:18:00.006+01:00

Kahden tittelin mies Erlinger vastasi paikallisen sanomalehden viikkoliitteessä jälleen kerran kysymykseen, jota olen aikoinaan itsekin pohtinut. Erlingerin kysyjä oli istunut kansainvälisen kokouksen jälkeisillä illallisilla norjalaisen ja espanjalaisen välissä. Koska norjalainen oli kysyjän vanha ystävä, he olivat vaihtaneet yleisen keskustelun lomassa kuulumisiaan norjaksi. Kysyjä halusi tietää, oliko hän todellakin ollut niin tahditon espanjalaista kohtaan, kuten kaksi muuta osallistujaa oli väittänyt.

Kansainväliset kokoukset eivät ole minulle tuttuja, mutta suomalais-saksalaiset tapaamiset kylläkin. Ja toki kielenä on ollut saksa, jos kaikki osallistujat eivät ole hallinneet suomea. Joskus olen jäänyt juttelemaan jonkun suomalaisen kanssa saksaksi, vaikka saksankieliset ovatkin kaikonneet tahoilleen. Se on tuntunut hassulta. Lasten ollessa pieniä käänsin suomenkielisen keskustelumme ympäristölle, ettei kukaan ehtinyt tuntea oloaan ulkopuoliseksi (jos nyt lasten suomenkieliset kakkahätäilmoitukset ovat ketään kiinnostaneet... no, ihan näin suoraan en mitään ole ympäristölleni kertonut ;-)). Nykyään käytän vähän vieraampien vieraiden parissa lastenkin kanssa saksaa (ja lapset vastaavat minulle suomeksi, automaattisesti), ei ongelmaa.

Ja juu, suomi ON mukava salakieli aina silloin tällöin. Mieskin osaa sitä niin paljon, että missä tahansa on voinut vaihtaa muutaman arvostelevan sanasen.

Erlinger vastasi, että henkilökohtaiset keskustelut ovat mahdollisia myös isommassakin seurassa, mutta toisille osallistujille vieraan kielen käyttö on piittamattomuutta.

Ist da eine Freudenträne zu sehen?

2011-03-16T20:20:00.003+01:00

Ängstlich überquerte Tim die Straße, als er auf dem Weg zur Schule war. Heute gibt es Zeugnis und Tim ist gespannt, wie es ausfallen wird. Tausend Gedanken gehen ihm lange durch den Kopf. Werden seine Eltern schimpfen? Wird er in Zukunft mehr lernen müssen? Niemand kennt die Antwort. Aufgeregt nimmt er das Zeugnis von der Lehrerin und freut sich wie wild, dass er viele gute Noten hat. Ist da eine Freudenträne zu sehen?

En vuodattanut ilonkyyneliä, en tosin muitakaan, mutta huokaisinpahan taas kerran tämän paikallisen koulun takia. Mikä tämän kolmasluokkalaisten sanelutekstin mukaan onkaan tärkeintä? Suoritus ja hyvät arvosanat!

Teksti ei kerro, mitä tapahtuisi, jos todistuksessa ei olisikaan hyviä arvosanoja. Pettymys? Kyyneleet? Vanhempien suuttumus? Entä jos todistuksessa ei olisikaan hyviä arvosanoja vaikkapa lukihäiriön takia? Täkäläinen koulu ei osaa sellaisessa tilanteessa vielä auttaa. Meidänkin pojalla on korvalääkärin määräämä ja sairausvakuutuksen maksama lisäopetus eräällä yksityisellä vastaanotolla. Jotain kyllä kouluissa tapahtuu, mutta kovin hitaasti. Minusta tekstin sisältö tuo mieleen omat kouluaikani 70-luvulta. En tiedä, mutta osaan kyllä kuvitella, että sen ajan teksteissä on saatettu hehkuttaa samalla lailla hyviä arvosanoja.

Pesäpalloilua

2011-03-13T16:02:00.004+01:00

Tässä ei ole kaksi innostunutta pesäpallonpelaajaa, vaan kaksi harjoittelemaan houkuteltua. Hetken ajan oli hauskaakin, mutta sitten peli muuttui jalkapalloksi. Taustalla on paikallisia suomalais-saksalaisia pelaajia harjoittelemassa. Itse kokeilin vain muutaman kerran mailan kanssa, en osunut tälläkään kertaa ;-)

Junalla vai metrolla?

2011-03-10T21:10:00.003+01:00

Tässä kaikille Müncheniin tuleville julkisen liikenteen kartta. Keskusta on tuolla sydänten yläpuolella, siellä lukeekin saksaa osaamattomille kivasti että City Center. Universitätin asema on jostain syystä böse eli paha, mutta ehkä joku Guttenbergin kaveri on vain joutunut luopumaan hyvästä tittelistä, ja siitä sitten koko nimitys. Meille pääsee, jos suuntaa oikealle (tervetuloa). Melkein päivittäin käyn asemalla, joka on tuossa... niin mikäs tuo punakärkinen muoto nyt mahtaakaan olla?

Omantunnonkysymys

2011-03-04T13:13:00.006+01:00

Paikallisen lehtemme viikkoliitteessa kahden tittelin mies Dr. Dr. Erlinger vastaa lukijoiden lähettämiin omantunnonkysymyksiin. Tuoreinta kysymystä olen vähän itsekin pohtinut. Kysyjä haluaa nimittäin tietää, voiko hän ihan noin vain heittää tarpeettomat kirjansa paperinkeräykseen. Kaupunginkirjasto ei ollut niitä huolinut, ja miehen tarjoukseen polttaa ne uunissa kysyjä ei ollut voinut suostua. Polttaminen saattaakin muistuttaa täällä vähän liikaa vuoden 1933 rovioista, kuten Erlinger vastauksensa aloittaa. Vastauksensa lopussa hän päätyy kuitenkin siihen, että jos kirjoja ei todellakaan kukaan huoli, niin paperinkeräykseen vain, eikä polttamisellekaan ole mitään esteitä, jos ei ota luonnonsuojelullisia seikkoja huomioon.

Suurimman osa kirjoistani haluan pitää hyllyissäni. Siellä on paljon teoksia, joihin haluan ehkä myöhemmin palata. Ja jos en palaakaan, niin ainakin niillä on tunnearvoa; ne ovat herättäneet ajatuksia ja ehkä vähän muokanneetkin. En minä mitään muutakaan kerää. Sitten siellä hyllyssä on joitain lahjaksi saatuja saksankielisiä (suomenkielisiä saatan aina tarvita opetuksessa, niistä ei nyt ole kyse) kirjoja, jotka eivät kiinnosta minua sitten pätkääkään. Kaunokirjallista merkitystäkään niillä ei minusta ole. Kalliitakaan ne eivät ole olleet.

Paperinkeräykseenkö? Olen nyt ajatellut ajatellut alkaa käyttää kirjojen sivuja jonkinlaiseen askartelutyöhön, ja jos kokeiluista ei mitään tule, niin sitten, kyllä, keräykseen.

Maaliskuun kirjat

2011-03-02T12:17:00.004+01:00

Maailmanhistorian pikkujättiläinen - tenttikirja vuodelta 1990

Alumiinipaita (Aulikki Oksanen) - seminaarityön aihe vuodelta 1990

Asenteet ja niihin vaikuttaminen (Phil Erwin) - odottaa vielä lukemista...

Liebediener (Julia Franck) - luin silloin, kun aloin nauttia saksaksi lukemisesta

Ihmisen osa (Kari Hotakainen) - pidin kielestä

Sonja O. kävi täällä (Anja Kauranen) - nuoruusmuistoja

Kurittomat kuvitelmat - johdatusta 90-luvun suomalaiseen kirjallisuuteen

Umbra (Leena Krohn) - ajattelua ja fantasiaa

Unelmakuolema (Leena Krohn) - todellisuuden kritiikiksi kääntyvää fantasiaa

Kaikenlaista sekaisin, ja se antaakin kuvan kirjahyllyistäni: ei mitään järjestystä.

Iloa koululiikunnasta?

2011-02-28T21:28:00.003+01:00

Mikä voisikaan olla parempaa kuin spontaani pallopeli. Täällä lasten liikuntapuoli on kovin järjestettyä (niin kai Suomessakin), mutta mm. koulun jälkeen on aikaa vapaalle palloilulle (vanha kuva, ei täällä kesäistä ole...). Grundschulen liikuntatunnit ovat vielä mukavan leikkisiä, mutta tyttären koulunkäyntiä seuratessani olen vähän kauhistunut Gymnasiumin liikuntatunneista: pelkkää arvosanojen jakamista. Tänään tytär sai luokkatovereineen arvosanat mm. kärrynpyörästä ja niskaseisonnasta. Vähän aikaa sitten tuli arvosanat telinevoimistelun eri lajeista. Koripallon arvosanaa varten laskettiin mm. tehtyjen korien määrä. Uimisellekaan ei oikeastaan jäänyt aikaa, koska se meni altaan reunalla jonottaessa. Onkohan liikuntatunnit samaa arvosanojen jakamista muuallakin?

Tosin olihan meilläkin aikoinaan kuntotestejä, joiden tulokset tallentuivat opettajan papereihin, mutten onneksi saanut koskaan erillisiä arvosanoja suunnistuksesta (eksyin), lentopallosta (en osunut palloon), luistelusta (etenin horjuen) tai korkeushypystä (pudotin riman kerran toisensa jälkeen), olisin kuvitellut olevani vain surkeampi kuin olinkaan. Kestävyyslajeista (hiihdosta ja kävelystä) pidin jo silloin, mutta se ei nostanut silloista arvosanaani, koska inhosin suksien raahaamista ja liikuntapäivien pakkomarsseja. Silloista urheiluopettajaani en muistele vieläkään hyvällä, mutta liikkumisen ilo palautui melko pian koulun loputtua. Toivottavasti ei tuo jälkikasvukaan anna urheilutuntien lannistaa itseään.

Karamellien ihmemaa 1966 | Elävä arkisto | yle.fi

2011-02-24T21:03:00.003+01:00

Karamellien ihmemaa 1966 Elävä arkisto yle.fi (Linkki)

Mukava filmi modernilta ja valoisalta Fazerin karkkitehtaalta. Tuohon aikaan minä en tainnut saada muuta kuin maitoa ja ehkä lisäravinnoksi perunaa. Meidän lapset ihmettelivät vain sitä, mitä ne filmin lapset tekivät. Kumartelu nyt oli loppujen lopuksi tuttu asia, sellaista on nähty, mutta se niiailu!